Kaikki aineistot
Lisää
Abstrakt. Kandidatavhandlingen fokuserar på att upptäcka vilken typ av mobil- och nätbaserade hjälpmedel gymnasister använder för att lära sig ett språk självständigt. Det kommer också att diskuteras hur gymnasister använder dessa hjälpmedel och hur de utvärderar dess användbarheten jämfört med traditionella inlärningsmetoder.
Abstrakt. Nylands brigad är Finlands enda brigad med svenska som utbildningsspråk. Av beväringar som tjänstgör på Nylands brigad har årligen minst 15 % finska som förstaspråk. Av dessa finskspråkiga beväringar har många ansökt till Nylands brigad för att lära sig svenska. Syftet med denna pro gradu-avhandling är att reda ut de finskspråkiga beväringarnas förhållande till svenskan före, under och efter militärtjänsten. Forskningsfrågorna var följande: 1. Varför har de finskspråkiga beväringarna valt att tjänstgöra på Nylands brigad? 2. Hurdana kunskaper i svenska språket hade de innan de ryckte in? 3. I hurdana situationer använder de svenska på Nylands brigad? Insamlingsmetoden var en elektronisk enkät och 34 informanter svarade på den. Enkäten bestod av både flervalsfrågor och öppna frågor. Materialen analyserades med hjälp av metoden innehållsanalys. Resultaten visar att 76 % av informanterna sökte till Nylands brigad för att brigaden är svenskspråkig. Andra faktorer som påverkade val av tjänstgöringsplats var avståndet mellan hemmet och brigaden, inryckningstiden och vapenslagutbildningarna. Informanternas språkkunskaper hade utvecklats speciellt i tal och talförståelse, men några informanter hade även utvecklats i läsning och skrivande under tjänsten. Informanterna tyckte att de använde svenskan mest under officiella sammanhang så som utbildningar och övningar. Minst använde de svenska på fritiden. Samtalsspråket var finska då minst en part inte kunde svenska eller om informanternas egna språkkunskaper inte räckte till. 82 % av informanterna skulle välja en svenskspråkig vapentjänst på nytt, vilket visar att de var nöjda med sina val. I fortsatt forskning kan man fokusera närmare på skillnaden mellan beväringarnas kunskaper före och efter militärtjänsten. Man kan därtill intervjua stampersonal och ta reda på hur de beaktar finskspråkiga beväringar och effektiverar deras språkinlärning. En forskningsidé är att undersöka hur beväringarna har utnyttjat språkkunskaper i arbetslivet några år efter militärtjänsten.Uudenmaan prikaatin suomenkielisten varusmiesten kielen käyttäminen ja kielenoppiminen. Tiivistelmä. Uudenmaan prikaati on Suomen ainoa varuskunta, jossa koulutuskielenä on ruotsi. Vuosittain prikaatissa palvelevista vähintään 15 % on äidinkieleltään suomenkielisiä. Näistä suomenkielisistä varusmiehistä moni on tullut Uudenmaan prikaatiin tarkoituksenaan oppia ruotsin kieltä. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää näiden suomenkielisten varusmiesten suhdetta ruotsin kieleen ennen varusmiespalvelusta, sen aikana ja sen jälkeen. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Miksi suomenkieliset varusmiehet ovat valinneet Uudenmaan prikaatin palveluspaikakseen? 2. Millaisia ruotsin kielen taitoja varusmiehillä oli ennen palvelukseen astumista? 3. Millaisissa tilanteissa he käyttävät ruotsia Uudenmaan prikaatissa? Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, johon vastasi 34 varusmiestä. Kyselyssä oli sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Aineiston analyysimetodina käytettiin sisällönanalyysia. Tulokset osoittavat, että 76 % vastaajista haki Uudenmaan prikaatiin sen takia, että prikaati on ruotsinkielinen. Myös prikaatin sijainti lähellä kotia, sieltä saatu palveluksen aloittamisaika ja prikaatin tarjoama aselajikoulutus olivat tekijöitä, jotka vaikuttivat palveluspaikan valintaan. Vastaajien kielitaito oli parantunut erityisesti puhumisen ja kuullun ymmärtämisen osalta, mutta osalla myös kirjoittaminen ja lukeminen olivat kehittyneet asepalveluksen aikana. Vastaajat kokivat, että ruotsin kieltä käytettiin eniten virallisissa, kouluttajavetoisissa tilanteissa kuten koulutuksissa ja harjoituksissa. Vähiten ruotsia käytettiin puolestaan vapaa-ajalla. Keskusteluissa kielenä oli suomi, jos joku keskustelijoista ei osannut ruotsia tai jos vastaajan oma kielitaito ei riittänyt. Vastaajista noin 82 % kertoi, että valitsisi ruotsinkielisen asepalveluksen uudestaan, mikä osoittaa että suurin osa vastaajista oli tyytyväisiä valintaansa. Jatkotutkimuksessa voitaisiin tutkia tarkemmin varusmiesten kielitaitoa ennen ja jälkeen varusmiespalveluksen sekä haastatella kantahenkilökuntaa heidän keinoistaan ottaa huomioon suomenkieliset varusmiehet ja tehostaa heidän ruotsin kielen oppimistaan. Yksi jatkotutkimusidea on selvittää millaisiin ammatteihin varusmiehet ovat päätyneet joitakin vuosia palveluksen jälkeen ja ovatko he hyödyntäneet kielitaitoaan.
Abstrakt. Syftet med denna avhandling var att forska i funktionella undervisningsmetoder som ämneslärare i svenska språket och speciallärare använder i sin svenskundervisning. Därtill studerades hur ämneslärare och speciallärare beaktar i funktionell svenskundervisning elever som behöver någon form av stöd i sitt lärande och sin skolgång. Undersökningsmaterialet samlades in genom ett elektroniskt frågeformulär i Webropol samt intervjuer. Informanterna var 16 ämneslärare i svenska språket, fem speciallärare och en som har behörighet som ämnes- och speciallärare. Materialet analyserades genom kvantitativ enkätundersökning och kvalitativ innehållsanalys. Undersökningens resultat visade att både ämneslärare och speciallärare använder mångsidigt olika funktionella undervisningsmetoder i sin svenskundervisning. De funktionella undervisningsmetoder som nämndes indelades i sex kategorier: lekar och spel, rörelse, drama, visualisering, berättelser och musik. Lekar och spel omfattade över hälften och rörelse ungefär fjärdedelen av alla funktionella undervisningsmetoder som informanterna utnyttjar. Resultaten visade även att det inte fanns stora skillnader i användningen av funktionella undervisningsmetoder mellan ämneslärare och speciallärare. Enligt ämneslärares svar på frågeformuläret indelades stödet de ger vid funktionell svenskundervisning i differentiering, stödet från läraren eller från skolgångsbiträdet, stödet från klasskamrater samt tydliga instruktioner och en tydlig struktur i undervisningen. Speciallärare lyfte fram alla ovannämnda stödåtgärder utom stödet från klasskamrater i sina svar på frågeformuläret och i intervjuerna. Både ämnes- och speciallärare ansåg att differentiering var den mest använda stödåtgärden vid funktionell svenskundervisning. Å ena sidan lyfte ungefär hälften av informanterna fram att funktionella undervisningsmetoder vanligtvis är nyttiga speciellt för elever som behöver någon form av stöd. En del av dessa informanter nämnde att funktionella undervisningsmetoder exempelvis förbättrade elevernas förmåga till koncentration. Å andra sidan var både ämneslärare och speciallärare eniga om att funktionella undervisningsmetoder inte lämpar sig för alla och att läraren ska känna sina elever för att kunna planera så ändamålsenlig undervisning som möjligt.Tiivistelmä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä toiminnallisia opetusmenetelmiä ruotsin kielen aineenopettajat ja erityisopettajat käyttävät ruotsin opetuksessa. Lisäksi tutkittiin, millaista tukea aineenopettajat ja erityisopettajat antavat oppilaille, jotka tarvitsevat tukea oppimisessaan ja koulunkäynnissään. Tutkimusaineisto kerättiin elektronisen kyselylomakkeen sekä haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui 16 ruotsin kielen aineenopettajaa, viisi erityisopettajaa sekä yksi opettaja, jolla on sekä aineenopettajan että erityisopettajan pätevyys. Aineiston analyysissä käytettiin kvantitatiivista kyselytutkimusta ja kvalitatiivista sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittivat sekä aineenopettajien että erityisopettajien käyttävän monipuolisesti erilaisia toiminnallisia opetusmenetelmiä ruotsin opetuksessa. Toiminnalliset opetusmenetelmät jaoteltiin leikkeihin ja peleihin, liikkumiseen, draaman keinoihin, visualisointiin, tarinoihin sekä musiikkiin. Leikkien ja pelien osuus oli yli puolet, kun taas liikkumisen osuus neljäsosa kaikista käytetyistä toiminnallisista menetelmistä. Tutkimuksen tulokset osoittivat myös, ettei toiminnallisten opetusmenetelmien käytössä ollut suuria eroja aineenopettajien ja erityisopettajien välillä. Aineenopettajien antama tuki jaoteltiin puolestaan eriyttämiseen, opettajan tai koulunkäynninavustajan tukeen, koulukavereiden tukeen sekä selkeisiin ohjeisiin ja selkeään opetuksen rakenteeseen. Erityisopettajat mainitsivat kyselyn vastauksissa ja haastatteluissa kaikki edellä mainitut tukimuodot lukuun ottamatta kavereilta saatavaa tukea. Sekä aineenopettajat että erityisopettajat käyttivät eniten eriyttämistä toiminnallisessa ruotsin opetuksessa. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista oli sitä mieltä, että toiminnalliset opetusmenetelmät ovat hyödyllisiä erityisesti oppilaille, jotka tarvitsevat tukea oppimisessa ja koulunkäynnissä. Osa mainitsi toiminnallisten opetusmenetelmien parantavan esimerkiksi oppilaiden keskittymiskykyä. Toisaalta sekä aineenopettajat että erityisopettajat olivat yksimielisiä siitä, etteivät toiminnalliset opetusmenetelmät sovellu kaikille. Heidän mielestään opettajan pitää tuntea oppilaansa, jotta pystyy suunnittelemaan kaikille soveltuvaa opetusta.
Abstrakt. Denna pro gradu-avhandling behandlar ämnes- och klasslärares åsikter om och erfarenheter av tidigareläggning av svenskundervisning till lågstadiet. Tidigareläggningen träddes i kraft den 1 augusti 2016 av statsrådets förordning. Genom förnyelsen förflyttades en tredjedel av svensklektioner i den grundläggande utbildningen från högstadiet till lågstadiet. Det betyder att två av sex årsveckotimmar undervisas numera på lågstadiet och fyra på högstadiet. Detta varierar ändå mellan skolorna. Oftast är det ämneslärare som undervisar i svenska i sjätte klassen men även klasslärare som har utexaminerats som magister i pedagogiska vetenskaper kan undervisa svenska på lågstadiet. Syftet med denna pro gradu-avhandling är att redogöra för hur klasslärare och ämneslärare förhåller sig till tidigareläggning av undervisning i svenska på lågstadiet. Jag fokuserar mig också på utbildning som klasslärare samt ämneslärare får till att undervisa i svenska. Mina forskningsfrågor är följande: Vad anser ämneslärare och klasslärare om svenska språkets undervisning på lågstadiet och hurdana erfarenheter har de? Hurdan utbildning får blivande svensklärare och hur skiljer sig utbildning i svenska mellan klasslärare och ämneslärare? Hur tidigareläggningen har påverkat elevers attityder till och kunskaper i svenska språket? Avhandlingen baserar sig på innehållsanalys. Materialinsamlingsmetoden är enkät och materialet samlades in under hösten 2021. Sammanlagt fick jag 35 svar på frågeformuläret. Mest svarade ämneslärare. Bara en klasslärare svarade på enkäten. De viktigaste resultaten gällande tidigareläggningen är att majoriteten av informanterna ser förnyelsen som olyckad. Själva problemet är inte att svenskan börjar på lågstadiet utan den ses i sig själv som en bra sak. Problemet är att två årsveckotimmar från högstadiet flyttades till lågstadiet. Numera finns det färre årsveckotimmar på högstadiet än innan förnyelsen. Hälften av informanterna anser att förnyelsen inte har haft någon stor inverkan på elevers attityder till svenskan. De anser ändå att kunnigheten i svenskan har blivit sämre efter förnyelsen. Resultaten som gäller informanternas egen utbildning visar att undervisningens kvalitet varierar mellan olika universitet. Tidigare undersökningar och utvärderingar visar de största skillnaderna mellan klasslärar- och ämneslärarutbildning i svenskan. Resultaten visar också att utbildningen saknar pragmatism eftersom man fokuserar mycket på språkvetenskaper och inte på själva pedagogiken som är viktig i en lärares arbete. Mot bakgrund av forskningsresultat gällande tidigareläggning av svenskundervisningen verkar det som om förnyelsen inte var lyckad och har däremot fungerat emot sitt ursprungliga syfte. Avhandlingen ger aktuell information om inverkan på svenskans tidigareläggning till lågstadiet och ger lärare möjligheten att bli hörda om saken. Den lyfter också fram förslag för förbättringar i lärarutbildning.Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee aineen- ja luokanopettajien mielipiteitä ja kokemuksia ruotsin kielen opetuksen aikaistamisesta alakouluun. Aikaistaminen tuli voimaan valtionasetuksesta 1.8.2016. Uudistuksen johdosta kolmasosa perusopetuksen ruotsin tunneista siirrettiin yläkoulusta alakouluun. Tämä tarkoittaa, että kaksi kuudesta vuosiviikkotunnista opetetaan alakoulussa ja neljä yläkoulussa. Jako vaihtelee eri koulujen välillä. Usein aineenopettaja opettaa ruotsia kuudennella luokalla, mutta myös luokanopettaja, joka on kouluttautunut kasvatustieteen maisteriksi, voi opettaa ruotsia alakoulussa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten luokan- ja aineenopettajat suhtautuvat ruotsin kielen opetuksen aikaistamiseen alakoulussa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä mieltä aineenopettajat ja luokanopettajat ovat ruotsin kielen opettamisesta alakoulussa ja millaisia kokemuksia heillä on? Minkälaista koulutusta ruotsinopettajat saavat ja miten koulutus eroaa luokanopettajien ja aineenopettajien välillä? Miten koulutus ruotsin kielessä eroaa luokanopettajien ja aineenopettajien välillä? Miten aikaistaminen on vaikuttanut oppilaiden asenteisiin ja osaamiseen ruotsin kielessä?. Tutkielma pohjautuu sisällönanalyysiin. Aineistonkeruumenetelmä on kysely, ja vastaukset kerättiin syksyn 2021 aikana. Yhteensä sain 35 vastausta kyselylomakkeeseen. Eniten vastasivat aineenopettajat. Vain yksi luokanopettaja vastasi kyselyyn. Tärkeimmät tulokset koskien aikaistamista ovat, että suurin osa tutkittavista näkee uudistuksen epäonnistuneena. Itse ongelma ei ole se, että ruotsi alkaa alakoulussa. Se itsessään nähdään hyvänä asiana. Ongelma on, että kaksi vuosiviikkotuntia siirrettiin yläkoulusta alakouluun. Nykyään yläkoulussa on vähemmän vuosiviikkotunteja kuin ennen uudistusta. Puolet tutkittavista ovat sitä mieltä, että uudistuksella ei ole ollut suurta vaikutusta oppilaiden asenteisiin ruotsia kohtaan. He ovat kuitenkin sitä mieltä, että osaaminen ruotsissa on huonompaa uudistuksen jälkeen. Tulokset, jotka koskevat tutkittavien omaa koulutusta osoittavat, että koulutuksen laatu vaihtelee eri yliopistojen välillä. Aikaisemmat tutkimukset ja arviot osoittavat suurimmat erot luokanopettaja- ja aineenopettajakoulutuksen välillä. Tulokset osoittavat myös, että koulutuksesta puuttuu käytännönläheisyys. Siinä keskitytään paljon kielitieteeseen, eikä pedagogiikkaan, joka on opettajan työssä tärkeää. Ruotsin opetuksen aikaistamista koskevien tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että uudistus ei ollut onnistunut ja se on vaikuttanut vastoin alkuperäistä tarkoitustaan. Tutkielma antaa ajankohtaista tietoa ruotsin aikaistamisen vaikutuksista ja antaa opettajille mahdollisuuden tulla kuulluksi asiasta. Tutkielma nostaa myös esiin opettajankoulutuksen kehittämiskohteita.
Abstrakt. Denna pro gradu-avhandling behandlade användning av fysiskt aktiverande arbetssätt i undervisning av hälsokunskap och svenska på högstadiet. Fysiskt aktiverande arbetssätt har blivit allt vanligare i undervisningen under de senaste åren. Det sägs även i den nyaste läroplanen för grundläggande utbildning, som togs i bruk hösten 2016, att aktiverande arbetssätt samt rörelse motiverar elever och bidrar till glädje i lärandet. Många undersökningar visar att fysisk aktivitet har positiva effekter bland annat på inlärning. Jag märkte detta under min lärarpraktik, och därför vill jag använda fysiskt aktiverande arbetssätt i min undervisning. Syftet med avhandlingen var att samla in idéer om fysiskt aktiverande arbetssätt samt få svar på forskningsfrågorna som var följande: Vilka fysiskt aktiverande arbetssätt använder lärarna i undervisning av hälsokunskap och svenska? Vilka effekter har användning av fysiskt aktiverande arbetssätt? Vilka slags likheter och skillnader i användning av fysiskt aktiverande arbetssätt finns det mellan undervisning i hälsokunskap samt svenskundervisning? Materialinsamlingsmetoden var enkät, och svaren samlades in under 12.10‒14.11.2021. Materialet bestod av 24 lärares enkätsvar, och av informanterna var 9 svensklärare och 15 hälsokunskapslärare. Materialet analyserades kvalitativt eller kvantitativt, och den valda analysmetoden var en materialbaserad innehållsanalys. De viktigaste resultaten är att fysiskt aktiverande arbetssätt som informanterna använder är bland annat pausgymnastik, svarandet genom rörelser, användning av skolans andra utrymmen, stationsinlärning samt platsbyte mitt i lektionen. Informanterna använder även olika spel, lekar och mobilapplikationer som aktiverar eleverna under lektionen. Resultaten visar att fysiskt aktiverande arbetssätt har positiva effekter bland annat på elevernas koncentration, motivation och inlärning, men enligt informanterna har dessa arbetssätt både positiva och negativa effekter på arbetsron. På basis av denna undersökning finns det mycket likheter i undervisning av hälsokunskap och svenska men bara några skillnader. Den mest framträdande skillnaden är att hälsokunskapslärarna använder redskap som ökar fysisk aktivitet, som till exempel gymnastikbollar. Denna undersökning visar att det är nödvändigt att använda fysiskt aktiverande arbetssätt i undervisningen, eftersom fysisk aktivitet har många positiva effekter. Undersökningen ger många idéer om fysiskt aktiverande arbetssätt, och jag tror att alla ämneslärare kan dra nytta av dessa. Det är viktigt att inkludera fysisk aktivitet i varje lektion, men lärarna har ofta inte mycket tid att planera lektioner. Då är det bra att det finns färdiga idéer om fysiskt aktiverande arbetssätt. I vidare forskning skulle man kunna studera andra skolstadier och läroämnen samt använda olika forskningsmetoder.Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsitteli fyysisesti aktivoivien työtapojen käyttöä terveystiedon ja ruotsin opetuksessa yläasteella. Fyysisesti aktivoivat työtavat ovat tulleet yhä tavallisemmiksi opetuksessa viimeisten vuosien aikana. Myös uusimmassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa, joka otettiin käyttöön syksyllä 2016, sanotaan, että aktivoivat työtavat sekä liikkuminen motivoivat oppilaita ja edistävät oppimisen iloa. Monet tutkimukset osoittavat, että fyysisellä aktiivisuudella on positiivisia vaikutuksia muun muassa oppimiseen. Huomasin tämän opetusharjoitteluni aikana, ja siksi haluan käyttää fyysisesti aktivoivia työtapoja opetuksessani. Tutkielman tavoitteena oli koota ideoita fyysisesti aktivoivista työtavoista sekä saada vastaukset tutkimuskysymyksiin, jotka olivat seuraavat: Mitä fyysisesti aktivoivia työtapoja opettajat käyttävät terveystiedon ja ruotsin opetuksessa? Mitä vaikutuksia fyysisesti aktivoivien työtapojen käytöllä on? Mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia fyysisesti aktivoivien työtapojen käytössä on terveystiedon ja ruotsin opetuksen välillä? Aineistonkeruumenetelmä oli kysely, ja vastaukset kerättiin 12.10.‒14.11.2021. Aineisto koostui 24 opettajan kyselyvastauksista, ja informanteista 9 oli ruotsinopettajaa ja 15 terveystiedon opettajaa. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisesti tai kvantitatiivisesti, ja valittu analyysimenetelmä oli aineistopohjainen sisällönanalyysi. Tärkeimmät tulokset ovat, että fyysisesti aktivoivat työtavat, joita informantit käyttävät ovat muun muassa taukojumppa, vastaaminen liikkeiden avulla, koulun muiden tilojen käyttäminen, työpistetyöskentely sekä paikkojen vaihto kesken tunnin. Informantit käyttävät myös erilaisia pelejä, leikkejä ja mobiilisovelluksia, jotka aktivoivat oppilaita oppitunnin aikana. Tulokset osoittavat, että fyysisesti aktivoivilla työtavoilla on positiivisia vaikutuksia muun muassa oppilaiden keskittymiseen, motivaatioon ja oppimiseen, mutta informanttien mukaan näillä työtavoilla on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia työrauhaan. Tämän tutkimuksen perusteella terveystiedon ja ruotsin opetuksessa on paljon samankaltaisuuksia, mutta vain joitakin eroavaisuuksia. Huomattavin ero on, että terveystiedon opettajat käyttävät välineitä, jotka lisäävät fyysistä aktiivisuutta, kuten esimerkiksi jumppapalloja. Tämä tutkimus osoittaa, että fyysisesti aktivoivien työtapojen käyttö opetuksessa on tarpeellista, koska fyysisellä aktiivisuudella on monia positiivisia vaikutuksia. Tutkimus antaa monta ideaa fyysisesti aktivoivista työtavoista, ja luulen, että kaikki aineenopettajat voivat hyödyntää niitä. On tärkeää sisällyttää fyysistä aktiivisuutta jokaiseen oppituntiin, mutta opettajilla ei usein ole paljon aikaa suunnitella oppitunteja. Silloin on hyvä, että on valmiita ideoita fyysisesti aktivoivista työtavoista. Jatkotutkimuksessa voitaisiin tutkia muita kouluasteita ja oppiaineita sekä käyttää erilaisia tutkimusmenetelmiä.
Den här undersökningen syftar till att besvara frågan om vuxna inlärare med finska som S1 kan lära sig att producera inföddliknande melodier av de mellansvenska tonaccenterna. Nio universitetsstudenter med svenska som sitt huvud- eller biämne deltog i en sex veckor lång uttalskurs med fonetisk inriktning. Deras uttal testades akustiskt i början och i slutet av kursen. Start- och sluttestet jämfördes med talarnas uttal i S1- finska och hos mellansvenska S1-talare. Resultaten visar att en del inlärare lyckades tillägna sig en målspråkslik intonation av båda accenterna, medan vissa andra talare inte lärde sig någon av accenterna. Accent 1 och 2 var ungefär lika svåra att lära sig. Röstläget var högre hos S1- än hos S2-talarna, och också f0-variationen under det accentuerade ordet var större hos S1-talarna. Trots dessa skillnader talar resultaten för att en inföddlik melodisk manifestation av de mellansvenska tonaccenterna är ett realistiskt – om också ett svårt – inlärningsmål även i vuxen ålder.
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää minkälaisia asenteita abiturienteilla on ruotsin kieltä kohtaan, pitävätkö he sen opiskelua hyödyllisenä ja arvelevatko he tarvitsevansa ruotsin kielen taitoja myös tulevaisuudessa. Lisäksi eräs kiinnostuksen kohteista on se, onko virallisesti kaksikielisessä kaupungissa opiskelevilla abiturienteilla positiivisemmat asenteet ruotsin kieleen, kuin sellaisilla abiturienteilla, jotka opiskelevat suomenkielisessä kaupungissa. Aineisto kerättiin yhteensä 103 abiturientilta, joista noin puolet oli Loimaalta ja puolet Turusta. He täyttivät monivalintakysymyksiä sisältäneen kyselyn, joka analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Tuloksissa selvisi, että abiturienteilla oli yleisesti ottaen kohtuullisen positiiviset asenteet. Enemmistö molemmissa kaupungeissa oli sitä mieltä, että ruotsin opiskelu on hyödyllistä ja että ruotsia tulee tarvitsemaan myös tulevaisuudessa. Enemmistö oli myös sitä mieltä, että he opiskelisivat ruotsia silti, vaikka se ei olisi pakollinen aine. Vertailu kahden kaupungin välillä osoitti, että turkulaisilla abiturienteilla oli jossain määrin positiivisemmat asenteet ruotsia kohtaan. He esimerkiksi pitivät sitä tärkeämpänä kuin loimaalaiset ja pienempi osa kuvaili ruotsia tyhmän kuuloiseksi. Lisäksi he kuulivat ja käyttivät ruotsia useammin koulun ulkopuolella kuin loimaalaiset abiturientit. Suomessa puhutaan usein pakkoruotsista ja siitä, että suomalaisilla on yleisesti negatiiviset asenteet ruotsia kohtaan. Kuitenkin tämän tutkimuksen perusteella abiturienteilla oli positiivisemmat asenteet kuin on yleinen olettamus. Turkulaisten abiturienttien paremmat asenteet saattavat osittain johtua siitä, että he kuulevat ja käyttävät ruotsia useammin kuin abiturientit Loimaalla. Näin ollen kieli on luonnollisempi osa heidän arkipäiväänsä. Esimerkiksi ruotsin opetuksessa tulisikin miettiä keinoja, joilla kieli saataisiin aktiivisempaan käyttöön myös vapaa-ajalla. Tällöin sen hyödyllisyys tulisi paremmin esille.