Kaikki aineistot
Lisää
Tässä tutkielmassa tarkastelen luokanopettajaopiskelijoiden antamaa palautetta oppilaiden sanelukirjoituksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2019, ja se koostuu 60:stä luokanopettajaksi opiskelevan kirjoittamasta arviosta. Palautteen analysoinnissa käytän Svinhufvudin (2016) esittämää kirjoittamisen palautteen analysointia varten laatimaa mallia, joka pohjautuu Straubin & Lundfordin (1995) tutkimukseen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista palautetta luokanopettajaopiskelijat peruskoulunsa päättäneiden oppilaiden sanelukirjoituksista antavat ja mitä palaute koskee. Aineisto on analysoitu hyödyntäen NVivo 12 Plus -ohjelmaa, joka on tarkoitettu laadulliseen tekstianalyysiin. Tarkastelen sisällönanalyysin keinoin, millaista palautetta luokanopettajaopiskelijat oppilaiden sanelukirjoituksista antavat. Tutkin kielellisiä keinoja, joilla palautetta muotoillaan positiivisiksi ja negatiivisiksi evaluaatioiksi. Lisäksi tarkastelen palautteiden sisältämien muutosehdotusten eli käskyjen, neuvojen ja kehotusten sekä kysymysten kieltä. Diskurssinanalyysin keinoin selvitän, mitä palautteet tekstissä koskevat. Palautteen kohteista tarkastelen paikallisia kommentteja, joista tarkemmin oikeakielisyyttä ja konventioita koskevia palautteita. Lisäksi tarkastelen tekstinulkoisia kommentteja. Analysoin myös kolmea tapausesimerkkiä, joissa pureudutaan kokonaisiin, useista palautteista rakentuviin arvioihin. Tulokset osoittivat, että palautetta muotoillaan runsaammin positiivisiksi kuin negatiivisiksi evaluaatioiksi, mihin ovat päätyneet myös Kauppinen ja Hankala (2013). Huudahduslauseet, positiiviset adjektiivit sekä intensiteettisanat näyttävät tunnusomaisilta positiivisille evaluaatioille. Negatiivisille evaluaatioille tunnusomaisia piirteitä ei tutkimuksessa nouse esiin. Muutosehdotuksista käskyt ovat aina joko imperatiivialkuisia tai sisältävät välttämättömyyttä ilmaisevia modaaliverbejä. Neuvot ja kehotukset puolestaan sisältävät konditionaalimuotoisen verbin tai mahdollisuutta ilmaisevan modaaliverbin. Muutosehdotusten eri kategorioita näyttäisi siis ilmaistavan tunnusomaisten kielenpiirteiden perusteella. Tutkimus herättää pohtimaan kielellisten havaintojen lisäksi arviointien yhdenmukaisuutta ja linjakkuutta. Kirjoittamisesta annettava palaute on pääosin kattavaa ja opetussuunnitelman hengen mukaista, mutta erityisesti kiitettäväksi ja erinomaiseksi arvioiduissa teksteissä välillä niukkaa. Palautteen syvyys ja laajuus on aina myös palautteenantajasta ja tilanteesta riippuvaista.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan luokanopettajien ja äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajien käsityksiä kirjoittamisesta, sen opettamisesta ja arvioinnista koulussa. Lisäksi tutkittiin sitä, millaisia huomioita opettajat tekevät teksteistä niitä arvioidessaan ja miten opettajat perustelevat teksteille antamiaan numeroarvosanoja. Kyseessä on laadullinen tutkimus, ja sen aineiston analyysia ohjasi fenomenografinen tutkimusote. Tämän tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tuodaan esille kirjoittamaan oppimisen malleja sekä kuvataan kirjoittamisen eri lähestymistapoja. Arviointia tarkastellaan sekä yleensä oppimisen että erityisesti kirjoittamisen opettamisen näkökulmista. Tutkimusaineisto koostui viiden luokanopettajan ja kolmen äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan teemahaastattelusta. Lisäksi opettajille lähetettiin etukäteen arvioitavaksi kuusi mielipidetekstiä. Opettajia ohjeistettiin arvioimaan nämä viidesluokkalaisten kirjoittamat tekstit myös numeerisesti. Numeroarvosanoja tarkasteltaessa huomio kiinnitettiin erityisesti siihen, millaisilla ilmauksilla opettajat perustelivat antamiaan arvosanoja. Analyysissa selvisi, että opettajien käsitykset kirjoittamisesta ja sen arvioinnista olivat moninaisia. Kirjoittamiskäsitykset heijastavat opettajien kirjoittamisen ohjaamisen käytänteitä. Teksteissä huomio kiinnitettiin sisältöön, rakenteeseen ja oikeinkirjoitukseen. Opettajat perustelivat arvioitaan samansuuntaisilla ilmauksilla, mutta yksittäisten tekstien kohdalla numeroarvosana saattoi vaihdella jopa kolmen arvosanan sisällä. Toisaalta myös yksittäinen opettaja saattoi toisessa tekstissä arvottaa enemmän sisältöä ja toisessa oikeinkirjoitusta. Koska arvioinnin tulisi olla mahdollisimman oikeudenmukaista, olisi tarpeen pohtia niitä keinoja, joilla kirjoittamisen arviointia voitaisiin yhdenmukaistaa valtakunnallisesti.
Tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää yhdeksäsluokkalaisten tyttöjen ja poikien näkemyksiä sukupuolen vaikutuksesta kirjoitelmiin. Oppilaiden näkökulmaa on tähän mennessä tutkittu vain vähän, ja kirjoittamisen opetuksen parantamiseksi opettajallekin on hyötyä oppilaiden näkökulman kuulemisesta. Tutkimuksessa selvitettiin kyselylomakkeilla ja teemahaastatteluilla, miten pojat ja tytöt suhtautuvat kirjoittamiseen ja sen opetukseen äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla, millaisina kirjoittajina ja tekstien tekijöinä he näkevät itsensä ja vastakkaisen sukupuolen sekä miten oppilaat liittävät sukupuolen äidinkielen tunneilla tehtävien kirjoitelmien aiheisiin, muotoon ja sisältöön. Kyselylomakkeeseen vastasi 153 yhdeksäsluokkalaista, ja teemahaastatteluun osallistui kahdeksan yhdeksännen luokan oppilasta. Aineisto analysoitiin pääosin laadullisesti, mutta osa kyselylomakeaineistosta on muutettu määrälliseen muotoon taustoitukseksi haastatteluille. Yhdeksäsluokkalaiset näkivät kirjoittamisen ennen kaikkea luovana toimintana, mutta toisaalta näkivät kirjoittamisen monipuolisena taitona hyvän tekstin ominaisuuksista puhuttaessa. Sukupuolen vaikutusta kirjoitelmiin sekä tuotiin esiin että pyrittiin häivyttämään. Taustalla tuntuivat vaikuttavan stereotypiat tyypillisistä tyttöjen ja poikien kirjoitelmista sekä heidän kiinnostuksen kohteistaan, vaikkeivat haastattelujen tytöt ja pojat usein itse sopineet tähän muottiin. Toisaalta oppilaat halusivat korostaa sukupuolesta riippumatonta yksilöllisyyttä ja jokaisen omaa tyyliä. Opettajan tulee kannustaa oppilaita löytämään itse koulussa kirjoitettavien tekstien tarkoitukset ja merkitykset, jotta opitut taidot nähtäisiin laajemmin kuin koulutöinä. Oppilaiden omien kiinnostuksen kohteiden huomioon ottaminen on kirjoittamisen motivoinnin ja kirjoittamisen mielekkyyden kannalta erittäin olennaista.
Uusia välineitä luku- ja kirjoitustaidon sekä nimeämisen arviointiin Hyvä Alku -tapahtuman esiwebinaarisarjan luennosta “LUKINO-hanke – uusia välineitä luku- ja kirjoitustaidon sekä nimeämisen arviointiin” koostettiin video luennon keskeisimmistä sisällöistä. Sisällöt: LUKINO-hankkeessa luodaan uusia tutkimusperustaisia arviointivälineitä sekä kerätään tutkimusaineistoa 5-16-vuotiaiden nimeämisestä, lukitaidoista, laskusujuvuudesta, tarkkaavuudesta ja näiden välisistä yhteyksistä. Tallenne sisältää lyhyen perehdytyksen lukivaikeuksien ja nimeämisvaikeuksien ilmenemiseen ja niiden merkitykseen oppimisessa. - lukemisen hitaus lukivaikeuden piirteenä - arviointi ohjaa tuen suunnittelua - lukusujuvuuden arvioinnin menetelmiä - mihin nopean nimeämisen arviointia tarvitaan?