Kaikki aineistot
Lisää
Johdanto. Tutkimuksessa analysoitiin nuorten suomalaisten pikajuoksijoiden kehitystä, sekä vertailtiin tyttöjen ja poikien kehityksen eroja. Murrosiässä nuorten kehossa tapahtuu paljon muutoksia, jotka vaikuttavat myös urheilusuoritukseen. Hormonitoiminnan vilkastuminen johtaa kudosten kasvuun, minkä seurauksena tulee kehitystä urheilussa. Jokaisella kasvu ja kehitys ovat yksilöllistä. Valmentajan tulee huomioida nuorten fyysinen kasvu harjoittelussa. Menetelmät. Tutkimuksessa seurattiin yleisurheilun alueleirien pikajuoksijoiden testi- ja kilpailutuloksia. Tutkimuksessa oli mukana 29 poikaa ja 44 tyttöä. Alueleiri on tarkoitettu 14-18 -vuotiaille urheilijoille, jotka ovat tehneet ikäsarjansa A-luokan tuloksen. Tutkimusjakso oli syksystä 2012 syksyyn 2015 asti. Eri alueiden leirien testitulokset koottiin koko maan kattaviksi ja niiden pohjalta analysoitiin tulokset. Lisäksi urheilijoilta seurattiin kilpailumenestystä 14-21 -vuotiaana. Tuloksissa analysoitiin myös alueellisia eroja ja lopettaneiden määrää. Tulosten analysoinnissa käytettiin keskiarvoja, Pearsonin korrelaatiokerrointa, regressioanalyysia ja yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tulokset. Sekä tytöillä (p=0,031) että pojilla (p=0,000) kehitys 100 metrillä 14-19 -vuotiaana oli tilastollisesti merkitsevää. Fyysisistä testeistä harjoittelukauden lentävällä lähdöllä juostun 20 metrin aika korreloi merkitsevästi parhaiten seuraavan kesän 100 metrin ajan (tytöt r=0,817, p=0,000; pojat r=0,707, p=0,000) ja 200 metrin ajan (tytöt r=0,817, p=0,000; pojat r=0,858, p=0,000) kanssa molemmilla sukupuolilla positiivisesti. Vauhditon 5-loikkatulos korreloi 100 metrin aikojen kanssa negatiivisesti (tytöt r= -0,549, p=0,003; pojat r= -0,524, p=0,006) eli mitä parempi loikkatulos sitä pienempi aika. Eri-ikäisinä tehtyjen 100 metrin aikojen (14-18 -vuotiaana) välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio kaikissa muissa ikäluokissa sekä tytöillä että pojilla (r=0,872 - 0,538, p=0,026 - 0,000), paitsi pojilla 14- ja 18-vuotiaana tehtyjä tuloksia verratessa (r=0,284, p=0,2). Tutkimusjakson aikana kilpaurheilun lopetti 17,2 % kaikista pojista ja 25,0 % tytöistä. Pohdinta. Harjoittelukauden lentävällä lähdöllä juostu 20 metrin aika ja vauhditon 5-loikkatulos ennustivat fyysisistä testeistä parhaiten kesän kilpailutulosta. Pojilla myöhäisempi murrosikä näkyy suurempana kehityksenä 14-19 -vuotiaana. Tytöt lopettavat urheilun keskimäärin poikia nuorempana. Olisi tärkeää, että nuoret pysyisivät lajissa pidempään, monilla opiskelu- ja elämäntilanteen muuttuessa ei ole aikaa tai halua jatkaa harjoittelua. Uskon, että valmentajien ja seurojen työ on merkittävässä asemassa siinä, kuinka suosittua yleisurheilu nuorten keskuudessa on tulevaisuudessa.
Kymmenottelu koostuu kymmenestä eri yleisurheilulajista, jotka suoritetaan tietyssä järjestyksessä kahden kilpailupäivän aikana. Lajien tulokset pisteytetään ja eniten pisteitä kerännyt voittaa. Lajit ovat 100m, pituushyppy, kuulantyöntö, korkeushyppy, 400m, 110m aitajuoksu, kiekonheitto, seiväshyppy, keihäänheitto ja 1500 metrin juoksu. Tämän lajianalyysin tarkoitus on selvittää, mitkä ovat kymmenottelijan tärkeimpiä ominaisuuksia, miten niitä harjoitetaan ja miten ottelijan harjoittelu ja valmentautuminen käytännössä suunnitellaan ja toteutetaan. Kymmenottelijamaailman huipulla. Kymmenottelijoiksi valikoituu luonnostaan nopeita ja voimakkaita yksilöitä. Tärkeimmät ominaisuudet ovat juoksunopeus ja räjähtävä voimantuottokyky. Kehon ja raajojen pituudesta on apua monissa lajeissa. Suhteellinen voimantuotto on tärkeässä roolissa, joten kymmenottelijalla ei ole hyvä olla ylimääräistä painoa. Olympialaisissa vuonna 2004 kymmenottelijoiden keskipituus oli 1.91 m ja kehon paino 86,3 kg. Kymmenottelijat ovat uransa huipulla keskimäärin 27-vuotiaina. Huippuottelijoidenrasvaprosentti on keskimäärin 12,8 ja maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) 57,6 ml/kg/min. Huippuottelijoita löytyy ympäri maailmaa, viime vuosina kovimmat kymmenottelumaat ovat olleet Yhdysvallat, Saksa, Ranska ja Venäjä. Myös Tsekillä on lajissa vahvat perinteet ja paljon menestystä. Nuorten maailmantilaston perusteella nousevia ottelumaita ovat Kiina, Australia ja Hollanti. Fysiologia. Kymmenottelun kenttälajeissa lihasten energialähteenä käytetään lähinnä välittömiä fosfokreatiinivarastoja. Energiantuotollisesti 400 ja 1500 metrin juoksut poikkeavat kymmenottelun muista lajeista. 400 metrillä suurin osa energiasta tuotetaan anaerobisen glykolyysin avulla kun taas 1500 metrillä aerobinen energiantuotto on tärkeimmässä asemassa. Palautuminen suorituksistaon tärkeää kilpailussa lajisuorituksien sekä kilpailupäivien välillä. Väsymys näkyy useimmiten kilpailussa heikkona teknisenä suorittamisena sekä voimantuoton heikentymisenä. Myös harjoittelussa palautuminen korostuu, sillä kymmenottelijan harjoitusmäärätovat suuria, johtuen monien eri lajien ja ominaisuuksien harjoittamisesta. Kymmenottelijan harjoittelu. Kymmenottelijan tärkein ominaisuus on juoksunopeus, joten nopeuden kehittäminen on harjoittelussa avainasemassa. Nopeusharjoitukset tulisi tehdä aina hyvin levänneenä. Voima ja juoksutekniikka ovat juoksunopeuden perusta. Nopeuskestävyys taas rakentuu nopeuden, kestävyyden, voiman ja juoksutekniikan varaan. Nopeuskestävyys on hyvin lajisidonnaista, joten sitä tulisi harjoittaa kymmenottelijalla juoksemalla. Nopeusvoima on myös tärkeä ominaisuus ottelijalle. Parhaiten nopeusvoima kehittyy, kun harjoittelussa on sekä maksimi-että nopeusvoimaharjoittelua. Keskivartalon lihaskunto on ottelijalle tärkeää taloudelliseen voimantuottoon lajisuorituksissa sekä loukkaantumisten välttämiseksi. Liikkuvuutta kymmenottelijan tulee kehittää lajien teknisten vaatimusten mukaan. Tekniikkaharjoittelu on suuri osa kymmenotteluharjoittelua. Kilpailussa varmuus teknisessä suorittamisessa korostuu. Tekniikkaharjoitukset tulisi tehdä myös levänneenä ja valmentajan valvonnassa. Nuorten ottelijoiden valmennuksessa monipuolinen harjoittelu ja koordinaatiokyky helpottavat teknisten asioiden oppimista myöhemmin. Myös ominaisuusharjoittelu on nuorilla tärkeää, sillä monissa lajeissa fyysinen taso voi olla rajoittavana tekijänä oikeiden suoritustekniikoiden oppimiseksi. Lajin tila ja valmennusjärjestelmä Suomessa. Kymmenottelun suosio ja taso on nousussa Suomessa muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen. Suomen Urheiluliiton kymmenottelun lajivalmentaja Mika Vakkurin mukaan nuorista on kehittymässä kansainvälisen tason ottelijoita ja 4-5 vuoden päästä on aikuisten arvokilpailuista odotettavissa pistesijoja. Vakkuri odottaa myös, että nuorten arvokilpailuista saavutetaan mitaleita tulevina vuosina. Lajivalmentajan tehtävä on lähinnä koordinoida leirityksiä ja kilpailuita sekä toimia urheilija-valmentaja -parien mentorina. Leiritystä järjestetään tällä hetkellä 17-22 -vuotiaiden maajoukkueryhmälle, muita tuetaan menestyksen mukaan. Vakkurin mukaan Suomessa on hyvä harjoitella kymmenottelua kylmästä talvesta huolimatta, sillä sisähalleja on paljon ja suorituspaikat kunnossa. Kilpailuiden järjestäminen Suomessa on hyvällä tasolla, mutta ottelukilpailuita tulisi sijoittaa järkevämmin kalenteriin. Tulevaisuudessa suurimmat haasteet tulevat olemaan lasten omatoimisen liikunnan määrän lisääminen ja turvaaminen. Myös kymmenottelun näkyvyyttä pyritään lisäämään, jotta sen pariin saataisiin uusia harrastajia.
Maastohiihto luokitellaan matkasta riippumatta kestävyyslajiksi. Maaston vaihteluiden ja intervallityyppisen kuormituksen vuoksi myös voima- ja nopeusominaisuudet ovat merkittävässä roolissa. Kasvaneiden kilpailuvauhtien takia voimantuoton vaatimukset lajisuorituksessa ovat nousseet viime vuosina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on seurata maastohiihtäjien voima- ja nopeusominaisuuksien muutoksia, sekä niiden vaikutusta hiihtosuoritukseen yhden vuoden seurannan aikana. Tutkimuksessa seurattiin 22 kansallisen tason maastohiihtäjää vuoden ajan. Näistä 12 oli miehiä ja 10 naisia. Tutkittavien suorituskykyä testattiin neljä kertaa vuoden aikana. Testikerrat olivat peruskuntokauden alussa toukokuussa 2015 (T1), peruskuntokaudella (T2), kilpailuun valmistavalla kaudella (T3) ja kilpailukauden jälkeen huhtikuussa 2016 (T4). Nopeus- ja voimatesteinä olivat 30 metrin tasatyöntökiihdytys, kevennyshyppy ja staattinen lisäpainohyppy, isometrinen jalkaprässi, penkkipunnerrus ja hiihtovetolaitteella tehtyjä voimamittauksia. Tutkittavat suorittivat myös VO2max hiihtotestin ja anaerobisen tasatyöntötestin matolla rullasuksilla. Hormonaalisia muutoksia seurattiin veren testosteroni-, kortisoli- ja SHBG-pitoisuuksista. Lisäksi tutkittavat täyttivät harjoituspäiväkirjaa, johon raportoitiin eri tehoisen kestävyys, voima- ja nopeusharjoittelun määrä tunteina viikkoa kohden. Harjoitusmäärä tunteina viikossa laski merkitsevästi (p<0,001) T3-T4 välillä verraten molempiin muihin harjoitusjaksoihin (T1-T2 14,0±4,1, T2-T3 13,8±2,9, T3-T4 10,8±2,6). Voimatesteistä penkkipunnerrus (T1 100 %, T2 102,8±3,6, T3 106,5±6,6, T4 103,6±6,4) kehittyi merkitsevästi T1-T3 välillä (p<0,001). Muissa voima- ja nopeustesteissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia seurannan aikana. Voimatestien ja hormonipitoisuuksien muutosten välisiä korrelatiivisia yhteyksiä tutkiessa merkitsevin yhteys oli penkkipunnerruksella testosteroni/SHBG-pitoisuuden (r=0,769, p<0,001, n=14), sekä vapaan testosteronin (r=0,768, p<0,001, n=14) muutoksiin välillä T3-T4. Dynaamisen hiihtovetolaitteen maksimitehon ja suoran mattotestin muutosten välillä oli merkitsevä korrelaatio T1-T2 (p=0,036, n=21), T1-T3 (p=0,023, n=21) ja T1-T4 (p=0,019, n=22) jaksoilla. Lisäksi naisilla penkkipunnerruksen ja suoran mattotestin muutosten välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys T1-T3 (r=0,822, p=0,007, n=9) jaksolla. Pitkän kilpailukauden aikana ylläpitävä kestävyys- ja voimaharjoittelu on erityisen tärkeää, jotta suorituskyky pysyy korkealla kilpailukauden loppuun asti. Tällöin seuraava harjoituskausi päästään aloittamaan edellisvuotta paremmalta lähtötasolta. Nopeus- ja voimaharjoittelun vaikutuksia hiihtosuoritukseen tulee tarkkailla yksilöittäin ja pyrkiä pitkäjänteisesti kehittämään näitä ominaisuuksia vuodesta toiseen. Naisilla ylävartalon maksimivoimatasojen kehittäminen on lajisuorituksen kannalta tärkeää. Sekä miehillä että naisilla lajinomaisilla voimatesteillä on selvä yhteys hiihtosuoritukseen. Voimaharjoittelussa tulee keskittyä hiihdossa käytettäviin lihaksiin, lihastyötapoihin ja voimantuottokulmiin.