Kaikki aineistot
Lisää
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | [Kajaani] : Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä 2012- |
ISSN: |
2323-8224 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Sosiaalialan kehittämishankkeen tavoitteena oli sosiaalipalvelujärjestelmän uudistaminen siten, että palvelujen saatavuus, laatu ja tuottavuus paranevat. Sosiaalialan kehittämishanke oli merkittävä uudistushanke, joka toimeenpantiin laajassa yhteistyössä kuntien ja eri asiantuntijatahojen kanssa. Uudistuksia käynnistettiin sosiaalipalvelujen kaikilla sektoreilla; lasten ja perheiden, vanhusten, vammaisten ja päihdeongelmaisten palveluissa. Lisäksi laadittiin sosiaalialan pitkän aikavälin kehittämistä linjaava Hyvinvointi 2015 -ohjelma.
Avsikten med rekommendationen för socialvårdspersonalens uppgiftsstrukturer är att klargöra arbetsfördelningen mellan centrala yrkesgrupper inom socialvården och ändra uppgiftsstrukturen inom det sociala området så att den bättre svarar på klienternas behov. Avsikten är också att fullt ut utnyttja den kunskap som den reformerade utbildningen inom det sociala området har genererat. Rekommendationen utarbetades av en vittomfattande expertgrupp. Rekommendationen för uppgiftsstrukturerna definierar hur uppgifterna av socialarbetare, socialhandledare (socionom YH, geronom YH, rehabiliteringsledare YH) och närvårdare samt barnträdgårdslärare och närvårdare inom dagvården borde fördelas i samband med klientprocessen. Rekommendationen bygger på lagen om behörighetsvillkoren för yrkesutbildad personal inom socialvården som trädde i kraft 1.8.2005.
Vuoden 2015 huhtikuun alusta tuli voimaan uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Sosiaalihuoltolaissa säädetään sosiaalisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä muista sosiaalihuollon kunnallisista tehtävistä ja palveluista sekä niiden toteuttamisesta. Laki koskee kaikkia asiakkaita lapsista vanhuksiin. Oppaassa käydään läpi sosiaalihuoltolain säännökset avaten niiden tulkintaa sekä esimerkkien että hallituksen esityksen tekstien kautta. Sosiaalihuoltolain lisäksi oppaassa käsitellään muun muassa lastensuojelulakiin ja terveydenhuoltolakiin samassa yhteydessä tulleita muutoksia. Oppaan liitteenä ovat vanhaan sosiaalihuoltolakiin toistaiseksi voimaan jätetyt säännökset. Oppaassa on otettu huomioon 30.4.2017 mennessä voimaan tulleet lakimuutokset. Oppaan tekemisessä on hyödynnetty valtakunnallisella koulutuskierroksella tehtyjä ja sosiaali- ja terveysministeriöön lähetettyjä kysymyksiä ja kommentteja. Opasta täydentää kysymys- ja vastauspalsta. Uudistusta koskeva aineisto on koottu verkkosivuille (http://www.stm.fi/sosiaalihuoltolaki)
Tutkimuksessa havaittiin sosiaali- ja terveydenhuollon painopisteen olevan siirtymässä kohti ennaltaehkäiseviä ja omahoidollisia palveluita. Iäkkäiden hoidossa koti- ja omaishoidon suhteellista määrää pyritään kasvattamaan. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden toteutuksessa digitaalisten ratkaisujen merkitys on suuri. Digitalisaation tärkeimmiksi hyödyiksi nousevat palveluiden tasalaatuisuuden sekä kustannustehokkuuden parantuminen. Lisäksi se mahdollistaa palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden paranemisen. Toisaalta riskinä on uudenlaisen epätasa-arvon lisääntyminen, jos digitalisaatiota ajetaan liian voimakkaasti. Merkittävimmät digitaalisten palvelujen kasvuun vaikuttavat tekijät ovat positiiviset asenteet muutosta kohtaan sekä mobiili- ja anturiteknologioiden yleistyminen. Suurin digitaalisten ratkaisujen yleistymistä hidastava tekijä on muutosvastarinta kansalaisten ja ammattilaisten keskuudessa. Tutkimuskohteessa, Kaksineuvoisen kuntayhtymässä, sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen digitalisaatio oli tutkimushetkellä käynnistymisvaiheessa. Palveluryhmiksi, joissa digitalisaatiolla voidaan Kaksineuvoisissa saada suurimmat hyödyt, määriteltiin erityisryhmien kotona-asumista tukevat palvelut, erityisryhmien ympärivuorokautisen asumisen palvelut sekä ennaltaehkäisy- ja omahoitopalvelut. Internet-pohjaiset ratkaisut soveltuvat ennaltaehkäisyn ja omahoidon tueksi. Lisäksi niiden avulla voidaan parantaa kansalaisten ja ammattilaisten osaamista ja tietämystä. Etälääkäripalveluiden avulla voidaan parantaa asumispalvelujen laatua ja kustannustehokkuutta. Hyvinvointiteknologiajärjestelmien avulla voidaan parantaa kotona-asuvien ikäihmisten turvallisuutta ja havaita ongelmat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet on kuvaus sosiaaliseen toimintakykyyn sekä sosiaalihuoltoon liittyvistä sähköisistä palveluista. Tieto on kerätty hyödyntämällä tehtyjä selvityksiä, tarkastelemalla kuntien ja kuntayhtymien internet-kotisivuja sekä kysymällä sähköisellä uutiskirjeellä, sähköpostilla ja puhelimitse palvelujen tarjonnasta. Raportti on osa hallituksen Palvelut asiakaslähtöisiksi -kärkihanketta (http://stm.fi/hankkeet/asiakaslahtoisyys). Sosiaalihuollosta löytyi lähes 200 sähköistä palvelua. Saalista voi kutsua sähköhelmiksi: digitalisointi on edennyt. Kuntien ja kuntayhtymien palvelujen tarjonta ja sisältö vaihtelevat paljon. Kokonaiskuva on pirstaleinen ja palvelutarjooma kuntien kesken epätasa-arvoinen. Terveydenhuollossa sähköiset palvelut ovat yleisempiä. Sähköisiä palveluja on laajennettava, eikä ratkaisuksi riitä vain teknisten sovellusten tarjoaminen. Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen tarjontaa olisi monipuolistettava (sisältö) ja lisättävä (saatavuus), saavutettavuutta turvattava (asiointipisteet, laitteet ja yhteydet), osaamista vahvistettava (asiointi- ja kehittämistuki) sekä selkokielistä ja monikanavaista viestintää lisättävä (tiedotus myös ei-sähköisesti, palautteen kerääminen ja hyödyntäminen). Yhteistoiminnallista kehittämistä (kansalaiset, asiakkaat ja asiantuntijat) tulisi koordinoida, linjata ja tukea.
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella kuntien tapaa organisoida virka-ajan ulkopuolinen sosiaalipäivystys. Keskityn työssäni Etelä-Savon Mikkelin seutukunnan ja Kymenlaakson kuntiin, joissa sosiaalipäivystys järjestetään kuntayhtymässä, isäntäkuntaperiaatteella tai kunnan omana toimintana. Pilotteina tutkimuksen parantamisessa toimivat Askolan sekä Luumäen ja Savitaipaleen kunnat. Tein asiantuntijahaastattelut puolistrukturoidusti haastattelemalla kunnan sosiaalijohdon tai kuntajohdon edustajia. Lähetin etukäteen sähköpostitse työni esittelyn, haastattelupyynnön ja kysymysteemat kunnan sosiaalijohdon edustajalle tai kunnanjohtajalle. Tukeuduin päämies-agenttiteoriaan hahmottaessani toimijoiden erilaisia tavoitteita ja yhteisiä päämääriä. Teoria auttaa näkemään erilaisia näkökulmia, mutta konsensusta korostavassa yhteistyössä eriäviä ajatuksia tai toimintatapoja ei juuri esiintynyt. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Vastauksista etsin yhteisiä näkemyksiä ja merkittäviä eroja kuntatoimijoiden välillä säädöksiin peilaten. Etelä-Savossa Essote-kuntayhtymän myötä pienistä kunnista on kadonnut kunnan oma sosiaalijohto, mikä hankaloittaa kehitystyötä ja toiminnan seurantaa sekä oman kunnan tarpeiden esillä pitämistä. Omistajaohjaus keskittyy taloudellisuuteen ja luvuin osoitettavaan toiminnan tehokkuuteen. Kymenlaaksossa kunnan sosiaalijohto osallistuu aktiivisesti kehittämiseen, joka perustuu asiantuntijoiden keskusteluun. Sosiaalipäivystys on osa sosiaalipalvelua eikä sitä arvioida erikseen kuntien sopimuksissa. Toteuttaja täyttää lain määräykset eikä omistajaohjausta juuri käytetä sisältöön. Kuntajohtajat ovat neuvotelleet sopimukset, mutta toiminnan vakiintuessa keskustelut koskevat pääosin käytännön päivystystoimintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuusitus (SOTE-uudistus) on ollut eteläsavolaisen Essoten monitoimijapäivystyksen kehittämisessä taustatekijänä, mallista etsitään valtakunnallista ratkaisua. Kymenlaaksossa on keskitytty terveydenhuollon kysymyksiin ja sosiaalipäivystystä on vasta alettu pohtia.
Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millainen on sosiaalityön hankinta prosessi ja millaisia erityiskysymyksiä sosiaalialan palveluiden kilpailuttaminen sisältää. Tämän lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan haastavatko vaikuttavuusinvestoinnit perinteiset kilpailutukset sosiaalialalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalityön hankintaprosessiin liittyy erityiskysymyksiä, jotka liittyvät palveluiden laadun määrittämiseen sekä palveluiden hankkimiseen kolmannelle osapuolelle. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että sosiaalityön ja yksittäisen työntekijän näkökulmasta on tärkeää, että hankintaorganisaation kanssa käydään riittävästi ja riittävän oikea-aikaisesti keskustelua hankintaprosessin eri vaiheissa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinnoissa laadun ja tehostamisen kulmakiveksi onkin perinteisessä tilaaja- tuottaja mallissa muodostumassa ymmärrys ja taito uusien toimintamallien käyttöönotosta ja ennen kaikkea niiden johtamisesta käytännön hankintaprosesseihin. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että uudet vaihtoehtoiset hankintamenetelmät kuten tulosperusteinenhankinta ja kumppanuusajattelu ohjaavatkin sosiaalialan hankintaosaamista tulevaisuudessa työn ja hankintaprosessin johtamiseen, jossa olennaisinta on prosessin lopputulos eli palveluiden vaikuttavuus. Tämä pakottaa terveydenhuollon ja sosiaalialan kaikki tasot eli palvelun tilaajat, palveluntuottajat ja asiakkaat yhdessä määrittelemään laadun hankinnoissa.
Tässä taustaselvityksessä perehdyttiin osuuskuntatoimintaa hyvinvointi, sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisessa käsittelevään kirjallisuuteen. Henkilökunnan omistamien osuuskuntien toimivuutta tai niiden sisältöä ei ole juurikaan käsitelty alan tutkimuskirjallisuudessa. Yleisemmin osuuskuntamallia on käytetty esimerkiksi Kiinassa siten, että alueen asukkaat omistavat osuuskunnan, eivät työntekijät. Näyttää siltä, että työntekijöillä ei yleensä ole osallisuutta päätöksentekoon sen enempää voittoa tavoittelevissa (for profit) malleissa kuin julkisen sektorin toteuttamassa mallissa. Selvitys sisältää myös Turun saariston, Kemiön, Kustavin ja Paraisten asukkaille toteutetun palvelumuotoilututkimuksen tulokset. Tutkimuksessa kartoitettiin asukkaiden tarpeita lähipalveluiden turvaamiseksi ja toteuttamiseksi. Palveluiden tuottamisessa toivottiin panostettavan tulevaisuudessa nuorten, lapsiperheiden sekä vanhusten palveluihin. Palveluiden sijainti asuinpaikan lähellä oli 72 % mielestä tärkeää tai erittäin tärkeää. Lisäksi selvityksessä tuodaan esille saariston tulevaisuuden mahdollisia palvelukonsepteja. Näillä ideoilla pyritään vastaamaan saariston asukkaiden sote- ja hyvinvointitarpeisiin vuonna 2070 huomioiden erityisesti yrittäjyyden mahdollisuudet. Taustaselvitys on osa Kevytyrittäjyys ja muutoskyvykkyys sosiaali- ja terveysalan toimintaedellytysten sekä työhyvinvoinnin edistäjänä (KEMUSOTE) hanketta (1.3.2020–28.2.2023). Turun ammattikorkeakoulun osatoteutuksen tavoitteena on luoda toimintasuunnitelma haja-asutusalueiden, erityisesti Turun saariston hyvinvointi-, sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) tuottamiselle osuuskuntamallilla. Projektia rahoittaa Sosiaali- ja terveysministeriö Euroopan sosiaalirahasto (ESR).
Selvityshenkilöt kokosivat sosiaalihuollon porrasteisuuden tilannekuvaa haastattelemalla ja järjestämällä skenaariotyöpajoja, joihin osallistui neljältä yhteistyöalueelta 119 sote-johtoa edustavaa henkilöä. Näkemyksiä porrasteisuudesta pohdittiin kolmen skenaarion pohjalta: terveydenhuoltolähtöinen, sosiaalihuoltolähtöinen ja sote-integraatioon pohjautuva malli. Etelä-Suomessa työskentely tapahtui toisin, koska YTA-tasoisen porrastuksen mahdollisuudet ovat erilaiset Uudenmaan erillislain vuoksi. Hyvinvointialueilla on menossa muutos, jossa palveluja kootaan yhteen, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja integroidaan ja keskitetään. Sosiaalihuollossa ei ole käytetty porrastuskäsitettä, mutta asia on tuttu ja keskustelu sen pohjalta luontevaa. Yhteistyöalue on vielä vieras ja näkemykset sen tuomasta lisäarvosta sosiaalipalveluille haparoivia. Selvityshenkilöt ehdottavat, että porrastuskäsite otetaan käyttöön, mutta sosiaalihuollon omista lähtökohdista huolehtien muun muassa asiakassuhteen jatkuvuudesta ja lähipalveluista. Jos halutaan porrastuksen etenevän, vaatii se lainsäädännön selkiyttämistä ja kansallista tukea eri tavoilla. Pääehdotus on, että sosiaalihuoltolain 33 a § pohjalta nimetään välittömästi määräaikainen toimielin kokoaman tietopohjaa ja tekemään suosituksia YTA-tasoisesti järjestettävistä sosiaalipalveluista sekä kansallisesti keskitettävistä palveluista. Muut ehdotukset koskevat yksityisiä palveluntuottajia, sote-valmiuskeskuksia, erikoistumis- ja jatkokoulutuksia sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa.