Kaikki aineistot
Lisää
Työvoiman tarjonnan tukeminen on jo pitkään ollut talouspolitiikan tärkeimpiä tavoitteita Suomessa. Politiikkatoimien vaikutus on tyypillisesti suurin niissä väestöryhmissä, joille on tarjolla vaihtoehtoja palkkatyölle. Kannustimilla ja työmarkkinoiden rakenteella on merkitystä varsinkin nuorten, nuorten naisten sekä ikääntyneiden työntekijöiden päätöksille ja mahdollisuuksille päästä työmarkkinoille. Politiikkatoimia suunniteltaessa on toisaalta pystyttävä erottamaan, miltä osin havaittu työllisyyskehitys johtuu rakennetekijöistä ja missä määrin se on suhdanneluonteista. Vaikka taloustilanteen piristyminen houkuttelee nyt nuoria ikäluokkia takaisin työmarkkinoille, työllisyyden parantamiseksi tarvitaan edelleen myös talouspolitiikan toimia. Näissä toimissa korostuu varsinkin koulutuksen merkitys.
Vuoden 1997 työmarkkinatukiuudistuksen tavoitteena oli aktivoida alle 25-vuotiaiden ammattikouluttamattomien nuorten osallistumista työmarkkinoille ja koulutukseen. Tässä artikkelissa raportoidaan arvioita uudistuksen vaikutuksista 22–24-vuotiaiden NEET-asteeseen, joka mittaa työvoiman ulkopuolella ja työttömänä olevien osuutta ikäryhmästä. Tilastollisessa tarkastelussa hyödynnetään Tilastokeskuksen rekisteriaineistoa. Tutkimusmenetelmänä on difference-in-differences – analyysi, jossa uudistuksen kohteeksi joutuneen toimenpideryhmän työmarkkinakehitystä verrataan verrokkiryhmän kehitykseen. Tulosten mukaan työmarkkinauudistus alensi peruskoulun käyneiden ammattikouluttamattomien 22–24-vuotiaiden nuorten NEET-astetta viidellä prosenttiyksiköllä. Edellisenä vuonna NEET-tilassa olleiden peruskoulun käyneiden NEET-aste laski tulosten mukaan kahdeksalla prosenttiyksiköllä. Lukion suorittaneiden nuorten NEET-asteeseen työmarkkinatukiuudistuksella ei ollut vaikutusta.
Ympäristöministeriö kutsui arkkitehti Matti Vatilon laatimaan selvityksen Suomen kuntien kaavoittajapulasta. Selvitys tukeutuu kunnille tehtyyn kyselyyn sekä haastatteluihin. Lähtökohtana on kasvava huoli alueidenkäytön suunnitteluresurssien riittävyydestä. Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun haasteet ovat kasvaneet ja tilanne näyttää muuttuvan vaikeammaksi sekä sisällön että sitä varten tarvittavan asiantuntijatarjonnan kannalta. Hankaloituva tilanne vaikuttaa kuntien ja muun julkisen hallinnon kykyyn huolehtia viranomaisvelvoitteistaan. Selvityksessä tarkastellaan kaavoituksen muuttuvaa toimintaympäristöä, kaavoitusasiantuntijoiden määrää ja koulutustaustaa, kaavoitustehtävien organisointia, henkilöstöresurssien riittävyyttä sekä kaavoitustehtävien vetovoimaa. Tärkeimpinä ja akuutimpina ratkaisukeinoina esitetään täydennys-, muunto- ja lisäkoulutuksen kehittämistä sekä korkeakouluyhteistyötä. Akuutti suhdanteista johtuva rakennusalan heikentyvä työllisyyskehitys on tuonut kaavoituksen työmarkkinoille tarjontaa, joka korostaa kaavoitukseen pätevöitävän muuntokoulutuksen pikaista tarvetta. Muina ratkaisukeinoina esitetään palkkapolitiikan, työolosuhteiden ja mentoroinnin kehittämistä sekä juniorivirkojen lisäämistä. Pienten kuntien kaavoittajapulaan esitetään yhteisten kaavoittajavirkojen lisäämistä sekä aluearkkitehtitoiminnan uudistamista ja käynnistämistä.
Bolstering the supply of labour has long been one of the most important objectives of economic policy in Finland. The impact of policy measures is typically greatest in those population groups who have available alternatives to paid work. Incentives and labour market structures are significant, particularly in influencing the decisions of the young in general, women of childbearing age and older workers and for furthering their chances of joining the labour market. When planning policy measures, we must be able to discern the extent to which observed employment developments are due to structural factors or to cyclical factors. Although the improved economic situation at present is attracting young people back to the labour market, improvements to the employment situation will require economic policy measures. In such measures, education is particularly important.
Finanssikriisin jälkeisen taantuman pitkittyminen heikensi Suomen talouden kasvupotentiaalia ja julkisen sektorin velkaantuminen sekä väestön ikääntyminen jarruttavat edelleen kasvumahdollisuuksia. Huolimatta talouden viimeaikaisesta toipumisesta kasvun arvioidaan jäävän finanssikriisiä edeltänyttä ajanjaksoa hitaammaksi, keskimäärin 1 ½ prosenttiin vuosina 2026–2040.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko asetti 12.8.2021 valtiosihteeri kansliapäällikkönä Juha Majasen selvittämään nopeavaikutteisia toimenpiteitä osaavan työvoiman saatavuuden parantamiseksi sekä avoimien työpaikkojen ja työnhakijoiden kohtaannon parantamiseksi. Selvitys luovutettiin valtiovarainministerille vuoden 2022 budjettiesitystä koskevien neuvotteluiden alla. Selvityksessä analysoidaan osaavan työvoiman saatavuusongelmien ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien syitä ja jakautumista sekä toimialoittain että alueellisesti. Lisäksi selvitykseen on koottu tietoja siitä, miten hallituksen jo linjaamat toimenpiteet auttavat osaavan työvoiman saatavuudessa sekä analysoitu keinoja, joilla jo linjattuja toimenpiteiden vaikuttavuutta voitaisiin vielä vahvistaa. Selvitykseen on nostettu myös potentiaalisia uusia toimenpiteitä, joilla työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia voitaisiin kustannustehokkaasti vähentää.
Tutkimuksen tehtävänä on arvioida politiikka-analyysin (policy analysis) avulla, onnistuuko valmisteilla oleva osallistavan sosiaaliturvan malli saavuttamaan sille asetetut tavoitteet. Osallistavan sosiaaliturvan tavoitteiksi on asetettu syrjäytymisen ehkäisy, työikäisen väestön osallisuuden ja työllisyyden edistäminen, sosiaaliturvan kannustavuuden lisääminen sekä sosiaaliturvan legitimiteetin vahvistaminen. Politiikka-analyysini rakentuu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiakirjojen, media-aineiston sekä asiantuntijapuheenvuorojen systemaattiselle käsittelylle, minkä lisäksi olen haastatellut osallistavaa sosiaaliturvaa kritisoivia kansalaistoimijoita. Osallistava sosiaaliturva on jatkumoa jo 1990-luvun puolivälistä alkaen harjoitetulle aktiivipolitiikalle, joka on pyrkinyt ratkomaan työttömyysongelmaa työvoiman tarjontaa korostamalla. Sosiaaliturvan kohdalla tämä on näkynyt etuuksien heikentymisenä, tarveharkinnan lisääntymisenä ja työvelvoitteiden kiristymisenä. Aktiivipolitiikkaan on kuulunut olennaisena osana myös ei-toivotun käyttäytymisen sanktioiminen. Oikeutuksensa aktiivipolitiikka ja osallistava sosiaaliturva saavat ennen muuta uusklassisen talousteorian kiistanalaisista oletuksista, joita vahvistaa poliittisen eliitin yleisesti käyttämä työttömiä syyllistävä ”laiskat työttömät” -puhetapa. Tutkimuksen perusteella osallistava sosiaaliturva voi parantaa työttömien asemaa joustavoittamalla tukityöllistämistä, ottamalla etuuksien saajat paremmin mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä laajentamalla aktiivikorotusten käyttöä. Työttömyysongelmaan se ei kuitenkaan tuo helpotusta, sillä sen yhteydessä ei esitetä riittävän vaikuttavia toimenpiteitä. Osallistavaan sosiaaliturvaan liittyviä uhkakuvia ovat työntekijöiden neuvotteluaseman heikentyminen ja köyhyyden lujittuminen. Myös puhe syrjäytymisen ehkäisemisestä ja osallisuudesta näyttäytyvät ristiriitaisina, sillä osallistava sosiaaliturva mahdollistaa sanktioinnin laajentamisen. Aktiivipolitiikkaan liittyvien ongelmien vuoksi tutkimuksessa arvioidaan myös vaihtoehtoisia sosiaali- ja työvoimapoliittisia toimenpiteitä, joiden avulla työttömyysongelmaa voitaisiin ratkoa. Tärkeimpänä johtopäätöksenä niiden pohjalta voi pitää sitä, että toimenpiteissä on lopulta aina kysymys poliittisista valinnoista. Työvoiman tarjonnan korostaminen on kuitenkin riittämätöntä, jos työn laatukysymykset halutaan ottaa huomioon. Tästä syystä katse tulisi kohdistaa myös työvoiman kysynnän merkitykseen.
This paper describes the supply of labour and the determination of wages and prices in the BOF4 model. Labour supply is modelled as a function of real wage, income and discouraged worker effects. Wages are a functi on of the unemployment rate. Besides that they respond to the deviation of actual wages from equilibrium wages dictated by nominal marginal productivity. Expected inflation and taxation are entered through the separate treatment of negotiated wages. Manufacturing is assumed to be the wage leader in the economy so that developments in other sectors are affected by the wage drift in manufacturing and are tied to manufacturing wages also in the long-run.
Raportissa käsitellään Kaakkois-Suomen ja sen osa-alueiden työmarkkinoiden ajankohtaisia piirteitä: mennyttä kehitystä, nykytilaa sekä myös ennusteita tulevasta. Tarkasteltavina ovat väestön, tuotannon, työllisyyden sekä työttömyyden rakenne- ja kehityspiirteet. Viimeisimmät tilastotiedot ovat vuoden 2012 syksyltä. Aluejakoina käytetään koko Kaakkois-Suomea, mutta useita tietoja esitellään myös maakunnittain, seutukunnittain ja joitakin myös kunnittain. Raportista näkyy viimeisimmän, vuoden 2008 lopussa voimistuneen taloustaantuman vaikutukset työmarkkinoihin sekä myös kehitys taantuman hellitettyä. Tuotanto ja työllisyys laskivat taantumassa eikä taantumaa edeltänyttä tilannetta ole kaikilta osin saavutettu. Työllisten määrä väheni Kaakkois-Suomessa vuoden 2008 lopusta vuoden 2010 loppuun mennessä 5600 henkeä, 4,1 %. Työttömien työnhakijoiden määrä oli lokakuussa 2012 yli 20 % suurempi kuin ennen taantuman voimistumista lokakuussa 2008. Kaakkois-Suomen väestö vähenee luontaisesti kuolleisuutta pienemmän syntyvyyden vuoksi. Alue menettää lisäksi väestöä maan sisäisessä muuttoliikkeessä, mutta toisaalta saa lisäväestöä maahanmuutosta. Raportti sisältää myös Tilastokeskuksen uusimman, syksyn 2012 väestöennusteen tiedot. Kaakkois-Suomessa työllisyyden viimeaikainen kehitys on ollut jonkin verran maan keskimäärää heikompi. Etelä-Karjalan tilanne on Kymenlaakson maakunnan tilannetta parempi. Kun vientiteollisuuden epävarmuus on jatkunut, kummassakin maakunnassa Venäjältä tulevien ostos- ja muiden matkailijoiden lisääntynyt määrä ja myös meneillään olevat maanrakennustyöt ovat piristäneet markkinoita. Työttömyys laski taantuman huipun jälkeen, mutta kääntyi uudelleen kasvuun vuoden 2012 loppupuoliskolla. Työttömyyden lisäys on Kaakkois-Suomessa hieman pienempi kuin maassa keskimäärin. Raportissa väestön, työikäisen väestön, työllisten ja työttömien määrän kehitystä esitellään eripituisina aikasarjoina. Tarkastelussa on runsaasti kuvia ja niiden tulkintoja. Raportissa on käytetty useita tilastolähteitä. Tärkeimpiä ovat Tilastokeskuksen väestö- ja työssäkäyntitilasto sekä aluetilinpito, Etlan maakuntaennuste, työ- ja elinkeinoministeriön Toimiala Online -järjestelmä sekä työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastojärjestelmä. Raportin on laatinut ELY-keskuksen erikoistutkija, yht. lis. Niilo Melolinna virkatyönä.
In this paper, we examine the long-term patterns of geographical disparities in human capital and income in Finland and Sweden over the period 1987–2015. Using nationwide longitudinal population register data, we analyze disparities at different spatial scales, between and within functional labor market regions determined by observed travel-to-work patterns. Contrary to the findings from many other developed economies indicating inter-regional divergence in per capita income, we find indications of inter-regional convergence in per capita earnings among the functional labor market regions in both countries after 2000. However, small, and peripheral regions have not recovered from the macroeconomic shocks in the 1990s, in terms of per capita earnings. Our estimates indicate relatively small and statistically insignificant changes in the geographical dispersion of human capital at the inter-regional scale. At the intra-regional scale, the disparities in human capital and earnings between the core and hinterlands are relatively large and persistent, although some evidence of convergence is found for Finland. The largest intra-regional differences in human capital and earnings are found within the metropolitan labor markets.
The protraction of the recession following the financial crisis weakened Finland's growth potential, while population ageing and the accumulation of public debt continue to weigh on growth prospects. In spite of the economy's recent recovery, long-term growth is expected to remain below its pre-crisis level, averaging 1.5% per annum over 2026–2040.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, mitä tekijöitä keskijohto arvostaa työnantajaa vaihtaessaan. Tavoitteen selvittämiseksi tutkittiin, mistä tekijöistä työn arvostus muodostui, mitkä tekijät edistivät työnantajan vaihtamista sekä mitkä tekijät estivät työnantajan vaihtamista. Opinnäytetyön aihe oli ajankohtainen, sillä viimevuosien globaalit ja arvaamattomat kriisit ovat vauhdittaneet työelämän murrosta ja saaneet työntekijät pohtimaan työhön liittyvien tekijöiden tärkeysjärjestystä uudelleen. Työnantajan vaihtaminen on entistä helpompaa kasvavan hybridityömallin sekä sosiaalisen median vuoksi. Työnantajan on oleellista tietää keskeiset tekijät, jotka tekevät työnantajasta houkuttelevan. Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Momentoukselle, joka on suorahakuihin erikoistunut konsultointiyritys. Opinnäytetyön aihe oli toimeksiantajalle merkityksellinen. Tutkimustuloksia tullaan hyödyntämään Momentouksella suorahakutyössä konsultoinnin tukena sekä asiakasmyynnin ja -markkinoinnin tarkoituksissa. Lisäksi tuloksia tullaan hyödyntämään ammatillisen osaamisen lisäämisessä ja asiakkaille luotavassa lisäarvossa. Opinnäytetyön tietoperustan keskeisiä teemoja olivat henkilöstön vaihtuvuus, työn arvostus ja merkityksellisyys, sitoutuminen ja motivaatio sekä suorahaku rekrytointimuotona. Tutkimuksen kohderyhmäksi määriteltiin keskijohto. Työ rajattiin neljään pääasialliseen työtehtävään. Nämä työtehtävät olivat HR, talous, myynti sekä markkinointi. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena kesäkuussa 2023. Tutkimustulokset esitettiin saman vuoden marraskuussa. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta, joka lähetettiin LinkedInin kautta 200:lle kohderyhmän edustajalle satunnaisotannalla. Lisäksi kyselyn linkki jaettiin toimeksiantajan LinkedIn-tilillä. Kyselyyn vastasi 60 kohderyhmän edustajaa. Tutkimustuloksista on ilmennyt keskijohdon arvostavan vapautta ja joustavuutta vaikuttaa omaan työhön ja työn tekemiseen työnantajaa vaihtaessaan. Mielenkiintoista työtä, kehittymismahdollisuuksia ja palkkaa on pidetty lisäksi tärkeinä tekijöinä. Tuloksista nousseet keskeisimmät arvostukseen liittyvät tekijät olivat vahvasti työtehtävään sidonnaisia, ja niissä korostui yksilön oma etu. Toisaalta tuloksista oli myös havaittavissa, että yrityskulttuurilla ja arvoilla oli merkitystä. Pienen otannan vuoksi tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan koko perusjoukkoa. Ensimmäisenä jatkotutkimusehdotuksena on toteuttaa tutkimus uudestaan yhdistäen kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän, jotta riittävän suuri otoskoko ja tulosten tarkkuus varmistetaan. Toisena jatkotutkimusehdotuksena on tutkia nuorempaa ikäryhmää, jotka ovat tulevaisuuden työvoima. Kolmantena jatkotutkimusehdotuksena on toteuttaa tutkimus kokonaan eri toimialalle.