Kaikki aineistot
Lisää
Tämän selvityksen tavoitteena on kehittää Itä-Suomen alueen valmiuksia huomioida tämänhetkinen ja tuleva maahanmuuttajaväestö sekä tuottaa tämän pohjalta kehittämissuosituksia, jotka edistävät Itä-Suomen houkuttelevuutta maahanmuuttajaystävällisenä alueena. Selvityksessä on kerätty laadullinen aineisto haastattelemalla alueen maahanmuuttajaväestöä sekä paikallisia viranomaistoimijoita. Kerätyn aineiston pohjalta on laadittu selvitys, joka sisältää sekä vertailua maahanmuuttaja- ja viranomaisvastausten välillä sekä konkreettisia kehittämisehdotuksia maakunnittain. Tutkimus osoitti, että kotouttamispalvelut ovat onnistuneet viranomaisten näkökulmasta kohtalaisesti. Maahanmuuttajien ovat palveluihin kokonaisuutena tyytyväisinä, byrokratiasta ja monen luukun asioinnista aiheutuvista vaikeuksista huolimatta. Toisaalta maahanmuuttajat ovat asiakaskuntana vaatimattomia, sillä monet vertaavat palveluiden tilaa oman kotimaansa vastaavaan. Oikea-aikainen tiedottaminen on avainasemassa maahanmuuttajan tukemisessa kunnan palveluita hyödynnettäessä. Työllistymispalveluiden osalta tulisi kehittää kaikkien virkailijoiden valmiuksia vastata maahanmuuttajien palvelutarpeisiin. Nyt osaaminen keskittyy liiaksi yksittäisille henkilöille. Maahanmuuttajien suurin hidaste työllistymiselle on edelleen kielitaito, ja tätä koulutusta on tällä hetkellä liian vähän tarjolla. Itä-Suomen oloissa erityishaasteen maahanmuuttajien työllistymiselle asettaa pitkät välimatkat sekä kantaväestön korkea työttömyys. Maahanmuuttajien olemassa olevan osaamisen hyödyntäminen on vielä heikkoa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tarve maahanmuuttajien kulttuuritaustan tuntemiselle korostuu, eikä henkilöstöllä ole vielä tähän liittyvää riittävää osaamista. Toinen, erittäin merkittävä epäkohta on maahanmuuttajien kieliongelman myötä heikentynyt potilassuoja, mikä liittyy perheenjäsenten ja tuttavien käyttämiseen tulkkina. Vaikka muihin kunnan toimialoihin verrattuna erityisesti perusopetus huomioi maahanmuuttajien tarpeet hyvin, on sekä kansalaisten, virkamiesten sekä päättäjien asenteissa parantamisen varaa. Tarvitaan yhä enemmän kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, että jokainen voi osaltaan virkamiehenä ja kansalaisena luoda kohtaamisen ja vuorovaikutustilanteita maahanmuuttajien sopeutumisen tukemiseksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksi keskeinen kehittämiskysymys on maahanmuuttajakoulutuksen liallinen keskittäminen mikä on yhtäältä taloudellista, mutta toisaalta se ei tue suomenkielen oppimista eikä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumista. Tämä asettaa myös maahanmuuttajat eriarvoiseen asemaan pidentyneiden koulumatkojen vuoksi, mikä nähtiin erityisesti maahanmuuttajien mielestä ongelmallisena. Maahanmuuttajien vapaa-ajan palvelutarjonta on nykyisellään melko sisäänpäin kääntynyttä. Toiminta keskittyy monikulttuurikeskusten toiminnan ympärille ja monet maahanmuuttajaryhmät ovat itse aktiivisia kulttuuritapahtumien ja kokoontumisten järjestämisessä. Maahanmuuttajia tulisikin integroida vahvemmin kantaväestön kulttuuri- ja harrastustoimintaan. Maahanmuuttajien rooli ja osallisuus yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on hyvin vähäinen. Viranomaisten rooli maahanmuuttajien osallisuutta tai turvallisuutta koskevien kysymysten edistämisessä on nykyisellään hyvin passiivista ja viranomaisten tietoisuus yhdenvertaisuutta edistävien kysymysten edistämisestä vähäistä. Syrjinnänvastaisessa toiminnassa kansalaisjärjestöt, oppilaitokset, työnantajat ja tiedotusvälineet ovat aktivoituneet enemmän.
Ison Omenan palvelutori on täysin uudenlainen julkisten palvelujen keskittymä, joka on suunniteltu tuottamaan kunnallisia palveluja asiakaslähtöisesti. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Palvelutorin asiakaskokemuksen nykytilaa. Työn tarkoituksena oli ymmärtää kuinka eri asiakasryhmät liikkuvat Palvelutorilla ja millaiset tekijät ovat tärkeitä asiakaskokemuksen kannalta. Työssä annettiin kehitysehdotuksia näiden asioiden pohjalta. Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Espoon kaupungille ja se rajattiin koskemaan fyysisiä palvelukäyntejä. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys pohjautuu kolmen kokonaisuuden tarkasteluun. Asiakaskokemus on työn kattokäsite, sitä tarkastellaan työssä eri näkökulmista. Opinnäytetyötä rajattiin fyysisiin palvelutilanteisiin, joten toiseksi käsitteeksi otettiin mukaan palvelun kosketuspisteet, jotka ovat olennaisessa osassa asiakaskokemusta tutkiessa. Kolmantena teoreettisena kokonaisuutena on asiakasymmärrys. Koska opinnäytetyön toimintaympäristönä käsitellään kunnan palveluja, asiakasymmärrystä avataan kunnallisten palvelujen näkökulmasta. Tutkimus tehtiin tapaustutkimuksena yhdistellen sekä kvalitatiivisia, että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Opinnäytetyön esitutkimuksena toimi Palvelutorin avajaisviikoilla elokuussa 2016 suoritettu palautekysely. Päätutkimuksen tiedonkeruumenetelmäksi valikoitui haastattelu, jossa oli sekä kiinteitä lomakekysymyksiä, että avoimempia teemakysymyksiä. Haastattelut tehtiin Palvelutorin asiakkaille vuoden 2016 ja 2017 vuodenvaihteessa, haastatteluun valikoitumista ohjasi ennakkoon määritellyt neljä segmenttiä. Tulokset analysoitiin segmenteittäin sisällönanalyysimenetelmin. Opinnäytetyön tuotoksena syntyi jokaiselle segmentille luodut asiakasprofiilit, jotka ovat tiivistetty kuvaus tutkimuksen tuloksista. Asiakasprofiileissa on lyhyt kuvaus segmentin keskivertoasiakkaasta, sekä avattu palvelutorikäynnin tyypillisiä käymiseen liittyviä asioita. Kuvauksessa on myös otettu asiakasryhmän kokemukseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi profiileissa kuvaillaan henkilön palvelukäyttäytymiseen liittyviä asioita aina tavoitteista ja tarpeista turhaumiin. Tutkimuksessa saatiin ymmärrystä eri asiakassegmenttien palvelutorikäyttäytymisestä ja erottavia tekijöitä kokemukseen vaikuttavista tekijöistä. Voidaan siis todeta, että tutkimukselle asetetut tavoitteet toteutuivat. Asiakaskokemuksen parantamiseksi löydettiin muutamia kehitysehdotuksia. Konkreettisin kehitystarve oli Palvelutorin lehtienluvulle tarkoitetun tilan kehittämisessä. Tällä hetkellä tämä puuttuu käytännössä täysin, joten se aiheutti pientä harmitusta haastateltavien keskuudessa, monen segmentin osalta. Myös muita segmenttikohtaisempia kehityskohteita löytyi.
Lähisuhdeväkivalta on yhä 2010-luvun Suomessa vakava sosiaalinen, taloudellinen ja inhimillinen ongelma. Yhteiskunnallisia toimenpiteitä lähisuhdeväkivaltaan puuttumiseksi ja auttamisjärjestelmien kehittämiseksi on toteutettu eri sektoreilla viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana runsaasti, mutta edelleenkin lähisuhdeväkivallan uhreille tarjottavista palveluista ja niiden alueellisesta jakautumisesta on vain hajanaista tietoa. Talvella 2012 Sosiaali- ja terveysministeriö antoi Jyväskylän yliopiston sosiaalityön yksikölle toimeksiannoksi toteuttaa selvitys lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneille naisille tarjottavista palveluista. Selvitys toteutettiin internetpohjaisena kyselynä helmikuussa 2012. Kyselyyn vastasi 224 henkilöä yhteensä 150 kunnasta. Vastaukset edustavat varsin hyvin suomalaista kuntakenttää. Palveluja tarkasteltiin akuutteina kriisipalveluina ja pitkä- kestoisina palveluina. Suurimmat aukot palveluissa näyttäisivät olevan pitkäkestoisen tuen osalta tukihenkilöjärjestelmän ja vertaisryhmien järjestämisessä. Akuuttien palvelujen osalta turvakoteja on asukaslukuun ja suosituksiin nähden edelleen liian vähän. Myös kuntien tarjoamien kriisiasuntojen määrä vaikuttaa maakunnittaisen tarkastelun perusteella vähäiseltä. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tarjottavien palvelujen saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja. Erityisesti pienissä kunnissa palveluja on tarjolla hyvin vähän. Isommissa kunnissa ongelmana on puolestaan usein se, että kysyntää on paljon ja palveluihin pääsyä voi joutua odottamaan pitkään. Alueellisesti palvelut eivät ole jakautuneet tasaisesti, jolloin mahdollisuudet palvelujen käyttöön riippuvat voimakkaasti asuinpaikasta. Palveluverkoston koordinointi ja tiedonkulku eri toimijoiden välillä ovat väkivaltatyössä ja palvelujen kehittämisessä merkittäviä ongelmia. Useiden kuntien toimihenkilöillä ei ole tietoa oman kunnan tai seutukunnan alueella väkivallan uhreille tarjolla olevista palveluista.
Pihalla on Toyota Corolla KE30 (valmistettu 1974 - 1981) ja Ford Taunus TC2 (valmistettu 1976 - 1979). Kyseessä on Mäntsälän toinen kunnantalo. Talo vihittiin käyttöön 1934. Sen on suunnitellut rakennusmestari Väinö Siikanen. Uusi kunnantalo valmistui 1992 ja vanha kunnantalo muutettiin kansalaisopiston taloksi.