Kaikki aineistot
Lisää
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on päivittää Dream Team Cheerleaders ry:n nykyinen viestintäsuunnitelma kattavammaksi viestintäoppaaksi. Seuran tämän hetkinen viestintäsunnitelma on vuodelta 2016. Päivitetty viestintäopas on laajempi kokonaisuus, joka vastaa paremmin tilaajn tarpeisiin. Viestintäoppaasta löytyy erillinen viestintästrategia ja viestintäsuunnitelma. Viestintäsuunnitelma sisältää vielä kolme erikseen jaoteltua osaa: sisäinen-, ulkoinen- ja kriisiviestintä. Tutkimusaineistoa kerättiin ensin alkukartoituspalaverissa, jossa keräsin tietoa seuran työntekijöiltä. Alkukartoituspalaverissa käytin menetelmänä teemahaastattelua. Laajempaa aineistoa seuran viestinnän nykyisestä tasosta ja toiveista kerättiin seuran jäsenille tarkoitetun kyselyn avulla. Lisäksi yhtenä tutkimusmenetelmänä käytin benchmarkingia, jonka avulla tutkin muiden cheerleadingseurojen ulkoista viestintää sosiaalisen median kanavissa. Teoriaosuudessa käydään läpi mitä viestintä on, mikä on viestintästrategia ja viestintäsuunnitelma. Lisäksi teoriaosuudessa paneudutaan sisäiseen,- ulkoiseen- ja kriisiviestintään ja viestinnän mittareihin. Opinnäytetyöni auttaa vastaisuudessa tehostamaan seuraviestintää paremmin, kohdentamaan viestinnän oikeille kohderyhmille ja oikeisiin kanaviin sekä yhtenäistämään viestintää kaikkien seuran viestinnän parissa työskentelevien kesken.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten toimivaa arkivaatteella kommunikointi on pukeutujan ja katsojan välillä. Saadakseni vastauksen päätutkimuskysymykseeni suoritin konkreettisen tutkimuksen, joka kohdistui kahteen ryhmään: kuvattavien ryhmään ja tulkitsijoiden ryhmään. Kuvattavien ryhmä koostui neljästä arkivaatteisiin pukeutuneesta naisesta, joita valokuvasin ja haastattelin. Haastattelun tehtävä oli selvittää, mitä kyseiset naiset haluavat viestiä vaatteillaan. Toinen ryhmä koostui neljästä tulkitsijasta, jotka saivat kuvattavien valokuvien perusteella ja haastattelun avulla kertoa, mitä heidän mielestään kuvattavat haluavat viestiä vaatteillaan. Tavoitteenani oli saada vastauksia kysymyksiin: meneekö kuvattavien tietoinen/tiedostamaton viesti perille tulkitsijoille? Eli toimiiko käytännössä vaatteilla viestintä viestin lähettäjän ja viestin vastaanottajan välillä? Olennaista tutkimuksessa oli myös verrata tulkitsijoiden vastauksia keskenään. Tutkimuksessani keskityin pääasiassa siihen näkökulmaan, minkälaista identiteettiä ja sosiaalista roolia pukeutuja haluaa välittää tietoisesti muille itsestään vaatteillansa. Tutkimusaineistoni koostui suurimmaksi osaksi vaatetuksen ja sosiaalipsykologian lähdekirjallisuudesta. Tutkimusaineistoni teorioista loin sovelletun analyysimallin, jonka tarkoituksena oli selkeyttää, miten pukeutujan ja tulkitsijan välinen vuorovaikutus toimii asteittain arkitodellisuudessa. Analyysimallin pohjalta laadin haastattelukysymykset kahdelle tutkimusryhmälleni. Tärkein menetelmäni tutkimuksessa oli osittain strukturoidut haastattelut, jotka antoivat vastaukset tutkimuskysymyksiini. Tutkimukseni osoitti, että arkivaatteilla kommunikointi toimi lähes kaikissa tapauksissa tähän tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden kesken. Tavoitteenani oli myös saada tutkimukseen osallistuneita henkilöitä ja tämän tutkimuksen lukeneiden henkilöiden ajattelemaan omaa pukeutumistaan, vaatteitaan ja niiden viestivyyttä syvemmällä tasolla.
Viestinnän merkitys yrityksen menestymisessä on noussut 2000-luvulla yhä suurempaan osaan ja pelkästään ulkoiseen viestintään panostamisen sijaan on alettu yhä enemmän kiinnittää huomiota yrityksen omaan sisäiseen viestintään. Tutkimuksessa haluttiin selvittää mitkä osa-alueet ja viestintäkanavat ovat tärkeimmät pk-yrityksen sisäisessä viestinnässä, sekä haasteet joita mahdollisesti kohdataan. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa tutkittiin muovimateriaalien valmistajan sisäisen viestinnän nykytilaa ja sen toteutumista käytännön tasolla. Teoria osiossa käsitellään viestinnän perusteita ja sisäistä viestintää ja sen eri aspekteja. Empiirisen osion data kerättiin teemahaastattelulla, jossa haastateltiin niin johtoa kuin henkilöstöä case-yrityksen eri organisaatiotasoilta. Case-yrityksen avulla tutkittiin, kuinka sisäinen viestintä on järjestetty Aikolon Oy:ssä. Näitä saatuja tuloksia analysoimalla annettiin kehitysehdotuksia ja saatiin parempi ymmärrys siitä mitä pk-yrityksen sisäisessä viestinnässä tapahtuu ja miten sitä voidaan parantaa.
Esitelmässä kuvataan Isotaluksen omien tutkimustensa kautta medioidun vuorovaikutuksen tutkimuksen kehitystä vuosikymmenten aikana. Ajan myötä mediaympäristön muuttuessa medioidun vuorovaikutuksen ymmärtäminen, käsitteellistäminen ja tutkimuskohteet ovat muuttuneet. Medioidulla vuorovaikutuksella esitelmässä tarkoitetaan ihmisten välistä vuorovaikutusta, joka tapahtuu jonkin median välityksellä, kautta tai yhteydessä. Vanhimmat medioidun vuorovaikutuksen teoriat ovat 1950-luvulta, ja vuosituhannen vaihteeseen saakka nämä teoriat käsittelevät ensisijaisesti viestintää joukkoviestimissä. Isotaluksen ensimmäiset medioitua vuorovaikutusta käsittelevät tutkimukset liittyvät televisioesiintymiseen. Nämä aikaisemmat näkökulmat medioidusta vuorovaikutuksesta auttavat ymmärtämään, minkälaisista ajatuksista aihealueen nykyiset teoriat tulevat. 1990-luvulta alkaen internet ja sen myötä teknologiavälitteinen viestintä sekä myöhemmin sosiaalinen media ovat muuttaneet medioidun vuorovaikutuksen tutkimusta ja näkökulmia ratkaisevalla tavalla. Omissa tutkimuksissaan Isotalus on käsitellyt esimerkiksi verkkosivuja, sosiaalisia agentteja, hybridimediaa sekä vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa. Nykyinen mediamaisema virtuaalisine medioineen ja tekoälyineen haastaa nykyisiä medioidun vuorovaikutuksen teorioita. Esimerkiksi vuorovaikutus ei enää tapahdu median välityksellä, vaan media voidaan ennemminkin ymmärtää paikkana, joka mahdollistaa vuorovaikutuksen. Kaikkein uusimassa tutkimusprojektissa tarkastellaan jälleen televisiota, mutta otetaan huomioon myös uudenlaiset ruudussa esiintymisen muodot. Esitelmässä pohditaan myös, mihin suuntaan medioidun vuorovaikutuksen tutkimus voisi tulevaisuudessa mennä.
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sähköisten viestintäpalveluiden tilaa ja henkilöstön käyttöko-kemuksia yrityksen sisäisessä sähköisessä viestinnässä Luottokunta Oy:n maksupääteliiketoi-mintayksikössä. Tutkimuksessa selvitettiin mahdollisia puutteita, käyttökokemuksia sekä kehi-tysehdotuksia sähköisen viestinnän kehittämiseksi. Samalla tarkasteltiin viestinnän tilaa ja selvitettiin tekijöitä, joista sisäinen sähköinen viestintä koostuu. Tämä opinnäytetyö koostui empiirisestä tutkimuksesta, joka toteutettiin kyselytutkimuksella sekä teoriaosuudesta. Teoriaosuudessa käsitellään mitä sisäinen viestintä on ja mitä sähköisiä viestintävälineitä siinä voidaan käyttää hyödyksi. Sähköisten viestintävälineiden tarkastelu määriteltiin koskemaan yksikössä käytössä olevia viestintävälineitä. Kyselytutkimus rajattiin koskemaan kyseisiä viestintävälineitä. Tutkimuksen kohderyhmäksi valittiin toimeksiantajayrityksen maksupääteliiketoimintayksikön henkilöstö. Yksikköön lukeutuu yhteensä 46 henkilöä, joista 27 osallistui tähän tutkimukseen. Empiirinen tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Kysely lähetettiin vastaajille sähköpostitse ja se suoritettiin Syyskuussa 2012. Tutkimuksen pohjalta kävi ilmi sähköisten viestintäpalveluiden kehittämisen tarve. Henkilöstö on osittain jaettu työskentelemään fyysisesti eri pisteissä, mikä entisestään pakottaa keksimään uusia ratkaisuja sähköiseen viestintään. Tärkeimpinä kehityskohteina käytössä olevista välineistä koettiin Outlook-sähköposti sekä intranet. Suurin osa vastaajista toivoi käytössä olevien välineiden lisäksi erillistä pikaviestiohjelmaa kollegoiden välisen viestinnän tehostamiseksi.
Tämän tutkielman tavoitteena oli kuvata millaisia käsityksiä hiihdonopettajilla on työhönsä liittyvästä vuorovaikutusosaamisesta ja sen kehittymisestä. Tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää hiihdonopettajien omia käsityksiä siitä, millaista heidän työhönsä liittyvä vuorovaikutusosaaminen on ja miten heidän työhönsä liittyvä vuorovaikutusosaaminen on kehittynyt. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin ja aineisto kerättiin hyödyntämällä teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä hiihdonopettajaa ja haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluineisto analysoitiin aineistolähtöisen analyysin avulla. Tutkimuksen tulosten perusteella hiihdonopettajien työhön liittyvä vuorovaikutusosaaminen näyttäytyy taitavana ja monipuolisena osaamisena, jossa vaaditaan useita viestintätaitoja. Tulosten perusteella nonverbaalisen- ja kielellisen viestinnän taidot, esiintymistaidot, ryhmäviestintä- ja yhteistyötaidot, palautteen antamisen – ja havainnoimisen taidot ja asiakaspalvelutaidot ovat merkityksellisiä hiihdonopettajien vuorovaikutusosaamisen kannalta. Lisäksi asenne, itsereflektio ja synnynnäiset persoonallisuuspiirteet vaikuttavat hiihdonopettajien vuorovaikutusosaamiseen. Tulosten perusteella hiihdonopettajien vuorovaikutusosaaminen on kehittynyt kokemuksen, palautteen, kollegiaalisten keskustelujen ja ammattikirjallisuuden avulla. Näyttää siltä, että vuorovaikutusosaamisen kehittyminen ilmenee hiihdonopettajien työhönsä kohdistuvan itsevarmuuden lisääntymisenä ja oman ammattiosaamisen vahvistumisen tuntemuksena. Tämän tutkielman tulokset tarjoavat näkökulman hiihdonopettajien vuorovaikutusosaamisesta ja sen kehittymisestä. Tuloksia on mahdollista hyödyntää esimerkiksi hiihdonopettajien kouluttamisessa.
Työuupumuksesta on tullut merkittävä työterveysongelma, mutta työuupumuksen ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa yksilökeskeisillä sekä organisaatiokeskeisillä keinoilla. Tässä tutkielmassa työuupumuksen ennaltaehkäisyä tarkastellaan organisaation näkökulmasta, työyhteisöviestinnän keinoin. Työnteon tapoihin ja siten myös työyhteisöviestinnän tarpeisiin on lähiaikoina vaikuttanut merkittävästi se, että työn tekeminen ajasta ja paikasta riippumatta on yleistynyt, ja siksi tässä tutkielmassa tarkastellaan etätyöntekijöiden työuupumuksen ennaltaehkäisyä. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa, millainen rooli teknologiavälitteisellä työyhteisöviestinnällä on työuupumuksen syntymisessä ja ennaltaehkäisyssä. Lisäksi selvitetään työyhteisöviestinnän keinoja etätyöntekijöiden työuupumuksen ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisykeinoja tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: työhyvinvoinnin lisäämisen sekä sitouttamisen näkökulmasta. Työuupumuksen ennaltaehkäisyn teoreettisena viitekehyksenä toimii JD-R -malli, jonka mukaan työuupumus on peräisin liian pienistä voimavaroista ja liian suurista työn vaatimuksista (Schaufeli & Bakker, 2007). Kyseessä on laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun haastattelun avulla, ja aineisto koostuu kahdeksasta noin tunnin pituisesta haastattelusta. Haastateltavat tekivät pääsääntöisesti etätöitä. Kaikki haastateltavista työskentelivät eri toimialoilla asiantuntijatehtävissä ja olivat kärsineet viimeisen vuoden aikana työuupumuksesta. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tulosten perusteella teknologiavälitteisen työyhteisöviestinnän haasteet liittyivät kolmeen pääteemaan: dialogisen viestinnän, yhteisöllisyyden ja sosiaalisen oppimisen toteutumiseen. Työyhteisöviestinnällä oli tulosten mukaan vaikutusta työuupumuksen syntymiseen. Jaksamishaasteisiin vaikuttivat johtamishaasteet, ristiriidat ja rooliepäselvyydet, viestintäilmapiiri ja tiedonkulku. Lisäksi tulokset osoittivat, että työuupumuksen ennaltaehkäisyyn voidaan vaikuttaa turvallisella viestintäilmapiirillä: avoin, suvaitsevainen, inhimillinen ja tasa-arvoinen ilmapiiri edistää työhyvinvointia. Lisäksi toivottiin vastuullista johtamista ja sitoutumisen edistämistä yhteisöllisyyden, vaikutusmahdollisuuksien, merkityksellisyydentunteen, tavoitteiden ja palkitsemistapojen määrittelyn, arvostuksen osoittamisen, palauteviestinnän ja kehitysmahdollisuuksien avulla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että optimaalisella teknologiavälitteisellä työyhteisöviestinnällä voidaan ehkäistä etätyön luomia, sosiaaliseen eristäytyneisyyteen liittyviä haasteita. Etätyö liittyy negatiivisesti työhön sitoutumiseen (Sardeshmukh, Sharma & Golden, 2012, s. 201), joten teknologiavälitteisessä työyhteisöviestinnässä tulee keskittyä läsnätyötä enemmän työntekijöiden sitouttamiseen. Etätyöntekijöiden sitouttaminen on tärkeää myös työuupumuksen ennaltaehkäisyn kannalta, sillä sitoutuminen on yhteydessä työhyvinvointiin ja voi sitä kautta olla tärkeä työuupumuksen ennaltaehkäisykeino (Maslach & Goldber, 1998). Lisäksi tulosten perusteella voidaan todeta, että työyhteisöviestintä voi itsessään aiheuttaa työlle vaatimuksia esimerkiksi defensiivisen viestintäilmapiirin kautta, mutta onnistuneella työyhteisöviestinnällä voidaan lisätä työn voimavaroja ja siten edistää etätyöntekijöiden työhyvinvointia. Tutkimustulokset osoittivat vastuullisen johtamisen, turvallisen viestintäilmapiirin ja sitouttamista lisäävien tekijöiden merkityksen työhyvinvoinnille.
Tässä tutkielmassa käsitellään sosiaalista mediaa virtuaalitiimien sisäisenä viestintävälineenä. Yritykset ovat ottaneet sosiaalisen median osaksi sisäistä viestintäänsä ja muuta strategista toimintaa. Virtuaalitiimeille, joille viestintä tiimien jäsenten kesken on erittäin tärkeää, sosiaalinen media on hyvä apuväli-ne puheluiden ja videokonferenssien ohella. Aihetta motivoi tutkimaan sen ajankohtaisuus ja vähäinen suomenkielinen tutkinta. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymyksiin siitä, minkä kaltaisia sosiaalisen median sovelluksia virtuaalitiimit käyttävät päivittäisessä sisäisessä viestinnässään ja millaisia ominaisuuksia niiltä toivotaan. Samalla tutkimuksessa pyritään vastaamaan siihen, millaisia hyötyjä virtuaalitiimit mahdollisesti saavat käyttäessään sosi-aalista mediaa apunaan sisäisessä viestinnässään. Sen lisäksi pohditaan sen luomia haasteita. Tutkimuksessa havaittiin, että millaisia ominaisuuksia sosi-aalisen median palveluilta toivotaan ja millaisia palveluita käytetään virtuaa-listen tiimien päivittäisessä toiminnassa. Toinen tärkeä löytö oli se, kuinka oi-kean sosiaalisen median palvelun löytäminen voi vaikuttaa miltei yhtä tehok-kaasti tiimin toimintaan, kuin keskustelu kasvotusten. Kolmas tärkeä tutki-muksen löytö oli se, kuinka kansainväliset virtuaaliset tiimit voivat työsken-nellä kellon ympäri sosiaalisen median palveluiden avulla. Tutkimuksessa tultiin myös siihen johtopäätökseen, että hyödyllisimmät sosiaalisen median palvelut, joita virtuaalitiimit voivat käyttää sisäisessä viestinnässään ovat luon-teeltaan sellaisia, missä on hyvien viestintäkeinojen lisäksi sisällönjako ja sisäl-löntuotannon ominaisuuksia. Virtuaalitiimit hyötyvät sosiaalisen median käy-töstä sisäisessä viestinnässään monin tavoin. Oikein käytettyinä sosiaalinen media sisäisenä viestintävälineenä tuo organisaatioille mittavia kustannushyö-tyjä. Sosiaalinen media ei voi kuitenkaan korvata kasvokkain tapaamisia tii-mien jäsenien kesken.
The purpose of this article is to identify and analyse the characteristics of responsible communication based on selected literature and business cases. The article focuses on the following questions from ethical and other normative perspectives: What does responsible communication mean especially in companies, governmental and non-governmental organizations? How to communicate responsibly? And what tools are needed for it? What does responsible communication consist of? These questions are examined through philosophical and ethical analysis. Responsibility is defined as committing to and adhering to values that are relevant to society and the common interest. The article distinguishes three ways in which responsibility and communication are interrelated in different organizations. Responsible communication is a generic attribute that describes communication that meets both informational and ethical requirements. Responsibility communication is communication presenting corporate responsibility work and responsibility measures. Communication of responsibility focuses on reporting on the achievements and challenges of corporate responsibility.
Tämän Pro gradu -työn tavoitteena oli ensisijaisesti selvittää sähköisen viestinnän vaikutuksia henkilöstön ja johdon väliseen luottamukseen johdon näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimuskohteena oli myös sähköisen viestinnän vaatima koulutustarve. On havaittavissa, että organisaatioissa sähköinen johtaminen sekä viestintä kasvavat nopeasti. Vaikka fyysiset välimatkat organisaation sivupisteiden välillä - tai jopa organisaation itsensä sisällä - olisivat hyvinkin lyhyitä, niin se ei ole esteenä sähköisen viestinnän hyödyntämisessä. Sähköinen johtaminen ja viestintä on merkittävä osa organisaatioiden nykyajan arkipäivää, riippumatta fyysisistä etäisyyksistä tai muista reaalimaailman kuvitteellisista rajoituksista. Tämä tutkimus rakentuu kolmen pääteeman varaan; luottamus, viestintä ja johtaminen. Nämä kolme teemaa määritellään ensin teoreettisen viitekehyksen kautta, luottamuksen ja viestinnän ollessa kantavia rakenteita työlle. Johtamista ei sidota erikseen mihinkään tiettyyn johtamiskulttuuriin, vaan luottamusta ja viestintää tarkastellaan suhteessa johtamiseen yleisellä tasolla. Lähtökohtana tälle valinnalle oli se, että tutkimuksen ydinteemoja ja etenkin tuloksia voidaan peilata kaikkeen johtamiseen, johtamiskulttuurista riippumatta. Tutkimukseen sisältyy empiirinen aineisto. Teimme kyselytutkimuksen OP-Pohjola -ryhmän Osuuspankkikeskukselle. Kysely lähti 110 vastaajalle online-muodossa. Kysely oli kentällä noin 2 viikkoa, ja tuona aikana kyselyyn vastasi 57 henkilöä. Aineisto analysoitiin sekä SPSS -tilasto-ohjelmistoa, että Digium Enterprise -tilasto-ohjelmistoa hyväksikäyttäen. Tutkimustuloksista käy ilmi mm. se seikka, että luottamusta voidaan lisätä käyttämällä oikeita viestintävälineitä oikeassa tilanteessa. Tuloksista nousi esiin myös se, että sähköinen viestintä ei nykymuodossaan ole useinkaan riittävän vuorovaikutuksellista viestintää perinteiseen viestintään verrattuna. Sähköinen viestintä on lisääntynyt 2000-luvulla kohdeorganisaatiossa erittäin suuressa määrin, ja tiedon määrä yleensä ottaen on valtava. Sähköinen viestintä näyttää myös lisäävän koulutustarvetta niin johdon, kuin myös henkilöstön osalta. Johdon näkökulmasta sähköisen viestinnän hyödyntämisessä korostuu se, että on osattava miettiä viestin kohderyhmää ja toimittava sen perusteella. Kaikkea tietoa ei pidä laittaa kaikille, vaan on osattava käyttää harkintaa viestinnässä. Erityisesti tämä korostuu sähköisessä viestinnässä. Osaavalla sähköisellä viestinnällä on mahdollista kasvattaa luottamusta, kun taas harkitsemattomalla tietotulvalla ja / tai sähköisellä viestinnällä luottamusta murennetaan.
Informaatioympäristön kehitys on kasvattanut johdonmukaisen ja tavoitteellisen viestinnän merkitystä organisaation legitimiteetille. Elämme huomiotalouden yhteiskunnassa, jossa toimijat pyrkivät saamaan viestinnän eri keinoilla mahdollisimman paljon lukijoita ja seuraajia. Viestinnän keinojen avulla on mahdollista vaikuttaa ihmisten arvoihin ja käyttäytymiseen. Strateginen kommunikaatio ja informaatiovaikuttaminen ovat nousseet esiin varteenotettavina keinoina hallita organisaation viestintää sekä julkisuuskuvaa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin strategisen kommunikaation ja informaatiovaikuttamisen toteutusta osana ei-valtiollisten toimijoiden viestintää. Ei-valtiolliset toimijat, esimerkiksi terroristijärjestöt ja vastarintaliikkeet, ovat viime vuosien aikana nousseet kilpailemaan valtiollisten toimijoiden kanssa maa-alueista, luonnonvaroista ja vaikutusvallasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ei-valtiolliset toimijat toteuttavat strategista kommunikaatiota ja informaatiovaikuttamista. Tutkimuksessa tarkasteltiin kolmen ei-valtiollisen toimijan, ruotsalaisen ympäristöaktivisti Greta Thunbergin, Donetskin kansantasavallan ja Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen, strategista kommunikaatiota ja informaatiovaikuttamista. Tutkimuksen aineisto kerättiin toimijoiden julkaisuista eri viestintävälineissä sekä heidän julkisista esiintymisistään. Aineistoa kerättiin myös kahdella teemahaastattelulla. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin abduktiivista sisällönanalyysia. Informaatiovaikuttamisen merkitys osana ei-valtiollisten toimijoiden viestintää ilmeni sel-keästi tutkimuksen tuloksissa. Toimijat pyrkivät viestinnällään tukemaan omia tavoitteitaan ja siten vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen. Tutkimuksen tulosten perusteella strategisen kommunikaation rooli ei-valtiollisten toimijoiden viestinnässä jää epäselväksi. Toimijoiden viestinnässä on kuitenkin havaittavissa strategisen kommunikaation elementtejä, esimerkiksi narratiivien ja viestinnässä käytettyjen vaikutuskanavien myötä. Tutkimus vahvisti käsitystä informaatiovaikuttamisen arkipäiväisyydestä. Viestintäkanavien kehitys mahdollistaa kohdeyleisöjen tavoittamisen ympäri maailmaa reaaliaikaisesti. Kehitys on johtanut eri toimijoiden väliseen narratiivien kilpailuun, jonka päämääränä on vaikuttaa ihmisten arvoihin, asenteisiin ja käyttäytymiseen.
Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli kuvata ja ymmärtää, millaista kielellistä ja nonverbaalista aggressiota järjestyksenvalvojat kokevat asiakaspalvelutilanteissa, miten he siihen reagoivat ja mitä selittäviä tekijöitä he reagoinnilleen kertovat. Tutkielmassa tarkasteltiin järjestyksenvalvojien omia käsityksiä ja kokemuksia tutkimusaiheesta. Tutkielma toteutettiin teemahaastattelulla. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää henkilöä, joista jokaisella oli haastatteluiden toteutushetkellä voimassaoleva lakisääteinen järjestyksenvalvojakortti. Aineiston analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Asiakkaiden järjestyksenvalvojiin kohdistama kielellinen ja nonverbaalinen aggressio ilmenee äkkinäisenä, ennakoimattomana ja rauhattomana käyttäytymisenä. Tulosten mukaan kaikista uhkaavimpia asiakkaita ovat kuitenkin ne, jotka pystyvät minimoimaan oman viestintänsä aggressiossa. Järjestyksenvalvojat pyrkivät aktiivisesti luomaan ja ylläpitämään puhekontaktia aggressiivisesti käyttäytyvän asiakkaan kanssa. Tulosten perusteella järjestyksenvalvojat osoittavat lisäksi kuuntelevansa aggressiivisesti käyttäytyvää asiakasta, puhuvat rauhallisesti ja osoittavat vaarattomuutensa asiakkaalle. Keskeistä järjestyksenvalvojan viestinnässä on tulosten mukaan oman toiminnan perusteleminen. Järjestyksenvalvojan aktiivinen liikkuminen ja näkyvyys tapahtumaympäristössä sekä positiivisuuden ilmentäminen koettiin aggressiivista käyttäytymistä ennalta estäväksi toiminnaksi. Tuloksista kävi ilmi, että järjestyksenvalvojien viestintää aggressiivisesti käyttäytyvän asiakkaan kanssa selittävät muun muassa ammattiin liittyvät lakisäädökset, ammatilliset koulutukset, kollegoiden läsnäolo tilanteessa sekä järjestyksenvalvojan oma henkilöhistoria ja persoonallisuus. Järjestyksenvalvojan ammattiroolin ja siihen liittyvien odotusten koettiin myös vaikuttavan heidän viestintäänsä. Tunteiden hallinnalla järjestyksenvalvojat kertoivat pyrkivänsä vaimentamaan ja peittämään omat negatiiviset tunteensa vuorovaikutustilanteessa aggressiivisesti käyttäytyvän asiakkaan kanssa. Yhteenvetona tutkimustuloksista voidaan todeta, että jokainen järjestyksenvalvojan ja aggressiivisesti käyttäytyvän asiakkaan välinen vuorovaikutustilanne on yksilöllinen. Vuorovaikutustilannetta määrittävät muun muassa tilannesidonnaiset muuttujat, sosiaaliset odotukset ja normit käyttäytymisestä sekä tilanteen osapuolet. Järjestyksenvalvojan olisi tärkeä pystyä muodostamaan tilanteesta kattava kokonaiskuva, jotta hän pystyisi mukauttamaan viestintänsä tilanteeseen sopivaksi. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi vartiointi- ja suojelutyötoimialan koulutussisältöjen kehittämisessä sekä tarkoituksenmukaisten toimintamallien laatimisessa haastaviin asiakaspalvelutilanteisiin.
Taivalsaari, L. 2011. PUNNITTUA PUHETTA JA SANATONTA SANOMAA. Kurkistus Liisa-luokanopettajan viestintään matematiikan oppituntien opetustilanteissa. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. 102 sivua. Tutkimukseni tehtävänä on tarkastella luokanopettajan matematiikkakuvan kehittymistä ja sen vaikutusta opettajan viestintään matematiikan oppituntien opetustilanteissa. Tutkimuksen teoriaosassa kuvaillaan ensimmäiseksi opettajuutta, joka luokanopettajalla rakentuu muun muassa henkilökohtaisesta suhteesta jokaiseen opetettavaan aineeseen. Suhdetta matematiikkaan kutsutaan matematiikkakuvaksi, ja sillä tarkoitetaan luokanopettajan käsitystä matematiikasta, sen opettamisesta ja oppimisesta sekä käsitystä itsestä matematiikan taitajana, oppijana ja opettajana. Matematiikkakuvan muodostumiseen liittyvät olennaisina uskomukset, asenteet, emootiot ja kognitiivinen ymmärrys matematiikasta. Opettajan opetusviestinnästä tarkastellaan sanallista, sanatonta ja matemaattista viestintää. Sanallisen opetusviestinnän piirteistä käsitellään kysymyksiä, vastauksia, ohjeistusta, selittämistä, palautteen antoa ja sosiaalistamista. Sanattomasta viestinnästä käsitellään luokanopettajan kinesiikkaa, proksemiikkaa, haptiikkaa, parakieltä, kronemiikkaa, fyysistä olemusta ja artefakteja. Matemaattisen viestinnän yhteydessä avataan matematiikan kielenomaisia piirteitä ja sen läheistä suhdetta äidinkieleen. Tutkimus on hermeneuttis-etnografinen laadullinen tutkimus, jossa on tapaustutkimuksen elementtejä. Aineisto on kerätty nopean etnografian mukaisesti opetustuokioiden videointina ja opettajan syvähaastatteluna. Videoaineisto on litteroitu näkökulmaa vaihtaen kolme kertaa: sanallisen, sanattoman ja matemaattisen viestinnän näkökulmasta. Litteroitu haastatteluaineisto antaa opettajalle tilaisuuden kertoa omin sanoin matematiikkasuhteestaan ja viestintätavoistaan. Aineistoa on analysoitu ja tulkittu teorian kanssa vuoropuheluna. Kirjoitustapana on ollut kuvaava ja teemoittava analyysi. Tutkimuksen johtopäätelminä voidaan todeta, että opettajan matematiikkakuva muotoutuu varhaisina kouluvuosina ja on suhteellisen staattinen. Matematiikkakuvan muuttuminen edellyttää luokanopettajalta ydinuskomusten reflektointia. Opettajan viestinnässä on universaaleja, opettajien ammattikunnalle tyypillisiä piirteitä. Opettajan puheella on erityisesti matematiikan opetuksessa tärkeä rooli selittämisessä, havainnollistamisessa ja mallintamisessa. Äidinkielen ja matematiikan välinen yhteys korostuu matematiikan sanaston ja käsitteiden kielentämisessä oppilaiden arkikielelle. Sanaton viestintä tukee opettajan muuta viestintää, muokkaa ja ilmaisee merkityksiä ja säätelee vuorovaikutuksen kulkua luokassa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia Lemminkäinen Infra Oy:lle yhteiset sisäisen viestinnän käytännön pelisäännöt ja sisäisen viestinnän suunnitelma vuodeksi 2009. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Lemminkäinen Infra Oy. Kilpailustrategian jalkautus oli keskeinen osa Lemminkäinen Infra Oy:n vuoden 2009 sisäisen viestinnän suunnitelmaa. Kilpailustrategia jalkautus haluttiin tehdä huolellisesti, koska hyväkään strategia ei toimi, jos se jää pelkästään strategian laatijoiden, yleensä ainoastaan ylimmän johdon tietoon. Lemminkäinen Infra Oy:ssä vuonna 2008 tehty henkilöstökysely oli taustatutkimuksena suunnitelman laadinnassa niiltä osin, kun se käsitteli sisäistä tiedottamista ja esimiesvalmiuksia. Henkilöstökysely osoitti, että Lemminkäinen Infra Oy:n henkilöstö oli tyytymätön sisäiseen viestintään ja etenkin esimiesviestintään. Henkilöstökysely tehtiin kvantitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Työn tuloksena saatiin laadittua jalkautussuunnitelma, jonka avulla varmistetaan se, että jokainen Lemminkäinen Infra Oy:n työntekijä tietää yrityksen kilpailustrategian, ja pystyy soveltamaan strategiaa omassa työssään. Jalkautussuunnitelma mahdollistaa sen, että strategia viestitään samalla tavalla koko yrityksen organisaatiossa. Kilpailustrategian jalkautussuunnitelmaa voidaan jatkossa käyttää runkona yrityksen muidenkin sisäisten asioiden viestimiselle koko organisaatiossa.
Ihmisten käyttämä kieli eroaa eläinten käyttämistä kommunikaatiojärjestelmistä. Ihmisen aivoissa on 'erottava tekijä', joka mahdollistaa luonnollisen kielen oppimisen spontaanisti ihmislasten, mutta ei muiden eläinten tapauksessa. Artikkelissa luodaan katsaus siihen, mikä tämä erottava tekijä on, miten se toteutuu ihmisen aivoissa ja miten se on syntynyt biologisessa evoluutiossa. Lähteinä käytetään aivotutkimusta, evoluutioteoriaa, genetiikkaa, vertailevaa eläintiedettä ja kielitiedettä. Johtopäätöksenä esitetään, että ihmisen evolutiivisessa lähimenneisyydessä olisi tapahtunut aivojen (erityisesti Brocan alueen) organisaatiota muuttanut mutaatiosarja, joka mahdollistaa yksilönkehityksen varhaisvaiheessa kielikykyyn liittyvien formaalien symbolien rekursiivisen käsittelyn ja johtaa myöhäisemmässä vaiheessa nykyihmisen rajattoman luovaan, supramodaaliseen kognitiiviseen käyttäytymisprofiiliin. --- The distinguishing factor The language used by humans is markedly different from the communication systems seen in the animal world. The human brain contains a ‘distinguishing factor’, which makes it possible for human children to learn natural languages spontaneously, whereas such a feat is not possible for other animals. This article presents an assessment of what such a distinguishing factor may be, how it is actualised in the human brain and how it is born out of biological evolution. Sources consulted for this article include neuroscientific research, evolutionary theory, genetics, comparative zoology and linguistics. By way of a conclusion, the article posits that a series of mutations has occurred in recent human evolution which has changed the organisation of the brain (notably in and around the Broca’s area, a change which enables the capacity within our linguistic abilities for the recursive processing of formal symbols in the early stages of development and which, at a later developmental stage, results in the boundlessly creative, supramodal, cognitive behavioural profile common to modern humans.
Images have always played an important role in human-to-human communications. Today many images are digital; they are created in and distributed through digital media. As a result, image-based apps have increased in popularity. Scholars speak of a radical shift in how we communicate and interact with others through the use of visual content. This phenomenon, referred to as a ‘visual turn’, offers great opportunities for corporate communication professionals who can now leverage the power of visual content to create memorable digital experiences. This chapter introduces the ‘visual turn’ phenomenon in digital corporate communications and offers an overview of the most important knowledge about digital visual communication. It presents a newly developed theoretical framework that can help professionals in creating an architecture of visual content for planning effective digital visual communication, and it applies this to an illustrative example. The chapter concludes with reflections and suggestions for further research avenues.
Opinnäyte on työelämälähtöinen, ja se käsittelee sosiaalisen median käytön tutkimista yrityksen sisäisessä viestinnässä kysely- ja haastattelututkimuksen keinoin. Työn toimeksiantajana toimi helsinkiläinen Viestintätoimisto Deski. Työssä tarkastellaan, miten sosiaalista mediaa hyödynnetään suomalaisten ja Suomessa toimivien pienten ja keskisuurten yritysten sisäisen viestinnän välineenä. Käytäntöjä, arvioita ja asenteita aiheesta kysyttiin valikoitujen yritysten viestintäesimiehiltä verkkokyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastanneista valittiin lisäksi kaksi henkilöä, joita haastateltiin aiheeseen liittyen. Työn teoriaosassa käsitellään pinnallisesti työn oleellisimpia käsitteitä: sosiaalista mediaa ja sisäistä viestintää. Lisäksi käydään läpi kysely- ja haastattelututkimusta tutkimusmenetelminä. Toiminnallisessa osassa esitellään työprosessia sekä avataan tuloksia. Kyselyn sekä haastatteluiden tavoitteena oli selvittää, miten sosiaalista mediaa hyödynnetään yritysten sisäisen viestinnän välineenä. Koska kyselyn vastaajamäärä oli niin alhainen, ja koska työssä haastateltiin vain kaksi henkilöä, ei tuloksista voi tehdä tilastollisesti päteviä päätelmiä. Suuntaa-antavina arvioina kuitenkin voidaan sanoa, että sosiaalista mediaa käytetään sisäisessä viestinnässä jo jonkin verran ja sen käytön arvioitiin kasvavan. Sitä käyttävät kokivat sen helpottavan sisäistä viestintää tekemällä siitä epävirallisempaa ja helpommin lähestyttävää. Opinnäytteestä selvinnyttä tietoa voidaan hyödyntää ja soveltaa yritysviestintää kehitettäessä. Myös aiheesta kiinnostunut opiskelija tai muu lukija voi hyötyä työstä.
Tämän maisterintutkielman tavoitteena on kuvata ulkoistettuna palveluna asiakkailleen strategista viestintää tekevien viestijöiden jäsennyksiä strategisesta viestinnästä käsitteenä sekä heidän omasta ammatti-identiteetistään. Viestinnän ulkoistaminen on yleistyvä tapa nykypäivän intensiiviseen tahtiin kehittyvällä markkinalla ja yleisimmät ulkoistamiseen liittyvät syyt ovatkin perusteltavissa nopeasti muuttuvaan markkinaan reagoimisella. Strategisen viestinnän käsite on pitänyt vetovoimaisen asemansa viestinnän alan sanastossa jo kymmeniä vuosia. Se kiinnostaa niin tutkijoita kuin viestinnän ammatinharjoittajia.Yhtenäinen näkemys käsitteen perinteistä ja nykytilasta kuitenkin puuttuu. Ulkoistetut viestintäkonsultit, strategit ja strategiset viestijät ovat yleinen näky alan ammattinimikkeiden viidakossa, mutta tutkimus heidän ammatti-identiteetistään sekä näkemyksistä strategisesta viestinnästä on toistaiseksi hyvin harvinaista. Suositun mutta kiistellyn strategisen viestinnän käsitteen varjossa on tärkeää, että myös ulkoistettuna palveluna viestintää suorittavien strategisten viestijöiden ääni tulee kuuluviin, sillä sen kautta voimme ymmärtää paremmin kyseisen ammatin nykytilaa ja siinä toimimisen edellytyksiä sekä antia. Laadullinen tutkimus sopii menetelmäksi, kun halutaan lisätä ymmärrystä erilaisista ilmiöistä ja kuulla ihmisten näkemyksiä valitusta aiheesta. Tämän tutkielman aineisto kerättiin kasvokkain tehdyin teemahaastatteluin yhteensä kuutta strategisen viestinnän parissa työskentelevää ammattilaista haastattelemalla. Kaikki haastateltavat työskentelevät joko viestintä- tai markkinointiviestintätoimistossa. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla teemoittelua hyödyntämällä. Tutkielman tuloksista selviää, että ulkoistettujen strategisen viestinnän ammattilaisten mielissä strateginen viestintä jäsentyy konaisvaltaisuuden, mentaalisen sekä terminologisen jäsennyksen kautta. Strategisen viestinnän luonteelle on ominaista ulkoistettujen strategisen viestinnän ammattilaisten jäsennyksissä sen kiinnittyminen organisaation liiketoimintastrategiaan. Strateginen viestintä nähdään tavoitteellisena, kokonaiskuvalle uskollisena viestintänä. Strateginen viestintä ei ole pikavoittojen hakemista tai summittaista maailman ilmiöihin tarttuvaa, eikä se liity välttämättä tiettyyn toimenkuvaan vaan voi olla saavutettavissa ajattelutapaa muuttamalla. Strateginen viestintä nauttii ulkoistettujen strategisen viestinnän ammattilaisten jäsennyksissä samoja asenteellisia tulokulmia kuin tutkimuskirjallisuudessa on esitetty. Käsitettä kyseenalaistetaan sen vakavahenkisyyden, kaunopuheisuuden ja monitulkintaisuuden takia. Ulkoistettujen strategisen viestinnän ammattilaisen ammatti-identiteettiin ei tulosten mukaan vaikuta tietty koulutus tai sen pituus, vaan ammatti-identiteetti on enemminkin seurausta viestinnän alalla työskentelystä ja oman jatkuvan oppimisen, vuorovaikutusosaamisen sekä strategiasuhteen jäsentelystä. Tutkimuksen tulokset osallistuvat tieteelliseen keskusteluun siitä, mitä strateginen viestintä on sekä millainen on ulkoistetun strategisen viestinnän ammattilaisen ammatti-identiteetti. Ammatillisesti tuloksia voidaan hyödyntää strategisen viestijän oman osaamisen tunnistamisessa, sekä esimerkiksi viestijöiden urasuunnittelussa. Tuloksista on apua myös asiakkaan ja ulkoistettua strategista viestintää tarjoavan tahon välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön parantamisessa, sillä ammatti-identiteetin tulokset paljastavat millaisia odotuksia ulkoistetuilla strategisen viestinnän ammattilaisilla on asiakkaitaan kohtaan. Tulokset myös osallistuvat laajempaan keskusteluun siitä, miten monitasoista viestintää voidaan toteuttaa niin, että organisaation oma ääni tulee osaksi laajempaa julkista keskustelua halutulla tavalla.
Tämä opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella toisen maailmansodan aikaisten propagandajulisteiden viestintää ja tutkia julisteiden välittämien viestien merkitysten muodostumista. Pyrkimyksenä on löytää propagandajulisteiden kuvituksista ja teksteistä viestinnällisiä piilomerkityksiä ja pohtia viestien lähettäjien päämääriä. Toisen maailmansodan aikaisilla propagandajulisteilla tässä työssä tarkoitetaan vuosien 1939 ja 1945 välillä sotamenestyksen tai kansantalouden edistämistarkoituksiin toteutettuja julisteita, joiden viestintäkeinot täyttävät nykyisen länsimaisessa yhteiskunnassa vallitsevan käsityksen propagandasta. Teoriaosuudessa tutustutaan propagandaan, sen syntyyn ja esiintymismuotoihin toisessa maailmansodassa. Opinnäytetyössä käsitellään myös julistetaidetta, sen historiaa ja viestinnällisiä ominaisuuksia. Tutkimusmenetelminä työssä esitellään semioottinen analyysi ja sisällönanalyysi. Tämä opinnäytetyön toimii myös helppona lähestymistapana propagandaan ja semiotiikkaan propagandajulisteita esimerkkinä käyttäen. Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, joka sijoittuu semioottisen viestinnän tutkimuksen kentälle. Semioottisen analyysin apuna on käytetty sisällön erittelyä. Yksittäisten merkkien suhdetta viittaamaansa kohteeseen tutkitaan Charles Peircen merkkien objektisuhteeseen liittyvän luokittelun avulla. Merkkien välisiä suhteita ja merkitysten muodostumista julisteissa tutkitaan Roland Barthesin merkityksellistämisen kahden tason avulla. Kuva-analyysin avulla osoitetaan, että propagandajulisteilla on monenlaisia eri tarkoituksia sekä keinoja välittää viestejä ja vaikuttaa väestöön. Nämä viestit muodostuvat symbolien, myyttien ja metaforien yhdistelmistä, ja niiden oikea tulkitseminen vaatii kulttuurin ja historian tuntemusta. Propagandajulisteita analysoitaessa voidaan myös havaita julisteita suunnitelleiden tahojen pelkoja ja uhkakuvia.
Sosiaalinen media on nopeasti kasvava ja ajankohtainen ilmiö, jota organisaatiot ovat entistä enemmän hyödyntäneet viestinnän toiminnoissaan. Tässä tutkielmassa perehdytään organisaation viestintään ja siihen, mitä mahdollisuuksia ja mahdollisia haasteita sosiaalisen median käyttöönotto voi tuoda viestinnän eri toimintoihin. Näkökulmana on organisaation viestinnän näkökulma ja organisaation viestintä jaetaan tutkielmassa ulkoiseen- ja sisäiseen viestintään. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman tuloksista selviää, että sosiaalisen median käyttöönotto tuo enemmän mahdollisuuksia kuin haasteita sekä organisaation ulkoiselle- että sisäiselle viestinnälle. Ulkoisen viestinnän mahdollisuudet perustuvat suurilta osin sosiaalisen median suurelle käyttäjämäärälle ja itseilmaisun vapaudelle. Ulkoisen viestinnän haasteet perustuvat sosiaalisen median hallitsemattomuudelle. Sisäisessä viestinnässä sosiaalisen median käyttöönotto tarkoittaa yleensä yhden sosiaalisen median alustan integroimista organisaatioon sisäiseksi sosiaaliseksi mediaksi. Tämä tuo sisäisen viestinnän toiminnot samalle alustalle ja tehostaa viestintää. Sisäisen sosiaalisen median käyttöönotto myös laajentaa työntekijän oppimismahdollisuuksia organisaatiossa. Haasteita aiheuttavat sisäisen sosiaalisen median toimintojen avoimuus. Haasteista huolimatta sosiaalisen median hyödyntäminen organisaation viestinnässä on ehdottomasti suuri mahdollisuus organisaatiolle.
Tämä tutkielma käsittelee intranetjärjestelmiä ja niiden vaikutuksia organisaation sisäiseen viestintään. Tutkielmassa tarkastellaan viestintää ja intranetejä yhdessä sekä erikseen. Ilman viestintää ei organisaatio voi toimia. Organisaation sisäistä viestintää kutsutaan monesti yhteisöviestinnäksi tai organisaatioviestinnäksi. Tehokkaan viestinnän avulla organisaatio voi saavuttaa merkittäviä etuja. Intranetjärjestelmien avulla voidaan tehostaa organisaation viestintää. Intranetit ja niiden osat ovat olemukseltaan viestintävälineitä, eivätkä itsessään tehosta viestintää. Hyvin hallitut ja ylläpidetyt intranetit kuitenkin todistetusti tehostavat organisaation toimintaa, sekä tuovat esille uusia viestintäkanavia, jotka omalta osaltaan rikastuttavat organisaation viestintäympäristöä.