Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielmani lähtökohtana on kanteleensoittajien sukupuolijakautuman vinoutuminen, mikä on huomattu kanteleensoitonopettajien keskuudessa, ja joka on ollut vuosien varrella havaittavissa toistuvasti myös omassa työssäni kanteleen parissa. Käytän työni aineistona kirjallisuutta ja haastattelumateriaalia. Aiempaa tutkimustietoa aiheesta ei ole, joten lähestyn aihetta erilaisia näkökohtia kartoittaen. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen naisten musiikillista asemaa historiassa eri puolilla maailmaa ja Suomessa sekä perehdyn kanteleen historiaan sukupuolikysymysten valossa. Tässä osiossa painopisteenä on kahden kanteleensoittajana menestyneen naisen elämäntyö kanteleen parissa 1800- ja 1900- luvuilla, ja heidän vaikutuksensa muun muassa kanteleen julkisuuskuvaan ja kanteleeseen liittyviin mielikuviin. Lisäksi käyn lyhyesti läpi, minkälainen vaikutus kasvatus- ja koulutuskulttuurilla voi olla sukupuolittumisilmiöön kanteleen parissa. Lopuksi tarkastelen kanteleeseen sekä naissukupuoleen liittyviä mielikuvia ja uskomuksia. Tutkielmani haastatteluosiossa käyn läpi haastattelumateriaalista saatuja tuloksia.
My artistic doctoral degree “Hytkypolkka ja hyppivä puuhevonen – Folk musician as a composing instrumentalist” consists of five artistic parts, two peer-reviewed articles and a summary. The essential themes of the research project have been composing through improvisation and studying tradition through playing. From these themes emerged the need to examine the essence of folk musicianship more generally, as so far little has been written about the phenomena connected to today’s Finnish academic folk musicianship. In my work, a kantele model from the end of the 19th century assumes an important role. This Jooseppi Pohjola kantele, as I have named it, is played with a wooden stick. I have also developed new playing techniques and ways of using the instrument. The five concerts in this doctoral project included my compositions for the Jooseppi Pohjola kantele, experi¬mental improvisation and an in-depth exploration of the traditions related to the instru¬ment. The first concert, “Lunkula – Compositions for the Jooseppi Pohjola kantele” (2013), was the artistic starting point of the project. The second concert, “Hienohelma (princess) and a jumping wooden horse – Rough traditional music for kantele” (2014), was based on traditional material that I had learnt by listening to archival recordings. “Vaaralla – Experimental encounters”, the third concert (2016), involved experimental improvisation as a trio. The aim of the concert was to discover new tone colors and playing techniques. The fourth concert, “Pohjolan Pauhu – A composition for ten Jooseppi Pohjola kanteles”, was a piece for ten musicians, in which I utilized the tone colors and playing techniques I had discovered during the course of the research process at that point. My thesis includes two peer-reviewed articles and an introduction, which also summarizes the whole study. The first article, “Kantele players Arvi, Aarne and Alfred – Researching the traditional stick-playing styles through music making” (Etnomusikologian vuosikirja 2018), concentrates on stick-playing, which is one of the Finnish kantele traditions. The ar¬ticle is based on analyzing the personal styles of three musicians who represent the stick-playing tradition. I also seek to answer the question how a musician studies traditional styles through playing. The second article “Lempeä nostattamassa – Folk musician as an improvising composer” (Ruukku 2020), is in the form of an exposition. I examine a style of composing that is based on improvising and explain the process of working as a composer that performs their own works. The Introduction summarizes the themes of the entire pro¬ject. In it, I shed light on the background and methods of my artistic research and on the relationship between the concerts and the thesis. One of the central aims of my study has been to verbalize the methods I use. Literature on the artistic practices of professional Finnish folk musicians is scarce, and letting the musi¬cians themselves put their tacit knowledge of music making into words is highly impor¬tant. Explicating my personal working methods to others is meaningful for the research on folk music. The methods I have developed emerge from musicianship and playing. The most important method I have used in studying the stick-playing tradition has been obser¬ving through playing. It is based on the careful listening of archival recordings and playing along with them. This method has enabled me to discover how the musician playing on the archival recording has executed his music technically. This method requires the researcher to have an in-depth understanding of the stick-playing tradition, in terms of both theory and practice. I decided to call the composing method I use improcomposing through playing. It is an instrumental approach based on using improvisation as a tool for composing. In the exposition I illustrate these practices through describing how my piece Lemmennosto (2013) originated. Professional Finnish folk musicians employ a host of different methods when it comes to creative work. I illustrate this by examining the activities of a composer who performs their own works. Within the Finnish folk music pedagogy, creativity is a highly important value in itself, and this influences the diversity of the field. Each musician expresses their creativity in a way that feels most natural to them. In my study, I point out that different characters and individuality are an asset and a strength for the Finnish folk music field. A low-threshold approach to composing and encouraging students to improvise could be utilized in music education on a much wider scale. Professional folk musicians would have a lot to offer in this regard.
Opinnäytetyössä käsiteltiin Saarijärven kantele soitto-oppaan työstämistä ja soittimelle nuotintamisen tutkimista. Nuotinnetut kappaleet ovat perinteisiä Saarijärven kanteleella soitettuja kappaleita pääasiassa Keski-Suomen alueelta. Kirjalliseen työhöni olen kirjoittanut ajatuksiani sekä pohdintaa Saarijärven kanteleen tutkimuksesta, soittimen soittamisesta, sen nykytilasta ja tulevaisuudesta sekä soitto-oppaan työstämisprosessista. Opinnäytetyöni pohjaa vahvasti omiin kokemuksiini ja tietooni kanteleensoittajana sekä -opettajana. Saarijärven kantele on pääsoittimeni, ja sen opettamisen myötä tarve nuottimateriaalille ja soitto-oppaalle on lisääntynyt. Soittimelle ei ole olemassa julkaistua nuottimateriaalia, jonka takia Saarijärven kantele soitto-oppaan työstäminen konkretisoitui. Työhöni olen nuotintanut muutamia alkeistasoisia perinnekappaleita. Nuotintaessa olen tutkinut merkintätapoja sekä kehittänyt tämänhetkisen merkintätavan Saarijärven kanteleelle. Kirjallisessa osuudessa tärkeässä osassa on nuotintamieni kappaleiden ja pedagogisen taustan tutkiminen. Saarijärven kanteleelle nuotintaminen sekä soitettavan materiaalin tarve on ajankohtainen, sillä virallista julkaistua nuottimateriaalia ei ole vielä olemassa. Olen myös pohtinut kanteletta instrumenttina, pedagogiikkaa ja soittimen perinnettä sekä historiaa kappaleiden nuotintamisen kautta. Lopullisena tuloksena Saarijärven kanteleen yleispätevä soitto-opas on vielä työnalla, mutta se tullaan julkaisemaan myöhemmin. Tästä syystä nuotintamiani kappaleita ei ole liitetty opinnäytetyöhön. Soitto-opas tullaan julkaisemaan tulevaisuudessa kaikkien kanteleensoittajien, -pedagogien sekä harrastajien käyttöön.
Jotkut akustiset kielisoittimet on suunniteltu hiljaiseen ympäristöön, eivätkä ne tuota tarpeeksi ääntä nykyajan meluisampiin ympäristöihin. Koska ihminen aistii korkeataajuuksiset äänet voimakkaampina kuin matalat, mekaaniset säröttimet on tehty siirtämään energiaa alemmilta taajuuksilta korkeammille ja leikkaavammille taajuuksille. Tämä työ tutkii mekaanisia säröttimiä, jotka on tehty taitellusta metallilangasta, joka koskettaa kevyesti kieltä sen päätepisteen lähellä. Työssä kerrotaan, miten kolme eri särötintä vaikuttaa kanteleen värähtelevän kielen äänensävyyn. Sekä säröttämätön ja särötetyt äänet on äänitetty ja niiden spektrogrammeja, yksittäisten harmonisten kehittymistä ja äänipainetasoja on vertailtu. Tämän työn perusteella mekaaniset säröttimet siirtävät energiaa alemmilta taajuuksilta ylemmille taajuuksille luoden pitkäkestoisia korkeita harmonisia, tehden näin äänestä kirkkaamman. Särötetty kieli kuulostaa voimakkammalta, kun verrataan normaalia äänipainetasoa ja A-painotettua äänipainetasoa.
Opinnäytetyöni Soittosali vol 1: Kanteleaarteita – Kaustisen kauneimmat kautta aikojen on Kansanmusiikki-instituutin arkistoäänitteistä koottu kokoelmalevy, jonka toimitin alkukesästä 2012. Kanteleaarteita-levy on läpileikkaus Kaustinen Folk Music Festivalin Soittosali-nimisessä esiintymispaikassa soitetusta kantelemusiikista. Pyrin valitsemaan levylle mahdollisimman monipuolisen ja kattavaan kuvauksen Soittosalin kanteletarjonnasta niin tyylilajien, soitinnuksen kuin soittajienkin osalta. Valitut kappaleet ovat koko festivaalien historian ajalta 1970-luvulta 2000-luvulle asti. Levy on suunnattu festivaaliyleisölle, mutta se soveltuu myös oppimateriaaliksi kanteleen soitonopetukseen ja omatoimiseen opiskeluun esimerkiksi ammattiopiskelijoille. Opinnäytetyön raporttiosio käy läpi levyn toimitusprosessia alusta loppuun, ja analysoi toimitusprosessin varrella ilmenneitä ongelmia mahdollisine ratkaisuineen. Lisäksi esitellään 22 levylle päätynyttä kappaletta esiintyjineen, ja kerrotaan kappaleiden valinta- ja karsintaperusteista. Raportissa esitellään myös levyn kannalta oleellisia käsitteitä, soitintyyppejä ja soittotyylejä. Kanteleaarteita-levyn julkaisi kesällä 2012 Kansanmusiikki-instituutti, joka toimi työn tilaajana. Kyseessä on levysarjan ensimmäinen osa. Sarjaa on tarkoitus jatkaa tulevaisuudessa muiden instrumenttien Soittosali-kokoelmalevyillä.
Uudet opetussuunnitelmat ovat tuomassa kuulonvaraista musisointia myös taidemusiikin kenttään. Pedagogisen opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä kuulonvarainen musisointi on ja voisiko sitä hyödyntää enemmän taidemusiikin opetuksessa. Pedagogisen opinnäytetyön tutkimusongelmat ovat seuraavat: 1. Mitä keinoja on olemassa korvakuulolta musisointiin? 2. Voiko taidemusiikkia opettaa kuulonvaraisesti? Työssä tarkastellaan kuulonvaraisen musisoinnin käyttöä eri musiikinlajien keskuudessa ja eräiden musiikkikasvatussuuntausten parissa. Työssä tutustutaan myös kokemuksiin musiikin korvakuuloopetuksesta ja tarkastellaan uusia opetussuunnitelmia ja tasosuoritusohjeita kuulonvaraisen musiikinopetuksen näkökulmasta. Työn empiiriseen osaan haastateltiin kahta kanteleensoiton opettajina toimivaa musiikin maisteria. Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen menetelmänä oli teemahaastattelun tapaan toteutettu asiantuntijahaastattelu. Eri musiikkikasvatussuuntauksissa korvakuulolta soittamista on opetettu esimerkiksi laulamisen, sisäisen kuuntelemisen, matkimisen, toistamisen ja improvisoinnin keinoin. Myös musiikillisen muistin ja rytmiikan kehittäminen ovat tärkeitä kuulonvaraisessa musiikinopetuksessa. Korvakuulosoitto ja -laulu kehittävät kuulonvaraista erottelukykyä, keskittymiskykyä ja muistia. Kuulonvarainen musisointi asettaa myös haasteita: se vaatii rohkeutta irrottautua nuoteista ja heittäytyä musiikin luovaan tekemiseen. Kirjallisuuden ja haastattelujen perusteella voidaan todeta, että kuulonvarainen musisointi sopii varsin hyvin myös taidemusiikin opiskelumuodoksi. Nykyiset valtakunnalliset suositukset musiikin vuorovaikutuksellisuudesta sekä improvisoinnista ja oman musiikin tekemisestä sopivat toteutettaviksi paremmin korvakuulolta kuin nuottilähtöisesti.
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää tämänhetkistä kanteleen asemaa taidemusiikin alalla erään kanteletaiteilijan näkemyksen kautta. Käsittelen myös kanteleen taidemusiikin alan nykyhistoriaa yleisesti, miten se edettiin 1920-luvulla alkavan konserttikanteleen kehittämisen jälkeen sekä soittimena että kulttuurina erityisesti muutamin merkittävämpien henkilöiden toimintoihin keskittyneen. Opinnäytetyössäni haastattelin kanteletaiteilija Ritva Koistinen-Armfeltia. Haastattelussa aiheet olivat monipuolisia, jotta saisin laajasti Koistinen-Armfeltin ajatuksia nykypäivän kanteleen ympäristöstä soittajan sekä opettajan näkökulmasta. Opinnäytetyöni tavoite oli tutustua kantelekulttuurin nykyhistoriaan syvemmin ja pohtia meidän ajasta historiallisesti tuoreina vaiheena, minkä avulla yritän avata oman näkemyksen kanteleen soittajana.
Opinnäytetyössäni esittelen espanjalaisen Fernando J. Obradorsin ja suomalaisen Toivo Kuulan sävellykset, jotka yhdessä kitaristi Panu Henrikssonin kanssa sovitimme kantele–kitara–laulu-triollemme. Kirjallinen työ pitää sisällään pohdintojani sovitusprosessista ja sovittamisesta kanteleelle kamarimusiikkikokoonpanossa, analyysiä ja nuotit jokaisesta sovittamastamme kappaleesta sekä tallenteen teemakonsertistamme 12. lokakuuta 2012. Tässä kirjallisessa raportissa pohdin aluksi sovitus-termin määrittelyn hankaluutta, kerron miten ja miksi teimme joitain sovituksellisia ratkaisuja ja kannustan muitakin kanteleen- ja kitaransoittajia tarttumaan sovituksiimme. Seuraavaksi käyn hieman läpi kanteleen historiaa taidesoittimena ja esimerkiksi instrumentin mahdollisuuksia ja haasteita tekniseltä ja soinnilliselta kannalta. Kanteleelle sovittaessa on otettava huomioon sen erityispiirteet, kuten esimerkiksi sen luonnostaan hiljainen sointi. Soittimena kantele on monipuolinen ja sitä voi käyttää kokoonpanosta ja ohjelmistosta riippuen niin perkussiivisena bassosoittimena kuin melodisena solistina tai molempina yhtä aikaa. Lopuksi kerron jokaisesta yksittäisestä sovittamastamme sävellyksestä. Tässä analyysissä pureudun teoksesta riippuen tulkinnallisiin ja teknisiin asioihin, sovittamisprosessin aikana ilmenneihin haasteisiin ja kerron hieman säveltäjien historiasta sekä tarinoista, jotka syntyivät kappaleiden innoittamina. Mielestäni onnistuin tavoitteessani kirjoittaa puhtaaksi ja analysoida tekemämme sovitukset sekä niissä tekemämme tulkinnalliset ja tekniset ratkaisut. Näistä sovituksista toivon olevan hyötyä niin uuden ohjelmiston etsijöille kuin sovittamisesta kiinnostuneille.
Tällä opinnäytetyöllä halusin selvittää kanteleen, kanteleensoiton ja kanteleensoiton opetuksen historiaa, taustoja ja haasteita. Aihe kumpusi oman työkokemuksen kautta, kun olin kokenut konkreettisimpana haasteena opetus- ja nuottimateriaalin vähyyden. Tätä kautta lähdin selvittämään, mitä muita haasteita kanteleensoiton opettajilla on. Työn tavoitteena oli saada selville kanteleensoiton opettajien ongelmia, haasteita, selvitettäviä asioita ja mahdollisia ratkaisuja niihin. Ottamalla selvää kantelemaailman historiasta halusin saada syvempää ymmärrystä omaan alaani. Haastattelemalla kuutta kanteleensoiton opettajaa sain uusia näkökulmia kanteleensoiton opettajuuteen sekä opetukseen. Opinnäytetyö pohjautuu kanteleensoiton historian tutkimiseen sekä kuuden kanteleensoiton opettajan haastatteluun. Kanteleen ja kanteleensoiton historiasta on kirjoitettu verrattain vähän ottaen huomioon kanteleen iän. Eniten asiasta löytyy tietoa Kanteleliiton ylläpitämästä Kantele-lehdestä sekä Blomsterin toimittamasta Kantele-kirjasta (2010). Haastattelemani kanteleensoiton opettajat toimivat opettajina Pohjois-Suomen alueella, joten heidän vastauksensa antavat kuvaa tältä alueelta. Haastattelu tehtiin kahden vastaajan kanssa suullisesti ja neljän vastaajan kanssa sähköpostitse. Tutkimuksessani sain selville, että vaikka kanteletta on soitettu useita satoja vuosia, sen määrätietoinen opettaminen on nuorta. Tämä näkyy kanteleensoiton opettajien yhtenä haasteena, kun opetusmenetelmät ja -tekniikat kehittyvät vielä. Kanteleensoiton opettajat toimivat omassa opetuspaikassaan useimmiten yksin, mikä edellyttää heiltä suurta vastuuta opetuksestaan. Vaikka määrätietoinen kanteleensoiton opetus on nuorta, sillä on edessä kehittyvä ja monipuolinen tulevaisuus. Kun kanteleensoiton opettajat haluavat itse kehittää alaansa ja olla vertaistukena toisillensa, ala kehittyy kokonaisuudessaan. Jatkona tälle työlle olisi koko Suomen kattava kanteleensoiton opettajien haastattelu ja selvitys siitä, miten he haluaisivat kehittää kanteleensoiton opetusta. Vertailun vuoksi haastattelun voisi tehdä myös sellaisen instrumentin opettajille, joilla on pidempi opetushistoria kuin kanteleella.
Perinteisesti musiikkiopistoissa opiskellaan musiikin perusteita eli säveltapailua ja musiikin teoriaa erillään soitonopiskelusta ja tämän vuoksi oppilaiden voi olla hankala ymmärtää, miten säveltapailu ja musiikin teoria liittyvät instrumenttiopiskeluun. Tavoitteena oli selvittää, millaisia työtapoja opettajat käyttävät säveltapailun alkeiden opettamiseen, miten säveltapailua voitaisiin integroida kanteleensoiton alkeisopetukseen ja miten kantele instrumenttina vaikuttaa säveltapailun oppimiseen ja opiskeluun. Tehtävänä oli yhdistellä opettajien vinkeistä ja ideoista ideapankki, jota muutkin kanteleensoiton opettajat voisivat hyödyntää kanteleensoiton alkeisopetuksessa. Tutkimukseen haastateltiin kolmea kanteleensoiton opettajaa, jotka ovat integroineet säveltapailua kanteleensoiton opetukseen, sekä kolmea musiikin perusteiden opettajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina pääasiassa kasvotusten, mutta myös Zoomin välityksellä. Haastattelutuloksia analysoitiin ja vertailtiin toisiinsa. Haastatteluista selvisi, että säveltapailun opiskelu alkaa kanteleensoittajilla heti soittoharrastuksen alettua ja silloin säveltapailun opettaminen on instrumenttiopettajien vastuulla. Musiikin perusteiden opiskelu alkaa pääasiassa vasta 9-vuotiaana. Säveltapailun opiskeluun kaikki opettajat olivat käyttäneet liikettä, laulamista, pelejä ja leikkejä. Tutkimuksessa huomattiin, että kanteleensoiton ja säveltapailun integroimiseen vaikuttaa kanteleen ominaisuudet. Kanteleen visuaalisuus oli kanteleensoiton opettajien mukaan sekä helpottava että hankaloittava tekijä säveltapailun oppimisen suhteen. Musiikin perusteiden opettajat eivät osanneet sanoa kanteleensoittajien vaikeuksista säveltapailun opiskelussa, sillä heille kantele ei ollut instrumenttina kovin tuttu. Kaikki opettajat toivoivat, että opettajat toimisivat enemmän yhteistyössä. Opettajat antoivat paljon vinkkejä säveltapailun opettamiseen. Haastattelujen perusteella koottiin ideapankki, joka sisältää työtapoja, ideoita ja vinkkejä, joilla kanteleensoiton ja musiikin perusteiden opettajat opettavat säveltapailua. Ideapankista on hyötyä sekä kanteleensoiton että musiikin perusteiden opettajille.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä graafisen kuvioinnin suunnitteluun kanteleeseen ja tavoittaa kyseisen tuotteen ja yhteistyöyrityksen brändin edustamat mielikuvat osaksi lopullista mallistoa. Yhteistyöyrityksenä toimi Koistinen Kantele Oy ja malliston kohdesoittimina sen Wing –kantelemalleja. Yritys valmistaa akustisia ja sähköisiä kanteleita 5-kielisistä konserttikanteleisiin ja pyrkii uudistamaan kantelekäsitystä modernilla ilmeellään. Kuviomalliston suunnitteluun vaikuttivat yhteistyöyrityksen tarpeet, kohderyhmät, toteutustekniikka ja kantelemalli. Opinnäytetyön suunnitteluosiossa tuli erityisesti huomioida yrityksen brändin tavoittelemat arvot ja tunnelmat, jotka pyrittiin visualisoimaan tuotegrafiikkaan. Yrityksen tavoitemielikuvia brändilleen ja kohderyhmiä täsmennettiin haastatteluilla yrityksen ja muiden ammattilaisten kanssa. Kohderyhmiä oli kaksi; aikuiset ja lapset. Aikuiskohderyhmälle suunniteltiin kuviomallisto, joka tultaisiin toteuttamaan kanteleeseen kiinteästi kuvioituna tarrasabluunamaalauksen avulla. Lapsille suunniteltiin tarramallisto, jonka avulla voi helposti uudistaa soitintaan haluamakseen ajaksi. Tuotegrafiikka- ja tarramalliston tarkoituksena oli lisätä soittimiin rock-asennetta kunnioittaen samalla kanteleen perintöä ja suomalaista designia. Aiheita grafiikkaan poimittiin Kalevalasta, kansansaduista, karjalaisista kirjailuista ja suomalaisesta luonnosta. Tarramallistossa oli mahdollisuus käyttää laajempaa aihepiiriä kansainvälisyyttä huomioiden. Tarrasabluunan avulla maalattavien kuvioiden suunnittelussa painottui ajattomampi ja abstraktimpi ilme, johon haettiin vaikutteita myös lumilautagrafiikoiden urheilullisesta ja linjakkaasta tyylistä. Opinnäytetyöni osoittautui tarpeelliseksi ja ajankohtaiseksi yhteistyöyritykselle, koska sillä ei ollut vielä tuotevalikoimassaan kuvioituja vaihtoehtoja. Grafiikan tuominen kanteleisiin on uusi askel myös koko soitinteollisuuden alalla. Graafinen suunnittelu soittimiin on hyvin ajankohtaista ja trendikästä, sillä musiikkiteollisuus on laaja ja lisäksi erittäin visuaalinen ala, mikä vaikuttaa myös soitinvalmistukseen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata miten säveltämistä voi käyttää oppimisen apuvälineenä. Työssä keskityttiin nimenomaan säveltämiseen konserttikantelelleella, ja siinä käsitellään näin ollen myös kanteleen historiaa ja tekniikkaa. Koska kyseessä on yhden soittajan/säveltäjän näkökulma, työ sivuaa sitä, miten soitonopiskelu on rakentunut ja kuinka säveltäminen on vaikuttanut opiskeluun. Opinnäytetyö toteutettiin taiteellisena tutkimuksena, ja sen menetelminä käytettiin taiteellisen tutkimuksen keinoja, prosessikuvausta ja musiikkianalyysia. Tutkimusaineistona käytettiin opinnäytetyöntekijän sävellyksiä ja kokemuksia säveltämisestä. Sävellyksen muotoutumiseen syvennyttiin tarkastelemalla tarkemmin yhden sävellyksen prosessia. Työstä saaduilla havainnoilla saatiin esille yhdenlainen tapa säveltää ja oppia säveltämisen kautta. Työ kartoitti soittajan käyttämiä keinoja lähestyä säveltämällä oppimista ja käytössä olevia tekniikoita. Opinnäytetyö herätti jatkotutkimuskysymyksiä säveltämällä oppimisen kartoittamisesta yleisemmällä tasolla ja kanteleensoittotekniikan kehittämisestä.
Koneistokanteleen lyhyen sivun soittotyyli on perinnetyyli, joka on lähtöisin Keski-Pohjanmaalta Perhonjokilaaksosta. Kyseisessä soittotyylissä kanteleen lyhyet kielet ovat soittajaa lähinnä, kuten pienkanteleita soitettaessa, kun taas pitkän sivun soitossa kanteleen bassokielet ovat soittajaa lähimpänä. Lyhyen sivun soittoa kuulee ja näkee harvoin nykypäivän kantelemusiikissa. Sen näkyvyyden eteen ja perinteen säilyttämiseksi on alettu tehdä kovasti töitä. Tämän opinnäytetyön tekijä on säveltänyt eritasoisia kappaleita lyhyelle sivulle. Sävelletyt kappaleet on tarkoitettu opetuskäyttöön, ja ne ovat vapaasti käytettävissä. Tässä opinnäytetyössä kerrotaan aluksi kanteleen historiasta ja lyhyen sivun soittotyylistä. Eritasoisten kappaleiden säveltämisen apuna on käytetty soitto-oppaiden tutkimista sekä kahden lyhyen sivun kanteleensoittajan haastattelemista. Tekstissä pohditaan lyhyen ja pitkän sivun soiton eroja ja säveltämistä kanteleen lyhyelle sivulle.
Kehittämishankkeen tavoitteena oli selvittää ikääntyvän ihmisen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä ja keinoja, joilla ikääntyvän oppimista voi helpottaa. Aiheeseen perehdyttiin sekä ikääntyviä oppijoita että erilaisia oppijoita käsittelevän kirjallisuuden avulla. Myös ryhmän vaikutusta oppimiseen tutkittiin ryhmän vuorovaikutussuhteiden ja oppimisilmapiirin näkökulmasta. Kehittämishankkeeseen kuului käytännön osuus, jossa kaksi ikääntyvistä oppijoista koostuvaa kanteleryhmää harjoitteli Karjalan kirkonkellot -nimistä teosta. Harjoitteina käytettiin visuaalisia, auditiivisia ja kinesteettis-taktiilisia menetelmiä. Harjoitusjakson lopuksi opiskelijoita pyydettiin arvioimaan, kuinka eri harjoitteet ja opettajan toiminta vaikuttivat heidän oppimiseensa. Ikääntyvän ihmisen oppimiseen vaikuttavat iän myötä tulevat fyysiset muutokset: näön ja kuulon heikkeneminen sekä motorinen hidastuminen. Oppimisen kannalta tärkeimpiin kognitiivisiin muutoksiin kuuluvat muistin muutokset. Myös käsitys omasta itsestä oppijana vaikuttaa oppimiseen. Kognitiivisen toiminnan hidastumisen myötä tärkein oppimista helpottava tekijä on ajankäyttö. Ikääntyvä oppija tarvitsee paljon toistoja ja aikaa asioiden prosessointiin. Monen aistin kautta tapahtuva oppiminen helpottaa sekä mieleenpainamista että mieleenpalauttamista. Muita oppimista helpottavia tekijöitä ovat selkeys, loogisuus ja konkreettisuus sekä ohjauksessa että oppimateriaaleissa. Oppimisilmapiirin tulee olla avoin ja salliva, oppimisen iloon painottuva. Opettajan rooli on olla motivoija, kannustaja ja rohkaisija. Yksilöllisyyden ja ikääntyvän elämänkokemuksen arvostaminen on tärkeää.
Tämä opinnäytetyö käsittelee erilaisia efektejä, joita konserttikanteletta soittaessa yleisimmin käytetään. Efekteillä tässä tapauksessa tarkoitan konserttikanteleella tehtäviä, perussoittotekniikkaan kuuluvia efektejä; melkein joka kodista löytyviä pienesineitä, joilla voidaan tavalla tai toisella saada kanteleesta ääni, sekä sähköä vaativia ja ääntä täysin muuttavia efektejä. Nämä kolme erilaista efektiryhmää olen nimennyt soittoteknisiksi-, esineellisiksi-, ja sähköisiksi efekteiksi. Tutkin tätä aihetta ensin lyhyesti sivuten kanteleen historiaa sekä kertomalla konserttikanteleen rakenteesta. Kanteleen historiasta, rakenteesta ja soittimeen liittyvästä äänitekniikasta olen kerännyt tietoa kanteletta, kitaraa ja ääniteknikkaa käsittelevästä kirjallisuudesta sekä Suomen suurimmilta kantelerakentajilta: Hannu Koistiselta ja Pekka Lovikalta. ”Konserttikanteleen efektit”-osiota varten olen tutkinut omaa soittoani sekä sitä kuinka itse käytän efektejä konserttikanteleen soitossa. Lisäksi olen haastatellut kahta eri musiikkityylilajin kantelistia: kansanmusiikkia ja muuta musiikkia edustavaa Maija Kauhasta sekä taidemusiikin ja maailman musiikin saraa edustavaa Eva Alkulaa.