Kaikki aineistot
Lisää
Tässä artikkelissa tarkastelemme Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen osapuolten kuvauksia suomalaisesta työelämästä. Keskitymme erityisesti työelämään liittyvien myönteisten näköalojen ja niissä esiintyvän optimismin analysointiin. Toivo ja optimismi ovat aiemmissa tutkimuksissa osoittautuneet merkityksellisiksi tekijöiksi työhön paluun prosesseissa. Aineiston muodostivat kuntoutujien, omaohjaajien ja työnantajien haastattelut (47 kappaletta). Kuntoutuksen kaikkien osapuolten puheesta tunnistettiin myönteisiä näköaloja ja erilaisia optimismin muotoja. Optimismia esiintyi suhteessa työhön osallistumisen rakenteellisiin reunaehtoihin, kuten työkulttuuriin ja muutospotentiaalin tunnistamiseen. Lisäksi painottuivat omakohtaiset suunnanmuutoksen mahdollisuudet. Erityisesti omaohjaajilla korostui myös osatyökykyisten asemaa koskeva huolipuhe. Osatyökykyisten asema polarisoituvilla työmarkkinoilla sekä tasavertaisen ja osallisuutta mahdollistavan työelämän rakentaminen olivat kaikille osapuolille keskeisiä kysymyksiä. Ammatillisen kuntoutuksen osapuolten optimismi tarkentuikin realistiseksi optimismiksi, jossa tulevaisuutta koskeva toiveikkuus on mahdollista, vaikka tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat myös muutosta vaativat rakenteelliset reunaehdot.
Yhteistoiminta ja asiakaskeskeisyys ovat ammatillisen kuntoutuksen keskeisiä elementtejä. Niihin voi liittyä jaettua toimijuutta, joka sisältää kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksia ja yhteisiin päämääriin sitoutumista. Tässä artikkelissa tarkastelemme jaettua toimijuutta haurastuttavia toiminta- ja puhetapoja ammatillisen kuntoutuksen yhteistoiminnassa. Aineisto kerättiin osana Kelan ammatillista kuntoutusselvitystä koskevaa arviointitutkimusta, ja se sisälsi eri osapuolten haastatteluja ja avoimia kyselyvastauksia. Temaattisessa analyysissa kiinnitimme huomiomme jaetun toimijuuden kannalta keskeisiin yhteistoiminnan prosesseihin. Suunnittelun ja päätöksenteon prosesseissa jaettua toimijuutta haurastuttivat jännitteiset ja jäykät toimintatavat. Niihin liittyi neuvotteluasemien epätasa-arvoisuutta, palvelun kehyksen ja kuntoutustyön arjen välisiä jännitteitä sekä ajallista epätahtisuutta. Sitoutumisen, vastuun ja tuen prosesseissa aktiivista, yksilöllistä toimijuutta korostavat ajattelutavat vaikeuttivat tuen jatkuvuuden tarpeen tunnistamista ja järjestelmien vastuunottoa.
Tässä integroivassa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin, miten ammatillista kuntoutusta ja tuettua työllistymistä koskevassa kansainvälisessä kirjallisuudessa on jäsennetty työnantajien ja työhönvalmennuksen ammattilaisten välistä yhteistyötä ja suhdetta. Keskityimme siihen, millaiset työnantajayhteistyön toimintatavat ja strategiat on nähty toimiviksi ja miten yhteistyösuhdetta rakennetaan ja ylläpidetään. Aineiston muodostivat yksilöityjen hakukriteerien avulla valikoidut 19 tekstiä tieteellisistä aikakauslehdistä. Aineisto analysoitiin temaattisen analyysin periaatteita hyödyntäen. Analyysissa hahmottui neljä teemaa. Keskeisiä yhteistyöhön liittyviä toimintatapoja olivat jalkautuminen työnantajien maailmaan ja tämän maailman ymmärtäminen sekä molemminpuolisten hyötyjen ja yhteisten arvojen löytäminen konsultoivan työotteen avulla. Yhteistyösuhteen rakentumisen kannalta olennaista oli pitkäkestoisten suhteiden ylläpito sekä luottamus ja työhönvalmennuksen ammattilaisen saatavilla olo. Tärkeää oli myös yhteistyötä tukevien resurssien riittävyyden varmistaminen ja resurssien vahvistaminen palveluita tuottavissa organisaatioissa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen parissa kokeillaan yhä useammin uudenlaisia kokemusasiantuntijakäytäntöjä, jotka asettavat asiantuntijaorganisaatioita uuteen tilanteeseen. Tutkimuksessa selvitettiin kuuden kehittämiskumppanuuskokeiluun osallistuneen kokemusasiantuntijan päiväkirjojen avulla kokemusasiantuntijoiden sairaalaorganisaatioon astumisen ensivaiheita ja organisaatioon sisään pää- semistä. Tulosten mukaan kokemusasiantuntijatoiminnan aloittamiseen sairaalassa liittyy sosiaalisesti ja kulttuurisesti muodostuvia tunteita. Toiminnan ulkoinen säätely sekä subjektiivisten ja sosiaalisten tunnekokemusten itsesäätely ovat organisaatioon sisäänpääsemisen prosesseissa keskeisiä. Tuloksia on mahdollista verrata sosiologi Norbert Eliasin käsitykseen yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksesta, jossa sosiaalisesti muodostuvien tunteiden säätely, kuten esimerkiksi häpeän säätely, näyttelevät tärkeää osaa. Havainnot tukevat myös osallisuuden määritelmää, jossa käsitteen olemus on monimuotoisesti yhteisöllinen sekä subjektiivinen.
Monimenetelmällistä tutkimusta koskeva keskustelu pohjautuu usein laadullisen ja määrällisen lähestymistavan dikotomiseen vastakkainasetteluun. Lähestymme analyysissamme monimenetelmällistä tutkimusta sen sijaan integraation näkökulmasta. Monimenetelmälliseen tutkimukseen liittyy aina eri tyyppisten aineistojen ja menetelmien yhdistämistä, mutta ei välttämättä varsinaista integraatiota. Tässä tekstissä tarkastelemme nimenomaan integraatiota monimenetelmällisen tutkimuksen strategiana. Aloitamme tarkastelumme monimenetelmällisen tutkimuksen määrittelyistä ja suhteesta laadulliseen ja määrälliseen lähestymistapaan. Keskustelemme erilaisista integraation ymmärrystavoista, kuten analyyttisesta integraatiosta, teoreettisesta integraatiosta ja integraatiosta praktisena suhteena. Integraatioon pyrkivä monimenetelmällinen tutkimus edellyttää tutkijoilta valmiutta reflektoida ja eksplikoida laadullisten ja määrällisten aineistojen väliseen suhteeseen liittyviä menetelmällisiä ratkaisuja ja monimenetelmällisyyden käyttötarkoitusta. Erityisesti holistista ymmärrystä tavoittelevaa ja ”pirullisten ongelmien” selvittelyyn tähtäävää monimenetelmällistä tutkimusta tekevien olisi hyvä tuntea erilaisia integroivia tutkimuskäytäntöjä ja niiden suhdetta monimenetelmällisyyden perusteluihin. Esitämme, että metodisen kehittelyn jatkohaaste on tuoda aiempaa paremmin näkyviin integroivia strategioita ja erityisesti niiden mikrotasoa: sitä käytännön prosessia, jossa erilaiset aineistot tuodaan yhteen tiettyä tarkoitusta varten.
Despite the critical role of integration as a methodological concept in mixed methods studies, researchers lack a theory for integrating. In this article, we introduce the concept of integrative strategy by analyzing three mixed methods rehabilitation-related studies. These studies represented an analytical strategy based on a multiperspective stakeholder approach, a theory-bound analytical strategy, and a theory-oriented synthesizing strategy. We define integrative strategy as a process in which the system of relations within the study is explicated and justified in accordance with the research purpose and phenomenon. This article contributes to mixed methods research by providing a novel concept of integrative strategy. The concept encompasses both study-specific practices of integration and their justifications, thereby bringing methodological discussions and practices closer together.
Hyvinvoinnin käsite on olennainen poliittisesti, tutkimuksellisesti sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkishallinnon perustehtävänä on pitää huolta kansalaisten hyvinvoinnista, mutta hyvinvoinnista tavoitteena puhutaan hyvin epämääräisesti. Politiikan ja tieteen parissa ei ole olemassa yhdenlaista ymmärrystä siitä, mitä hyvinvointi on ja kuinka sitä tulisi mitata. Tässä artikkelissa tuomme eri tieteenalojen yhteistyönä esiin, mitä ovat keskeisimmät hyvinvoinnin teoriat ja niiden sosiaalipoliittiset seuraukset hyvinvoinnin edistämisessä.