Kaikki aineistot
Lisää
Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, että millaisia semanttisia makrorakenteita ja representaatioita Suomeen liittyvässä bolševikkipropagandassa esiintyi vuonna 1917. Semanttisilla makrorakenteilla viitataan pidemmän tekstikatkelman merkitysrakenteisiin (van Dijk 1988, 30-31), kun taas representaatiolla viitataan teoreettiseen olettamukseen (esim. Fairclough 1995; Halliday 1978) siitä, että eräs tekstin ominaisuuksista on sen kyky kuvata maailmaa. Propagandan taasen voidaan ymmärtää olevan tarkoitushakuista toimintaa, jolla pyritään muuttamaan joko ihmisen käyttäytymistä tai tämän ajatusmaailmaa (kts. esim. Jowett & O’Donnell 1986). Tutkimusmenetelmäksi valikoitui Teun van Dijkin (1988) uutisanalyysi, sillä Norman Fairclgouh'n (1995, 30) mukaan kyseinen viitekehys keskittyy representaatioiden tarkasteluun joukkotiedotusvälineisiin kohdistuvassa analyysissä. Tutkimuksen materiaalina on neljä Pravda-sanomalehdessä vuonna 1917 julkaistua artikkelia, jotka liittyvät Suomeen. Analyysin tuloksena voidaan osoittaa, että Suomeen liittyvässä bolševikkipropagandassa vuonna 1917 esiintyi kymmenen semanttista makrorakennetta, jotka olivat seuraavat: 1) väliaikaisen hallituksen politiikka, 2) porvariston asema ja sen menettelytavat, 3) bolševismi, 4) Suomen kansa, 5) Suomi, 6) kamppailu imperialismin kanssa, 7) bolševikkien historiallinen kutsumustehtävä, 8) kansalaisoikeuksien puuttuminen juutalaisilla Suomessa, 9) luokkataistelun olemus ja vallankumouksen vaikutus eduskunnan toimintaan sekä 10) eduskunnan toiminnan vaikeutuminen porvariston takia. Tämän lisäksi tutkimustuloksista käy ilmi, että bolševikit loivat ristiriitaisia representaatioita esimerkiksi väliaikaiseen hallitukseen liittyen. Yhtäältä tämä esitettiin imperialistisena, mutta toisaalta kykenemättömänä tekemään poliittisia päätöksiä. Tämän lisäksi bolševikit loivat representaatioita, jotka perustuivat vastakkainasettelulle. Selvin esimerkki edellisestä on porvariston ja proletariaatin vastakkainasettelu, jossa edellinen esitettiin uhkana. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että bolševikkipropagandan kolmas yleispiirre on sen luomien representaatioiden yksipuolisuus; ideaalitilanteessa porvaristo on täysin poissuljettu poliittisesta prosessista, esimerkiksi. Representaatioiden yksipuolisuus korostuu myös siinä, että käyttäessään vierasta puhetta propagandassaan, bolševikit hyödynsivät ainoastaan poliittisten liittolaistensa tekstiä.
Toiveet ja todellisuus – Nuorten asuminen 2014 on tutkimus 18–29-vuotiaiden nuorten asumiseen liittyvistä kokemuksista, ongelmista, suunnitelmista ja toiveista. Se on jatkoa vuosina 2010, 2005, 1995 ja 1991 toteutetuille nuorten asumista selvittäneille tutkimuksille ja tarjoaa siten mahdollisuuden tehdä myös ajallista vertailua aikaisempien tutkimusten tuloksiin. Tutkimuksessa esitetään myös arvio nuorisoasuntojen määrällisestä tarpeesta tulevaisuudessa. Keskeinen jakaja nuorten asumisessa ja asumistoiveissa on maantieteellinen sijainti: pääkaupunkiseutu poikkeaa muusta Suomesta ja kaupungit poikkeavat taajamista ja haja-asutusalueista. Taloudellinen tilanne heijastuu nuorten asumiseen jossain määrin enemmän kuin vuoden 2010 tutkimuksessa. Maahanmuuttajataustaisten nuorten asema asuntomarkkinoilla on kantaväestön nuoria selvästi heikompi. Nuorten kokemukset syrjinnästä ja asunnottomuudesta ovat verrattain yleisiä. Julkaisu sisältää lisäksi kolme artikkelia, jotka lähestyvät nuorten asumista eri näkökulmista. Artikkeleissa käsitellään nuorten asunnottomuutta, opiskelija-asumisen tulevaisuutta sekä nuorten asumisen tukia. Tutkimusraportti ja artikkelit tarjoavat yhdessä lukijalle monipuolisen katsauksen nuorten asumista koskeviin ajankohtaisiin kysymyksiin ja kehityssuuntiin.
Kuvailevana kirjallisuuskatsauksena toteutetussa andidaattitutkielmassa tarkastellaan itsenäistyvän nuoren elämää sijaishuollon jälkeen. Tutkielma kuvaa, millaisia riskejä nuoret tunnistavat itsenäiseen elämään siirtymisessä ja millaisia keinoja työntekijöillä on auttaa nuorta sijaishuollon päättyessä. Tieto on kerätty yhdeksästä (9) kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Aineistoksi valikoituneet tutkimusartikkelit koostuvat sekä kvalitatiivisista että kvantitatiivisista tutkimuksista. Tutkielma sisältää olennaisimmat asiat nuoren tunnistamista riskeistä itsenäiseen elämään siirtymisessään sekä työntekijän keinoista auttaa ja tukea itsenäistyvää nuorta murroskohdassa sijaishuollon päättyessä. Tutkielman teoriaosuus avaa jälkihuollon näkökulmaa suomalaisessa järjestelmässä ja sitä, kenelle jälkihuolto on tarkoitettu. Tässä tutkielmassa keskitytään yli 15-vuotiaaseen jälkihuoltonuoreen. Kirjallisuuskatsaukselle tyypilliseen tapaan on tutkielman eri vaiheet ja toteuttaminen kirjattu yksityiskohtaisesti ylös. Tutkielmaa on jäsennelty teemoittelun avulla. Tutkielman tuloksista selviää, että nuoret kokevat sijaishuollosta lähtemisen prosessina hätäiseksi ja tuen esimerkiksi asumiseen, talouteen, työllistymiseen tai kouluttautumiseen liittyen riittämättömäksi. Sijaishuollon päättyessä suhteen äkillinen katkeaminen työntekijään lisää nuoren kokemusta yksin jäämisestä. Nuoren sosiaaliset siteet omaan verkostoon ovat usein vähäiset, ja esimerkiksi nuoren suhde biologiseen perheeseen näyttäytyy monesti varsin hankalana. Nuoren ajautuminen vääränlaiseen porukkaan sekä päihteiden käyttö horjuttavat nuoren elämänhallintaa. Lisäksi nuoren psyykkinen vointi ja aikaisemmat negatiiviset kokemukset kuormittavat nuorta ja vaikeuttavat nuoren sitoutumista aikuisuuteen. Tutkielman tulokset osoittavat, että parhaimmillaan ammatillinen suhde tarjoaa nuorelle riittävän kokemuksen niin käytännön kuin henkisestä tuesta. Tärkeää on se, millaisena nuori kokee kohtaamisen työntekijän kanssa. Nähtävissä on, että vastavuoroinen, avoin ja rehellinen vuorovaikutus lisää nuoren sitoutumista ja osallistumista jälkihuoltoon. Se, että nuori kokee avun saamisen mahdolliseksi, lisää nuoren taitoa hakea apua myös myöhemmässä vaiheessa aikuistuessaan. Tuloksissa nousee esiin myös vertaistuen merkityksellisyys. On tärkeää, että nuori kokee tulevansa ymmärretyksi myös ikäistensä parissa. Tulosten mukaan jälkihuollon palveluiden arvioiminen ja nuoren sitouttaminen palveluihin nähdään edelleen tarpeelliseksi. Tiedon antamisessa nuoret ovat itse avainasemassa. Se, että nuoret peräänkuuluttavat tarvetta valmistautua paremmin sijaishuollon jälkeiseen aikaan, on syytä kuulla.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia eroavatko lukivaikeustaustaiset aikuiset verrokkiryhmästä elämänkulun suhteen ja onko tässä huomattavissa sukupuolieroja lukivaikeustaustaisten miesten ja verrokkimiesten sekä lukivaikeustaustaisten naisten ja verrokkinaisten kesken. Elämänkulun osalta tarkasteltavia muuttujaryhmiä olivat kouluttautuminen, työllistyminen sekä itsenäistyminen, joka piti sisällään asumismuotojen ja lapsuudenkodista poismuuttamisen, parisuhteiden ja vanhemmuuden sekä yhteiskunnan rahallisten tukien käytön vertailun. Yhteensä muuttujaryhmät pitivät sisällään 35 koe- ja verrokkiryhmien, koe- ja verrokkimiesten sekä koe- ja verrokkinaisten kesken vertailtavaa muuttujaa. Tutkimus oli osa ”Oppimisvaikeuksien pysyvyys ja niiden yhteys aikuisuuden elämänkulkuun: ennaltaehkäisevät ja suojaavat tekijät” -hanketta, jossa hyödynnettiin Niilo Mäki Instituutin Lastentutkimusklinikalla lapsena oppimisvaikeustutkimuksissa käyneistä henkilöistä kerättyä lapsuuden ja aikuisuuden seuranta-aineistoa. Tutkimuksen koeryhmä muodostui 48 henkilöstä (30 miestä ja 18 naista), joilla oli todettu lapsuuden yksilötutkimuksissa pelkkä lukivaikeus. Koeryhmälle kerättiin verrokkiryhmä, joka muodostui 37 henkilöstä (23 miestä ja 14 naista). Tutkimuksen menetelmänä käytettiin elämänhistoriakalenteria, jonka tutkittavat olivat täyttäneet aikuisuuden yksilötutkimusten yhteydessä. Tutkittavat olivat seurantatutkimushetkellä 20-40-vuotiaita. Tulosten mukaan lukivaikeustaustaisten miesten peruskoulun jälkeiseen kouluttautumiseen käytetty aika jää lyhemmäksi ja koulutusaste matalammaksi kuin ei-lukivaikeustaustaisten miesten. Lisäksi lukivaikeustaustaisissa miehissä on ei-lukivaikeustaustaisia miehiä vähemmän osapäivätyötä tehneitä henkilöitä. Lukivaikeustaustaiset naiset taas aloittavat kokopäivätyöt keskimäärin pari vuotta myöhemmin kuin ei-lukivaikeustaustaiset naiset. Lisäksi lukivaikeustaustaisista naisista pienempi osa nostaa elämänsä aikana asumistukea kuin ei-lukivaikeustaustaisista naisista. Opintotuen osalta sekä lukivaikeustaustaisista miehistä että -naisista pienempi osa nostaa elämänsä aikana opintotukea kuin ei-lukivaikeustaustaisista miehistä ja -naisista. Muiden itsenäistymiseen liittyvien erojen puuttuminen oli myös keskeistä tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa.
Peruskoulun opetussuunnitelmaan sisältyy talousopetusta eri oppiaineisiin integroituna. Talous- ja kuluttajakasvatuksen opetusta on tutkittu, mutta tutkittua tietoa siitä, miten nuoret kokevat kouluopetuksen, on niukasti. Artikkelissa tutkitaan koulun talousopetusta nuorten kokemuksina. Aineisto koostuu 20–26-vuotiaiden nuorten aikuisten teemahaastatteluista (n=18), joita on analysoitu fenomenografisella tutkimusotteella tulkiten nuorten opetukselle antamia merkityksiä. Nuorten näkemykset talousopetuksesta jakaantuvat talousosaamista vahvistavaan ja rajoittavaan opetukseen. Talousosaamista vahvistava opetus välittää yhteiskunnan arvoja, ja nuoret kokevat voivansa hyödyntää opittuja tietoja ja taitoja arjessaan. Talousosaamista rajoittava opetus koetaan puolestaan soveltumattomana ja hyödyttömänä. Nuoret nostavat esiin myös niitä talousosaamisen sisältöjä, joita heille ei opetettu koulussa. Nuoret näkevät koulun talousopetuksella kolme yhteiskunnallista merkitystä. Ensinnäkin opetus rakentaa vastuullista taloudellista toimijuutta asenteiden tasolla. Toiseksi koululla on mahdollisuus kohdata nuoret eri ikävaiheissa erilaisine oppijoineen ja näin vahvistaa heidän talousosaamistaan pedagogisin menetelmin. Kolmanneksi koulun nähdään tasaavan nuorten taloudellisten lähtökohtien välisiä eroja. Tulosten perusteella opetuksen sisällön ja pedagogisten ratkaisujen tulisi pohjautua vahvemmin nuorten omiin kokemuksiin ja elämäntilanteeseen. Tällöin opetuksella voidaan tukea paitsi oppilaiden yksilöllistä talousosaamista, myös heidän kiinnittymistään yhteiskuntaan ja kasvua taloudelliseen itsenäisyyteen.
Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitetaan usein 13–17-vuotiaita nuoria. Lapsen sijais-huollolla tarkoittaan huostaanotetun, kiireellisesti tai väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lap-sen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijoitus tapahtuu usein nuoruudessa, jolloin nuori käy läpi monia muutoksia liittyen fyysiseen kasvuun, ajattelun kehittymiseen ja eri-laisiin sosiaalisiin tekijöihin. Nuori itsenäistyy sijaishuollosta itsenäiseen elämään, jolloin sijais-huoltopaikka on merkittävässä asemassa saattamassa nuorta kohti aikuisuutta. Lasten ja nuorten osallisuus on vahvasti turvattu YK:n lasten oikeuksien sopimuksella (LOS) ja Suomen lainsäädännöllä. Nuorten osallisuus sijaishuollon aikana näyttäytyy kuitenkin usein nä-ennäisenä. Jälkihuollon suunnittelu aloitetaan usein myöhään, jos lainkaan sijaishuollon aikana. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja aineisto perustuu neljän sijaishuollosta itsenäistyneen nuoren haastatteluaineistoon. Tutkimuksen tarkoitus on ollut tuoda esiin nuorten omia koke-muksia osallisuudesta sijaishuollon aikana. Tavoitteena on ollut selvittää millä tavoin nuoret ovat voineet osallistua omaan itsenäistymisen ja jälkihuollon suunnitteluun sekä millaisena suunni-telmallinen sosiaalityö on nuorille näyttäytynyt sijaishuollon aikana. Tutkimuksen tuloksena nuorten osallisuus näyttäytyy näennäisenä ja ohuena kokemuksena, erityisesti itsenäistymiseen ja jälkihuollon suunnitteluun liittyen. Sijaishuoltopaikan merkitys on olennainen nuorten osallisuuden mahdollistajana sekä nuorten itsenäistymiseen liittyvien taito-jen valmentamisessa. Suunnitelmallinen sosiaalityö ei ole tässä tutkimuksessa näyttäytynyt ole-van nuorille näkyvä prosessi. Suunnitelmallisen työn lähtökohta, tilannearvio, on vaikuttanut olennaisesti koko sijoituksen kulkuun. Nuorten osallistuminen työskentelyyn on edistänyt suun-nitelmallisen työn etenemistä sijaishuollon aikana. Mikäli nuorten osallisuus ei ole mahdollistu-nut, ei ole myöskään suunnitelmallisuus sijaishuollon aikana edennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Merkittävä huomio tutkimuksessa on ollut lasten asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja nuorten kohtaamattomuus, mikä on vaikuttanut nuorten osallisuuteen negatiivisesti. Tutkimuk-sen merkittävä yksittäinen johtopäätös on, että nuoren asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on valtava merkitys nuoren edun valvojana ja julkisena huoltajana nuoren sijaishuollon aikana.
Taloudellinen hyväksikäyttö on melko vähän tutkittu ilmiö. Se on taloudellisen väkivallan ulottuvuus ja siten yksi vallankäytön muodoista. Taloudellista hyväksikäyttöä on muun muassa toisen henkilön velkaannuttaminen, varastaminen ja kiristäminen. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten kokemukset taloudellisesta hyväksikäytöstä olivat syntyneet itsenäistymisen ja orastavan aikuisuuden elämänvaiheessa, jolloin toimijuuden ja toiminnan mahdollisuudet yleensä laajenevat. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa itsenäistyvien nuorten kokemuksia omien vanhempien heille aiheuttamasta velkaantumisesta, mutta työn edetessä ilmiö tarkentui taloudelliseksi hyväksikäytöksi. Tutkimusaineisto koostui kuuden nuoren teemahaastatteluista. Aineiston analyysissä hyödynnettiin Juha Perttulan (1995) kehittämää fenomenologisen erityistieteen metodia, jonka avulla pyrittiin tavoittamaan nuorten kokemusten keskeiset merkitykset eli tutkittavan ilmiön yleinen merkitysverkosto. Nuorten subjektiiviset kokemukset kytkeytyivät tutkimukselliseen tarkasteluun aineisto-otteiden kautta. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten taloudelliselle hyväksikäytölle antamia kokemuksellisia merkityksiä suhteessa heidän toimijuuteensa. Merkitykset paikantuivat neljälle alueelle, joita olivat tunteet, sosiaaliset suhteet, hyväksikäytöstä selviytyminen sekä itsenäistyminen. Kaikilla alueilla taloudellisella hyväksikäytöllä oli vaikutuksia nuorten toimijuuteen. Se muodosti toimijuudelle taloudellisia, sosiaalisia ja psyykkisiä rajoja. Samanaikaisesti nuorten toimijuus muotoutui suhteessa taloudellisesta hyväksikäytöstä selviytymiseen ja itsenäistymiseen. Näin ollen tutkimuksen nuorten toimijuus rakentui taloudellisen hyväksikäytön kokemusten läpäisemänä.
Tutkielmassa tarkasteltiin lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneitä kiintymyssuhteita ja miten niiden vaikutus on näkyvissä aikuisen ihmisen elämässä. Tutkielman teoreettisessa osassa käsiteltiin nuoren aikuistumiseen liittyviä kehitystekijöitä, joista ensimmäisenä tarkasteltiin sosialisaation merkitystä filosofisesta näkökulmasta. Kehitysvaiheet lapsesta nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen tarkasteltiin ikävaiheisiin liittyvien kehitystehtävien kautta. Aikuisen ihmisen elämää tarkasteltiin suhteessa perusperheeseen ja omien suhteiden perustamiseen, niin turvallisen kuin turvattoman näkökulman kautta. Tutkielmassa tarkasteltiin lapsuuden ja nuoruuden kiintymyssuhteiden samankaltaisuuksia aikuisuuden kiintymyssuhteiden kanssa. Kiintymyssuhdeteorian tutkiminen painottui John Bowlbyn sekä Mary Ainsworthin teorioihin perustuviin tutkimuksiin. Aikuisen ihmisen kiintymyssuhdetta tarkasteltiin edellä mainittuihin teorioihin perustuvien Michael Sperlingin ja William H. Bermanin sekä Mario Mikulincerin ja Phillip R. Shaverin tutkimusten mukaan. Kiintymyssuhteen nähdään muodostuvan varhaislapsuudessa ja sen vaikutus antaa perustan koko lapsuudelle. Aikuisuuteen liittyvä kiintymyssuhde, joko turvallisena, turvattomana tai välttelevänä, rakentuu lapsuuden kokemuksille. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja laadullista analysointia. Tutkimusaineistona oli 9 aikuista. Haastatteluissa käytiin läpi ajatuksia lapsuuden ja nuoruuden kiintymyssuhteista ja miten niiden vaikutukset ovat edelleen läsnä aikuisen ihmisen elämässä.
Opinnäytetyössäni tarkastelen erään lastenkodin itsenäistymisohjelmaa. Itsenäistymisohjelma koostuu keittiökoulusta, umbrella-työkirjasta ja asumisharjoittelusta itsenäistymisasunnossa. Omahoitaja on tärkeässä roolissa itsenäistymisohjelman toteutumisessa. Opinnäytetyöni tarkoituksena on kartoittaa ohjelmaan osallistuneiden nuorten kokemuksia. Nuorten kokemusten perusteella pyrin löytämään itsenäistymisohjelman toimivia ja kehitettäviä puolia ja luomaan kehitysehdotuksia ohjelmaan. Pyrin myös selvittämään näkyvätkö nuorten kokemuksissa itsenäistymisohjelman takana olevat periaatteet eli elämänhallinnan ja subjektiuden tukeminen sekä dialogisuus. Opinnäytetyöni on kvalitatiivinen. Keräsin aineiston haastattelemalla kolmea lastenkodin itsenäistymisohjelmaan osallistunutta nuorta. Menetelmänä käytin teemahaastattelua. Aineiston analyysissä käytin teemoittelua. Tuloksista selvisi, että nuoret kokivat itsenäistymisohjelman tarpeellisena ja hyvänä kokonaisuutena. Nuoren ja hänen taitojensa tunteminen oli tärkeä osa itsenäistymisohjelmaa. Ongelmaksi ohjelmassa nousi, ettei kaikkia osa-alueita suoritettu loppuun nuoren kanssa. Umbrella-työkirjan käyttö ei ollut toimiva alue itsenäistymisohjelmassa. Nuoret kokivat asumisharjoittelun lastenkodin itsenäistymisasunnossa merkittävimpänä itsenäistymisohjelman osa-alueena. Ongelmana koettiin aikuisten liika kontrollointi ja soluasuminen. Lastenkodista pois muutto nähtiin asiana, joka voi olla nuorelle vaikea. Nuoret toivoivat lastenkodilta enemmän tukea tähän vaiheeseen. Tulosten perusteella itsenäistymisohjelmasta on tärkeä luoda juuri kyseiselle nuorelle sopiva kokonaisuus, jossa otetaan huomioon hänen jo osaamat taidot ja harjoittelua vaativat alueet. Umbrella-työkirjan käyttöä pitää soveltaa paremmin nuoren tarpeita kohtaavaksi. Itsenäistymisohjelman taustalla olevat periaatteet näkyvät nuorten kanssa työskenneltäessä, mutta periaatteita voidaan kuitenkin huomioida vielä enemmän ohjelman osa-alueissa. Lastenkodin tulee kehittää rakenne, joka tukee nuoria heidän muutettuaan pois lastenkodista sekä työmuoto, joka kartoittaa nuorten mielipiteitä lastenkodin työskentelystä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kuinka nuoren itsenäistymisprosessi etenee lastensuojelun laitoshuollossa sekä löytää prosessin kehittämiskohteita. Työn toimeksiantaja oli yksi Etelä-Suomen lastensuojeluyksikkö, ja se on toteutettu yhteistyössä yksikön työntekijöiden kanssa. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimustehtävänä oli selvittää, kuinka nuoren itsenäistymisprosessi etenee lastensuojelun laitoshuollossa. Työn tavoitteena oli, että nuoren itsenäistymisprosessi tulisi kuvatuksi, jotta prosessi saataisiin yhtenäistettyä laitoksessa. Aineisto kerättiin tutkimuksen kohteena olevan lastensuojeluyksikön työntekijöiltä puolistrukturoidulla kyselylomakkeella syksyn 2011 aikana. Analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä mukailtuna. Työn teoriapohjaksi kerättiin aiheeseen liittyviä keskeisiä käsitteitä, joita olivat lastensuojelu, nuoruus ikävaiheena, sijaishuolto, huostaanotto, sijoitus avohuollon tukitoimena, jälkihuolto, nuorisokoti sekä nuoren itsenäistyminen. Kyselyyn vastasi kuudesta työntekijästä kolme. Nuoren itsenäistymisprosessi saatiin kuvatuksi vaiheittain sekä prosessille löydettiin kehittämiskohteita. Tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nostettiin itsenäistymisprosessin yhtenäistäminen tutkimuksen kohteena olevassa lastensuojeluyksikössä. Tutkimukseen vastanneista kaksi kolmesta koki, että rahankäyttöä tulisi harjoitella kyseisessä yksikössä enemmän prosessin aikana sekä pitäisi kehittää arviointimenetelmä nuoren itsenäistymisprosessin kulun arvioimiseksi. Tutkimustulosten mukaan itsenäistymisprosessissa tärkein huomioitava asia oli jokaisen nuoren yksilöllisyys. Kehitysideoiksi nousivat arviointimenetelmän kehittäminen nuoren itsenäistymisprosessille sekä menetelmän kehittäminen rahankäytön harjoittelulle.
Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää itsenäistymistä tukevaa toimintaa Pirtti-kosken perhekodissa. Tavoitteena on luoda työntekijöille käytännön työkaluja sisältävä opas, jonka avulla he voivat konkreettisesti tukea nuorta heidän it-senäistymisprosessissaan. Oppaasta välittyy kuva Pirttikosken perhekodin te-kemästä työstä nuoren itsenäiseen elämään saattajana. Tietoperustana tässä opinnäytetyössä ovat sosiaalipedagogiikka sekä kehitys-psykologia. Keskeisiä teemoja ovat identiteetin muodostumisen sekä sosiaalis-ten ja vastavuoroisten suhteiden tukeminen, sekä nuoren auttaminen itsensä toteuttamisessa elämän eri osa-alueilla. Tietoperustasta ja nuorilta saatavista ajatuksista ja kokemuksista syntyy käsitys sijaishuollon asiakkaana olevan nuoren itsenäistymiseen liittyvistä tarpeista. Opasta voisi jalostaa suuntaamalla sen tehtäviä ja kokonaisuuksia enemmän jälkihuollon puolelle luoden samalla selkeän jälkihuollon toimintamallin.
Opinnäytetyöni tilaaja on Ankkurin lastensuojelupalveluiden Nuorisokoti Pursi. Toiminnallisena opinnäytetyönä tein itsenäistymiskansion, jonka tarkoituksena on toimia nuorisokodin ohjaajien tukena heidän käydessään läpi itsenäistymiseen liittyviä asioita 17 vuotta täyttävien nuorten kanssa. Kansio on myös avuksi itsenäistyville nuorille, jotka voivat lukea siitä heille sillä hetkellä ajankohtaisia asioita ja löytää vastauksia arjen haasteisiin. Itsenäistymiskansion aiheet käsittelevät itsenäisen elämän aiheita, esimerkiksi taloutta, terveyttä ja kodin askareita. Opinnäytetyöni tavoitteena oli päivittää ja uudistaa nuorisokodin aikaisempaa itsenäistymiskansiota. Uudessa kansiossa tuli huomioida Jyväskylän alueen palvelut, sisällön muotoilussa ja luettavuudessa nuoret, joilla on neuropsykiatrisia oireita, sekä lisätä tärkeitä aihealueita, jotka puuttuivat aikaisemmasta itsenäistymiskansiosta. Itsenäistymiskansio eli opinnäytetyöni produkti on koottu hyödyntäen nuorisokodin aikaisempaa itsenäistymiskansiota, muita itsenäistymisen oppaita, tieteellistä kirjallisuutta sekä omaa kokemustani itsenäistymisestä. Tein myös ryhmähaastattelun kahdelle nuorisokodin nuorelle kartoittaakseni heidän ajatuksiaan itsenäistymiskansion sisällöstä ja ulkoasusta. Raporttiosion teorioissa käsittelen lastensuojelua ja sen jälkihuoltoa, nuoruutta ja itsenäistymistä, sekä määrittelen itsenäistymiskansiossa huomioitavat neuropsykiatriset oireet. Uusi itsenäistymiskansio helpottaa nuorisokodin ohjaajien työtä nuorten kanssa käytävän itsenäistymisen käsittelyssä sekä on avuksi nuorisokodista itsenäistyville nuorille. Kansioon perehdytään nuorisokodissa yhdessä ohjaajan kanssa ja nuori saa kansion itselleen muuttaessaan nuorisokodista omaan asuntoon. Nuoret saavat itsenäistymiskansion niin paperisena kuin sähköisenä versiona.
Toiminnallisena opinnäytetyönäni tein Seinäjoen koulutuskuntayhtymä, Koulutuskeskus Sedulle ja sen koordinoimalle Fiilistä asumiseen -hankkeelle (OPH) käsikirjan asuntolapassin ohjaajille. Fiilistä asumiseen on verkostohanke, joka toimii seitsemän eri koulutuksen järjestäjän ammatillisissa oppilaitoksissa. Asuntolapassi on yhden opintoviikon mittainen vapaavalintainen kurssi, joka liittyy nuoren itsenäistymiseen ja elämänhallintaan sekä osaltaan myös asuntolassa asumiseen. Hankkeella ja sen yhteistyökumppaneilla on erilaisia tapoja ohjata kurssia ja eri ammateissa olevia henkilöitä ohjaamassa sitä. Tavoitteena oli tehdä valmista matalan kynnyksen materiaalia asuntolapassin ohjaajille käsikirjan muodossa. Valmis materiaali auttaa kurssin suunnittelussa ja helpottaa ohjaajien työtä. Käsikirjan sisältöä voi noudattaa sellaisenaan tai sieltä voi ottaa osia asuntolapassiin. Käsikirja sisältää info-osuuksia ohjaajille, valmiita kysymyksiä aiheiden alkukeskusteluihin, harjoitteita joka aihealueelta sekä hyviä kirja- ja nettivinkkejä. Käsikirjan aiheet liittyvät nuoren fyysiseen, sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin ja ne sisältävät erilaisia harjoitteita sekä keskusteluja. Harjoitteissa käsitellään arkeen ja elämänhallintaan liittyviä asioita. Niitä ovat esimerkiksi riittävä uni ja lepo, liikunta ja harrastukset sekä terveellinen ruokavalio. Lisäksi harjoitteita on muun muassa yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta sekä itsetunnosta ja talouden hallinnasta. Itsenäistymiseen ja hyvinvointiin liittyy myös kodinhoito, johon kuuluvat käsikirjassa siivous, ruoanlaitto sekä vaatehuolto. Opinnäytetyön teoriaosuudessa määritellään nuoren itsenäistymisen ja siihen liittyvät kotoa pois muuton ja asuntolaan muuton. Lisäksi siinä määritellään asuntolaohjaaja, sillä hän ohjaa monissa oppilaitoksissa asuntolapassia ja lisäksi hän on monelle nuorelle arkisin lähin läsnä oleva aikuinen. Opinnäytetyössä teoreettisina viitekehyksinä ovat myös fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä hyvinvointi kouluympäristössä. Samoja aiheita käsitellään myös käsikirjassa. Käsikirjaa hyödynnetään asuntolapassissa, sillä valmista ja yhtenäistä materiaalia ei ole juurikaan aiemmin ollut. Käsikirja on hyödyllinen asuntolapassin ohjaajille, sillä valmis materiaali helpottaa kurssia suunniteltaessa. Käsikirjaa markkinoidaan erilaisissa hankkeen koulutuksissa ja tilaisuuksissa, kuten asuntolaohjaajien koulutuksissa.
Kandidaatin tutkielmassani tarkastelen nuorten siirtymistä sijaishuollosta jälkihuoltoon. Tavoitteena oli saada käsitys nuorten kohtaamista haasteista heidän siirtyessään sijaishuollosta itsenäiseen elämään sekä onnistumisen kokemuksista itsenäistymisen aikana. Tutkimuskysymyksinä olivat Millaisia haasteita sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret kohtaavat? ja Millaiset tekijät vaikuttavat nuoren onnistuneeseen itsenäistymiseen? Toteutin tutkielmani laadullisena kirjallisuuskatsauksena, johon valitsin yhdeksän tieteellistä artikkelia; kahdeksan kansainvälistä artikkelia ja yhden suomalaisen pro gradu -tutkielman. Artikkelit käsittelivät nuorten siirtymää sijaishuollosta jälkihuoltoon tai muuhun itsenäiseen elämään sekä nuorten, läheisten ja ammattilaisten näkemyksiä itsenäistymiseen vaikuttavista tekijöistä. Kuudessa aineistoni tutkimuksessa nähtiin suurimpina itsenäistymisen haasteina ekonomiset haasteet sekä elämänhallintaan liittyvät haasteet. Nämä kaksi pääteemaa kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Huolta nuorten elämässä ovat aiheuttaneet sosiaalisten suhteiden vähäisyys, koulutuksen puute, riskialtis käytös, työttömyys, asunnottomuus sekä nuorten kohtaama köyhyys ja taloudenhallinnan vaikeudet. Kaikista yhdeksästä aineistoni tutkimuksesta nousivat esille itsenäisyyttä tukevana tekijänä sosiaaliset suhteet ja niiden tärkeys sekä verkostot nuorten ympärillä. Positiiviset ihmissuhteet auttavat nuorta kehittämään taitojaan kohti itsenäistä elämää, ja he saattavat saada korjaavia kokemuksia uusien, luotettavien ihmissuhteiden myötä. Arkeen tarjottava tuki, ohjaus ja moniammatillinen yhteistyö tukevat nuorta uuden elämänvaiheen edessä.
Opinnäytetyöni on selvitys siitä, minkälaista tukea kehitysvammaiset nuoret ja heidän vanhempansa kaipaisivat muuton yhteydessä ja siitä, miten muuttovalmennusta voitaisiin hyödyntää jatkossa paremmin. Tavoitteena on saada selville mahdollisimman kattavasti erilaisia näkökulmia asiaan liittyen, jotta jatkossa muuttovalmennustoimintaa voitaisiin kehittää parempaan suuntaan. Tein opinnäytetyöni Lahden kaupungin vammaispalveluille. Opinnäytetyöni sisälsi muuttovalmennuksen kehitysvammaisille nuorille, jotka muuttivat Lahteen valmistuneeseen Salinmäen palvelukotiin syksyllä 2012. Tämän lisäksi haastattelin muuttovalmennukseen osallistuneita kehitysvammaisia nuoria sekä heidän vanhempiaan heidän toiveistaan ja ajatuksistaan muuttovalmennukseen liittyen. Käytin haastattelumetodeinani osaksi teemahaastattelua ja osaksi avointa haastattelua. Muuttovalmennusta järjestettiin yhteensä neljä kertaa, joista kahtena nuoret olivat jo muuttaneet uuteen kotiinsa. Tämän vuoksi näin tarpeelliseksi selvittää voisiko pidempikestoinen muuttovalmennus tukea nuorta kehitysvammaista ja mahdollisesti hänen vanhempiaan paremmin. Selvisi, että osa koki muuttovalmennuksen riittävänä sellaisenaan ja osa puolestaan olisi kaivannut pidempää valmennusta. Oli kuitenkin pohdittava, olisiko pidempi muuttovalmennus voinut olla avuksi nuoren itsenäistymiselle. Käytännön asioiden selvittely ennen muuttoa koettiin tarpeelliseksi sekä vanhempien että nuorten näkökulmasta. Esille nousi myös ajatuksia vertaistuesta vanhemmille muuttovalmennuksen yhteydessä. Myös ryhmäyttävät harjoitukset muuttovalmennuksessa nähtiin positiivisena asiana. Olen tehnyt esille tulleiden asioiden pohjalta kehittämisehdotuksen, jota voidaan hyödyntää tulevaisuudessa muuttovalmennusta suunniteltaessa.
Lapsen uhmaikä ja rajojen kokeilu ovat normaaleja ja ennen kaikkea tarpeellisia kasvunkohtia. Uhmaiän ilmentymät aiheuttavat kuitenkin helposti turhautumisen tunteita koko perheessä. Kun kasvattajan keinot ovat lopussa, uhmaikä saa niin vanhemman kuin lapsenkin kokemaan itsensä voimattomaksi. Uhmaiän positiiviset puolet, kuten lapsen itsenäistyminen ja vanhemmuuden vahvistuminen jäävät helposti pimentoon. Kiukku ja uhma vaativat vanhempaa asettamaan lapselle rajat, jotka takaavat turvallisen kasvuympäristön. Hyvinkään kaupungin neuvolatyöntekijät esittivät toiveen saada opinnäytetyönä laadittua ohjausmateriaalia uhmaikäisten lasten vanhemmille jaettavaksi. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tutkittuun tietoon perustuva kirjallisuuskatsaus 2-4–vuotiaan lapsen uhmaiästä osana normaalia kasvua ja kehitystä. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta ideoitiin ja tuotettiin esite lastenneuvolan käyttöön. Tavoitteena on tarjota vanhemmille tietoa ja tukea arkeen uhmaikäisen lapsen kanssa. Kirjallisuuskatsaus laadittiin pääosin aihetta koskevasta asiantuntijakirjallisuudesta ja internetaineistosta. Teoreettisessa osassa käsitellään erilaisia uhmaikään liittyviä ilmentymiä ja niiden ratkaisuja sekä lapsen vanhemmilta tarvitsemaa tukea ja ohjausta. Vanhemmuutta käsitellään kiintymyssuhteen ja lasta tukevan kasvatustyylin pohjalta. Teoreettisen viitekehyksen loppuosassa esitellään käyttökelpoisia keinoja ja menetelmiä lapsiperheen arkeen. Esite on suunniteltu ensisijaisesti koteihin luettavaksi, mutta se sopii myös ohjauksen apuvälineeksi neuvolan terveydenhoitajille, jotka toimivat työssään uhmaikäisten lasten ja heidän perheidensä kanssa. Esite tarjoaa vanhemmille asiantuntijoiden tuottamaa tietoa, tukea ja keinoja napakassa ja selkeässä muodossa. Esitteen aiheet ja sisältö koostuvat 2-3 -vuotiaan lapsen kehitysvaiheesta, lapsen oman tahdon muodostumisesta, uhmäiän ilmentymistä sekä arjen opettelemisesta lapsiperheessä. Esite otetaan käyttöön Hyvinkään neuvoloissa.
Neuvostoliiton hajoamisesta ja sitä kautta Viron uudelleenitsenäistymisestä tuli vuonna 2016 kuluneeksi 25 vuotta. Näiden vuosien aikana virolaiset muiden entisten neuvostokansojen tavoin ovat käyneet läpi neuvostomenneisyyttään ja tuolloisista nuorista aikuisista on kasvanut se sukupolvi, joka on nykyisessä Virossa päättävässä asemassa ja siirtää historiakäsityksiään uusille, itsenäisessä Virossa syntyneille sukupolville. Maisterintutkielmassani tutkin miten tämä 1960- ja 1970-lukujen taitteessa syntynyt sukupolvi muistaa 1980- ja 1990-lukujen taitteen tapahtumat ja heidän oman sukupolvensa roolin niissä. Kyseistä aikaa käsittelevä historiankirjoitus on tavallisesti keskittynyt makrotason ja poliittisten tapahtumien tarkasteluun ja Virossa uudelleenitsenäistymisajan käsittely on saanut teleologisia ja laulavan vallankumouksen narratiivia korostavia piirteitä. Maisterintutkielmassani kyseessä on haastatteluaineistoon pohjautuva mikrohistoriallinen tutkimus, joka muistitietotutkimuksen ja diskurssianalyysin avulla tutkii yksilötason muistoja ja niiden suhdetta historiankirjoitukseen. Yksilöllisten kokemusten ja muistojen kautta tutkimukseni tarkoitus on myös tuoda esille opiskelijoiden ja yksilöiden näkökulma Viron uudelleenitsenäistymisajan tutkimukseen, ja tätä kautta havainnollistaa yksittäisten ihmisten kokemusten ja valintojen moninaisuutta yhteiskunnallisessa murrosvaiheessa. Tutkielmassa tarkastelen muistoja kolmella tasolla: koko Neuvosto-Viron tasolla tapahtuneen liikehdinnän, Tartossa tapahtuneen liikehdinnän ja lopulta yksilön kokemuksen tasolla. Tutkimuksestani käy ilmi, että yksilötasolla esiintyy variaatiota siinä, missä määrin ja millaisena omat muistot suhteutuvat historiankirjoitukseen sekä laulavan vallankumouksen, heräämisajan tai perestroikan narratiiveihin: joissain tapauksissa muistot heijastavat esimerkiksi laulavan vallankumouksen narratiivia tai kehittävät vakiintuneista narratiiveista omat versionsa, kun taas joissain tapauksissa muistot eivät noudata näitä narratiiveja lähestulkoon lainkaan ja saattavat jopa vähätellä liikehdinnän vaikutusta tavallisen ihmisen elämään. Haastatteluissa kävi myös ilmi, että liikehdintää koskevissa muistoissa painotukset esimerkiksi eri järjestöjen ja liikkeiden merkityksestä eroavat historiankirjoituksen esityksistä. Opiskelijoista muodostuu haastatteluissa aktiivinen kuva niin järjestötoiminnassa kuin sen ulkopuolellakin, ja heidän omaksumistaan arvoista vahvimpana nousee esille isänmaallisuus, jota ilmennetään haastatteluissa usealla eri tavalla. Yksittäisten henkilöiden muistoissa liikehdinnän ja sen innoittaman opiskelijajärjestötoiminnan kuvauksissa sosiaalinen toiminta ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen nousevat keskeiseen rooliin opiskelijoiden kokemusmaailman ja toiminnan suuntaajina.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli valmistaa itsenäistymisopas 16–21 –vuotiaille tuetussa asumisyksikössä asuville nuorille. Teoriaosuus sisältää tietoa sekä lastensuojelusta että nuorten kasvamisesta ja itsenäistymisestä. Teoriaosuudessa pohjustetaan sen yksikön toimintaa, johon opas tehdään, kertomalla hieman lastensuojelun avohuollosta ja jälkihuollosta. Itsenäistyminen on lisätty omaksi osa-alueekseen teoriaan. Opinnäytetyötä olen lähestynyt kvalitatiivisesta näkökulmasta ja haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina. Työtä varten on haastateltu yksikön työntekijöitä ja nuoria. Haastatteluissa saatujen vastauksien pohjalta on valmistunut itsenäistymisopas kyseiseen yksikköön. Vastauksissa selvitettiin nuorten ja työntekijöiden mielestä tarpeellisia asioita itsenäistymisen opettelusta. Oppaan sisältö on koottu näiden vastausten perusteella.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa tietoa työelämän yhteistyökumppanille, RK-Asuntojen asumisyksikölle vanhempien ajatuksista kehitysvammaisten nuorten itsenäistymisen tukemisesta. Nuorella tarkoitetaan opinnäytetyössä 16–26-vuotiasta kehitysvammaista henkilöä. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitä tekijöitä vanhempien mielestä vaaditaan kehitysvammaisten nuorten itsenäistymiseen, millaista tukea kehitysvammaiset nuoret tarvitsevat vanhempien mielestä itsenäistyäkseen ja millä tavoin vanhemmat tukevat kehitysvammaisten nuorten itsenäistymistä. Aihetta tarkasteltiin vanhemmuuden, kehitysvammaisuuden ja itsenäistymisen viitekehyksen näkökulmista. Opinnäytetyön aihe tuli suoraan työelämän yhteistyökumppanilta. Aineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Opinnäytetyössä haastateltiin kolmea vanhempaa, joiden kehitysvammaiset nuoret asuivat RK-Asuntojen asumisyksikössä. Haastat-teluiden teemat olivat muutto ja itsenäistymistaidot, itsenäistymisen tukeminen, yhteistyö sekä yhteydenpito ja tulevaisuus. Teemat nousivat opinnäytetyön teoriaosuudesta ja asumisyksikölle tärkeästä vanhempien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia. Vanhemmat toivat esiin monia keskenään erilaisia ajatuksia, mutta aineistosta nousi myös yhteneväisyyksiä ja toistuvia ilmiöitä. Vanhempien mielestä itsenäistyvän nuoren itsenäistymistaitoihin kuuluvat muun muassa rahankäyttö, taloudesta huolehtiminen, henkilökohtainen hygienia sekä vanhemmista irtautuminen. Näihin asioihin kehitysvammaiset nuoret tarvitsevat vanhempien mielestä tukea. Osa vanhemmista ilmaisi itsenäistymisen tuen tarpeiden kattavan kaikki elämän osa-alueet. Vanhempien mielestä heidän lisäkseen perhepiirin muut henkilöt sekä asumisyksikkö tukivat kehitysvammaisia nuoria itsenäistymään. Vanhemmat itse tukivat nuortensa itsenäistymistä antamalla vastuuta, neuvomalla, olemalla läsnä sekä ylläpitämällä jo opittuja taitoja. Vanhempien ja asumisyksikön välinen yhteistyö koettiin pääosin positiiviseksi. Välillä kuitenkin ilmeni erimielisyyksiä. Yhteisesti sovituista asioista kiinnipitäminen olisi tärkeää nuorten itsenäistymisen tukemisen kannalta. Asumisyksikön järjestämät vanhempainillat koettiin hyviksi. Vanhemmat pitivät tiiviisti yhteyttä kehitysvammaisiin nuoriinsa, osa soittaen useita kertoja päivässä. Liian tiivis yhteydenpito vanhempiin voi olla haitallista itsenäistymiselle ja vanhemmista irtautumiselle. Tämän opinnäytetyön tulosten pohjalta voisi luoda oppaan vanhemmille, joka käsittelee kehitysvammaisen nuoren muuttoa ja itsenäistymistä ja sen herättämiä tunteita.