Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata terveydenhoitajien kokemuksia laajojen terveystarkastusten toteuttamisesta lastenneuvolassa. Tavoitteena oli saada tietoja terveystarkastusten kehittämiseksi. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelulla, jonka aineistosta tehtiin sisällönanalyysi. Teemahaastattelu toteutettiin kolmelle Porin perusturvakeskuksessa työskentelevälle lastenneuvolan terveydenhoitajalle. Tutkimuksesta tuli ilmi, että terveydenhoitajat olivat ottaneet laajat terveystarkastukset hyvin vastaan. Laajojen terveystarkastusten sisältö ei heidän mukaansa poikennut paljoa tarkastuksista joita he ovat aiemminkin toteuttaneet. Kaikilla terveydenhoitajilla oli pitkä kokemus lastenneuvolassa työskentelemisestä, joten he kokivat omaavansa vahvan kokemuspohjan ja näin ollen he eivät kokeneet laajojen terveystarkastusten tekoa hankalaksi. Ongelmaksi laajojen terveystarkastusten teossa nousi aikaresurssien riittämättömyys sekä erityistä tukea tarjoavien ammattilaisten puute. Terveydenhoitajat joutuivat usein jäämään työajan jälkeen kirjaamaan päivän aikana tehtyjä asioita asiakkaiden papereihin. Terveydenhoitajat kertoivat että vaikka heillä on kiire, eivät he näytä sitä asiakkaillensa. Vastaanottoja ei voi venyttää asiakkaan ollessa sisällä, sillä oven toisella puolella on uusi asiakas odottamassa vuoroaan. Terveydenhoitajat kokivat että perheet hyötyvät laajojen terveystarkastusten toteuttamisesta, sillä ne ovat erittäin perhekeskeisiä. Tarkastusten ansiosta on perheiden aiempaa helpompaa ottaa hankalia asioita puheeksi, sekä terveydenhoitajalla on lomakkeet keskustelun apuna. Laajojen terveystarkastusten ansiosta varhainen puuttu-minen on aiempaa helpompaa. Kehittämisideoina tutkimuksessa ilmeni neuvolan lisähenkilökunnan tarve, aikaresurs-sien lisääminen, tapaamiset terveydenhoitajien ja johdon kesken, lääkäreiden vastaanottojen kehittäminen ja lisäkoulutus parisuhteeseen sekä varhaiseen vuorovaikutukseen liittyvissä asioissa. Jatkossa laajojen terveystarkastusten toimivuutta olisi hyvä selvittää myös Porin alueen perheiden näkökulmasta. Lääkäreiden mielipide olisi myös hyvä ottaa huomioon laajojen terveystarkastusten toteutuksesta.
Suomessa lähes kaikki perheet käyttävät kunnallisia lastenneuvolapalveluita. Lastenneuvoloiden yksi keskeisimpiä tehtäviä on antaa tietoa ja ohjausta perheille lasten rokotuksista. Kehittämällä rokotusohjausta voidaan hyvää rokotuskattavuutta pitää yllä Suomessa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Iisalmen Seudun Kansanterveystyön Kuntayhtymän lastenneuvoloiden alle kouluikäisten lasten vanhempien mielipiteitä saamastaan rokotusohjauksesta. Tavoitteena oli kehittää rokotusohjausta lastenneuvoloissa perheiden tarpeita vastaaviksi terveyden edistämisen näkökulmasta. Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen. Aineisto kerättiin strukturoiduilla kyselylomakkeilla, joka sisälsi yhden avoimen kysymyksen. Jätimme 150 kyselyä Iisalmen ja Vieremän lastenneuvoloiden odotustiloihin. Kyselyyn osallistui 101 henkilöä, eli vastausprosentiksi muodostui 73,5 prosenttia. Käytimme Exceltaulukkolaskentaohjelmaa ja SPSS tilasto-ohjelmaa analysoinnissa. Avoimen kysymyksen analysoimme induktiivisella sisällön analyysilla. Aineiston analysoinnissa käytimme apuna ristiintaulukointia ja prosenttijakaumia. Tässä opinnäytetyössä ilmeni rokotusneuvonnan tärkeys ja merkitys lastenneuvoloissa. Suurin osa vanhemmista oli tyytyväisiä saamaansa rokotusohjaukseen Iisalmen ja Vieremän lastenneuvoloissa, mutta kehittämisalueita kuitenkin löytyi. Ohjauksessa vanhemmat halusivat saada tietoa suullisen tiedon lisäksi kirjallisesti, jotta tietoa voidaan kerrata kotona. Lisäksi laajempaa tietoa rokotuksista kaivattiin. Hyvä vastausprosentti osoitti, että rokotusohjauksen kehittäminen asiakaslähtöisemmäksi oli tärkeää. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotimme aikuisten rokotusohjauksen tutkimista, kehittämistä ja kirjallisen materiaalin tuottamista. Lisäksi tämä sama tutkimus voitaisiin toteuttaa muillakin seuduilla. Uuden rokotusohjelman vakiinnuttua tämän tutkimuksen voisi toteuttaa uudestaan tällaisenaan.
Äidin syömishäiriötaustalla voi olla monia vaikutuksia niin äidin, lapsen kuin koko perheenkin elämään. Syömishäiriö voi vaikuttaa äidin ja vauvan kiintymyssuhteeseen, äidin mielialaan, imetykseen, lapsen ravitsemukseen, koko perheen ruokailuun ja näin ollen koko perheen hyvinvointiin. Neuvolassa tulisi havaita mahdollisimman varhain ne lapsiperheet, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja järjestää heille tukea ja apua. Tämä on yksi lastenneuvolan tehtävistä ja se kaventaa perheiden välisiä terveyseroja. Terveydenhoitajilla on tutkimusten mukaan epävarmuutta tunnistaa syömishäiriöitä sekä ottaa niitä puheeksi neuvolakäynneillä muun muassa tiedon- ja ajanpuutteen vuoksi. Asiakkaan kohtaaminen on olennainen osa terveydenhoitajan työtä. Syömishäiriötä sairastavan asiakkaan kohtaamisessa on tärkeää asiakkaan ja työntekijän välinen luottamus sekä ymmärrys asiakkaan tilannetta kohtaan. Neuvolan antama tunnetuki muodostuu mahdollisuudesta puhua sairauden aiheuttamista tunteista ja ajatuksista, sekä ammattilaisen osoittamasta kiinnostuksesta, kannustuksesta, huolenpidosta ja empatiasta.
Opinnäytetyöni aiheena oli suunnitella ja toteuttaa opas lastenneuvolaan jaettavaksi 2-3-vuotiaiden lasten vanhemmille, otsikolla; ”kun lasta kiukuttaa”. Opas on tarkoitettu lasten-neuvolaan terveydenhoitajille annettavaksi tarvittaessa kaksivuotisneuvolakäynnin yhteydessä vanhemmille niissä tilanteissa, kun lapsen uhmakas käytös tuntuu heistä haasteelliselta. Yhteistyössä Vantaan äitiys- ja lastenneuvolan kanssa tehtävän oppaan tavoitteena oli antaa terveydenhoitajille tukea 2-3-vuotiaan lapsen vanhempien ohjauksessa ja tukemisessa silloin, kun lapsen kiukku ja lapsen uhmakkuus tuntuvat vanhemmista vaikealta. Terveydenhuollossa vastaanottoaikojen koko ajan lyhentyessä myös lastenneuvolassa korostuu perheen tukeminen kirjallisen materiaalin avulla. Tavoitteena oli tehdä oppaasta mahdollisimman selkeä, yksin-kertainen ja tietoa antava vanhemmille. Opinnäytetyöni sisältää vanhemmille tarvittaessa jaettavan oppaan sekä projektiraportin. Opinnäytetyöni tuotos on opas 2-3-vuotiaan lapsen vanhemmille jaettavaksi tarvittaessa kaksivuotisneuvolakäynnin yhteydessä Vantaan lastenneuvoloissa. Opas on laadittu opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen perusteella. Oppaassa on tietoa mitä lapsen kiukku on, miksi lasta kiukuttaa sekä mitä vanhemmat voivat tehdä, kun lasta kiukuttaa. Oppaan sisältö on muodos-tettu opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen perusteella. Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen lastenneuvolaa sekä ohjausta lasten-neuvolassa. Myös kaksivuotiaan lapsen kasvua ja kehitystä käydään läpi sekä käsitellään ter-veysviestintää lastenneuvolassa ja kirjallista opasta terveysviestinnän välineenä. Lisäksi oppaan suunnittelun teoriaa tarkastellaan kirjallisuuden perusteella. Avainsanat: lastenneuvola, ohjaus lastenneuvolassa, 2-3-vuotiaan lapsen kehitys, terveysvies-tintä, oppaan laadinta
Pisilä Elisa. Terveydenhoitajan kokemuksia varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta lastenneuvolassa. Oulu 2010. Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, hoitotyön koulutusohjelma. Opinnäytetyö, 43 sivua ja 7 sivua liitteitä. TIIVISTELMÄ Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla terveydenhoitajien kokemuksia varhaisesta vuorovaikutuksesta, sen havainnoinnista ja tukemisesta lastenneuvolassa sekä sen yhteydestä lapsen mielenterveyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa terveydenhoitajan kokemuksista varhaisen vuorovaikutuksen tukemisesta. Yhteistyökumppani voi hyödyntää saamaani tietoa arvioidessaan ja kehittäessään terveydenhoitajien työtä. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ammatillista kasvuani. Tutkimukseni avulla saamani tieto auttaa minua tulevassa työssäni terveydenhoitajana tukemaan perheitä varhaiseen vuorovaikutukseen. Tämä tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineistoa varten haastateltiin kahta Oulun kaupungin äitiys- ja lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa. Haastatteluista toinen tehtiin loppuvuodesta 2009 ja toinen alkuvuodesta 2010. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tutkimustulokset osoittavat, että terveydenhoitajat havainnoivat vanhempien ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa erityisesti vastavuoroista katsekontaktia, hymyä ja puhetta. Tutkimustulosten mukaan terveydenhoitajat käyttävät varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen pääasiassa tukemista ja kannustamista. Terveydenhoitajat pitivät erittäin tärkeänä kotikäyntien merkitystä. Kotikäynneillä varhaisen vuorovaikutuksen havainnointi ja tukeminen onnistuivat paremmin kuin neuvolassa. Terveydenhoitajien kokemuksen mukaan varhaisella vuorovaikutuksella on merkitystä lapsen mielenterveyteen. Asiasanat: Varhainen vuorovaikutus, terveydenhoitaja, tukeminen, lastenneuvola
TIIVISTELMÄ KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Terveysala, Kuusankoski Järvinen Anu Neuvolaikäisen lapsen seksuaaliterveys ja sen tukeminen Opinnäytetyö 24 sivua + 5 liitesivua Työn ohjaajat THM Ronkainen Raija ja THM Koho Sinikka Toukokuu 2010 Avainsanat lapsuus, lastenneuvola, seksuaaliterveys Tässä opinnäytteessä selvitettiin neuvolaikäisten (0 - 6v.) lasten vanhempien tietämystä lapsen seksuaaliterveydestä ja sen tukemisesta. Samalla selvitettiin myös, olivatko vanhemmat saaneet neuvolasta tietoa lapsen seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista ja kokevatko he, että neuvolassa olisi tarpeellista ottaa puheeksi lapsen seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat. Tutkimus oli sekä laadullinen eli kvalitatiivinen että määrällinen eli kvantitatiivinen ja se toteutettiin kyselynä kolmessa kouvolalaisessa lastenneuvolassa loppuvuodesta 2009. Kyselyt olivat neuvoloissa odotusaulassa, ja ne oli tarkoitettu kaikille lastenneuvolan asiakkaille. Vastauksia kyselyssä saatiin 38 kpl. Analysointiin käytettiin sekä sisällön analyysiä että laskemalla kyllä - ja ei -vastaukset yhteen. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että vanhemmilla ei ole tarpeeksi tietoa lapsen seksuaaliterveydestä, miten sitä voi tukea ja mitkä ovat hyvän seksuaaliterveyden tavoitteet. Ilmi tuli myös, etteivät vanhemmat ole saaneet neuvolasta tietoa lapsen seksuaaliterveydestä ja että he haluaisivat siellä otettavan asian puheeksi. Tutkimuksen tulokset tukevat sitä teoriatietoa, että lapsen seksuaaliterveys on tärkeä osa lapsen kasvua ja kehitystä ja että siihen tulisi kiinnittää huomiota siinä missä muihinkin asioihin lapsen terveystarkastusten yhteydessä.
Opinnäytetyössä tutkittiin lasten kokemuksia lastenneuvolan terveystarkastuksista. Työssä selvitettiin, millainen kokemus terveystarkastus lapsille on ja millaista heidän kokemansa osallisuus on terveystarkastuksessa. Lisäksi pohdittiin keinoja lisätä lasten osallisuutta neuvolan vuositarkastuksissa. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutki-musmenetelmää. Aineisto kerättiin saduttamalla kahdeksaa 5-vuotiasta lasta terveystarkastuksen jälkeen Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän neuvoloissa, jotka ovat Iisalmessa, Kiuruvedellä, Sonkajärvellä ja Vieremällä. Lapset kokivat neuvolatarkastukset mielekkäinä. He kokivat olevansa terveystarkastuksissa tasavertaisia osallisia eivätkä pelkkiä tutkimuksen kohteita. Lapset kokivat onnistuneensa annetuissa tehtävissä ja kertoivat niistä mielel-lään. Tuttu hoitaja ja ympäristö sekä vanhemman läsnäolo lisäsivät lasten turvallisuuden tunnetta. Lapset kiinnittivät huomiota neuvolassa oleviin leluihin sekä esimerkiksi seinillä oleviin kuviin. Muita hyviä keinoja lisätä lapsen osallisuutta ovat leikki, pelaaminen sekä piirtäminen. Terveydenhoitaja voi lisätä lapsen osallisuuden kokemusta kertomalla lapselle tehtävistä tutkimuksista ja toimenpiteistä. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän neuvoloiden henkilökunta voi saada opinnäytetyöstä tietoa lasten kokemuksista ja hyödyntää niitä kehittäessään lastenneuvolan toimintaa. Tuloksia voivat hyödyntää myös muut lasten kanssa työs-kentelevät. Jatkotutkimusaiheena voi olla sadutus-menetelmän käyttö osana lastenneuvolan terveystarkastusta sekä lasten kokemusten selvittämistä esimerkiksi teemahaastatteluilla. Kehittämisideaksi ehdotettiin neuvoloihin säännöllistä lapsilta kerättävää palautetta.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia lastenneuvolatyössä työskentelevillä terveydenhoitajilla on alle kouluikäisen lasten liikkumisen edistämisestä. Tavoitteena oli selvittää terveydenhoitajien omakohtaisia kokemuksia siitä, miten lasten liikkumisen edistäminen näkyi heidän työssään. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten terveydenhoitajat näkivät lastenneuvolapalveluiden kehittämisen liikkumisen edistämisen näkökulmasta. Tutkimusote oli laadullinen ja tutkimuksen haastattelut toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella. Sähköiseen kyselylomakkeeseen osallistui kuusi lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa, jotka työskentelivät eri hyvinvointialueilla. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimuksen lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat olivat tietoisia motorisen ja fyysisen kehityksen merkityksestä alle kouluikäisellä lapsella. Terveydenhoitajat tukivat lapsen liikkumisen edistämistä oman osaamisen mukaan kartoittamalla, kannustamalla ja antamalla neuvoja vanhemmille. Lasten liikkumisen edistämiseen liittyi myös haasteita, sillä osa terveydenhoitajista kaipasi syvempää tietoa aiheeseen liittyen. Lisäksi tutkimus osoitti, että terveydenhoitajat näkivät moniammatillisen yhteistyön kehittämisen tärkeänä alle kouluikäisten liikkumisen edistämisessä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lastenneuvolan tervey-denhoitajien ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia mo-niammatillisesta yhteistyöstä Valkeakoskella. Työn tavoitteena oli selvit-tää, mikä edistää yhteistyötä ja mikä vaikeuttaa yhteistyötä. Lisäksi sel-vitettiin, miten moniammatillista yhteistyötä voidaan kehittää lastenneu-volan ja lastensuojelun välillä. Työn teoriaosuudessa tarkasteltiin lastenneuvolaa, sen työntekijöitä ja työmuotoja sekä lastensuojelua kirjallisuuden pohjalta. Lisäksi tarkastel-tiin moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviä lakeja ja aiempia tutki-muksia. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin teemahaastattelua. Työhön haastateltiin kolmea lastenneuvolan terveydenhoitajaa ja kolmea lastensuojelun sosiaalityöntekijää keväällä 2015. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällöntutkimusmenetelmällä. Tuloksia hyödyntämällä voidaan kehittää yhteistyötä. Tulosten perusteella yhteistyötä edistäväksi tekijäksi ilmeni tiedonkulku neuvolasta lastensuojeluun. Yhteistyötä estäviä tekijöitä ovat yhteistyön vähäisyys, asenteet, yhteisten palaverien puute, toisen puolen työnteki-jöiden ja työn vieraus, työntekijöiden vaihtuvuus, tietosuojamääräykset, kiire ja käytännön esteet. Työntekijät kokivat yhteistyön tärkeäksi ja pi-tivät sen kehittämistä tärkeänä. Opinnäytetyön liitteenä (Liite 8) on terveydenhoitajatyön kehittämisteh-tävä – artikkeli Terveydenhoitaja-lehteen ja Talentia-lehteen. Artikkelin tavoitteena on saattaa tuloksia laajempaan tietoisuuteen terveydenhoita-jien ja sosiaalityöntekijöiden keskuudessa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää aikaisempien tutkimusten avulla, millaisia lastenneuvolan ja päiväkodin välisiä yhteistyömuotoja Suomessa toteutetaan, millaista hyötyä yhteistyöstä on ollut, millaisia esteitä yhteistyöllä on sekä miten yhteistyötä tulisi kehittää. Käytimme tutkimusmenetelmänä systemaattista kirjallisuuskatsausta. Tutkimusten valintakritee-reinä olivat: tutkimus käsittelee lastenneuvolan ja päiväkodin välisiä yhteistyömuotoja, yhteistyön hyötyjä, kehittämistä tai yhteistyön esteitä, tutkimus on tehty 2000-luvulla Suomessa, tutkimus on laadullinen ja tutkimus on tehty terveydenhoitajien tai varhaiskasvatuksen työntekijöiden näkö-kulmasta. Valitsimme selvitykseemme kuusi tutkimusta. Analysoimme aineiston laadullisen sisäl-lönanalyysin avulla. Yhteistyömuotoja olivat konsultointi, lapsen kasvun ja kehityksen seuranta sekä yhteinen toiminta. Kehittämistarpeita olivat yhteistyökumppanin ammattitaidon tunteminen, yhteistyön suunnitel-mallisuuden kehittäminen, tiedonkulun kehittäminen ja ryhmätoiminnan kehittäminen. Yhteistyön esteitä olivat toimimaton tiedonkulku, motivaation puute, resurssipula ja selkeiden käytäntöjen puute. Yhteistyön hyötyjä olivat moniammatillisuuden oppiminen, lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen sekä tiedonvaihto. Tietoa voidaan hyödyntää lastenneuvoloiden ja päiväkotien välisen yhteistyön kehittämisessä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli nostaa esille, että yksinhuoltajaisät ovat kasvava ryhmä lastenneuvolan asiakkaina ja myös heidän ajatuksiaan olisi tärkeää kuulla. Työn tavoitteena oli saada kokemusperäistä tietoa siitä, millaista on olla yksinhuoltajaisä ja millaista tukea he ovat saaneet vanhemmuuteensa lastenneuvolasta. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään vanhemmuutta isyyden ja yksinhuoltajuuden näkökulmasta. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään lastenneuvolan roolia vanhemmuuden tukijana. Vanhemmuuden roolikartta esitellään yhtenä vanhemmuuden tukemisen menetelmänä. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin helmikuussa 2013 laadullista lähestymistapaa käyttäen. Opinnäytetyöhön haastateltiin viittä yksinhuoltajaisää, joilla oli lastenneuvolaikäisiä lapsia. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Tulosten mukaan yksinhuoltajaisät elävät tavallista ja vauhdikasta lapsiperheen arkea. Lastenneuvolaan oltiin tyytyväisiä ja isät kokivat saaneensa neuvolasta sosiaalista tukea. Lastenneuvola ei kuitenkaan ollut isille ensisijainen yhteydeottotaho lapsiin liittyvissä asioissa, vaan tärkeimmäksi tueksi he kokivat oman lähipiirinsä. Konkreettisena toivomuksena tuli esille kutsujen lähettäminen lasten ikävuositarkastuksiin. Opinnäytetyön tulokset antavat uutta tietoa yksinhuoltajaisien kokemuksista ja niistä hyötyvät erityisesti lastenneuvoloiden terveydenhoitajat. Opinnäytetyötä täydentää kehittämistehtävä, jossa tuotettiin lehtiartikkeli Terveydenhoitajalehteen.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää terveydenhoitajien kokemuksia huoliperheiden kohtaamisesta lastenneuvolassa. Opinnäytetyön työelämän yhteistyökumppanina toimivat erään kaupungin lastenneuvolat. Työ toteutettiin yhteistyössä lastenneuvoloiden terveydenhoitajien kanssa, toimeksiantajan toiveet huomioiden. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa huoliperheiden kanssa toteutettavasta yhteistyöstä, sekä siitä, millaisia välineitä terveydenhoitajilla oli käytössään neuvolatyössä. Puheeksiotto on yksi työn tärkeä teema, ja sitä käsiteltiin laajemmin. Opinnäytetyön teoriaosuudessa perehdyttiin lasten kaltoinkohteluun, varhaiseen puuttumiseen ja puheeksiottoon. Työssä avattiin lastensuojelun perusperiaatteita, neuvolan ja perheen välistä yhteistyötä sekä vanhemmuuden tukemista. Teoriaosuuden kirjoittamisessa hyödynnettiin ajantasaista alan kirjallisuutta, oppaita ja muita luotettavia lähteitä. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin pitämällä kaksi ryhmähaastattelua kahden eri lastenneuvolan terveydenhoitajille. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelulomaketta ja analyysimenetelmänä induktiivista sisällönanalyysiä. Tulokset osoittivat, että terveydenhoitajat kokivat yhteistyön huoliperheiden kanssa pääpiirteittäin sujuvaksi. Puheeksiottotilanteet olivat haastavia, mutta terveydenhoitajilla oli uskallusta ja osaamista puuttua tilanteisiin. Terveydenhoitajilla oli käytössään hyviä välineitä puheeksioton tueksi. Haasteeksi nousivat resurssien puute ja ajan riittämättömyys. Jatkossa voitaisiin tutkia puheeksiottotilanteita ja terveydenhoitajalta saatua tukea perheiden näkökulmasta.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä mieltä vanhemmat ovat lastenneuvolassa saamastaan ohjauksesta. Opinnäytetyössä haluttiin selvittää, onko ohjaus riittävää ja olisiko tarvetta lastenneuvolan verkkopalveluille, jotka tukisivat neuvolassa saatua ohjausta. Opinnäytetyön tavoitteena oli, että lastenneuvolasta saatava ohjaus kehittyy ja monipuolistuu entisestään. Opinnäytetyön aineistonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta. Kysely suunnattiin neljän porilaisen lastenneuvolan asiakasperheille. Kyselylomakkeita jaettiin 65 kpl ja vastauksia saatiin 41kpl. Vastausprosentti oli 64 %. Perheet ovat tyytyväisiä terveydenhoitajaan, joka koetaan kannustavana ja joka on perheiden tukena arjessa. Myös neuvolasta saatavaan palveluun ollaan tyytyväisiä. Vastaajat toivoisivat kuitenkin, että vastaanottoaikoja saisi paremmin. Ohjausta ja tukea vastaajat kaipaavat enemmän kasvatuskysymyksiin, parisuhteen tukemiseen ja seksuaalisuuteen. Vastaajat toivovat saavansa myös enemmän tukea ja ohjausta vuorovaikutukseen lapsen kanssa. Imetykseen ja vanhemmuuteen sekä vanhempien masennukseen kaivataan myös enemmän tukea. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä neuvolan palveluita ja ohjausta. Myös yhteistyötä perheiden kanssa pystytään kehittämään.
Opinnäytetyön aiheena oli perhevalmennuksen lastenhoitotunnin diaesityksen kehittäminen Rauman kaupungin neuvolatoiminnassa. Tarkoituksena oli uudistaa tuleville vanhemmille esitettävä Power Point- diasarja. Tavoitteena oli kehittää perhevalmennuksen lastenhoitotuntia diasarjan avulla niin, että lastenneuvolan terveydenhoitajat saavat käyttöönsä toimivan esityksen, jonka avulla lastenhoitotunti on helppo toteuttaa. Tavoitteena oli myös, että ensimmäistä lastaan odottavat vanhemmat tietävät vauvan mukanaan tuomat muutokset arjessa ja tietävät lapsiperheille tarjottavista palveluista Raumalla sekä saavat mahdollisuuden vertaistukeen perhevalmennusryhmässä. Projekti sai alkunsa, kun työpaikassani lastenneuvolassa oli syntynyt idea lastenhoitotunnin päivittämisestä. Neuvolatoiminnan osastonhoitaja hyväksyi idean ja asia otettiin esille neuvolan kuukausikokouksessa loppuvuodesta 2013. Samalla sovittiin, ketkä lastenneuvolan terveydenhoitajista lähtevät mukaan projektiryhmään suunnittelemaan uutta sisältöä lastenhoitotuntiin. Projektin alussa oli luotava projektisuunnitelma, josta ilmeni tarvittavat resurssit, riskit, aikataulu- ja arviointisuunnitelma. Projektiryhmään kuului kuusi lastenneuvolan terveydenhoitajaa, jotka kokoontuivat kolme kertaa kevään 2014 aikana suunnittelemaan diaesityksen sisältöä. Opinnäytetyöntekijä vastasi diaesityksen ulkoasusta ja diojen valmistumisesta. Ideana oli lisätä aikaisempaan esitykseen nähden enemmän tietoa vanhemmuudesta, parisuhteesta ja vertaistuesta. Projektin arviointiin osallistui yhdeksän lastenneuvolan terveydenhoitajaa, yksi äitiysneuvolan terveydenhoitaja sekä neuvolatoiminnan osastonhoitaja. Neuvolan kuukausikokouksessa opinnäytetyöntekijä esitti uudistetut diat huhtikuun 2014 lopussa ja kuulijat saivat antaa suullista palautetta esityksestä. Esityksen ulkoasuun oltiin tyytyväisiä ja sitä kuvattiin muun muassa rauhalliseksi ja selkeäksi. Sisältö koettiin kattavaksi ja sisällön katsottiin antavan riittävästi tietoa tuleville vanhemmille. Neuvolan terveydenhoitajat uskoivat myös, että esityksen kesto on sopiva. Projekti päättyi valmiiseen lastenhoitotunnin uudistettuun diaesitykseen, joka sovittiin otettavaksi heti käyttöön. Jatkossa voisi koko perhevalmennuksen diaesityksiä yhtenäistää ulkoasultaan samanlaisiksi. Myös perhevalmennuksen toteutustapaa voisi kehittää niin, että valmennuskerrat jatkuisivat vauvan syntymän jälkeenkin.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä, jonka tarkoituksena oli laatia ohjauskansio keskosperheen tukemisesta Varkauden kaupungin lastenneuvolan terveydenhoitajille. Kehittämistyön tavoitteena oli lisätä terveydenhoitajien tietoa keskosesta sekä auttaa terveydenhoitajia ohjaamaan ja tukemaan keskosperheitä lastenneuvolassa keskoslapsen kasvua, kehitystä ja terveyttä edistävästi. Keskosella ja ennenaikaisena syntyneellä tarkoitetaan lasta, joka on syntynyt ennen 37. raskausviikon täyttymistä. Syntymärekisterin mukaan Suomessa syntyi 59 808 lasta vuonna 2008. Vuonna 2001 keskosia syntyi 6,0 % ja vuonna 2008 vastaava luku oli 5,7 %. Keskosen matka sairaalan teho-osastolta kotiin perheen luo on usein pitkä, jopa kuukausien mittainen. Tämä alkutaival vaatii sekä lapselta että hänen vanhemmiltaan paljon voimavaroja. Vanhemmuuden voimavarojen tukeminen on asetettu yhdeksi lastenneuvolatyön keskeiseksi tavoitteeksi. Lastenneuvolatyön tavoitteena on myös lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveyden edistäminen sekä perheen hyvinvoinnin parantuminen, varsinkin erityistä tukea tarvitsevissa perheissä. Keskoset ovat Suomessa pieni asiakasryhmä, joten yksittäiselle lastenneuvolan terveydenhoitajalle ei välttämättä kerry paljonkaan käytännön kokemusta keskosen kasvuun ja kehitykseen liittyvistä erityispiirteistä ja perheen tukemisesta. Laaditusta ohjauskansiosta on hyötyä lastenneuvolan terveydenhoitajille keskosperheen tukemisen apuvälineenä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa laajojen terveystarkastusten toteutumisesta Rovaniemen lastenneuvoloissa lapsiperheiden näkökulmasta. Työn tarkoituksena oli kerätä tietoa teemahaastattelun avulla perheiden käsityksistä laajoista terveystarkastuksista sekä laajojen terveystarkastusten yhteydestä lapsiperheiden hyvinvointiin, voimavaroihin ja terveyteen, perheiden mahdollisuuteen keskustella, sekä perheiden tuen tarpeiden tunnistamiseen. Teemahaastatteluilla kartoitettiin myös perheiden kokemuksia laajojen terveystarkastuksien tuomasta muutoksesta aikaisempiin neuvolakäynteihin verrattuna. Toimeksiantajana työssä on Rovaniemen kaupunki. Tutkimusmenetelmä opinnäytetyössä oli laadullinen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Haastatteluihin osallistui kaksi äitiä, jotka olivat käyttäneet lastenneuvolapalveluja sekä ennen laajojen terveystarkastuksien tuloa että niiden tulon jälkeen. Haastattelujen jälkeen aineisto litteroitiin sekä käsiteltiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastattelut antavat viitteitä siitä, että perheiden hyvinvointiin, voimavaroihin ja terveyteen ovat yhteydessä laajojen terveystarkastuksien toteutuminen, pikkulapsiperheen arjen voimavarat -lomakkeen käyttö, parisuhteen ja koko perheen huomioiminen, suhde terveydenhoitajaan sekä lääkärikäynti. Perheen mahdollisuuteen keskustella haluamistaan asioista neuvolakäynnillä vaikuttaa ensisijaisesti luottamus terveydenhoitajaa kohtaan. Haastateltavien mukaan neuvolan terveydenhoitaja on keskeisessä asemassa perheiden hyvinvoinnin edistäjänä ja tuen tarpeiden tunnistajana. Perheet kääntyvät haastattelujen mukaan huolinensa ensisijaisesti terveydenhoitajan puoleen, joten luottamuksellisen suhteen luominen terveydenhoitajan ja perheen välillä edistää merkittävästi perheiden hyvinvointia.
Terveydenhoitaja parisuhteen tukijana -opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten Helsingin kaupungin neuvoloissa työskentelevät terveydenhoitajat kokevat parisuhteen tukemisen omassa työssään ja miten parisuhteen tukeminen toteutuu terveydenhoitajan vastaanotolla. Tavoitteena on, että tuloksia hyödynnetään neuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien työn kehittämisessä sekä terveydenhoitajakoulutuksessa. Opinnäytetyö on osa Helsingin kaupungin terveyskeskuksen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistä Terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi ja kehittäminen -hanketta. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää (N=4) Helsingin kaupungin äitiys- ja lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa heidän kokemuksistaan parisuhteen tukemisesta neuvolassa. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä soveltaen. Terveydenhoitajat kuvasivat parisuhteen tukemisen sekä perheen huomioimisen kokonai-suutena tärkeäksi osaksi äitiys- ja lastenneuvolatyötä, sillä vanhempien parisuhteella on suuri vaikutus lapsen hyvinvointiin. Tärkeää on tunnistaa vastaanotolla parisuhteeseen liittyviä asioita sekä tukea parisuhdetta erilaisin menetelmin. Terveydenhoitajan keskei-simmiksi tavoiksi tukea parisuhdetta nousi perheen ottaminen huomioon kokonaisuutena, laajojen terveystarkastusten, eri materiaalien sekä moniammatillisuuden hyödyntäminen keskustelussa sekä perhevalmennukset. Haastattelujen perusteella kehittämishaasteeksi neuvolatyössä nousi se, että terveydenhoitajalla olisi ylipäätään riittävästi aikaa perheille, käyntien kattava kirjaaminen ja olemassa olevien työmenetelmien tehokas hyödyntäminen sekä paremmat mahdollisuudet ohjata asiakkaita eteenpäin parisuhdeongelmissa. Tervey-denhoitajat toivoivat myös täydennyskoulutusta liittyen asiakkaiden parisuhteen tukemi-seen. Tämän opinnäytetyön perusteella neuvolan terveydenhoitajalla on olemassa avaimet pa-risuhteen tukemiseen, mutta menetelmiä tulisi kuitenkin soveltaa ja hyödyntää tehok-kaammalla tavalla.
Muuttuva yhteiskunta kuormittaa perheitä yhä enemmän. Erityistuen tarve kasvaa, joka vaatii lastenneuvolassa työskentelevältä terveydenhoitajalta tietoa oman alueensa perheitä kuormittavista tekijöistä ja tuen tarpeista. Tuen tarpeen havaitseminen riittävän ajoissa on tärkeää ongelmien kasaantumisen ehkäisemiseksi. Terveydenhoitajan työkäytäntöihin kuuluvat varhaisen puuttumisen mallit, jotka mahdollistavat varhaisessa vaiheessa aloitetut toimenpiteet perheen tilanteen arvioimiseksi. Terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi ja kehittäminen -projekti toteutuu Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Helsingin kaupungin terveyskeskuksen välisessä yhteistyössä. Projektin yhtenä tarkoituksena on arvioida terveyden edistämisen menetelmien toteutumista, vaikutuksia ja kehittämistarpeita. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää erityistuen tarpeen tunnistamista ja tukemista terveydenhoitajan työssä. Lapsiperheiden erityistuki lastenneuvolassa -kyselylomake lähetettiin syksyllä 2010 sähköisesti 75 terveydenhoitajalle. Kyselyyn vastasi 30 terveydenhoitajaa, vastausprosentti oli 40. Kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Kvantitatiivisen aineiston tuloksia analysoitiin SPSS–ohjelmalla ja avointen kysymysten vastaukset aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Terveydenhoitajat (n = 30) arvioivat erityistukea tarvitsevien keskimääräiseksi osuudeksi asiakaskunnastaan 26 % (min 5, max 70, Sd 17). Yleisimmin terveydenhoitajat pitivät erityistuen tarpeen syinä psyykkisiä ongelmia (n = 18), vaikeuksia parisuhteessa (n = 15), arjessa selviytymisen vaikeuksia (n = 13) sekä lapsella tai perheessä esiintyvää sairautta (n = 12). Tärkeimpänä erityistuen tarpeen tunnistamisen keinona terveydenhoitajat pitivät haastattelua. Tukemisen menetelmistä keskustelu nousi tärkeimmäksi. Kyselylomakkeen vastausten perusteella lastenneuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat nostivat haasteiksi työntekijäpulan, sijaisten saamisen koulutuksen ajaksi sekä täydennyskoulutukset. Täydennyskoulutusta kaivattiin lisää erityistuen tarpeessa olevista lapsiperheistä. Erityistyöntekijöille toivottiin lisää vastaanottoaikoja, jolloin terveydenhoitajat voisivat keskittyä paremmin ennaltaehkäisevään työhön. Vastausten pohjalta nousi esiin tarve uudenlaisista neuvolaan suunnatuista voimavarojen ja tietojen kartoittamisen lomakkeista perheiden tarpeiden tunnistamiseksi.
Tämä opinnäytetyö on osa Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskuksen hanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää millaista imetykseen liittyvää ohjausmateriaalia äitiys- ja lastenneuvoloissa käytetään ja jaetaan odotuksen aikana sekä lapsen ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Tarkoituksena oli myös selvittää terveydenhoitajien näkemyksiä ja mielipiteitä imetysohjauksesta, ohjausmateriaalin sisällöstä ja mahdollisista kehittämistarpeista. Aineistoa opinnäytetyöhön kerättiin postikyselyn avulla äitiys- ja lastenneuvoloissa työskenteleviltä terveydenhoitajilta 14.5 -30.5.2008 välisenä aikana. Kyselylomakkeita lähetettiin yhteensä kaksikymmentäkuusi. Vastausprosentti oli 50. Vähäisen vastaajamäärän vuoksi haettiin vielä yhdeltä kunnalta tutkimuslupa, jolloin lähetettiin yhteensä kaksitoista kyselylomaketta. Vastausprosentti oli 92. Yhteensä palautui siis kaksikymmentäneljä kyselylomaketta. Tulokset on raportoitu tutkimuskysymyksittäin. Kyselylomakkeiden vastauksista saatu kvantitatiivinen aineisto on esitetty frekvensseinä taulukoissa ja ristiintaulukoinneissa. Avoimet kysymykset sekä avoimet vastausvaihtoehdot monivalintakysymyksissä on raportoitu sellaisinaan. Tulosten perusteella terveydenhoitajat suosittelevat kuuden kuukauden täysimetystä pääsääntöisesti kaikille terveille lapsille. Imetysohjausta neuvoloissa annettiin viikoittain tai useammin ja yleisesti ottaen terveydenhoitajat olivat tyytyväisiä käyttämäänsä imetysohjausmateriaaleihin neuvoloissa. Tulosten mukaan erilaiset vihkoset, kirjaset ja esitteet ovat yleisimpiä neuvolassa käytettäviä imetysohjausmateriaaleja. Useimmat vastaajat ilmoittivat myös, että neuvolassa oli käytössä erilaisia demonstraatiossa käytettäviä havainnollistamisvälineitä, kuten rintakumeja, rintapumppuja tai imetystyynyjä. Puolet vastaajista ilmoitti, että käytössä oli myös imetysaiheisia videoita tai DVD:tä. Terveydenhoitajien mielestä materiaaleissa koettiin olevan tarpeeksi tietoa imetyksen eduista lapselle ja äidille. Eniten puutteelliseksi koettiin se, että niissä ei ollut tietoa riittävästä maidon erityksestä vauvan tarpeisiin, tietoa rintojen ja imetyksen anatomiasta ja fysiologiasta eikä neuvoja imetykseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Suurin osa terveydenhoitajista antoi äidille imetykseen liittyvää materiaalia kotiin. Ohjaamisen koettiinkin olevan tehokkaampaa, jos sen tukena käytetään visuaalista materiaalia, mutta käytännössä näin ei aina tapahtunut. Tulosten perusteella materiaaleja annetaan äidin sosiodemografisesta asemasta huolimatta, mutta kirjallisen materiaalin koettiin olevan tärkeämpää ensisynnyttäjälle. Yleisesti ottaen myös imetysohjausmateriaalien sisältöön oltiin vastaajien keskuudessa varsin tyytyväisiä. Eniten samaa mieltä oltiin siitä, että materiaalit olivat kattavia ja selkeästi ymmärrettäviä. Selvänä kehityskohteena kaivattiin lisämateriaalia maahanmuuttajille sekä kirjallisten materiaalien visuaalisen ulkonäön kehittämistä.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia terveydenhoitajien kokemuksia laajoista terveystarkastuksista ja selvittää, miten asetus on muuttanut terveydenhoitajien työtä Rovaniemen neuvolapalveluissa. Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) määräsi kunnat järjestämään yhtenäiset laajat terveystarkastukset koko maassa tammikuusta 1.1.2011 lähtien. Tutkimusaineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella, joka lähetettiin sähköpostitse. Terveydenhoitajia pyydettiin kertomaan omin sanoin laajojen terveystarkastusten toteutumisesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää ja vastausten analysoimisessa sisällönanalyysiä. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että terveydenhoitajat pääsääntöisesti kokivat laajat terveystarkastukset positiivisena asiana. Perheen kokonaisvaltaisempi huomiointi oli yksi merkittävimmistä positiivisista muutoksista. Toinen merkit-tävä tulos oli se, että asetus oli selkeyttänyt ja yhdenmukaistanut ohjeita. Negatiivisena asiana valtaosa tutkittavista koki lomakkeiden käyttöön liittyvien paperitöiden lisääntymisen. Lisäksi vaikeuksia tuotti ajankäytön suunnittelu ja ajan riittävyys. Osan mielestä resurssit olivat riittämättömiä toteuttaa laajoja terveystarkastuksia.
Selvityksen tarkoituksena oli tunnistaa lapsiperheitä tukevat äitiys- ja lastenneuvolan toimintakäytännöt ja keskeiset pulmat sekä tehdä ehdotuksia neuvolatoiminnan kehittämiseksi. Selvitystyön aineistona ovat olleet vuosina 1990-99 neuvolatyöhön kohdistuneiden tutkimus- ja kehittämishankkeiden raportit, yhteensä 80 tutkimusta ja 30 kehittämishanketta. Tavoitteena on, että raporttia hyödynnetään neuvolatoiminnan kehittämisessä, kunnallisia lapsiperhetoimenpideohjelmia laadittaessa, neuvolatyöntekijöiden koulutuksessa sekä uusia hankkeita toteutettaessa. Tulosten mukaan neuvolatoiminta on kehittynyt perhekeskeisempään ja yhteisöllisempään suuntaan, ottaa huomioon lapsiperheiden psykososiaaliset pulmat ja pystyy tukemaan vanhempia aikaisempaa monipuolisemmin. Parhaiten neuvola palvelee nk. normaaleja perheitä. Jos perheellä on erityisongelmia, eivät terveydenhoitajat kuitenkaan pysty tukemaan riittävästi tällaista perhettä. Useat terveyskeskukset ovat kehittäneet lapsiperheiden hyväksi monia toimintatapoja, joista perheet ovat kokeneet hyötyvänsä. Ongelmana on, että nämä toimintatavat ovat varsin paikallisia. Tästä syystä neuvolatoiminnan laatu vaihtelee eri puolilla Suomea. Raportissa tehdään useita ehdotuksia neuvolatoiminnan uudistamiseksi, terveydenhoitajien ammattitaidon vahvistamiseksi sekä neuvolaa koskevan tutkimus- ja projektitoiminnan kehittämiseksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata isien kokemuksia lastenneuvolakäynneistä Siilinjärvellä ja sitä, miten terveydenhoitaja huomioi heidät neuvolakäynnillä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Siilinjärven kunnan kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta ja tutkimus toteutettiin verkkokyselynä. Tavoitteena oli saada lastenneuvolan työntekijöille tietoa siitä, kuinka isät tulevat huomioiduiksi lastenneuvolakäynneillä ja kuinka he toivovat tulevansa huomioiduiksi käynneillä. Kyselyyn vastasi yhteensä kymmenen isää. Saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Isät ovat kokeneet lastenneuvolakäynnit Siilinjärvellä pääosin positiivisina tapahtumina. Monet vastanneista isistä kertoivat terveydenhoitajan huomioineen heidät hyvin käynneillä ja kyselleen myös isien ajatuksia. Isät kertoivat tulleensa paremmin huomioiduiksi silloin, kun he olivat yksin lapsensa kanssa lastennevuolassa. Äidin läsnäolo käynneillä on vaikuttanut isän huomioimiseen. Yli puolet vastaajista kertoo, että terveydenhoitaja huomioi heitä jo tarpeeksi käynneillä. Lapsen hyvinvointi ja lapsi itse ovat pääasia käynneillä. Isät pitävät tärkeänä pidetään sitä, että vanhempien hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita neuvolassa. Muutama vastaaja toi esille jääneensä huomiotta käynneillä. Terveydenhoitajat voivat hyödyntää tutkimuksen tuloksia kehittämällä oman työnsä laatua. Tutkimuksesta saadun tiedon avulla käyntejä lastenneuvolassa voidaan kehittää vastaamaan paremmin isien tarpeita ja toiveita. Jatkotutkimusaiheena voi tutkia, millaisia ominaisuuksia isät arvostavat neuvolan henkilökunnassa tai kuinka terveydenhoitajat omasta mielestään osaavat ammattilaisina kohdata isät ja millaisia terveydenhoitajien kokemukset isien kohtaamisesta ovat olleet.
Neuvokas perhe- menetelmä on Suomen Sydänliiton kehittämä voimavaralähtöinen ohjaamisen apuväline, joka soveltuu erityisesti terveydenhoitajien käyttöön. Se koostuu kolmesta työvälineestä: Neuvokas perhe- kortista, -kuvakansiosta ja – tietokansiosta. Neuvokas perhe- menetelmä perustuu valtakunnallisiin terveyttä edistäviin liikunta- ja ravitsemussuosituksiin. Neuvokas perhe on ohjausmenetelmänä uusi, kehitetty vuosina 2006- 2011. Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvailla terveyden edistämisen menetelmiä äitiys- ja lastenneuvoloissa terveydenhoitajan näkökulmasta. Saadun tiedon avulla pyrittiin siihen, että jokainen perhe saa neuvolakäynneillään laadukasta ohjausta. Tavoitteena oli jakaa kokemuksia Neuvokas perhe- menetelmän käytöstä ja kannustaa terveydenhoitajia menetelmän käyttöön. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada selville terveydenhoitajien käyttökokemuksia Neuvokas perhe- menetelmästä ja mikä kannustaisi heitä ohjausmenetelmän käyttöön. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen osallistujat olivat JIK ky:n alueen terveydenhoitajia, jotka työskentelivät äitiys- ja lastenneuvoloissa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Opinnäytetyön tulosten mukaan menetelmää hyödynnettiin erilaisissa ryhmätilanteissa ja seurantakäynneillä. Terveydenhoitajat olivat tyytyväisiä Neuvokas perhe- materiaaleihin. Neuvokas perhe- kortin jako on suunniteltua, mutta sen läpikäyminen ei. Kannustavimpana tekijänä Neuvokas perhe- menetelmän käytössä pidettiin pidempää vastaanottoaikaa. Vastaanottoaika koettiin liian lyhyeksi monen tärkeän asian läpikäymiseksi. Toisilta terveydenhoitajilta saadut kokemukset ja käytännönneuvot koettiin tärkeiksi. Terveydenhoitajat kokivat tarvitsevansa lisäkoulutusta Neuvokas perhe- menetelmän käyttöön.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin pääkaupunkiseudulla toimivan yksityisen lastenneuvolan asiakastyytyväisyyttä ja mahdollisia kehittämisehdotuksia. Opinnäytetyön tavoitteena oli myös tuottaa tietoa, miksi asiakkaat ovat valinneet yksityisen palvelun. Suomalainen neuvolatoiminta on globaalista mittakaavasta tarkasteltuna ainutlaatuista. Se edistää terveyttä, ehkäisee sairauksia ja tukee perheiden voimavaroja. Julkiseen neuvolatoimintaan ollaan oltu pääosin tyytyväisiä, mutta yksityisten palveluiden käyttö voi kasvaa mahdollisen SOTE-uudistuksen lisätessä asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia. Tutkimus toteutettiin pääosin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla sähköisellä kyselylomakkeella osalta neuvolan asiakkaista. Tutkimuksen perusjoukkona toimi neuvolan asiakkaat. Tutkimuksen otantamenetelmänä toimi harkinnan varainen otanta eli näyte, koska tutkimuksen havaintoyksiköt valikoituivat perusjoukosta vain asiakkaiden asiointiajankohdan mukaan. Kyselylomaketta jaettiin yhteensä 90 asiakkaalle ja vastauksia saatiin 34, jolloin vastausprosentti oli 37,8 %. Aineisto analysoitiin SPSS- ja Excel –ohjelmia hyödyntäen. Avoimien kysymysten käsittelyssä hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysimenetelmää. Vastausprosentti jäi alle odotuksen, mutta aineistosta onnistuttiin saamaan monipuolinen ja laaja. Tutkimuksen perusteella pystyttiin toteamaan, että asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä neuvolaan ja sen tarjoamiin palveluihin. Asiakkaat kokevat palvelun asiakaslähtöiseksi, laadukkaaksi ja kiireettömäksi. Terveydenhoitajalta he kokivat saaneensa tukea ja yksilöllistä sekä konkreettista ohjausta. Kehittämisehdotuksia tuli vähän eikä selvää kehittämiskohdetta löytynyt, mutta aineistosta löytyi asioita, joita neuvola voi huomioida palvelunsa kehittämisessä. Asiakkaat olivat valinneet yksityisen palvelun useista syistä, joista keskeisimpiä olivat asiakaslähtöisyys ja palvelun laatu. Osa asiakkaista oli ollut tyytymätön julkiseen palveluun tai eivät kuuluneet julkisen palvelun piiriin. Tuloksissa havaittiin, että oheispalveluiden käyttäjiä oli paljon ja niihin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Imetysohjaus ja vyöhyketerapia olivat vastausten perusteella eniten käytetyimpiä oheispalveluita. Opinnäytetyö tuotti toimeksiantajalle tarpeen mukaista tietoa, jota neuvola voi hyödyntää palvelunsa markkinoinnissa sekä kehittämisessä. Työn myötä tietoisuus asiakkaiden palvelun valintaperusteista kasvoi.
TIIVISTELMÄ Ailin Palokangas Lastenneuvolan sanasto suomi–kiina 22 sivua ja liitteet 2 Syksy 2021 Diakonia-ammattikorkeakoulu Humanistisen alan AMK-tutkinto Tulkki (AMK), asioimistulkkaus Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia lastenneuvolan suomi–kiina sanasto. Sanastossa olevat termit jaettiin kahteen eri liitteeseen, toiset tulevat lasten-neuvolan käyttämistä lomakkeista, kuten Lumiukko-testi ja LAPS-lomake eli lapsen psykososiaalisen terveyden arviointimenetelmä. Toiset termit tulevat Suomessa käytössä olevasta rokotusohjelmasta. Vastineet on löydetty internetsanakirjasta, ja ne on tarkistettu käyttäen luotettavia verkkosivuja. Opinnäytetyö koostuu raportista ja sanastosta. Raporttiosuus sisältää tietoperustan, jossa käsitellään lastenneuvolajärjestelmää Suomessa ja Kiinassa. Lisäksi raporttiosuus sisältää tietoa sanastotyön menetelmistä ja sanaston laatimisprosessista. Sanastossa on yhteensä 50 termiä, joista 36 termiä liittyy las-tenneuvolan lomakkeisiin ja 14 termiä rokotuksiin. Lisäksi sanastossa on vastineet näille termeille kiinaksi. Lisäksi tässä raportissa on avattu sanaston tekemisessä käytettyjä käännösratkaisuja, kuten kotouttavat ja pragmaattiset adaptaation strategiat. Työn tavoitteena on auttaa sekä tulkkeja että tulkkiopiskelijoita työskentelemään lastenneuvolan liittyvissä tulkkauksissa ja auttaa heitä myös aiheeseen valmistautumisessa. Suomesta ei löydy lastenneuvolaan liittyvää suomi–kiina-sanastoa, vaikka aihe on yleinen tulkkausaihe Suomessa. Tästä syystä sanasto on hyödyllinen niin tulkeille kuin tulkiksi opiskeleville. Avainsanat: asioimistulkkaus, lastenneuvola, rokotus, sanastotyö
Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä tietoa Vaasan äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajilta päihteiden käytön näkyvyydestä, siihen puuttumisesta ja ennaltaehkäisystä. Aihe valikoitui aiheen tärkeyden vuoksi ja koska päihteistä puhuminen ja siihen puuttuminen on osa terveydenhoitajan työtä neuvoloissa. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui kvalitatiivinen eli laadullinen menetelmä. Aineisto kerättiin haastattelemalla terveydenhoitajia, haastattelumuoto oli teemahaastattelu. Haastattelut toteutuivat keskitetyssä Vaasan äitiysneuvolassa ja kahdessa eri lastenneuvolassa syksyllä 2018. Äitiysneuvolan haastatteluun kutsuttiin neljä terveydenhoitajaa, joista kolme pääsi osallistumaan ja lastenneuvoloiden haastatteluihin osallistui kaksi terveydenhoitajaa kumpaankin haastatteluun. Teoreettinen viitekehys koostuu terveydenhoitajan työstä neuvoloissa, päihteistä ja niiden käytön vaikutuksista lapseen, ehkäisevästä päihdetyöstä sekä neuvoloiden yhteistyötahoista. Tutkimus analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilla on erilaisia keinoja, kuten kyselyitä ja esitteitä, joiden avulla päihdeongelma voidaan huomata. Nämä osoittautuivat tueksi puheeksi ottamiseen ja keskustelun herättelijöiksi myös perheenjäsenten välille. Lisäksi terveydenhoitajien oman intuition ja aiemman kokemuksen koettiin olevan apuna. Myös kotikäyntejä tehtäessä, perheen kotiolot voivat paljastaa mahdollisen ongelman. Puuttumisen tukena terveydenhoitajilla on käytössä erilaisia yhteistyötahoja, joihin asiakkaita voidaan ohjata, kuten Horisontti tai Klaara. Haasteiksi ilmenivät mm. käytettävän ajan vähäisyys ja ongelman salailu, jolloin ongelma voi olla haasteellista huomata ja tarttua asiaan. Hyvän ilmapiirin luominen ja terveydenhoitajan tapa ottaa asia puheeksi koettiin tärkeiksi, jotta ongelmaan puuttuminen onnistuisi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, millaisia kokemuksia terveydenhoitajalla, lääkärillä ja perheellä on laajasta 4-vuotistarkastuksesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätyn tiedon avulla kehittää laajaa 4-vuotistarkastusta. Tutkimuskysymyksemme on: Millaisia kokemuksia terveydenhoitajalla, lääkärillä sekä perheellä on laajasta 4-vuotistarkastuksesta? Laajassa terveystarkastuksessa arvioidaan lapsen terveyttä ja koko perheen hyvinvointia. Arviointi tapahtuu moniammatillisessa yhteistyössä, jossa mukana ovat terveydenhoitaja, lääkäri ja muut tarvittavat ammattihenkilöt. Opinnäytetyö on osa Katse-lapseen hyvinvointi-hanketta 2011–2013. Hanke toteutetaan yhteistyössä Varhaiskasvatuksen kehittämisyksikön (VKK-Metro) kanssa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on hyvinvointitiedon tuottaminen laajasta 4-vuotistarkastuksesta. Työelämän yhteistyökumppaneitamme ovat pääkaupunkiseudun sosiaalilalan osaamiskeskus (SOCCA) sekä Vantaan neuvola. Opinnäytetyössä tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta haastattelemalla tutkimukseen osallistujia teemahaastattelun avulla. Haastattelusta saatuja tuloksia analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tulosten perusteella voidaan todeta perheen, lääkärin ja terveydenhoitajan kokemusten olevan melko positiivisia laajasta 4-vuotistarkastuksesta. Perheen haastattelusta esiin nousi ajatus siitä, onko laaja terveystarkastus liian kaavamaisesti toteutettu ja tulisiko sitä soveltaa enemmän lapsen kehitystasoon nähden. Terveydenhoitaja oli haastattelun mukaan tyytyväinen moniammatillisen yhteistyön toimivuuteen. Terveydenhoitaja kertoo myös, että perheet ovat tyytyväisiä siihen, että laaja terveystarkastus tehdään ennen koulun alkua, jolloin mahdollisiin huoliin ehditään vielä puuttua hyvissä ajoin ennen kouluikää. Terveydenhoitaja toivoi perheeltä kuitenkin enemmän aktiivisuutta tarkastukseen liittyvien lomakkeiden täyttämisessä. Lääkäri toivoi parannusta terveydenhoitajan ja lääkärin yhteistyöhön. Lääkärin ajatuksena oli, että terveydenhoitaja antaisi oman arvionsa lapsesta lääkärintarkastuksen jälkeen, jolloin ajatuksia vaihdettaisiin kasvotusten eri ammattiryhmien näkökulmista. Lääkäri piti valitettavana sitä, että aina ei kuitenkaan terveydenhoitajan ja lääkärin ajatustenvaihdolle jää aikaa. Jatkotutkimusideana olisi tutkia laajemmin perheiden kokemuksia laajasta 4-vuotistarkastuksesta, jolloin saadaan enemmän tietoa asiakkaan näkökulmasta.
Tarkoituksena on selvittää päiväkodin ja lastenneuvolan työntekijöiden moniammatillisen yhteistyön tämänhetkinen tilanne ja kehitysmahdollisuudet Espoossa. Tutkimukseen valittiin jokaiselta Espoon viideltä palvelualueelta yksi lastenneuvola ja jokaisen lastenneuvolan toiminta-alueelta kaksi päiväkotia. Näin pyrittiin saamaan mahdollisimman monipuolinen käsitys Espoon eri alueiden lastenneuvoloiden ja päiväkotien työntekijöiden moniammatillisesta yhteistyöstä. Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään päiväkotia, lastenneuvolaa ja moniammatillisuutta sekä sen merkitystä sosiaali- ja terveysalalla. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyn avulla, joten tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Kysely jaettiin 97 työntekijälle, joista neuvolantyöntekijöitä oli 15 ja päiväkodin kasvatusvastuullisia työntekijöitä 82. Kyselyn palautti 67 (69 %) henkilöä. Aineisto analysoitiin SPSS for Windows -ohjelmaa käyttäen. Tutkimuksen johtopäätökseksi saatiin, että päiväkodin ja lastenneuvolan työntekijät käyttivät erilaisia yhteistyömuotoja, mutta enimmäkseen yhteyttä pidettiin lomakkeiden välityksellä. Tutkimustuloksista selvisi, että osa vastaajista toivoi enemmän henkilökohtaista yhteydenpitoa. Tutustuminen moniammatillisesta yhteistyöstä kertoviin eri lähdemateriaaleihin osoittaa sen, että varsinkin sosiaali- ja terveysalalla moniammatillinen yhteistyö nähdään tärkeänä osana työtä. Yhteistyötä tekemällä pystytään huomioimaan asiakas kokonaisvaltaisesti. Tulevaisuudessa moniammatillista yhteistyötä tulisi kehittää kouluttamalla työntekijöitä niin, että he oppisivat toimimaan moniammatillisissa verkostoissa ja sisäistäisivät moniammatillisen yhteistyön osaksi omaa työtään.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kerätä ajankohtaista tietoa 0–6-vuotiaan lapsen seksuaalisesta kehityksestä ja sen tukemisesta. Tavoitteena oli selvittää, millainen käyttäytyminen kuuluu normaaliin 0–6-vuotiaan lapsen seksuaaliseen kehitykseen, miten lapsen seksuaalista kehitystä voidaan tukea ja ohjata sekä mitkä asiat askarruttavat vanhempia 0–6-vuotiaan lapsen seksuaalisessa kehityksessä. Rajasimme aihealueista pois lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Työmme on laadullinen kirjallisuuskatsaus, jonka sisältö koostuu eri tietokannoista haetusta aineistosta sekä käsihausta, jotka vastasivat asetettuja kriteereitä. Työmme on toteutettu soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Olemme toteuttaneet työssämme myös pienimuotoisen kyselyn neuvolaikäisten lasten vanhemmille 0–6-vuotiaan lapsen seksuaalisesta kehityksestä. Kyselyn tulokset ja tämä opinnäytetyö ovat osa tulevaa kehittämistehtävää, jonka tavoitteena on tuottaa opaslehtinen 0–6-vuotiaan lapsen seksuaalisesta kehityksestä neuvoloihin vanhemmille jaettavaksi. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla. Tuloksista tehtiin yhteenveto ja johtopäätökset, ja ne kategorioitiin. Tulokset osoittivat, että 0–6-vuotiaan lapsen seksuaaliseen kehitykseen vaikuttavat monet asiat ja asenteet; erityisesti aikuisilla on merkittävä rooli lapsen seksuaalisuuden tukemisessa. Neuvolan tehtävänä on tukea vanhempia lapsen seksuaalikasvatuksessa. Kyselyn tulokset osoittivat, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa seksuaalisesta kehityksestä ja toivovat aiheesta lisää tietoa.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten uudistetun lastensuojelulain (13.4.2007/417) mukainen erityinen tuki toteutuu Kotkan päivähoidossa ja lastenneuvolassa tuntuvan huolen vyöhykkeellä. Lastensuojelulain erityinen tuki on osa ennaltaehkäisevää lastensuojelua, jonka kehittämistyötä tehdään valtakunnallisesti. Lastensuojelulain erityisen tuen määritelmän ollessa uusi on sen toteutumista peruspalveluissa tutkittu vielä vähän. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin narratiivisuus ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää. Kohderyhmänä oli kuusi päivähoidon työntekijää ja neljä lastenneuvolan työntekijää eri yksiköistä. Kohderyhmää pyydettiin eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen avulla kirjoittamaan tarina, kuinka he toimivat tuntuvan huolen vyöhykkeellä lapsen tilanteen paranemiseksi. Aineiston analyysissä käytettiin narratiivien analyysiä ja välineenä teemoittelua. Aineistosta nousi kolme keskeistä teemaa, jotka ovat työntekijän oma toiminta, ohjaus ja yhteistyö sekä kertomusten käännekohta. Työntekijän oma toiminta näkyy niin lapseen kuin aikuiseenkin kohdistuvana toimintana pääsääntöisesti erilaisina keskusteluina. Kertomusten perusteella työntekijät käyttävät monipuolisia erityisen tuen keinoja, mutta niiden toteutuminen näyttäytyy jokaisessa kertomuksessa hyvin eri tavoin. Kertomukset kulkevat pienestä huolesta tuntuvan huolen vyöhykkeeseen, ja tämä näkyy työntekijöiden toiminnan muutoksena asiakaslähtöisestä työskentelystä asiantuntijalähtöisemmäksi. Tämä muutos kohdistuu kertomusten käännekohtiin, jolloin työntekijän toiminnassa näkyy selkeästi muiden ammattilaisten mukaan ottaminen oman työnsä tueksi. Muiden ammattilaisten mukaan tulo näyttäytyi ohjauksena ja moniammatillisena yhteistyönä, joista ohjauksen osuus oli näkyvämpi. Yhteistyötä tehdään eri tahojen kanssa, mutta siinä ei ole nähtävissä selkeitä ja yhtenäisiä linjauksia.
Tutkimuksen aiheena oli vanhemmuuden tukeminen neuvolassa. Kyselytutkimus tehtiin Nivalan kaupungin äitiys- ja lastenneuvolan asiakkaille. Tavoitteena oli tutkia, miten vanhemmuuden tukeminen neuvolassa toteutuu, kokevatko asiakkaat sen riittäväksi ja mitä kehityskohteita vanhemmuuden tukemisen osalta neuvolassa on. Tutkimukseen haluttiin juuri neuvolapalveluita käyttävien asiakkaiden näkökulma. Opinnäytetyö oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella avoimia kysymyksiä hyödyntäen. Kyselyyn vastasi kahdeksan Nivalan äitiys- ja lastenneuvolan asiakasta. Kaikille vastaajille kyselylomake oli sama ja se sisälsi avoimia kysymyksiä tutkittavasta aiheesta. Vastausaikaa oli syyskuun – lokakuun 2011 ajan. Tutkimustulokset analysoitiin teemoittelua käyttäen. Tutkimustulosten mukaan Nivalan äitiys- ja lastenneuvolan asiakkaat olivat tyytyväisiä saamaansa tukeen lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyen, mutta vanhemmuuden tukemisen eri osa-alueilla oli kehitettävää. Vanhemmuuden tukemista tarkasteltiin vanhemmuuteen, vanhempien väliseen parisuhteeseen ja lasten kasvatukseen liittyvien teemojen kautta. Teoriaosuuteen keräsimme myös tietoa äitiys- ja lastenneuvolatoiminnasta ja sen kehityksestä 1910- luvulta lähtien sekä aiemmista tutkimuksista ja hankkeista aiheeseemme liittyen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena terveydenhoitajat kokevat sateenkaariperheiden kohtaamisen. Opinnäytetyössä kuvattiin, miten terveydenhoitajat kokevat hoitosuhteen sateenkaari-perheiden kanssa, mitä erityistarpeita terveydenhoitajat kokevat sateenkaariperheillä olevan sekä mitä tiedollista ja taidollista tukea terveydenhoitajat kokevat tarvitsevansa ja saaneensa sateenkaari-perheiden kanssa työskennellessä. Opinnäytetyön tavoite oli tuottaa tietoa terveydenhoitajien osaa-misen kehittämiseksi sateenkaariperheiden kohtaamisessa. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Opinnäytetyötä varten haastateltiin viisi terveydenhoitajaa teemahaastattelun avulla. Litteroitu aineisto analysoitiin induktiivisella sisäl-lönanalyysillä. Opinnäytetyön tulosten mukaan terveydenhoitajat kokivat sateenkaariperheiden kohtaamisen luonte-vana ja positiivisena. He kokivat molemminpuolisen luottamuksen saamisen tärkeäksi hyvän yhteistyön saavuttamiseksi. Tulosten mukaan neuvolakäynneillä käsitellään samat asiat kuin muidenkin perheiden kanssa. Terveydenhoitajien mukaan sateenkaariperheet toivovatkin tulevansa kohdelluksi ja kohdatuksi kuten muutkin perheet. Tulosten mukaan terveydenhoitajat voivat kokea epävarmuutta, kuinka toimia erilaisissa tilanteissa, etteivät loukkaisi sateenkaariperhettä. Tietoa sateenkaariperheistä terveydenhoitajat saavat perheiltä itseltään heidän kanssa työskennellessä. Opinnäytetyön tulosten mukaan terveydenhoitajat kaipaavat työnsä tueksi tutkimustietoa sateenkaa-riperheiden toiveista ja odotuksista neuvolalle. Esille nousi toive koulutuksesta, jos sateenkaariperheiltä nousee erityistarpeita. Koulutusta sateenkaariperheiden synnytyksen jälkeisen seksuaalisuuden ohjauksesta kaivattiin. Tulosten mukaan terveydenhoitajien tulisi käsitellä mahdolliset ennakkoasenteet ennen sateenkaariperheen kohtaamista.
The purpose of this thesis was to create an educational video for public health nursing students. The video was made in collaboration with Laurea University of Applied Sciences and it is targeted to Laurea’s public health nursing students. The video shows how to examine a five months old baby in a child health clinic. The objective of this thesis was to give information about the five months’ health check-up, motivate to implement these check-ups carefully and correctly and teach how to observe and assess the infant-parent-attachment. The thesis was carried out with a functional research. In Finland, under school aged children’s growth and development is monitored in child health clinics, with regular and legislative health check-ups. The purpose of child health clinics is to promote children’s and their families’ health and reduce health inequalities. Five months’ health check-up consists of monitoring the child’s condition and appearance, assessing the infant-parent-attachment, monitoring the child’s growth, observing the child’s senses and skin, monitoring the development of the child’s motor skills, giving health guidance and assessing the family’s health routines and giving the vaccinations by the national vaccination programme. The theory of this thesis is based on evidence-based information from reliable sources. The video was filmed in the filming studio of Laurea Tikkurila Campus and edited afterwards. For assessment, the educational video was shared in the Facebook page of the Laurea Otaniemi Campus’ fourth year public health nursing students and the feedback was asked by an online feedback survey. According to the feedback the educational video was informative, offered information about the five months’ health check-up and supported learning. As a proposal for further research is to produce other educational videos for public health nursing students. Videos about other child health clinic’s health check-ups or for example about vaccinating, reading growth curves or examining sight and hearing, could be useful. A development proposal is to use a real baby on the video. An educational video is a diverse teaching method, especially because online learning has become more common way to teach and learn these days. A video is a good addition to online learning and a good video can significantly support learning. The educational video was published in Laurea University of Applied Sciences’ YouTube channel.
Lastenneuvolatyö on Suomessa kuntakohtaista ja kunnilla on valta päättää omasta toiminnastaan. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2004 oppaan neuvolatyöntekijöille toiminnan tueksi ja työn kehittämiseksi. Opas sisältää suositukset muun muassa lasten määräaikaistarkastuksista. Opinnäytetyö käsittelee terveydenhoitajien toimintatapoja lastenneuvolatyössä. Tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta 3-5-vuotiaiden lasten karkeamotoriikan tutkimusmenetelmistä Seinäjoen seudun terveysyhtymän lastenneuvoloissa. Lisäksi kartoitettiin, perustuvatko terveydenhoitajien toimintatavat sosiaali- ja terveysministeriön suosituksiin ja miten he kehittävät omaa työtään sekä miten työn laatua lastenneuvoloissa valvotaan. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, jonka kysymykset pohjautuivat tutkimustehtäviin. Tutkimusta varten haastateltiin kuusi terveydenhoitajaa Seinäjoen seudun terveysyhtymän lastenneuvoloista. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen ne purettiin kirjalliseen muotoon. Aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tämän opinnäytetyön tulosten mukaan 4-5-vuotiaiden lasten karkeamotorisessa tutkimisessa on eroja lastenneuvoloiden välillä, huolimatta terveysyhtymän yhteisestä tutkimuslomakkeesta. Tutkiminen oli suurelta osin sosiaali- ja terveysministeriön suositusten mukaista. Tulosten pohjalta voidaan myös todeta, että terveydenhoitajat kehittävät työtään kukin omalla tavalla, mutta laadun valvonnan keinojen määrittäminen oli vaikeaa ja se koetaan hankalaksi terveydenhuollossa.