Kaikki aineistot
Lisää
Tilitoimistojen hyödyntäessä asiakkaittensa kirjanpitojen tuottamisessa entistä enemmän sähköisiä taloushallintojärjestelmiä on käyttöönotoista muodostunut yleinen työtehtävä tilitoimistoissa. Käyttöönottojen määrän lisääntyessä alalla näin selkeän tarpeen yleisen käyttöönottoprosessin rungon luomiselle, jota voi hyödyntää niin opetusmateriaalina kuin liiketoiminnassakin. Opinnäytetyössä käsitellään käyttöönottoprosessia ja siihen liittyviä vaatimuksia, velvollisuuksia sekä prosessin jälkeisiä kehitystoimenpiteitä. Käyttöönottoprosessilla tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan ennen varsinaisen kirjanpidon tuottamista suoritettavia työvaiheita, jotka mahdollistavat kirjanpito-ohjelman kautta asiakkaan taloushallinnon hoitamisen. Työn tavoitteena oli luoda yleistetty prosessi käyttöönotolle ja siihen liittyville työvaiheille työlle ilman järjestelmäsidonnaisuutta. Tavoitteen saavuttamiseksi tietopohjassa hyödynnettiin viran-omaisohjeistuksia, lainsäädännöstä, ammatillista kirjallisuutta sekä käytännön töiden kautta hankittua omaa ammattitaitoa liittyen käyttöönottoprosessiin. Opinnäytteen kehittämistyö toteutettiin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen menetelmiä soveltaen, joista aineiston analyysi oli keskeisin. Kehittämistyön tuotoksena on selkeä ja yleistetty käyttöönottoprosessi konkreettisten työvaiheiden tukena hyödynnettäväksi. Prosessiin on myös jätetty varaa räätälöinnille, jotta se on helppo saattaa vastaamaan käytettävän kirjanpito-ohjelman ominaisuuksia tai sen asettamia vaatimuksia. Opinnäytetyön tuotoksen osalta jatkotutkimusta voisikin toteuttaa sisällyttämällä palkanlaskennan työvaiheet työhön sekä räätälöimällä työ vastaamaan käytettäviä kirjanpito-ohjelmia. Käyttöönottoprosessiin voisi ottaa mukaan mahdolliset järjestelmien väliset integraatiot, joita voi olla esimerkiksi varsinaisen kirjanpito-ohjelman ja ulkopuolisen laskutusjärjestelmän välillä. Työn osalta jatkotutkimuksen tuottaminen lähtökohtaisesti vaatisi järjestelmäsidonnaisuuden, jolloin työvaiheet saadaan spesifioitua ja käytettävyys vastaamaan tarkemmin loppukäyttäjän tarpeita.
Suomessa sepelvaltimotautikuolleisuus on korkealla tasolla muihin Euroopan maihin verrattuna. Arviolta sepelvaltimotautia sairastavia on maassamme noin 300 000 henkilöä. Sepelvaltimotaudista vuosittain koituvat kustannukset Suomen valtiolle ovat huomattavat. Sepelvaltimotaudin riskitekijöiksi luokitellaan ylipainoisuus, vähäinen fyysinen aktiivisuus, epäterveellinen ruokavalio sekä alkoholin käyttö ja tupakointi. Sydäntapahtuman jälkeen toteutetun elämäntapaohjauksen on havaittu vähentävän sydänkuolleisuutta sekä auttavan sydänkuntoutujia päivittäisistä toiminnoista selviämisessä. Tavoitteenamme oli suunnitella kurssi sydäninfarktin saaneille sepelvaltimotautia sairastaville henkilöille sydäntapahtuman jälkeisen elämän hallintaan. Tarkoituksena on antaa tietoa sepelvaltimotaudin hoitoon liittyvistä elämäntapamuutoksista, joilla pyritään vaikuttamaan sepelvaltimotaudin komplikaatioihin, kuten sydänperäiseen kuolleisuuteen sekä fyysisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Kurssille voivat osallistua ne henkilöt, joilla sydäninfarktista tai pallolaajennuksesta on kulunut vähintään kahdeksan viikkoa. Ryhmään voi kerrallaan osallistua 8 – 12 henkilöä, jolloin ohjaus pysyy yksilöllisenä. Elämäntapamuutokseen pyrkivän kurssin pohjalle haimme tietoa uusimmista asiaa koskevista tutkimusartikkeleista sekä kirjaston tietokannoista. Luentosarja koostuu teoriasta esiin nousevista aihekokonaisuuksista. Tapaamiskerrat sisältävät aina myös liikuntaosion. Ohjaamistavaksi valikoitui humanistinen ja prosessiorientoitunut pedagogiikka, joiden perusajatuksena on nähdä ihminen tiedon aktiivisena vastaanottajana. Erityisesti humanistista pedagogiikkaa käytetään hyväksi aikuisten ohjauksessa. Humanistinen ja prosessiorientoitunut pedagogiikka antaa osallistujille myös mahdollisuuden vaikuttaa kurssin sisältöön.
Opinnäytetyö sisältää kirjallisuuskatsauksen ja esiselvityksen tilketutkimukseen valitusta viidestä materiaalista. Selvitettävät materiaalit ovat sammal, pellava, mineraalivilla, polypropeeni ja puukuitueriste. Materiaaleista pyritään selvittämään niiden yhteisiä ja eroavia fyysisiä ja teknisiä ominaisuuksia. Työssä kuvataan kunkin materiaalin käytön ja hankinnan historiaa sekä käytön nykytilaa Suomessa. Työssä luodaan katsaus materiaalien ominaisuuksien arvioinnin avulla tulevaisuuden rakentamisen haasteisiin, jotka liittyvät globaaleihin ongelmiin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan ja yleisesti kestävän ja eettisen rakentamisen toteutumiseen.