Kaikki aineistot
Lisää
Tarkastelen maisterintutkielmassani nuorten kokemuksia kasvamisesta vähävaraisessa perheessä, millaista arkea nuoret kuvailevat ja miten vähävaraisuus vaikuttaa nuoren toimijuuteen ja sosiaaliseen identiteettiin. Aineistoni koostuu erään nuorille suunnatun verkkolehden keskustelupalstan keskusteluista, joissa käsitellään vähävaraisuutta ja kokemuksia kasvamisesta vähävaraisessa perheessä. Olen analysoinut aineiston sisällönanalyysillä. Aineiston tarkastelussa päädyin neljään teemaan. Ensimmäinen teema käsittelee vähävaraisuuden syitä ja yhteiskunnan tarjoamia tukimuotoja nuorten kokemana. Toinen teema käsittelee nuorten kokemuksia arjesta vähävaraisessa perheessä. Kolmas teema on nuorten toimijuus, kun perheellä on rahaa vähän käytettävissä. Neljäntenä teemana käsittelen nuorten sosiaalista identiteettiä. Tutkimustulosteni mukaan nuorilla on myönteisiä kokemuksia vähävaraisessa perheessä elämisestä. Monet keskustelupalstalle kirjoittaneet nuoret kokivat kiitollisuutta vanhempiaan kohtaan siitä, että vanhemmat pyrkivät vähävaraisuudesta huolimatta antamaan lapsille kaiken heidän tarvitsemansa. Vähävaraisuus näkyy nuorten arjessa aivan tavallisissa arjen asioissa liittyen vapaa-ajaviettoon, ruokaan ja vaatteisiin. Suurimmat haasteet vähävaraisessa arjessa olivat opiskelumateriaalien hankinnassa sekä harrastuksien mahdollistamisessa. Nuorten toimijuutta vähävaraisuuden näkökulmasta analysoin neljän eri toimijuuden modaliteetin eli ulottuvuuden mukaisesti. Näistä vahvin ulottuvuus oli voida-ulottuvuus. Tämä ilmeni nuoren mahdollisuutena vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Näitä mahdollisuuksia antoivat taloudellinen toimijuus, harrastaminen sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tulosteni mukaan nuori on vahvasti riippuvainen vanhempiensa taloudellisesta tilanteesta. Nuoret toivovat, että heille puhutaan avoimesti perheen tilanteesta. Sosiaaliset verkostot ovat tärkeitä nuoren identiteetin luomiselle. Avainsanat : vähävaraisuus, nuori, toimijuus, sosiaalinen identiteetti,
Tämä opinnäytetyö käsittelee päihdeperheen lapsen etua verkostotyössä. Työn tarkoituksena on kuvata työntekijöiden kokemuksia päihdeperheiden lapsen edun toteutumisesta verkostotyössä. Verkostona on Päihdeperheeseen syntynyt, sosiaalipediatrisen toiminnan mallintaminen -hanke, joka on Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin hallinnoima. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa ja lisätä ymmärrystä päihdeperheen vauvaikäisen lapsen edun toteutumisesta verkostotyöskentelyssä sekä päihdeperheiden kanssa tehtävästä verkostotyöstä. Tämä tutkimus toimii osana edellä mainitun hankkeen arviointia. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui seitsemän työntekijää kunta-alalta sekä kolmannelta sektorilta. Kaikki haastateltavat olivat osallistuneet Sosiaalipediatrisen-hankkeen verkostotyöhön ja he kohtasivat työssään päihdeperheitä. Tutkimusaineiston analyysi oli aineistolähtöinen. Tutkimuksen mukaan lapsen edun huomioimista pidetään tärkeänä, lapsi liitetään kaikkiin perhettä koskeviin ratkaisuihin. Tutkimusaineistosta ilmenee kuitenkin lapsen edun toteutuvan lähinnä vanhempien kautta. Vanhempien saadessa avun tulee lapsikin autetuksi. Päihdeperheiden kanssa tehtävä verkostotyö on haastavaa työtä, joka vaatii työntekijältä paljon voimavaroja. Verkostotyö on tutkimuksen mukaan välttämätön ja yksi tärkeimmistä auttamiskeinoista päihdeperheen kanssa työskenneltäessä. Verkostotyö vähentää päihdeperheen kanssa tehtävän työn päällekkäisyyttä, selkeyttää vastuunjakoa ja tuo perheen oman äänen kuuluville sekä mahdollistaa perheen subjektiuden omassa asiassaan. Verkostoihin toivotaan mukaan enemmän perheiden sosiaalisia verkostoja. Verkostotyön koetaan sisältävän perhettä tukevia ja kontrolloivia elementtejä. Tutkimus osoitti verkostotyön antavan tukea työntekijälle ja sisältävää jopa työnohjauksellisia elementtejä.