Kaikki aineistot
Lisää
Tämä opinnäytetyö on kuvaus klassisen viulistin improvisaatio- oppimisesta. Tarve tuottaa tutkimus aiheesta lähti halustani oppia improvisoimaan ja herättää keskustelua improvisaation opetuksesta klassisessa viulunsoitonopetuksessa. Näkökulma on aikuisen viulistin jazzimprovisaation opiskelussa. Päätutkimuskysymys on ”Miten klassinen viulisti oppii improvisoimaan?”. Teoreettinen viitekehys sisältää improvisaation historian, jazzviulun, yleisten oppimiskäsitysten ja laadullisen tutkimusmenetelmän tarkastelun. Tutkimus on toteutettu käyttäen kahta tutkimusmetodia: osallistuvaa havainnointia ja puolistrukturoitua teemahaastattelua. Havainnointimenetelmässä osallistuin neljälle improvisaatiosoittotunnille, joiden aikana tekemäni havainnot kirjoitin oppimispäiväkirjaan. Haastattelut tehtiin kahdelle suomalaiselle viulistille selvittääkseen, kuinka he oppivat improvisoimaan. Tuloksissa ilmeni, että improvisaatiota opitaan samalla tavoin kuin klassista soittoa: nuoteista, kuulokuvan kautta toistamalla ja ottamalla vaikutteita ympäristöstä. Perusideana on, että opetellaan soittomateriaaleja, joiden vakiinnuttua pyritään tuottamaan improvisaatiota, oli kyse sitten muutaman sävelen muuntelusta tai kokonaan improvisoidusta jazzstandardin soolosta. Tärkeimpiä harjoittelukohteita klassisille viulisteille ovat sävelten hahmottaminen otelaudalla, sointukiertoihin soittaminen ja heittäytyminen enemmän tai vähemmän valmistelemattomaan soittotilanteeseen. Improvisaation kautta klassinen viulisti oppii paljon parhaassa tapauksessa itsestään ja musiikista, ja voi löytää oman persoonallisen saundinsa.
Jazzviulu ja sen opiskelu on Suomessa vielä melko uusi asia. Tämä opinnäytetyö selvittää, mitä vaatimuksia jazzviulun ammattiopiskelu pitää sisällään ja miten tavoitteisiin päästään. Opinnäytetyö on suunnattu pääasiassa jazzviulua opiskeleville tai siitä kiinnostuneille viulisteille. Työ perustuu omaan kokemukseen ja tarpeeseen jazzviulun opiskelijana kehittää hyviä käytäntöjä jazzviulun opiskeluun. Työ toteutettiin keräämällä lähdemateriaalia oppimisesta, viulunsoiton tekniikasta, jazzin estetiikasta ja improvisoinnista. Harjoitteita on otettu sekä lähdekirjallisuudesta että luotu tätä työtä varten. Työssä on vertailtu lähdemateriaalia omiin kokemuksiin. Työ käsittelee improvisointia ja modernin jazzin estetiikkaa jousisoittajan näkökulmasta. Työ jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen osa esittelee viulun taustaa jazzmusiikin historiassa, toinen osa antaa neuvoja opiskeluun, kolmas osa käsittelee viulunsoiton teknistä osaamista ja neljännessä osassa tutkitaan improvisoinnin harjoittelemista. Tavoitteena on antaa kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä laadukas jazzviulun harjoittelu pitää sisällään. Myös oppimisen teoriat on otettu huomioon. Työssä annetaan käytännönläheisiä ja moderniin jazzestetiikkaan nojautuvia improvisoinnin työkaluja. Työ käsittelee myös mentaalisen harjoittelun keinoja oppimislaadun parantamiseksi, ja yleispäteviä improvisointiin liittyviä teorioita. Kaksi tärkeää seikkaa, jotka työssä tulivat esille, ovat aivojen kokonaisvaltainen keskittäminen harjoiteltavaan asiaan sekä itseensä uskominen. Nämä ovat kaksi avainasiaa, kun puhutaan itsensä kehittämisestä. Jazzviulun estetiikan oppimiseen puolestaan pätee kuuntelun ja korvan kehittämisen tärkeys. Teorian tietäminen tukee opiskelua, mutta improvisoinnin teoretisoiminen on aivoille niin iso prosessi, että kestää kauan, ennen kuin se johtaa kykyyn soveltaa teoriaa käytännössä. Sen sijaan jazzin kuuntelulla voidaan päästä hyvinkin nopeasti modernin jazzin improvisoinnissa käytettyjen teoreettisten asioiden oikeanlaiseen käytännön soveltamiseen. Toivottavasti työ herättää pohdintaa ja luo uusia ideoita opetukseen kaikille musiikkipedagogeille.
Opinnäytteeni pohjautuu opetuskokemukseeni viulunsoiton klassisessa ja rytmimusiikissa sekä edelliseen opinnäytetyöhöni Pop & jazz viulunsoiton tasokonsertit 1-3, Stadia AMK, 2003. Esitän tässä opinnäytetyössäni vaihtoehdon rytmiikan soveltamiseen viulusektiolle rytmimusiikissa. Pohdin rytminkäsittelyä tiettyjen perinteisten afro-amerikkalaisten avainrytmien kautta. Arco Groove on nimenä omani ja luonteva nimi työstämilleni sävellyksille ja viulusektiosovituksille. Jätän sovituksissani tilaa improvisointiin tähtäävän melodian käsittelyyn viulusektiokokoonpanossa 1900-2000-lukujen jazztradition improvisointiin jo perehtyneille. Ajatuksieni taustalla ovat afroamerikkalaista ja -karibialaista rytmikkaa käsittelevään kirjallisuuteen pohjautuva rytminkäsittelyn näkökulma viulusektiossa sekä improvisoidun melodiankäsittelyn suorituspaineiden alentaminen. Viulusektiossa soittaminen mahdollistaa ryhmässä kuuntelemisen, soittamisen, kokemisen ja onnistumisen ilon. Tärkeintä on musiikin mielekäs ja tavoitteellinen harrastaminen. Päätarkoitus on kehittää pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä erilaisten rytmien käsittelyyn sektiosoittajana ja mahdollisena solistina eri tasoilla. Samalla pohjustan ja avaan mahdollisuuden muusikon ammattimaiseen opiskeluun, pohdin sektiosoiton tulevaisuudenkuvaa sekä tuon säveltämilläni ja sovittamillani harjoitusmateriaaleilla erilaisen rytminkäsittelyn näkökulman viulupedagogeille. Kohderyhmä Arco Groove -materiaalin toivon tuovan tutustumismahdollisuuksia rytmimusiikkiin niin maamme musiikkioppilaitosten viulunsoiton opettajakollegoille yli genrerajojen kuin heidän oppilailleen. Samalla tämä materiaali tuokoon tutustumisiloa myös asiasta kiinnostuneille viulisteille, jotka haluavat aloittaa ja edetä rytmimusiikissa ja sektiotyöskentelyssä Pop & Jazz Konservatorion käyttämiä perustasoja 1–10 syvemmälle (–PT 3). Sointumerkit mahdollistavat sen, että kaikkia sovituksiani voi soittaa akustisesti tai äänentoistolla komppiryhmän kanssa esimerkiksi viulusektio + kitara, basso, rummut. Materiaalit ja ohjelmistoa Seitsemän sävellystäni ja viulusektiosovitustani ovat liitteinä opinnäytetyöni lopussa. Soittamani CD on vain opinnäytetyökäyttöön. Esitän liitteissä Pop & Jazz Konservatorion käyttämille tasoille 1–14 (PT 1–3 ja D taso) soveltuvat, opetustyössäni vuosina 1997–2009 käyttämäni materiaalit opinnäytetyöni Stadia AMK, 2003 mukaisesti listaani täydentäen. Niihin sopivat lisämateriaalina Suomen musiikkioppilaitosten liitto ry:n vuonna 1980 tehdyt ohjelmisto- ja ohjelmalistat.