Kaikki aineistot
Lisää
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarjota syvällisempää ymmärrystä suomalaisten mainonnan alan ammattilaisten ajatuksista ja kokemuksista mainonna suhteen. Mainonta on ollut hyvin yleinen tutkimusaihe akateemisesti, mutta akateemisten tulosten käytettävyytta ja sovellettavuutta haluttiin selvittää tarkemmin. Tutkimuksen taustalla toimi kaksi aiempaa tutkimusta, jotka oli suoritettu Englannissa vuonna 2006 ja Yhdysvalloissa vuonna 2009. Tutkimusrakenne noudatteli osittain näitä kahta tutkimusta, mutta siihen lisättiin myös näkökulma mainonnan nykyisestä suhteesta pr:ään. Tutkimus keskittyi näin ollen kahteen teemaan: akateemisten mainonnan teorioiden käytettävyyteen sekä mainonnan ja pr:n väliseen suhteeseen. Tutkimuskysymykset olivat 1a) Hyödyntävätkö ammattilaiset teorioita? 1b) Minkä periaatteiden mukaan he työskentelevät? 2) Onko mainonnassa tekijöitä, jotka muistuttavat PR:ää? Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina, ja tutkimusmateriaali analysoitiin teemoittelemalla litteroitu materiaali. Tutkimuskysymyksiin haluttiin saada mainonnan alan asiantuntijoiden omia kokemuksia ja ajatuksia, joten toteutustavaksi valittiin laadullinen menetelmä. Aineisto kerättiin 5 haastattelulla. Tarkastelemalla mainonnan muutosta on mahdollista nähdä kuinka mainonta ja PR ovat lähentyneet. Osa teorioista limittäytyy sekä selkeitä samankaltaisuuksia on nähtävissä haastateltavien mukaan. Vaikka tämän tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, haastateltavat antoivat viitteitä siitä, että mainontaa voidaan käyttää luomaan syvempi ja monipuolinen asiakassuhde.
Selvityksessä esitellään järjestelmätarkastelujen yhteydessä tavallisesti testattavat yrityksen uusklassisen teorian seuraukset ja pohditaan kysyntäjärjestelmien käyttökelpoisuutta käytännön ennustetyön apuvälineenä. Panosten kysyntää tarkastellaan sekä kokonaan kilpailevien että määrien suhteen osaksi säännösteltyjen panosmarkkinoiden tapauksissa. Sovelluksina tarkastellaan panosten yhdistämistä tuotannontekijöiksi, jalostusarvon määräytymistä sekä sektorittaisen aggregointiasteen valintaa.
Though European theorizing about public relations is as diverse and multifaceted as the continent’s 44 countries, this chapter proposes that certain common theoretical underpinnings of a “European school” can be identified in public relations theory. Originating in the second part of last century, the European School of Public Relations (ESPR) draws upon several classical theories that are deeply rooted in social theory and neighboring communication disciplines. This chapter discusses the main underpinnings of the ESPR. It starts by presenting a concise overview of the genesis of the ESPR, and then it introduces the reader to the core assumptions and major approaches. Next, it summarizes common traits of the ESPR and its research: 1) a deep connection to society, 2) a strong emphasis on responsibility, 3) a broad understanding of stakes and stakeholders, and 4) theoretical and methodological diversity. The chapter concludes with reflections on the impact of ESPR on the global body of theoretical knowledge about public relations.
Tämä diplomityö analysoi ja vertaa puolustusvoimien johtamiskäsitystä poliisin ja pelastustoimen johtamiskäsityksiin. Työ on johtamisen näkökulmasta tehty laadullinen tutkimus. Tutkimus on perustutkimus, jolla kuvataan keskeisten yhteistyöviranomaisten näkemyksiä johtamisesta sekä johtamisen koulutusta kullakin viranomaisalalla. Diplomityö on tehty puolustusvoimien kontekstissa, jota verrataan poliisitoimen ja pelastustoimen konteksteihin. Tutkimuksessa ei ole tarkoitus asettaa verrattuja viranomaisia järjestykseen paremmuuden perusteella, vaan osoittaa eri alojen suhtautumista johtamiseen ja kuinka se opetuksen muodossa ilmenee. Puolustusvoimat on ollut vahva johtajakouluttaja Suomessa ja johtamisoppeja on välitetty myös muualle yhteiskuntaan erityisesti asevelvollisten johtajakoulutuksen kautta. Toimintaympäristön muutoksessa puolustusvoimat on mukauttanut käsitystä johtamisesta ja huomioinut entistä voimakkaammin toimintaympäristöjen erilaisuuden keskeisenä osana johtamista. Tämä tuo joustavuutta perinteisesti kankeana ja hierarkkisena pidetyn organisaation johtamiseen. Samalla se luo haasteita johtajien osaamiselle ja myös alaisten asennoitumiselle eri toimintaympäristöjen vaatimuksiin. Poliisitoimi ja pelastustoimi ovat kohdanneet historiansa aikana samankaltaiset haasteet kuin puolustusvoimatkin. Tämän hetkinen toimintaympäristö vaatii johtajilta entistä enemmän tilannetajua ja joustavuutta. Poliisin koulutusjärjestelmä tuottaa henkilöstöä esimiestehtäviin vasta ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen ja pelastustoimi ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Tämä näkyy hieman alhaisempana määränä johtamiskoulutuksen määrässä verrattuna upseerin urallaan saamaan johtamiskoulutukseen. Upseerit valmistuvat esimies- ja johtajatehtäviin heti ensimmäisen koulutusasteen jälkeen. Opetuksellisten sisältöjen sekä johtamiskäsitystä muokkaavien teorioiden osalta ei viranomaisten välillä ole havaittavissa suuria eroja. Tämä osin selittynee sillä, että kaikilla tutkimukseen nyt valituilla viranomaisilla on kaksijakoinen toimintaympäristö. Toisaalta hallinto ja henkilöstöjohtaminen näyttelee merkittävää roolia päivittäisessä työssä, toisaalta nopea tilannejohtaminen vaatii erilaista kyvykkyyttä reagoida nopeasti muuttuvaan tilanteeseen.