Kaikki aineistot
Lisää
Alkusanat Eri yhteyksissä eri tavoin ymmärretyn Koillismaan (Kuusamo, Posio, Taivalkoski ja Salla sekä näillä kohden sodassa Neuvostoliitolle luovutetut alueet) olemme tässä käsitelleet eliömakuntana, Ks, Regio kuusamoensis; Pohjois-Sallan (jokseenkin Tenniöjokilaaksosta pohjoiseen) olemme kuitenkin jättäneet Kuusamon ylänköalueeseen kuulumattomana Värriön tutkimusaseman (Helsingin yliopisto) reviiriksi. Helle ym. (Helle ym. 1982) koostivat aiemman Koillismaan aluetta koskevan bio- ja geotieteellisen bibliografian. Myöhemmin geotieteistä vastaavan katsauksen (kuitenkin Salla poislukien) uudisti Koutaniemi (Koutaniemi 1987) kattaen viimeisenä vuoden 1985. Vesistöbibliografian taas luetteloi Lampinen (Lampinen 1992) sisällyttäen mukaan vuoden 1991. Tähän koosteeseen olemme keränneet lähinnä luonnontieteellistä aineistoa vuodesta 1980 vuoden 2001 loppuun. Toistamme tässä yhteenvedossa joitakin jo edellisissä bibliografioissa esiintyneitä, virheitä tai bibliografisia puutteita sisältäneitä viitteitä. Vanhempaa, aiemmin listaamatonta materiaalia olemme toki lisänneet. Samoin olemme ottaneet mukaan joitakin jo aiemmin luetteloituja viitteitä, jotka ”rajatieteisiin” sijoittuvina voivat olla lukijalle vaikeasti löydettävissä (esimerkkinä eräät arkeologiset ja historialliset kirjoitukset). Aikaisemmasta bibliografiasta poiketen olemme valikoiden ottaneet mukaan matkakertomuksia, luonnon ja ihmiselon kuvauksia ja kuvateoksia samoinkuin viranomaisten lausuntoja. Sanomalehtikirjoituksia, joita on erityisen kattavasti Lampisen (1992) vesistöbibliografiassa, on kirjattu tällä erää vain poimien. Tällaisia ovat esimerkiksi toimittajien laatimat haastatteluihin ja havaintoaineistoihin perustuvat kirjoitukset ja tutkimuksen puolesta tehdyt kannanotot. (Viitteenomaiseksi on merkitty myös muutama esimerkki Meimi Mäntyniemen ja Wesa Rinteen Koillissanomiin vuodesta 1994 kirjoittamista Historian Sanomat -palstalta Se on käsitellyt monipuolisesti kuusamolaisia henkilöitä, sukuja, kyliä, sotatapahtumia, talouselämää ja luontoakin. Kehotamme kiinnostuneita tutustumaan laajaan, yli 260 osaa käsittelevään kirjoitussarjaan tiistaipäivien Koillissanomista esim. mikrofilmien välityksellä; verkko-osoitteet alla). Luetteloon olemme sijoittaneet aineistoa myös luovutettujen alueitten tuntumasta (Vienasta). Samoin olemme koonneet sellaisia laajoja alueita käsitteleviä julkaisuja tai katsauksia, joissa Koillismaalta on näytteitä tai joihin Koillismaa sisältyy ja joiden otsikko ei välttämättä viittaa alueeseen. Esimerkkeinä tällaisista mainittakoon eri aiheita, kuten ilmastoa ja hydrologiaa, käsittelevät vuosikatsaukset. Erikielisen tiivistelmän esiintymisen olemme pyrkineet mainitsemaan. Edellä mainitut Helteen ym. (1982), Koutaniemen (1987) ja Lampisen (1992) luettelot ovat saatavissa Oulangan biologiselta asemalta. Kun huomaat virheitä tai puutteita, pyydämme, että ilmoittaisitte niistä sähköpostiosoitteeseemme: oba@oulu.fi. — Tällaisen luettelon koostaminen kun on kuin runo — se ei ole koskaan valmis, joskus se vain jätetään silleen.
Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen asiantuntijoiden toteuttamassa selvityksessä mallinnettiin Suomen rannikkoalueen vesien tilaa valuma-alueella tehtävien vesiensuojelutoimenpiteiden valossa. Selvityksessä tuodaan esiin myös meren tilan arviointiin liittyviä epävarmuuksia ja kehityskohteita. Suomen merialueille tulevassa fosforin ja typen kokonaiskuormituksessa on laskeva suuntaus, johtuen pistekuormituksen vähenemisestä. Fosforin hajakuormituksen odotetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lisääntyvän seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana, eikä nykyisten vesiensuojelutoimenpiteiden laajuus tule riittämään Itämeren suojelun toimintaohjelmassa ja kansallisessa vesienhoidossa tavoitellun kuormituskaton alittamiseksi. Asetetut tavoitteet on kuitenkin mahdollista saavuttaa toteuttamalla maatalouden suojelutoimenpiteet koko laajuudessaan, kipsikäsittely mukaan lukien. Rannikkovesien ei odoteta saavuttavan hyvää tilaa kansallisen vesien- ja merenhoidon tavoitevuoteen 2027 mennessä. Maataloudessa tehdyt ravinnekuormaa vähentävät toimenpiteet vaikuttavat kuitenkin positiivisesti erityisesti rannikkovesien kevätkauden tilanteeseen. Rannikkovesien kesäkauteen niiden vaikutus on heikompi, ja rannikon tilan odotetaan siltä osin lyhyellä aikavälillä jopa heikkenevän entisestään; kevätkauden positiiviset muutokset heijastuvat kesäkauteen vasta pitkällä aikavälillä.
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) asetti 13.1.2016 asiantuntijaryhmän (sote-asiantuntijaryhmä), jonka tehtävänä on tukea ja antaa asiantuntemustaan ja näkemyksiään sosiaali- jaa terveydenhuollon uudistuksen valmisteluryhmille. STM pyysi 9.11.2017 asiantuntijaryhmän jäseniltä kirjallista arviota 3.11.2017 päivätystä hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa (valinnanvapauslaki). Valtaosa sote-asiantuntijaryhmän jäsenistä päätti jättää saman sisältöisen lausunnon, jossa tuodaan esiin valinnanvapauslakiesityksen keskeiset haasteet sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kannalta. Vaikka lausunnon kohteena ollutta esitysluonnosta on lausuntojen perusteella korjattu, on esityksessä edelleen useita asiantuntijalausunnoissa kuvattuja ongelmia. Tässä artikkelissa julkaistaan lausuntojen sisältö. Terveyserojen ja sosiaalisten hyvinvointierojen kaventamiselle on selvä tarve. Valinnanvapauslain riskinä on, etteivät resurssit kohdennu palveluita eniten tarvitseville ja erot sosiaaliryhmien välillä jopa lisääntyvät. Valinnanvapaus voi parantaa niiden sosiaali- ja terveyspalveluja tarvitsevien henkilöiden asemaa, joiden toimintakyky on riittävä järjestelmän tuomien mahdollisuuksien hahmottamiseksi. Valinnanvapaus ei kuitenkaan toteudu sosiaali- ja terveydenhuollon integraation kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Valinnanvapauslaki loisi asiakkaan kannalta monimutkaisen palveluiden järjestelmän, jossa palveluketjut (ainakin useampia palveluita tarvitsevilla) katkeavat. Valinnanvapauslaki voi parantaa perustason terveyspalvelujen saatavuutta, mutta alueellisesti vaikutukset voivat olla erilaisia ja jossain jopa palvelujen saatavuutta huonontavia. Ehdotettu malli edellyttää lisäksi laajaa ja resursseja vaativaa palveluohjauksen organisoimista, koska palvelujen tarjoajan ja palvelujen käyttäjän välillä on tiedollinen epäsuhta, mikä helposti johtaa epätarkoituksenmukaisten taikka kustannusvaikutuksiltaan huonojen palvelujen valintaan. Kokonaisuutena uudistuksen tuloksena syntyvä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on vaikeasti ohjattava. Suomalaiset kokemukset sopimusohjauksesta eivät tue oletusta ohjausmallin tehokkuudesta kustannusten hillinnässä. Taloudellisesti kestävän tuotantotavan hakemiseen maakunnissa tuleekin menemään useita vuosia. Merkittävät siirrot henkilöstöresursseissa yksityisen ja julkisen tuotannon välillä uudistuksen alussa voivat lisäksi vaarantaa keskeisten toimintojen (kuten päivystys) järjestämisen. Maakuntien ja tuottajien rahoituskorvaukset tulisi suunnitella sellaiseksi, että ne kannustavat tarjoamaan palveluita niitä eniten tarvitseville. Korvausperusteilla on myös vaikutusta siihen, mille hoito- tai maantieteellisille alueille tuottajat sijoittuvat.
Metsätalouden osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kokonaiskuormituksesta on uuden arvion mukaan 16 % (7 300 tonnia/v), fosforikuormituksesta 25 % (440 tonnia/v) ja orgaanisen hiilen kuormituksesta 78 000 tonnia/v. Uusissa typpi- ja fosforikuormitusarvioissa näkyy selvästi metsäojitusten vaikutus. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin. Vuosittaiseksi metsistä ja soilta tulevaksi typen kokonaiskuormitukseksi arvioidaan 44 600 tonnia, fosforin kokonaiskuormitukseksi 1 760 tonnia ja orgaanisen hiilen kokonaiskuormitukseksi 1,8 miljoonaa tonnia. Luonnonhuuhtouma on suurinta Etelä-Suomessa. Metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus on puolestaan suurinta Pohjanmaalla ja Kainuussa, missä on paljon ojitettuja soita. Aiemmin metsäojituksen on oletettu aiheuttavan ravinnekuormitusta 10 vuoden ajan. Uusien tulosten mukaan kuormitus jatkuu pidempään. Hankkeen tulosten mukaan metsistä tuleva fosforikuormitus on vähentynyt viime vuosiin asti. Valumaveden typen- ja orgaanisen hiilen pitoisuuksissa havaittiin nousevia trendejä vuosina 1978–2018. Samanaikaisesti ilman lämpötilassa, hydrologiassa ja happamassa laskeumassa on tapahtunut muutoksia, jotka voivat selittää kuormitusta. Tutkijoiden mukaan typen ja orgaanisen hiilen kuormituksen hallintaan tulisi kehittää uusia menetelmiä erityisesti turvemaille. MetsäVesi-hankkeen tulokset tulisi sisällyttää vesienhoidossa käytettävään VEMALA-mallijärjestelmään, ja ne tulisi jatkossa huomioida myös virallisissa raportoinneissa. MetsäVesi-hanke toteutettiin vuoden 2019 aikana yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke), Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Tapio Oy:n ja Oulun yliopiston tutkijoiden kanssa. Työssä hyödynnettiin laajoja valtakunnallisia veden laadun ja virtaaman seuranta-aineistoja.
The project Costs and Risk Assessment of the Health Effects of the Food System employed biological, chemical and nutritional examples to investigate the health and economic risks of food and nutrition in Finland and the cost effectiveness of controls. The project explored the causes and consequences of the health risks associated with food in Finland and sought appropriate risk-management measures. The onset of foodborne health hazards can be slow, and therefore even strong efforts to control them at the population level may take years or decades. Based on the project results, several proposals for action were presented, the most important of which are to: 1. deepen and broaden the risk assessment of the public health impact of the food system to compare different health risks, 2. undertake cost–benefit analyses of food control and health care and 3. to study policy instruments for change. Food contributes significantly to the health of the population, which can be influenced by nutrition and food safety. According to the project results, the main burden of disease (BoD) was caused by the inadequate consumption of fruit and vegetables and the excessive intake of salt and saturated fats, resulting in disease burdens of 36,000, 29,000, 32,000 and 9,200 disability-adjusted life years (DALYs)/year, respectively. Reducing the intake of salt and saturated fats in particular would be a cost-effective way to reduce the BoD. Despite the relatively high level of food hygiene achieved in Finland, up to thousands of foodborne infections occur every year, and food contaminants increase the BoD on consumers. Of the biological food hazards, Listeria caused the largest BoD, about 670 DALYs annually. Of the chemical hazards, lead caused the largest BoD, about 570 DALYs annually. Most of the control costs are borne by food businesses. Therefore, the scenarios that most affect businesses also have the greatest financial impact.
Ruokajärjestelmän kansanterveydellisten vaikutusten kustannukset ja riskinarviointi -hankkeessa tutkittiin biologisten, kemiallisten ja ravitsemuksellisten esimerkkien avulla ruokaan ja ravitsemukseen liittyviä terveydellisiä ja taloudellisia riskejä Suomessa sekä valvonnan kustannusvaikuttavuutta. Hankkeessa avattiin esimerkinomaisesti suomalaiseen ruokaan liittyvien terveyshaittojen syitä ja seurauksia ja etsimään niille soveltuvia riskinhallintakeinoja. Ruoasta johtuvien terveyshaittojen ilmeneminen vie aikaa, siten vahvakin panostus niiden hallintaan ilmenee väestötasolla vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Hankkeen tulosten perusteella esitetään useita toimenpide-ehdotuksia, joista tärkeimpinä 1. ruokajärjestelmän kansanterveydellisten vaikutusten riskien arvioinnin syventäminen ja laajentaminen erilaisten terveyshaittojen vertaamiseksi, 2. elintarvikevalvonnan ja terveydenhoidon kustannus-hyöty-analyysit ja 3. ohjauskeinojen tutkimus muutosten suunnittelua varten. Ravinto on tärkein väestön terveyteen vaikuttava tekijä, ja terveyteen voidaan vaikuttaa ravitsemuksella ja elintarvikkeiden turvallisuudella. Hankkeessa tehdyn selvityksen perusteella tarkastelluista tekijöistä suurinta tautitaakkaa aiheuttivat hedelmien ja kasvisten riittämätön kulutus ja liiallisen suolan ja tyydyttyneen rasvan saanti, joista aiheutui vuodessa 36 000, 29 000, 32 000 ja 9 200 haittapainotetun elinvuoden (DALY) verran tautitaakkaa. Erityisesti suolan ja tyydyttyneen rasvan saannin vähentäminen on kustannusvaikuttava tapa vähentää tautitaakkaa. Suomessa saavutetusta suhteellisen korkeasta elintarvikehygienian tasosta huolimatta vuosittain ilmenee jopa tuhansia elintarvikevälitteisiä infektioita, minkä lisäksi elintarvikkeiden vierasaineet lisäävät kuluttajien tautitaakkaa. Biologisista elintarvikevaaroista listeriabakteerin aiheuttama tautitaakka oli suurin, noin 670 DALYa vuodessa, kemiallisista suurin taakka aiheutui lyijystä, noin 570 DALYa vuodessa. Suurin osa valvontakustannuksista kohdistuu yrityksille. Sen vuoksi skenaarioilla, jotka vaikuttavat eniten yrityksiin on myös suurimmat taloudelliset vaikutukset.