Kaikki aineistot
Lisää
Tämän työelämälähtöisen opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata potilaan kotilääkitystietojen selvittämistä Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikalla Hämeenlinnassa ja kartoittaa potilaan kotilääkityksiin liittyvät vaara- ja läheltä piti- tapahtumat. Tavoitteena oli tuottaa tietoa Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikka, Hämeenlinna, potilaan kotilääkityksiin liittyvistä vaara- ja läheltä piti- tapahtumista. Lisäksi tavoitteena oli muodostaa kuvaus, joka olisi myös visuaalisessa muodossa, potilaan kotilääkityksen selvittämisen ja kirjaamisen käytännöistä Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikalla Hämeenlinnassa. Opinnäytetyön aineisto koostui vuoden 2015 Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikalla Hämeenlinna tapahtuneista vaara- ja läheltä piti- tapahtuma ilmoituksista, joiden tapahtumatyyppi oli lääke- ja nestehoito tai verensiirto sekä tiedon kulku ja tiedon hallinta. Lisäksi aineistoa kerättiin haastattelemalla, Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikka Hämeenlinna hoitohenkilökuntaa, moniammatillisessa ryhmässä. Haastattelut olivat teemahaastatteluita. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Potilaan kotilääkityksen selvittämisen ja kirjaamisen toiminta käytäntöje visuaaliseen kuvaamiseen käytettiin vuokaaviota. Tulosten perusteella potilaan kotilääkityksen selvittäminen koetaan haastavaksi ja aikaa vieväksi, mutta tärkeäksi osaksi potilaan hoitoa. Potilailla on vajavaiset tiedot kotilääkitykseen liittyen. Virhelähteitä potilaan kotona käytössä olevasta lääkityksestä voi olla useita, joka vaarantaa potilasturvallisuutta. Kotilääkitystietoja joudutaan etsimään useasta eri lähteestä, mikä on aikaa vievää ja saattaa tuottaa toisistaan poikkeavaa tietoa potilaan kotona käytössä olevasta lääkityksestä. Tulokset ovat hyödynnettävissä Kanta-Hämeen keskussairaalan päivystysklinikka Hämeenlinna.
Syftet med riktlinjerna är att beskriva omvärlden ur perspektivet för jord- och skogsbrukets vattenhushållning och de förväntningar som samhället ställer på den samt att fastställa mål för den framtida verksamheten. Här beskrivs också vattenhushållningens betydelse för en hållbar matproduktion och för främjandet av bioekonomin. Utifrån arbetsgruppens förslag har man satt upp mål för en hållbar vattenhushållning inom jord- och skogsbruket och fastställt de centrala åtgärder inom vattenhushållning som kan lösa de utmaningar som verksamhetsmiljön och förändringarna i klimatet och i vattenförhållandena medför. De vattenhushållningsåtgärder som föreslås har delats upp i sex olika kategorier: Förvaltningens verksamhet, finansiering, planering och genomförande, forskning och utveckling, utbildning och rådgivning samt digitalisering. De viktigaste åtgärderna är att satsa på granskning av avrinningsområden som helhet, förstå de möjligheter som nuläget och vattenhushållningsåtgärderna erbjuder, säkerställa tillräckliga resurser och kunnande genom vattenhushållningsplanerare, entreprenörer, rådgivare och sakkunniga samt att hitta nya och innovativa lösningar genom forskning, pilotprojekt och digitalisering. Dessutom bör man utveckla ekonomiska och andra styrmedel för att kunna främja ovannämnda mål och åtgärder på ett ändamålsenligt sätt. Riktlinjerna utarbetades som ett samarbete mellan jord- och skogsbruksministeriet, Täckdikningsföreningen rf och Tapio Ab. Publikation uppdaterades den 3 September 2020; s. 17 och 69.
Suuntaviivojen tavoitteena on kuvata maa- ja metsätalouden vesitalouden toimintaympäristöä, siihen kohdistuvia yhteiskunnallisia odotuksia sekä asettaa päämääriä tulevalle toiminnalle. Lisäksi käydään lävitse sitä, mikä merkitys vesitaloudella on kestävän ruoantuotannon ja biotalouden varmistamisessa. Suuntaviivoissa määritetään työryhmän työn pohjalta maa- ja metsätalouden kestävän vesitalouden tavoitteet sekä keskeisiä vesitaloudellisia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan ratkaista toimintaympäristön, ilmasto- ja vesiolojen muutosten mukana tuomia haasteita. Ehdotetut vesitaloudelliset toimenpiteet ovat jaettu kuuteen eri kategoriaan: Hallinnon kehitys, rahoitus, suunnittelu ja toteutus, tutkimus ja kehittäminen, koulutus ja neuvonta sekä digitalisaatio. Keskeisiä toimenpiteitä ovat valuma-aluetason tarkasteluun panostaminen, nykytilan ja vesitaloudellisten toimenpiteiden mahdollisuuksien ymmärtäminen, vesitaloussuunnittelijoiden, urakoitsijoiden, neuvonantajien ja asiantuntijoiden määrän ja osaamisen tason vaaliminen, uudet ja innovatiiviset ratkaisut tutkimuksen, kokeiluhankkeiden ja digitalisaation avulla. Lisäksi taloudelliset ja muut ohjauskeinot tulee kehittää edistämään tarkoituksenmukaisesti edellä mainittuja tavoitteita ja toimenpiteitä. Työ toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön, Salaojayhdistys ry:n ja Tapio Oy:n yhteistyönä. Julkaisu on päivitetty 3.9.2020; s. 13, 17 ja 67.
The guidelines describe the environment where water management in agriculture and forestry takes place and the societal expectations involved in this, and sets targets for future actions. They also examine the role of water resources management in ensuring sustainable food production and bioeconomy. Based on the results presented by the working group, the guidelines define targets for sustainable water management in agriculture and forestry and the key water management measures to solve challenges brought by the changing environment, climate and water conditions. The proposed water management measures have been divided into six categories: Governance measures, financing, planning and implementation, research and development, education, training and advice, and digitalisation. They key measures include investments in studies on the level of catchments, understanding the current state of and opportunities offered by water management measures, ensuring the numbers and level of competence of water management planners, contractors, advisers and experts, and new and innovative solutions through research, pilot projects and digitalisation. Financial and other steering instruments must be developed to appropriately promote these targets and measures. The work was carried out in cooperation between the Ministry of Agriculture and Forestry, Finnish Field Drainage Association and Tapio.
Julkaisussa esitetään keskeiset metsäkeskuksittaiset metsävaratulokset VMI10:n vuosien 2004–2006 mittausaineistoihin perustuen. Tuloksia verrataan vuosina 1996-2003 tehdyn VMI9:n metsäkeskuksittaisiin tuloksiin. §§ Tulosten mukaan koko maan puuston määrä ja kasvu ovat edelleen lisääntyneet. Puuston kokonaistilavuus on nyt 2 190 milj. m3 ja vuotuinen kasvu 98,5 milj. m3. Kokonaistilavuuden lisäys on mäntyä ja lehtipuuta. Kuusen tilavuus on pienentynyt 28 milj. m3, vähennyksestä 11 milj. m3 on Keski-Suomen metsäkeskuksen alueella. §§ Puuston kasvu on lisääntynyt jokaisen metsäkeskuksen alueella, selvimmin Etelä-Savossa, jossa vuotuisen kasvun lisäys on 1,6 milj. m3 VMI9:ssä arvioituun kasvuun verrattuna. Puuston kasvun lisäys selittyy nuorten, hyväkasvuisten metsien alan lisäyksellä. Myös säätekijät lienevät suosineet kasvua viime vuosina, sillä kasvu on ollut jonkin verran pitkän aikavälin keskitasoa ja selvästi VMI9:n kasvunlaskentavuosien keskitasoa korkeammalla. Alle 60-vuotiaiden metsien ala on lisääntynyt Etelä-Suomessa runsaat 400 000 hehtaaria ja Pohjois-Suomessa noin 120 000 hehtaaria. Nuorten metsien alan lisäys näkyy kasvavina taimikonhoito- ja ensiharvennustarpeina tulevalla 10-vuotiskaudella.
Background and Aims Neck and shoulder pain (NSP) is common in school age, but preventative factors have not been identified. The purpose was to study whether a fitness test could be used to predict the incidence of NSP and determine whether good physical fitness characters would be associated with lower NSP incidence in school-aged children at 2-year follow-up. Methods After the invitation to nine schools, 970 children (10–15 years old) agreed to participate. Flexibility, fundamental movement skills, musculoskeletal fitness, and cardiorespiratory fitness measurements included in Finnish Schools on the Move! monitoring system for physical functional capacity were measured at baseline in 2013. The NSP incidence was assessed by an online survey during school hours after 1 and 2 years. Logistic regression was used to analyze associations between physical fitness characteristics and NSP incidence. Results The mean prevalence of NSP was 26% at baseline. The NSP incidence was 15% in the first and 18% in the second follow-up year. Good physical fitness was not associated with lower NSP incidence in the 2-year follow-up. Successful lower back extension (odds ratio [OR] = 2.83) and good scores in curl-up (OR = 1.80) adjusted with age, gender, and body mass index, were associated with higher NSP incidence between T0 and T2. Throwing–catching combination (OR = 0.55) was associated with a lower NSP incidence in unadjusted analysis, but the association did not remain after adjustments. Conclusion Good physical fitness characteristics were not consistently associated with a lower NSP incidence in school-aged children in a 2-year follow-up. The role of general field-based physical fitness test as a screening tool for NSP incidence remains unconfirmed. More longitudinal studies are needed to detect the factors underlying NSP incidence in school-aged children.
Tässä julkaisusssa esitetään valtakunnan metsien 10. inventointiin (VMI10) perustuvat tiedot Suomen metsävaroista ja metsien tilasta. Maastotiedot on kerätty vuosina 1996–2004. Tulokset esitetään metsäkeskusalueittain, osa tuloksista myös puuntuotannon rajoitusten ja metsänomistajaryhmän mukaan jaoteltuna. Metsien kehitystä tarkastellaan vertailemalla tuloksia aiempien inventointien tuloksiin 1920-luvun alun VMI1:stä lähtien. Julkaisussa esitetään myös VMI10:ssä käytetyt mittaus- ja laskentamenetelmät. Suomen metsien puumäärä on jatkanut lisäystään. Puuston kokonaistilavuus on 2,2 miljardia kuutiometriä, kun 1920-luvun alussa nykyisen Suomen puuston määrä oli 1,4 miljardia kuutiometriä. Puuston vuotuinen kasvu oli inventointia edeltäneillä 5 vuoden mittausjaksoilla lähes 100 miljoonaa kuutiometriä. Suomen metsissä nuorien metsien osuus on suuri, mikä selittää puumäärän lisäystä ja puuston lisääntyvää kasvua. Soiden ojitus on lisännyt metsämaan alaa noin 1,5 miljoonaa hehtaaria, mikä myös selittää puuston määrän ja kasvun lisäystä. Edelliseen inventointiin verrattuna metsämaan ala on kuitenkin pienentynyt maanrakennustoiminnan vaikutuksesta. Metsien terveydentila on hyvä, vakavia tuhoja havaittiin inventoinnissa vain noin 4 %:lla metsä maan alasta. Metsähoidollinen tila on tyydyttävä – 73 % puuntuotannon metsämaan metsistä on metsänhoidolliselta tilataan hyviä tai tyydyttäviä. Nuorissa metsissä on kuitenkin aiempaa enemmän kiireelliä taimikonhoito- ja ensiharvennustarpeita. Metsä-, kitu- ja joutomaan alasta noin 2 %:lla on arvokkaita biotooppeja, jotka VMI:n maasto arvion mukaan todennäköisesti täyttävät metsälain 10 pykälän kriteerit lukuun alueellista yleisyyttä, johon VMI:n arvioinnissa ei ole otettu kantaa. Arvokkaat elinympäristöt on otettu hyvin huomioon metsien käsittelyssä. Lahopuuston määrä on edelliseen inventointiin verrattuna lisääntynyt Etelä-Suomessa, mutta näyttäisi hieman pienentyneen Pohjois-Suomessa.
Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1966–2000 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan yleispiirteet otantamenetelmästä. Inventoinnin otantamenetelmää, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin yhdeksättä inventointia varten. Menetelmä on kuvattu Etelä-Pohjanmaan tulosjulkaisun yhteydessä (Metsätieteen aikakauskirja 2B/1998). Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen alue muuttui vuonna 1996, kun metsälautakunnat muutettiin metsäkeskuksiksi. Tähän julkaisuun laskettiin uudelleen nykyisen metsäkeskuksen alueen tulokset viidennestä inventoinnista eli vuodesta 1966 lähtien. §§ Metsien käyttö on ollut voimakasta tarkastelujaksolla, mutta samalla metsien hoitoa on tehostettu. Puuvaranto on noussut vuoden 1966 inventoinnin 118 milj. m3:stä 157 milj. m3:iin. Puuston vuotuinen kasvu on samaan aikaan noussut 4,7 milj. m3:stä 7,2 milj. m3:iin. Kahdeksannen inventoinnin jälkeen kaikkien puulajien varanto ja kasvu ovat nousseet. Kuusen hakkuut ovat 1990-luvun lopulla ylittäneet kasvun, mutta sekä varanto että kasvu ovat nousseet VMI8:n ja VMI9:n välillä toisin kuin useilla muilla alueilla Etelä-Suomessa. Seuraavalla 10-vuotiskaudella voitaisiin hakkuita tehdä metsänhoidollisin perustein 936 000 ha:lla. Näistä ensiharvennuksia on 307 000 ha. §§ Alle 60-vuotiaiden metsien ala on suurentunut, 61–80-vuotiaiden vähentynyt ja yli 80-vuotiaiden pysynyt likimain ennallaan VMI8:n ja VMI9:n välillä. Uudistuskypsiä ja varttuneita kasvatusmetsiä on vähemmän kuin tasaiset hakkuumahdollisuudet edellyttäisivät. Yli 100-vuotiaita kuusikoita on suhteessa hieman enemmän ja 41–60-vuotiaita vähemmän kuin vastaavan ikäluokan männiköitä. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on VMI:n mukaan 0,66 % yhdistetystä metsä-, kitu- ja joutomaan alasta. Kuollutta puuta on metsä- ja kitumaalla keskimäärin 4,5 m3/ha, mikä on suurin VMI9:ssa tähän mennessä mitatuista metsäkeskuksittaisista keskiarvoista. Alueen metsät täyttävät ne metsäsertifioinnin kriteerit, joissa tietolähteenä on VMI, edellyttäen, että vuotuista taimikonhoidon alaa lisätään inventointia edeltäneen viiden vuoden keskimääräisestä alasta.
Tämän julkaisun tarkoituksena on esittää keskeiset metsävaratulokset VMI10:n vuosien 2004 ja 2005 mittausaineistoihin perustuen sekä tarkastella metsävarojen kehittymistä 1996–2003 tehdyn VMI9:n jälkeen. Tulokset ja vertailut esitetään erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomelle ja koko maalle. §§ VMI10:n kahden ensimmäisen vuoden mittausten tulosten mukaan metsämaan ala on 20,16 milj. ha ja kitumaan ala 2,77 milj. ha. Metsämaan metsistä on mäntyvaltaisia kaksi kolmasosaa, kuusivaltaisia yksi neljäsosa ja lehtipuuvaltaisia vajaat 10 %. Edelliseen inventointiin verrattuna varttuneimpien, yli 80-vuotiaiden metsien osuus metsämaasta on hieman pienentynyt ja nuorempien metsien hieman suurentunut. Puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla on 2176 milj. m3, mikä on 85 milj. m3 enemmän kuin VMI9:n mukainen puuston kokonaistilavuus. Kuusen kokonaistilavuus metsämaalla on pienentynyt 40 milj. m3, männyn ja lehtipuiden tilavuudet ovat selvästi kasvaneet. Puuston vuotuinen kasvu oli VMI10:n mittauksia edeltäneinä kasvukausina keskimäärin 97 milj. m3, mikä on lähes 11 milj. m3 enemmän kuin VMI9:n mukainen vuotuinen puuston kasvu. Kasvun lisäys on suurelta osin mäntyä. Kuusenkaan kasvu ei ole vähentynyt, vaikka kuusen kokonaistilavuus on pienentynyt 6 %. Männyn kasvun lisäys selittyy toisaalta sillä, että mäntymetsät ovat pääasiassa nuoria ja lisääntyvän kasvun vaiheessa sekä toisaalta sillä, että VMI9:n kasvunmittausvuosina männyn kasvun taso oli suuressa osassa maata selvästi keskimääräistä alempana. Kuusen kasvu ei ole kokonaistilavuuden vähenemisestä huolimatta pienentynyt, koska nuorien, nopeimmin kasvavien kuusimetsien kokonaistilavuus on suurentunut. §§
Yhteyttävät kasvit ovat ravinnon ja bioenergian ensisijainen lähde maapallolla. Viljelykasvien ominaisuuksia muokkaamalla sekä kasvien biosynteesikoneistoa eri tavoin hyödyntämällä pyritään vastaamaan haasteisiin, joita väestönkasvu ja sen myötä lisääntyvä energian sekä ravinnon tarve tuovat ihmiskunnalle. Lisäksi on pyrittävä hillitsemään ilmastonmuutosta. Tämän katsauksen tarkoituksena on osoittaa, kuinka kasvibioteknologia auttaa vastaamaan näihin haasteisiin. Esimerkkeinä käytetään mm. perunan jalostukseen, viruskestävyyteen ja kylmyydensietoon sekä sädelatvan (gerberan) kukankehitykseen ja kukintaan kohdistuvaa bioteknologista tutkimusta. Se on tuottanut tietoa tärkeiden kasvigeenien sijainnista ja rakenteesta kasvigenomeissa, geenien säätelystä kehityksen aikana sekä geenien reagoinnista ympäristön muutoksiin ja taudinaiheuttajien tartuntaan. Näitä tietoja tarvitaan, jotta kasvien tuottavuutta ja kasvituotteiden laatua voidaan entisestään parantaa mm. biotekniikan keinoin. Molekyyligeneettiset tutkimukset tuottavat myös geenimerkkejä, joilla voidaan tehostaa perinteistä risteytysjalostusta. Geenitekniikan avulla on voitu kehittää uusia viruskestävyyden mekanismeja kasveihin. Biotekniikan menetelmiä voidaan hyödyntää myös syötävien rokotteiden tuottamiseen sekä farmasianteollisuuden tarvitsemien proteiinien tuotantoon kasveissa. Toisaalta biotekniikan menetelmiä tarvitaan geenivarojen kartoittamiseen sekä geneettisen monimuotoisuuden ja geenivirtojen selvittämiseen kasvipopulaatioissa. Näillä tutkimuksilla on merkitystä niin kasvien geenivarojen hyödyntämiselle kuin riskien tunnistamiselle sekä sellaisten viljelykäytäntöjen kehittämiselle, joilla voidaan ehkäistä maa- ja puutarhatalouden haittavaikutuksia viljely- ympäristön ulkopuolella. Tulevaisuudessa kasvibiotekniikalla nähdään entistä suurempi merkitys haettaessa ratkaisuja suuriin haasteisiin, jotka liittyvät ihmiskunnan selviytymiseen. Tähän tarvitaan kasvibiotekniikan osaamisen kartuttamista myös kehitysmaissa.