Kaikki aineistot
Lisää
Tiivistelmä. Tutkimuksen kohteena ovat C. S. Lewisin Narnian tarinat -kirjasarjassa esiintyvien hahmojen suomeksi käännetyt nimet sekä niiden rakenteen ja sisällön analyysin kautta avautuvat merkitykset ja funktiot teosten fiktiivisen maailman rakentamisessa. Aineisto koostuu 213 nimestä, joista 173 on hahmojen varsinaisia nimiä ja 40 varsinaisen nimen rinnalla käytettyjä epävirallisia lisänimiä. Tutkimus osoitti, että Narnia-kirjojen nimet ovat moniulotteisia ja harkittuja elementtejä, jotka välittävät merkityksiä niin denotatiivisella kuin konnotatiivisellakin tasolla, ja niillä on usein yhtä aikaa useita eri funktioita. Keskeinen funktio on identifiointi, joka toteutuu lähes kaikissa aineiston nimissä, mutta lisäksi nimissä esiintyvillä eroavaisuuksilla ja yhteneväisyyksillä on teoksissa vahvasti luokitteleva tehtävä. Nimien perusteella hahmot voidaan jakaa ensin reaalimaailmaa ja fantasiamaailmaa edustaviin hahmoihin ja sen jälkeen useisiin eri alaryhmiin lajien ja kansallisuuksien mukaan. Eri kansoille ominaisten piirteiden kautta nimissä toteutuu myös lokalisoiva funktio. Yksilöinnin, luokittelun ja lokalisoinnin ohella nimet välittävät tietoa hahmojen sosiaalisista rooleista ja suhteista toisiin hahmoihin sekä hahmoista itsestään niin suoraan kuvailemalla kuin epäsuorin vihjeinkin. Myös semanttisesti läpinäkymättömistä nimistä paljastui vieraisiin kieliin perustuvia deskriptiivisiä ja assosiatiivisia merkityksiä. Lisäksi joillakin nimillä on humoristinen funktio, joka näyttäytyy nimissä esimerkiksi kielellisenä leikittelynä.
Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen erimielisyyksien osoittamista paikallisyhdistysten hallitusten kokouskeskusteluissa. Tutkimukseni perustuu keskustelunanalyyttiseen tutkimusmenetelmään. Tällöin tutkimuksen kohteena on aito vuorovaikutustilanne, joka olisi tapahtunut ilman tutkimustarvettakin. Olen pyrkinyt selvittämään, millaisilla keinoilla kokouskeskustelijat osoittavat erimielisyyttään jonkun toisen puhujan ehdotusta kohtaan. Lisäksi tutkin, millä tavalla puhujat tiimiytyvät erimielisyyssekvenssin aikana. Tutkimukseni aineisto koostuu Oulun seudulla toimivien järjestöjen kokousnauhoitteista. Aineisto on osa Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmaa. Aineisto sisältää videonauhoitettuja kokouksia viidestä erään Oulun seudun kotiseutuyhdistyksen kokouksesta sekä yhden kokouksen pituisia nauhoitteita kolmelta eri opiskelijajärjestöltä. Tarkastelemani aineisto sisältää yhteensä noin 670 kokousminuuttia. Olen rajannut analysoimani erimielisyydet koskemaan ainoastaan sellaisia erimielisyyssekvenssejä, jotka liittyvät järjestön tulevaan toimintaan. Tässä tutkielmassa olen analysoinut yhteensä 18 esimerkkilitteraattia. Olen havainnut aiempien tutkimusten tuloksia mukaillen, että erimielisyysvuorot sisältävät usein selontekoa, epävarmuuden ilmauksia sekä viipyilyä. Tämä johtuu siitä, että erimieliset vuorot ovat keskustelussa myötäileviä vuoroja odotuksenvastaisempia eli preferoimattomampia. Näin ollen puhujalla on usein tarve tarjota erimielisyydestään selontekoa tai merkitä tilanne muilla tavoin sellaiseksi, että puhuja osoittaa huomanneensa vuoronsa preferoimattomuuden. Olen todennut, että erimielisyyttä osoitetaan monin eri keinoin. Omiksi ryhmikseen olen havainnoinut lopputuleman avoimeksi jättävät erimielisyydet, epävarmana esitetyt erimielisyydet, vastaehdotuksena muotoillut erimielisyydet, monta vuoroa käsittelevät monipolviset argumentoinnit sekä paljaat, preferoimattomuuden ilmauksia vaille jäävät erimielisyydet. Olen huomioinut myös, että saman sekvenssin sisällä saattaa esiintyä useampia erilaista erimielisyyden osoittamisen keinoja, sillä aineiston erimielisyyssekvenssit ovat osittain päällekkäisiä. Analyysin ohessa olen myös tarkastellut, miten keskustelijat asemoivat itselleen tai luovuttavat muille deonttista eli päätösvaltaan liittyvää auktoriteettia sekä episteemistä pääsyä, jolla tarkoitetaan keskustelijan tuntemusta aihealueesta sekä näin ollen tiedollista valtaa. Lisäksi olen tutkinut tiimiytymistä osana erimielisyyssekvenssiä. Olen havainnoinut aiempia tutkimuksia mukaillen, että tiimiytymistä tapahtuu, kun kokouskeskustelijoiden välillä ilmenee erimielisyyttä, mikä tarjoaa muille osallistujille mahdollisuuden liittyä jommallekummalle puolelle. Olen huomioinut tiimiytymisen purkautuvan, kun erimielisten kannanottojen vuoropuhelu päättyy. Tutkimukseni vahvistaa ja rakentaa pohjaa keskustelunanalyyttisen kokousvuorovaikutuksen tutkimuskentälle, sillä erimielisyyksiä suomalaisessa kokousvuorovaikutuksessa ei ole juurikaan tutkittu aiemmin.
Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen koodinvaihtoa, vuorojen pituutta ja kompleksisuutta suomalaisessa perheessä, jossa asuu espanjankielinen au pair. Tarkastelen koodinvaihtoa perheenjäsenten sekä aikuisten ja lasten välillä. Tutkimusaineistonani toimivat nauhoitukset ja niiden pohjalta tehdyt litteraatit, jotka ovat osa Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmaa. Nauhoitukset sisältävät tilanteita, joissa au pair osallistuu isäntäperheen arkipäiväisiin tilanteisiin. Pro graduni on osa koodinvaihdon ja monikielisyyden tutkimusta. Tutkimusmenetelmäni vastaa syntaktisen analyysin periaatteita. Tutkielmani on luonteeltaan kuvaileva. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta, että aikuisten vuorot ovat keskimäärin hieman pidempiä ja kompleksisempia kuin lasten. Toisaalta lapset muodostavat suomen kielellä pidempiä ja kompleksisempia vuoroja kuin aikuiset. Isojen lasten koodinvaihto, vuorojen pituudet ja kompleksisuus taas muistuttavat pääpiireittäin hieman enemmän aikuisten vastaavia kuin pienten lasten koodinvaihtoa, vuorojen pituutta tai kompleksisuutta. Erot aikuisten ja lasten välillä ovat tulosten mukaan kuitenkin melko pieniä. Sekä aikuiset että lapset muodostavat pisimmät vuoronsa käyttäessään yhden kielen lisäksi toista kieltä. Perheenjäsenten välillä on mahdollista havaita pieniä eroja koodinvaihdon, vuorojen pituuden ja kompleksisuuden näkökulmasta.
Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -työssäni turvapaikanhakijadiskursseja syksyllä 2015 Suomessa käydyssä julkisessa keskustelussa. Vuosina 2015 ja 2016 Suomeen saapui merkittävästi tavanomaista enemmän turvapaikanhakijoita, mikä herätti ajoittain kiivastakin keskustelua. Pyrin tutkimuksellani valottamaan niitä tapoja, joilla turvapaikanhakijoita merkityksellistettiin. Aineistoni koostuu 7.–13.9.2015 julkaistuista Helsingin Sanomien uutisista ja mielipidekirjoituksista sekä Uuden Suomen Puheenvuoro-blogiteksteistä. Tekstejä on kaikkiaan 161. Lähestyn aihetta kriittisen diskurssianalyysin viitekehyksestä ja sovellan analyysissa Norman Faircloughin analyysimallia. Malli jakautuu kuvauksen, tulkinnan ja selittämisen vaiheisiin. Kuvauksen vaiheessa keskityn erityisesti turvapaikanhakijoita nimeäviin substantiiveihin ja heitä määrittäviin adjektiiveihin. Substantiivit jaan seitsemään semanttiseen luokkaan mukailemalla Kathleen Dahlgrenin luokittelumallia. Luokat ovat henkilöt, roolit, ryhmät, instituutiot, luonnonilmiöt, tapahtumat ja abstraktit substantiivit. Adjektiivien luokittelussa puolestaan mukailen Eila Leppäjärven ja Tuomo Jämsän semanttista luokittelumallia. Adjektiivit jakautuvat reseptiivisiin, lokaalisiin, statuaalisiin, mensuraalisiin, temporaalisiin, komparatiivisiin, possessiivisiin, emotionaalisiin ja toiminnallisiin. Tulkinnan ja selittämisen vaiheissa tarkastelen kuutta erilaista turvapaikanhakijadiskurssia: Oikeutusdiskurssi määrittää turvapaikanhakijoita avuntarpeen ja ihmisoikeuksien kannalta. Talousdiskurssi taas määrittää heitä yhteiskunnan kannalta taloudellisena taakkana tai potentiaalina. Uhkadiskurssissa turvapaikanhakijat kuvataan usein uhkaavana massana eikä niinkään yksilöinä. Ristiriitadiskurssissa turvapaikanhakijat määritetään suhteessa johonkin toiseen ryhmään, yleensä suomalaisiin tai eurooppalaisiin yleisesti. Auttamisdiskurssissa turvapaikanhakijat itse jäävät taka-alalle, ja keskiöön nousevat heidän auttajansa. Prosessidiskurssi lähestyy turvapaikanhakijoita institutionaaliselta kannalta ja määrittää heitä osana turvapaikanhakuprosessia. Kunkin diskurssin osalta luon katsauksen, minkä luokkien substantiivit ja adjektiivit ovat siinä yleisiä. Lisäksi tarkastelen laajemmin aineistoesimerkkien kautta, millä tavoin diskurssi merkityksellistää turvapaikanhakijoita. Vahvoja representaatioita rakennetaan erityisesti oikeutus-, talous- ja uhkadiskursseissa. Oikeutusdiskurssissa toistuu taajaan väite, että kaikki Suomeen tulleet turvapaikanhakijat ovat nuoria miehiä. Usein heidän avuntarpeensa kyseenalaistetaan. Todellisiksi hädänalaisiksi koettujen naisten ja lasten katsotaan olevan jossain muualla. Talousdiskurssissa turvapaikanhakijat taas kuvataan joko työvoimana tai sosiaaliturvan väärinkäyttäjinä. Uhkadiskurssissa turvapaikanhakijat representoidaan hallitsemattomaksi massaksi tai rikollisiksi yksilöiksi.
Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kolmen savolaismurteiden alueella asuvan 1;7–3;5-vuotiaan (1;7 = 1 v 7 kk) lapsen puhekielessä esiintyvää variaatiota. Tutkimuksen tavoitteena on saada selville, millaista variaatiota lapsenkielessä esiintyy jälkitavujen A-loppuisissa vokaaliyhtymissä sekä konteksteissa, joissa voisi esiintyä yleisgeminaatio tai itämurteiden erikoisgeminaatio. Käytän tutkimuksessa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää eli tutkin, paljonko eri tapauksia ilmenee aineistossa. Täydennän tutkimusta kvalitatiivisella menetelmällä. Pohdin esimerkiksi syitä erilaisten varianttien ilmenemiseen lasten puhekielessä sekä leikkiin eläytymisen tai vuorovaikutuskumppanin puheen vaikutusta lapsen kieleen. Aineistoni koostuu videoista ja äänitteistä, jotka olen kerännyt vuosina 2020–2022 lasten puheesta erilaisissa tilanteissa, joista eniten on leikkitilanteita. Informanteista Aurora ja Sofia ovat siskoksia, jotka asuvat Pohjois-Savossa. Kolmas informantti, Olivia, asuu Kainuussa. Aineistossa jokaisella lapsella esiintyy yleisgeminaatiota, ja yhteinen geminoitumisprosentti on 65,5 %. Olivialla ja Auroralla geminoituneita muotoja on noin 90 % tapauksista, mutta Sofialla ainoastaan 35,9 %. Sofialla geminoitumattomat tapaukset liittyvät usein leikkiin eläytymiseen ja leikin kieleen. Erikoisgeminaation orastavia geminaattoja ja täysgeminaattoja esiintyy satunnaisesti jokaisella lapsella. Korkein geminoitumisprosentti on Auroralla, jolla 13,9 %:ssa tapauksista on orastava tai täysgeminaatta. Erikoisgeminaatiotapausten käsittelyyn olen ottanut mukaan aiemmista tutkimuksista poiketen myös lapsenkieliset assimilaatiotapaukset, joissa geminoituminen olisi aikuiskielessä mahdollinen, mutta lapsenkielessä ei. Jälkitavujen A-loppuisissa vokaaliyhtymissä on kaikissa yleiskielen mukaisia variantteja. Vain eA-yhtymässä pitkävokaaliseksi assimiloituneita muotoja (75 %) on enemmän kuin yleiskielisiä muotoja. Jälkitavujen OA-vokaaliyhtymä on vaihteluttomin ja harvimmin esiintyvä vokaaliyhtymä aineistossa. Huomionarvoista on, että jälkitavujen UA-vokaaliyhtymä edustuu aineistossa kolme kertaa pitkävokaaliseksi assimiloituneessa muodossa. Tulos osoittaa, että jälkitavujen UA-vokaaliyhtymän pitkävokaaliseksi assimiloituminen etenee myös lapsenkielessä ja pohjoissavolaisissa murteissa. iA-yhtymä ei edustu pitkävokaaliseksi assimiloituneessa muodossa. Jälkitavujen OA-vokaaliyhtymää lukuun ottamatta kaikissa vokaaliyhtymissä on lapsenkielisiä variantteja, minkä lisäksi UA- ja iA-yhtymät edustuvat myös vanhan murteen mukaisesti. Yleis- ja erikoisgeminaation esiintyminen vastaa suurimmaksi osaksi aiempaa tutkimusta vanhempien informanttien kielestä. Jälkitavujen A-loppuisten vokaaliyhtymien variaatiota on tutkittu pohjoissavolaisista murteista aiemmin hyvin vähän, joten tutkimukseni tulokset ovat suuntaa antavaa uutta tietoa alueen variaatiosta. Jatkossa olisi hyvä tutkia lisää lapsenkielen variaatiota eri murrealueilla tai esimerkiksi sisarusten puhekielessä esiintyvää variaatiota.
Tiivistelmä. Tutkin kandidaatintutkielmassani lauseenalkuisen allatiivilausekkeen semantiikkaa. Tutkielman taustalla on Katja Västin väitöskirja Verbittömät tapahtumanilmaukset : suunnannäyttäjinä LÄHDE- ja KOHDE-konstruktio (2012), jossa hän on tutkinut alkuasemaisen allatiivilausekkeen semantiikkaa verbittömissä tapahtumanilmauksissa. Tutkielmani tavoitteena on kartoittaa yhtäläisyyksiä ja eroja alkuasemaisen allatiivielementin semantiikassa verbittömissä ja verbillisissä lauseissa. Lähestyn tutkimusaihettani kognitiivisen konstruktiokieliopin näkökulmasta. Kyseinen kielioppi antaa pohjan ennen kaikkea rooliajattelulle, jonka mukaisesti analysoin ja luokittelen aineistoni. Aineistoni koostuu 160 lauseesta, jotka ovat osa Ylen suomenkielinen uutisarkisto -korpusta Korp-tietokannassa. Väitöskirjassaan Västi on nimennyt verbittömissä lauseissa esiintyville alkuasemaisille allatiivilausekkeille kahdeksan eri osallistujaroolia ja niiden mukaista merkitystyyppiä. Tekemäni analyysi paljastaa, että seitsemän Västin nimeämistä osallistujarooleista esiintyvät sellaisinaan myös verbillisten lauseiden yhteydessä, mikä on suurin yhtäläisyys. Suurin havaitsemani ero verbillisten ja verbittömien lauseiden välillä on se, että tutkielmani verbillisessä aineistossa esiintyy kaksi sellaista alkuasemaisen allatiivielementin merkitystyyppiä, jotka eivät ole mahdollisia Västin verbittömässä aineistossa.
Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmassani tutkin, millaisia diskursseja ja vastadiskursseja pääministeri Sanna Marinin syksyn 2022 juhlintakohun jälkeen järjestetyssä tiedotustilaisuudessa aktivoituu. Kandidaatintutkielmani aineisto on videotallenne kyseisestä tiedotustilaisuudesta, jonka olen litteroinut karkeistetusti. Varsinaisia tutkimuskysymyksiä tutkielmassani on kaksi: millaisia diskursseja aineistossa aktivoituu ja millaiset kielenpiirteet niitä aktivoivat. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä ja tutkimusmenetelmänä hyödynnän Norman Faircloughin esittelemää kriittistä diskurssianalyysia. Vastaukseksi tutkimuskysymyksiini aineistosta hahmottui kolme toimijuuden perusteella jaettua diskurssiryhmää, jotka pitävät sisällään yhteensä kahdeksan diskurssia. Päädiskurssiryhmät ovat pääministeri-instituutiodiskurssi, kansalaisdiskurssi ja mediadiskurssi. Pääministeri-instituutiodiskurssin alle lukeutuvat turvallisuus-, toimintakyky-, organisaatio- ja ajankäyttödiskurssi. Kansalaisdiskurssin alle lukeutuvat kansalaisten huoli -diskurssi ja demokratiadiskurssi. Mediadiskurssin alle lukeutuvat personifikaatio- ja yksityisyysdiskurssi. Kielenpiirteet, jotka näitä diskursseja aktivoivat ovat esimerkiksi modaalisten ilmausten käyttö, verbien pääluokkavalinnat, tietyt modukset, kieltomuodot, persoonapronominin me käyttö sekä tietyt sanavalinnat.
Tiivistelmä. Tutkin kandidaatintutkielmassani Suomi24-keskusteluissa vuosina 2009–2014 käytävissä kommentoinneissa aktivoituvia diskursseja, jotka liittyvät cosplay-harrastukseen. Tutkin ensinnäkin sitä, mitkä diskurssit nousevat aineistossa keskiöön ja mitkä jäävät marginaaliin. Toisekseen avaan tutkimuksessani sitä, mitä useimmin esiintyvät diskurssit kertovat cosplay-harrastuksesta. Harrastusta on tähän mennessä tutkittu lähinnä muilla kuin kielitieteellisillä aloilla, joka on ollut yhtenä motivaationa tuoda cosplayn tutkiminen myös kielitieteiden piiriin. Cosplaysta puhutaan sosiaalisessa mediassa sekä siitä kirjoitetaan usein tapahtumien yhteydessä myös uutisissa ja paikallislehdissä. Harrastusta ympäröivää kieltä kriittisen diskurssianalyysin avulla tutkimalla voidaan selvittää, millaiset kielenkäyttötavat ovat vakiintuneet kuvaamaan tätä näkyvää harrastusta. Tutkimukseni on kielitieteellinen kriittinen diskurssianalyysitutkimus, johon olen myös yhdistänyt sisällönanalyysiä aineiston käsittelyn aikana. Keskityn käsittelemään diskurssianalyysissä Norman Faircloughin esittelemistä kielivalinnoista pääsääntöisesti sanastollisia ja kieliopillisia valintoja, jotka aktivoivat kommenteissa erilaisia diskursseja tai diskurssien eri puolia. Tutkimukseni on myös korpusvetoinen tutkimus, jonka lähtökohtana on havainto siitä, että cosplayta ympäröivä keskustelu on vaihtelevaa. Tutkin tätä vaihtelua tutkimuksessani aineistosta nousseiden diskurssien avulla. Käytän aineistonani Korp-konkordanssihakuohjelman Suomi24-korpusta aikaväliltä 2009–2014. Olen hakenut korpuksesta kommentteja, jotka sisältävät cosplay-sanan ainakin kerran. Korpuksesta karsiutui 151 kommentin laajuinen aineisto, jota tutkin tutkielmassani kriittisen diskurssianalyysin avulla. Aineistossa aktivoituu yhteensä 13 erilaista diskurssia, joista monet esiintyvät yhtä aikaa toistensa kanssa. Käsittelen tutkimuksessani viittä aineistossani useimmin esiintynyttä diskurssia — identiteetti-, kokemus-, poikkeavuus-, ulkonäkö- ja yhteisödiskurssia, sekä hieman erotiikkadiskurssia ulkonäködiskurssin yhteydessä. Diskurssit on nimetty kommenttien sisällöistä nousseiden ilmiöiden pohjalta sisällön- ja kriittisen diskurssianalyysin avulla. Keskeisissä diskursseissa oli paljon sisäistä vaihtelua, jota tuon esille kriittisessä diskurssianalyysissä. Niin diskurssit kuin niiden sisäinen vaihtelu heijastelevat harrastusta ympäröivää kieltä, jonka harrastajat ja muut ovat tuottaneet kommentoinnissa.
Tiivistelmä. Tutkin kandidaatintutkielmassani käsityksiä Ylen uutisotsikoista. Teoreettinen viitekehykseni oli kansanlingvistiikka. Lehtikieli ja medioiden ansaintamalli on muuttunut 1900-lopulta alkaen, jonka myötä uutisotsikoinnissa käytetään tyylillisenä keinona muun muassa liioittelua. Tutkin, millaisia havaintoja ei-kielitieteilijät tekevät Ylen uutisotsikoista sekä tunnistavatko he otsikoinnin liioittelevia ilmauksia ja millaisia käsityksiä heillä on niistä. Lisäksi tutkin, yhdistävätkö he liioittelevat ilmaukset tiettyihin uutislehtiin. Olen kerännyt aineistoni sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi kysymyksiä 12:sta Ylen uutisotsikosta. Olen käsitellyt aineistoani sisällönanalyysilla teemoitellen avovastauksia. Lisäksi olen käyttänyt analyysin tukena määrällisiä tuloksia. Tulokset osoittavat, että informanteilla on runsaasti havaintoja ja käsityksiä uutisotsikoinnista. Informantit tunnistavat otsikoista joitakin liioittelevia ilmauksia. He kokevat liioittelun nykyaikaisena ja vakiintumassa olevana piirteenä. Liioittelevat ilmaukset herättävät affekteja, kuten ärsytystä. Informantit eivät pääosin tunnista otsikoita Ylen julkaisemiksi. He nimeävät monet otsikot klikkiotsikoiksi ja aiheiltaan joko henkilökohtaisesti tai yhteiskunnallisesti merkityksettömiksi.
Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tutkin opettajille suunnatun Facebook-kyselyn vastauksissa aktivoituvia etäopetusdiskursseja eli etäopetukseen liittyviä vakiintuneita puhumisen tapoja. Tarkastelen sitä, millaisia näkemyksiä opettajilla on etäopetuksesta ja koronapandemian vaikutuksista opettajan työhön. Tutkimukseni aineistona on 108 tammikuussa 2022 kerättyä Webropol-kyselylomakkeen vastausta. Julkaisin kyselyn Facebook-ryhmässä nimeltä Opettajien vuosityöaika, professio ja edunvalvonta ja sain vastaukset kokoon alle vuorokaudessa. Kyselylomake koostuu taustoittavista monivalintakysymyksistä sekä diskurssien tarkastelun kannalta keskeisistä avokysymyksistä. Informantit ovat eri oppiaineiden ja kouluasteiden opettajia. Tutkielmani on laadullinen tekstintutkimus, ja se perustuu funktionaaliseen kielikäsitykseen. Funktionaalisessa lähestymistavassa keskeistä on kieli sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi, joka tuo yhteen kielitieteellisen ja yhteiskunnallisen diskurssintutkimuksen käsityksiä. Kriittinen diskurssianalyysi onkin tutkimuksessani sekä teoria että metodi. Sovellan analyysissani Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin mallia. Tutkin, miten opetukseen liittyvistä toimijoista puhutaan ja millaisia diskursseja aineistossa aktivoituu. Käytännössä tarkastelen, mitkä kielenpiirteet aktivoivat diskursseja ja millaisia diskursseja aktivoivia semanttisia rooleja aineistossa esiintyy. Analyysissani nostan tarkasteluun kuusi eri etäopetusdiskurssia. Ne ovat yleisyysjärjestyksessä vuorovaikutusdiskurssi, eloton vaikuttaja -diskurssi, kuormittuneet opettajat -diskurssi, kontrolloimattomat oppilaat -diskurssi, erilaiset oppilaat -diskurssi sekä hiljaiset hyötyjät -diskurssi. Yleisin aineistossa aktivoituva diskurssi on vuorovaikutusdiskurssi. Se aktivoituu 89 vastauksessa. Vastauksissa korostuu vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkitys opetuksessa. Vuorovaikutusdiskurssia aktivoivat verbit, kuten nähdä kasvotusten, passivoitua ja eristäytyä. Diskurssin keskeisiä toimijoita ovat muun muassa kollegat ja yksinpuhelijat. Diskurssia aktivoivia adjektiiveja ovat muun muassa vuorovaikutteinen ja yhteisöllinen sekä passiivinen ja yksinäinen. Toiseksi yleisin diskurssi on eloton vaikuttaja -diskurssi, joka aktivoituu 73 vastauksessa. Eloton vaikuttaja -diskurssia aktivoivat muun muassa substantiivit etäopetus ja korona. Diskurssille ominaista on, että agentin roolissa olevalla elottomaan entiteettiin viittaavalla substantiivilla on jonkinlainen vaikutus elolliseen kohteeseen, usein vastaajaan itseensä tai yleisesti opettajiin tai oppilaisiin. Kolmas nimeämäni diskurssi on kuormittuneet opettajat -diskurssi, joka aktivoituu 68 vastauksessa. Diskurssissa nousee esille opettajien etäopetuksen ja koronan myötä lisääntynyt työmäärä sekä korona-ajan koulunkäynnin epävarmuus. Kuormittuneet opettajat -diskurssia aktivoivat muun muassa substantiivit stressi ja kuormittavuus sekä nesessiiviverbit pitää, joutua ja täytyä. Diskurssia aktivoivat adjektiivit ovat merkitykseltään negatiivisia, kuten hankala, mahdoton, kuormittava ja tauoton. Neljäs eristämäni diskurssi on kontrolloimattomat oppilaat -diskurssi, joka aktivoituu myös 68 kertaa. Diskurssia aktivoivat vastaajien viittaukset oppilaiden levottomuuteen ja käytösongelmiin. Oppilaat ovat diskurssia aktivoivissa vastauksissa aktiivisia toimijoita, joiden tekemisiä opettaja ei usein voi kontrolloida. Diskurssia aktivoivat muun muassa henkilöihin ja ryhmään viittaavat tarkoitteet teinit, poissaolijat ja kadonneet lampaat. Viides diskurssi on erilaiset oppilaat -diskurssi, joka aktivoituu 51 vastauksessa. Diskurssissa etäopetus esitetään usein oppilaita tai opiskelijoita eriarvoistavana tekijänä. Oppilaiden erilaisten kotitaustojen nähdään vaikuttavan etäopetuksen onnistumiseen. Aineistossa tulee esiin etäopetus- ja korona-aikana lisääntynyt tuen tarve. Diskurssin keskeisiä osallistujia ovat muun muassa tukea tarvitsevat oppilaat ja maahanmuuttajat. Hiljaiset hyötyjät -diskurssi aktivoituu 45 vastauksessa. Toisin kuin muut diskurssit, hiljaiset hyötyjät -diskurssi välittää lähinnä positiivisia merkityksiä. Diskurssissa etäopetuksen nähdään sopivan sellaisille oppilaille, jotka eivät lähiopetuksessa pääse näyttämään potentiaaliaan. Erityisesti ujot oppilaat nähdään etäopetuksessa menestyjinä. Diskurssia aktivoivat verbivalinnat, kuten päästä loistamaan, puhjeta kukkaan, kukoistaa sekä päästä jyvälle. Diskurssin keskeisiä toimijoita ovat hiljaiset opiskelijat, yksinpuurtajat ja introvertit.
Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -tutkielmassani oululaisia murrepiirteitä Oulujokilaakson kuntien, eli Vaalan, Utajärven ja Muhoksen, nuorten puhekielessä. Tutkimiani murrevariantteja ovat Oulun murteelle tyypilliset yksikön 2. persoonan nää-variantti, tekkiin- ja sannoin-tyyppiset imperfektimuodot ja yksinäis-s:llinen inessiivi, esimerkiksi talosa. Tutkimukseni on jatkoa kandidaatintyölleni, jossa tutkin yksikön 2. persoonan eri variantteja vaalalaisnuorten puhekielessä. Olen kerännyt Vaalan tutkimusaineiston syksyllä 2020 ja Muhoksen ja Utajärven tutkimusaineistot syksyllä 2022. Tutkimukseeni osallistui 24 informanttia, joista 12 on poikia, 11 tyttöjä ja yksi ei halunnut ilmoittaa sukupuoltaan. Tutkimukseni edustaa dialektologista ja sosiolingvististä variaationtutkimusta. Dialektologiassa eli murteentutkimuksessa on perinteisesti keskitytty tutkimaan alueellisia kielimuotoja eli murteita. Sosiolingvistiikka taas tutkii kieltä, sen muutoksia ja vaihtelua yhteydessä yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Nykyään dialektologian ja sosiolingvistiikan suhde on läheinen. Murteita ja niissä tapahtuvia muutoksia tutkittaessa kielen ulkoisia tekijöitä ei voida sivuuttaa. Analyysissäni tutkin edellä esiteltyjen oululaisten murrepiirteiden alueellista ja sukupuolten välistä variaatiota. Aineistoni perusteella tutkimillani murrepiirteillä on suurin edustus Utajärvellä. Etenkin yksikön 2. persoonan nää-varianttia ja tekkiin- ja näkkiin-tyyppisiä imperfektimuotoja esiintyy Utajärven aineistossa paljon suhteessa Vaalan ja Muhoksen aineistoihin. Vaalan ja Muhoksen aineistossa murrepiirteiden edustuksessa ei ole suuria eroja. Sukupuolten väliset erot ovat aineistossani suurimpia Muhoksella, jossa etenkin yksikön 2. persoonan nää-variantti on selkeästi enemmän poikien suosima murrevariantti. Murrepiirteistä taas yksinäis-s:llinen inessiivi on koko aineistossani niin ikään enemmän poikien suosima piirre. Tutkimukseni osoittaa yksikön 2. persoonan nää-variantin, tekkiin- ja sannoin-tyyppisten imperfektimuotojen ja yksinäis-s:llisen inessiivin levinneen Oulun murteen reuna-alueilla. Tutkimukseni tulos myös tukee sukupuolittaisesta varioinnista aiemmin tehtyjä havaintoja tutkimissani murrepiirteissä.
Tiivistelmä. Tässä tutkielmassa olen käsitellyt lekseemille ihonvärinen muodostuvaa prototyyppistä merkitystä analysoimalla tutkielmaa varten keräämääni aineistoa. Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1) Millainen on ihonvärinen väriadjektiivina, 2) Miten ihonvärinen-väriadjektiivin käyttö vaihtelee puhuttaessa esineistä ja ihmisistä ja 3) Mikä on ihonvärinen-väriadjektiivin prototyyppi? Tutkimukseni tavoitteena on täyttää tieteellinen aukko ihonvärinen-väriadjektiivin määrittelyssä ja jäsentää sen kontekstisidonnaista merkitystä. Tutkielmani sijoittuu leksikaalisen semantiikan kentälle, ja olen käyttänyt kognitiivista teoriaa laadullisen sisällönanalyysini tukena. Leksikaalisen semantiikan avulla määritän ihonvärinen-väriadjektiivi osaksi väriadjektiivien kategoriaa. Kognitiivisen teorian kentältä olen tutkimuksessani hyödyntänyt klassista kategorisointia ja siitä johdettua prototyyppiteoriaa. Näiden avulla olen hahmottanut prototyyppisen merkityksen lekseemille ihonvärinen. Olen kerännyt tutkielmassa käyttämäni aineiston strukturoidulla kyselylomakkeella. Kyselyn tein Microsoft Officen Forms-lomakkeella, ja aineiston keruun toteutin eri sosiaalisen median alustoja hyödyntäen. Vastaajia kyselyyn tuli yhteensä 444. Vastaajilla on ollut kyselyyn vastatessaan täysi anonymiteetti, eikä vastaajia voida tunnistaa tutkielmassa käytetystä materiaalista. Kyselyssä pyysin vastaajia määrittämään eri esineiden värejä ja arvioimaan ihonvärinen-väriadjektiivin käyttöä osana erilaisia konteksteja. Vastaajien ikä tai asuinpaikka eivät vaikuttaneet tutkimuksen tuloksiin. Ihonvärinen-väriadjektiivilla viitattiin aineistossa pääasiassa vaaleisiin sävyihin, joista eniten käytettiin väriä beige. Toinen tärkeä havaintoni on, että ihonvärinen-väriadjektiivia käytettiin kuvaamaan ainoastaan esineitä. Ihmisten kuvaamiseen väriä ei käytetty. Tutkimukseni siis määrittää ihonvärinen-väriadjektiiville kaksi selkeää prototyyppipiirrettä, jotka ovat [+ BEIGE] ja [+ ESINE]. Aineistossa ehdotettiin värille myös piirrettä [+ OMA IHONVÄRI], jolloin väri määriteltäisiin kulloisenkin kielenkäyttäjän oman ihonvärin kautta. Tämä piirre on kuitenkin prototyyppiteorian näkökulmasta liian tilannesidonnainen, eikä siksi voi muodostaa prototyyppipiirrettä ihonvärinen-väriadjektiiville.
Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sosiaalisen median mainosten kieliasun vaikutusta kuluttajille syntyviin mielikuviin. Olen kerännyt aineistoni kyselylomakkeella, joka sisältää yhdeksän yhteisöpalvelu Facebookista poimittua esimerkkimainosta. Informanttien tuli arvioida mainoksen kieliasua ja uskottavuutta asteikolla 1–5. Tämän lisäksi pyysin heitä kommentoimaan mainosten kieliasua sekä sen luomaa uskottavuutta. Tutkin, mitkä mainosten kielenpiirteet nousevat vastauksissa esille ja miten ne vaikuttavat mainoksen luomaan uskottavuuteen. Tarkastelen informanttien käyttämää metakieltä ja selvitän, millaisia kielikäsityksiä se ilmentää. Tutkielmani sijoittuu kansanlingvistiikan kenttään ja se on kielikäsitystutkimusta. Metodeina käytän sisällönanalyysia sekä sisältölähtöistä diskurssianalyysia. Analyysissani selvitän, mitkä kielelliset piirteet koetaan positiivisiksi ja mitkä negatiivisiksi. Tarkastelemani piirteet ovat verkkosuomi eli emojit ja aihetunnisteet, oikeinkirjoitus sekä murteet ja puhekieli. Tulokseni osoittavat, että kielenhuollon normien noudattaminen ja aihetunnisteiden sekä emojien liioittelematon käyttö lisäävät mainoksen luomaa uskottavuutta. Kielellä leikittely, kielenhuollon normien rikkominen sekä emojien ja aihetunnisteiden runsas käyttö puolestaan vähentävät uskottavuutta. Puhekielen käyttö luo kuluttajalle mielikuvan siitä, mikä on mainoksen kohdeyleisö. Puhekieli ja slangi liitetään nuorisoon, murteen katsotaan houkuttelevan paikallista väestöä. Tutkimukseni on ajankohtainen, sillä sosiaalisen median mainosten kirjo on laaja, eikä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa mainontaa ole aiemmin tutkittu tästä näkökulmasta.
Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen järjestyksenvalvojan eksplisiittisiä nimeämisiä ja järjestyksenvalvojadiskursseja Sakari Luoman teoksessa ”Poket. Miehiä ovella 1955–2008”. Se on koottu 20 järjestyksenvalvojan haastattelujen pohjalta. Ydinaineistoni olen rajannut virkkeittäin järjestyksenvalvojan eksplisiittisten nimeämisten perusteella. Ydinaineistossani on yhteensä 545 virkettä. Tutkimukseni asettuu kriittisen diskurssianalyysin viitekehykseen. Se on tutkielmassani keskeinen sekä teoriataustana että tutkimusmenetelmänä. Analyysini pohjautuu Norman Faircloughin esittelemään analyysimalliin, joka jakautuu kuvaus-, tulkinta- ja selitysvaiheeseen. Analyysini on pääosin laadullista, mutta hyödynnän siinä myös frekvenssejä, osuuksien laskua ja niiden vertailua. Ydinaineistossani on yhteensä 26 erilaista järjestyksenvalvojan nimeämistä. Niistä neljä yleisintä merkitsevät ’ovenvartijaa’ tai ’eteisvahtimestaria’. Viidenneksi yleisin on virallinen ammattinimike ”järjestyksenvalvoja”. Useat nimeämiset ovat eräänlaisia variantteja toisistaan. Yksiosaiset nimeämiset toistuvat yhdyssanamuotoisissa nimeämisissä, ja yhdyssanojen määrite- ja edusosat vaihtelevat. Myös slangijohdoksia esiintyy. Tutkielmassani esittelen yhdeksän ydinaineistossani aktivoituvaa diskurssia: päihde-, kokemus-, motivaatio-, vastuu-, riski-, kunnioitus-, pätevyys-, muutos- ja sukupuolidiskurssin. Diskurssit ovat hyvin limittäisiä keskenään. Järjestyksenvalvojan nimeämisillä on merkittävä rooli erityisesti sukupuolidiskurssissa, jossa miessukupuoli edustuu huomattavasti voimakkaammin kuin naissukupuoli. Muutosdiskurssissa liikutaan ajassa sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen ja käsitellään järjestyksenvalvonta-alan ja ammattikunnan muuttumista. Pätevyys-, kunnioitus- ja kokemusdiskurssi muodostavat kokonaisuuden, jossa järjestyksenvalvojan kokeneisuus ja osittain siitä rakentuva pätevyys ansaitsevat kunnioitusta kollegoilta. Riskidiskurssissa vahvimmin esiin nousee väkivallan kohteeksi joutumisen riski, ja vastuudiskurssissa ilmenee odotuksenmukaisesti järjestyksenvalvojan vastuu turvallisuudesta ja järjestyksestä työpaikallaan. Lisäksi järjestyksenvalvoja vaikuttaa olevan vastuussa työpaikkansa maineesta ja taloudellisesta menestyksestä. Motivaatiodiskurssissa esille nousee kolme eri syytä aloittaa järjestyksenvalvojan työ ja pysyä siinä: raha, oma itse ja muut ihmiset. Päihdediskurssissa korostuu nimenomaan alkoholin käyttö.
Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani monikielisten lasten ja aikuisten välisissä arkikeskusteluissa ilmenevää kielenaineksen kierrätystä eli uudelleen käyttämistä. Tutkin, millaisissa funktioissa eli vuorovaikutustoiminnoissa sekä sekvensseissä kierrätystä esiintyy lapsilla ja aikuisilla. Tutkimuksen metodi on keskustelunanalyysi. Hyödynnän tutkimuksessani kahta erillistä aineistoa, joista ensimmäinen on itse keräämäni ja toinen, niin sanottu au pair -aineisto, peräisin Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmasta. Keskityn tutkimuksessani neljään eri informanttiin, 4-vuotiaaseen Jasperiin ja hänen äitiinsä Emmiin sekä 2-vuotiaaseen Eetuun ja hänen perheessään työskentelevään au pairiin Mariaan. Sekä lapsilla että aikuisilla kierrätystä esiintyy useissa eri vuorovaikutustoiminnoissa. Lasten kierrätystapaukset jakaantuvat yhteensä viiteen eri kategoriaan, jotka ovat kierrätys vastauksena kysymykseen, kierrätys reaktiona direktiiviin, kierrätys vahvistavana vuorona, kierrätys korjausaloitteessa sekä kierrätys kielenaineksen jäljittelynä. Aikuisten kierrätystapaukset taas jakaantuvat kolmeen eri kategoriaan, jotka ovat kierrätys vahvistavana vuorona, kierrätys kysymyksessä ja kierrätys ymmärrysehdokkaassa. Tutkimustulokseni osoittavat, että kierrätystä esiintyy monenlaisissa funktioissa ja sekvensseissä sekä tutkimuksen lapsilla että aikusilla.The functions of recycled turns in daily conversations between multilingual children and adults. Abstract. In this master’s thesis, I study the recycling of linguistic material in daily conversations between multilingual children and adults. Using the methodology of conversational analysis, I examine the functions and sequences in which the recycled turns of children and adults appear. I combine two separate sources of data in my research: one consists of material I have collected myself, whereas the other is from the University of Oulu Kikosa Collection. I focus on 4-year-old Jasper and his mother Emmi as well as 2-year-old Eetu and Maria, the au pair working in his family. My research indicates that the recycled turns of both children and adults appear in multiple interactional functions. The recycled turns of children appear in five different functions: responding to a question, reacting to a directive, confirming a previous turn, repair initiation, and imitation. The adults’ recycled turns appear in three functions, which are confirming a previous turn, questions, and candidate understandings. The findings of my research show that recycling appears in multiple functions and sequences with both the children and the adults.
Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -tutkielmassani hyväksyttyjä ja hylättyjä etunimiä. Tarkastelen, millaisia sivumerkityksiä eli konnotaatioita nimet herättävät itsensä isiksi, äideiksi ja vanhemmiksi mieltävissä henkilöissä. Konnotaatioiden lisäksi tutkin myös nimenantoa eli sitä, antaisivatko vastaajat tutkimuksessani mukana olevia harvinaisia nimiä omille lapsillensa. Vertailen isien, äitien ja itsensä vanhemmiksi mieltävien vastauksia keskenään. Tutkimuksessani on perinteisen kahden informanttiryhmän sijaan kolme ryhmää, sillä olen antanut vastaajan luonnehtia itsensä neutraalisti vanhemmaksi, jos hän ei ole kokenut sukupuoli-identiteetiltään kuuluvansa isien tai äitien ryhmään. Tämä tuokin uuden lähestymistavan sosiolingvistiikan perinteisiin taustamuuttujiin. Nimenantoa tutkiessani vertaan informanttien vastauksia nimilautakunnan päätöksiin ja tarkastelen, ovatko informantit nimien sopivuudesta tai sopimattomuudesta samaa mieltä kuin nimilautakunta. Näin arvioin, kuinka hyvin nimilautakunta seuraa nykyistä nimenantokulttuuria. Tutkimuksessa mukana olevat 16 nimeä ovat nimilautakunnan vuosina 2015–2019 hylkäämiä tai vuosina 2018–2019 hyväksymiä. Nimet ovat harvinaisia, selvästi suomalaisesta nimiperinteestä erottuvia nimiä. Tutkin vastaajien suhtautumista nimiin hyväksytyistä ja hylätyistä muodostamani vastinpari kerrallaan. Aineistoni koostuu 90 vastauksesta, jotka olen kerännyt sähköisellä kyselylomakkeella lokakuussa 2021. Tutkimukseni on nimistöntutkimusta eli onomastiikkaa, tarkemmin sanottuna sosio-onomastiikkaa, sillä tutkin nimien käyttöä, variaatiota ja nimenantoa. Tutkimukseni noudattaa laadullisen eli kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä etenemällä aineistopohjaisesti. Lisäksi analysoin avoimia kysymyksiä ja tutkin laajempaa ilmiötä, vanhempien suhtautumista hyväksyttyihin ja hylättyihin nimiin. Tutkimuksessani yhdistyvät kuitenkin myös määrällisen eli kvantitatiivisen tutkimuksen piirteet. Tutkimukseni osoittaa, että isävastaajat suhtautuvat hyväksyttyihin ja hylättyihin nimiin muita vastaajaryhmiä negatiivisemmin. Äidit suhtautuvat nimiin isiä positiivisemmin, kun taas itsensä vanhemmiksi mieltävät ovat kertoneet muita ryhmiä useammin nimien herättävän positiivisia konnotaatioita. Suurin osa vastaajista suhtautuu hyväksyttyihin ja hylättyihin nimiin enimmäkseen negatiivisesti. Nimien herättämiin konnotaatioihin vaikuttivat eniten nimen merkitys, pituus, ääntäminen ja kirjoitusasu. Isät kiinnittivät selvästi eniten huomiota nimen merkitykseen, kun taas äidit ja vanhemmat nimen kirjoitusasuun ja ääntämiseen. Nimenantoa tutkiessani selvisi, että suurin osa vastaajista ei nimeäisi lastaan tutkimuksessa mukana olevilla nimillä. Osa kuitenkin hyväksyisi nimet osaksi Suomen etunimistöä. Eniten halukkuuteen antaa tutkimuksessani mukana oleva nimi omalle lapselleen vaikuttivat nimen kirjoitusasu, nimestä aiheutuva haitta ja nimen herättämä negatiivinen konnotaatio. Äidit perustelivat nimenantoa muita ryhmiä enemmän nimien kirjoitusasulla, isät suomalaisella nimiperinteellä ja itsensä vanhemmiksi mieltävät omilla henkilökohtaisilla syillään. Tutkimuksestani käy ilmi, että eri nimenantajat suosivat perinteisiä suomalaisia etunimiä, vaikka harvinaiset uudisnimet kasvattavatkin suosiotaan. Nimilautakunnan päätökset ja vastaajien perustelut vastasivat toisiaan, mikä osoittaa, että nimilautakunta ja nimilaki seuraavat ajankohtaista nimenantokulttuuria.
Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani koulukiusaamisdiskursseja Koskelan teinisurmaa (2020) koskevissa mediateksteissä. Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien uutisartikkelista ja sen kommenttipalstasta. Olen kerännyt aineiston tammikuussa 2021. Tavoitteenani on tutkia kielen käytön tapoja koulukiusaamisesta keskusteltaessa. Tutkielmani teoreettinen viitekehys pohjautuu Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin malliin. Tämän lisäksi olen tehnyt sisällönanalyysia aineistostani. Koulukiusaamisdiskurssien lisäksi pohjustan tutkimuksessa aineiston käsityksiä koulukiusaamisesta, kiusaajista ja kiusatuista. Tarkastelen kiusaajista ja kiusatuista aineistossa muodostettuja subjektipositioita. Subjektipositioiden avulla muodostuu tarkka kuva siitä, millaisina toimijoina kiusaaja ja kiusattu nähdään aineistossa. Kiusaaja nähdään aktiivisena toimijana, jolla on enemmän valtaa kuin kiusatulla. Kiusaajaa kuvataan aineistossa negatiivisesti latautuneilla substantiivi- ja adjektiivivalinnoilla, kuten paha ja julma. Kiusattu taas nähdään passiivisessa asemassa kiusaajan verrattuna. Kiusattuun suhtaudutaan empaattisesti, ja häneen pyritään samastumaan. Koulukiusaaminen nähdään aineistossa asteittain etenevänä, negatiivisena ilmiönä. Kiusaaminen on jatkuvaa toimintaa, joka sisältää vääristyneitä valtasuhteita. Aineistossani aktivoituu neljä eri koulukiusaamisdiskurssia. Ne ovat vastuudiskurssi, emootiodiskurssi, rikosdiskurssi ja toimintadiskurssi. Olen luokitellut vastuudiskurssin kolmeen alakategoriaan, jotka ovat kasvatuksen vastuu, viranomaisten vastuu ja yksilön vastuu. Lisäksi emootio- ja rikosdiskurssit olen jakanut niin sanottuihin konteksteihin, jotka aktivoivat diskurssia. Rikosdiskurssin sisällä aktivoituu myös vahvasti rikosnimikediskurssi, jonka olen eristänyt rikosdiskurssia käsittelevän alaluvun viimeiseksi. Toimintadiskurssin olen jakanut kahteen eri aladiskurssiin, jotka ovat selitysdiskurssi ja ratkaisudiskurssi. Vastuudiskurssi lähestyy kiusaamista vastuun ja syytöksien näkökulmasta. Vastuu jakaantuu aineistossa pääasiassa kasvattajille ja viranomaisille, mutta olen huomioinut myös yksilön rikosoikeudellisen vastuun, joka tulee aineistossa muutamassa kohtaa ilmi. Vastuudiskurssi aktivoituu substantiivivalinnoissa, kun pyritään osoittamaan, kuka tai ketkä kiusaamisesta ovat vastuussa. Lisäksi välttämättömyyttä ja velvollisuutta ilmaisevat verbivalinnat rakentavat vastuudiskurssia. Emootiodiskurssissa osoitetaan tunteita Koskelan teinimurhaa ja yleisesti kiusaamista kohtaan. Diskurssi jakaantuu kolmeen selkeään kategoriaan, jotka ovat samastuminen, reagoiminen ja viestin vahvistaminen. Emootiodiskurssi aktivoituu substantiivi- ja adjektiivivalinnoissa, kuten pohjaton suru ja typerä kellokas. Retoriset, kirjallisesti käytetyt tehokeinot, kuten isojen kirjaimien ja huutomerkkien käyttö, ovat pyrkimys vahvistaa viestiä. Rikosdiskurssi aktivoituu rikoksesta ja lainsäädännöstä keskusteltaessa. Olen jakanut myös rikosdiskurssin neljään eri kontekstiin, jotka ovat lainsäädännön korjaaminen, sanktioiden tiukentaminen, mielentilan tutkiminen sekä aikuisten ja nuorten erilainen kohtelu. Rikosdiskurssi aktivoituu lähinnä substantiivivalinnoissa, jotka koskevat aiheita rikos ja lainsäädäntö. Tällaisia substantiivivalintoja ovat esimerkiksi murha, tuomio ja mielentila. Rikosdiskurssin yhteyteen olen eristänyt myös rikosnimikediskurssin, joka lähestyy kiusaamista rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Koulukiusaaminen sanana käsitetään ilmiötä vähätteleväksi. Toimintadiskurssi kuvaa toimintaa sekä ennen että jälkeen kiusaamisen. Selitysdiskurssi rakentuu aineistossa ilmenevistä syistä, jotka ovat johtaneet kiusaamiseen. Selittäviä syitä ovat esimerkiksi opetuksen inkluusio, alaikäisten päihteiden käyttö ja laumassa esiintyvä ryhmäpaine. Ratkaisudiskurssi esittää ratkaisuja kiusaamisen loppumiselle tai sen ehkäisemiselle. Ratkaisuehdotuksia ovat esimerkiksi kiusattujen laajempi auttaminen sekä sopivien opettajien palkkaaminen kouluihin. Toimintadiskurssi aktivoituu lähinnä ehdollisuutta ja välttämättömyyttä ilmaisevissa verbivalinnoissa.
Tiivistelmä. Olen tutkinut pro gradu -tutkielmassani emojin välimerkinomaista käyttöä eri ikäryhmissä. Emojin välimerkinomainen käyttö tarkoittaa sitä, että emoji sijoitetaan tekstiin jaksottavana välineenä niin, että se joko vahvistaa välimerkkiä tai korvaa sen kokonaan. Asetelmavaiheessa olen keräämäni teorian perusteella päättänyt toteuttaa tutkimuksen niin, että nimeän ilmiön emoji-välimerkki-ilmiöksi ja käsittelen sitä tutkimuksessa uudenlaisena kielen ilmiönä. Tutkimuksen olen toteuttanut kyselytutkimuksena. Rajasin tutkimuksessa esiintyvät informanttiryhmät iän perusteella neljään eri ryhmään: alle 20-vuotiaat, 20–39-vuotiaat, 40–59-vuotiaat sekä yli 60-vuotiaat. Täten olen kyennyt tarkastelemaan sitä, miten emojeita käytetään välimerkinomaisesti kunkin eri viiteryhmän kesken ja millaisia viiteryhmien välisiä eroja käytössä esiintyy. Aineistoa olen analysoinut sekä määrällisesti että laadullisesti. Olen vertaillut vastauksissa esiintyviä lukuja määrällisesti tilastollisin menetelmin. Laadullisesti olen taas tulkinnut informanttien vastaustensa tueksi antamia vapaaehtoisia perusteluja, sekä arvioinut mahdollisia syitä tilastoiduissa luvuissa esiintyville yhtäläisyyksille ja eroavuuksille. Havaintojeni mukaan jokainen viiteryhmä käyttää emojeita välimerkinomaisesti tietyllä tavalla. Näissä käyttötottumuksissa esiintyy jonkin verran eroja ryhmien välillä. Keskimäärin tuloksista voidaan todeta, että mitä kauempana tarkasteltavat ikäryhmät ovat toisistaan ikäerojensa puolesta, sitä erilaisemmilta nämä käyttötottumukset näyttävät toisiinsa verrattuna. Esimerkiksi kaikista nuorimmat tutkimukseen vastanneet informantit käyttävät emojeita tekstin jaksottamiseen keskimäärin jopa luontevammin kuin tavallisia välimerkkejä. Vastaavasti taas vanhempien vastaajien keskuudessa emojeilla on keskeisempi rooli sävyn, tunnetilan ja visuaalisen ilmeen välittämisessä viestinnässä. Tutkielman tekeminen jakautui ajallisesti noin reilun vuoden mittaiselle jaksolle, jonka aikana emojien käyttötottumukset ovat jo osittain muuttuneet siitä, millaisia ne olivat tutkielman aloitusvaiheessa keväällä 2021. Emoji-välimerkki-ilmiön luonne muuttuu hyvin nopeasti, minkä seurauksena olen tehnyt johtopäätöksen siitä, että ilmiöstä olisi hyvin mahdollista saada suurestikin omasta tutkimuksestani poikkeavia tuloksia, mikäli tutkimus toistettaisiin muutaman vuoden kuluttua. Verkkokielen ilmiönä emojien käyttö on jatkuvassa muutoksessa, ja niitä käytetään aina jonkin verran eri tavalla riippuen siitä, miten tarkasteltavan viiteryhmän rajaa. Eroavaisuuksia voi olla kielenkäyttäjien ikien lisäksi myös sosiaalisissa taustoissa, kielellisissä taustoissa, työ- ja harrasteyhteisöissä sekä muissa vastaavissa pienemmissä ja suuremmissa kulttuurirajauksissa.
Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, milloin korrelaatti voidaan käsitteistää abstraktiksi tai konkreettiseksi paikaksi ja milloin taas abstraktiksi asiaksi. Lisäksi kuvaan koko aineistoni relatiivisanan valintaa määrällisesti ryhmittelemällä relatiivisanan sisältävät virkkeet kieliopillisiin ja osittain myös semanttisiin kategorioihin. Tutkielmani teoreettinen viitekehys soveltaa kognitiivisen semantiikan ja kognitiivisen kielitieteen teorioita, erityisesti käsitteistämistä. Käsitteistämisellä tarkoitetaan sitä, että kun ihminen muodostaa kielellisiä ilmauksia, hän suhteuttaa ne maailmaa koskeviin käsityksiinsä. Käsitteistämiseen voivat vaikuttaa muun muassa näkökulma sekä ihmisen sosiokulttuurinen tausta. Tutkimukseni on korpustutkimus, jossa tarkastelen relatiivivirkkeitä sekä niiden korrelaatteja internetkeskusteluista ja lehtiteksteistä. Tutkimusaineistonani on otanta Suomi24 virkkeet -korpuksesta (2001) sekä Aamulehden lehtiteksteistä Suomen kielen tekstikokoelman Helsinki Korp -versiosta (1999). Olen kerännyt kummastakin korpuksesta 150 joka-relatiivisanan sisältävää virkettä ja saman verran mikä-relatiivisanan sisältäviä virkkeitä. Tutkimusaineistoni sisältää kaikkiaan 600 relatiivivirkettä. Sovellan korrelaattien analyysissa kognitiivisen semantiikan metodeja, joista hyödynnän etenkin käsitteistämistä. Tarkastelen siis, millaiseksi korrelaatin merkitys voidaan kulloinkin käsitteistää. Kun tutkin korrelaatin käsitteistämistä abstraktiksi tai fyysiseksi paikaksi, sovellan mielikuvaisuuden, mittakaavan sekä vaikutusalan periaatteita. Hyödynnän mielikuvaisuutta tutkimuksessani siten, että yritän muodostaa korrelaatista mielikuvaa. Tarkastelen, onko mielikuvan korrelaatti rajoiltaan selvä vai epäselvä ja kuinka laaja paikkakorrelaatin ala on. Jos mielikuvan korrelaatti hahmottuu tarkkarajaiseksi, selväksi paikaksi, voidaan korrelaatti käsitteistää paikaksi fyysisessä avaruudessa. Jos taas korrelaatti hahmottuu rajoiltaan epäselväksi tai avoimeksi paikaksi, voidaan se käsitteistää paikaksi abstraktissa avaruudessa. Abstrakti paikka eroaa abstraktista asiasta siten, että abstraktista paikasta voidaan muodostaa mielikuva, jossa hahmottuu abstraktiin kontekstiin laajennettu spatiaalinen ulottuvuus. Mielikuvaan abstraktista asiasta ei voida liittää spatiaalista ulottuvuutta. Tutkielmani relatiivivirkkeiden määrällinen kuvaus osoittaa, että tutkimustulokseni ovat monilta osin samansuuntaiset aiempien tutkimusten kanssa. Suurin osa aineistoni relatiivivirkkeistä on yleiskielen normien mukaisia, ja kun virheitä esiintyy, ovat ne useammin mikä- kuin joka-relatiivisanan yhteydessä. Tämä on tavallista myös aiemmissa tutkimuksissa. Virheellisiä relatiivivirkkeitä esiintyy aineistossani enemmän epämuodollisessa internetkeskustelussa kuin standardikieleen pyrkivässä lehtikielessä, mikä on samankaltainen tutkimustulos kuin Irmeli Pääkkösen (1988) relatiivisanan valintaa käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessa. Lehtitekstien relatiivivirkkeet taas ovat useammin ei-restriktiivisiä kuin restriktiivisiä, mikä on samansuuntainen ilmiö kuin Pääkkösen (1988) lehtikieltä ja ylioppilasaineita sisältävässä aineistossa. Tutkimustulosteni valossa esitän, että tekstilajilla voi olla vaikutusta relatiivikonstruktioiden käyttöön. Lehtikielen relatiivikonstruktiot voivat olla kuvailevampia ja esittelevämpiä kuin internetkeskustelun. Internetkeskustelussa saattaa taas ilmetä enemmän pronominikantaisia korrelaatteja kuin lehtikielessä, koska puhutussa kielessä voidaan esimerkiksi pronominilla se viitata puheena olevaan asiaan. Lehtikielessä voi esiintyä enemmän täsmällisyyttä kuvaavia määränilmauksia kuin internetkeskusteluaineistossa.
Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmassani tutkin Pudasjärven lukiolaisten käsityksiä heidän murteestaan. Selvitän, kokevatko informanttini käyttävänsä enemmän itäisiä (Kainuun murteen) vai läntisiä (Oulun seudun murteen) murrevariantteja. Tutkin heidän kokemuksiaan ts-yhtymän, tk-yhtymän sekä sinä-persoonapronominin käytöstä. Tutkin myös sitä, minkä murteen puhujiksi he identifioituvat. Aineistoni olen kerännyt kyselylomakkeella syksyllä 2022. Olen analysoinut lomakkeella saamiani vastauksia sekä kvantitatiivisella että kvalitatiivisella otteella. Analyysissa olen ottanut huomioon sen, missä päin Pudasjärveä informanttini asuvat. Tutkielmassani olen myös esitellyt aiempia tutkimuksia ja verrannut saamiani tuloksia niihin. Teoriaosuudessa olen esitellyt keskeisten käsitteiden lisäksi kansanlingvistiikkaa ja kansandialektologiaa. Tutkimuksestani selviää, että Pudasjärven lukiolaiset kokevat käyttävänsä enemmän läntisiä variantteja. ts-yhtymässä hallitsee läntinen tt-variantti. tt-varianttia koetaan käytettävän eniten myös sellaisissa tapauksissa, joissa yksinäis-t:llinenkin muoto olisi mahdollinen. Itäistä ht-varianttia koetaan käytettävän eniten kaupungin itäpuoliskolla. tk-yhtymästä koetaan käytettävän eniten Oulun seudun murteelle tyypillistä assimiloitunutta kk-muotoa. Sinä-pronominista eniten koetaan käytettävän Oulun seudun murteelle tyypillistä nää-varianttia. Tässä on kuitenkin vaihtelua lausetyypin mukaan: kysymyslauseessa nää-variantti koetaan luonnollisimmaksi, kun taas väitelauseessa sää-variantti. Tutkimuksestani selviää myös, että informanttieni murreidentiteetti on epäselvä. Suurin osa heistä ei osaa sanoa, mitä murretta he kokevat puhuvansa. Enemmän on kuitenkin Oulun murteen puhujiksi identifioituvia kuin Kainuun murteen puhujiksi identifioituvia.
Tiivistelmä. Kandidaatintutkielmassani tutkin, mitä diskursseja eli puhumisen tapoja aktivoituu yleiskielen suositusten vastaisen pronominin käytön yhteydessä. Selvitän sähköisen kyselylomakkeen avulla kielenkäyttäjien käsityksiä hän-pronominin käytöstä viittaamassa laitteisiin ja eläimiin ja se-pronominin käytöstä viittaamassa ihmisiin. Analysoin aineistoni sisällönanalyysia ja diskurssianalyysia hyödyntäen. Kyselyyn vastasi 61 informanttia. Kyselylomake sisälsi kahdeksan suljettua kysymystä ja kolme avointa kysymystä. Tarkastelin syvemmin avoimien kysymyksien vastauksia sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin keinoin. Aineistossa aktivoituu 7 diskurssia: kielenkäyttötilanne-, tunne-, ulkoistus-, elollisuus-, normi-, erityisyys- ja tehokeinodiskurssi.
Tiivistelmä. Tutkin kandidaatintutkielmassani ekspressiivisanojen muodostusta Mikko Rimmisen teoksessa Maailman luonnollisin asia. Aineistoksi olen kerännyt teoksesta 79 ekspressiivisanaa, joista 59 on ekspressiivisiä verbejä ja 20 ekspressiivisistä verbeistä johdettuja nomineja. Olen pyrkinyt valitsemaan aineistooni vain harvinaisia ekspressiivisanoja: murresanoja tai mahdollisia uudis- tai tilapäisjohdoksia. Olen hyödyntänyt erityisesti sanakirjoja aineiston keräämisessä sekä analysoimisessa. Tarkastelen aineistoani johto-opin näkökulmasta. Tutkin, että ilmeneekö aineistoni ekspressiivisanoissa toistuvia johto-opillisia kaavoja, joilla ekspressiivisanastoa muodostetaan. Tutkin, ilmeneekö näissä löydöksissä jokin johdostyyppi tai sanaluokka. Lisäksi tutkin, mistä aineistoni lekseemit tai niiden vartaloaines voisi olla peräisin. Tutkin aineistoni lekseemien vartaloaineksen yhteyttä muihin lekseemeihin sanakirjoissa. Tutkielmani tuloksen mukaan ekspressiivistä sanastoa muodostetaan ainakin verbien kohdalla johto-opillisilla muoteilla.
Tiivistelmä. Tutkielman aiheena on keskustelunanalyysissä esiin nousseet moodit pöytäroolipelipöydän kontekstissa. Aineistona on Oulun videokorpukseen kuuluva Warhammer-roolipeliä käsittelevä videotallenne. Nauhoituksella nuoret aikuiset pelaavat fantasiaroolipeliä, käyskentelevät huoneessa ja juttelevat peliin liittyvistä ja liittymättömistä aiheista. Löydetyt moodit ovat roolipuhe, metapuhe ja pelistä irrallinen puhe. Roolipuhe on eläytyvää, metapuhe eläytymistä tukevaa ja pelistä irrallinen puhe näiden arkinen verrokki, mikä eroaa pelipöydän ulkopuolisesta puheesta vähän, jos lainkaan. Saatujen tulosten lisäksi pohditaan, mitä muita piirteitä roolipuheella voisi olla, joita nauhoituksesta ei ilmennyt.
Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Mikko Kuoppalan tekstin Jättiläinen semantiikkaa ja metaforia. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaista semantiikkaa Kuoppalan tekstissä esiintyy ja millaisia metaforia hän käyttää kertoakseen eri merkityksiä. Tutkimuksessani selvitän myös, miten Kuoppala käyttää tekstissään puhefunktioita semantiikan taustalla. Tutkimukseni on luonteeltaan kvantitaviinen ja se sisältää aineiston, tutkimushypoteesit, tutkimuskysymykset ja empiirisen kehän, jossa aineistonkeruu, hypoteesien testaus ja tulosten tulkinta seuraavat toisiaan. Tutkimusaineistoni on Kuoppalan teksti Jättiläinen kokonaisuudessaan. Tutkielmani kuuluu kognitiivisen kielitieteen piiriin. Semanttinen analyysini nojaa Kaija Kuirin (2012) semanttiseen johdatukseen, jota tuen Vyvyan Evansin ja Melanie Greenin semantiikan teorialla sekä Jari Sivosen (2005) nykysuomen epäsuoraa reittiä ilmaisevien verbien kognitiivisen semantiikan tutkimuksella. Metafora-analyysini pohjana ovat George Lakoffin ja Mark Johnsonin (1980) kehittämä kognitiivinen metaforateoria, Lakoffin ja Mark Turnerin (1989) elämä- ja kuolemametaforat sekä Zoltán Kövecsesin (2010) käytännönläheinen lähestyminen metaforiin. Tarkastelen tutkielmassani muun muassa metaforia ELÄMÄ ON MATKA ja KUOLEMA ON UNTA. Tutkielmassani selvisi, että Kuoppala käyttää tekstissään semantiikkaa, joka saa hänet näyttäytymään heikkona ja hauraana. Hänellä ei ole tekstin semantiikan perusteella selkeä suuntaa elämässään. Hän käyttää tekstissään semantiikkaa, johon sisältyy paljon metaforia. Hän vertailee esimerkiksi hyrrän pyörimistä ihmisen pyörimiseen, josta tämän tutkielman otsikko on suora lainaus. Tutkielmassani selvisi myös, että Kuoppala käyttää negaatioita pyyntöjen esittämiseen. Tekstissä Jättiläinen esiintyvä Kuoppala on epävarma ja miellyttämisen haluinen henkilö. Hän ei halua häiritä toista ihmistä esittämällä tätä kohtaan pyyntöjä. Tutkielmani analyysin perusteella Kuoppala näkee jättiläisen henkilönä, jollaiseksi myös hän haluaa tulla. Hän haluaa esimerkiksi kasvaa jättiläisen kenkiin, mutta ei koe koskaan olevansa siihen valmis. Jättiläinen esiintyy lisäksi selkeänä elämänoppaana Kuoppalalle, joka viittaa henkilökohtaiseen suhteeseen näiden kahden välillä. Elämänohjeet tulevat Kuoppalalle toisinaan pyytämättä ja toisinaan hän joutuu niitä pyytämään. Hän tuntuu pelkäävän elämäänsä ja sen tuomien ongelmien kohtaamista ilman jättiläistä ja tämän tarjoamaa apua, tukea ja turvaa.
Tiivistelmä. Tutkin suomi-pohjoissaame koodinvaihtoa 20:ssä Ylen suomenkielisessä verkkojulkaisussa vuosilta 2014–2022. Aihepiirinä julkaisuissa on saamenkäsityöt. Aiempaa suomen ja pohjoissaamen välistä aineistovetoista kielikontaktitutkimusta ei juurikaan ole. Kiinnostuin koodinvaihtoilmiöstä eräässä käsityölehdessä ja halusin tutkia, minkä verran pohjoissaamea esiintyy yleensä suomen seassa. Käsityöt valikoituivat aihepiiriksi, sillä ne ovat sekä oma mielenkiinnon kohteeni että keskeinen osa saamelaiskulttuuria. Teoreettisella kentällä tutkimukseni sijoittuu synkronisen kielentutkimuksen alle. Tutkin aineistoani yhdessä aikapisteessä, en kielessä ajan kuluessa tapahtuneita muutoksia. Laadullisen tutkimukseni apuna käytän kvantitatiivisia työkaluja. Tärkeimpiä taustateorioita ovat kielikontaktitutkimuksen, koodinvaihdon ja monikielisten yhdyssanojen teoriat. Analyysini apuna käytän yksittäisiä käännöstieteen käsitteitä, kuten reaalia, sillä suurin osa aineistoni teksteistä osoittautui käännösteksteiksi. Tutkielma ei kuitenkaan kuulu käännöstieteen alaan. Olen kerännyt aineiston Ylen verkkosivuilta käyttämällä hakusanoja duodji, saamenkäsityö ja gákti. Yhteensä esiintymiä on 190, joista erimuotoisia on 91. Olen luokitellut esiintymät analyysiani varten yksiosaisiin yleisnimiin, yksiosaisiin erisnimiin, yhdyssanoihin, sanaliittoihin ja muu-ryhmään. Muu-ryhmää en käsittele analyysissani sen suppeuden vuoksi. Tutkin kokoelman esimerkkejä syntaktisen analyysin avulla. Luokittelen esimerkkini Nedergaard-Larsenin (1993) kielenulkoisten kulttuuristen käännösongelmien jaottelumallin avulla hahmottaakseni esiintymien aihepiirejä. Suurin osa kokoelmani esiintymistä on yhdyssanoja (43 % kaikista), kolmannes eli 33 prosenttia yksiosaisia yleisnimiä, 17 prosenttia sanaliittoja ja 4 prosenttia yksiosaisia erisnimiä. Analyysin ulkopuolisen muu-ryhmän osuus esiintymistä on kaksi prosenttia. Pääasiallisesti yksiosaisten esiintymien vartalot ovat pohjoissaameksi ja ne on mukautettu suomen kieleen esimerkiksi suomenkielisellä päätteellä. Yhdyssanat ovat joko kaksi- tai kolmikielisiä, ja niissä esiintyy sekä yleis- että erisnimiä ja sanaliitoissa pelkästään erisnimiä. Lähes kaikissa yhdyssanaesiintymissä edusosat ovat matriisikielisiä, mikä on linjassa verrokkitutkimusten kanssa. Useimmat esiintymistä ovat substantiiveja tai yhdyssubstantiiveja. Lähes kaikki esiintymät voi luokitella reaalioiksi ja ne edustavat useimmiten kulttuuriin tai yhteiskuntaan liittyviä ilmauksia, kuten taidetta tai elintapoja. Lauseissa kokoelmani esiintymät toimivat subjektina, objektina ja erilaisina adverbiaaleina. Kokoelmassa on sekä passiivi- että aktiivilauseita. Kaikki esiintymien kontekstilauseet kuuluvat monikäyttöisiin lausetyyppeihin, ja kokoelma sisältää transitiivi-, intransitiivi- ja kopulalauseita. Tässä tutkimuksessa upotettu kieli ei vaikuttanut matriisikielen rakenteeseen. Yleisesti tämän tutkimuksen pohjalta voi todeta, että pohjoissaamenkielistä ainesta esiintyy ainakin saamenkäsityöaiheisissa suomenkielisissä teksteissä. Esiintymät keskittyvät lekseemeihin duodji eli ’saamenkäsityö’ ja gákti eli ’saamenpuku’. Koodinvaihdolla tekstissä voi olla monta tarkoitusta, kuten kulttuurin säilyttäminen ja esille tuominen. Tekstilajilla voi olla merkitystä esiintymien muotoon.Abstract. In this thesis, I research code-switching between Finnish and Northern Sami in 20 online publications by the Finnish broadcasting company Yle. These publications were written in Finnish between 2014 and 2022, and their topic is Sami handicrafts. There is virtually no prior data-driven research on code-switching between Finnish and Northern Sami. I became interested in the code-switching phenomenon after observing it in a craft magazine and wanted to investigate how much Northern Sami is present among Finnish in general. I selected handicrafts as the topic because they are my own point of interest and a central part of Sami culture. In the theoretical field, my research falls under synchronic language research. I study my material at a given point in time, not the changes that have occurred in the language over time. I use quantitative tools to help my qualitative research. The most important background theories are the theories of language contact research, code-switching and theories related to multilingual compound words. To aid my analysis, I use individual concepts of translation science, such as realia, because most of the texts in my material turned out to be translations into Finnish. However, the thesis does not belong to the field of translation studies. I have collected the material from Yle’s website using the keywords duodji, saamenkäsityö (Sami handicraft) and gákti. In total, there are 190 occurrences, of which 91 have unique forms. For my analysis, I have classified the occurrences into one-part common nouns, one-part proper nouns, compound words, word combinations and “other”. I will not discuss the “other” group in my analysis because of its small size. I study the examples in the collection using syntactic analysis. I classify my examples using Nedergaard-Larsen’s (1993) division of extra-linguistic cultural translation problems to see which topics they are related to. Of all the occurrences in my collection, most (43 %) are compound words, a third or 33 % are one-part common nouns, 17 % are word combinations and four percent are one-part proper nouns. The “other” group comprises two percent of all occurrences. For the most part, the word stems of the one-part instances are in Northern Sami, and they have been adapted to the Finnish language, for example with the use of a Finnish suffix. The compound words are either bilingual or trilingual, and they comprise both common and proper nouns, whereas the word combinations comprise only proper nouns. Almost all the heads of the compound words are in the matrix language, which is in line with the findings of control studies. Most occurrences are nouns or compound nouns. Almost all occurrences can be classified as realia and they mostly represent expressions related to culture or society, such as art or ways of life. In sentences, the occurrences act as the subject, object or as various adverbials. The collection contains both passive and active sentences. All the context sentences belong to multipurpose sentence types and the collection contain transitive, intransitive and copula sentences. In this study, the embedded language did not affect the matrix language structure. In general, based on this research, it can be stated that Northern Sami material appears at least in Finnish-language texts on Sami handicrafts. The occurrences are concentrated in the lexemes duodji or ’Sami handiwork’ and gákti or ’Sami dress’. Code-switching in a text can have many purposes, such as preserving and highlighting culture. The types of text can influence the form of the instances.
Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen alkoholipolitiikkaa käsittelevissä sanomalehtiteksteissä aktivoituvia diskursseja ja lekseemin eurooppalainen luonnollistumaa alkoholipoliittisessa kontekstissa. Tutkimusaineistoni koostuu 30:stä Helsingin Sanomissa julkaistusta sanomalehtitekstistä, joiden otsikossa tai leipätekstissä esiintyy lekseemi eurooppalainen. Vanhimmat 10 tekstiä on julkaistu 1990-luvun alkupuoliskolla ennen vuoden 1995 alkoholipoliittista kokonaisuudistusta. 10 tekstiä on 2010-luvulta ennen suunniteltua, mutta toteuttamatta jäänyttä alkoholipoliittista kokonaisuudistusta. Uusimmat 10 tekstiä on julkaistu ennen vuoden 2018 alkoholipoliittista kokonaisuudistusta. Tutkimukseni keskeisenä teoreettisena ja metodisena lähtökohtana on kriittinen diskurssianalyysi. Sovellan Norman Faircloughin (1994 [1989]) analyysimallia, jossa on kuvauksen, tulkinnan ja selityksen tasot. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullista. Esittelen tutkimuksessani neljä aktivoituvaa diskurssia. Ne ovat haitta-, kulttuuri-, suunta- ja vapausdiskurssi. Lisäksi esittelen lekseemin eurooppalainen luonnollistumaa koskevat havaintoni ja johtopäätökseni. Haittadiskurssissa on kysymys puhumisen tavasta, jossa korostuvat alkoholinkäyttöön liittyvät kielteiset ilmiöt ja seuraukset. Kulttuuridiskurssissa on kyse alkoholinkäytön tapoihin liittyvästä puheesta. Vapausdiskurssissa ovat läsnä normistoon, instituutioihin sekä kieltoihin ja rajoituksiin liittyvät puhumisen tavat. Suuntadiskurssi on alkoholipoliittisessa kontekstissa esiintyvää metaforista puhetta, jossa entiteetti on liikkeessä ja joko toimija tai suunta on abstrakti. Nämä diskurssit limittyvät ja kietoutuvat toisiinsa. Useimmissa teksteissä aktivoituu useita diskursseja. Lähestyn aihetta kuvauksen ja tulkinnan tasoilla sanaston osalta varsinkin substantiivi- ja verbivalintojen, erityisesti alkoholijuomien eksplisiittisten nimeämisten kautta. Kieliopin osalta tarkastelen varsinkin modus- ja persoonavalintoja sekä lekseemin eurooppalainen komparaatiota. Edelleen tarkastelun kohteena ovat retoriset kysymykset. Selityksen tasolla sidon analyysini yhteiskunnalliseen kontekstiin. Alkoholidiskurssit vaikuttavat erilaisilta vakiintuneilta puhumisen tavoilta kahden perusargumentin ympärillä. Yhden mukaan alkoholihaitat aiheutuvat liiallisesta sääntelystä ja sen myötä alkoholijuomien heikosta saatavuudesta, mikä johtaa ei-toivottavaan alkoholinkäyttöön. Toisen mukaan alkoholipolitiikan vapauttaminen ja sen myötä alkoholijuomien parempi saatavuus lisäisi alkoholihaittoja. Lekseemi eurooppalainen näyttää 1990-luvun alussa alkaneiden tai kiihtyneiden luonnollistumis- ja luonnollistamisprosessien seurauksena muodostuneen käsitteeksi totuttua vapaammille alkoholioloille. Tutkimukseni on lähtökohta laajemmille alkoholipolitiikkaa koskevien kielen ilmiöiden tarkasteluille. Tulokset auttavat lähestymään kriittisesti vakiintuneita alkoholipoliittisen puheen tapoja ja kehittämään tutkimusta aiheen ympärillä.
Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sitä, mitkä tekijät vaikuttavat lampaiden nimeämiseen Suomessa. Tutkimukseni vastaa kysymyksiin siitä, mitä nimenvalintaperusteita käytetään lampaiden nimenannossa, kuinka lampaan käyttötarkoitus vaikuttaa sen nimeämiseen sekä miksi lammas saa nimen tai se jätetään nimeämättä. Lisäksi vertailen lampaiden nimeämistä muiden eläinten, pääasiassa lehmien, nimeämiseen. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on sosio- ja kansanonomastinen. Yksi tutkimukseni tärkeimpiä termejä on Niedzielskin ja Prestonin metakieli, joka esitellään heidän teoksessaan Folk linguistics (2000). Metakieli jaetaan kahteen eri tasoon, ja analyysini käsittelee molempia metakielen tasoja. Metodina olen käyttänyt kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Analyysini perustuu pitkälti aineistoni luokitteluun eri näkökulmista. Olen käyttänyt lukuja ja taulukoita havainnollistamaan aineistosta tekemiäni havaintoja. Olen kerännyt aineistoni sähköisellä kyselylomakkeella lokakuussa 2021. Kyselyyn vastasi 239 suomalaista lampaanomistajaa tai muuta henkilöä, jotka toimivat lampaiden parissa. Kyselyssä oli yhteensä 17 kysymystä, joiden avulla kartoitin vastaajien taustatietojen lisäksi muun muassa lampaiden nimenvalintaan, nimenantoprosessiin sekä nimen käyttökonteksteihin liittyviä seikkoja. Viimeinen kysymys oli tietosuojailmoitus. Tutkimustuloksistani käy ilmi, että lammaslauman koolla ja lampaan käyttötarkoituksella on suuri vaikutus nimenvalintaperusteisiin. Suuremmissa lammaslaumoissa ylivoimaisesti eniten käytetty nimenvalintaperuste on nimetä lammas sen jommankumman vanhemman tai muun sukulaisen mukaan. Sääntönä vaikuttaisi olevan, että uuhikaritsat nimetään emän mukaan ja pässikaritsat isän mukaan. Pienemmissä laumoissa yleisin nimenvalintaperuste on lampaan ulkoiset ominaisuudet tai rotu ja toiseksi yleisin peruste lampaan luonne tai käytös. Suuremmissa lammaslaumoissa lampaiden nimeäminen mukailee eniten lehmien nimeämistä, kun taas pienemmissä laumoissa koirien nimeämistä. Lampaan status lemmikkinä tai tuotantoeläimenä vaikuttaa lampaan nimenvalintaan huomattavasti. Tuotantoeläimenä lampaan nimenvalintaan vaikuttaa käytännöllisyys. Nimen tarkoitus on helpottaa lampaan tunnistamista lammastilan arjessa ja auttaa hahmottamaan lampaan sukulinjoja polveutumisnimien avulla. Lemmikkilampaalla nimien polveutuminen lampaan vanhemmilta on harvinaisempaa, ja usein nimi valikoituu nimeäjän mieltymysten tai lampaan ominaisuuksien mukaan. Hypoteesini mukaisesti suurin osa vastaajista nimeää kaikki lampaansa, mutta suurempien laumakokojen kohdalla etenkin teuraslampaiden nimeämättä jättäminen on yleistä. Monet vastaajat pitävät lampaiden nimeämistä hauskana harrastuksena ja luovuuden harjoitteena. Lampaan nimi kertoo vähintään yhtä paljon nimenantajasta itsestään kuin nimettävästä kohteesta. Nimenvalintaperusteita tutkimalla saadaan tietoa myös nimenantajien maailmankuvasta, elinympäristöstä, persoonallisuudesta ja kiinnostuksen kohteista.
Tiivistelmä. Tutkin pro gradu -tutkielmassani direktiivis-komissiivisia vuorovaikutustoimintoja neljän äidinkielenään suomea puhuvan informantin keskusteluissa, joita he käyvät PlayerUnknown’s Battlegrounds -nimisen selviytymisvideopelin pelaamisen aikana. Peilaan analyysiani Elizabeth Couper-Kuhlenin (2014) vuorovaikutustoimintojen jaotteluun, jossa keskiössä on tulevaisuuden toiminnan toimeenpanijan ja tulevaisuuden toiminnasta hyötyjän selvittäminen. Oleellista tutkimukseni toteutustavassa on se, että pelaajat eivät näe milloinkaan toisiaan keskusteluiden aikana, joten heidän vuorovaikutuksensa nojaa täysin mikrofonien välityksellä toteutettuun puhekommunikaatioon. Tällaista täysin vastaavalla tavalla toteutettua tutkimusta ei videopelikeskusteluista ole tehty. Aineistoni on kerätty syksyllä 2018 siten, että yksi pelaajista on tallentanut pelikuvaa, -ääntä ja pelaajien keskustelua videotiedostoiksi. Videoaineistoa on yhteensä 10 tuntia 17 minuuttia. Aineisto on säilöttynä kokonaisuudessaan Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmaan. Olen käynyt aineistoa läpi siten, että olen keskittynyt kohtiin, joissa direktiivis-komissiivisia vuorovaikutustoimintoja on selvästi havaittavissa. Olen sitten litteroinut tutkimuksen kannalta hedelmällisiä kohtia ja analysoinut ne keskustelunanalyyttisesti. Analyysissani keskityn todistamaan Couper-Kuhlenin (2014) toimija–hyötyjä-jaottelun avulla, mikä vuorovaikutustoiminto kulloinkin on kyseessä. Samalla testaan jatkuvasti Couper-Kuhlenin (2014) teoriaa omaa aineistoani vasten. Olen toteuttanut tutkimuksen aineistovetoisesti, ja analyysini on kvalitatiivista. Tutkimuskysymykseni on “Mitä erilaisia direktiivis-komissiivisia vuorovaikutustoimintoja videopelikeskusteluissa on havaittavissa?”. Couper-Kuhlenin (2014) toimija–hyötyjä-jako toimii yleisesti hyvin myös omaan aineistooni, joskin olen tutkimukseni tulosten perusteella tarkastellut sitä myös paikoin kriittisesti. Läpi aineistoni neljä keskeisintä direktiivis-komissiivista vuorovaikutustoimintoa ovat tarjous, pyyntö, ehdotus ja ohjeistus. Tutkimustulosten kannalta merkittävää on myös havainto siitä, että videopelikeskusteluissa ei välttämättä tulevaisuuden toiminnan hyötyä kyetä aukottomasti osoittamaan. Joissakin tapauksissa voidaan ajatella pelaajan ajavan koko joukkueen etua, mutta toisissa tapauksissa taas voidaan myös argumentoida sen puolesta, että pelaaja pyrkisi hyötymään tilanteesta itse. Tämän vuoksi esimerkiksi pyyntö ei toteudu välttämättä pyynnön esittäjän hyödyksi, vaikka Couper-Kuhlen (2014) näin väittääkin. Tutkimukseni avaa niin sanotusti peliä vuorovaikutuslingvistisessä tutkimuskentässä videopelikeskustelujen analyysille. Pidän äärimmäisen tärkeänä nyky-yhteiskunnassa videopeleistä tehtävää tutkimusta jo pelkästään siksi, että pelien harrastajamäärät kasvavat jatkuvasti. Humanistisia tieteitä kiinnostaa ihmisten toiminta, joten tutkimus täytyy viedä sinne, missä ihmiset viettävät aikaa 2020-luvulla — eli virtuaalisiin vuorovaikutusympäristöihin.Directive-commissive actions in video game conversations. Abstract. In this Master’s thesis, I study directive-commissive actions in video game conversations. Four Finnish-speaking informants communicated with each other using microphones while they played PlayerUnknown’s Battlegrounds together. I test Elizabeth Couper-Kuhlen’s (2014) theory of actions, in which she asks who will commit the future action and who will benefit from it. The key point in my study is that the informants cannot see each other because they are not sharing a physical space. Instead, they play online and communicate solely with their voice. In linguistics, there are currently no other studies about directive-commissive actions conducted in the exact same way as this thesis. The data for my study was collected in Autumn 2018. One of the informants played the aforementioned game and recorded his point of view and the conversations in video files. The recorded data totals 10 hours and 17 minutes and is stored in the Kikosa Collection at the University of Oulu. I have analyzed the data with a focus on the parts containing clearly visible directive-commissive actions. I have then transcribed the most interesting parts and analyzed them more thoroughly using conversation analysis. In my analysis, I focus on proving Couper-Kuhlen’s (2014) model, where the following two questions are asked: “Who will carry out the future action?” and “Who will benefit from it?” Using this method, I identify the directive-commissive actions visible in the transcripts. At the same time, I attempt to provide a critique of Couper-Kuhlen’s (2014) theory by comparing it to my data. The research was conducted with a focus on the data, and my analysis is qualitative. My research question is: “What different types of directive-commissive actions are there to notice in video game conversations?” While Couper-Kuhlen’s (2014) model works well for the most part, I have also pointed out a couple of inconsistencies at some points. The four most important directive-commissive actions in my study are Offer, Request, Proposal and Advice-giving. The results show that in video game conversations, it might not always be possible to pinpoint the beneficiary of the executed future action. In some cases, one could argue that a player execute their actions for the benefit of the whole team. On the other hand, a player could also only have their own benefit in mind. Thus, for example, a Request might not end up benefitting a player, despite it being so in Couper-Kuhlen’s (2014) model. This study works as a first step towards further analysis of video game conversations in interactional linguistics. I believe this kind of study to be extremely important in our society, not only due to the large and increasing number of players in different types of video games, but also because the field of humanities has always involved an interest in human actions and interactions. Therefore, research needs to be where people spend much of their time in the 2020s — in virtual and interactive settings, that is.
Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmani aihe on vokaalivartaloistuminen adjektiivijohdoksissa. Vokaalivartaloistuminen tarkoittaa morfologista muutosilmiötä, jonka seurauksena normitetun kielen mukaan konsonanttivartaloisia sananmuotoja on alettu korvata vokaalivartaloisilla muodoilla (esimerkiksi suurinta > *suurimpaa, olematonta > *olemattomaa). Pro gradu -tutkielmani on jatkoa kandidaatintutkielmalleni, jossa tutkin samoja johdosten vokaalivartalomuotoja erilaisin menetelmin. Tässä tutkielmassa tarkastelen vokaalivartaloisia adjektiivijohdosten partitiivimuotoja korpusaineistossa, jonka keräsin Kielipankin konkordanssihakuohjelmalla eli Korpilla. Aineisto on peräisin Suomi24- ja Ylilauta-keskustelupalstoilta. Tutkimusaineistossani on yhteensä 493 lausetta, jotka sisältävät jonkin tutkimani johdoksen vokaalivartalomuodon. Valitsin tutkimukseeni neljä johdostyyppiä. Tutkimukseni johtimet ovat superlatiivijohdin -in, karitiivinen johdin -(mA)tOn sekä possessiiviset johtimet -(e)liAs ja -llinen. Valitsemani johtimet ovat produktiivisuudeltaan eriasteisia. Jokaisesta johdostyypistä valitsin kolme johdosta. Näin ollen tutkimiani sananmuotoja on yhteensä 12: *kauneimpaa, *suurimpaa, *viimeisimpää, *hyödyttömää, *viattomaa, *olemattomaa, *rauhallisea, *pilkullisea, *oleellisea, *kivuliaata, *uneliaata ja *kohteliaata. Tutkimistani johdoksista leksikaalistuneita ovat viimeisin, viaton, olematon, oleellinen sekä kohtelias. Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on selvittää, kuinka yleisiä tutkimani johdosten partitiivimuodot ovat internetkielessä. Tutkielmani analyysivaiheessa lähestyn aineistoa syntaktisesta näkökulmasta. Keskityn analyysissa siihen, millaisissa lausekkeissa ja missä syntaktisissa tehtävissä tutkimani vokaalivartaloiset partitiivit useimmin esiintyvät. Lisäksi keskityn siihen, millainen suhde johtimen produktiivisuudella ja johdoksen leksikaalistuneisuudella on vokaalivartaloisten esiintymien määrään. Tutkielmani analyysissa käy ilmi, että superlatiivijohdosten vokaalivartaloiset partitiivimuodot ovat korpuksissa yleisimpiä — jopa 91 % aineistoni lauseista sisältää jonkin superlatiivijohdoksen partitiivimuodon. Suoritin aineistolle syntaktisen analyysin, eli järjestin aineistoni sen mukaan, mikä tehtävä tutkimallani sananmuodolla on lauseessa. Analyysissa selvisi, että tutkimieni adjektiivijohdosten yleisin tehtävä on toimia substantiivin kongruoivana määritteenä. Toiseksi yleisin tehtävä on adjektiivin substantiivinen käyttö. Neljä tapausta aineistoni adjektiivijohdoksista toimii AP:n edussanana eli tässä tapauksessa predikatiivina. Aineistoni perusteella vokaalivartaloisen johdoksen sisältävän lausekkeen yleisin syntaktinen tehtävä on objekti. Yli puolet (noin 79 %) tutkimistani vokaalivartaloisista partitiiveista on osana lauseketta, joka toimii joko finiittisen lauseen tai infiniittisen lausekkeen objektina. Muut syntaktiset tehtävät aineistossani ovat adposition täydennys, predikatiivi, lukusanan täydennys, adverbiaali, e-subjekti ja komparatiivin täydennys. Analyysin tulosten perusteella tein päätelmän, että nominijohdoksissa vokaalivartaloistuminen etenee yleisesti ottaen lekseemi kerrallaan. Kuitenkin esimerkiksi superlatiivijohdoksissa vokaalivartaloistuminen on aineistoni perusteella melko pitkällä. Karitiivijohdoksissa vokaalivartaloistuminen näyttää olevan melko tiukasti kytköksissä myös johdoksen leksikaalistuneisuuteen.
Tiivistelmä. Pro gradu -työssäni tutkin eteläpohjalaislukioikäisten murresanatietoisuutta. Selvitän, miten Etelä-Pohjanmaan murteen sanoja tunnistetaan, miten kolmen eri paikkakunnan informanttien vastaukset eroavat toisistaan ja millaiset kielenkäyttö-kielenkäyttäjäjatkumot muodostuvat sekä murresanoille että informanteille eli miten sanat ja vastaajat asettuvat nelikohtaiseen taksonomiaan. Muodostamani nelikohtainen kielenkäyttö-kielenkäyttäjäjatkumo havainnollistaa, millainen murresanatietoisuus lukioikäisillä eteläpohjalaisnuorilla on ja millainen asema Etelä-Pohjanmaan murteen sanoilla on informanttien idiolekteissä. Tutkimukseni teoreettinen tausta on kansanlingvistiikassa ja kansandialektologiassa. Laadullista sisällönanalyysiä käyttäen muodostan murresanantunnistustestillä keräämästäni aineistosta nelikohtaisen taksonomian, jonka ydin on Dennis R. Prestonin luokittelussa. Saavuttamattomuus-, spontaanius-, aavistus- ja mukaisuusluokat muodostavat tutkimukseni kielenkäyttö-kielenkäyttäjäjatkumon. Saavuttamattomuusluokkaan lukeutuvat sellaiset vastaukset, ettei murresanalle ole annettu merkitystä. Spontaaniusluokassa informantti lienee antanut vastauksensa siten, että hän on kiinnittänyt huomionsa kysytyn murresanan yksityiskohtiin eli esimerkiksi foneemeihin. Aavistusluokan merkityksenannot ovat lähes Suomen murteiden sanakirjan mukaisia, ja mukaisuusluokkaan lukeutuvat merkitykset ovat sanakirjan mukaisia. Aineistonani on 20 murresanalle vastatut merkityksenannot, jotka jaottelen jatkumolle ja joiden luokittelun perusteella muodostan myös eteläpohjalaisinformanteille jatkumot. Murresanojen ja informanttien jako johonkin jatkumon luokkaan tapahtuu käytännössä laskemalla tietyn luokkaisten vastauksien frekvenssejä. Tutkimukseni osoittaa, että Etelä-Pohjanmaan murrealueen lukioikäisten murresanatietoisuus on spontaanin saavuttamaton. Tämä tarkoittaa sitä, että informantit ovat antaneet murresanoille enimmäkseen spontaaniusluokkaan lukeutuvia merkityksiä tai he eivät ole antaneet merkityksiä ollenkaan. Kielenkäyttö-kielenkäyttäjäjatkumoiden hajonta Seinäjoen, Lapuan ja Ilmajoen seudun lukioikäisten kesken ei ole mittava, eli myös eri paikkakunnilla murresanatietoisuus on spontaanin saavuttamaton. Myös murresanat jakautuvat jatkumolle spontaanius- ja saavuttamattomuuspainotteisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa murresanoista on tuntemattomia eteläpohjalaislukioikäisille eli murresanatietoisuus lienee väistyvää. Murresanojen ja informanttien kielenkäyttö-kielenkäyttäjäjatkumot ovat kuitenkin liukuvia ja voivat muuttua, koska murresanoille annetut merkitykset eivät liene tarkkarajaisia esimerkiksi siksi, ettei tutkimuksessa ole huomioitu murresanantunnistustestissä kysyttyjä taustatietoja ollenkaan. Taustatiedot nimittäin saattavat vaikuttaa murresanatietoisuuden tuloksiin. 57 informantin otanta antanee suuntaa kuitenkin sille, että vain Etelä-Pohjanmaan murrealueella käytössä olevat, Suomen murteiden sanakirjan mukaiset murresanojen merkitykset lienevät väistyviä eivätkä sisälly juurikaan lukioikäisten murresanatietoisuuteen.
Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin korkeakoulutettujen maahanmuuttajien näkemyksiä ja kokemuksia ammatillisesta suomen kielen taidosta. Olen haastatellut neljää Oulussa Työelämän suomea — töihin Suomeen -koulutukseen vuonna 2021 osallistunutta, ja haastatteluaineisto on tutkielmani ensisijainen aineisto. Olen myös hyödyntänyt opiskelijoiden vastauksia kurssin palautelomakkeeseen. Selvitän työssäni myös koulutuksen kielitaitojaksoon liittyviä kokemuksia ja harjoittelujaksoon liittyviä odotuksia. Lisäksi muodostan kuvaa ammatillisesta kielitaidosta aineistoni pohjalta ja käsitystä siitä, miten ammatillista kieltä tulisi opettaa. Käsittelen aineistoani sisällönanalyysin avulla. Maahanmuutto ja työllisyyden monet näkökulmat ovat ajankohtaisia asioita Suomessa. Kielitaito liittyy vahvasti työllistymiseen ja kotoutumiseen, erityisesti puhutaankin ammatillisesta kielitaidosta ja työelämässä riittävästä suomen kielen taidosta. Ensimmäisellä tutkimuskysymykselläni tarkastelen sitä, millainen kuva ammatillisesti kielitaidosta syntyy haastattelujen perusteella. Millaisena kielen oppijat näkevät ammatillisen kielitaidon, mitä siihen kuuluu? Toinen tutkimuskysymys keskittyy koulutukseen. Tutkin, miten informantit ajattelevat koulutuksen kielitaitojakson kehittäneen heidän ammatillista kielitaitoaan ja miten he ajattelevat tulevan työelämäjakson kehittävän heidän ammatillista kielitaitoaan. Informantit eivät itse käyttäneet nimitystä ammatillinen kielitaito, ellei sitä erikseen kysytty. Kun siitä puhuttiin, mietittiin ammatillisen ja yleisen kielitaidon suhdetta. Näiden ajateltiin kietoutuvan toisiinsa, kuuluvan yhteen. Kun keskusteltiin suomen kielestä työpaikalla, esille nousivat erityisesti epäviralliset tilanteet, lounas ja kahvitauko. Näissä tilanteissa haluttiin pärjätä suomen kielellä ja niihin toivottiin harjoitusta. Esille nousi myös kulttuurintuntemus: on hyvä tietää, mistä asioista työkavereiden kanssa Suomessa yleensä jutellaan. Informantit puhuivat ammatillisesta kielitaidosta juuri erilaisten tilanteiden kautta. Pohdittiin sitä, missä tilanteissa työelämässä tarvitaan suomen kieltä. Tämä on sama lähestymistapa kuin funktionaalisessa oppimiskäsityksessäkin, joka lähtee liikkeelle kielen oppijan tarpeista ja niistä tilanteista, joissa hän tarvitsee kieltä. Keskusteluissa nousivat esille lisäksi työnhaun tilanteet ja dokumentit. Haastattelujen pohjalta heräsikin ajatus, olisiko nimitys työelämän kielitaito kuvaavampi. Se tuntuu kattavan laajemmin kaikki ne työelämän tilanteet, joissa kieltä tarvitaan: niin suoraan työhön ja ammattiin liittyvät tilanteet kuin epävirallisemmat tilanteet, jotka eivät ole niin sidottuja tiettyihin ammatteihin ja työn sisältöön, kuten kahvitauko tai virkistyspäivä. Työpaikalla kehitytään uran edetessä monessa muussakin asiassa, kielitaito tulisi nähdä yhtenä oppimisen ja kehityksen kohteena. Todelliset tilanteet ovat erinomaisia oppimistilanteita, ja kun koko yhteisön toimii kielitietoisesti, tukien kielen oppimista ja huomioiden erilaiset kielitaitotasot, päästään kohti sujuvaa työntekoa ja kielen oppimista. Toinen tutkimuskysymykseni käsitteli Työelämän suomea — töihin Suomeen -koulutusta. Haastatteluissa informantit puhuivat paljon niistä koulutuksen tehtävistä ja sisällöistä, jotka olivat olleet heidän mielestään hyödyllisiä oppimisen kannalta. Erinomaisena asiana pidettiin sitä, että koulutuksessa päästiin paljon tekemään, puhumaan ja kokeilemaan itse sen sijaan, että vain opettaja olisi ollut äänessä. Erilaisten oikeiden, autenttisten työelämän tilanteiden harjoittelu nähtiin erinomaisena tapana harjoitella niin kielen kannalta kuin siksikin, että kun samantyyppinen tilanne tulee eteen työelämässä, se ei ole enää täysin uusi, vaan sitä on jo päässyt harjoittelemaan.
Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani äänteellisiä etunimisysteemejä, jotka esiintyvät eräiden pohjoispohjalaisten sukujen neljän sukupolven jälkeläisten nimissä. Tutkin etunimisysteemien yleisyyttä eri aikoina sekä niiden periytymistä sukupolvelta toiselle. Tutkielman aineisto koostuu suvuissa vuosina 1900–2018 syntyneiden 1610 jälkeläisen 3249 nimestä. Suvuissa on 377 sisarussarjaa, joiden nimissä etunimisysteemejä voi esiintyä. Äänteelliset etunimisysteemit muodostuvat tietystä sisarusten nimille yhteisestä äännerakenteen piirteestä. Tutkimiani etunimisysteemejä ovat alku-, sisä- ja loppusoinnut, nimensisäiset soinnut sekä äännejonot. Eri sukupolvissa yleisiä ovat eri etunimisysteemit. Esimerkiksi ensimmäisen polven eli noin vuosina 1900–1930 syntyneiden sisarusten nimissä yleisiä ovat a-alkusointu ja diftongin sisältävä CV1V2CV-äännejono, kun taas neljännen polven eli noin vuosina 1985–2018 syntyneiden sisarusten nimissä yleisiä ovat m-alkusointu ja geminaatan sisältävä CVC1C1V-äännejono. Joissakin suvuissa äänteelliset etunimisysteemit ovat periytyneet sukupolvelta toiselle. Yleisempää on kuitenkin ollut yksilöllisen etunimisysteemin valitseminen jokaisen polven sisarusten nimiin. Äänteelliset etunimisysteemit ovat yleistyneet, yksilöllistyneet ja monipuolistuneet 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Aineiston ensimmäisen polven sisarussarjojen nimissä tyypillisiä ovat olleet yhden äänteen soinnut. Etunimisysteemittömyyttä on myös esiintynyt jonkin verran. Neljännen polven sisarussarjojen nimissä on tavallisesti useita eri etunimisysteemejä samoissa nimissä, ja nimisysteemit ovat usein harvinaisia usean äänteen sointuja. Etunimisysteemittömyyttä ei esiinny enää 2000-luvulla syntyneiden sisarusten nimissä juuri lainkaan. Sisarusten nimien liittäminen yhteen jollakin äännerakenteen piirteellä on yleistynyt selvästi 1900-luvun aikana, vaikka samaan aikaan nimenanto itsessään on yksilöllistynyt. Lapsille valitaan yksilöllisiä nimiä, joilla kuitenkin osoitetaan lasten kuuluminen osaksi sisarussarjaa. Toisaalta myös etunimisysteemit valitaan yksilöllisesti. Samalla kun systeemien käyttö on yleistynyt, erilaisten ja varsin harvinaistenkin etunimisysteemien määrä on lisääntynyt.