Kaikki aineistot
Lisää
Olen opinnäytetyössäni kartoittanut sellonsoiton sekä teorian ja säveltapailun alkeisoppimateriaalien integroinnin mahdollisuuksia sekä selvittänyt, miten lapselle syntyy niiden avulla kokonaiskuva musiikista. Valitsin aineistoksi alan käytetyimpiä 1/3-tason alkeismateriaaleja asiantuntijahaastatteluja ja Suomen musiikkioppilaitosten liiton sellon 1-tasosuorituksen ohjelmistoluetteloa apunani käyttäen. Tutkin erityisesti oppimateriaalien pedagogista johdonmukaisuutta, jota tarkastelin seuraaviin asioihin keskittymällä: oppikirjojen käsitteet, asioiden etenemisjärjestys, tehtävien monipuolisuus ja oppikirjan läpsilähtöisyys. Tarkimmin käsittelen työssäni niitä oppimateriaaleja, jotka analyysini perusteella valikoituivat pedagogisesti johdonmukaisimmiksi. Johtopäätöksenä totean, ettei yksikään tarkastelemani oppikirja ilman oheismateriaalia ja opettajan apua tarjoa lapselle kokonaiskuvaa, jossa sellonsoiton ja teorian ja säveltapailun asiat integroituisivat toisiinsa. Teorian ja säveltapailun sekä sellonsoiton integroimiseksi alkeisopetuksessa ehdotan esimerkiksi teoriatunneilla opittujen asioiden etsimistä instrumenttiohjelmistosta, säestyksien sovittamista solfalauluihin ja instrumenttiohjelmiston käyttämistä teoriatunneilla. Alkeisopetuksessa oppilaat voisi jakaa ryhmiin instrumenteittain tai teoria-asioita voisi opettaa ryhmäsoittotunneilla. Aineiden integrointi vaatii musiikinteorian opettajien ja soiton opettajien aktiivisuutta ja yhteistyötä sekä uusia integrointiin tähtääviä oppimateriaaleja. Musiikinteorian- ja soitonopetuksen integrointi on ajankohtainen musiikkikoulutuksen haaste, joka kannattaisi ottaa vahvasti esille jo opettajakoulutuksessa.
Opinnäytetyömme koostuu kahdesta osasta, lasten jousiorkesterioppaasta ja opinnäytetyön sisältöä selittävästä raportista. Ei jengii ilman svengii on opas nuorille jousisoittajille, jotka ovat aloittamassa tai jo aloittaneet orkesterisoiton. Opas sisältää aloittelijaa auttavia vinkkejä sekä hyödyllistä tietoa kaikesta orkesteriin liittyvästä. Oppaan kymmenessä luvussa esitellään mm. mikä orkesteri on, orkesterin sisäinen hierarkia, ergonominen istuminen, mitä treeneissä tehdään, tavallisimmat nuottimerkinnät ja esiintymiseen liittyvät asiat. Oppaan lopussa on lisäksi sanasto mahdollisista oudoista sanoista ja orkesterin kultaiset säännöt, jotka tiivistävät oppaan opit kymmenessä iskulauseessa. Opas sisältää tekstin lisäksi havainnollista kuva-aineistoa. Raportissa esittelemme oppaan tekemisen prosessin. Kerromme miten oppaan aihe kiteytyi ja kenelle oppaamme on tarkoitettu. Arvioimme työprosessia ja työn aineistoa. Lisäksi raportoimme projektin, jossa esittelimme oppaan sisältöä lapsille. Opas on tarkoitettu lapsille luettavaksi mielellään vanhempien tai opettajan kanssa. Opasta voi myös hyödyntää orkesteriopetuksessa. Sen avulla orkesterityöskentelyn aloittaminen on helpompaa sekä ohjaajalle että lapsille. Tuloksena on nuoria orkesterietiketin tuntevia soittajia.
Olen opinnäytetyössäni tutkinut eräiden klarinettikoulujen sisältöä ja vertaillut, miten ne vastaavat Suomen musiikkioppilaitosten liiton vuonna 2005 julkaisemaa klarinetinsoiton tasosuoritusten sisältöä ensimmäisen perustason osalta. Sisältöjen arvioinnissa ilmenneiden haasteiden innoittamana esittelen työn lopussa joitakin ajatuksiani ja ideoitani koskien kehitteillä olevan klarinettikouluni sisältöä. Esiteltävät ajatukset kumpuavat myös omassa opetustyössäni esille tulleista asioista. Selvitän lisäksi työn alkupuolella klarinetin rakennetta niille, jotka eivät ole olleet tekemisissä klarinetinsoiton kanssa. Tarkasteltavaksi aineistoksi olen valinnut pääkaupunkiseudun kahden suurimman nuottikaupan myydyimmät ja näin ollen klarinetinopettajien eniten käyttämät koulut. Sisältöjen analysoinnissa keskityin sävelten etenemisjärjestykseen ja niiden käyttöön ensimmäisissä melodioissa, etenemisnopeuteen, rekisterin ylityksen harjoittamiseen, kappaleissa käytettäviin sävellajeihin, yhteismusisointiin ja tehtävien monipuolisuuteen. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota kirjojen ulkoasuun. Olen jättänyt arvioinnin ulkopuolelle ohjelmistovalinnat, koska ne edustavat omalta osaltaan aikansa tyyliä. Tarkastelun tuloksena totean, ettei yksikään klarinettikoulu ole aloittelevan klarinetinsoiton opiskelijan ja hänen opettajansa tarpeita ajatellen tarpeeksi kattava. Esimerkiksi eräässä tarkastelluista kouluista nyansseja ei ole nähty merkittävänä osana musiikkia, eräässä toisessa taas yhteismusisointi on hyvin vähäisessä asemassa. Hyvän alkeiskoulun ominaisuuksiin kuuluu, että se antaa oppilaalle mahdollisimman johdonmukaisesti kokonaisvaltaisen kuvan musiikista ja opittavista asioista. Työni ensisijaisena tarkoituksena on ollut tarjota itselleni tutkimusmateriaalia oman klarinettikoulun tekemistä varten. Toivon, että ajatukseni herättävät klarinetinopettajat ja varsinkin opiskelijat pohtimaan nykyisten ja tulevien klarinettikoulujen sisältöä.
Tutkielmassa kartoitettiin klassisen kitaristin sisäisen kuulemisen taitojen luonnetta ja niiden taustalla vaikuttavaa pedagogiikkaa suomalaisessa kitaransoitonopetuksessa. Tutkielma pyrki saavuttamaan käsityksen mahdollisimman monista kitaransoiton alkeisoppilaan sisäisen kuulemisen taitoihin vaikuttavista tekijöistä soittotunnilla. Tutkielman viitekehykseen sisältyy musiikkipsykologista ja -teoreettista kirjallisuutta ja kolmen suomalaisissa musiikkiopistoissa laajalti käytetyn kitaransoiton alkeismetodin esittelyä. Tutkimusmetodina tutkielmassa käytettiin teemahaastattelua, jossa haastateltiin viittä kitarapedagogiikan asiantuntijaa sisäisen kuulemisen taitojen opettamisen näkökulmasta. Sisäisen kuulemisen taitojen opetuksen kysymyksiin keskitytään tässä tutkielmassa iältään 6–9-vuotiaiden kitaransoiton oppilaiden alkeisopetuksen näkökulmasta. Tutkielmassa viitataan sisäisen kuulemisen taitoihin kehomielensisäisinä musiikillisina taitoina. Termillä ”kehomieli” pyritään välttämään dualistiseen ihmiskäsitykseen pohjautuvaa ajattelua. Tutkielmassa nousi esille sisäisen kuulemisen taitojen vahvasti kehollinen ja moniaistinen luonne. Sisäisen kuulemisen taitojen opetuksen kysymyksiin löytyi vastauksia. Tutkielmassa havaittiin monipuolisen musiikillisen toiminnan ja eräiden harjoitteiden soittotunneilla kehittävän kitaristin sisäisen kuulemisen taitoja. Haastatteluissa toistui käsitys soittotunnilla laulamisen, liikkumisen ja monipuolisen kuuntelemisen merkityksestä oppilaan sisäisen kuulemisen taitojen kehityksen kannalta.
Poikkihuilun soittaminen on vaativa harrastus henkisellä ja fyysisellä tasolla. Valtavat määrät soittotunteja rasittavat soittajan kehoa ja pitkäkestoisilla soittosessioilla keho väsyy ja soittoasennon ylläpitäminen han- kaloituu. Yllättävän nopeasti keho tottuu sillä hetkellä mukavimmalta tuntuvaan epäergonomiseen soittoasentoon, joka pitkällä juoksulla voi aiheuttaa puolieroja ja kiputiloja soittajalle. Lasten soittoasentoon tulisi keskittyä jo varhaisessa vaiheessa, jotta vältettäisiin mahdolliset tulevaisuuden ongelmat. Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö. Toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on synnyttää jokin toiminnallinen tuotos. Työn tavoite oli laatia opas, joka edistää soittoasennon opettamista 7–10-vuotiailla poikkihuilunsoittajilla. Työn tarkoitus on auttaa poikkihuilun soitonopettajia huomioimaan ergonomia opetustilanteessa tarjoamalla helposti toteutettavia harjoitteita 7–10-vuotiaiden kanssa. Opinnäytetyön tuotosta voidaan hyödyntää huilunsoiton opettajilla työkaluna. Kehittämistyön menetelmänä käytettiin tuotteistamista. Oppaan sisällöllisessä suunnittelussa oli apuna työn toimeksiantaja Kainuun musiikkiopisto. Keskeisenä sisältönä oppaassa on hyvä soittoasento, lapsen oppiminen ja mielikuvat. Oppaan avulla huilunsoiton opettajat saavat soittotunneille työkalun, jonka tarkoitus on tukea opettajaa ennaltaehkäisemään, huomaamaan ja korjaamaan lasten soittoasennon ongelmakohtia. Opas jää Kainuun musiikkiopistolle käytettäväksi ja halutessaan he voivat kehittää tai muokata opasta.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli syventyä huilunsoiton laajennettuihin soittotekniikoihin ja tuottaa suomenkielistä opetusmateriaalia aiheesta. Materiaalille oli tarve, sillä opinnäytetyön tekijän kokemusten mukaan laajennetut soittotekniikat jäävät helposti eri syistä sivuun huilunsoiton opetuksessa. Saatavilla oleva tieto on hajanaista ja osittain epäselvää, eikä suomenkielistä materiaalia ole saatavilla juuri lainkaan. Opas on tehty helpottamaan erilaisten tekniikoiden sisällyttämistä huilunsoiton opiskeluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Opinnäytetyö on pedagoginen kehittämistyö, jossa perehdyttiin aluksi monipuolisesti erilaisiin huilun soittotekniikoihin kuuntelemalla teoksia, etsimällä tietoa ja opettelemalla niiden soittamista. Opinnäytetyöhön valikoitui sekä helppoja soittotekniikoita aloittelijoille, että vaikeampia edistyneemmille huilisteille. Kirjallisen työn pohjalta koottiin pdf-muotoinen opas ja tehtiin esimerkkivideoita sisältävä materiaalipankki YouTube -kanavalle. Oppaaseen upotettiin suorat linkit videoihin käytännöllisyyden lisäämiseksi. Prosessin loppuvaiheessa oppaan sisältöä kehitettiin muutaman huilistin antaman palautteen pohjalta. Tuotoksena syntyneiden oppaan ja videopankin suunnittelussa käytettävyys ja muokattavuus olivat jo alusta asti tärkeässä osassa. Opinnäytetyön ulkopuolelle rajautui suuri määrä soittotekniikoita, sillä tekniikoiden valinnassa täytyi ottaa huomioon opinnäytetyön laajuus. Tuotoksen julkaisumuodon ja sitä kautta muokattavuuden ansiosta sisällön lisääminen oppaaseen ja videopankkiin on mahdollista tekniikka kerrallaan myös myöhemmin tulevaisuudessa mahdollisessa jatkokehitystyössä.
Työn tavoitteena oli luoda oppimateriaalia rumpujensoiton opettajien käyttöön. Materiaalin aihepiiri on rudimenttien soveltaminen rumpusetille. Rudimentit ovat lyhyitä marssimusiikissa käytettyjä pikkurumpufraaseja, joita rumpalit käyttävät muun muassa soittotekniikan eri osa-alueiden harjoitteluun. Vaikka rudimentteja on soitettu rumpusetin syntymästä asti, on rudimenttikirjallisuus perinteisesti keskittynyt vain pikkurummulla soitettuihin rudimentteihin. Suurin osa rudimenttisovelluksista on ollut opettajalta oppilaalle siirtyvää hiljaista tietoa, joten selkeitä rumpusettisovelluksia tarjoavalle materiaalille on tarvetta. Työn tuloksena syntyi sarja keskimäärin kolmesivuisia “pienoisoppikirjoja”, joista kussakin keskitytään melko laajasti yksittäisten rudimenttien mahdollisuuksiin rumpusetillä sekä erilaisten komppien että fillifraasien muodostamisessa. Useiden opetuskokeilujen perusteella oppimateriaali on ollut oppilaita motivoivaa, ja oppilaiden musiikillinen luovuus ja ilmaisukyky on kasvanut rudimenttitietämyksen ohella.
Tämän opinnäytetyön aiheena oli kuvittaa ja taittaa lapsille ja nuorille suunnattu trumpetinsoiton oppikirja. Toimeksiantajana ja kirjan sisällöntuottajana toimi musiikkipedagogi Seppo Pohjoisaho. Työn tavoitteena oli luoda toimiva oppimateriaali, joka tutustuttaisi samalla käyttäjän perinteikkäisiin suomalaisiin sävelmiin. Opinnäytetyössä käsitellään kuvan merkitystä ja hyvän kuvituksen ominaisuuksia. Työssä tarkastellaan erilaisia kuvitustekniikoita ja niiden soveltuvuutta valitulle kohderyhmälle ja oppikirjan sisältöön. Lopulliset kuvitukset toteutettiin digitaalisesti, mutta työn edetessä kuvituksia työstettiin myös perinteisillä piirustus- ja maalaustekniikoilla. Produktiivisen osan vaiheiden lisäksi opinnäytetyössä käsitellään trumpetinsoiton harjoittelua, toimivan soitonoppaan piirteitä ja suomalaisia kansanlauluja ja sävelmiä. Taustatutkimuksella pyrittiin kartoittamaan kirjan visuaaliseen ilmeeseen kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli kehittää sähköbasson opetusta luomalla uusi opetusmateriaali, joka keskittyy erilaisten tyylilajille tyypillisien sähköbasson soun-dien muodostamiseen. Tavoitteena oli antaa soittajalle käytännöllisiä ohjeita soundien muodostamiseen tiiviissä ja käytännöllisessä muodossa. Soundi on tärkeä osa sähköbasson soiton hallintaa. Vahvistimen ja sähköbasson sääti-mien käytön ymmärtäminen ja erilaisten soittotekniikoiden osaaminen edesauttaa huo-mattavasti eri tyylilajien omaksumista sähköbassolla. Kohderyhmäksi valittiin sähköbasson soittoa harrastavat ja sitä opettavat henkilöt. Vi-deomateriaalin kuvaukset toteutettiin kuvaajan kanssa Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikkikampuksen studiolla. Kuvaukset aloitettiin syksyllä 2018 ja ne saatiin valmiiksi keväällä 2019. Videomateriaalia editoitiin yhteystyössä kuvaajan kanssa syksyllä 2019 ja se julkaistiin tammikuussa 2020 julkiseksi Riku Haapalan YouTube-kanavalla nimellä Rikun soundikoulu. Opetusmateriaalista muodostui viisi osainen sarja, jossa Introvideon lisäksi neljässä jaksossa, käsitellään eri tyylilajeja sähköbasson soundin muodostamisen näkö-kulmasta. Tyylilajit, jotka valittiin videoiden aiheiksi, olivat: Reggae, Soul, Rock ja Slap. Panostamalla sisällön laatuun, rakenteeseen ja suunniteltuun määrään, sekä kuvausten ammattimaiseen suunnitteluun ja toteutukseen, saatiin opetusvideoista tiiviitä ja infor-matiivisia kokonaisuuksia. Videot saivat hyvää palautetta ja aihe koettiin tärkeäksi. Mate-riaalia voidaan käyttää soitonopetuksen tukena tai kuka vaan yksittäinen henkilö voi op-pia videoiden kautta uutta tietoa erilaisten soundien muodostamisesta sähköbassolla. https://www.youtube.com/playlist?list=PL5km8RodSUw_QyRcWvSvn5yIb5yyzpuw2
Tässä opinnäytetyössä käsitellään balalaikkamusiikin – ja erityisesti alkuperältään venäläisen kansansoittimen, balalaikan - popularisoimista Suomessa oppimateriaalin avulla. Opinnäytetyöhön kuuluu ensimmäinen suomenkielinen balalaikansoiton oppikirja. Opinnäytetyön alussa kerrotaan, mitä on balalaikkamusiikki ja miten se on tullut maahamme. Työssä tuodaan esiin myös ne esteet, jotka haittaavat balalaikansoiton harrastuksen leviämistä maassamme. Hyväksi keinoksi balalaikan suuremmalle esiin tulemiselle tässä työssä nähdään oppikirjan kirjoittaminen. Oppikirja ei perustu perinteiseen nuoteista lähtevään opetukseen, vaan lähtökohtana on soitin ja sen soittaminen, jota kuvaamaan tabulatuurinuottikirjoitus parhaiten soveltuu. Se mahdollistaa balalaikan monien tekniikoiden havainnollisen opettamisen kenelle tahansa. Oppikirjan lopullisena tarkoituksena on tehdä soittajasta luova ja itsenäinen balalaikansoittaja. Opinnäytetyö perustuu pitkälliseen työhön. Tekijä on soittanut ja opettanut balalaikkaa 25 vuotta eri oppilaitoksissa Suomessa. Työssä käydään läpi nimenomaan aikuisopetukseen liittyviä seikkoja. Tekijä hankki lisää kokemusta ja tietoja balalaikansoiton opetuksessa nykyään käytettävästä opetusmateriaalista ja -metodeista Pietarissa vaihto-opiskelijana vv. 2012–2013. Konkreettista opetuskokemusta hän sai myös suomalaisyhteisöön perustamastaan aikuisten balalaikkayhtyeestä. Opinnäytetyön metodologista puolta esitellään luvussa, joka käsittelee toiminnallisen opinnäytetyön peruspiirteitä tämän työn kannalta. Tärkeä huomio on ollut se, että soitettavaksi valitaan sellaisia sävelmiä ja sovituksia, jotka tuntuvat läheisiltä tai joilla on laajempaa käyttöä eli suomalaiselle soittajalle entuudestaan tuttuja sävelmiä. Tässäkin tapauksessa tabulatuurinuottikirjoitus tuntui toimivalta. Venäjän kielen taitoisena tekijä pääsi käsiksi myös moniin balalaikkamusiikin historian alkuperäislähteisiin. Toiveena on, että tämä työ auttaa uusia ihmisiä löytämään tiensä balalaikansoiton pariin ja on hyödyksi balalaikkamusiikin tutkimukselle tulevaisuudessa.
Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoite oli antaa rumpaleille valmiuksia tanssimusiikin soittamiseen. Opas sisältää taustaa ja teoriaa tanssimusiikin eri tyyleistä, sekä tyyliin sopivia rumpukomppiesimerkkejä. Lisäksi opas sisältää tietoa muun muassa tanssimusiikista yleisesti, soittamisesta tanssimusiikkiorkesterissa, sekä siitä, kuinka rumpaleidenkin täytyy olla tietoisia tanssijoiden tarpeista. Opas antaa ohjeita ja ajateltavaa sekä aloitteleville rumpaleille, että pitemmälle kehittyneille keikkoja tekeville rumpaleille. Olennaisin osa opasta on kooste tanssimusiikin eri tyyleistä. Oppaassa on rakennettu tietopohjaa ja taustaa tyyleistä, sekä esitelty komppiesimerkkejä. Komppiesimerkit koottiin aiemmista oppaista, sekä transkriptioita kirjoitettiin levynauhoitteiden rumpukompeista. Koska haluttiin esimerkkeihin suosittuja suomalaisia kappaleita, kappaleiden artistit valittiin ajankohtaisesta Iskelmä-Suomi tv-sarjasta. Aihe valittiin, koska nykyisistä rumpujensoitonoppaista ei löytynyt tanssimusiikin soittamiseen riittävästi apuja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjoittaja on tehnyt monenlaisia soittokeikkoja. Suurin osa keikoista on sisältänyt tanssimusiikin soittamista. Seuraamalla muita rumpaleita, kyselemällä rumpaleilta, ja varsinkin kuuntelemalla tanssimusiikkia löytyi vastauksia ja itsevarmuutta tanssimusiikin hallintaan. Tanssimusiikki on suosittua Suomessa ja soittajia ja rumpaleita tarvitaan paljon. Opinnäytetyön tuloksena on opas, joka tarjoaa uutta ajateltavaa ja oppia tanssimusiikista kiinnostuneille rumpaleille.
Opinnäytetyöni keskittyy sähköbassolla täppäämisen opetteluun, ja se on suunnattu sähköbassoa jo jonkin verran hallitsevalle soittajalle. Työni päämääränä oli avata itseäni kiinnostavaa soittotekniikkaa asiasta kiinnostuneelle ja samalla selkeyttää ja vahvistaa omia näkemyksiäni siitä. Sähköbassolla tai yleensäkin kielisoittimilla täppääminen on pidemmälle vietynä epätavallista, ja halusin kokeilla, voisiko asiasta laatia käytännöllisen aloittelijan oppaan. Sisällytin oppaaseen tärkeimpiäni pitämiäni harjoitteita ja ideoita, jotka olen todennut omassa harjoittelussani ja soitossani hyödylliseksi. Kokonaisvaltaisen täppäys-tekniikan eepos se ei kuitenkaan ole. Pyrin kirjoittamaan harjoitteet yksiselitteisiksi ja yksinkertaisiksi, jotta niistä olisi helppo löytää harjoitteiden idea, joita lukija voisi soveltaa ja varioida. Harjoitteiden lisäksi opinnäytetyössä on lyhyehkö osio täppäämisen historiasta, sekä käsittelen myös hyödyllisiä audioefektejä ja niiden käyttöä sähköbassolle.
This bachelor's thesis has an artistic part and a written part. The artistic part was held on January 16th 2021 at Sigyn Hall in Turku and was streamed to the Turku University of Applied Sciences’ YouTube channel due to restrictions caused by the pandemic. The link to the recording is in the appendix of this thesis. In the written part of the thesis, the aim was to clarify the initial stages of teaching and playing the timpani and create a universal logically progressive frame to teach and learn the basics of timpani and to provide practical examples and exercises. Literature, online articles, and videos aimed for the timpani were used as the data collection method. The information received by the author of the thesis from various timpani teachers, playing lessons and master classes, also serve as sources. The main principles and rudiments of the timpani playing are about the same all over the world, but the further one goes in technical matters of playing, the more individualised and school and technique oriented the playing of the timpani becomes. The resulting material of this thesis process, the basics of the timpani playing, serve as a learning material for timpani players, teachers, and students. The basics build the foundation for the playing technique and provide the starting point and tools for future challenges. The written part of the thesis provides a proper frame for teaching and learning the timpani playing. With the help of it, one can get started in practicing and teaching the playing of the timpani, regardless of technique or school. It is easy to build more advanced playing technique on top of a good basis.
Opinnäytetyö käsittelee blues-kitaransoiton alkeita. Opinnäytetyö sisältää oppaan, äänitteen ja raportin, jossa käydään läpi harjoitukset ja esitellään tarkemmin työn tavoitteet ja tulokset. Työn tarkoituksena on selvittää, miten blues-kitaransoittoa saisi opetettua kitaransoitossa alussa oleville. Idea oppaaseen tuli opettaessani musiikkiopistolla kitaransoittoa. Opetussuunnitelmassa luki, että oppilas pitäisi perehdyttää blues-improvisoinnin perusteisiin. Useimmat oppaat ja harjoitukset olivat englanniksi, joten opas, jossa asiat käsiteltäisiin suomen kielellä ja mahdollisimman selkeästi, tuli tarpeeseen. Osa harjoituksista oli jo valmiina ennen oppaan tekoa, mutta suurin osa valmistui tätä opasta varten. Lähdemateriaalina on käytetty soitonoppaita ja internetsivuja. Opasta voi käyttää opetusmateriaalina kitaratunneilla. Asiat esitellään loogisessa järjestyksessä, jotta oppilas voi rakentaa osaamistaan aikaisemmin opeteltujen asioiden päälle. Blues-kitaransoiton opetuksessa tulee antaa soiva näyte harjoiteltavasta asiasta. Oppaan mukana on äänite, jotta harjoituksien opetteleminen helpottuisi.
Opinnäytetyöni on tarkoitus olla mahdollisimman tiivis ja helposti lähestyttävä alku sutiensoittoa aloittavalle. Se sisältää yksinkertaisia sutiensoittotekniikan työkaluja, joilla sutityöskentelyä on ollut itselleni mukavaa opiskella. Sutisoitosta käytetään puheessa myös käsitettä vispiläsoitto. Päädyin käyttämään työssäni käsitettä sutisoitto vispiläsoiton sijaan. Sutisoittoa opetetaan Suomessa ja ympäri maailmaa paljon, mutta syvempi osaaminen rumpaleilla jää usein pintapuoliseksi. Tähän otan kantaa työssäni tarjoamalla tiiviisti yhdistellyn paketin eri tavoista soittaa suteja sekä tarkastelemalla hyvinkin itsestään selviltä kuulostavia asioita, jotka ovat vaikuttaneet omaan sutien soiton oppimiseen radikaalisti, joita kuitenkaan en ole koskaan kuullut oppilaana ollessani. Työni sisältää videon, jossa on 24 yksinkertaista harjoitusta, jotka ovat helpottaneet omaa kehitystäni sutisoittajana. Videolla käytävät ilmiöt ovat maailmalla jo kauan vakiintuneita tapoja soittaa suteja. En ole kuitenkaan kohdannut niin yksinkertaisiin tapoihin pilkottuja harjoituksia, joita videoltani löytyy. Oma oppimiskäyräni pohjaa pääosin äänitteisiin, sekä live-keikoilta, ja koulussa opittuun tietoon, jonka olen muokannut itselleni helpoiten sisäistettäväksi. Opinnäytetyöni on tarkoitettu pääosin jo pidemmällä olevalle rumpalille, joka on jättänyt syystä tai toisesta sutisoittonsa harjoittelun vähäiseksi. Uskon vahvasti työni kuitenkin toimivan myös vasta alkajalle sisällön yksinkertaisuuden takia.
Tämä opinnäytetyö käsittelee apoyando-tekniikkaa klassisessa kitaransoitossa. Opinnäytetyön aiheen ollessa klassisen kitaran soittotekniikkaa käsittelevä, sivusin myös muita soittoteknisiä asioita apoyandon lisäksi, mutta muita aiheita käsittelin vain sen verran, mikä oli tarpeellista apoyandon käsittelyn kannalta. Kuitenkin tirando-tekniikkaa käsittelin yhden pääluvun verran, koska tirandon käsittely oli välttämätöntä apoyandon käsittelyn kannalta. Opinnäytetyön liitteenä on kirjoittamani klassisen kitaran tekniikkaharjoitusvihko, jossa käsittelin laajasti mutta yksinkertaistetusti klassisen kitaransoiton mielestäni olennaisimmat soittotekniset asiat. Kuitenkin tässä opinnäytetyössä syvennyin nimenomaan apoyandoon, jonka harjoittelemista opinnäytetyön viides pääluku käsittelee. Johdannon jälkeen käsittelin opinnäytetyössäni klassisen kitaransoiton kulttuuria nimenomaan soittotekniikan, apoyandon ja tirandon kannalta. Kyseisten kulttuuristen asioiden jälkeen käsittelin tirandoa ja tirandon ongelmallisuutta tietyiltä osin, josta pääsinkin apoyandon käsittelyyn. Apoyandon käsittelyn jälkeen viidennessä pääluvussa on nuotintamiani tekniikkaharjoituksia apoyandon harjoittelemiseen. Rajasin opinnäytetyöni aiheen käsittelemään klassisen kitaristin oikean käden näppäilytekniikkaa, jotta pystyin käsittelemään aihetta jättämättä mitään olennaista pois. Käsittelin tirandoa ja apoyandoa perustuen muun muassa kirjallisiin ja verkkolähteisiin, mutta kirjoitin soittoteknisistä aiheista myös omien kokemusteni perusteella. Opinnäytetyöni merkitys on uuden materiaalin tuottaminen klassisen kitaran soittotekniikan kehittämiseksi ja apoyandon laajan käytön perusteleminen klassisessa kitaransoitossa.
The aim of this research was to become familiar with the content of two soprano recorder methods, com-pare them with each other, reflect upon their content from a pedagogical point of view and investigate how they support the player's motivation. The focus of the analysis was the layout of the guides, the music theory, the pieces to be played and the order of the assignments. The theoretical part dealt with the motivation of playing music as a hobby. This study is qualitative research. The research method used was data-driven content analysis. Two methods for the soprano recorder, both of which are intended for beginning players, were selected as research material. The results showed that both methods can be used in teaching in parallel, since they complement each other. The music method for soprano- and tenor recorder “Me soitamme nokkahuilua” included more familiar songs, interpretive guidance, and music theory then “Flauto Diritto”. Soprano recorder music method “Flauto Diritto”, on the other hand, offered more opportunities for group playing. Both contained instructions for playing recorder, for example on blowing and articulation. Both methods lacked the illustrations, which would help the player understand the instructions related to the playing position more easily. Neither one of the methods mentioned modern playing techniques. In the theoretical part, it turned out that it is the music played itself and the experiences it brings along that motivates the learner in their musical hobby. Player gets a motivation from the methods´ songs (especially ensemble music). Process of learning, playing with other players and teacher´s encouragement and feedback are important within motivation.
Opinnäytetyöni koostuu kirjallisesta osasta ja soitinopin oppimateriaalista. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tuottaa uutta oppimateriaalia musiikin perusteita varten. Koska soitinoppi integroidaan yhä useammin musiikin perusteet -kursseihin, uudelle oppimateriaalille on tarvetta. Kirjallisessa osassa tutustun siihen, millaisia asioita oppimateriaalilta kaivataan. Tutkin, millä tavoin soitinoppia järjestetään musiikkioppilaitoksissa muun muassa havainnoimalla oppilaitosten opetussuunnitelmia. Lisäksi selvitän laadullisten haastatteluiden avulla, millaisia soitinopin oppimateriaaleja oppilaitoksissa on käytössä. Vertailen oppimateriaalien hyviä puolia ja heikkouksia. Lopuksi kartoitan, millaisia asioita musiikin perusteiden opettajat tai musiikkipedagogian opiskelijat toivovat uudelta oppimateriaalilta. Esittelen myös lyhyesti omaa oppimateriaaliani. Kirjallista osaa varten haastattelin yhdeksää henkilöä. Heistä kolme oli musiikkipeda-gogian opiskelijoita, kaksi vastavalmistuneita musiikkipedagogeja ja neljä musiikkioppilaitosten musiikin perusteet -opettajia. Haastatteluissa kävi ilmi, että soitinoppia opetetaan hyvin vaihtelevien materiaalien avulla. Oppilailla ei aina ollut oppikirjaa käytössään, ja opettajat etsivät tietoa usein internetistä. Monet haastateltavat toivoivat selkeää kokonaisuutta soitinopin opettamisen avuksi. Myös soitinopin oppimateriaalilta toivotut asiat toistuivat useassa haastattelussa. Nämä toiveet huomioon ottaen valmistin oppimateriaalini. Oppimateriaalini on opas sekä opettajan että oppilaan avuksi. Materiaalissa esitellään soittimen historiaa, rakenne, äänen syntymekanismi ja ääniala. Jokaisen soittimen kohdalta löytyy myös kuunteluohjelmistoa kyseiselle soittimelle.
Opinnäytetyön tavoitteena on luoda uusia harjoituksia, joita opettaja voi soveltaa omille oppilailleen. Lisäksi työn tavoitteena on kehittää opettajan omaa soittotaitoa, jotta hän pystyisi opettamaan paremmin asian oppilailleen. Sysäys työn tekemiselle on se, että suomenkielellä ei kovin helposti löydy sopivan tasoisia harjoituksia, joita sähkökitaransoiton alkutaipaleella olevat oppijat tarvitsevat perehtyäkseen kyseiseen aiheeseen. Tämä työ onkin pienimuotoinen vastaus materiaalipulaan, johon voi kantrikitaransoittoa opettaessa törmätä. Opinnäytetyö toteutettiin kevään 2012 ja kevään 2013 välillä. Opinnäytetyön tuloksena on syntynyt 22 harjoitusta eri tekniikoiden osa-alueilta. Harjoitukset on tehty opinnäytetyötä varten ja niistä löytyy myös DVD, josta lukija voi katsoa millä tavalla harjoitukset on tarkoitettu soitettavaksi. Työ pitää sisällään myös lyhyen tutustumisen kantrimusiikin historiaan, eri tyylilajeihin ja tietoa Telecaster-kitaramallista. Työtä voidaan käyttää opetuksen tukena kitaransoiton instrumenttiopinnoissa ja tähän tarkoitukseen työ on myös tehty. Työtä voisi jatkossa kehittää syventymällä esimerkiksi slide-kitaran soiton tekniikoihin, tai tekemällä harjoituksia teräskieliselle akustiselle kitaralle. Tällaiselle opukselle löytyisi varmasti tarvetta soitonopetuksen piiristä.
Opinnäytetyöni on yhdessä kansanmusiikin tohtori Jouko Kyhälän kanssa valmistettu huuliharpunsoiton opas. Pelti polskia laulaa -teoksen julkaisi kesällä 2009 Kansanmusiikkiinstituutti. Kirjan sisältö pohjautuu osittain Jouko Kyhälän tohtorinväitöskirjan materiaaliin, jonka ympärille olen tuottanut oppaan pedagogisen materiaalin. Tähän sisältyy mm. 39 oppaan eri aiheiden mukaan valikoitua kansanmusiikkikappaletta nuotinnoksina, sekä näistä oheislevylle soitetut näytteet. Opinnäytetyöni raporttiosio on itsenäinen teksti, joka pohdiskelee lapsenkengissään olevaa huuliharppupedagogiikkaa ja esittelee tapoja, joilla huuliharpun soiton eri tekniikoita voidaan havainnollistaa sanoin ja kuvin. Teksti peilaa Pelti polskia laulaa -oppaan käytänteisiin ja perustelee kirjan työstössä tehtyjä ratkaisuja. Teksti tarjoaa ajatuksia eri soittotekniikoiden opettamiseen esimerkiksi soittoansatsin, taivutustekniikoiden ja säestyssoiton osalta. Se esittelee myös huuliharpputabulatuurin erilaisia muotoja sekä pohtii niiden mielekkyyttä. Pelti polskia laulaa -kirja on laaja huuliharpun soitto-opas, joka käsitteli monia soittimeen liittyviä tekniikoita ensimmäistä kertaa suomenkielellä. Se tarjoili runsaasti uutta painettua tietoa aiheesta, jonka osalta pedagogiset käytänteet ovat alkaneet kehittyä vasta hiljattain. Raporttiosioni pyrkii kirkastamaan tämän tiedon taustoja pedagogin näkökulmasta.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli uudistaa asteikkosoittoon liittyviä käytänteitä sellonsoiton opetuksessa. Samalla selvitettiin asteikkoihin liittyviä perinteitä ja nykyisiä tapoja musiikkioppilaitoksissa. Työn lähtökohtana olivat kysymykset: Miksi asteikkoja ja kolmisointuja soitetaan? Milloin ja miksi niitä on alettu soittaa osana kurssisuorituksia? Miksi niitä on vaikea oppia ulkoa? Asteikot ovat olleet osalle soittajista vaikeita omaksua ja muistaa ulkoa, ja niiden kurssisuorituksissa esittämiseen on liittynyt jännitystä. Lisäksi oppijat eivät ole välttämättä ymmärtäneet niiden yhteyttä sävellyksiin. Opinnäytetyön aineistona olivat asteikot teoreettisesta ja historiallisesta perspektiivistä, improvisointi, esiintyminen ja esiintymisjännitys, ulkoa oppiminen, mielekäs oppiminen, kuvien ja sarjakuvien avulla oppiminen sekä asteikot Suomen Musiikkioppilaitosten liiton kurssisuoritusvaatimuksissa 1960-luvulta nykypäivään. Opinnäytetyötä varten haastateltiin kymmentä sellonsoiton opettajaa kyselylomakkeella sekä sarjakuvataiteen läänintaiteilija Ville Piristä. Opinnäytetyö toteutettiin monimuoto-opinnäytetyönä, jossa kirjallisen raportin lisäksi valmistui Peikkometsän selloasteikot -niminen oppikirja sellonsoiton alkeistason opiskelijoille. Kirjassa uudistetaan asteikkosoiton perinteitä asteikkojen esitystavan ja kolmisointujen osalta käytännönläheisemmäksi. Kirjassa asteikoita ja kolmisointuja käytetään apuna improvisointi- ja säestystehtävissä. Neljännen asteen kvarttisekstisoinnun sijaan kirjassa opetetaan viidennen asteen kolmisointu. Oppimista tukee osaltaan kirjassa olevat neljä sarjakuvaa satuhahmoineen. Peikkometsän selloasteikot -kirjan kustansi Sarjakuva-seura Suuri Kurpitsa ry ja se julkaistaan Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaaleilla maaliskuussa 2018. Peikkometsän selloasteikot -kirja on suunniteltu soveltuvaksi suomenkielisen sellonsoitonopetuksen alkeismateriaaliksi.
The aim of this thesis was to produce Finnish teaching material on rhythm playing on electric guitar, which would cover a wider ground than guitar teaching guides give in general. The guidebook includes exercises along with verbal explanations on rhythm-related concepts in multiple levels of difficulty. In addition, the guide includes etudes which can be played along with recordings made specifically for this guide. The source material for this thesis was guidebooks and other theses in the field of rhythm in music. The guidebook is made for guitar teachers and students alike, suitable for beginners as well as more experi- enced players. Rhythm examples in this guidebook are created for the electric guitar but can be applied to any instrument. The guidebook is suitable for teaching and independent study.
Työn tavoitteena oli kartoittaa ja arvioida trumpetin perustason 3 ja I-kurssitason soitonoppaita, etydivihkoja sekä kahden tai useamman trumpetin yhteissoittoaineistoja. Menetelminä käytettiin tietokantahakua Internetistä sekä nuottimateriaalin silmämääräistä arviointia kirjastoissa. Arvioinnin perustana oli tutkittavan nuottimateriaalin soveltuvuus työssä rajatuille kurssitasoille. Kolmen trumpetistin testiryhmä arvioi yhteissoittoaineistoa. Opinnäytetyöhön on sisällytetty lista soitonoppaita ja etydivihkoista sekä tietoa yhteissoittoaineistosta. Työn tuloksena saatiin esille opetusmateriaalia, jonka monipuolinen käyttö on omiaan edistämään nuoren trumpetinsoittajan soittoteknistä kehittymistä. Tulokseksi saatiin, että vain pieni osa soitonoppaiden ja etydivihkojen tarjonnasta on keskittynyt täsmälleen johonkin tiettyyn soiton osa-alueeseen, missä suurin osa oppaista keskittyy trumpetinsoiton keskeisiin asioihin. Yhteissoittoaineisto sisälsi huomattavan suuren osan trumpeteille sovitettua barokkimusiikkia. Työn kohderyhmää ovat trumpettipedagogeiksi vastavalmistuneet tai pedagogin opintojaan tekevät trumpetinsoiton opettajat, jotka haluavat kasvattaa tietämystään trumpetin soitonoppaista, etydivihkoista ja trumpettien yhteissoittomateriaalista.
Toimiessani kitaransoitonopettajana eri musiikkioppilaitoksissa ja yksityisyrittäjänä olen havainnut hankalaksi löytää rytmimusiikin alkeisopetukseen sopivaa opetusmateriaalia. Suurin osa alkeisopetusmateriaalista on suunnattu klassisen kitaran opiskelijoille. Koko opettajaurani ajan olen itse työstänyt paljon opetusmateriaalia. Suurin haaste on ollut löytää vaikeustasoltaan sopivan helposti lähestyttävää, mutta samalla tarpeeksi haastavaa ja motivoivaa opetusmateriaalia. Päädyin tekemään aloittelevalle kitaristille soveltuvan soitonoppaan. Opasta voi käyttää sekä soittotunneilla että itseopiskelun apuna. Ennen Metropolia YAMK-opintojeni alkua soitonopas oli jo lähes valmis, mutta kaipasi kuitenkin vielä viimeistelyä. Osana opinnäytetyötäni testasin kahdella tavalla soitonoppaan käytettävyyttä: Soitonoppaan työvedos oli koekäytössä kuudella soittotaidoiltaan eritasoisella aikuisella itseopiskelijalla. Lisäksi Metropolia ammattikorkeakoulun pedagogiopiskelijat tutustuivat soitonoppaaseen. Itseopiskelijoiden monipuolisten musiikillisten taustojen ansiosta sain paljon enemmän tietoa soitonoppaan toimivuudesta kuin mitä osasin odottaa. Yhteistyö pedagogiopiskelijoiden kanssa oli myös hyvin palkitsevaa. Molemmat testausprosessit johtivat tärkeisiin sisällöllisiin muutoksiin ja lisäyksiin soitonoppaassa. Soitonopas on jaettu kahdeksaan suurempaan kokonaisuuteen: Riffeillä ja soinnuilla alkuun, Bluesilla rockmusiikin alkulähteille, Voimasoinnuilla otelauta haltuun, Soinnut komppaamalla tutuiksi, Slide-putki ja avovireet, Kitaramelodiat laulamaan, Efekteillä lisäväriä soittoon ja Teorian lyhyt oppimäärä. Soitonopas sisältää muista soitonoppaista poiketen paljon kitaramusiikin klassikkokappaleita. Tämän lisäksi mukana on myös itse laatimiani harjoituksia ja säveltämiäni harjoituskappaleita. Soitonopas poikkeaa muista soitonoppaista siten, että siinä puetaan sanoiksi kaikki harjoitukset samalla tavalla kuin opettaja opettaisi oppilastaan. Soitonopas on osa opinnäytetyötä, mutta tekijänoikeuksien takia se ei tule osana opinnäytetyötä julkaistavaksi. Opinnäytetyön raporttiosa sisältää kuitenkin kuvankaappauksia soitonoppaasta, joten lukija saa sen sisällöstä saa näin käsityksen.
Moderni Plektratekniikka, Pickslanting opas on tarkoitettu sähkökitaran soittajille sekä sen opettajille. Sitä voidaan hyödyntää itsenäiseen opiskeluun tai opettamiseen. Oppaan itsenäiseen opiskeluun vaaditaan aiempaa osaamista sähkökitaran soitosta. Tarkoituksena on laajentaa aiempaa ymmärrystä sekä käsityksiä plektratekniikasta. Materiaalia voidaan soveltaa myös muille instrumenteille, joiden soitossa käytetään plektraa. Oppaan harjoitukset ovat sähkökitaralle, mutta teoreettinen pohja käy myös muiden samankaltaisten instrumenttien plektratekniikoiden tarkasteluun.
Opinnäytetyö käsittelee tuubansoiton alkeisopetusta, sen mahdollisia ongelmia ja oivalluksia. Keskeistä on työn liitteenä oleva, ennen julkaisematon tuubansoiton alkeisopetuksen nuottimateriaalipaketti. Työn tarkoituksena oli vastata hyvän materiaalin puutteeseen säveltämällä ensimmäinen suomenkielinen tuubansoiton alkeisopetuksen harjoituskokoelma. Samalla työssä käytiin läpi vaskiopetuksen keskeisiä kysymyksiä sekä pohdittiin prosessia harjoitusten tekijän näkökulmasta. Opinnäytetyön aihetta tutkittiin säveltämällä lyhyitä harjoituskappaleita, kokeilemalla niitä omien oppilaiden kanssa, ja näin havainnoiden mahdollisia muutoskohteita tai onnistumisia. Näiden rinnalla käytettiin myös ulkomaisia soitinoppaita, ja verrattiin niiden toimivuutta tekijän omiin kappaleisiin. Työn avulla arvioitiin tekijän tietoa ja ammattitaitoa soitonopettajana. Samalla tuotettiin nuottimateriaali tekijän oppilaiden päivittäiseen harjoittelukäyttöön. Tekijä aikoo myös jatkaa alkeismateriaalin säveltämistä varsinaisen oppikirjan mahdollista myöhempää julkaisua varten.
Tämä opinnäytetyö on saksofonipedagogiikan kehittämishanke. Tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa suomenkielinen pop/jazz -saksofoninsoiton perustason oppikirja ja CD-levy, sekä saada sille kustantaja. Markkinoilla ei ole suomenkielistä saksofoninsoiton oppikirjaa, vaikka sille on jatkuvasti kysyntää. Tutkimus tehtiin analysoimalla suuren kotimaisen nuottien tukku- ja vähittäismyyjän valikoimissa olevia perustason saksofoninsoiton oppikirjoja, sekä yhdistämällä tuloksiin oman opetuskokemuksen synnyttämää tietoa ja ideoita. Tietoa hankittiin myös haastattelemalla asiantuntijoita, kuten pop/jazz -saksofonipedagogia, musiikkifysioterapeuttia ja soitinkorjaajaa. Kirjan alkupuoli on valmis ja kirjoitustyö jatkuu. CD-levy äänitetään myöhemmin. Kustannussopimuksen neuvottelu on kesken, mutta kirja tullaan julkaisemaan joka tapauksessa, vaikka omakustanteena. Kirja etenee systemaattisesti sisältäen mm. saksofonin sekä sen tarvikkeiden yksityiskohtaisen esittelyn lisäksi ohjeet oikeanlaisesta soittotekniikasta, vinkkejä soittimen hankintaan, soittimen huolto-ohjeita, musiikin perusteita, sormitustaulukon sekä Englanti-suomi -saksofonisanaston. Työn tulokset ovat suoraan hyödynnettävissä omassa työssäni, sekä myöhemmin koko ammattialallani, kun kirja julkaistaan. Kirja soveltuu oppimateriaaliksi musiikkioppilaitoksiin ja itseopiskelijoille.
Opinpolkuni opettajaksi – on kuvaus matkastani pianonsoiton opettajaksi. Se on kooste opinnoistani ammatillisessa opettajakoulutuksessa ja toimii minun henkilökohtaisena opettajuuden käsikirjana. Kerron kokemuksistani opettajana ennen opettajakoulutuksen alkamista ja pohdin pedagogisia lähtökohtiani valmistuessani koulutukseen. Olen koonnut käsikirjaan opintojen aikana itselleni relevanttia tietoa opettajuudesta sekä yleisestä että musiikkialan näkökulmasta. Suoritin opettajakoulutuksen aikana kasvatustieteiden perusteiden opinnot ja käsittelen aihetta käsikirjassani kasvatuksen ja ihmisen kehityksen näkökulmista. Opettajakoulutukseen sisältyi kolme harjoittelua eri aihealueilta, jotka antoivat mahdollisuuden kokea asioita käytännössä ja loivat täten uusia pedagogisia näkökulmia. Oppimisympäristöharjoittelussa tutustuin opetusalan organisaatioiden toimintakulttuureihin ja käyntien teemat käsittelivät pääasiassa pianonsoiton yksilöopetusta. Opetus- ja ohjaamisharjoittelu puolestaan koostui vetämistäni lyhytkursseista, joiden aiheina olivat improvisointi pianolla ja säveltäminen. Opetusharjoittelun pituus oli yhteensä 20 tuntia. Verkostoharjoittelun painopisteenä oli opettajan moniammatilliset verkostot, joiden teemat valikoituvat opettajuuden tavoitteideni mukaan. Opettajakoulutukseen sisältyi myös kehittämistyö, jonka tarkoituksena oli kehittää työyhteisön pedagogisia käytänteitä. Tarkastelin omassa kehitystyössäni pianonsoiton opetukseen liittyviä suorituskeskeisiä ja vanhoillisia menetelmiä. Esittelin uudenlaisia tapoja soitonopetukseen, jotka perustuvat oppilaslähtöisyyteen ja yksilöllisyyteen. Toin myös esille uudenlaisia tavoitteita pianonsoiton opetuksessa, jotka perustuvat persoonallisen soiton kehittymiseen ja jatkuvan oppimisen tukemiseen. Kohdeorganisaationa toimi Ahjolan kansalaisopisto. Tämä käsikirja on yhteenveto opettajuuden identiteetistäni. Sen avulla voi tutustua toimintatapoihini ja arvoihin, joita opettajana ja ihmisenä edustan. Käsikirjani pedagogisina teemoina ovat oppilaslähtöisyys, humanistinen lähestymistapa opettamiseen sekä tiedon subjektiivinen olemus.
Opinnäytetyö käsittelee improvisoinnin sekä jazz-kitaransoiton alkeita. Opinnäytetyö sisältää soitonoppaan ja kirjallisen osion, jossa käydään läpi työn tavoitteet ja johtopäätökset. Työn lähtökohtana oli tehdä suomenkielistä opetusmateriaalia jazz-kitaransoiton alkeisopiskelua varten. Harjoitukset on pyritty tekemään vaikeustasoltaan kohtuullisiksi. Oppaan alkupuolella käsitellään jazzmusiikissa esiintyviä ilmiöitä teoreettisesti ja loppupuoli muodostuu komppi- ja sooloetydeistä, joissa nämä asiat esitellään niiden musiikillisessa kontekstissa. Työn kirjallisessa osassa käsitellään erilaisia improvisoinnin opiskelumenetelmiä ja itse improvisointia ja oppimismotivaatiota. Jazzmusiikin historiaan sukeltavassa osiossa työn liitteenä olevan soitonoppaan tueksi voidaan tutustua myös jazzin ja sen ilmiöiden taustoihin sekä kehitykseen. Jazz-kitaran suomenkieliselle alkeisoppaalle on selvästi havaittavissa tarve, ja tämän työn soitonopas auttaa kitaran soiton periaatteet hallitsevaa henkilöä jazz-improvisointiin tutustumisessa.
Opinnäytetyössäni olen koostanut sarjan harjoituksia, joiden tarkoitus on kehittää bassorumpujalan soiton tarkkuutta ja koordinaatiota mahdollisimman tehokkaasti. Työ keskittyy singlepedaalisoittoon ja tuplabasariharjoitukset on rajattu opinnäytetyöstä pois. Usein rumpukirjat ja -oppaat keskittyvät suurelta osin käsitekniikan harjoitteluun. Työni tarkoituksena on tuottaa harjoitusmateriaalia jalkatyöskentelyn kehittämiseen. Ideat näihin harjoituksiin tulivat tarpeesta kehittää omaa soittoa kyseisellä alueella. Harjoituksia on kerätty ja koostettu useilta eri opettajilta sekä muutamista rumpuoppaista ja internetistä. Olen valinnut työhön oman kokemukseni mukaan toimivimmat harjoitukset, sekä niiden variaatiot. Esittelen työssäni neljä pääharjoitusmetodia. Ensimmäinen basic linear -komppiharjoitus kehittää erityisesti tuplaiskuja ja bassorummun groovea. Single beat combinations -treeni on puolestaan koordinaatioharjoitus. Kolmas metodi eli äänitysharjoitus auttaa sinua huomaamaan ja analysoimaan iskujesi paikkaa paremmin, minkä pohjalta voit tehdä säätöjä soittoosi. Viimeiseen lukuun olen koostanut ns. power-shuffle -harjoituksen sekä ”ilman pedaalin jousta” -treenin. Nämä harjoittavat tehokkaasti bassorumputekniikkaa ja jalan lihaksiston toimintaa.
Työn tarkoituksena on koota erilaisia harjoituksia rumpaleille liittyen yhteen rudimenttiin. Näistä kehkeytyi soitonopas, jossa perehdytään paradiddlen soveltamiseen rumpusetille. Paradiddlea pidetään yhtenä rumpalin monipuolisimmista työkaluista. Halusin lisätä tietämystäni paradiddlesta, koska mielestäni siihen ei syvennytty tarpeeksi opiskeluvuosinani. Tutkin oppaassa paradiddlea sekä sanallisesti että nuottiesimerkein. Oppaassa perehdytään paradiddleen ja sen eri muotoihin vielä enemmän teknisellä tasolla. Tarkoituksena on oppia ymmärtämään paradiddle omana rytmisenä hahmonaan ja oppia soveltamaan sitä rytmien lukemisessa. Opas on suunnattu pääasiassa jo pidemmällä oleville rumpaleille, koska paradiddlle on jo perusmuodossaan todella haastava rudimentti. Suunnittelin opasta opetuskäyttöön, jotta saisin itselleni opetusmateriaalia tulevaisuutta varten. Opasta voi kuitenkin käyttää myös itsenäisessä opiskelussa.
Opinnäytetyöni tutkii erikoisvireiden käyttöä kitarasäestyksessä. Olen käyttänyt erikoisvireitä säestäessäni laulajia monia vuosia ja sen kautta olen löytänyt uusia tapoja kitaransoittooni ja muusikkouteeni. Havaitsin, että erikoisvireitä ei käytetä juurikaan pop-säestyksessä kitaralla ja halusin oppia aiheesta lisää. Opinnäytetyössäni esittelen erikoisvireitä ja tutkin omaa lähestymistäni erikoisvireisiin kitaransoitossani. Keskityn kolmeen erikoisvireeseen, joita olen itse käyttänyt. Tutkin kolmen erikoisvireen soinnillisia eroja ja vapaiden kielien mahdollistavia lisä-äänenvärejä sointujen soitossa. Esittelen myös kitaristeja, jotka ovat käyttäneet soitossaan erikoisvireitä ja heidän käyttämiään vireitä. Äänitin ja kuvasin videoita kolmen erikoisvireen soinnillisten erojen ja sointujen sormitusten havainnollistamiseksi akustisella kitaralla. Työssäni esittelemäni vireet ovat CFCFCF, CGCGCG ja CGDGGD. Videon lisäksi käytän notaatiota ja tabulatuureita sointuotteiden havainnollistamiseksi. Esittelen yleisen soitukierron I-V-vi-VI kaikilla kolmella vireellä ja käytän Mike Reidin ja Allen Shamblinin kappaletta I Can’t Make You Love Me esimerkkinä erikoisvireiden käytöstä kitarasäestyksessä. Opinnäytetyöni tuloksena havaitsin, että erikoisvireet mahdollistavat uusia työkaluja ja erilaisia äänenvärejä kitarasäestykseen. Samat sointukierrot kuulostavat erilaisilta eri vireillä. Mielestäni erikoisvireitä voitaisiin käyttää kitaransoiton opiskelussa sekä pop-säestyksessä musiikillisen tulkinnan lisäämiseksi.
Syftet med detta lärdomsprov är att studera hur nybörjarundervisningen på trumpet ser ut idag i Svenskfinland. Fyra finlandssvenska klassiska trumpetlärare intervjuas i en riktat, öppen intervju om hur de undervisar trumpetelever på nybörjarnivå och om de använder sig av någon trumpetskola. Svaren från intervjuerna presenteras i en kvalitativ analys. Trumpetskolorna som kommer upp i intervjuerna samt sådana som jag känner till sedan tidigare presenteras neutralt i en redogörelse för deras struktur och pedagogiska uppbyggnad. Utgående från en hermeneutisk forskningsansats har resultaten av studien visat att trumpetskolor används av samtliga klassiska trumpetlärare i Svenskfinland men inte under de första lektionerna. Inga av de existerande trumpetskolorna upplevs som kompletta utan de kompletteras genom att flera trumpetskolor samtidigt används parallellt. Under de första lektionerna är det viktigast att läraren ser till att skapa en god stämning.The purpose of this thesis is to study how trumpet is taught to beginners in Swedish-Finland today. Four Swedish-Finnish classical trumpet teachers are interviewed in a targeted open-interview about how they teach trumpet students at beginner level, and if they use any trumpet method (tutor book). Responses from the interviews are presented in a qualitative analysis. Trumpet methods mentioned in the interviews, as well as those that I know of already, are presented neutrally in a description of their structure and emphasis. A study of the various approaches to teaching has proved that trumpet methods are used by all classical trumpet teachers in Swedish-Finland, but not during the first lessons. None of the existing trumpet methods are perceived to be complete, but the use of several methods parallel gives best balance by supplementing the material of any one method. During the first lessons, it is important that the teacher helps to create a good atmosphere.
Kehittämistyön taustalla oli kiinnostus bluegrass-musiikkiin, sen kitaransoittotekniikoihin ja tyylinmukaisuuteen. Tehtävänä oli luoda uutta ja monipuolista kitaransoiton opetusmateriaalia, joka avaa bluegrassissa käytettäviä soittotekniikoita ja harmonisia ilmiöitä. Työn tavoitteita olivat soittotaidon kehittäminen, musiikin analysointitaitojen edistäminen ja pedagogisten valmiuksien kartuttaminen oppimateriaalin suunnittelemisessa ja tuottamisessa. Tavoitteisiin kuului myös laajemman ymmärryksen saaminen bluegrass-musiikista kitaran näkökulmasta. Työ toteutettiin tutkimalla ja analysoimalla bluegrass- ja country-kitaransoittoa ja sen opetusta käsitteleviä teoksia. Lähdemateriaalina olivat myös kitaraa käsittelevät nettiopetus-videot ja bluegrass-äänitteet. Lisätietoa bluegrassin historiasta haettiin Amerikan musiikkihistoriaa käsittelevistä julkaisuista. Tutkimuksen perusteella saatiin tarkemmat aiheet, ideat ja vaikutteet, joiden pohjalta lähteä luomaan uutta materiaalia kitaransoiton harjoitteluun. Tuloksena on bluegrass-kitaran soitonopas, joka sisältää 8 etydiä ja 12 harjoitusta nuotti- ja tabulatuurimuodossa. Nuotinnoksia edeltää sanallinen selvitys kulloisestakin harjoiteltavasta asiasta ja sen käyttötarkoituksista. Tutkija äänitti materiaalista myös soivat kuvat CD-muotoon oppaan liitteeksi. Mukana on myös katsaus bluegrass-kitaran historiaan ja genreen kokonaisuutena, sekä äänitelista bluegrass-kitaran kuuntelusuosituksista genren oleellisia vaikuttajia silmällä pitäen. Soitonopas tarjoaa ensimmäisten joukossa suomenkielistä opetusmateriaalia amerikkalaisen perinnemusiikin genreen. Opasta voidaan käyttää opetukseen tai itsenäiseen opiskeluun. Sisältö soveltuu myös sähkökitaralle ja muihin musiikkityyleihin.
Opinnäytetyön lähtökohtana oli selvittää, millaisia haasteita plektratekniikkaan liittyy, ja kuinka ne voidaan ratkaista kitaransoiton opetuksessa. Samalla opinnäytetyössä luotiin oppimateriaalia, joka motivoi oppilaita soittamaan, ja harjoittelemaan plektrakäden tekniikoita. Opinnäytteessä havainnollistettiin, kuinka valinta erilaisten tekniikoiden välillä tehdään. Työ toteutettiin tutkimalla mestarisoittajien laatimaa oppimateriaalia, sekä soivaa musiikkia. Tämän jälkeen erilaiset tekniset ratkaisut kerättiin yhteen. Niiden pohjalta laadittiin harjoitteita ja etydejä, joiden yhteydessä esiteltiin erilaiset ratkaisut kyseisiin teknisiin haasteisiin. Tämän lisäksi työhön on kerätty tietoa motorisesta kehityksestä, joka huomioitiin oppimateriaalin laadinnassa. Opinnäytetyön ohessa laadittiin soitonopas, joka sisältää oppimateriaalia plektrakäden tekniikoihin. Vihkoon laadittiin etydejä sekä harjoituksia, ja lisäksi tehtiin transkriptioita mestarisoittajien likeistä, jotka olivat hyviä esimerkkejä tekniikoiden soveltamisesta. Materiaali sisältää nuottikuvan, sekä hyvin täsmällisen tabulatuurin. Harjoitusten ja etydien alkuun on kirjoitettu ohjeet, mihin asioihin kyseisessä harjoituksessa tulee kiinnittää huomiota. Materiaalia voi hyödyntää oppilaan tason mukaan, ja opinnäytetyön raportissa löytyy ohjeita harjoitusten soveltamiseen käytännön opetustyössä. Työstä on hyötyä kaikille, jotka kokevat hankaluuksia plektrakäden tekniikoiden kanssa. Tämä materiaali tarjoaa helpotettuja ratkaisuja yleisimpiin teknisiin ongelmiin.
Kun puhutaan harmonikansoiton vasemmasta kädestä, ajatellaan ensimmäisenä humppabassoa. Soittotunneilla huomio kiinnittyy enimmäkseen kiinnostavia asioita soittavaan oikeaan käteen ja vasemmalla kädellä soitetaan säestävää taustaa. Vasen käsi koetaan mörkönä, pakollisena pakkona, joka täytyy opetella vain siksi, että omaa soittoa voitaisiin säestää. Myös se, ettei vasenta puolta näe, tekee puolesta pelottavan. Tutkimuksessa selvitettiin, onko harmonikan vasemmalle puolelle olemassa tarpeeksi alkeisoppimateriaalia ja kuinka paljon ja millä tavalla harmonikan vasenta kättä harjoitetaan oppitunneilla. Tutkimuksessa sivuttiin myös bilateraalista siirtovaikutusta tieteellisin dokumentein pianonsoitossa, sekä liikunnan parissa, jossa bilateraalista siirtovaikutusta on tutkittu esimerkiksi keihäänheiton avulla. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, jonka linkki lähetettiin etukäteen valituille harmonikkapedagogeille. Tutkimuksessa selvitettiin myös jo olemassa olevien alkeisoppimateriaalien käyttökelpoisuutta nykypäivänä, sekä etsittiin vasemman käden soittoharjoituskirjoja myös kansainvälisistä lähteistä. Kävi ilmi, että soittoharjoituskirjat ovat vanhoja, mutta pedagogit kokevat ne edelleen hyödyllisiksi käyttäessään niitä päivittäin oppilaittensa kanssa. Kansainvälisistä soittomateriaaleista löytyi käyttökelpoista materiaalia, jota voisi käyttää harmonikansoiton opettamisessa myös Suomessa.
Reharmonisointi voi olla terminä vieras, mutta ilmiö esiintyy musiikissa jatkuvasti. Muusikot ja musiikinopiskelijat ovat saattaneet tietämättään käyttää reharmonisointia, koska se on yksi olennaisimmista tekniikoista pop/jazzmusiikissa. Reharmonisointia on kyllä tutkittu, mutta se mielletään usein taidoksi, jonka hallitsee vasta, kun on tarpeeksi taitava ja omaa täyden ymmärryksen harmoniasta. Minua on aina kiinnostanut reharmonisointi ja tavoitteeni oli jakaa reharmonisointitekniikoita muille ja samalla kehittää omaa osaamistani. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä ja avata eri reharmonisointitekniikoita sekä musiikin- teorian että käytännön näkökulmasta. Tekniikat lähtivät liikkeelle perusteista. Tutkimuksesta syntynyttä materiaalia voidaan käyttää hyödyksi musiikin perustason opetuksessa. Tutkimuksen teoriaosuus perustuu reharmonisointia käsittelevään lähdeaineistoon, jonka pohjalta esitin tekniikoita ja loin omia reharmonisointiesimerkkejä. Tutkimus toteutettiin keräämällä tietoa eri reharmonisointitekniikoista ja niitä demonstroitiin nuotitusten ja esimerkkien avulla. Nuotinnoksista tuli ilmi melodia, reaalisointumerkinnät sekä aste- ja funktioanalyysi. Tutkimus toteutettiin myös havainnoimalla opetustilanteita, joissa eri reharmonisointitekniikat esiteltiin kahdelle pianonsoiton oppilaalle, jotka suorittivat musiikin perusopintoja. Opetustilanteen jälkeen oppilaat saivat haastattelulomakkeen täytettäväkseen. Kysymykset koskivat reharmonisointia sekä mitä ajatuksia se heissä herätti. Saatu aineisto analysoitiin ja hyödynnettiin osaksi tutkimusta. Tutkimus tarjoaa materiaalia oppilaille, opettajille sekä muille, jotka ovat kiinnostuneet reharmonisoinnista. Tutkimustuloksista hyötyvät ennen kaikkea ne, jotka haluavat kehittää muusikkouttaan.
Opinnäytetyössäni kehitin viulunsoiton alkeisopetusmateriaalin Viulumeren ja tutkin sen toimivuutta oppilaalle sekä opettajan työvälineenä. Viulunsoitto on monimutkainen taito, joka vaatii kärsivällisyyttä ja johdonmukaista harjoittelua. Viulunsoitonopettajilla on käytössään suuri määrä erilaisia viuluvihkoja, mutta uutta materiaalia ei suomeksi juuri ole saatavilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarjota uusia välineitä ja lähestymistapoja viulunsoiton oppimiseen. Laatimani opetusmateriaali Viulumeri uudistaa viulukouluperinnettä ja tarjoaa opettajalle uudenlaisia toimintamahdollisuuksia. Viulumeri on tarkoitettu käytettäväksi ensimmäisestä soittotunnista alkaen. Laadin musiikillisen oppimisen tueksi useita eri musiikkityylejä edustavat taustanauhat, joiden avulla oppilas hahmottaa helposti musiikin rytmin ja harmonian. Taustanauhat kannustavat oppilasta tarkkaan intonaatioon ja rytminkäsittelyyn ja sitä kautta niiden monipuoliseen harjoitteluun. Materiaali soveltuu niin yksilö- kuin ryhmäopetukseen sekä yhteismusisointitunneille. Työstin Viulumeri-opetusmateriaalin omien oppilaideni kanssa tehtyjen havaintojeni perusteella, vanhemmille suunnatun kyselylomakkeen ja asiantuntijaohjauksen avulla sekä teemahaastattelemalla materiaalia testanneet opettajakollegat. Haastateltavien palautteet sekä omat havaintoni tukevat päätelmää siitä, että Viulumeri on viulunsoitonopetuksessa toimiva työväline. Palautteissa esiin nousi etenkin taustanauhojen kiinnostavuus sekä niiden vaikutus rytmin hahmottamiseen ja parempaan intonaatioon. Lisäksi yhteissoittomahdollisuus eri tasoisine stemmoineen oli vastaajien mielestä hyödyllinen osa-alue. Tämän tutkimuksen tulokset tuovat esiin uusia mahdollisuuksia musiikin opetuksessa ja viulunsoiton oppimisessa. Ne korostavat tarvetta integroida teknologiaa ja innovatiivisia pedagogisia lähestymistapoja perinteisen oppimateriaalin rinnalle.
The objective of the study was to find rules and guidelines to play chords on the electric bass. These guidelines were used with well-known jazz standards to create solo bass compositions. The standards melody was analyzed and given harmony using the theory guidelines found for the thesis. Background was to find new ways to learn chords and harmony and to make learning standards a little bit more interesting. Seven standards were arranged for the thesis to tryout different chords, melodies, tempos, and unique parts of the compositions. Arrangements gave a practical idea on how the rules for playing chords worked. The Theory gave clear limits on the usage of different intervals on the electric bass. These rules made forming working chords easier. There was ways to use the bass in new roles in music. Thesis gave a starting point to learn usage of chords and arranging solo compositions for the bass. These guidelines could be used to work in duos or larger groups with or without other harmony players.
Opinnäytetyöni koostuu tästä kirjallisesta raportista ja tekemästäni Puhuva kitara – improvisointi-ideoita alkeiskitaransoittoon -oppimateriaalista. Kerron raportissa oppimateriaalin tekemiseen vaikuttaneista lähtökohdista, jotka avaavat pedagogisia ajatuksiani oppaan käyttäjälle. Koen, että tekemissäni improvisointiharjoituksissa näkyy erityisesti varhaisiän musiikkikasvatuksen, musiikkiterapian ja kansanmusiikin näkökulmat klassisen kitaransoiton opiskelun ja opettamiskokemukseni lisäksi. Tarkastelen raportissa oppimateriaalin tekemisprosessiani ja harjoitusten syntyä. Kuvailen myös Puhuva kitara -oppaan sisältöä kitaransoittoteknisestä ja musiikillisten asioiden näkökulmasta katseltuna. Kerron minkälaiset ajatukset sisältyvät improvisointiharjoituksiin, jotta opettajan olisi helpompi huomioida tärkeitä asioita käyttäessään tekemääni oppimateriaalia. Lopuksi kuvailen Puhuva kitara -oppaan käyttökokemuksiani soitto-oppilaideni kanssa ja arvioin valmista työtä. Toivon, että työni herättäisi alkeiskitaransoittoa opettavia, erityisesti klassisen musiikin puolen opettajia, pohtimaan millaisin eri tavoin he voisivat liittää normaaliin soittotuntisisältöönsä enemmän improvisaatiota. Improvisaation kautta voidaan opettaa monia musiikillisia asioita lapselle mielekkäällä tavalla. Oppilas saa myös keksiä itse ja tuoda itselleen tärkeitä asioita ilmi soittotuntitilanteessa musiikillisin keinoin. Improvisointi-ideoista on varmasti hyötyä myös varhaisiän musiikkikasvattajille.
Tähän opinnäytetyöhön on koottu soittoleikkejä ja pelejä, joita käytetään Suzukisoitonopetus menetelmässä n. 4-10 vuotiailla huilisteilla. Työ sisältää esittelyn metodista sekä ajatuksia leikkimisen teorioista, joissa tulee esille leikin perustavaa laatua oleva merkitys lapsen elämässä. Koska soittoleikkejä ei voi leikkiä soittovihkosta nuotteja lukien, on hyvä omata korvakuulolta soittotaito. Leikeissä tarvitaan usein monien eri kappaleiden osaamista, joten korvakuulolta opittuna laajan ohjelmiston ulkoa osaaminen on helpompaa. Suzuki-metodiin perehtyminen on tärkeää ja se antaa hyvän pohjan työskentelylle soittoleikkien ja lasten kanssa. Vanhemman, soittoparin tai ryhmän mukana olo on myös välttämätöntä leikkien onnistumiseksi. Leikit on jäsennelty erilaisten tilanteiden mukaan: uuden opettelun, vanhan kertaamisen ja ryhmätunnilla soittamisen mukaan, ja niistä on samalla näkyvillä selkeät ohjeet kuvineen. Leikkejä on esitelty suuri määrä. Kuvien käyttö harjoittelussa viehättää ja motivoi lapsia. Soittopelien tuoma jännitys luo myös otolliset olosuhteet runsaalle harjoittelulle ilman pakottamista. Ryhmätunneilla käytettyjen leikkien kirjo on laaja: on leikkejä, joissa saadaan valmiuksia soittamiseen ja leikkejä, joissa kehitetään muototajua. Piirissä tapahtuvissa leikeissä, joissa soittajien määrä lisääntyy, vähentyy tai vaihtuu, on liikkuminen osa toimintaa. Lasten vanhemmatkin osallistuvat joihinkin leikkeihin. Perinteisimpiä ovat soiton laadun parantamisleikit. Muita luovia musiikilla leikkimisen tapoja on tuotu myös esille. Lapsi nauttii keksiessään itse sävelmiä ja kuullessaan toisen soittamana niitä. Musiikki antaa oman värinsä satuihin ja tarinoihin. Leikki kuuluu olennaisena osana lapsen elämään ja sitä käyttäen soitonopetusta voidaan kehittää mielekkäämmäksi.
Opinnäytetyössäni tutkin rumpujen vispiläsoittoa. Työni tavoitteena oli tehdä soitonopas vispiläsoitosta. Rajasin oppaani aiheeksi tuulilasinpyyhinkuvioksi kutsumani soittokuvion harjoittelun ja sen varioinnin. Opinnäytetyö sisältää soitonoppaan, oppaaseen liittyvän dvd:n sekä raporttiosion, jossa esittelen työni tavoitteet ja käyn läpi oppaani harjoitukset. Työni tutkimusmenetelmänä on toimintatutkimus, jonka lähtökohtana on käytännönläheisyys ja tutkittavan aiheen kehittäminen. Tutkimusaineistoina käytin soitonoppaita ja opettajiltani saamiani opetusmateriaaleja. Tekemäni opetusmateriaali soveltuu sekä aloittelijalle että pidemmällä vispiläsoiton opiskelussaan olevalle soittajalle. Oppaassa kerron ensiksi neljästä vispilöllä käytettävästä peruslyönnistä joita seuraa tuulilasinpyyhinkuvion esittely. Opas jatkuu tuulilasinpyyhinkuvion yksinkertaisilla aksenttiharjoituksilla ja etenee kuvion yhä monimutkaisempiin variaatioihin. Lisäksi kuvasin oppaan harjoitukset dvd:lle. Opas soveltuu sekä itseopiskeluun että soittotunneilla käytettäväksi. Vispiläsoitosta on tehty muutamia soitonoppaita ja aihetta sivutaan useassa rumpujensoiton yleisop- paassa. Halusin työssäni lähestyä aihetta muista oppaista poikkeavalla tavalla keskittymällä vain yhteen vispiläsoiton osa-alueeseen.
Tämän työn taustalla on idea oman opetusmateriaalin luomisesta. Oman opetusmateriaalin pohjaksi haluan kuitenkin ensin perehtyä olemassa oleviin opetusmateriaaleihin ja erityisesti niiden oppimispolkuihin: mitä asioita materiaaleissa opetetaan ja missä järjestyksessä? Työn tavoitteena on siis luoda systemaattinen katsaus viiteen klassisen kitaran alkeisopetusmateriaaliin eli kitarakouluun ja vertailla niitä keskenään. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Missä järjestyksessä oikean käden tekniikkaa opetetaan opetusmateriaaleissa? 2) Missä järjestyksessä vasemman käden tekniikkaa opetetaan opetusmateriaaleissa? 3) Missä järjestyksessä sävelten sijainti nuottiviivastolla ja otelaudalla opetetaan opetusmateriaaleissa? Työ on vertaileva tutkimus, jonka analyysimenetelminä käytetään lähilukua ja luokittelua. Työn aineistona on viisi kitarakoulua: Vivo kitara (F. Tharmaratnam & A. Wilkus), Basic pieces volume 1 (J. A. Muro), Kitarakoulu osa 1 (K. Jämbäck), Suzuki guitar school volume 1 (S. Suzuki) ja First class guitar (T. Stachak). Työn tietoperustana on perustietoa klassisesta kitaratekniikasta, kitaran rakenteesta ja kitaranuoteissa käytettävistä merkinnöistä. Lisänä on otteita Suomen musiikkioppilaitosten liiton vuoden 2005 tasosuoritusten sisällöistä antamassa näkemystä siitä, millaiset asiat kuuluvat alkeissoittoon ja millaiset edistyneempään soittoon. Kitarakoulujen tekniset ja nuotinluvulliset oppimispolut ovat varsin eri mittaisia. Erot oppimispolkujen pituuksissa selittyvät osin, mutta eivät täysin, kitarakoulujen sivumäärillä. Kaikista pisin oppimispolku on Stachakin kitarakoulussa, kaikista lyhin taas Suzukin kitarakoulussa. Nuotinluvullisesti kitarakouluissa edetään isossa mittakaavassa hyvin samoilla tavoilla. Nuoteista opetellaan diskanttikielten säveliä ennen bassokielten säveliä, juurisäveliä ennen ylennettyjä ja alennettuja säveliä sekä ensimmäistä asemaa ennen muita asemia. Myös otelautaa käytetään hyvin samankaltaisesti: soittaminen painottuu ala-asemiin ja silloin kun yläasemia käytetään, käytetään lähinnä diskanttikieliä. Oikean ja vasemman käden tekniikan osalta tulokset ovat hajanaisempia. Kitarakoulujen välillä on paljon yhtäläisyyksiä mutta myös paljon eroja. Tämän vuoksi tutkielma olisi hyötynyt jonkin sellaisen analyysimenetelmän lisäämisestä, jolla kitarakoulujen ominaisuuksia olisi voinut niputtaa ja jäsennellä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää vanhempien kokemuksia musiikkileikkikoulun ja soitinvalmennusryhmän vaikutuksesta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Lisäksi työssä kartoitettiin lasten mieltymyksiä jatkaa musiikin harrastamista sekä heidän kiinnostustaan erilaisiin soitinvalmennusryhmiin. Tutkimus oli kvantitatiivisesti painottunut, mutta siinä oli myös kvalitatiivisesti analysoituja osioita. Tiedonkeruumenetelmänä oli puolistrukturoitu kyselylomake, jossa oli asteikollisia arviointikysymyksiä ja avoimia, sanallisia kysymyksiä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella Etelä-Pohjanmaalta, Härmänmaan musiikkiopiston musiikkileikkikoulu- ja soitinvalmennusryhmässä olevien lasten vanhemmilta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yleisimmin vastaajat olivat kokeneet musiikkikasvatuksen vaikuttaneen lapsen kasvuun ja kehitykseen jonkin verran myönteisesti. Tästä poikkeuksena olivat lapsen sosiaalisten taitojen kehittyminen, mielenkiinnon herääminen musiikkia kohtaan sekä lapsen itseilmaisun kehittyminen. Näiden kolmen kysymyksen osalta musiikkikasvatus oli vaikuttanut myönteisesti paljon. Valtaosalla lapsista oli aikomuksenaan jatkaa musiikin harrastamista ja ensisijaisena toiveena oli päästä jossakin vaiheessa musiikkiopiston varsinaiseksi oppilaaksi. Soitinvalmennusryhmään toivottiin uusia soittimia, joista toivotuin soitin oli piano.
Tämä opinnäytetyö on katsaus siihen, mitä vuoden 2000 jälkeen julkaistut suomenkieliset alkeisopetukseen suunnatut huilun soitonoppaat opettavat huilun äänenmuodostuksesta ja ansatsista. Opinnäytetyön taustaksi käsittelen tämän opinnäytetyön innoittanutta ansatsin remonttiani, huilun äänenmuodostuksen ja ansatsin perusperiaatteita ja ansatsin opettamista. Olen analysoinut seitsemää vuoden 2000 jälkeen julkaistua, suomenkielistä, alkeisopetukseen suunnattua huilun soitonopasta. Lisäksi tarkastelen kolmea pedagogista lähdemateriaalia ja niissä esitettyjä näkemyksiä äänenmuodostuksesta ja ansatsista. Soitonoppaita tarkastellessa voi todeta, että ne sisältävät tietoa äänenmuodostuksesta ja ansatsista hyvin vaihtelevasti. Eroja löytyy opetustavoista ja -keinoista ja harjoitusten määrästä ja niiden tyyleistä. Muutamasta tarkastelemastani soitonoppaasta ei löytynyt mitään tietoa äänenmuodostukseen tai ansatsiin liittyen. Opinnäytetyö antaa yleiskuvan huilun ansatsista: sen perusperiaatteista, historiallisesta kehityksestä sekä erilaisista nykypedagogisista käsityksistä. Työ kokoaa myös yhteen tarkasteltujen huilun soitonoppaiden äänenmuodostukseen ja ansatsiin liittyvän sisällön ja voisi olla näin hyödyllinen esimerkiksi aloitteleville huilunsoitonopettajille.