Kaikki aineistot
Lisää
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia opetusalalla työskentelevien henkilöiden koettua terveyttä, työpaikan sisäisiä sosiaalisia suhteita sekä näiden välisiä yhteyksiä. Erityisen tärkeää opettajien työhyvinvoinnin tutkimisesta tekee se, että se vaikuttaa opettajan oman jaksamisen lisäksi myös opetukseen ja oppilaisiin. Opetushallituksen teettämän selvityksen (2010) mukaan yli 80% opettajista on innostunut työstään. Kuitenkin mediassa raportoidaan jatkuvasti opettajien heikentyneestä työhyvinvoinnista ja lisääntyneestä stressistä. Tämän takia onkin tarpeellista selvittää, mistä ristiriitaiset tulokset johtuvat, ja onko opettajien työhyvinvointi todella laskussa. Aineistona tässä tutkimuksessa käytettiin Anne Konun Koulun hyvinvointiprofiili -tutkimusta, jonka aineisto on kerätty vuosina 2014 — 2015. Tutkimus on toteutettu strukturoidulla sähköisellä lomakkeella, ja siihen on osallistunut yhteensä 1181 opettajaa ala- ja yläkouluista sekä toisen asteen oppilaitoksista. Eroja koetussa terveydessä ja työpaikan sisäisissä sosiaalisissa suhteissa tutkittiin naisten ja miesten sekä yli ja alle 5 vuotta samassa työpaikassa työskennelleiden välillä. Sekä terveys että sosiaaliset suhteet koettiin keskimäärin hyviksi. Vastausten perusteella miehet kuitenkin kokivat fyysisen ja psyykkisen terveytensä naisia paremmaksi. Muita tilastollisesti merkitseviä eroja eri ryhmien väliltä ei löydetty. Koetun terveyden ja työpaikan sisäisten henkilökohtaisten sosiaalisten suhteiden väliltä löytyi myös merkitsevä yhteys. Jatkossa olisi tärkeää tutkia, miksi näin naisvaltaisella alalla naiset kokevat terveytensä miehiä heikommaksi. Olisi myös mielenkiintoista selvittää, onko osallistujien väliltä löydettävissä muita yhdistäviä tekijöitä, jotka vaikuttavat vastauksiin pelkän biologisen sukupuolen lisäksi. Tutkimus antaakin pohjan lukuisille jatkotutkimuksille, joihin voitaisiin lisätä niin monipuolisempia taustakysymyksiä kuin laadullisiakin menetelmiä.
Teos tarjoaa uutta, kokemusperäistä tietoa toimittajista mediatyön murroksessa. Suomalaiset journalismin tekijät kertovat kokemuksistaan ja näkemyksistään, kun oma työsuhde päättyy irtisanomiseen tai irtisanoutumiseen ja kun oma ammatti käy läpi merkittävää murrosvaihetta. Toimittajien kokemuksia yt-neuvotteluista, työttömyydestä ja uudelleentyöllistymisestä on koottu teosta varten puhelinkyselyllä, teemahaastatteluin sekä toimittajien laatimilla kirjoitelmilla. Tutkimuksen mukaan toimittajia jäytää epävarmuus tulevaisuudesta. Ammattikunta kokee joutuneensa virheinvestointien ja suhdanteiden sijaiskärsijäksi, ja työmotivaatio sekä luovuus ovat kärsineet toistuvien yt-kierrosten takia. Uuden työn löytäminen on jäänyt jokaisen omalle kontolle; työvoimaviranomaisilta ei ole herunut edes rohkaisua uuteen alkuun. Vanhasta työstä luopuminen ja uuteen sopeutuminen ovat kuormittaneet ja luoneet epävarmuutta esimerkiksi pärjäämisestä. Tutkimukseen haastatellut uudelleentyöllistyneet toimittajat kertoivat silti viihtyvänsä uudessa työssä paremmin kuin edellisessä työpaikassa. Vaikka toimittaja oli vaihtanut toiselle alalle, hän pystyi yhä hyödyntämään journalistista osaamistaan ja tuntemaan itsensä edelleen toimittajaksi. Teos on tarkoitettu paitsi tutkijoille ja opiskelijoille myös mediatyötä ja laajemminkin tietotyötä tekeville. Se sopii luettavaksi myös muille mediasta ja työelämästä kiinnostuneille. Kirjan tekijät ovat tutkija Auli Harju, journalistiikan yliopistonlehtori Kari Koljonen ja journalistiikan professori Ari Heinonen. Kirjan perustana oleva tutkimustyö on tehty Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETissa, Tampereen yliopistossa, ja tutkimusta ovat tukeneet Työsuojelurahasto ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö.