Kaikki aineistot
Lisää
Lasten terveyskasvatukseen on paljon suosituksia. Päiväkodit noudattavat näitä suosituksia, mutta lastentarhanopettajien keinoista toteuttaa terveyskasvatusta ei ole tutkittu paljoa. Tämä tutkimus käsittelee lastentarhanopettajien keinoja toteuttaa ruoka- ja liikuntakasvatusta eri menetelmien pohjalta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on toteutettu sähköisellä kyselylomakkeella lastentarhanopettajille (N= 18) keväällä 2018. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimustuloksista selvisi, että ruokakasvatusta toteutettiin enemmän arjessa, kun taas liikuntakasvatusta enemmän tuokiokohtaisena toimintana. Tutkimuksessa todettiin, että kannustaminen, keskustelu, pohdinta sekä lasten osallisuus nähtiin tärkeänä keinona toteuttaa molempia terveyskasvatuksen alueita. Molemmat terveyskasvatuksen alueet olivat osin integroituneet muuhun oppimiseen: ruokakasvatuksessa toteutettiin myös tapakasvatusta sekä liikuntakasvatuksessa opeteltiin esimerkiksi matematiikan sisältöjä. Tutkimustulosten pohjalta voikin miettiä, mitä nämä eri terveyskasvatuksen osa-alueet voivat oppia toisiltaan; voisiko ruokakasvatusta toteuttaa myös jokapäiväisessä ulkoilussa tai liikuntakasvatusta toteuttaa myös arjen tilanteissa? Tutkimus on hyödyllinen niin varhaiskasvattajille kuin lasten terveydestä kiinnostuneille, sillä lapset viettävät suuren osan päivästään päiväkodissa ja sen terveyskasvatusta tulisi tutkia ja kehittää jatkuvasti.
Perheiden ja lasten osallisuuteen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota varhaiskasvatuksessa. Perheen merkitys lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle on laajasti tunnustettu. Perhettä on tutkittu monesta näkökulmasta, mutta tutkimustieto perheestä lasten näkökulmasta on vielä vähäistä. Monet perheeseen ja päiväkotiin liittyvistä tutkimuksista keskittyvät kasvatusyhteistyöhön vanhempien ja työntekijöiden välillä. Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkoituksena oli saada tietoa lasten näkökulmasta ja selvittää, mitä lapset puhuvat perheestä ja millaisena perhe näyttäytyy lasten leikeissä päiväkodissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty ha-vainnoimalla seitsemän 3–5-vuotiaan lapsen puhetta ja leikkejä päiväkotipäi-vien aikana lasten luonnollisissa toimintatilanteissa. Aineisto analysoitiin ai-neistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmillä. Lasten puheessa korostui perheenjäseniin ja heidän ominaisuuksiinsa liit-tyvä kerronta, erityisesti lapset puhuivat sisarustensa ominaisuuksista ja osaamisesta. Perhe näyttäytyi myös sen omaisuuden kautta. Lisäksi lapset ker-toivat perheen yhteisestä toiminnasta arjessa ja arjesta poikkeavissa tilanteissa. Lasten leikeissä, erityisesti kotileikeissä, perheenjäsenistä edustettuina olivat lapset ja äiti. Leikeissä lapset kuvasivat perheen arkea kotona ja sen ul-kopuolella sekä äidin ja lapsen välistä suhdetta. Äidin tehtävänä oli huolehtia lapsesta ja häneltä haettiin lohtua ja turvaa. Leikeissä esiintyi myös lasten ja äidin välisen suhteen hierarkkisuuteen viittavia tilanteita, joissa äiti päätti tai määräsi lapsen toiminnasta ja vastavuoroisesti lapsi uhmasi äitiä. Tutkimus osoitti, että lapset puhuvat perheestään innokkaasti ja jakavat perheeseensä liittyviä asioita päiväkodissa. Aiempien tutkimusten tapaan per-heen yhdessä viettämästä ajasta puhuttiin paljon ja lapset olivat kiintyneitä perheenjäseniinsä. Kotileikeissä lasten rooli oli keskeinen ja he pystyivät te-kemään asioita, joihin heillä kenties ei todellisessa elämässä ole mahdollisuut-ta. Leikeissään lapset siis heijastivat mahdollisia toiveitaan perhe-elämälle, mutta elämän realiteetit ilmenivät äidin roolissa sekä lapsen ja aikuisen välisen suhteen hierarkkisuudessa.
Rauhamäki, Emmi. 2018. ”Edelleen harmittaa etten sanonut mitään vaan poistuin paikalta.” – Opiskelijoiden kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta yliopistokontekstissa. Kasvatustieteen kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. 31 sivua + liitteet. Tässä tutkielmassa selvitän, millaisia kokemuksia yliopisto-opiskelijoilla on seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta etenkin yliopistokontekstissa. Tutkimuksen tarkoituksena on valottaa opiskelijoiden kokemuksia tilanteista, joissa väkivaltaa tapahtuu, ja selvittää tilanteissa merkitykselliseksi koettuja valtasuhteita. Lisäksi tutkimus tarjoaa näkökulman ilmiön yleisyyteen sekä siihen, kuinka vaiettu aihe on yhteiskunnassamme vaikka se vaikuttaa monien elämään päivittäin. Aineiston keruu toteutettiin internetin välityksellä kyselylomakkeella, jossa oli esitietojen lisäksi yksi avoin kysymys ilman merkkirajoitusta. Analyysin lähtökohtana oli aineistolähtöisyys. Opiskelijoiden kokemuksia ryhmiteltiin sekä tapahtumaympäristön että tapahtumien kulun perusteella ottaen huomioon myös tilanteissa esiintyneet valta-asetelmat osapuolten välillä. Tutkimus osoitti, että korkeakouluopiskelijat ovat kokeneet seksuaalista häirintää ja väkivaltaa sekä yliopistokontekstiin liittyvissä tilanteissa että vapaa-ajallaan. Yliopistokontekstissa merkittävimpiä kokemuksia olivat yliopiston opetushenkilökunnan jäsenen ja opiskelijan väliset tilanteet sekä opiskelijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa tapahtuneet väärinkäytökset. Erilaiset valtasuhteet ilmenivät opiskelijoiden tarinoissa vahvasti. Tulokset herättivät kysymyksiä siitä, miten tasa-arvo toteutuu suomalaisissa yliopistoissa ja miten jokaiselle voidaan taata niissä turvallinen oppimis- ja työympäristö. Lisäksi tutkimus kannustaa pohtimaan sitä, toteutuvatko oppilaitosten laatimat tasa-arvosuunnitelmat, ja mikäli eivät, miten suomalaisissa yliopistoissa saadaan entisestään edistettyä tasavertaisuutta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yhdellä 16 minuutin kestoisella korkean intensiteetin intervalliharjoittelukerralla akuutteja vaikutuksia nuorten perusterveiden tutkittavien toiminnanohjauksen komponenttien nopeuteen ja tarkkuuteen. Tutkimus on toteutettu osana laajempaa NEEDS (Neural Effects of Exercise, Diet and Sleep) tutkimusaineistoa yhteistyössä Jyväskylän yliopiston monitieteisen aivotutkimuskeskuksen, psykologian laitoksen, liikuntabiologian tieteenalan sekä Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön kanssa. Yhteensä tutkimukseen osallistui 54 nuorta, joista tyttöjä 34 ja poikia 20. Osallistujat olivat iältään 16-19 vuotiaita ja heidät rekrytoitiin tutkimukseen Jyväskylän alueelta. Tämän kandidaatin tutkielman aineisto koostuu niiden yhdeksän tutkittavan mittaustuloksista, jotka valikoituivat NEEDS-tutkimuksen jatkomittauksiin ja suorittivat mittaukset loppuun saakka. Tutkimuksessamme keskityimme toiminnanohjauksen komponenteista erityisesti inhibitioon, jonka mittarina käytettiin Stroopin väri-sanatestiä. Korkean intensiteetin intervalliharjoittelukerta koostui kahdeksasta 30 sekunnin pituisesta korkean intensiteetin intervallista, joista jokaista seurasi 1,5 minuutin pituinen matalaintensiteettinen aerobinen polkemisjakso polkupyöräergometrilla toteutettuna. Polkupyöräergometrin korkean intensiteetin intervalliperiodien vastukseksi määriteltiin 10% tutkittavan rasvattomasta kehon massasta. Samoille tutkittaville suoritettiin sekä koe- että kontrollimittaus, ja tutkittavat suorittivat molemmilla mittauskerroilla kaksi Stroopin väri-sanatestin 480 sanan trialia. Jokaisesta trialista laskettiin erikseen oikeiden kongruenttien vastausten sekä oikeiden inkongruenttien vastausten reaktioajat ja näille laskettiin keskiarvot. Lisäksi tutkittiin HIIT-harjoittelun vaikutuksia kongruenssiefekteihin muodostamalla neljä erotusmuuttujaa vähentämällä saman mittauskerran inkongruenttien vastausten reaktioaikojen keskiarvoista kongruenttien vastausten reaktioaikojen keskiarvot. Toiminnanohjauksen prosessien tarkkuutta tutkittiin tarkastelemalla HIIT-harjoittelun vaikutuksia virheellisten vastausten määrään. Tässä tutkimuksessa tutkittavien virheellisten vastausten määrät vähenivät yksittäisen mittauskerran alku- ja loppumittauksen välissä riippumatta siitä, oliko kyseessä koe- vai kontrollimittaus. Sen sijaan HIIT-harjoittelulla ei ollut vaikutusta tutkittavien Stroopin väri-sanatestin reaktioaikoihin eikä kongruenssiefekteihin. Tämä tutkimus kuuluu Jyväskylän yliopiston profilointialaan monitieteinen aivotutkimus, jota rahoittaa Suomen Akatemia.
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää esikouluikäisten odotuksia alkuopetukseen siirtymisestä kertomuksin ja kuvin. Aikaisempaa tutkimusta siirtymävaiheesta esi- ja alkuopetuksen välillä löytyy paljon, mutta lasten näkökulma on jäänyt vähemmälle tarkastelulle ja siksi toteutin tutkimuksen tästä näkökulmasta. Koulusiirtymää tarkasteltiin tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä Bronfrenbrennerin (1979) ekologisen teorian ja ohjaavien asiakirjojen näkökulmista. Molemmissa näkökulmissa korostetaan vuorovaikutuksen ja yhteistyön merkitystä lapseen vaikuttavien toimintaympäristöjen välillä. Esimerkiksi esi- ja perusopetussuunnitelman tarkoituksena on yhdenmukaisuudellaan edistää lapsen siirtymävaiheen sujuvuutta, koulun toimintakulttuuriin kiinnittymistä ja oppimisen jatkumoa. Tutkimukseen osallistui seitsemän esikouluikäistä lasta yhdestä Jyväskylän kaupungin päiväkodista. Tutkimus toteutettiin siten, että lapsia pyydettiin piirtämään kuva alkuopetukseen siirtymisestä eli ensimmäisestä koulupäivästä. Tämän jälkeen lapset itse sanoittivat omat piirustuksensa sekä niissä ilmenneet tuntemukset, ajatukset ja odotukset. Saatu aineisto analysoitiin laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Lasten odotukset siirtymävaiheesta koskivat lasten ystäväverkostoa, uutta opettajaa, ilmapiiriä, sääntöjä ja rajoja, päivästruktuuria sekä oppimista ja kouluympäristöä. Saatujen tulosten pohjalta lasten vertaissuhteet ja erityisesti tutut kaverit nousivat keskiöön. Lapsen kasvuympäristö muuttuu siirtymässä esikoulun leikki- ja oppimisympäristöstä koulun opettajajohtoiseksi, yksilötyöskentelyä korostavaksi oppimis- ja opetusympäristöksi, mikä näkyi lasten piirustuksissa ja narratiiveissa perinteisenä käsityksenä kouluympäristöstä opettajajohtoisine luokkahuoneineen. Tähän tutkimukseen osallistuneista lapsista suurimmalla osalla oli myönteinen kuva koulusiirtymästä ja he odottivat koulunaloittamista innolla.
Emilia, Salo. 2017. Kansainvälisesti adoptoidun kohtaama arkipäivän rasismi ja sen seuraukset - mediatekstien analyysi. Kasvatustieteen kandidaatintutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. 49 sivua. Rasismi on Suomessa arkaluontoinen, mutta sitäkin merkittävämpi asia osana ulkonäöltään valtaväestöstä poikkeavien ihmisten elämää. Tutkimuksen tarkoituksena oli mediatekstien tarkastelemisen avulla selvittää, millaisia arkipäivän rasismin kokemuksia Suomeen kansainvälisesti adoptoidut kohtaavat. Samalla pyrkimyksenä oli tuoda esille, millaisia seurauksia näillä arkipäivän rasismin kokemuksilla on kansainvälisesti adoptoidulle. Tutkimuksen aineistona hyödynnettiin valmista aineistoa, joka muodostui 12 mediatekstistä ja yhdestä videosta. Laadullisen tutkimuksen aineiston analysoinnissa hyödynnettiin laadullisiin menetelmiin kuuluvaa teemoittelua. Tutkimuksen tulosten perusteella kansainvälisesti adoptoidut kohtaavat arjessaan monenlaisia rasismin kokemuksia ikään ja sukupuoleen katsomatta. Avointen arkipäivän rasismin kokemusten, kuten väkivallan tai loukkaavien kommenttien ohella, sanattomien ilmeiden ja tekojen kohtaaminen oli yleisempää. Ilmeet, eleet ja teot ovat usein hienovaraisempia ja siten vaikeammin havaittavissa. Arkipäivän rasismin seuraukset näyttäytyivät kansainvälisesti adoptoitujen elämässä yksilöllisesti. Kokemuksilla oli kielteinen merkitys sekä psyykkiseen että sosiaalisen hyvinvointiin. Ei-valkoinen ihonväri näyttäisi olevan ominaisuus, joka altistaa kansainvälisesti adoptoidut rasismille ja suomalaisuuden kyseenalaistamiselle. Arkipäivän rasismin kokemukset aiheuttavat ristiriitaa adoptoidun käsitykseen itsestä ja luovat kansainvälisesti adoptoidulle tarpeen perustella omaa kansaan kuulumistaan ja suomalaisuuttaan. Asiasanat: kansainvälinen adoptio, rasismi, arkipäivän rasismi, rasismin seuraukset, mediateksti
Laadukkaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lapsen kehitystä ja oppimista, jolloin henkilökunnan osaaminen ja asiantuntijuus nousevat suuren rooliin. Lapsen yksilöllisen tuen toteuttamiseen osallistuvat varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmät, kuten lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja erityislastentarhanopettajat. Koimme tärkeäksi selvittää näiden eri ammattiryhmien kokemuksia lapsen yksilöllisen tuen toteuttamisesta omina ammattiryhminään. Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, kuinka usein ja millaisia haasteita varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmät kokevat lapsen yksilöllisen tuen toteuttamisessa. Selvitimme myös, miten varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien kokemukset eroavat toisistaan yksilöllisen tuen toteuttamisessa. Lopuksi tutkimme, mitkä tekijät olivat yhteydessä varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien kokemiin haasteisiin lapsen yksilöllisen tuen toteuttamisessa. Tutkimuksemme on määrällinen ja tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistui 159 varhaiskasvattajaa, joista 61 oli lastenhoitajia, 81 lastentarhanopettajia ja 17 erityislastentarhanopettajia. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmät kokivat haasteita lapsen yksilöllisen tuen toteuttamisessa esimerkiksi koulutuksen ja resurssien riittävyydessä. Lisäksi tutkimuksessa löysimme varhaiskasvatuksen eri ammattiryhmien kokemusten väliltä eroja koulutuksen ja resurssien riittävyydessä sekä yhteistyön toimivuudessa. Tutkimuksesta käy ilmi, että tutkittavien kokemat haasteet olivat yhteydessä varhaiskasvattajan ikään, koulutustaustaan ja työkokemukseen, lapsiryhmän kokoon ja tehostettua sekä erityistä tukea saavien lasten määrään lapsiryhmässä.
Tämä tutkimus tarkastelee lastentarhanopettajien käsityksiä varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksesta ja sen sisällöistä. Tutkimuksen tarkempana kohteena ovat lastentarhanopettajien määritelmät katsomuskasvatuksen käsitteelle, käsitykset katsomuskasvatuksen käytännön toimintatavoista sekä katsomuskasvatuksen käsittely koulutuksessa tai lisäkoulutuksissa. Katsomuskasvatus on syksyllä 2017 voimaan astuneen Varhaiskasvatussuunnitelman perus-teiden (2016) myötä uusi käsite, minkä takia käsitteen syvempi ymmärrys on ajankohtaista. Tutkimus on toteutettu teemahaastattelemalla neljää jyväskyläläistä lastentarhanopettajaa. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimusaineiston perusteella lastentarhanopettajien käsitys katsomus-kasvatuksesta on Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukainen. Kuitenkin lastentarhanopettajien käsitys katsomuskasvatuksesta on hyvin laaja, minkä takia käsitteiden tarkemmalle määrittelylle ja sisällöllisten toimintatapojen jakamiselle nähdään tarvetta lisäkoulutuksen muodossa.
TIIVISTELMÄ Lehto, Miia. 2018. Sosiaalityön keskijohdon ammatillinen identiteetti ja toimijuus muutosjohtamisessa. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitos. 81 sivua. Tämän tutkimuksen kohteena on sosiaalityön keskijohdon ammatillinen identiteetti ja toimijuus muutosjohtamisessa. Tutkimuksessa selvitetään millaiseksi sosiaalityön keskijohto käsittää sosiaalityön ja sosiaalityön keskijohdon tehtävät, sekä millaista keskijohdon käsityksen mukaan on hyvä sosiaalityön johtaminen ja muutosjohtaminen. Tutkimuksessa selvitetään myös, millaisia kokemuksia sosiaalityön keskijohdolla on sosiaalityön johtamisesta ja kehittämisestä, sekä millaisiksi he kokevat vaikutusmahdollisuutensa. Tutkimus on toteutettu laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa sosiaalityön keskijohdossa työskentelevää henkilöä. Haastattelumenetelmänä oli teemahaastattelu. Aineiston analysointimenetelmä oli teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tässä tutkimuksessa sosiaalityön lähiesimiesten ammatillinen identiteetti oli hyvän sosiaalityön mahdollistaja ja sosiaalityön kehittäjä. Sosiaalityön käsitettiin huolenpidoksi, auttamiseksi ja muutoksen mahdollistamiseksi sekä rakenteellisten epäkohtien esille tuomiseksi ja muuttamiseksi. Sosiaalityön johtaminen kuvattiin sosiaalityöntekijöiden työn tukemiseksi ja sosiaalityön kehittämiseksi. Kokemus toimijuudesta vaihteli ja työn sisällöllisissä asioissa koettiin vahvempaa toimijuutta kuin taloudellisissa asioissa tai poliittisissa päätöksissä. Tutkimustulokset vastasivat aiempaa tutkimusta ammatillisesta identiteetistä, toimijuudesta, johtamisesta ja sosiaalityöstä. Rakenteellisen sosiaalityön vaientamiseen ja siihen liittyvään vallankäyttöön liittyviä kokemuksia ei mainittu suoraan, mikä saattoi johtua osallistujien asemasta organisaation keskijohdossa.
Tutkimuksessa tarkastellaan kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden opintopolkuja, sillä aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole juuri lainkaan. Tavoitteena on selvittää heidän kokemuksiaan tekijöistä, jotka ovat johtaneet heidät heidän nykyisiin opintoihinsa ja tarkastella miksi he ovat jääneet nykyiselle koulutusalalle. Tutkimuksen aineisto on kerätty kerronnallisen- ja teemahaastattelun keinoin haastattelemalla kuutta kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijaa opintojen eri vaiheista. Haastattelut on analysoitu narratiivisen analyysin keinoin. Haastattelujen pohjalta on juonennettu haastateltaville omat narratiivit eli tarinat. Näitä narratiiveja on tarkasteltu narratiivien analyysin avulla. Tulokset on jaoteltu kolmeen ajalliseen teemaan: aikaan ennen yliopisto-opintoja, opiskeluaikaan ja tulevaisuuden näkymiin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen opintoihin päätyminen on usein sattumanvaraista, sillä kasvatus- ja aikuiskasvatustiede on monelle varavaihtoehto, jonne päädytään, kun ensimmäinen hakutoive ei toteudu. Opiskelijat eivät opintojen alussa tiedä paljoa koulutusalasta, jolle ovat päätyneet. Tärkeitä tekijöitä alalle jäämisen kannalta ovat muiden opiskelijoiden tuki sekä opiskelijan tiedonsaanti kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen kentästä. Opiskelijat jäsentävät ja tarkentavat suunnitelmiaan opintojen edetessä. Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen kentän ja työmahdollisuuksien hahmottuminen innostaa opintojen jatkamiseen, vaikka opintojen alku- ja keskivaiheessa kasvatus- tai aikuiskasvatustieteen maisteriksi valmistuminen ei ole vielä varma suunnitelma.
Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, millaista on lasten osallisuus lasten ja aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa. Selvitimme, millä tavoin aikuiset mahdollistavat tai estävät lasten osallisuuden toteutumisen ja kuinka lapset hyödyntävät heille tarjottuja osallisuuden mahdollisuuksia. Tutkimuksemme tarkoituksena on herätellä varhaiskasvattajia pohtimaan omaa osallisuusajatteluaan ja kiinnittämään huomiota siihen, kuinka aikuinen pystyy omalla toiminnallaan vaikuttamaan lasten osallisuuden toteutumiseen. Tutkimuksen aineiston keräsimme havainnoimalla yhden päiväkodin 3-6 -vuotiaiden lasten ja heidän kanssaan työskentelevien aikuisten välisiä vuorovaikutustilanteita. Havainnoinnissa hyödynsimme suunnittelemaamme havainnointilomaketta sekä äänitystä. Litteroimme ja käsittelimme aineiston diskurssianalyysille tyypillisin piirtein. Havaintojemme pohjalta pystyimme määrittelemään kolme lasten osallisuuden muotoa: lapsen halu vaikuttaa, lapsi päätöksentekijänä ja lapsi idean esittäjänä. Aikuiset mahdollistivat lasten osallisuutta muun muassa luomalla myönteistä vuorovaikutusilmapiiriä ja estivät osallisuutta joko perustelematta tai perustellusti. Tuloksistamme käy ilmi, että lasten osallisuuden muodot ovat tiiviisti sidoksissa siihen, kuinka aikuiset toiminnallaan osallisuutta mahdollistavat ja kuinka lapset näitä mahdollisuuksia hyödyntävät. Täten voimme todeta, että aikuinen ja hänen suunnittelemansa toiminta ovat avaintekijöitä siinä, kuinka lasten osallisuus varhaiskasvatuksessa toteutuu.
Lastenkirjallisuudella on merkittävä tehtävä sen välittäessä yhteiskunnassa jaettuja asenteita ja arvoja lapsille. Lastenkirjallisuudessa esiintyviä vammaisuuden diskursseja ja representaatioita ei silti ole juurikaan Suomessa tutkittu. Tässä tutkimuksessa tarkoituksenani oli diskurssianalyyttisin keinoin selvittää, millaisia vammaisuuden diskursseja 2010-luvulla julkaistut lasten kuvakirjat sisältävät. Lisäksi tarkastelin tutkimuksessa sitä, miten vammaisuutta määritellään ja kenen toimesta 2010-luvun lasten kuvakirjoissa. Tutkimusaineisto koostui neljästä 2010-luvulla julkaistusta lasten kuvakirjasta, joissa esiintyi yksi tai useampi hahmo, jolla on jokin vamma. Rajasin aineiston tarkoituksenmukaisen otannan kautta neljään vammaisuutta käsittelevään 2010-luvulla julkaistuun lasten kuvakirjaan. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa sosiaalisen konstruktionismin mukainen käsitys tiedon luonteesta ja kielestä todellisuutta rakentavana ja muokkaavana tekijänä. Aineistossa vammaisuus näyttäytyi poikkeuksetta fyysisenä ominaisuutena. Vammaisuus määriteltiin poikkeavuudeksi tai toiminnan rajoitteeksi kolmessa neljästä teoksesta. Vammaisuutta määrittelivät hahmo itse, tarinan muut hahmot sekä kerronta. Yhdessä teoksessa vammaisuutta ei määritelty. Aineistosta erotin viisi erilaista vammaisuuden diskurssia: erilaisuuden, samanlaisuuden, toiminnan rajoittuneisuuden, kiusatuksi tulemisen sekä itsensä hyväksymisen diskurssin.
Sosiaalinen media kuuluu lähes poikkeuksetta jollakin tapaa tämän päivän lasten ja nuorten päivittäiseen elämään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sosiaalista mediaa alakoulun kuudesluokkalaisten vertais- ja ystävyyssuhteiden näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten kuudesluokkalaiset käyttävät sosiaalista mediaa vertais- ja ystävyyssuhteidensa rakentamisessa sekä millainen merkitys sosiaalisen median käytöllä on näille suhteille. Tutkimuksen lähtökohtana on erityisesti havainnot ja näkemykset siitä, että sosiaalisella medialla on oma roolinsa tämän päivän lasten ja nuorten sosiaalisissa suhteissa ja niiden rakentumisessa. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla neljää itäsuomalaisen koulun oppilasta, jotka käyvät kukin kuudetta luokkaa. Oppilaista kaksi opiskeli erityisopetuksen pienryhmässä ja kaksi yleisopetuksen ryhmässä. Haastattelulla saatu aineisto analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisella medialla on paikkansa kuudesluokkalaisten vertais- ja ystävyyssuhteiden ylläpitämisessä ja rakentamisessa. Sosiaalinen media toimii ympäristönä, joka täydentää ja jatkaa reaalimaailmassa käytävää vuorovaikutusta ja viestintää. Aroista ja henkilökohtaisista asioista puhuminen, yhdessä oleminen, vertaisten ja ystävien hyväksyntä sekä asioiden jakaminen ovat sosiaalisessa mediassa vertaisten ja ystävien kanssa käytävään vuorovaikutukseen liitettäviä asioita, jotka haastateltavat nostivat erityisesti esiin. Erityisopetuksen pienryhmän ja yleisopetuksen ryhmän oppilaiden käsitykset eivät tässä tutkimuksessa juurikaan poikenneet toisistaan.
Tutkimuksemme tavoitteena oli tarkastella tietokoneavusteisen tunneanalyysin mahdollisuuksia ja rajoitteita osana “The Relational Mind in Events of Change in Multi-actor Therapeutic Dialog” -tutkimusprojektia. Tunneanalyysissa käytimme Facereader -kasvojentunnistusohjelmistoa, jolla analysoimme nelinkeskisestä terapeuttisesta tilanteesta suoraan kuvattua videomateriaalia. Aiemmin tietokoneavusteista tunneanalyysia on hyödynnetty tutkimusprojektissa vain terapian jälkihaastattelussa. Keskityimme analyysissa terapiaistunnon toiseen asiakkaaseen, sekä erityisesti tämän relationaalisiin hymyhetkiin suhteessa muihin terapiatilanteessa oleviin henkilöihin. Luokittelimme hymyhetket niiden ilmiasun ja merkityksen perusteella, sekä käytimme niitä terapian merkityksellisten hetkien analyysiyksikköinä. Vertailimme Facereader-analysoituja hymyhetkiä niitä ympäröivään dialogiin ja havaitsimme hyvän vastaavuuden näiden välillä. Havaitsemistamme neljästätoista hymyhetkestä Facereader tunnisti yksitoista. Pienillä tutkimusasetelman muunnoksilla analyysitarkkuutta saattaa olla mahdollista parantaa entisestään. Tällöin Facereaderia voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin sisäisen dialogin tarkasteluun terapeuttisissa tilanteissa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja analysoida tutkittavan terapeuttista muutosprosessia. Tavoitteena oli tutkia asiakkaan ongelmallisen kokemuksen käsittelyä William Stilesin kehittämän assimilaatioanalyysin avulla sekä pohtia, mitkä tekijät mahdollisesti edesauttoivat tai estivät terapeuttista muutosta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja sen aineistona toimi Jyväskylän yliopiston tutkimus- ja opetusklinikalla videotaltioitu yhden terapia-asiakkaan noin vuoden kestänyt terapiaprosessi. Aineisto koostui kahdestakymmenestäkahdeksasta videoidusta ja litteroiduista terapiaistunnosta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin assimilaatioanalyysia, jonka avulla pyritään kuvaamaan ongelmallisten kokemusten esiinnousua ja niiden integroimista osaksi vallitsevaa ääniyhteisöä ja minuutta. Assimilaatiomallin avulla arvioidaan muutosta synnyttäviä psykoterapeuttisia prosesseja asiakkaan ja terapeutin yhteistoimintaa havainnoimalla. Aineiston perusteella hyväksynnän tarve ja sen synnyttämät vaikeat tunteet muodostivat asiakkaan ongelmallisen kokemukset. Lopulliseen analyysiin päätyi 179 hyväksynnän tarvetta käsittelevää otetta. Asiakkaan assimilaatioprosessia kuvattiin näiden otteiden pohjalta. Tulokset osoittivat, ettei terapeuttisen muutoksen voitu osoittaa olevan asiakkaan kohdalla pysyvää. Muutosprosessin eteneminen vaihteli sekä kokonaisuutta että yksittäisiä terapiaistuntoja tarkastellessa. Terapiassa esiinnousseiden äänien assimilaatiotaso vaihteli prosessin aikana ensimmäisestä vaiheesta (ei-toivotut ajatukset) neljänteen vaiheeseen (oivalluksen vaihe), mutta pysyi valtaosin toisessa (orastava tietoisuus) ja kolmannessa (ongelman määrittyminen) vaiheessa. Noin terapian puolivälistä alkaen terapeuttista muutosta kuvaavat assimilaatiotasot olivat pääasiassa laskevia. Viimeisissä istunnoissa asiakkaan assimilaatio taso oli alhaisempi kuin terapiaan tullessa. Terapeuttista muutosta saattoivat edistää ongelmallisen kokemuksen ja sen herättämien tunteiden käsittely terapiassa sekä asiakkaan kokemus terapeutin empaattisuudesta. Mahdollisia muutosta estäviä tekijöitä olivat asiakkaan tapa havainnoida itseä ja muita, emotionaalisten tunnereaktioiden voimakkuus, mielialavaihtelut, ongelmien pitkäaikaisuus sekä haastava vuorovaikutustyyli. Asiakkaan ominaisuuksiin liittyvät tekijät ovat voineet haitata terapeuttista yhteistyösuhdetta ja sitä kautta kokonaisprosessin etenemistä. Tutkimuksemme tuo esiin persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön erotusdiagnostiikan tärkeyden. Myös erityisesti ei-tuloksellisten terapiaprosessien tutkiminen saattaisi olla hyödyllistä tulevaisuudessa.
Vainoaminen ei ole uusi ilmiö, vaikka onkin suhteellisen uusi rikosnimike Suomessa. Tutkimuksemme on osa VIOLA – Väkivallasta vapaaksi ry:n ja Oulun ensi- ja turvakoti ry:n vuosina 2012-2017 toteutettua Varjo-projektia, jonka tarkoitus on ollut kehittää palveluita, kuten ehkäisevää työtä ja kuntoutusta, eron jälkeisen vainoamisen eri osapuolille. Tässä tutkimuksessa tutkimme viiden eron jälkeiseen vainoamiseen syyllistyneen miehen haastattelussa tuottamaa sukupuolipuhetta. Tutkimuksen aineistona on toiminut VIOLA ry:n työntekijöiden vankiloissa toimittamien haastatteluiden nauhoitukset. Tutkimusmenetelmä on aineistolähtöinen diskurssianalyysi, joten olemme olleet avoimia kaikelle aineistossa esiintyneelle sukupuolta kuvaavalle puheelle, ja litteroimme sukupuoleen liittyvät puheenvuorot esiin kontekstissaan. Käsittelemme diskurssianalyysin keinoin sukupuolen rakentumista positioinnin, kategorioiden ja valta-asemien käsitteiden kautta. Miehet tuottivat puhetta monipuolisesti naisista, miehistä ja naisten ja miesten välisestä vuorovaikutuksesta. Naisia konstruoitiin puheessa esimerkiksi äideiksi, pettäjiksi, tukijoiksi ja turvaajiksi esimerkiksi parisuhteen, eron ja riitojen diskursseissa. Miehiä rakennettiin nöyryytyksen, työnteon, stereotyyppisten ominaisuuksien ja roolien kautta mustasukkaisuuden, pettämisen ja suhteiden diskursseissa. Vuorovaikutuksesta taas puhuttiin esimerkiksi vainoamisena vihan ja rakkauden diskurssissa sekä mustasukkaisuutena ja valtasuhteina parisuhteen diskurssissa. Puheessa oli yhtymäkohtia aikaisempiin sukupuolen ja vainoamisen teorioihin ja tutkimustuloksiin, mutta myös eroavaisuutena haastatellut miehet puhuivat sukupuolesta monipuolisemmin sekä positiivisin että negatiivisin kuvauksin. Kokonaisuudessaan Suomessa vainoamisen tutkimuksen kenttä on vielä suhteellisen koskematon, joten tutkimusta tarvittaisiin lisää vainoamisen ymmärtämiseksi ja ehkäisemiseksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli Ekapeli-Lukeminen pelidatan avulla selvittää onko lapsen suoriutu-minen Ekapelissä yhteydessä hänen suorituksiinsa perinteisissä lukutaitoa arvioivissa testeissä. Tut-kittavat lapset osallistuivat Jyväskylän yliopiston tutkimukseen ”Lukivaikeuden tunnistaminen ja Ekapeli-harjoittelu.” Lapset rekrytoitiin Helsingin, Espoon ja Vantaan kouluista. Tutkimukseen vali-tut 32 lasta osallistuivat lukutaitoa kartoittavaan alkumittaukseen, välimittaukseen ja loppumittauk-seen. Lasten iän keskiarvo alkumittauksessa oli 8,27. Analyysimenetelminä käytettiin Pearsonin kor-relaatiokerrointa ja hierarkkista regressioanalyysia. Analyysissa tarkasteltiin korrelaatioita neljän Ekapelissä suoriutumista kuvaavan muuttujan ja kolmen lukutaitoa kuvaavan muuttujan välillä. Tu-losten mukaan Ekapelissä suoriutuminen oli yhteydessä perinteisillä testeillä mitattuun lukutaitoon. Parhaiten lapsen lukutaidon tasosta kertoi pelaamisen alkuvaiheen onnistumisprosentti ja kokonais-onnistumisprosentti. Pelidatan perusteella oli mahdollista tunnistaa erityisesti kaikkein heikoimmat lapset. Onnistumisprosenteissa tapahtunut parannus ei ollut yhteydessä lukutaitoon tai sen kehitty-miseen, mihin voi olla selityksenä pelin adaptaatio. Yhteenvetona voidaan todeta Ekapelin tehok-kuus yhtenä lukutaidon edistämisen kuntoutusmuotona. Ekapelin avulla voidaan huomata lapsen tu-en tarve ja puuttua siihen asianmukaisesti.
Matematiikka-ahdistukseksi kutsutaan kielteisiä tunnereaktiota, joita osa ihmisistä kokee tilanteissa, jotka vaativat matemaattista päättelyä tai ongelmanratkaisua. Sen vaikutusten arvellaan olevan yhteiskunnallisesti ajatellen suurempia, kuin minkään muun matematiikan oppimisvaikeuden. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena matematiikka-ahdistuksen taso näkyy 8-luokkalaisten itsearvioinneissa, onko tyttöjen ja poikien välillä eroa, miten hyvin opettajat ovat kykeneviä tunnistamaan ahdistusoppilaat ryhmässään sekä onko opettajien arvioiden perusteella ahdistusoppilaiden määrissä eroa erityisopetuksessa käyneiden ja muiden oppilaiden välillä. Tutkittuja taustatekijöitä olivat lisäksi osallistuminen erityisopettajan pitämään pienryhmään ja tukiopetukseen, matematiikan etenemisnopeus, matematiikan tärkeäksi kokeminen, opettajan kannustus ja matematiikan ahdistavuus alakoulun 1–3 ja 4–6-luokilla. Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja siihen osallistui 54 oppilasta ja heidän 3 opettajaansa. Tutkimustuloksista nähtiin, että matematiikka-ahdistus on yleistä 8-luokkalaisilla. Noin viidesosa oppilaista kärsii voimakkaasta matematiikka-ahdistuksesta. Tässä tarkastelussa ei havaittu yhteyttä tyttöjen suurempaan ahdistuneisuuteen. Matematiikka-ahdistuksella havaittiin olevan yhteys alakouluaikaiseen, 4–6 –luokilla esiintyvään matematiikan ahdistavuuteen ja liian suureen etenemisnopeuteen. Matematiikka-ahdistuksella ja opettajan kannustuksella havaittiin negatiivinen yhteys. Tutkimus osoitti yhteyden opettajien ja oppilaiden ahdistusarvioiden välillä. Opettajat kykenivät jossain määrin havaitsemaan oppilaiden matematiikka-ahdistuksen. Tunnistamatta jäi kuitenkin 58 prosenttia matematiikka-ahdistuneista oppilaista. Opettajien ahdistuneiksi arvelemat oppilaat ja myös ne jotka jäivät tunnistamatta, olivat pääsääntöisesti saaneet sekä tukiopetusta että osallistuneet erityisopettajan pitämään pienryhmään. Tulosten perusteella ei kuitenkaan pystytä sanomaan, ovatko opettajat arvioineet oppilaansa ahdis-tuneiksi sen perusteella, että he tarvitsevat oppimisessaan erityisopettajan tukea vai ovatko he aistineet oppilaan asenteen matematiikkaa kohtaan ja ohjanneet tämän siitä syystä pienryhmään.
Aineisto kerättiin yhdestä työpaikasta vuosien 2021-2022 aikana hyödyntäen digitaalisen etnografian menetelmiä. Tutkija keräsi havainnointiaineistoa osallistumalla työpaikan digitaalisiin ympäristöihin, sekä havainnoi kaksi päivää työpaikalla. Aineisto koostuu kenttämuistiinpanoista (73 sivua), haastatteluista (15 kpl, 176 sivua litteroitua tekstiä) ja tutkittavien päiväkirjoista (7 kpl). Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten digiteknologiaa käytetään informaaliin työssä oppimiseen asiantuntijatyössä.
Tutkimuksessamme tarkasteltiin yhtä pariterapiaistuntoa, jossa mitattiin autonomisen hermoston vasteita jokaiselta osallistujalta. Sydämen sykemuuttujien perusteella absoluuttisten stressi- ja rentoutumisvektoreiden huippukohtia tarkasteltiin lähemmin. Pyrimme ymmärtämään vuorovaikutuksen rakentumista eri tasoilla, niin fysiologian kuin dialoginkin suhteen. Lisäksi tarkastelimme sitä, onko stressi- tai rentoutumisvektoreissa havaittavissa synkroniaa osallistujien välillä tietyissä hetkissä. Tutkimuksemme tarkoituksena oli lisätä vuorovaikutuksen ymmärrystä ja yhdistää eri tavoin saatua tietoa toisiinsa hahmottaen siten vuorovaikutuksen rakentumista ainakin tässä yhdessä terapiaistunnossa. Henkilöiden stressi- ja rentoutumisvektoreiden korkeimmat huippukohdat eivät sijoittuneet samaan kohtaan istuntoa henkilöiden välillä. Sekä stressi-, että rentoutumisvektoreiden huippukohdissa henkilö ei ollut itse äänessä, vaan puhujana oli joku toinen. Asiakkaiden ollessa puheenaiheina muiden puheissa, heidän stressivektorinsa nousi. Huumori liittyi sekä rentoutumisvektorin nousuun, että stressivektorin laskuun. Lisäksi löysimme lähemmin tarkastelemastamme hetkestä synkroniaa henkilöiden stressivektoreiden väliltä. Kyseessä oli tapaustutkimus, jonka kautta voidaan tutkia millaisia terapiaprosessit ovat.
Tutkimuksemme tarkoituksena oli tutkia monitoimijaisen vuorovaikutuksen ei-kielellisiä sekä kielellisiä piirteitä luonnollisissa pariterapiaolosuhteissa. Tutkimuksemme oli osa Jyväskylän yliopiston Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä -tutkimusprojektia, joka kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan Ihmisen mieli (MIND) -tutkimusohjelmaan. Tutkimushenkilöitä olivat keski-ikäinen pariskunta ja heidän kaksi terapeuttiaan. Tutkimuksessamme huomio kohdistui yhteen yhteiseen naurun hetkeen, johon liittyi FaceReader-ohjelman mukaan kaikilla tutkimushenkilöillä emotionaalisia kasvonilmeitä Stimulated Recall -haastatteluissa. Tutkimme tämän merkityksellisen hetken sisältämää sisäistä puhetta istunnon jälkeisellä Stimulated Recall -haastattelulla. Stimulated Recall -haastattelun aikana ilmenneitä emootioita havainnoitiin tietokonepohjaisella FaceReader-ohjelmalla. Lisäksi tutkimme autonomisen hermoston reaktioita istunnon ja Stimulated Recall -haastattelun aikana tutkimalla ihon sähkönjohtavuuden vasteita. Merkityksellinen hetki sisälsi ihon sähkönjohtavuuden synkroniaa terapiaistunnossa, mutta Stimulated Recall -haastattelun aikana kyseiseen hetkeen liittyvät fysiologiset muutokset, havaitut emootiot ja kielelliset reaktiot paljastivat eroavuuksia tutkimushenkilöiden, erityisesti terapeuttien näkökulmien välillä. Terapeutti 2 kiinnitti puheessaan huomiota ennemmin miesasiakkaaseen ja parisuhteen vuorovaikutuksen problematiikkaan, kun taas terapeutti 1 koki hetken positiivisemmin ja keskittyi erityisesti naisasiakkaan näkökulmaan. Näemme, että monitoimijaisissa vuorovaikutustilanteissa erilaiset näkökulmat täydentävät toisiaan auttaen molempia asiakkaita tulemaan kuulluiksi.
The concept of agency is currently brought more and more into the focus of ed- ucational research. While professional agency at work is for instance already broadly discussed in adult education, research on children’s agency is still in its infancy. Children’s agency can be viewed from every aspect of children’s life, the focus of this research will be on early childhood education (ECE). For this study, children’s agency is examined from the teachers’ point of view. Five open-ended interviews were carried out with ECE teachers working in different kindergartens in Vienna, Austria. Additionally, one interview was held with two regional managers of the largest provider of kindergartens in Vienna. All interviews were conducted in the summer of 2016 and were ana- lysed using content analysis. The results were not only discussed regarding general agency, but also under consideration of the Capability Approach (CA). The results indicate that children’s agency, in general, is supported by kindergarten teachers in kindergartens in Austria. The teachers receive much support in doing so, but they were also naming some hindering framework conditions. The outcomes of practiced agency in an early age are described widely positive, though certain restrictions on children’s freedom of choice are seen as necessary. This study can not only implicate a change in society and other ECE teachers’ perception on the importance of promoting children’s agency but hopefully will also bring about further research on the issue.
This dataset contains all three phases of data collection from the survey study Fear of Childbirth, Birth Experiences, Self-Esteem and Parental Burnout. The data contains answers from participants (n=125) in late pregnancy (30+ weeks in gestation) and postpartum (4-8 weeks after childbirth and 1 year after childbirth). The data is collected in 2020-2021 from four Finnish cities. Participants have completed background information (in pregnancy), fear of childbirth scale (W-DEQ, all three time points), Rosenberg self-esteem scale (all three time points), and Delivery Satisfaction scale (only 4-8 weeks postpartum). In addition, the data contains variables such as depression (BDI), satisfaction in couple relationship (CSI) and resources of the family (resources). The qualitative birth experience (measured at time point 2) is also included. Dataset was compiled using IBM SPSS Statistics 26 which is needed to access the data. Listing of variables is included in a separate document.
CopaGloba-hankkeessa tutkittiin vanhempien välisen yhteistyön eli yhteisvanhemmuuden kehittymistä ja päivittäisiä muutoksia ja selvitettiin, millä tavalla perhe- ja työpolitiikka, perhepalvelut sekä vallitsevat kulttuuriset odotukset heijastuvat yhteisvanhemmuuden kehittymiseen. Tutkimuksessa yhteisvanhemmuutta tarkasteltiin perheen, lähiyhteisön ja laajemman kulttuurin näkökulmista. Tutkimuksessa kerättiin vanhempien kyselyaineisto (myöhäisraskaus N=306; lapsi 4-6kk N=273; ja lapsi 1,5v N=267). Aineistonkeruu alkoi 1.4.2020 ja päättyi 31.5.2022. Vanhempien kyselyaineiston lisäksi tutkimuksessa kerättiin a) vanhempien yksilöhaastatteluaineisto, b) vanhempien mobiilipäiväkirja-aineisto, c) vanhempien ryhmähaastatteluaineisto pelillisessä verkkovalmennuksessa sekä d) perhepalvelujen ammattilaisten ryhmähaastatteluaineisto. Lisäksi toteutettiin vanhempien yksilöhaastattelut Japanissa ja Portugalissa. Suomen Akatemian rahoittama pitkittäistutkimus toteutettiin vuosien 2019–2023 aikana. Tutkimuksen toteuttivat Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu yhteistyössä THL:n ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Varhaiskasvatuksen tuki- hankkeessa selvitettiin lasten saaman tuen toteutumista suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Aiemman tutkimustiedon koostamisen jälkeen aineistoa kerättiin valtakunnallisella kyselyllä varhaiskasvatuksen järjestäjille ja työntekijöille. Lisäksi tietoa kerättiin pienryhmäkeskusteluilla ja haastatteluilla em. toimijoiden lisäksi myös lasten vanhemmilta. Tämä tutkimusaineisto sisältää vain sähköisellä Webropol-kyselyllä kootun aineiston, joka kerättiin 21.10.-13.11.2020 välisenä aikana. Kyselylomakkeet lähetettiin satunnaisotannalla valittuihin Suomen kuntiin, Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat ry:n jäsenille sekä varhaiskasvatuksen yksityisille palveluntuottajille. Aineisto on anonymisoitu ja siitä on poistettu vastaukset, joissa ei ole annettu lupaa muihin tutkimustarkoituksiin. Kyselyn teemoja olivat tuen järjestämisen edellytykset, monialainen yhteistyö tukea toteutettaessa, vaativinta tukea saavat lapset varhaiskasvatuksessa, maksuton varhaiskasvatus, varhaiskasvatuksen erityisopettajan työ, kaikkien työntekijäryhmien käsitykset inklusiivisesta varhaiskasvatuksesta ja tuen järjestämisestä. 750 varhaiskasvatusalalla työskentelevää henkilöä antoi suostumuksen vastaustensa tutkimukselliseen hyödyntämiseen. Vastaajista 121 toimi hallinto- ja johtotehtävissä, 275 varhaiskasvatuksen erityisopettajana, 147 varhaiskasvatuksen opettajana/sosionomina, 67 lasten- tai lähihoitajana, 133 perhepäivähoitajana ja seitsemän avustajana. Tutkimus toteutettiin vuosien 2020-2021 aikana. Tutkimuksen toteuttivat Jyväskylän, Helsingin, Oulun ja Turun yliopistot. Kysymyksistä ja muuttujista saat lisätietoa avoimesti saatavilla olevasta dokumentaatiosta. Itse tutkimusaineiston voi saada erillisestä pyynnöstä käyttöön varhaiskasvatusta käsittelevään tutkimukseen.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, minkälaisia kokemuksia vanhemmilla on lastensa tietojen jakamisesta tai jakamattomuudesta sosiaalisessa mediassa. Tämän lisäksi pyrimme selvittämään, miten vanhemmat perustelevat lapsistaan tekemiään julkaisuja tai päätöstä olla julkaisematta heistä tietoja. Tarkoituksena on myös saada tietoa, miten vanhemmat kokevat sosiaalisessa mediassa jakamiseen liittyvien ratkaisujensa vaikuttavan lastensa itsemääräämisoikeuteen ja yksityisyyteen. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta ja aineistonkeruun menetelmänä toimi puolistrukturoitu teemahaastattelu. Tutkimus toteutettiin keväällä 2017, ja siihen osallistui seitsemän alakouluikäisten lasten vanhempaa, jotka ovat jollakin tavalla aktiivisia sosiaalisessa mediassa. Kaikkia vanhempia haastateltiin. Tutkimuksessa käytettiin vertailevaa aineistoa, sillä kolme vanhemmista julkaisi lapsistaan tietoja sosiaalisessa mediassa ja kolme ei julkaissut. Lisäksi yksi vanhemmista julkaisi sisältöjä, joissa hänen lapsiaan ei voitu tunnistaa. Tulosten mukaan vanhemmat halusivat julkaista tietoja lapsistaan tuodakseen esille perhe-elämäänsä, yhteisiä hetkiä ja positiivisia tapahtumia. Julkaisemattomuuden syyt olivat monisyisempiä ja liittyivät usein turvallisuusasioihin ja sosiaaliseen median aseman kritiikkiin. Vanhemmat olivat pohtineet omien sosiaalisen median julkaisukäytänteidensä vaikutuksia lapsiensa yksityisyyteen. Tuloksissa vanhemmilla ilmeni huolta siitä, miten lapsista tehdyt päivitykset vaikuttavat lasten tulevaisuuteen. Osa vanhemmista koki, että heidän lapsiinsa liittyvät päivitykset eivät vaikuta millään tavalla lasten yksityisyyteen. Tuloksista ilmeni, että vanhempien mielestä lapsella pitäisi olla ehdottomasti oikeus ilmaista näkemyksensä niistä sosiaalisen median päivityksistä, joissa hän itse esiintyy. Lapsen asema päätöksenteossa pidettiin kuitenkin ikäsidonnaisena. Tulosten perusteella suomalaiset vanhemmat kokevat ilmiöstä keskustelemisen tärkeäksi ja näkemykset aiheesta vaihtelevat paljon. Omien julkaisukäytänteiden vaikutusta lapsen elämään on vanhempien näkemysten mukaan haasteellista arvioida, sillä lasten tietojen jakaminen ilmiönä on hyvin tuore. Vanhempien mielestä jokainen perhe päättää kuitenkin itsenäisesti päivitysten julkaisemisesta.
CopaGloba-hankkeessa tutkittiin vanhempien välisen yhteistyön eli yhteisvanhemmuuden kehittymistä ja päivittäisiä muutoksia ja selvitettiin, millä tavalla perhe- ja työpolitiikka, perhepalvelut sekä vallitsevat kulttuuriset odotukset heijastuvat yhteisvanhemmuuden kehittymiseen. Tutkimuksessa yhteisvanhemmuutta tarkasteltiin perheen, lähiyhteisön ja laajemman kulttuurin näkökulmista. Tutkimuksessa kerättiin vanhempien mobiilipäiväkirja-aineisto (lapsi 4-6kk N=276; ja lapsi 1,5v N=268). Aineistonkeruu alkoi 1.11.2020 ja päättyi 30.6.2022. Vanhempien mobiilipäiväkirja-aineiston lisäksi tutkimuksessa kerättiin a) vanhempien yksilöhaastatteluaineisto, b) vanhempien kyselyaineisto, c) vanhempien ryhmähaastatteluaineisto pelillisessä verkkovalmennuksessa sekä d) perhepalvelujen ammattilaisten ryhmähaastatteluaineisto. Lisäksi toteutettiin vanhempien yksilöhaastattelut Japanissa ja Portugalissa. Suomen Akatemian rahoittama pitkittäistutkimus toteutettiin vuosien 2019–2023 aikana. Tutkimuksen toteuttivat Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu yhteistyössä THL:n ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Varhaiskasvatuksen tuki- hankkeessa selvitettiin lasten saaman tuen toteutumista suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Aiemman tutkimustiedon koostamisen jälkeen aineistoa kerättiin valtakunnallisella kyselyllä varhaiskasvatuksen järjestäjille ja työntekijöille. Lisäksi tietoa kerättiin pienryhmäkeskusteluilla ja haastatteluilla em. toimijoiden lisäksi myös lasten vanhemmilta. Tämä aineisto sisältää Webropol-kyselyn kysymykset. Kyselyn teemoja olivat tuen järjestämisen edellytykset, monialainen yhteistyö tukea toteutettaessa, vaativinta tukea saavat lapset varhaiskasvatuksessa, maksuton varhaiskasvatus, varhaiskasvatuksen erityisopettajan työ, kaikkien työntekijäryhmien käsitykset inklusiivisesta varhaiskasvatuksesta ja tuen järjestämisestä. Aineisto vastauksineen on saatavilla tämän julkaisun emoaineiston yhteydessä.
Kotamäki, Leevi. 2014. Reflektio-osaamisen kehittyminen lastentarhanopettajaopintojen aikana. Varhaiskasvatustieteen kandidaatintutkielma. Kasvatustieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 30 sivua + liite. Julkaisematon. Tämän tutkielman tehtävänä oli selvittää lastentarhanopettajaopiskelijoiden reflektio-osaamisen kehittymistä opiskeluiden aikana. Reflektio-osaaminen on Karilan ja Nummenmaan (2001) mukaan yksi päiväkotityön ydinosaamisalue. Tutkielman teoriaosiossa esitellään päiväkotityön keskeiset osaamisalueet sekä käsitellään reflektiota, reflektiivisyyttä ja reflektiivistä toiminitaa. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena, johon opiskelijat vastasivat sähköpostilla. Vastauksia tuli yhteensä kymmeneltä opiskelijalta. Tutkimuksessa on piirteitä sekä narratiivisuudesta että fenomenologis-hermeneuttisesta metodista. Tutkimusaineistolle suoritin aineistolähtöisen analyysin ja teemoittelin vastaukset. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lastentarhanopettajaopiskelijoiden reflektio-osaaminen vahvistuu opiskeluiden aikana sekä kontaktiopetuksessa että ohjatuissa harjoitteluissa. Sekä kontaktiopetuksessa että ohjatuissa harjoitteluissa tapahtunut reflektio-osaamisen kehittyminen liittyi suurimmalta osin lasten kanssa toimimiseen ja sen toiminnan analysointiin ja havainnointiin. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää tulevaisuudessa lastentarhanopettajaopiskeluiden kehittämisessä.