Kaikki aineistot
Lisää
Tämä opinnäytetyö on trenditutkimus, joka tehtiin Kokkolan Moda Aukia Oy:lle. Opinnäytetyössä tutkittiin trendejä ja niiden ennustamista vaatetus- ja muotialalla. Työn tavoitteena oli oppia ymmärtämään trendien ennustamisprosessi ja se, mistä trendit tulevat. Opinnäytetyön pohjalta koostettiin kirjallinen ja kuvallinen trendi-info siitä, mitä on tulossa naisten muotiin syksy/talvelle 2013-2014. Opinnäytetyön teoriaosassa perehdytään naisten muodin historiaan toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta vuosituhannen vaihteeseen sekä trendeihin ja niiden ennustamiseen. Tietoa trendien ennustamiseen kartoitettiin tutkimalla muotialan kirjallisuutta, eri kaupallisten trendiennustajien sekä painettuja että sähköisiä julkaisuja, muotiblogeja, ennustelehtiä sekä käymällä messu- ja muotimatkalla Helsingissä. Trendiennustajien ennusteet antavat suuntaviivoja muotiyrityksille siitä, mihin suuntaan muoti muuttuu. Tällä tavoin trendiennusteet auttavat yrityksiä keskittymään oikeisiin tuotteisiin oikeaan aikaan ja oikealle kohderyhmälle.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia niin sanottua someuutisointia, eli sellaista uutisointia, jossa käytetään ensisijaisena lähteenä sosiaalisessa mediassa julkaistuja tietoja. Työssä keskityttiin arvioimaan uutisointia, jossa lähteenä on käytetty sosiaalisen median palvelua Facebookia. Tavoitteena oli selvittää, millaista tämä uutisointi on etenkin journalistietiikan ihanteiden ja säännösten kannalta. Tavoitteena oli työn lopuksi pohtia kuinka someuutisointiin liittyviä käytäntöjä voitaisiin kehittää siten, että uutisointi vastaisi jatkossa paremmin journalistietiikan arvoja ja normeja, sekä esimerkiksi lähdekritiikin vaatimuksia. Opinnäytetyössä käytettävä tutkimusmenetelmä oli laadullinen evaluaatiotutkimus. Evaluaatiotutkimuksessa eli arviointitutkimuksessa arvioidaan esimerkiksi jonkin toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Työssä tämä arvioitava toiminta oli uutisointi, jossa on käytetty lähteenä Facebookissa julkaistuja tietoja. Aihetta tutkittiin tarkastelemalla yksityiskohtaisesti kahta uutistapausta. Työssä on myös tapaustutkimuksen piirteitä, sillä siinä käsiteltiin uutistapauksia tapaustutkimukselle tyypilliseen tapaan tarkkapiirteisesti ja useasta eri näkökulmasta. Työssäni päädyin siihen, että uutisointi käsittelemissäni tapauksissa oli journalistietiikan kannalta suuremmalta osin ongelmallista kuin onnistunutta. Uutisoinnissa oli enemmän sellaisia piirteitä, jotka eivät tue journalistietiikan arvoja ja normeja kuin piirteitä, jotka tukevat edellä mainittuja asioita. Päädyin uutistapauksen käsittelyssä myös siihen ajatukseen, että Facebookin käyttö lähteenä saattaa toimia eettisenä porsaanreikänä journalistisessa työssä. Kun uutisten lähde on Facebook, toimittajat voivat julkaista sellaistakin tietoa, jota eivät muissa tapauksissa välttämättä julkaisisi ammattieettisistä syistä. Facebook tukee monin tavoin sellaista viestintää, joka ei sovellu ilman kontekstia uutisten sisällöksi. Uutisoinnin myötä somessa alunperin julkaistu tieto saa huomattavasti suuremman yleisön ja tiedosta tulee entistä tärkeämpi ja uskottavampi. Näistä syistä perusteellinen eettinen harkinta julkaisemisen yhteydessä on tärkeää. Journalistieettiseltä kannalta ongelmallista uutisointia ehkäistäkseen sekä mediatalojen että Julkisen sanan neuvoston pitäisi pyrkiä kehittämään someuutisointiin liittyviä käytäntöjä. Uutisoinnin laadun varmistamiseksi Julkisen sanan neuvoston olisi tarpeellista selventää somen käyttöön lähteenä liittyviä rajoja. Mediatalot voisivat kehittää käytäntöjä esimerkiksi lisäämällä ja tarkentamalla aihetta koskevia ohjeita omissa sosiaalisen median ohjeistuksissaan. Mediatalot ja JSN voisivat ohjeissaan painottaa esimerkiksi sitä, että somessa julkaistu tieto pitää tarkistaa aina tiedon julkaisseelta henkilöltä, ellei henkilön aitous ole jo aiemmin todettu.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia sitä, millainen on vuokratyöntekijän oikeudellinen asema Suomessa. Tavoitteena oli myös kartoittaa sitä, millä kaikin eri tavoin vuokratyöntekijän oikeudellinen asema eroaa niin sanotun tavallisen työntekijän oikeudellisesta asemasta ja mitä kaikkea tämä käytännössä merkitsee vuokratyöntekijöille, tavallisille työntekijöille ja yrityksille. Tarkoituksena oli myös pohtia yleisesti vuokratyövoiman käytön hyviä ja huonoja puolia. Työn keskeisenä tavoitteena oli työn aikana kertyneen tiedon valossa miettiä, millä eri keinoin vuokratyöntekijän oikeudellista asemaa Suomessa voitaisiin vielä entisestään kehittää ja parantaa. Koska tämän opinnäytetyön näkökulma oli oikeudellinen, työssä käytettiin aineistona erilaisia oikeudellisia lähteitä, muun muassa lakeja, hallituksen esityksiä sekä vuokratyötä koskevia oikeustapauksia. Tämän lisäksi aineistona käytettiin kirjallisuutta työoikeuden perusteista sekä vuokratyötä käsitteleviä artikkeleita, mietintöjä ja tutkimuksia. Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen opinnäytetyö, jossa käytettiin jo olemassa olevaa tietoa vuokratyöstä sekä kerättiin uutta tietoja aiheesta haastattelujen avulla. Haastatteluin toteutettu kvalitatiivinen tutkimus oli näin ollen myös osa tätä opinnäytetyötä. Työssä päädyttiin siihen tulokseen, että vuokratyöntekijöiden asemaan on Suomessa jo kiinnitetty huomiota ja siihen on tehty lähinnä viime vuosien aikana joitakin parannuksia muun muassa lakiuudistusten muodossa. Silti asema on edelleen suhteellisen heikko ja asemaa pitäisi kehittää entisestään. Vuokratyöntekijän asema eroaa monin tavoin tavallisen työntekijän asemasta, sillä käytännössä esimerkiksi kaikkia työlainsäädännön määräyksiä ei voida noudattaa vuokratyösuhteissa samalla tavalla kuin tavallisissa työsuhteissa. Työvoiman vuokrauksen kieltäminen tai turhan tiukka sääntely ei ole nykyinen ja tuleva työmarkkinatilanne huomioon ottaen kannattavaa, mutta etenkin lainsäädännön työntekijää suojeleva peruslähtökohta huomioon ottaen vuokratyövoiman sääntelyä voisi kiristää. Näin voitaisiin tehdä myös ilman, että sillä olisi merkittäviä suomalaisten yritysten kilpailukykyä heikentäviä vaikutuksia. Päinvastoin yritysten olisi hyvä ymmärtää kokonaisvaltaisemmin esimerkiksi vuokratyövoiman käytöstä syntyvät mahdolliset epäsuorat kustannukset.
Tässä artikkelissa kuvataan vaihtoehtoisia tapoja arvioida finanssipolitiikan viritystä. Tarkastelun pääpaino on EU-yhteyksissä käytettyjen indikaattoreiden vertailussa. Keskitymme rakenteelliseen alijäämään ja sen muutokseen, menosääntöön, yksittäisten harkinnanvaraisten toimien tarkasteluun kokonaisuutena, sekä päätösperäistä finanssipolitiikkaa kuvaavaan DFE-mittariin. Lisäksi arvioimme väestön ikääntymisen menoja automaattisesti kasvattavan vaikutuksen suuruutta ja sen vaikutusta eri mittareihin. Vertailumme tärkein tulos on, että kaikissa mittareissa on puutteensa. Ne myös mittaavat osin eri asioita. Tarkastelun perusteella eri mittareiden antama kuva finanssipolitiikan mitoituksesta on pääsääntöisesti samansuuntainen, vaikka arvio vaikutuksen suuruudesta vaihtelee toisinaan paljon. Siten useamman eri mittarin käyttö on perusteltua. Ikääntymisen vaikutus esimerkiksi rakenteellisen jäämän muutokseen on keskimäärin noin 0,3 prosenttiyksikköä vuodessa (elvyttävä). Vaikka ikääntyminen vaikuttaa eri mittareihin eri tavoin, se ei täysin selitä mittareissa havaittuja eroja
Pohjoismainen malli on onnistunut yhdistelmä hyvin toimivaa markkinataloutta ja turvaverkkoja. Talous on vahva ja tuottaa hyvinvointia kansalaisille luomalla korkean elintason ja pitämällä hyvinvointivaltion lupauksen; työllisyysaste on korkea ja julkisen talouden rahoitus kestävällä uralla. Suomen henkeä kohti laskettu BKT on jäänyt jälkeen verrokkimaiden kehityksestä. Tämä johtuu suurelta osin hitaasta tuottavuuskasvusta ja alhaisesta työllisyysasteesta. Suomen julkisen velan suhde BKT:seen jatkaa kasvuaan koronakriisin jälkeen samalla kun monen verrokkimaan velkasuhde vakautuu tai alenee. Ilman rakenneuudistuksia Suomen kehitys tulee edelleen jäämään jälkeen verrokkimaista. Onko Suomi enää Pohjoismaa? Raportissa tarkastellaan hitaan tuottavuuskasvun ja alhaisen työllisyyden syitä sekä politiikkauudistuksia, joilla kehitykseen voidaan vaikuttaa. Raportissa ei esitetä konkreettisia rakenneuudistuksia, vaan kuvaillaan kokonaisuuksia, joiden sisältä tehokkaita toimia on mahdollista löytää. Keskeistä politiikkatoimien suunnittelussa ovat niiden vaikutukset talouskasvun edellytyksiin, tuottavuuden edistämiseen ja sen pullonkaulojen poistamiseen, osaavan työvoiman tarjonnan kasvattamiseen, rakenteellisen ja kustannuskilpailukyvyn turvaamiseen sekä tuotannollisten investointien houkutteluun. Toimista ei juurikaan saisi aiheutua menolisäyksiä ja niiden tulisi olla kustannustehokkaita.
Biomateriaalien mikrovalmistusmenetelmien kehittymisen myötä voidaan valmistaa yhä paremmin solujen luonnollista mikroympäristöä mimikoivia kasvatusalustoja, joissa soluja stimuloidaan sekä mekaanisin että kemiallisin signaalein mikrofluidistiikan avulla. UV-lamppuja ja lasereita hyödyntävä valoavusteinen mikrovalmistus on yksi kehittyneimmistä menetelmistä tällaisiin sovelluskohteisiin ja menetelmää varten on kehitetty myös uusia valokovettuvia biomateriaaleja. Tämän diplomityön ensimmäinen osa on laaja kirjallisuusselvitys, joka käsittelee mikrofluidistiikan, valoavusteisen mikrovalmistuksen ja biomateriaalien hyödyntämistä soluviljelysovelluksissa. Työssä syvennytään lasermikrovalmistukseen ja valosillottuvien hydrogeelien mikrokuvioitiin. Uusi trendi mikrovalmistuksessa on valon epälineaariseen absorptioon perustuvat menetelmät, joissa päästään nanometriluokan resoluutioon. Yksi niistä on kaksifotonipolymeraatio (2PP), 3D-mikrovalmistukseen sopiva pikamallinnusmenetelmä, jolla voidaan valmistaa mielivaltaisia mikro- ja nanokuvioita. Menetelmän teorian pääpiirteet esitellään kirjallisuusselvityksessä. Biosovelluksissa 2PP:n suurin rajoite on se, että pääsääntöisesti menetelmää on tutkittu perinteisillä fotoresisteillä ja bioyhteensopivien synteettisten materiaalien tutkimus on ollut puutteellista. Tässä työssä tehdyn tieteellisen tutkimuksen tarkoitus oli kokeilla ja esitellä 2PP:oon sopivia biomateriaaleja, joista voidaan valmistaa soluyhteensopivia mikrorakenteita. 2PP-menetelmää tutkittiin polyetyleeniglykolihydrogeelillä (PEGda) sekä uudella polykaprolaktonipohjaisella oligomeerilla (PCL-o) käyttäen kaupallista fotoinitiaattoria. PCL-o on synteettinen biohajoava polymeerimateriaali, jota ei ole ennen testattu 2PP:ssa; myöskään PEGda:n 2PP-valmistusta käytetyllä lasertyypillä ei ole aiemmin raportoitu. Tutkimuksessa vertailtiin PEGda:n ja PCL-o:n sopivuutta 2PP-valmistukseen resoluutio ja prosessoitavuus huomioon ottaen. Itsekoottua Nd:YAG-laseriin perustuvaa tietokoneohjattua laitteistoa käyttäen lasialustalle polymeroitiin mikrokuvioita, jotka karakterisoitiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla. Työssä tutkittiin myös initiaattorikonsentraation vaikutus resoluutioon. Näytemateriaaleille tehtiin sytotoksisuuskokeet, joiden avulla arvioitiin valmistettujen mikrorakenteiden sopivuus biosovelluksiin. Onnistuneeksi osoittautuneen tutkimuksen mukaan sekä PEGda:n että PCL-o:n prosessoitavuus 2PP:ssa oli riittävä ja käytetty laserlaitteisto soveltui tarkoitukseen hyvin; PCL-o:lla saatiin jopa 1 µm:n resoluutio. Sytotoksisuustestien perusteella molemmat materiaalit ovat ei-toksisia ja siten soveltuvat erilaisiin soluviljelysovelluksiin. Vaikka materiaalien välillä ilmeni valmistusprosessissa joitakin eroja, tämän tutkimuksen perusteella molempien materiaalien testaamista 2PP:ssa tulee ehdottomasti jatkaa. Tulevaisuudessa menetelmän käytettävyyttä voisi parantaa mm. testaamalla useampia uusia materiaaleja, tehokkaampia fotoinitiaattoreita, optisesti laadukkaampaa laitteistoa, mik-rorakenteiden sterilointia sekä soluviljelyä polymeroiduilla rakenteilla.
Diplomityön tavoitteena oli rakentaa Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan aikuisopiston opetuspesulalle oma laadunhallintajärjestelmä noudattaen mikrobiologisen puhtauden hallintaan liittyvää standardia SFS-EN 14065. Opetuspesulalle haluttiin oma laadunhallintajärjestelmä, sillä standardia noudattavat järjestelmät ovat alalla yleisiä, ja Keuda haluaa tarjota opetusta myös näihin järjestelmiin liittyen. Pesulassa tekstiilit pestään puhtaiksi ja viimeistellään monien prosessien kautta. Tekstiilien tullessa pesulaan, ne täytyy tarkistaa ja merkitä asiakkaalle kuuluviksi. Pesu ja viimeistelymenetelmä riippuu mm. tekstiilin materiaalista, rakenteesta sekä tahrojen laadusta. Yleisimmät pesumenetelmät ovat vesipesu sekä kemiallinen pesu. Viimeistelymenetelmät riippuvat myös mm. tekstiilin rakenteesta, materiaalista ja käyttötarkoituksesta. Tekstiilit ovat pesuprosessin jälkeen joko visuaalisesti tai mikrobiologisesti puhtaita tai molempia. Mikrobiologisella puhtaudella tarkoitetaan mikrobien määrää tietyssä ympäristössä. Kun tekstiilit desinfioidaan, suurin osa tautiaaiheuttavista mikrobeista kuolee. Sterilisaatiota, eli kaikkien mikrobien tuhoamista, on tarkoituksenmukaista käyttää vain harvoin, lähinnä leikkaussalitekstiileille. Laadunhallinnalla pyritään organisaation prosessien jatkuvaan parantamiseen asiakkaiden vaatimukset ja tarpeet täyttäen. Laadunhallintajärjestelmän rakentaminen aloitetaan siis asiakkaiden vaatimusten kartoittamisella, yrityksen prosessikaavion hahmottamisella sekä yrityksen johdon sitouttamisella laadunhallintaan esimerkiksi laadunhallintaryhmän avulla. Lisäksi johdon tehtävänä on varmistaa, että työympäristö mahdollistaa laadunhallintajärjestelmän toteuttamisen hankkimalla tarvittavat välineet ja tarvittaessa kouluttamalla henkilöstöä. Mikrobiologisen puhtauden hallintaan keskittyvässä järjestelmän rakentamisessa määritellään ensin kaikkien pesulan prosessien vaarat ja riskiluokat. Sen perusteella määritellään riskien hallintaan ja vähentämiseen tähtäävät tehtävät ja toimenpiteet. Lisäksi mitattaville prosessivaiheille määritellään omat tavoite- ja toleranssirajat, joiden ylityttyä tulee ryhtyä ennalta määrättyihin toimenpiteisiin. Järjestelmän auditointi, muut tarkastukset ja kokoukset tulee myös suunnitella etukäteen. Kaikki mittaustulokset, toimenpiteet, validoinnit, auditoinnit ja muut asiakirjat tulee dokumentoida asianmukaisesti laadunhallintajärjestelmän toimivuuden varmistamiseksi. Koska työn tavoitteena oli vastata Keudan koulutustarpeisiin, laadunhallintajärjestelmä ei välttämättä vastaa opetuspesulan ulkoisten asiakkaiden toiveita. Toisaalta mikrobiologisen puhtauden varmistaminen voi tuoda lisäarvoa myös heille. Työtä voitaisiin kehittää ottamalla huomioon myös ulkoisten asiakkaiden vaatimukset sekä liittämällä kemiallisen pesun ja mattojen pesun prosessit järjestelmän piiriin.
Tässä raportissa tarkastellaan julkisen talouden kestävyyttä eri näkökulmista lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Ensinnä tarkastellaan ennakoitua väestökehitystä ja sille vaihtoehtoisia kehityskulkuja. Toiseksi arvioidaan väestön ikääntymisen aiheuttamaa palvelutarpeen kasvua ja julkisen talouden kestävyyttä alasektoreittain. Kolmanneksi esitellään joukko erilaisia velkaskenaarioita. Raportissa esitetään myös päivitetty kestävyysvajearvio, jonka mukaan kestävyysvaje on noin 4 % suhteessa BKT:hen eli noin 10 mrd. euroa vuoden 2024 tasolla. Kestävyysvajelaskelmaan tehdyt aineisto- ja mallinnuspäivitykset ovat pienentäneet kestävyysvajearviota merkittävästi. Toisaalta koronaviruspandemia on kasvattanut arviota kestävyysvajeesta, mutta vain maltillisesti. Kriisin keskellä tehty vaikutusarvio on kuitenkin huomattavan epävarma. Vaikka arvio Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta on jonkin verran aiempaa pienempi, on vaje edelleen merkittävä. Lisäksi julkisen talouden velkasuhteen arvioidaan nousevan lähes 80 prosenttiin muutamassa vuodessa, mikä lisää julkisen talouden riskejä aiempaan noin 60 prosentin velkasuhteeseen verrattuna. Tämänhetkisen arvion mukaan julkista taloutta tulisi vahvistaa noin 5 mrd. eurolla, jotta julkisen talouden velkasuhde saataisiin vakautettu 2020-luvun ajaksi. Pitkällä aikavälillä velkasuhde uhkaa kuitenkin kääntyä uudelleen kasvuun.
"Musiikkialan pienyritysten vientivalmiuksien kehittäminen" - tutkimuys -ja kehittämishankkeen loppuraportti kiinnittyy musiikkialan kannalta mielenkiintoiseen ja voimakkaaseen murrosvaiheeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut selvittää musiikkialan yrittäjien vientitoiminnan ongelmakohtia. Mielenkiinon kohteena oli yrittäjiä: mitä osaamista tai tukitoimia yrittäjä tarvitsisi musiikkivientitoimintansa kehittämiseen, minkälaista muuta osaamista ala tarvitsee? Nopeasti mututunut tilanne piirtyy selkeästi näkyviin tämän julkaisun artikkelin kautta, jokta ovat syntyneet kaikkiaan neljän vuoden aikana. Julkaisussa selvitetään asiaa monesta näkökulmasta Metropolian kulttuurituotannon koulutusohjelman opettajakunnan, opiskelijoiden ja yhteistyötahojen kanssa. Olemme pohtineet musiikkialan yrittäjän asemaa ja työkenttää. Tutkineet miten musiikkialan ansaintalogiikka on muuttunut uusien jakelukanavien vaikutuksesta ja yhä voimakkaammin kansainvälistyvän bisneksen myötä.