Kaikki aineistot
Lisää
Tutkielmassa analysoin Mikko Kamulan esikoisteoksen Ikimetsien sydänmailla 2017 esittämiä luontosuhteita ja arvioin niiden sisältämää ekologista viisautta, joka tarkoittaa ihmisen ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä toimia. Teoreettisen taustan muodostavat ekokriittinen kirjallisuudentutkimustutkimus, ympäristöfilosofia ja ympäristösosiologia. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kriittisesti teoksessa esitettyjä luontosuhteita ja arvioida niitä suhteessa nykyisen ympäristökasvatuksen arvopohjaa. Tutkimusongelma kumpuaa primitivismistä ja erämaan myytin kritiikistä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kriittisesti teoksessa representoituja luontosuhteita. Tutkimusongelman olen jakanut kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millaisia ekologisen viisauden piirteitä päähenkilöiden luontosuhteissa on? 2. Mikä on päähenkilöiden suhde ekologiseen viisauteen? Analyysin menetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Analyysiä kontekstualisoin folkloristiikan tutkimuksella. Tutkimuksen perusteella henkilöhahmojen luontosuhteissa on ekologisesti viisaiksi luokiteltavia piirteitä, kuten kunnioitus luontoa kohtaan, eläimien hyvä kohtelu, kohtuullisuus, kiinnostus luontoa kohtaan, yhteistyön arvostaminen ja oikeudenmukaisuuden puolustaminen. Luonto ymmärretään resurssina, joka näyttäytyy ensin rajattomana, mutta osoittautuu myös ihmisten väliseksi kilpailukentäksi. Saavutetusta vauraudesta ja tasapainosta huolimatta päähenkilöt kokivat huonommuuden tunnetta, kateutta ja katkeruutta. Ekologisesti viisas toiminta näkyy uteliaisuutena, kohtuullisuutena, oikeudenmukaisuuden puolustamisena ja luonnon rituaalisena kunnioittamisena. Viisas toiminta ei tule itsestään, vaan virheiden ja kasvun kautta, eikä yhteisön edun asettaminen oman edun edelle ole aina helppoa. Päähenkilöt käyttäytyä uhkarohkeasti ja ajattelemattomasti. Läheinen riippuvuus luonnosta aiheutti myös epävarmuutta ja luonnon keskellä asuminen ahdistavaa eristäytymistä. Itse luonto näyttäytyy teoksessa ihmisen elämän mahdollistajana, mutta myös vieraana ja vihamielisenä.
Pro gradu -tutkielmani kohdeteoksena toimiva Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla (2017) on erinomainen teos suomalaisen kansanperinteen tutkimukselle, suomalaisen mytologian sisältämien myyttisten hahmojen tarkastelulle sekä fantasiakirjallisuuden läpikäymän evoluution pohtimiselle. Kohdeteoksessa kuvaillaan suomalaisen kansan historiaa fiktiivisellä otteella, sillä niin myyttiset hahmot kuin usko myytteihin vaikuttavat teoksen henkilöhahmojen elämään sekä maailmankuvan muodostumiseen. Tämän pohjalta tutkin sitä, millä tavoin teos ilmentää historiallisen fantasian alalajia ja mitkä piirteet tekevät siitä juuri tämän alalajin edustajan. Hyödyntämässäni teoriakirjallisuudessa pohjaan suomalaisen mytologian ja kansanperinteen sekä fantasiakirjallisuuden tutkimuksiin, Northrop Fryen kirjallisuuskriittisiin näkemyksiin sekä pohdin tekstilajien muuttuvaa ja muokkautuvaa olemusta. Teen tutkimuksessani oletuksen, että kohdeteos on osa kirjallisuuden lajien yhteensulautumisen ja rajojen rikkoutumisen prosessia, sillä se on uudenlainen yhdistelmä eri kirjallisuuden lajeja. Keskeisimpinä käsitteinä toimivat genre eli laji, subgenre eli alalaji, fantasia, fantastinen, kansanusko, myytti, mytologia ja sekä primaari- ja sekundaarimaailma. Keskeisiä ovat myös suomalaisen mytologian sisältämien myyttisten hahmojen tarkastelu. Tutkimuskysymykseni sisältävät pohdintaa siitä, miten suomalainen mytologia vaikuttaa tämän teoksen fantasiamaailman syntymiseen, miten teos istuu fantasian lajiin sekä millä tavalla teoksen sisältämä sekundaarimaailma on rakennettu. Asetan tutkimuksessani vastakkain näkemykset Suomesta fiktiivisenä ja historiallisena kuvauksena, sekä pohdin tämän pohjalta, miten Kamulan luoma fantasiamaailma rakentuu. Tässä avainsanana toimivat erityisesti J. R. R. Tolkienin termit primaarimaailma ja sekundaarimaailma. Primaarimaailmalla viitataan lukijan kokemaan todelliseen, materiaaliseen maailmaan, ja sekundaarimaailmalla tarkoitetaan primaarimaailmasta erillistä kuvitteellista toista maailmaa, toisin sanoen luotua fantasiamaailmaa. Kamulan sekundaarimaailma nojaa etenkin suomalaiseen historiaan ja myytteihin, ja tutkin sen muodostumista etenkin teoksessa kuvattujen matkojen, kulttuurisen kontekstin sekä fantastisen ja reaalimaailman yhteentörmäyksen kautta. Tarkastelen teoksen narratiivia lisäksi teoksen kolmen päähenkilön kautta ja pohdin, mikä merkitys heillä on teoksen narratiivin etenemiselle. Päädyin tutkimuksessani seuraavanlaiseen päätelmiin: koska kohdeteoksessa yhdistyvät sekä fantasian että historiallisen romaanin piirteet, se on oiva historiallisen fantasian alalajin edustaja. Teoksen historiallisia piirteitä väritetään kansanuskon kertomuksilla sekä suomalaisen mytologian sisältämillä myyteillä, joten kyseessä on historiaa ja fiktiota yhdistelevä fantasiateos. Historiallinen fantasia on täten yliluonnollisen fantasian ja realistisen historiankirjoituksen yhdistelmä. Teoksessaan Kamula selittää suomalaista historiaa, normalisoi sekundaarimaailmaa sekä noudattaa nykyajalle hyvinkin tyypillistä eri kirjallisuuden lajien yhdistelemistä.