Kaikki aineistot
Lisää
Nuoret mielletään viihteen näkökulmasta haastavaksi kohdeyleisöksi, joka on mieltymyksiltään varsin laatutietoinen ja kriittinen. Elokuvien kulutus on käynyt läpi monia muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana, mikä on muokannut niin jakelukanavia kuin ihmisten katselutottumuksiakin. Opinnäytetyönä tehtiin kohderyhmätutkimus Oulun kansainväliselle lasten- ja nuortenelokuvien festivaalille, minkä tavoitteena oli löytää vastauksia siihen, millaisista elokuvista nuoret ovat kiinnostuneita, sekä miten he elokuvia nykyään kuluttavat. Ymmärtämällä nuorten elokuvamieltymyksiä ja kulutustottumuksia, festivaalia halutaan kehittää ottamaan nuoret ja heidän mielenkiinnon kohteensa paremmin huomioon. Menetelmänä oli määrällinen kyselytutkimus, jonka aineisto kerättiin strukturoidulla Webropol-kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi yhteensä 110 7.–9. luokkalaista nuorta Oulusta, Kastellin ja Myllytullin kouluista. Tulosten mukaan nuoria kiinnostavassa elokuvassa on mielenkiintoinen aihe, mukaansatempaava juoni, uskottavat hahmot, se on tekniseltä toteutukseltaan laadukas ja herättää katsojassa tunteita. Nuoret katsovat elokuvia enemmän kotona suoratoistopalveluista ja lähtevät elokuvateatteriin vain muutamia kertoja vuodessa. Elokuvan katsominen on nuorille mielekäs tapa irtautua arjesta tai todellisuudesta hetkellisesti. Nuorille elokuvan katsominen on myös sosiaalinen tapahtuma, jossa ystävät tai perheenjäsenet vaikuttavat elokuvateatteriin lähtemisen ohella myös kanavina, joista nuoret saavat suosituksia ja kuulevat kiinnostavista elokuvista. Nuorten mielestä Oulun kansainvälisen lasten- ja nuortenelokuvien festivaalin tärkeimpiä kehityskohteita olisivat tietouden ja markkinoinnin lisääminen, sekä ohjelmiston sovittaminen yhä paremmin nuorten kiinnostuksen kohteisiin ja ikään sopivaksi.
Tutkin opinnäytetyössäni vuoden 1980 jälkeen valmistuneita koulumaailmaan sijoittuvia nuorisoelokuvia. Lajityypissä on havaittavaissa muutamia käsitteitä, jotka toistuvat liki samankaltaisina elokuvasta toiseen. Tutkin näiden draamallisten elementtien merkitystä elokuvan juonelle ja rakenteelle, sekä analysoin sitä kuvastoa, jota teini-ikäiselle katsojaryhmälle tarjotaan. Käsitellyt elokuvat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta anglosaksista alkuperää, ja ne ovat olleet Suomessa elokuva- tai TV-levityksessä.
Länsimaisessa lasten- ja nuorten elokuvassa ei yleensä nähdä sotaa. Lasten ja nuorten maailmassa sota sen sijaan on tällä hetkellä näkyvissä muun muassa Euroopassa tapahtuvan sodan vuoksi. Sodan käsittelemisen mahdollisuuksia elokuvan keinoin kasvatuksen ja koulutuksen kentällä on syytä tutkia. Tutkimuksessa tarkastellaan Hayao Miyazakin elokuvia Tuulen laakson Nausicaä ja Prinsessa Mononoke. Tutkimus on kvalitatiivinen, diskurssianalyyttinen tutkimus. Metodina on käytetty multimodaalista diskurssianalyysiä, jotta elokuva-aineiston monitahoisuus tulee huomioitua ja hyödynnettyä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin Miyazaki rikkoo sotaan liittyviä diskursseja ja toisaalta rakentaa uusia, sodanvastaisia diskursseja elokuvissaan, ja millaisia sodan representaatioita ja sadun elementtejä aineistona olleissa elokuvissa on. Tutkimuksen tuloksena oli, että Miyazakin elokuvissa on kolme päädiskurssia sodanvastaisuuteen liittyen: vihollis-, viha- ja rauhadiskurssi. Vihollisdiskurssissa rakennetaan uudenlainen, perusteltuun toimijuuteen ja demonisen toiseuden rikkomiseen nojaava diskurssi. Vihadiskurssi rakentuu tunnesäätelyn pohjalle, ja rauhadiskurssi koostetaan kommunikaatiosta, ymmärtämisestä ja erilaisuuden hyväksymisestä. Sota representoituu elokuvassa kuvan, äänen ja kielen moodeina sekä hahmojen välisenä toimintana ja väkivaltana. Elokuvien sadun elementit ilmenevät sekä sadun funktioina, fantasiahahmoina että sadunomaisina ratkaisuina ja tarinan opetuksina. Tuulen laakson Nausicaä ja Prinsessa Mononoke sisältävät sekä monitahoisia sodanvastaisia viestejä että kognitiivisia haasteita katsojalle, minkä voidaan katsoa edistävän elokuvien vaikuttavuutta lapsille ja nuorille. Sisällöllisesti elokuvissa on kuitenkin suhteellisen voimakkaita väkivaltakohtauksia, joten elokuvat eivät sovellu aivan pienille lapsille. Myös kognitiivinen ja kerronnallinen haastavuus avautuvat paremmin yli 12-vuotiaille lapsille. Kasvattajille ja opettajille elokuvat ovat käyttökelpoisia erityisesti rauhankasvatuksessa sodanvastaisen sisältönsä ja universaalia, ihmisten välistä ymmärrystä ja kommunikaatiota korostavan sanomansa vuoksi.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia ja esitellä kolmea suomalaista nuorten elokuvaa ja niiden kautta myös viitteellisesti esitellä genreä yleisesti. Tutkittavat elokuvat ovat Käpy selän alla, Täältä tullaan elämä! ja Espoon viimeinen neitsyt, jotka valikoituivat tutkimuskohteiksi osin niiden arvostuksen, tunnettavuuden ja merkityksen perusteella suhteessa lajityypin elokuviin. Tärkeää oli myös muodostaa ajallinen jatkumo 1960-luvulta 2000-luvun alkuun, millä työ sai tutkimuksellista lisäarvoa ja mahdollisuuden luoda ajallinen kehyskertomus. Pohdinnan ja analysoinnin kohteena ja painopisteenä ovat elokuvien tarinat, teemat ja symboliikka. Elokuvat on esitelty juonenkulun mukaisesti, jolloin huomiot ja viitteet on voitu liittää asiayhteyteen paremmin. Tutkimuksen tulokset muodostuvat elokuvien vertailusta, samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien esittelystä ja kirjoittajan omasta pohdinnasta ja havainnoinnista, jolla oli tarkoituksena määrittää nuorten elokuvan olemusta, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tämän informaation kautta pystyttiin osoittamaan genreä määrittäviä tekijöitä paremmin ja sen kehitystä.
Analysis of young people’s film preferences in Europe: The case study of the Young Audience Award (months 3-6). Leading partner: JYU (2 PM). The European Film Academy has awarded Young Audience Awards to European films since 2012. The awarded films are annually selected by 12-14-year-old audiences across Europe among three films pre-selected by the Academy. The European Film Academy includes over 4000 filmmakers from European countries working in close contact with various core institutions and organisations in the EFI. This case study explores how the European Film Academy seeks to build future competitiveness of the EFI by engaging young people as audiences of European cinema. The focus of the case study is the preferences of the 12-14-year-old cinema audiences in Europe through the analysis of the Young Audience Awards. Methods: Desktop analysis of the organisation and aims of the Young Audience Awards; analysis of the style and content of the awarded films.