Kaikki aineistot
Lisää
Antti Räihän Suomen historian väitöskirja Jatkuvuus ja muutosten hallinta. Hamina ja Lappeenranta Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa 1720−1760-luvuilla tarkastettiin 24.8.2012 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi tutkija Kari-Matti Piilahti Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Petri Karonen Jyväskylän yliopistosta.
Analysoin tutkielmassani Cormac McCarthyn vuonna 1985 ilmestynyttä romaania Blood Meridian. Lähestyn teoksen luontosuhdetta useista näkökulmista, joista keskeisin on Friedrich Nietzschen vallantahdon käsitteen mahdollistama. Tarkastelen tapoja, joilla teoksen kertoja kuvaa luontoa ja toisaalta henkilöhahmojen retorisia luonnon haltuunottoja, yleistyksiä ja retoriikkaa – vallantahdon ilmenemismuotoja. Näen romaanin esimerkkinä historiallisesta modernistisesta fiktiosta, jossa kuvataan nopean yhteiskunnallisen muutoksen ja väliaikaisen kaaostilan luomaa epävarmuutta. Tämä epävarmuus ulottuu teoksen kertojaan, joka on tietoinen siitä ettei kykene tavoittamaan objektiivista todellisuutta. Blood Meridian sijoittuu 1800-luvun Yhdysvaltojen ja Meksikon rajavyöhykkeelle, Frontier-alueelle, joka oli jatkuvassa liikkeessä eikä itsestäänselvästi kuulunut minkään valtion maihin. Historiallisen kerronnan tason ohella romaanissa ovat keskeisiä kosminen ja mytologinen taso, joten romaani ylittää modernistiseen tyyliin välittömät kerronnalliset puitteensa useilla epäluonnollisillakin tavoilla. Teoria-aineistona käytän Gilles Deleuzen filosofiaa, erityisesti hänen Nietzsche-tulkintaansa, sekä ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen välineitä. Yksi keskeinen motivaatio työlle on pastoraalisen ja harmonisen luontokäsityksen kritiikki. Kritisoin tutkimuskohteeni valossa yleisiä kulttuurisia ja humanistisia taipumuksia nähdä luonto harmonisena ja staattisena ilmiönä, ja monin paikoin käytän abstraktin luonto-termin sijaan konkreettisempia, kuten erämaa (wilderness).
Selvityshankkeen tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja opetustoimen viranomaisten yhteistyötä sekä näitä toimialoja koskevien palvelujen saatavuutta ja käytettävyyttä sekä työvoiman liikkuvuuden ja elinkeinotoiminnan toimintaedellytyksiä Suomen ja Norjan rajaseudulla. Tavoitteena oli lisätä tietoa aiheista erityisesti Enontekiön, Ivalon, Sodankylän ja Utsjoen asukkaiden ja viranomaisyhteistyön näkökulmasta. Huomiota kiinnitettiin erityisesti saamenkielisten palvelujen järjestämistä ja saatavuutta koskeviin seikkoihin. Selvityksessä esille nousseet ongelmat ovat eri tyyppisiä riippuen toimintasektorista. Elinkeinotoiminnan ja työvoiman liikkuvuuden rajaesteisiin vaikuttaa kansainvälinen, erityisesti EU-sääntely ja valtiosopimukset. Työvoiman liikkuvuuden osalta ongelmat liittyvät myös siihen, että työmarkkinoita ja työsuhteita sääntelevä lainsäädäntö on kansallista. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä koulutuksen osalta sovellettava lainsäädäntö on enimmäkseen kansallista, jolloin myös niihin liittyviä ongelmia voidaan ratkaista kansallisesti ja alueellisesti. Osa ongelmista on viranomaiskäytäntöihin liittyviä, kuten erilaiset sääntelyn tulkinnat ja viranomaistoiminnan hitaus. Suomen ja Norjan viranomaisten tulisi sopia yhteisistä toimintaperiaatteista, säädösten yhdenmukaisista tulkinnoista ja käytännöistä. Selvityksessä nousi esiin myös tiedon saatavuuteen liittyviä ongelmia. Saamelaisten palveluiden osalta erityisesti esille nousivat saamenkielisten ja -kulttuuristen palveluiden puute. Saamenkielisten palveluiden kokonaisuuden koordinointia tulisi tehdä keskitetymmin ja palvelujen saatavuuden parantamiseksi tulisi kehittää toimivia etäpalveluja.
Viipuri oli rajakaupunkina 1800-luvun alkupuoliskollakin liikkumisen keskus, jonka kautta kulki runsain määrin matkustajia niin itään ja erityisesti Pietariin, kuin myös lännen suuntaan. Matkustaja- ja passirekistereiden kautta on mahdollista analysoida, mitä matkustusdokumentteja liikkujat käyttivät, ja keitä kulkijat olivat. Jossakin määrin aineisto mahdollistaa myös kurkistuksen kaupungissa tapahtuneeseen majoitustoimintaan ja vieraanvaraisuuteen. Tämän ohessa on mahdollista tehdä johtopäätöksiä matkaajien sukupuolesta ja sosiaalisesta asemasta, mutta kokonaisuudessaankin rekisterien tarjoama kuva liikkumisesta on ennen kaikkea suuntaa antava. Esimerkiksi passirekisterit kertovat vain passin saajasta, vaikka niillä saattoi matkustaa kokonaisia perheitä. Kaikkia kulkijoita tuskin muutenkaan saatiin kirjattua rekistereihin ja osa epäilemättä vältteli tietoisesti viranomaisten kohtaamista, kenties juuri puuttuvien matkustusdokumenttien vuoksi. Artikkeli tarjoaa kuitenkin uutta tietoa erityisesti kaupungin rajojen ylittämisestä, joka on tutkimuksessa jäänyt melko niukasti tutkituksi teemaksi. Osa liikkumisesta oli selkeästi arkipäiväisen kulkemisen, kuten rahdinajon ja kaupankäynnin piiriin kuuluvaa, mutta lisäksi lukuisia piikoja, työmiehiä ja käsityöläisoppipoikia tuli Viipuriin työtä etsimään, osa taas jatkoi matkaansa edelleen Pietariin. Vuosisadan alkuvuosikymmenten Viipurin maltillinen väestönkasvu suhteessa matkustajien jatkuvasti kasvavaan määrään kertoo taloudellisen aktiivisuuden lisääntymisestä, mutta myös Viipurin luonteesta liikkumisen solmukohtana. Keskeinen havainto on, että yhteiskunta oli liikkeessä laajemmin kuin aikaisemmin on ajateltu, ja oli tavallista lähteä etsimään elantoa kotipitäjää tai -kaupunkia kauempaa, oli tavoitteena sitten pysyvämpi tai tilapäinen toimeentulo.
This essay and the photographs examine visual traces of irregular mobility in the border landscape between Italy and France. The ruined buildings and objects witness decades of movement of undocumented people on this old migrant path across the mountains. By taking the theoretical concept of multidirectional memory (Rothberg 2009) the essay argues that the Path of Hope can be thought of as a memory site through which the issues of migration in contemporary Europe can be seen in a more sustainable light. The ruins and discarded objects link memories of different places – including different border zones – in ways that allow us to critically examine borders as a practice – rather than as existing dividing lines. Reading visuality of this border zone allows one to imagine a migrant’s vision of the landscape.
Merit was strongly emphasized in the Privileges of the Clergy (in 1723) and legislative reforms, as well as in the formalization of election practices in connection with clerical appointments in the Kingdom of Sweden in the early 18th century. According to existing research, this resulted in a deepening difference between the standpoints of the laity and the ecclesiastical authorities. However, in studying the appointments of clergy in the Lutheran parishes in Russia’s western border area in the mid- and late 18th century, this article argues that the boundary between the opinions of the diocesan board (in this case the Consistory of Fredrikshamn) and those of the parishioners with regard to the candidates’ suitability for vacant clerical posts may have been more fuzzy. The focus is on the consistory’s proposals for investiture. The investitures were structured according to normative rules of procedure, but the wording in the descriptions of the candidates in the consistory’s proposals strongly emphasized the importance not only of merit but also of other factors, such as the parishioners’ opinion and the different parties’ familiarity with the candidates.
Pro-gradu -tutkielmassani tutkin, esiintyvätkö presidentti John F. Kennedyn puheissa tämän kampanjateemana tunnettu uusi rajaseutu (New Frontier) sekä ajatus amerikkalaisten historiallisesta tehtävästä. Amerikkalaiseen ajatteluun on kuulunut näkemys, että amerikkalaiset ovat poikkeuksellinen kansakunta, jolle on uskottu historiallinen tehtävä maailmassa. Tätä ajattelua on kutsuttu amerikkalaiseksi ekseptionalismiksi. Työssäni käyn läpi tämän ajattelun kehittymisen keskeiset kohdat puritaanien ajattelusta presidentti Wilsonin idealismiin. Ajatus eritystehtävän saaneesta kansasta juontaa 1600-luvun puritaaneilta, jotka vaikuttivat muutenkin tulevan amerikkalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kehitykseen. Ekseptionalismin kehityksen yksi tärkeä vaihe oli 1800-luvun lopulla historioitsija Frederick Jackson Turnerin esittämä rajaseututeoria (Frontier Thesis), jonka mukaan amerikkalaisuus syntyi länteen suuntautuneen uudisasutuksen myötä rajaseudulla, missä sivistynyt ja villi maailma kohtasivat. Tästä kokemuksesta syntyi uusi amerikkalainen . Rajaseututeorian on sanottu olevan suosituin selitys amerikkalaisten oletetuille eroille esimerkiksi eurooppalaisiin verrattuna. Vuoden 1960 presidentinvaalikampanjassa uusi rajaseutu oli Kennedyn metafora Yhdysvaltojen 1960-luvulla kohtaamille haasteille. Olen valinnut tutkimuskohteeksi Kennedyn viisi merkittävää puhetta, jotka on pidetty amerikkalaiselle yleisölle. Puheet käsittelevät sekä ulko- että sisäpolitiikkaa, joten puheista välittyy Kennedyn näkemys amerikkalaisuudesta ja amerikkalaisten roolista niin kotimassa kuin maailmanlaajuisestikin. Lähestyn tutkimustani hermeneuttisen menetelmän kautta, joten käyn läpi historiallisen kontekstin, missä puheet pidettiin ja nostan Kennedyn henkilöhistoriasta esille tutkimukseni kannalta merkityksellisiksi katsomiani asioita. Kampanjateemana ollut uusi rajaseutu jäi presidentin puheissa vähemmälle käytölle ja tutkimissani puheissa se esiintyi ainoastaan avaruusohjelmaa käsitelleessä puheessa, jossa avaruudesta ja sen tutkimisesta tuli amerikkalaisten uusi rajaseutu. Tämä osoittaa selvän eron itse kampanjaretoriikan ja presidentillisen retoriikan välillä. Kennedyn puheissa esiintyy selvä ajatus amerikkalaisten maailmanlaajuisesta tehtävästä, joka on vapauden ja demokratian puolustaminen. Tämä nousee esille jokaisessa tutkimassani puheessa, etenkin virkaanastujaispuheessa, avaruusohjelmaa käsitelleessä puheessa sekä Kuuban kriisiä käsitelleessä puheessa. Puheessaan sodan ja rauhan kysymyksistä kesällä 1963 JFK vetosi kylmän sodan asenteiden uudelleenarvioinnin ja todellisen rauhan puolesta pyrkiessään vauhdittamaan ydinkoekieltosopimusta, ja vapaus oli läsnä myös tässä puheessa. Kansalaisoikeustilanteesta pidetty puhe käsitteli vapauden tilaa Yhdysvalloissa. Kennedy nosti mustien kansalaisoikeudet kansakunnan moraaliseksi kysymykseksi, joka oli yhtä vanha kuin Raamattu ja yhtä selkeä kuin Amerikan perustuslaki . Puheessaan Kennedy osoitti selvän ristiriidan, mikä vallitsi maassa, joka oli perustettu vapauden ja kaikkien tasa-arvon ihanteelle, mutta ylläpiti silti rotuerottelua etelävaltioissa. Puheen viesti oli, että jokaisen amerikkalaisen oli elettävä omassa elämässään maan ihanteiden edellyttämällä tavalla ja toimittava muutoksen eteen. Vapauden ihanne esiintyi puheissa erottamattomana osana amerikkalaisuutta.
Tämä kaksikielinen ”Borderlands of Representation / Representaatioiden rajaseuduilla” -teemanumero käsittelee tunnistamisen ja tunnustamisen rajoja sekä representaatioiden ja tulkinnan politiikkaa sukupuolen, seksuaalisuuden ja ueer-tutkimuksen konteksteissa. Millaiset erot ovat näkyviä, kerrottavia tai luettavissa ja siten avoimia tulkinnoille tai väärintulkinnoille (olivatpa ne tarkoituksellisia tai tahattomia)? Miksi niistä tulee merkityksenantoprosessien ja representaatioiden politiikkaa koskevien kiistojen paikkoja ja jopa poliittisten valtataistelujen areenoita? Miten representaatioiden näkyvyys ja merkitys muuttuvat suhteessa aikaan ja paikkaan, tulkitsijan tarpeisiin ja toiveisiin sekä vallitseviin tietojärjestelmiin? Voimmeko ja pitäisikö meidän luottaa käsityksiimme sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ja pystymmekö pakenemaan kulttuurisia konventioita, jotka muokkaavat ymmärrystämme niistä?
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millainen keskustelu ulkomaalaisten maanomistuksesta rakentui eteläkarjalaisessa maakuntalehdessä, Etelä-Saimaassa. Tutkimus palaa kesään 2007 ja tarkastelee kriittistä diskurssianalyysia apuna käyttäen lehdessä rakentuneita diskursseja ja niiden representaatioita eri genreissä ja genrejen rajapinnoilla. Tutkimuksessani keskeinen käsite on kulttuurinen muisti, johon tukeutuen nostan esille suomalaisten ja venäläisten välisten suhteiden historiallisen rakentumisen aikajaksolta, jolloin venäläisestä rakentui kansallisen identiteetin merkittävä Toinen, sekä taustoitan suomalaisten suhtautumista maahan ja sen omistamiseen. Lisäksi rajan käsite ja media maakunnallisen keskustelun rakentajana, foorumina ja merkitysten kohtauspaikkana ovat tarkastelun alla. Keskustelun rakentumisen lisäksi pohdin, miten keskustelun diskursiiviset tuotokset rakentuvat suhteessa kulttuuriseen muistiin, sekä millaisia identiteettejä keskustelussa merkityksellisille venäläisille ja suomalaisille rakennetaan ja miten ne esiintyvät suhteessa toisiinsa. Tutkimukseni keskustelu jakautuu dikotomisesti kahteen – puolesta ja vastaan. Puolesta -diskurssi nojaa taloudelliseen rationaliteettiin ja näkee venäläisten lisääntyneen maanomistamisen mahdollisuutena alueella. Diskurssi erottuu maakunnallisen edun tavoittelijana ja kansainvälisenä toimijana Vastaan -diskurssista, jonka rationaliteetti on isänmaallinen, tila kansallinen ja kulttuurisen muistin venäläinen viholliskuva vahva. Diskurssi painottuu menneeseen ja näkee venäläisten maanomistamisen uhkana Suomelle. Venäläinen representoidaan mytologisoituna pahana, kun taas Puolesta -diskurssissa näkökulma vaihtuu hyödyllisyyteen ja varakkuuteen. Samalla rakennetaan moralisoitu suomalaisuus, joka Vastaan -diskurssissa identifioidaan ahneeksi ja naiiviksi, ja Puolesta -diskurssissa ennakkoluuloiseksi ja suvaitsemattomaksi. Diskurssien rajapinnoilla venäläinen ja suomalainen kuitenkin lähenevät toisiaan, kulttuuristen piirteiden noustessa kansallisia vahvemmiksi. Tutkimus osoittaa, kuinka keskustelussa ulkomaalaisten maanomistuksesta Puolesta -diskurssin normittavasta hyötypuheesta huolimatta kulttuurinen muisti nostaa Vastaan -diskurssissa venäläisen esille suomalaisen kansallisen identiteetin kannalta merkittävänä Toisena, ja kuinka moralisoivan keskustelun kautta rakennetaan ”oikeaa” suomalaisuutta. Samalla media luo keskusteluun jännitteisyyttä, toimii yhteisöllisen ja yksilöllisen identifioitumisen areenana ja intressien välisenä kohtaamispintana.
Pro gradu -tutkielmani tarkastelee vastaanottokeskusta moniulotteisena toimintaympäristönä, johon vaikuttavat muun muassa kansainväliset ja kansalliset sopimukset, yhteiskunnallinen ja ylirajainen ymmärrys vastaanottotoiminnan merkityksestä, sekä työntekijöiden oma maailmankatsomus ja käsitys työstä. Toiminnan moniulotteisuutta kuvaan rajaseudun metaforalla, joka pohjaa englanninkieliseen borderscape-käsitteeseen. Rajaseutu määrittää kansallisen kuulumisen reunaehdot, mutta on jatkuvasti muuttuva eikä tiettyyn paikkaan sidottu. Kysyn, mitkä ovat rajaseudun keskeisimmät ulottuvuudet vastaanottokeskuksessa sekä kuinka ne näkyvät vastaanottokeskuksen arjessa ja työntekijöiden toiminnassa. Kyseessä on etnografinen tutkielma, jonka ytimessä on talvella 2016 tehty osallistuvan havainnoinnin jakso eräässä vastaanottokeskuksessa ja sen aikana toteutetut haastattelut. Lukemalla rinnan kenttäpäiväkirjaa, haastatteluita, aiempaa tutkimusta ja turvapaikanhakijoista käytyä yhteiskunnallista keskustelua, pyrin tunnistamaan työntekijöihin vaikuttavat rakenteet, ja miten työntekijät itsensä niissä asemoivat. Turvapaikkaprosessi pohjautuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, mutta nykyisessä mielipideilmastossa turvallisuuskysymykset ovat menneet humanitaarisen näkökulman edelle. Siten myös työntekijät pyrkivät irrottautumaan avustustyön perinteestä ja rakentamaan sen tilalle ammatillista identiteettiä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri heijastuu monilla muillakin tavoilla työntekijöiden toimintaan. Vastauksena yhteiskunnan kokemaan kulttuuriseen uhkaan, työntekijät kiinnittävät paljon huomiota vastaanottokeskuksessa vallitseviin kulttuurieroihin. Vastaanottokeskuksessa vietetystä ajasta tulee eräänlainen siirtymäriitti, jossa turvapaikanhakija opetetaan suomalaisille tavoille. Lisäksi ilmapiirin kiristyminen vaikuttaa työntekijöiden toimintamahdollisuuksiin turvallisuuskysymysten kautta. Työntekijät joutuivat varautumaan sekä keskuksen sisäisiin että ulkopuolisiin uhkiin.
Set in a small town in the north of Finland, the crime TV series Ivalo (Arctic Circle, Finland, 2018) exemplifies the fascination of Nordic Noir with ‘remote’ locations as scenes of transnational crime. The plot seems to forebode the corona pandemic, portraying the spread of a life-threatening ‘Yemenite virus’ developed as a biological weapon from the Balkans to Lapland. In this article, I analyze how the virus narrative allows the series to bring new perspectives on Nordic Noir. The narrative emphasizes international connections while creating representations of places that can be characterized as both translocal (Greiner and Sakdapolrak 2013) and glocal (Robertson 2012). Because of its far northern location, the series can be described as an example of Arctic Noir. However, Ivalo breaks with traditional representations of both Lapland and the Russian border in Finnish audiovisual culture, striving towards a new cosmopolitan imagination.
Artikkelissa käsittelen pohjoisimman Savon rajojen muotoutumista keskiajalla ja 1500-luvulla Täyssinän rauhaan 1595 saakka. Sen päälähteenä on käytetty rajanmuodostuksesta kertovia tuomiokirjeitä ja rajaluetteloita, joita on peilattu paikannimitutkimukseen. Pääkysymyksiä ovat pohjoisen Savon Novgorodin ja Venäjän vastaisen itärajan muotoutuminen Pähkinäsaaren rauhansopimuksen (1323) jälkeen sekä Hämeen vastaisen länsirajan synty 1400-luvun puolivälissä. Artikkeli esittää, että 1400-luvun alkupuolelta peräisin oleva niin sanottu A-luettelo ja Turun maaoikeuden vuonna 1415 antama rajatuomio viittasivat pohjoisimmalta osaltaan erämaassa kulkeneeseen Matkusjokeen ja paikallisten asukkaiden vesireitille sopimaan rajaporttiin. Viipurin käskynhaltijan ja Ruotsin kuninkaan Kaarle Knuutinpojan vuosina 1446 ja 1452 Savon pohjoisten erämaiden läntisestä rajasta antamat tuomiokirjeet ovat yksityiskohtainen kuvaus erämaarajojen määrittelyn periaatteista. Lopullisessa tuomiossaan kuningas katsoi pohjoisen Savon erämaiden kuuluvan kokonaisuudessaan Viipurin linnaläänin hallintaan, mutta todennäköisesti paikallinen sopiminen erämaarajoista jatkui tuomion jälkeenkin. Erämaan muuttuminen asumistilaksi viljanviljelyn yleistyessä loi uudenlaista rajojen määrittelemisen tarvetta ja oli tavallinen ristiriitojen syntymisen syy niin yksittäisten asukkaiden, väestöryhmien kuin valtakuntien välillä.