Kaikki aineistot
Lisää
Sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelma perustuu ministeriön strategiaan ja pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan. Nelivuotinen toimintasuunnitelma konkretisoi strategian ja hallitusohjelman toimeenpanon sosiaali- ja terveysministeriössä hallituskaudella 2016-2019. Tässä päivityksessä on tarkistettu nelivuotiskauden tavoitteita, yksilöity vuoden 2019 toimenpiteet ja tulosyksiköille osoitetut resurssit.
Sosiaali- ja terveysministeriön toimintasuunnitelma perustuu ministeriön strategiaan ja pääministeri Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan. Nelivuotinen toimintasuunnitelma konkretisoi strategian ja hallitusohjelman toimeenpanon sosiaali- ja terveysministeriössä hallituskaudella 2016-2019. Tässä päivityksessä on tarkistettu nelivuotiskauden tavoitteita, yksilöity vuoden 2018 toimenpiteet ja tulosyksiköille osoitetut resurssit
Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää asiantuntijatiimin päätöksentekoprosessia. Lisäksi pyrittiin kuvaamaan monialaisen asiantuntijatiimin päätöksentekoprosessissa ilmeneviä, sen tuloksellisuutta tukevia ja heikentäviä tekijöitä. Päätöksentekoa tarkasteltiin havainnoimalla tiimin jäsenten välistä vuorovaikutusta projektipalaverissa. Tutkimusaineisto koostui kahden tunnin mittaisesta sisäisestä palaverista, jossa kolmesta jäsenestä koostuva asiantuntijatiimi suunnitteli alkavan projektin toteutusta ja teki siihen liittyviä päätöksiä. Laadullinen tutkimus toteutettiin aineistolähtöisesti siten, että ääninauhalle tallennetusta palaverista etsittiin päätöksentekotilanteet, joiden puheenvuorot teemoiteltiin ja jaettiin tehtävä- ja suhdetason yläluokkiin. Kun puheenvuorot oli jaettu kahteen luokkaan, niille nimettiin puheenvuoroja yhdistävien tekijöiden perusteella vielä alaluokat. Tehtävätason puheenvuorot jaettiin sisällön ja toiminnan tason puheenvuoroihin, joille nimettiin niitä yhdistävien tekijöiden perusteella vielä alaluokat. Suhdetason puheenvuorot jaettiin omiin alaluokkiinsa. Tämä oli analyysin ensimmäinen vaihe, jonka avulla asiantuntijatiimin päätöksentekoprosessista saatiin kokonaiskäsitys. Toisessa analyysivaiheessa asiantuntijatiimin päätöksentekotilanteista etsittiin tuloksellisuutta tukevia sekä heikentäviä tekijöitä, joiden avulla pyrittiin kuvaamaan, miten tuloksellisuus ilmenee asiantuntijatiimin päätöksenteossa. Tutkimuksen tulokset muodostavat yleisluontoisen kuvauksen asiantuntijatiimin päätöksentekoprosessista sekä sen tuloksellisuuden kannalta merkittävistä tekijöistä. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että asiantuntijatiimin päätöksenteko on luonteeltaan strategista sekä informaatiokeskeistä. Päätöksentekotilanteissa tiimin jäsenet pyytävät ja viestivät informaatiota, määrittelevät projektin tavoitteita sekä ennakoivat päätösten seurauksia. Lisäksi he viestivät mielipiteitään ja kysyvät niitä toisiltaan. Asiantuntijatiimin päätöksentekotilanteita analysoitiin myös etsimällä niistä päätöksentekoprosessin tuloksellisuutta tukevia ja sitä heikentäviä tekijöitä. Näyttäisi siltä, että asiantuntijatiimin päätöksenteosta voidaan havaita tuloksellisuutta tukevia tekijöitä, kuten proseduraalinen viestintä sekä positiivinen suhdetason vuorovaikutus. Tuloksellisuutta heikentävinä tekijöinä voidaan mainita esimerkiksi joissakin päätöksentekotilanteissa ilmenevät ryhmäajattelun piirteet sekä jotkut mielipiteisiin perustuvat päätökset. Autenttisten tiimien päätöksentekoa on tutkittu suhteellisen vähän, ja jatkotutkimus olisi tarpeen. Luonnollisten asiantuntijatiimien vuorovaikutusta koskevaa tutkimustietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi viestintäkoulutusta, ja siten organisaatioiden sekä tiimien toiminnan ja päätöksenteon kehittämisessä.
Kysymys siitä, voivatko yritykset menestyä toimimalla sosiaalisesti vastuullisesti, on herättänyt paljon kiinnostusta sekä tutkijoiden että yritysjohdon keskuudessa. Yrityksen sosiaalisen tai ympäristövastuutuloksen (CSP/CEP) ja yrityksen taloudellisen tuloksen (CFP) välistä linkkiä on tutkittu paljon käyttäen useita eri menetelmiä, tutkimalla useita eri toimialoja sekä tutkimalla linkkiä molempiin suuntiin. Suurin osa aikaisemmista tutkimuksista on osoittanut, että CSP/CEP ja CFP ovat positiivisesti linkittyneitä, mutta merkittävistä sosiaaliseen ja ympäristövastuutulokseen liittyvistä mittaushaasteista johtuen, tulokset ovat epäjohdonmukaisia. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että yrityksiä ei ainakaan rangaista korkeasta sosiaalisesta ja ympäristövastuullisuudesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia linkkiä yrityksen ympäristövastuutuloksen (CEP) ja yrityksen taloudellisen tuloksen (CFP) välillä metsä-, paperi- ja pakkausalalla ja koneiden ja tarvikkeiden valmistusalalla. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, mutta se sisältää myös joitain kvantitaviisia elementtejä. Tutkimuksen data koostui CEP julkaisuista, pääasiassa yritysvastuuraporteista ja vuosiraporteista. Tutkimuksessa oli viisi kohdeyritystä. Ympäristödatan arviointikriteeristö kehitettiin tätä tutkimusta varten hyödyntäen useita lähteitä, kuten KLD arvointikehystä ja GRI raportointikehystä. Kohdeyritysten ympäristövastuutulos analysoitiin sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Oman pääoman tuotto-%:ia käytettiin yritysten taloudellisen tuloksen indikaattorina. Linkkiä arvioitiin tilastollista laskentaa hyödyntäen. Pearsonin korrelaatiokertoimet laskettiin CEP ja CFP lukupareille. Aikaisempien tulosten enemmistöstä poiketen tämä tutkimus osoittaa, että CEP:n ja CFP:n välillä ei ole linkkiä kumpaankaan suuntaan. Korrelaatiokerroin on merkittävä joissakin tapauksissa, mutta koska luvut vaihelevat reilusti, merkittävät luvut johtuvat todennäköisesti sattumasta. Kun tutkittiin, johtaako korkea ympäristövastuutulos korkeaan taloudelliseen tulokseen, korrelaatiokertoimet vaihtelevat -0.15 ja 0.63 välillä. Toiseen suuntaan tarkasteltaessa luvut vaihtelevat -0.16 ja 0.90 välillä. Vaikka tutkimuksessa ei löytynyt positiivista linkkiä, tulokset osoittavat, että yrityksiä ei ainakaan taloudellisesti rangaista korkeasta ympäristövastuutuloksesta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kirjanpitoyksikön vuoden 2021 tilinpäätös koostuu toimintakertomuksesta, talousarvion toteutumista kuvaavista toteumalaskelmista, tuottoja ja kuluja kuvaavasta tuotto- ja kululaskelmasta, tilinpäätöspäivän taloudellista asemaa kuvaavasta taseesta ja liitteenä ilmoitettavista tiedoista. Tilinpäätökseen sisältyvä toimintakertomus sisältää johdon katsauksen toimintaan sekä raportoinnin ministeriön toiminnan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, kuvauksen toiminnallisesta tehokkuudesta, tuotoksista ja laadunhallinnasta sekä henkisten voimavarojen hallinnasta. Toimintakertomus sisältää myös sisäisen valvonnan arviointilausuman, kokonaisarviointien tulokset ja yhteenvedot väärinkäytöksistä.
Informaatioteknologian eli IT-alan työllisyystilanne Suomessa on tunnetusti heikko, sillä vaikka työpaikkoja on saatavilla, tekijöitä niitä täyttämään ei löydy. Samalla monien sairauspoissaolojen IT-alalla nähdään aiheutuvan mielenterveydellisistä ongelmista, jotka aiheutuvat esimerkiksi liiallisesta työkuormasta. Työhyvinvointi voidaan nähdä voimavarana, joka kantaa työelämässä eteenpäin, samalla edistäen luovuutta sekä tuloksellisuutta alasta riippumatta. Luovuus määritellään kykynä luoda uutta tai kehittää olemassa olevaa, yksin tai yhteisössä ideoiden. Luovuudelle ominaista on esimerkiksi avoimuus yhteisössä sekä sisäinen motivaatio. Tuloksellisuus voidaan nähdä eri osista koostuvana kimppuna, joka sisältää muun muassa tuottavuuden ja työelämän laadun. Tuloksellisuus kuvastaa esimerkiksi organisaation kannattavuutta. Henkilöstöjohtaminen on moniulotteinen johtamisen kenttä ja sen käytänteisiin sisältyy organisaatioissa esimerkiksi rekrytoinnit sekä palkka- ja muut työsuhdeasiat. Tutkimus on suoritettu kirjallisuuskatsauksena ja sen tarkoituksena on selvittää, mitkä henkilöstöjohtamisen käytänteet tukevat työhyvinvointia ja siten luovuutta ja tuloksellisuutta. Tarkoituksena on myös löytää henkilöstöjohtamisen kentästä mahdollisia keinoja, jotka voisivat parantaa IT-alan työllisyystilannetta Suomessa. Tuloksista ilmenee, että henkilöstöjohtamisella on suuri vaikutus työhyvinvoinnin tukemisessa, ja että työhyvinvointi tukee luovuutta ja tuloksellisuutta. Hyvinvoiva henkilöstö suoriutuu paremmin ja on tuottoisampi, mikä myös mahdollistaa organisaatiossa henkilöstökäytänteiden kehittämistä yhä paremmiksi. Kirjallisuuden pohjalta ei selviä, onko IT-alan työllisyystilanteeseen suoria, selkeitä ratkaisuja pelkästään henkilöstöjohtamisen käytänteiden myötä. Tutkimus jättää sijaa kuitenkin jatkotutkimukselle, jossa painopiste voisi olla eri IT-alan yritysten työllisyystilanteissa, henkilöstöjohtamisen käytänteiden toteutumisessa ja työhyvinvoinnissa näissä yrityksissä.
Opetusministeriö asetti 24.9.2002 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia ehdotus ammattikorkeakoulujen tuloksellisuusrahoituksen kehittämisestä ja yleisten kriteerien mittaamismenetelmistä vuodesta 2004 lukien, AMKOTA-tietokannan tietosisällön kehittämisestä sekä ammattikorkeakouluja koskevan tilasto- ja tietotuotannon kehittämisestä ja järkiperäistämisestä. Työryhmä selvitti työssään ammattikorkeakouluja koskevan tietotuotannon nykytilaa, ammattikorkeakoulujen ja koulutusjärjestelmän ohjauksen tietotarpeita tulevaisuudessa sekä AMKOTA-tietokannan kehittämistä tietopalvelun ja tiedonkeruun näkökulmasta. AMKOTA-tietokanta on koettu tarpeelliseksi työvälineeksi. Sitä käytetään laajasti ammattikorkeakoulujen toiminnan kehittämisessä, seurannassa ja ohjauksessa. Opetusministeriö on vuodesta 1994 alkaen myöntänyt vuosittain ammattikorkeakouluille tuloksellisuuden perusteella ylimääräistä valtionavustusta. Tuloksellisuusrahoituksella on pyritty edistämään ammattikorkeakouluille asetettujen tavoitteiden saavuttamista sekä kannustamaan laadun, vaikuttavuuden ja tehokkuuden kehittämistä. Työryhmä katsoi, että ammattikorkeakoulujen toiminta tulisi olla mahdollisimman laaja-alaisesti palkitsemisen kohteena. Lähtökohdaksi otettiin hallituksen esityksessä ammattikorkeakoululaiksi määritellyt ammattikorkeakoulujen tehtävät. Työryhmä ehdottaa, että ammattikorkeakoulujen tuloksellisuusrahoituksen yleisinä palkitsemiskriteereinä käytetään vuodesta 2004 lukien seuraavaa viittä asiakokonaisuutta: 1) opetuksen ja opetusmenetelmien kehittyminen 2) koulutuksen vetovoima ja opintojen kulku 3) työelämäyhteydet sekä tutkimus- ja kehittämistyö 4) aluevaikuttavuus 5) ammattikorkeakoulujen toiminta- ja uusiutumiskyky. Asiakokonaisuudet 1-4 sisältävät useita mittoja, joilla mitataan kohteen tasoa, tasoa ja trendiä tai pelkästään trendiä. Kunkin kokonaisuuden perusteella palkitaan 2-3 ammattikorkeakoulua. Samasta asiakokonaisuudesta ammattikorkeakoulu voidaan palkita vain kahtena vuotena peräkkäin. Tietopalvelua tulisi työryhmän mukaan kehittää siten, että se palvelisi mahdollisimman hyvin eri käyttäjäryhmiä. Työryhmä ehdottaa avoimen tietopalvelun kehittämistä siten, että se otettaisiin käyttöön asteittain vuodesta 2004 lähtien. Tavoitteena on myös, että tietopalvelu mahdollistaa tiedostojen muokkaamisen taulukoiksi ja graafisiksi kuvioiksi yleisesti käytössä olevilla taulukko- ja tietokantaohjelmilla. Tietojen moninkertaisen keräämisen vähentämiseksi työryhmä esittää, että opetusministeriön, Tilastokeskuksen ja ammattikorkeakoulujen edustajista koottu työryhmä selvittää, kuinka tiedonkeruun ajankohdat sovitetaan ammattikorkeakoulujen ja muiden tiedontarvitsijoiden kesken. Samalla selvitetään, miten tietojen valmistumisajankohtaa voitaisiin aikaistaa. Tavoitteena on, että ammattikorkeakouluja koskevat tiedot vuodelta 2005 kerätään vain Tilastokeskukseen ja siirretään sieltä muihin järjestelmiin. Työryhmän muistio sisältää myös ehdotuksia nykyisen tiedonkeruun tietosisältöjen parantamiseksi ja AMKOTA:n tietosisällön kehittämiseksi.
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Tilastokeskus 2008- |
ISSN: |
1797-5328 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Tilastokeskus 2008- |
ISSN: |
1797-531X |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Tilastokeskus 2008- |
ISSN: |
1797-5352 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|
Maaseutuverkosto on osa Manner-Suomen ja Ahvenanmaan maaseudun kehittämisohjelmien 2014–2020 toteutusta. Tässä arviointiraportissa käydään läpi, miten maaseutuverkosto ja sen toimintaa koordinoiva verkostopalvelut-yksikkö on onnistunut saavuttamaan toiminnalle asetetut tavoitteet vuosina 2015 ja 2016. Raportissa esitetään myös arviointihavaintoihin perustuvia kehittämisehdotuksia. Maaseutuverkoston arviointi on toteutettu aikavälillä kesällä 2017 ja toteutuksesta on vastannut Ramboll Management Consulting Oy. Arviointi on tehty asiakirja-aineiston, tunnettavuutta koskevien erillisselvitysten, asiantuntijahaastattelujen ja sähköisen kyselyn avulla. Kyselyyn vastasivat erityisesti maaseutuverkostoa hyvin tuntevat henkilöt, joiden työhön toiminnan voi ajatella suoraan vaikuttavan. Maaseutuverkoston tarkoitus on tukea maaseudun kehittämisohjelman toimeenpanoa ja sen tuloksista tiedottamista. Verkosto kokoaa yhteen kehittämisohjelman hallinnosta ja toteutuksesta vastaavia henkilöitä, esimerkiksi ELY-keskusten ja Leader-ryhmien edustajia, ja tarjoaa mahdollisuuden heidän osaamisensa ja yhteistyön kehittämiseen. Verkoston puitteissa järjestettävien tilaisuuksien ja kehittämisohjelmaa käsittelevän viestinnän toivotaan aktivoivan monipuolisesti maaseudun elinvoimaisuuden kannalta keskeisiä toimijoita ja parantavan suuren yleisön mielikuvaa maaseudusta. Maaseutuverkosto edistää maaseudun kehittämisohjelman vaikuttavuutta. Verkostopalvelut-yksikön toimintaa on ohjannut tavoite sidosryhmien osallistumisen lisäämisestä maaseudun kehittämisessä. Laajemman ja monipuolisemman toimijajoukon uskotaan levittävän kehittämisohjelman hyötyjä tehokkaammin. Verkostopalvelut-yksikkö on arvioinnin perusteella onnistunut kehittämään toimintatapoja, jotka ovat tuoneet uusia toimijoita osaksi aktiivisempaa verkostotyötä.
Valtiovarainministeriön tavoitteena on vakiinnuttaa menettelytapa, jossa valtion virastoja ja niiden uudistamishankkeita arvioitaisiin säännöllisesti, systemaattisesti ja keskitetysti. Valtakunnansyyttäjänvirastosta ja sen alaisuudessa toimivista syyttäjänvirastoista muodostettaisiin yksi valtakunnallinen Syyttäjälaitos 1.10.2019. Uudistusta, sen toteutumista ja vaikutuksia arvioitiin luotua yhtenäistä arviointikonseptia hyödyntäen. Uudistus toteutui varsin hyvin, joskin monelta osin muutosvaihe on edelleen meneillään. Menettelyt ovat yhdenmukaistuneet ja yhteistyö valtakunnan tasolla lisääntynyt. Valtakunnallisen rakenteen luomia mahdollisuuksia ei vielä täysimääräisesti hyödynnetä. Etenkin resursointikysymyksissä alueet näyttäytyvät itsenäisinä. Tuottavuus on parantunut viimeisen viiden vuoden aikana, ja uusi rakenne luo edellytyksiä tuottavuuden parantumiselle. Syyttäjälaitoksen työmäärä on kasvanut tuottavuuden parantumista nopeammin, mikä näkyy käsittelyaikojen pidentymisenä. Tämä on haaste rikosvastuun toteutumiselle oikeudenmukaisesti. Syyttäjälaitoksen tärkeimmät kehityskohteet liittyvät valtakunnallisen toiminnan kehittämiseen, yhtenäisten toimintamallien luomiseen, johtamisen sekä erikoissyyttäjien toiminnan kehittämiseen sekä systemaattisen sidosryhmätyön kehittämiseen. Jatkossa on tärkeää luoda Syyttäjälaitoksesta positiivista kuvaa haluttuna työpaikkana sekä kehittää yhteistä organisaatiokulttuuria.
Esihenkilötyön tehtävänä on saada henkilöstö työskentelemään kohti organisaation asettamia tavoitteita. Monet organisaation asettamista tavoitteista kytkeytyvät yhä useammin tuottavuuteen. Koska useimmissa organisaatioissa työskennellään tiimeissä, tavoitteiden saavuttamiseksi tulee varmistaa, että sekä tiimit että yksilöt, joista tiimit muodostuvat, toimivat tehokkaasti ja tuottavuutta edistävästi. Etätyöskentely aiheuttaa sekä yksilöiden että tiimien toimintaan ja johtamiseen muutoksia, jotka oletettavasti heijastuvat myös työn tuottavuuteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia etätyöskentelystä aiheutui esihenkilötyöhön ja heidän johtamiensa toimihenkilötiimien työn tuottavuuteen tilanteessa, jossa koronapandemian laukaisemat poikkeusolosuhteet pakottivat monet yritykset ja julkisorganisaatiot siirtämään erityisesti toimihenkilöitään laajasti ja valikoimattomasti etätöihin. Tutkimus täydentää aikaisempaa tutkimusta tuomalla keskiöön esihenkilöiden kokemukset etätyöstä ja sen johtamisesta. Etätyön vaikutuksia esihenkilötyöhön tarkasteltiin yksilöiden ja tiimien johtamisen näkökulmasta, ja vaikutuksia tuottavuuteen arvioitiin tuottavuuden mittaamisen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena työllisyyspalveluita tarjoavassa julkisorganisaatiossa. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla esihenkilöiden teemahaastatteluilla. Tutkimuksessa todettiin, että etätyöskentelystä aiheutuu positiivisia vaikutuksia esihenkilöiden työhön yksilötason johtamisessa esihenkilöiden oman sekä tiimien jäsenten autonomian lisääntymisen myötä. Toisaalta todettiin myös negatiivisia vaikutuksia operatiiviseen johtamistyöhön muun muassa yhteisen tavoiteasetannan puuttuessa ja horisontaalisen yhteistyön heikentyessä. Etätyöskentely ei esihenkilöiden kokemusten mukaan heikennä toimihenkilötiimien työn tuottavuutta, vaan tuottavuuden koettiin jopa parantuvan tai pysyvän samalla tasolla etätyöskentelyssä. Huomionarvoista kuitenkin on, että mahdollinen alisuorittaminen yksilötasolla ei tule etätyössä reaaliaikaisesti havaituksi. Yleisesti ottaen etätyö on vaikuttanut esihenkilötyöhön positiivisesti erityisesti autonomian lisääntymisen myötä. Valmiuksia ja tiedolla johtamisen työvälineitä, jotka tukevat esihenkilöiden autonomista työskentelyä ja itsensä johtamista, tulisi edelleen kehittää ja vahvistaa. Toisaalta, jotta etätyön tuottavuutta pitkällä aikavälillä heikentäviä vaikutuksia voidaan torjua, avainasemassa on etätyön esihenkilötyötä vaikeuttavien vaikutusten kuten esimerkiksi yhteisten tavoitteiden hämärtymisen ja yhteisöllisyyden heikentymisen tunnistaminen ja nostaminen esihenkilötyön kehittämisen kohteiksi.
Valtiovarainministeriön tavoitteena on vakiinnuttaa menettelytapa, jossa valtion virastoja ja niiden uudistamishankkeita arvioitaisiin säännöllisesti, systemaattisesti ja keskitetysti. Luonnonvarakeskuksen organisaatiouudistuksessa yhdistettiin maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tutkimuslaitosten tutkimustoiminnot ja tilastotoiminnot sekä osa viranomaistoiminnoista yhdeksi organisaatioksi 1.1.2015 alkaen. Luonnonvarakeskus on saavuttanut hyvin uudistukselle asetetut tavoitteet ja onnistunut muodostamaan yhtenäisen toimintakulttuurin. Uuden viraston ensimmäiset vuodet olivat haasteellisia johtuen kustannuspaineista sekä erilaisten toimintakulttuurien ja toimintatapojen yhteensovittamisesta. Tämä ilmeni henkilöstön hyvinvoinnin heikkenemisenä. Toisesta toimintavuodesta lähtien kehitys on ollut hyvin myönteistä, ydintoiminnan tuotokset ja vaikuttavuus ovat kasvaneet, kustannukset läpileikkaavasti alentuneet ja henkilöstön hyvinvointi parantunut. Synergioita ja tuottavuushyötyjä on saavutettu hyvin, ja niitä on edelleen saavutettavissa tulevaisuudessa. Tuottavuuden parantumista merkittävämpää on poikkitieteellisten kyvykkyyksien kasvattaminen ja kansainvälisen toimintakyvyn edistäminen tulevaisuuden keskeisillä painopistealueilla. Tällä hetkellä virasto on hyvin toimintakykyinen, muodostamisvaihe on jäänyt kauas taakse ja katse on tulevaisuudessa.
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan uudistuksen yhteydessä entisen Liikenneviraston väyläverkosta vastaavista toiminnoista muodostettiin nykyinen Väylävirasto. Väylävirastolla on vahvaa sekä henkilöstön että sidosryhmien tunnistamaa substanssiosaamista ja viraston rooli väyläomaisuuden haltijana on selkeä. Väyläviraston asiakaslähtöisyys on lisääntynyt. Asiakastyytyväisyydessä, joka linkittyy käytettävissä oleviin määrärahoihin, ei havaita merkittävää muutosta. Uudistuksen myötä Väylävirasto kykenee keskittymään aiempaa paremmin väyläomaisuudesta huolehtimiseen. Myös Väyläviraston kyky kehittyä ja kehittää toimintaansa sekä vastata toimintaympäristön haasteisiin on parantunut. Väyläviraston tehtäväkenttä on selkiytynyt entisestään ydintoimintojen ympärille. Väylävirastossa vallitsee hyvä yhteishenki. Työyhteisöindeksi ja työtyytyväisyys on noussut vuosina 2019–2022, mutta niin henkilöstö kuin sidosryhmät ovat huolissaan resurssien riittävyydestä. Väyläviraston ja muiden keskeisten toimijoiden välisen työnjaon sekä liikenteen hallinnonalan toimijoiden roolien ja vastuiden selkeytyminen ei ole toteutunut täysin. Suhteessa Fintrafficiin koetaan yhä olevan epäselvyyksiä. Myös Väyläviraston ja ELY-keskusten L-vastuualueiden yhteistyössä nähdään haasteita. Väyläviraston tuloksellisuutta on haastanut kustannustason nousu, joka lisää väylien korjausvelkaa. <ul> <li><a href="https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-634-3">Tuomioistuinviraston arviointi</a></li> <li><a href="https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-638-1">Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arviointi</a></li> <li><a href="https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-642-8">Liikenne- ja viestintäviraston arviointi</a></li> <li><a href="https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-646-6">Ulosottolaitoksen arviointi</a></li> <li><a href="https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-650-3">Väyläviraston arviointi</a></li> <li><a href="https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-654-1">Opetushallituksen arviointi</a></li> <li><a href="https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-658-9">Virastoarviointihanke 2022-2023 Yhteenvetoraportti</a></li> </ul>