Kaikki aineistot
Lisää
Customer orientation is a core principle of occupational health care. The customer-oriented approach can be defined as a partnership between occupational health care and the workplace based on trust and contracts. Well-functioning co-operation between the workplace and occupational health care enables the development of the client relationship and adds value and impact of the occupational health care measures. The customer-oriented approach considers the starting point and environment of the client company. When it comes to the development of customer oriented social and health care services, a historical change process is taking place. At present, clients are required to have an equal role as an influencer and developer with the service providers in the service system. Responding to customer needs, customer orientation in service operations and customer involvement are central to the change process. Customer orientation and the development of customer-oriented services is also a key objective of the program of the current Finnish Government (Inclusive and Competent Finland). One strategic component of the Government Program is the improvement of social and health care services. The goal of service development is to provide care in a timely, equitable, effective, cost-effective, holistic and flexible manner. The development work was carried out as a case study and its purpose was to develop a customer-oriented approach for a private service provider to develop occupational health care services. The aim was to make occupational health services more customer oriented. The research material of the case study was collected in three ways: a customer survey for client companies (n=64), occupational health care nurses managing client companies were interviewed (theme-oriented interviews) (n=4) and workshops were organized in client companies (n=3). Based on this material, the cooperation between client companies and occupational health care was described, as well as the needs and aspirations of client companies to develop occupational health services. The customer-oriented approach was created based on theme interviews with occupational health care nurses and workshops organized in client companies. In the customer oriented operating model, the following points emerged as key is-sues: utilization of multi-professionalism, customer- and need-based approach, availability of services and communication of the content of occupational health care. In the future, it would be a good idea to focus on these issues in the development of occupational health care services in order to ensure and improve customer orientation.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 8.11.2012 työryhmän selvittämään työterveyshuollon koulutusta. Työryhmän asettamisen tavoitteena oli selvittää työterveyshuollon koulutuksen järjestämistä ja rahoitusta sekä pohtia keinoja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työelämätuntemuksen ja työterveyshuoltotietämyksen lisäämiseksi. Työryhmä käsitteli kokouksissaan toimeksiantonsa mukaisesti työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta ja sen rahoitusta, työterveyshuollon pätevöittävän koulutuksen järjestämistä ja sen rahoitusta, työterveyshuollon kokoaikaisten professuurien perustamista yliopistojen lääketieteellisiin tiedekuntiin, koulutuksen seurantaa ja pätevyyksien valvontaa, ylempien korkeakoulututkintojen työterveyshuollon osaamista syventävää koulutusta sekä työelämätuntemuksen ja työterveyshuoltotietämyksen lisäämisen keinoja koulutuksessa. Työryhmä on valmistellut hallituksen esityksen Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetun lain muuttamisesta vuosille 2014–2017 työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoituksen turvaamiseksi. Työryhmä pitää työterveyshuollossa toimivien ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevöittävän koulutuksen laadun ja määrän turvaamista tärkeänä ja korostaa yhteistyön merkitystä eri koulutustahojen välillä. Työryhmä näkee tärkeäksi, että viiteen lääketieteellistä koulutusta järjestävään yliopistoon perustetaan kokoaikaiset, päätoimiset työterveyden professuurit oppialan pitkäjänteisen kehittämisen turvaamiseksi. Työryhmä pitää työterveyshuollon pätevyyksien rekisteröintiä tarpeellisena, jotta henkilöstön pätevyys voidaan todentaa ja tulevaisuuden koulutustarpeet arvioida. Työryhmän mukaan työterveyshuollon osaamista syventävää ylemmän korkeakoulutason koulutusta tulee jatkaa nykyisellä verkostomallilla. Työryhmä näkee työelämätuntemuksen ja työterveyshuoltotietämyksen lisäämisen koulutukseen kaikilla terveydenhuollon koulutusasteilla keskeisenä tavoitteena, jotta terveydenhuollon ammattihenkilöiden valmiudet tunnistaa työhön ja työterveyteen liittyviä tekijöitä paranevat.
Työterveyshuolto koskettaa suurta joukkoa suomalaisia. Vuoden 2015 lopussa työterveyshuollon piiriin kuului lähes kaksi miljoonaa henkilöä. Työterveyshuollon palvelujärjestelmä on muuttunut koko 2000-luvun ajan. Palvelujärjestelmän rakennemuutos on merkinnyt muutosta myös työterveyshuollon toimijoille. Tämä pro gradu -tutkimus kuvaa työterveyshuollon toimijaverkoston inhimillisiä ja eiinhimillisiä toimijoita ja niiden välisiä suhteita. Tutkimus liittyy työn sosiologian tutkimuskenttään. Käytän teoriapohjana työn ja työelämän muutosta pohtivia skenaarioita ja työelämän epävarmuutta ja yksilöllistymistä selittäviä tulkintoja. Menetelmällisenä teoriapohjana on toimijaverkostoteoria. Aineistona tässä tutkimuksessa ovat julkisen eli kunnallisen työterveyshuollon palveluntuottajien näkemykset työterveyshuollon suurimmista haasteista ja muutoksista. Aineisto on kerätty julkisen puolen työterveyshuollon palveluntuottajilta Etelä-Suomen aluehallintoviraston toteuttamalla sähköisellä kyselyllä vuonna 2012. Olennaisimmiksi tuloksiksi toimijaverkostoteorian ohjaamana tulkitsen viisi pääteemaa. Pääteemat ovat palveluntuottajien välinen kilpailu, henkisen pahoinvoinnin lisääntyminen työelämässä, työhyvinvoinnin painotus, pula lääkäreistä sekä ohjaavien tahojen valta. Teemat ovat toimijaverkostoteorian käsittein nimettävissä suhteiksi, kytköksiksi, toimijoiksi ja mustiksi laatikoiksi. Työterveyshuollon julkisten ja yksityisten palveluntuottajien välisessä kilpailussa julkiset palveluntuottajat vastustavat markkinaistamista ja perustelevat oman toimintansa altruismilla. Henkisen pahoinvoinnin lisääntyminen työelämässä ilmenee työterveyshuollon henkilöasiakkaiden uupumuksena ja kuvastaa työelämän kasvavaa yksilöllistymistä. Työpahoinvoinnille etsitään vastausta työhyvinvoinnin malleja luomalla ja työhyvinvoinnin painoarvoa kasvattamalla. Julkisilla työterveyshuollon palveluntuottajilla on jännitteinen suhde sekä työterveyshuollon lääkäreihin että työterveyshuoltoa ohjaaviin tahoihin. Lääkärit ja ohjaavat tahot voivat omalla toiminnallaan tai toimimattomuudellaan vaikeuttaa julkisen työterveyshuollon palveluntuottajien toimintaa. Lisäksi toimijaverkostossa ilmenee työterveyshuollon sisällöllinen ristiriita ennaltaehkäisevän toiminnan ja sairaanhoidon välillä. Työterveyshuollon verkostossa ei-inhimillisinä toimijoina hahmottuvat lomakkeistot, tietojärjestelmät ja työ.
Laki ei velvoita yrittäjää hankkimaan työterveyshuoltoa itselleen, mutta yrittäjien oma hyvinvointi vaikuttaa sekä yrittäjään itseensä että hänen liiketoimintansa menestymiseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa Savon Yrittäjille heidän mikro- ja yksinyrittäjäjäsentensä työterveyshuollon järjestämisestä. Opinnäytetyössä selvitettiin, mitkä asiat vaikuttivat yrittäjän oman työterveyshuollon järjestämiseen ja mitä yrittäjät tiesivät työterveyshuoltoon kuuluvista palveluista. Tutkimusaineisto rajattiin mikroyrittäjiin eli alle 10 hengen yrityksiin ja yksinyrittäjiin. Tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse sataa mikro- ja yksinyrittäjää, jotka jaettiin neljään eri ryhmään yrityskoon mukaan. Kaikista yrittäjistä 62 %:lla oli työterveyshuolto järjestettynä itselleen. Näistä (n=62) yksinyrittäjien osuus oli alle 13 %, 2–3 hengen yritysten yrittäjien osuus oli reilut 22 %, 4–5 hengen yritysten yrittäjien osuus oli 29 % ja 6–9 hengen yrityksistä reilu 35 %. Lähes 63 % oli järjestänyt työterveyshuoltonsa terveyskeskukseen ja loput vastanneista yksityiselle lääkäriasemalle. Selvästi merkittävimmäksi työterveyshuoltoyksikön valintaperusteeksi nousi työterveyshuoltoyksikön hyvä sijainti. Yrittäjistä lähes 63 % oli järjestänyt itselleen sekä ennaltaehkäisevän työterveyshuollon että sairaanhoidon. Tutkimuksessa työterveyshuollon omaavien ja työterveyshuollottomien yrittäjien välillä ei ollut suurtakaan eroa siinä, oliko yrittäjällä ollut työterveyshuolto myös aikaisemmalla työurallaan. Selvimmäksi työterveyshuollottomuuden syyksi nousi, etteivät yrittäjät kokeneet työterveyshuoltoa tarpeelliseksi. Yrittäjien tietämystä työterveyshuollon palveluista verrattaessa työterveyshuollon järjestäneillä yrittäjillä oli vahvempi tietopohja.
Tämä ohjeistus korvaa Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita -sarjan julkaisun 2004:10 Työterveyshuollon ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevyys ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet työterveyshuollon täydennyskoulutuksesta. Vuonna 2016 päivitetty ohjeistus kuvaa työterveyshuoltolainsäädännössä työterveyshuollon ammattihenkilöiltä ja asiantuntijoilta edellytettävää pätevyyttä toimia työterveyshuollon tehtävissä ja antaa suositukset työterveyshuollon täydennyskoulutusta koskevista määrällisistä tavoitteista ja laatukriteereistä. Ohje on tarkoitettu työterveyshuoltopalveluita tuottaville organisaatioille, työterveyshuollon ammattihenkilöille ja asiantuntijoille, työterveyshuollon koulutusta järjestäville organisaatioille, opettajille ja kouluttajille, työnantajille, työntekijöille ja heidän edustajilleen sekä muille työterveyshuollon sidosryhmille
Kanditutkielmani on osa valtakunnallista ESR-rahoitteista ja Sosiaali- ja terveysministeriön tukemaa TYÖKE – Verkostoilla tehoa soteen, työkyvyn tukeen ja työikäisten terveyteen -hanketta. Hankkeen tarkoituksena on eri toimijoiden yhteistyön kautta edistää terveyttä ja työkykyä maakunnissa, kunnissa ja työpaikoilla. Kehittämistyötä tehdään osana sote-muutosta ja tavoitteena on antaa välineitä päätöksentekoon. (Työterveyslaitos 2019) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten työterveyteen erikoistuvat lääkärit (N=39) ja heidän kouluttajalääkärinsä (N=39) kokevat koulutuspaikkana toimivan organisaation tuen kouluttautumiseen ja erikoislääkärikoulutuksen toteutumiseen. Tutkimus on toteutettu mixed methods-menetelmällä, eli yhdistelmänä määrällistä ja laadullista tutkimusta. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Erikoistuvat lääkärit kokivat keskeisiksi koulutusta tukeviksi tekijöiksi organisaatiossaan sen koulutusmyönteisyyden ja joustavuuden, inhimillisen tuen ja työn monipuolisuuden. Kouluttajalääkärit painottivat organisaation tukea, eli koko työyhteisön positiivista asennetta ja arvostusta erikoistuvia ja koko koulutusta kohtaan, sekä sen huomiointia organisaation toiminnan suunnittelussa. Myös työn monipuolisuus ja riittävän ajan varaaminen ohjauksille korostuivat vastauksissa. Nuoremmat erikoistujat (alle 40-vuotiaat) kokivat positiivisemmin organisaation tuen kouluttautumiselle ja koulutuksen toteutumiselle. Sekä erikoistuja että kouluttajat olivat yleisesti hyvin tyytyväisiä koulutuspaikkana toimivan organisaation tukeen kouluttautumiseen ja työterveyshuollon erikoiskoulutuksen toteutumiseen.
Asiakkaat odottavat työterveysyhteistyöltä asiakaslähtöisiä, kustannustehokkaita ja kohdennettuja palveluita tutulta tiimiltä, johon on helppo olla yhteydessä. Asiakastyytyväisyyteen vaikuttavat laajat palvelut nopeasti ja läheltä, odotusten mukainen asiantuntijapalvelu sekä työterveystoimien lakisääteinen sujuvuus. Pk-yritysten hoitoa voidaan kehittää säännöllisellä yhteydenpidolla asiakkaisiin. Säännöllinen yhteydenpito mahdollistaa vuorovaikutuksen dialogisuuden. Säännöllisen yhteistyön avulla työterveyden tiimi tulee tutuksi ja luottamuksen on mahdollista rakentua yrityksen ja työterveyden välille. Asiakkuudenhoidon kehittäminen on jatkuva prosessi, jolla voidaan vaikuttaa asiakastyytyväisyyteen ja -pysyvyyteen. Artikkeli perustuu opinnäytetyöhön, jossa selvitettiin pk-yritysten odotuksia ja toiveita sekä asiakastyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä työterveysyhteistyössä. Lisäksi kehitetiin pk-yritysasiakkaiden asiakkuudenhoitoa työterveyshoitajan työssä. Tavoitteena on saadun tiedon avulla kehittää asiakastyytyväisyyttä ja parantaa asiakaspysyvyyttä. Opinnäytetyössä vastattiin tutkimuskysymyksiin: Millaiset ovat pk-yritysten odotukset työterveysyhteistyöltä? Mitkä tekijät vaikuttavat asiakastyytyväisyyteen työterveysyhteistyössä? Millä tavoin voidaan kehittää pk-yritysten hoitoa työterveyshoitajan työssä? Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen kehittämistyö, jonka lähestymistapana oli toimintatutkimus. Asiakasyritysten odotuksia ja kehittämistoiveita selvitettiin haastattelemalla pienten ja keskisuurten yritysten henkilöstöä. Lisäksi kartoitettiin pk-yritysten hoidon kokemuksia sähköisellä kyselyllä pienelle ryhmälle työterveyshoitajia. Näistä vastauksista saatiin tietoon kehittämisen kohteita, joita jatkotyöstettiin työskentelemässämme yrityksessä johtavien työterveyshoitajien kanssa ideariihi -menetelmää hyödyntäen. Lopputuotoksena tehtiin tukimateriaali työterveyshoitajille pk-yritysten hoidon tueksi, nykyisen pk-yritysasiakkaan yhteistyötapaamisen valmistautuminen, työterveyshoitajan ohjeistus.
Work disability is a significant cause of expense to society as well as loss of earnings and human suffering for individuals. Therefore, the work ability promotion is an important health and socio-political objective. The role of occupational health care is to support employees work ability and coordinate measures to support work ability and return to work. Work ability promotion and management is implemented in an occupational health collaboration with a customer organization. Reduced work ability is closely linked to the risk of work disability. It refers to the likelihood or risk of retirement due to illness. The aim of this study was to describe the occupational health care professionals' self-reported competence to manage and analyse work ability risks. Ultimately the aim was to produce new knowledge related to the knowledge and skills of occupational health care professionals` to evaluate and implement work ability risk management and analysis and to identify development needs in this context. Competence in work ability risk management and analysis was measured using the “Occupational Health Care Professionals` Competence in Work Ability Risk Management and Analysis” (Comp-WARMA) -instrument developed for this purpose (the response scale 1 - 4). The data was collected with an electronic questionnaire in May-June 2018. The target group of the study was occupational health care personnel from one Finnish private medical centre. 169 people responded to the survey. The data was analyzed statistically. According to the research results the knowledge and skills of occupational health care professionals` in managing and analyzing work ability risks were variable and partially deficient (average of the total 3,22). Managing and analyzing work ability risks was considered important, but respondents` rated their competence in managing and analyzing work ability risks to be only fairly good. The knowledge and skills of the management and analysis of work ability risks were related with the number of customer organizations, attendance in supplementary training regarding the work ability risk management and analysis, the amount of work experience, the type of employment, age and gender. The instrument measuring work ability risk management and analysis showed adequate psychometric properties in terms of construct validity and internal consistency. The information that the study produced can be used in the assessment and development of work ability risk management and analysis, and in the development of initial and further training for occupational health care professionals. Future research needs to focus to attitudes and experiences of occupational health care professionals` to work ability risk management and analyzing. Additionally, the Comp-WARMA-instrument should be further developed. Keywords: occupational health care, assessment, instrument, work ability, work ability risk