Kaikki aineistot
Lisää
Suomen väestöstä noin kahdeksan prosenttia on ulkomaalaistaustaisia ja heistä puolet naisia. Maahanmuutto on elämän murros-vaiheita, jonka seuraukset ovat naisille ja miehille erilaisia. Suomessa onnistuneen kotoutumisen tärkeimpänä mittarina pidetään työllistymistä. Naisten työllistymiseen vaikuttavat useat tekijät muuttosyystä koulutukseen ja vanhemmuuteen. Myös uuden kotimaan taloudellisella tilanteella sekä rakenteellisilla tekijöillä on vaikutusta. Suomeen muutetaan pääosin vapaaehtoisesti työn, opintojen tai perheen vuoksi. Naisista lähes 70 prosenttia muuttaa maahan perhesyistä. Oleskelulupakategorioiden määrittämät rajalliset oikeudet sekä epävarma vaihe ennen pysyvän oleskeluluvan saamista muokkaavat yksilöiden asemaa työmarkkinoilla.
Artikkelissa tarkastellaan merkittäviä elämänkulun käännekohtia (turning points) lastensuojelun sijaishuollosta aikuistuneiden kokemuksissa. Viitekehyksenä on käännekohtien teoreettinen tarkastelu, jota avataan elämänkulullisesta tutkimuksesta käsin. Artikkelin aineisto koostuu sijaishuollosta aikuistuneille järjestetyistä fokusryhmätyöpajoista (n=20), teemahaastatteluista (n=3) ja kirjoitetuista tarinoista (n=3). Käännekohtien merkitys sijaishuollossa kasvaneiden kertomuksissa linkittyi ihmis- ja perhesuhteiden, työ- ja opiskeluelämän sekä sosiaalisten ympäristöjen muutoskohtiin. Tulosten perusteella elämän käännekohdiksi määrittyivät huostaanotto ja sijaishuoltoaika, itsenäistyminen, omillaan oleminen ja vanhemmaksi tuleminen. Lastensuojelujärjestelmä toi käännekohtiin institutionaalisesti määrittyviä rakenteita ja ikärajakeskeisiä käytänteitä. Merkittäviä käännekohtia sävyttivät niin negatiiviset kuin positiiviset, kannattelevat ulottuvuudet.
Maaseutualueille luodaan neljä mahdollista tulevaisuuskuvaa kirjallisuuden ja tulevaisuusverstaiden aineistojen pohjalta tulevaisuustaulukkomenetelmää hyödyntäen. Tulevaisuuskuvat ovat hajautunut biotalous, siirtomaatalous, museomaaseutu ja saarekemaaseutu. Merkittävimpiä muutosvoimia kuvien taustalla ovat ympäristö ja kestävyys, keskittymisen ja hajautumisen prosessit, teknologian kehitys, sääntelyn lisääntyminen ja maaseutu hyvinvoinnin lähteenä. Erilaisten alueiden kilpailukyky liiketoiminta- ja asumisympäristönä sekä yhdyskuntarakenne poikkeavat merkittä- västi toisistaan eri tulevaisuuskuvissa. Juuri kehityspolkujen vahvan erottelun ansiosta tulevaisuuskuvia voidaan käyttää yhteiskuntapolitiikan tavoitteenasettelun työkaluna. Maaseutualueiden tulevaisuus on osittain avoin, ja vaihtoehtoisten tulevaisuuksien toteutumiseen voidaan vaikuttaa. Käytännössä noin vuoteen 2030 ajoitetut tulevaisuuskuvat toteutuvat luultavasti vain osittain, eri ilmiöissä ja eri paikoissa omalla tavallaan.
Information society strategies and models have been drawn up in Finland since the 1990s. In them, information technologies have been considered the salvation of education and even the whole of Finland. The Ministry of Education and Culture launched a new higher education and research visionary project in 2017, Proposal for Finland 100+, as part of Prime minister Juha Sipilä's government program (2015–2019). One of its results was the establishment of Digivisio 2030, a comprehensive education digitization project in the higher education field. The project aims to create a national digital "service platform" that offers academic data reserves for everyone. According to our assessment, the Digivisio 2030 project and, more generally, the discussion about the digitization of education is characterized by a closed discourse world of a technological way of thinking, which paints a picture of an uncertain future and defines students as targets and customers of digital educational activities.
Syntyvyyden väheneminen on kiivaasti keskusteltu aihe. Vähenemisen syitä on etsitty esimerkiksi työelämän epävarmuudesta, työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen hankaluuksista ja lapsiperhe-elämän vähäisestä houkuttelevuudesta pidentyneen nuoruuden kulttuurissa. Tätä sekä mediassa että tutkimuskirjallisuudessa käytyä keskustelua täydennämme tarkastelemalla ennakoinnin teorian ulottuvuuksia Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2019 julkaistuissa syntyvyyden vähenemistä koskevissa kantaaottavissa kirjoituksissa. Diskurssianalyyttisiä välineitä käyttäen osoitamme, miten kirjoituksissa tuotetaan yksilöistä ennakoivia toimijoita ja miten ennakoinnista tuotetaan, erityisesti nuorille naisille, normatiivisesti oikea tapa suhtautua lastensaamiseen. Kirjoituksissa varsinkin työelämään liitetään epävarmuutta, joka lastensaannin epävarmuuteen yhdistyessään luo tulevaisuuden ennakoinnista haastavan ja affektiivisesti latautuneen projektin. Lopuksi visioimme yhteiskuntaa, jossa elämää ylläpitävien suhteiden luominen riittäisi tulevaisuuden suunnitelmaksi sukupuolesta riippumatta.
Artikkelissa lähestytään perheiden talouskasvatusta ja perhesukupolvien välisiä suhteita laadullisin tutkimusmenetelmin. Aineistona on syyskuussa 2021 Helsingin Sanomien keräämä ”Rahakysely”. Artikkelissa kysytään, miten informanttina oleva välisukupolvi, 74 vastaajaa 355:stä, kuvaa aikuistuville lapsille antamaansa talouskasvatusta, kuten neuvoja ja ihanteita. He pohtivat myös oman, lapsuudenperheessä saamansa talouskasvatuksen vaikutusta antamaansa kasvatukseen. Informanttien pääasiassa 1990-luvulla syntyneet lapset ovat aikuisuuteen siirtymisvaiheessa, mitä pidämme strategisena elämänvaiheena talouskasvatuksen ja taloustaitojen kannalta. Myös eriarvoisuus tulee näkyviin tässä vaiheessa. Toisen nuoren aikuistumista tuetaan perheessä rahallisesti ja toinen siirtyy aikuisuuteen velkataakka mukanaan. Aineistossa aikuistumisihanteiden normatiivisuus oli vahvaa. Hyvätuloisuutta ja vakavaraisuutta pidettiin usein tavoiteltavana aikuisuutena. Kysymys voi olla arvopuheen luonteesta, jossa ihanteilla on suuri rooli. Aineistoa voi luonnehtia myös keskiluokkaiseksi, sillä kysymys on pääosin hyvätuloisesta, korkeasti koulutetusta ja pääkaupunkiseudulla asuvasta vastaajakunnasta. Kovin yksiselitteisesti ja suoraviivaisesti eivät taloustaidot näytä siirtyvän sukupolvisuhteissa eteenpäin. Riippuu perhekulttuurista, paljonko lasten yksilöllisyyttä ja toimijuutta korostettiin niin välisukupolven omilta vanhemmiltaan saadussa kasvatuksessa kuin omille lapsille annetuissa neuvoissa.
Artikkelissa tarkastellaan perhesosiaalityön ja lastensuojelun rajapinnoilla tehtävää palvelutarpeen arviointia asiakasnäkökulmasta kysymällä, mitä arviointi on ja millaista sen tulisi olla. Asiakasnäkökulma pohjautuu kollektiiviseen kokemusasiantuntijatietoon, jota lähestytään lastensuojelua koskevina näkemyksinä henkilökohtaisten kokemusten sijasta. Aineisto koostuu 14 nuorten ja vanhempien lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden vinjettipohjaisesta ryhmähaastattelusta. Nuorten ja vanhempien näkemykset arvioinnista ovat pääpiirteiltään samanlaisia. Arvioinnin tehtävänä on selvittää ja selittää ongelmat ja luoda näkymiä niiden ratkaisemiseen. Ammattilaisten monipuolinen tieto ja osaaminen sekä yksilöllinen, vuorovaikutteinen ja kokonaisvaltainen työskentely korostuvat. Tulosten pohjalta on aiheellista uudelleenarvioida sellaisia palvelujärjestelmän organisointitapoja, joissa palvelutarpeen arviointi irrotetaan muusta sosiaalityöstä.