Kaikki aineistot
Lisää
Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä työntekijöillä oli kuntou-tustyöstä yhdessä keskisuomalaisessa ikääntyvien palvelutalossa ja yhdessä hoivakodissa. Aihe on ajankohtainen, koska ikäihmisten määrä tulee tulevien vuosikymmenien edetessä nousemaan. Ikääntyvien kanssa työskentelevien käsityksiä kuntouttavasta työotteesta on tutkittu vähän suo-malaisessa ja kansainvälisessä aihepiirin tutkimuksessa. Kuitenkin ikääntyvien palveluiden laa-tusuosituksena on edistää ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Kuntouttavasta työotteesta puhutaan tänä päivänä tärkeänä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työotteena. Väestön ikärakenteen muuttuessa tulee valmistautua yhä iäkkäämpien ihmisten tarpeisiin. Kuntoutumista edistävää työtä tulee käyttää ja kehittää. Kuntouttavan ja eh-käisevän työorientaation tulisi olla periaatteena kaikessa ikääntyvien kanssa tehdyssä työssä var-sinaisen kuntoutuksen lisäksi. On osoitettu, että vanhainkodeissakin kuntouttavalla työotteella, liikunnalla ja fysioterapialla voidaan parantaa ikäihmisten liikunta- ja toimintakykyä. Tutkimuksen kohteena ovat työntekijöiden käsitykset kuntoutustyöstä. Tarkoituksena on kuvata työntekijöiden käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä ja muodostaa olettamus yleisestä käsityksestä tie-tyssä yhteisössä. Aineiston analyysissa sovellettiin fenomenografista tutkimusmenetelmää. Ai-neiston hankinta tapahtui strukturoimattomalla ryhmähaastattelulla. Ryhmähaastatteluja oli viisi ja niihin osallistui 21 työntekijää. Ryhmähaastattelut litteroitiin ja tekstiaineistoa syntyi 71 A4 sivua. Tutkimustehtävinä oli selvittää, millaisia käsityksiä palvelutalon ja hoivakodin työnteki-jöillä on kuntouttavasta työotteesta, miten kuntoutustyö esiintyy työntekijöiden arjessa, mitä merkitystä kuntoutustyöllä on ikäihmisen arkeen sekä millaisia eroja tai yhtäläisyyksiä on kun-toutustyön käsityksissä palvelutalon ja hoivakodin työntekijöiden välillä. Keskeisiksi tuloksiksi aineistosta nousivat, että kuntouttava työote on kuntoutujan oman aktiivi-sen toimijuuden tukemista, kuntoutumista edistävää ja kuntoutujaa kunnioittavaa. Kuntoutustyö on arjessa moniammatillista yhteistyötä ja moniulotteista kuntoutustyötä sekä iäkkäiden elämän-laatua ja toimintakykyä edistävää. Tuloksissa oli nähtävissä käsitteellisiä eroja palvelutalon ja hoivakodin käsityksissä kuntoutustyöstä. Palvelutalossa kuntoutustyö on kokonaisvaltaisempaa, kun taas hoivakodissa kuntoutustyö keskittyy enemmän pieniin arkea helpottaviin toimintoihin. Molempien yksiköiden työntekijät puhuivat yleisesti kuntoutustyöstä ikääntyvän voimavaroista lähtevänä työnä. Kuntoutustyö ilmenee sekä palvelutalossa että hoivakodissa fenomenografisen metodin mukaisesti hierarkkisesti. Kuntouttava työote, kuntoutustyön arki ja kuntoutustyön mer-kitys ikäihmiselle muodostavat kuntoutustyön ilmiön kokonaisuuden.
Ikääntyvien määrän kasvu ja heille kohdennettujen palvelujen suunnittelu on ajankohtainen aihe, joka on osa vastuullista asiakaslähtöistä sisustussuunnittelua. Opinnäytetyössä kartoitetaan Palvelukoti Kangasvuokon asumisviihtyisyyttä sisustussuunnittelun näkökulmasta. Kartoitus on tehty haastattelemalla palvelukodin asukkaita ja havainnoimalla palvelukotiympäristöä. Työhön on koottu kirjallisuudesta kokemus- ja teoriatietoa ikääntymisestä, asumisesta ja palvelutalojen suunnittelusta. Haastattelut ja havainnointi tehtiin Palvelukoti Kangasvuokossa heinä-elokuussa 2011. Haastateltavat olivat palvelukodin asukkaita. Haastateltavat olivat pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä palvelukodin sisustukseen. Ikääntyvien näkökulma ja asiantuntijuus nousi selkeästi esille heidän tekemissään parannusehdotuksissa. Tulevaisuudessa kannattanee yhä enemmän käyttää ikääntyvien kokemustietoa ja asiantuntemusta palvelutalojen suunnittelussa. Uusien palvelutalojen suunnittelussa olisi hyvä pitää lähtökohtana tilojen muunneltavuutta, jolloin tilojen ajanmukaistaminen uusien sukupolvien käyttöön olisi vaivatonta ja tukisi näin tulevaisuudessakin viihtyvyyttä elämän kaikilla osa-alueilla.
Tämän työn tarkoituksena on kirjallisuuteen pohjautuen selvittää millä voidaan vaikuttaa ikääntyneen toimintakykyyn ja sen ylläpitämiseen sekä kehittää monipuolinen virikekansio palvelutaloihin ja tuottaa viriketuokion pitämiseen kansio hoitajien käyttöön. Opinnäytetyön tavoitteena on palvelutalon asukkaiden hyvinvoinnin ylläpitäminen ja parantaminen viriketuokioita kehittämällä sekä tuottaa asukkaita motivoivaa virketoimintaa. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun ja Turun sosiaali- ja terveystoimen välillä. Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen kirjallisuuspohjainen työ ja se on toteutettu kahdessa vaiheessa. Työhön kuuluu raportin lisäksi tuotettu virikekansio, jota palvelutalon työntekijät/hoitajat voivat hyödyntää viriketuntia suunnitellessa ja toteuttaessa. Raportin keskeisiksi aihealueiksi nousivat kirjallisuuskatsauksen pohjalta ikääntyneen toimintakyky ja siihen vaikuttavat tekijät, kuten muistin heikkeneminen, tasapaino-, liikunta- ja voimaharjoittelu. Näihin aiheisiin perustuvat kansioon valitut virikkeet. Virikekansiosta pyrittiin tekemään mahdollisimman selkeä ja monipuolinen. Työ on toteutettu kahdessa osassa. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin kirjallisuudenpohjalta virikekansio, joka on tarkoitus ottaa käyttöön turkulaisiin palvelutaloihin ylläpitämään asukkaiden elämänlaatua ja toimintakykyä. Toisessa vaiheessa oli tarkoitus kehittää luotua kansiota. Tuotetun materiaalin toimivuutta testattiin palvelutaloympäristössä hoitajan työvälineenä. Palautetta kerättiin puolistrukturoidun lomakkeen avulla palvelutalon hoitajilta, asukkailta palaute kerättiin suullisesti pidetyn viriketunnin pohjalta. Saatu palaute oli positiivista. Vastaajat pitivät kansiota monipuolisena ja virikkeitä asukkaille sopivina.
”Yhteisömusiikkipedagogit – sairaalamuusikot – hoivamuusikot… ” Tammikuussa 2010 musiikkipedagogin ammattiin valmistuneet Laura Perälä ja Pia-Maria Björkman aloittivat valmentautumisensa uudenlaisiin työtehtäviin. Euroopan sosiaalirahaston ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rahoittaman ”Musiikkikoulutuksen työelämävastaavuuden kehittäminen” ”Musicare”-verkostossa -hankkeen osiossa ”Musiikki ja hyvinvointi” pilotoitiin systemaattista ja jatkuvaa musiikkitoimintaa Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenklinikalla ja Kotikunnas-palvelutalossa. Yhteisömusiikkipedagogien valmennus ja itse työskentely sisälsi monenlaisia ulottuvuuksia ja oli varsin opettavainen matka kaikille mukana olleille. Tämä teos on raportti hankeosion toiminnasta. Julkaisu sisältää neljä näkökulmaa hankeosion työskentelyyn ja siihen, mitä siitä on opittavissa tällaista musiikkitoimintaa kehitettäessä. Artikkelit on tarkoitettu sekä musiikki- että hoiva-alan ammattilaisille tarjoamaan hyvin käytännöllisiäkin välineitä sairaalamusiikkityön järjestämiseen. Yhtä lailla toivomme teoksen päätyvän myös resursseista päättävien tahojen luettavaksi – sekä musiikin ja hyvinvoinnin mahdollisuuksista innostuttajaksi.
Vanhustenhoito on Suomessa kehittynyt nykyiselleen melko lyhyessä ajassa. Vielä kahdeksankymmentä vuotta sitten vanhukset asuivat vaivaistaloissa muiden itsenäistä toimeentuloa vailla olevien kanssa. Vanhuus käsitettiinkin tuolloin vielä köyhyydeksi jos vanhuksella tai hänen lähisukulaisillaan ei ollut omaisuutta. 1900- luvun kuluessa yhteiskunta alkoi entistä enemmän tukea vanhuksia rahallisesti aineellisen tuen sijaan. Tämä vapautti vanhukset elämään entistä itsenäisempää elämää sekä päättämään itse asioistaan. Vaivaistalot muuttuivat kunnalliskodeiksi ja myöhemmin vanhainkodeiksi. Lisäksi yhteiskunta alkoi panostaa vanhusten kotihoitoon sekä kodinomaiseen asumiseen. 1980- ja 1990- luvulla palveluasumisesta tuli laitoshoidon vaihtoehto. Tulevina vuosikymmeninä Suomen huoltosuhde tulee muuttumaan kuitenkin nykyistä epäedullisemmaksi, jolloin vanhustenhoito on jälleen uuden haasteen edessä. Tutkimuksessa oli kohteena Vaasan kaupungin palveluasumisen asiakkaiden sekä heidän omaistensa tyytyväisyys. Palveluasumisella tarkoitetaan vanhusten tuettua itsenäistä asumista. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena. Asiakkaille kysely tehtiin haastatteluna ja omaisille kyselykaavakkeet lähetettiin postitse. Asiakkaille esitettiin 11 kysymystä, joihin vastattiin asteikolla 1−5 sekä 1 avoin kysymys. Omaisille esitettiin 10 kysymystä asteikolla 1−5 sekä 1 avoin kysymys. Kysymykset eivät olleet täsmälleen samat asiakkaille ja omaisille, joten suoraan kyselyjen tuloksia ei voida verrata. Kysymysten aihepiirit sivusivat kuitenkin voimakkaasti toisiaan. Asiakkaiden osalta vastaukset olivat suhteellisen positiivisia. Vastaajat jakautuivat kuitenkin voimakkaasti kahteen ryhmään: niihin, jotka olivat kaikilta osin tyytyväisiä hoitoon sekä niihin, jotka eivät olleet miltään osin tyytyväisiä. Omaisten vastauksissa hajonta oli suurempaa. Sama vastaaja saattoi arvioida jotkin hoidon osa-alueet erinomaisiksi ja toiset taas ala-arvoisiksi. Kaiken kaikkiaan asiakkaat olivat kuitenkin omaisia tyytyväisempiä palvelun laatuun.
Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella n. 800 m2 palvelutalo Lieksaan. Palvelutalosta tehtiin pääpiirustukset, haettiin rakennuslupaa ja tehtiin kolme detaljia rakennuksen arkkitehtuurin kannalta merkittävistä kohdista. Varakoti Varpusella oli jo ennestään samalla tontilla 215 m2 palvelutalo, jonka toimintaa he halusivat laajentaa uudella 16 asuinhuoneen erillisellä palvelutalolla. Työn tarkoituksena oli tutustua rakennuksen suunnittelun elinkaareen aina rakennuslupahakemukseen saakka. Palvelutalon suunnittelua ohjaavat asetukset esteettömyydestä ja paloturvallisuudesta, asemakaava sekä käyttäjien toiveet. Tavoitteena oli nämä asiat huomioon ottaen suunnitella yhdessä käyttäjien ja muiden suunnittelijoiden kanssa toimiva ja käyttäjiä miellyttävä uusi palvelutalo. Työn toimeksiantajana toimi Suunnittelutoimisto Pauli Nuutinen Ky ja suunnittelutyön tilaajana toimii Varakoti Varpunen Oy. Työssä tutustuttiin ensin yleisellä tasolla ikäihmisille tarjottaviin asuinmuotoihin ja hoivakoteja ohjaaviin asetuksiin ja säädöksiin. Asetuksista sekä tilaajan toiveista saatiin lähtökohdat työn luonnosteluun. Luonnostelu alkoi tontin ja asemakaavan tutkinnasta. Kun rakennukselle oli löydetty paikka tontilta, alettiin suunnittelemaan rakennuksen ulkomuotoa ja toimintoja ArchiCad —ohjelmaa apuna käyttäen. Luonnosten valmistuttua aloitettiin pääpiirustusten työstäminen rakennuslupaa varten. Rakennuslupapiirustusten valmistuttua rakennuslupahakemus jätettiin Lupapisteeseen 02.05.2019. Seuraavaksi alettiin työstämään työpiirustuksia rakennusurakan laskentaa varten. Rakennusurakan laskentaa varten tehtiin sisäkattopiirustus, julkisivulaudoituksen jako ja vaakaleikkaus ulkoseinän ulkonurkasta. Rakennusluvan saatuaan rakennuttaja voi aloittaa perustustyöt ja itse rakentaminen voi alkaa. Tämän opinnäytetyön pohjalta jatketaan työpiirustuksia ja tarvittaessa täydennetään pääpiirustuksia.
Vanhusten pitkäaikaishoidosta ja vanhuspalveluista ylipäätään on käyty viime vuosina yhteiskunnallista keskustelua. Tämä eläinsosiologinen tutkimus esittelee eläinterapiaa ja eläimiä yhtenä mahdollisuutena edistää vanhusten hyvinvointia etenkin laitoksissa. Tapaustutkimukseni keskiössä on Jyväskylän Kuokkalassa sijaitseva Palvelutalo Vuoropari, jonka kolmannessa kerroksessa asuu pysyvästi maatiaiskissa Teppo. Tutkimuskysymyksiä ovat minkälaisia kissasta johtuvia vaikutuksia palvelutalon arjessa voidaan havaita, ja ovatko nämä vaikutukset asukkaille positiivisia. Aineisto koostuu neljästä Vuoroparin hoitajan haastattelusta sekä lyhyestä havainnointiosiosta. Tarkoituksena on ollut esitellä kissaa osana Vuoroparin materiaalista ja sosiaalista tilaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, keskittyen kuitenkin kissaan suhteessa vanhusten hyvinvointiin. Koska aiheesta ei juurikaan ole saatavilla aiempaa tutkimusta, olen halunnut käsitellä kissan vaikutuksia monesta näkökulmasta. Aineisto on jaettu kolmeen teemaan, joista ensimmäinen käsittelee eläimen aiheuttamia rajoitteita ja muutoksia palvelutalossa, toinen keskittyy havainnoimaan palvelutaloa kissan elinympäristönä ja viimeinen teema pohtii, mitä eläin tuottaa tilaan. Viimeinen teema käsittelee erikseen asukkaiden, hoitajien ja omaisten suhtautumista ja suhdetta kissaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia asiakaslähtöisyyden sekä itsemääräämisoikeuden toteutumista Ruskatalojen Palveluyhdistys ry:ssä. Tutkimuksen tavoitteena oli hyödyntää saatu tieto Ruskatalojen Palveluyhdistyksen palvelutalojen hoitotyön kehittämiseksi. Tutkimus on lähestymistavaltaan kvantitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta. Aineistonkeruu tapahtui Ruskatalojen Palveluyhdistys ry:n palvelutaloissa tammikuussa 2013. Kyselylomake sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Kysely suunnattiin Ruskatalojen Palveluyhdistyksen hoitohenkilökunnalle ja asukkaille. Lomakkeita toimitettiin Ruskatalojen Palveluyhdistyksen palvelutaloihin yhteensä 108 kappaletta, joista asukkaille 54 kappaletta ja hoitohenkilökunnalle 54 kappaletta. Kyselylomakkeet jaettiin jokaiseen Ruskatalojen Palveluyhdistyksen palvelutalon yksikköön. Kyselylomakkeet jaettiin jokaisen yksikön kahdelle asukkaalle sekä kahdelle hoitohenkilökuntaan kuuluvalle työntekijälle. Kyselylomakkeita palautui yhteensä 91 kappaletta (N=91). Hoitohenkilökunnalta lomakkeita palautui 50 kappaletta ja asukkailta 41 kappaletta. Vastausprosentti kokonaisuudessaan oli 84. Aineisto analysoitiin Microsoft Excel–taulukkolaskentaohjelman avulla. Tutkimustulokset havainnollistettiin vielä prosenttien, frekvenssien sekä kuvioiden avulla. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön analyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan todeta, että asiakaslähtöisyys ja itsemääräämisoikeus toteutuvat Ruskatalojen Palveluyhdistyksessä pääsääntöisesti hyvin. Asukkaiden toiveita kunnioitetaan ja he kokevat olonsa turvalliseksi. Asukkaat kokevat, että hoitohenkilökunta ajattelee heidän parastaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tietävätkö mielenterveyskuntoutujat mitä itsemääräämisoikeus tarkoittaa, sekä mitä kokemuksia heillä on itsemääräämisoi-keuden toteutumisesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää palvelutalossa päivittäisessä asukastyössä, ottamalla huomioon asukkaiden toiveet paremmin ja ottamalla heitä mukaan enemmän suunnittelemaan kuntoutumista edistävään toimintaan. Päivittäin hoitajille tulee eteen tilanteita, jol-loin pitää pohtia, toteutuuko asukkaan itsemääräämisoikeus. Mielenterveyskuntou-tuja ei välttämättä tiedä omista oikeuksistaan, eikä välttämättä saa itse tehdä pää-töksiä koskien omaa elämäänsä. Tutkimus oli laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Kvalitatiivisessa tutkimuk-sessa lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen. Tutkimus tehtiin satakunnas-sa sijaitsevassa palvelutalossa, jossa asuu 20 mielenterveyskuntoutujaa. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluna. Haastateltaviksi valittiin yhdessä palveluko-din henkilökunnan kanssa yhdeksän asukasta, joiden ajateltiin kykenevän osallis-tumaan haastattelututkimukseen. Haastateltavista neljä oli miestä ja viisi naista, haastateltavien ikä on 38 - 58 – vuotta. Opinnäytetyön tutkimuskohteena olevien mielenterveyskuntoutujien mielestä itse-määräämisoikeus koettiin vastausten perusteella toteutuvan palvelutalossa, jossa tutkimus tehtiin. Ainoastaan asiat, joissa itsemääräämisoikeus ei toteutunut oli omista rahoista päättäminen ja kahvinkeitto. Lähes jokainen haastateltava oli sitä mieltä, että kuukausirahat pitäisi saada itse pitää tai ainakin saada rahaa aina kun sitä pyytää. Tulevaisuudessa vastaavanlainen teemahaastattelu voitaisiin tehdä myös muissa mielenterveyskuntoutujien palveluasumisyksiköissä, tällöin saataisiin laajempi kuva siitä, millaista käsityksiä mielenterveyskuntoutujilla on itsemäärää-misoikeudesta koko Satakunnan ja koko Suomessa tänä päivänä.