Kaikki aineistot
Lisää
Kaksosten ympärille on luotu eri kulttuureissa mitä kummallisimpia ja mystisimpiä mielikuvia; tavallisimmin puhutaan samankaltaisuudesta, sielunkumppanuudesta ja telepatiasta. Halusin selvittää kaksosiin liitettyjen seikkojen todenperäisyyttä ja yleisyyttä tutustumalla ja kohtaamalla henkilökohtaisesti identtisiä kaksosia. Työni ei varsinaisesti pureudu mihinkään tieteelliseen näkökulmaan. Sen sijaan pyrin dokumentaaristen henkilökuvien avulla tuomaan esiin aitoja tunteita sekä identtisiin kaksosiin liitettyjä mielikuvia ja käsityksistä. Lisäksi selvitän myös tekoprosessiani sekä ratkaisuja ja valintoja, jotka vaikuttavat valokuvateokseni, Ikuinen Side, taustalla. Ikuinen Side- kirja kertoo kaksosena olemisesta. Se sisältää hetkiä, tunnelmia, ajatuksia ja tunteita tapaamieni 24 kaksosparin elämästä, joita olen valokuvannut ja haastatellut vuoden 2006 aikana. Kirjan tarkoitus on antaa katsojalle mahdollisuus kurkistaa tapaamieni henkilöiden maailmaan ja näyttää, miten jokainen kokee kaksosuutensa omalla tavallaan.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esille kaksosperheen vanhempien näkemys ja kokemus siitä, kuinka yksilöllinen kohtaaminen ja yksilöllisyyden tukeminen toteutuvat kaksoslasten kohdalla neuvolan määräaikaistarkastuksissa. Tarkoituksena oli selvittää teemahaastattelun avulla kaksosten vanhempien kokemuksia aiheesta. Tutkimusta ohjasivat seuraavat kysymykset: ”Miten terveydenhoitajat huomioivat kaksoslasten yksilöllisyyden neuvolatyössä vanhempien näkökulmasta?” ja ”Millaista tukea kaksosten vanhemmat kokevat saaneensa neuvolasta kaksoslasten yksilölliseen kasvatukseen?” Opinnäytetyön tutkimusnäkökulma oli laadullinen. Halusimme opinnäytetyön ennen kaikkea kuvaavan vanhempien kokemuksia kaksosten yksilöllisestä kohtaamisesta ja saamastaan tuesta neuvolassa. Suunnittelimme teemahaastattelun rungon tukemaan tutkimuskysymyksiä. Haastatteluun osallistui kuusi kaksoslasten vanhempaa, neljässä haastattelussa vanhemmista osallistui toinen ja viidennessä haastattelussa molemmat vanhemmat osallistuivat. Haastatteluosuuden jälkeen äänitteet litteroitiin ja pyrimme mahdollisimman tarkasti kirjaamaan ylös kaiken sanotun sekä haastattelijan, että haastateltavan osalta. Teemahaastattelun tuottama aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä analyysimenetelmällä. Keskeisinä tuloksina selvisi, että terveydenhoitajat huomioivat kaksoslapset vastaanotolla hyvin yksilöllisesti ottaen huomioon molemmat lapset omina itsenään. Vanhempien kokema tuki ilmeni siten, että terveydenhoitaja ohjaa kaksosperheet tarvittavien palveluiden piiriin perheiden tarpeet huomioon ottaen ja neuvolan määräaikaistarkastuksien sisältö keskittyy fyysiseen seurantaan. Henkinen tuki ja luottamus kuvautuivat tärkeänä tukimuotona. Osa vanhemmista koki, etteivät he saaneet neuvolasta tukea kaksoslasten yksilölliseen kasvatukseen ollenkaan tai tuki oli riittämätöntä joiltakin osin. Joidenkin vanhempien kohdalla epäluottamus ohjasi omaa asennoitumista ja tuen vastaanottamista. Haastateltavat toivat esille myös kehitysehdotuksia neuvolaan. Tuloksien kannalta työ onnistui hyvin, ja saimme vastaukset kysymyksiin, joita haimme. Tuloksista on hyötyä myös terveydenhoitajille työssä kehittymiseen sekä sen kautta myös tuleville kaksosvanhemmille ja työmme toimeksiantajalle.
Opinnäytetyö käsitteli monisikiöraskauksista kaksosraskautta. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata monikkoraskauden riskejä ja seurantaa. Tarkoituksena oli ottaa selvää, mitä monikkoraskauden riskit aiheuttavat äidille ja miten riskit vaikuttavat seurantaan, sekä äidin hyvinvointiin. Opinnäytetyössä toimeksiantajana toimii Lahden ammattikorkeakoulu. Teoriaosuudessa käsiteltiin aluksi mitä yleisesti ottaen monisikiöraskaus on. Pääaiheena oli monisikiöraskauden riskit ja mitä monikkoraskaus tuo mukanaan. Käsitellään myös seurannan kulkua riskien rinnalla ja äidin hyvinvoinnin kannalta. Opinnäytetyössä tuodaan ilmi seurannan tärkeys koko raskauden aikana. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa hain seuraavista tietokannoista, Google Scholar, Medic ja Masto Finna. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin neljä tutkimusta, joita haettiin eri sanoilla, kuten monikkoraskaus riskit, seuranta, monikkoraskauden sairaudet ja paljon muuta. Tuloksista pystyttiin vetämään johtopäätökset, että monikkoraskauden riskeistä ei ole tehty tutkimuksia tarpeeksi, sekä äidin hyvinvoinnin vaikutusta sikiöihin ei ole mietitty tarpeeksi. Seurantaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, jolloin riskit ja hyvinvointi tulee samassa paketissa huomioiduksi.
Tässä opinnäytetyössä tuon esille taitoni talotekniikan koulutuksen kehittämisessä Lapin kou-lutuskeskus Redussa. Olen ollut mukana tekemässä opetuksen kehitystyötä digitaalisten kak-sosten avulla Duke hankkeessa. Kehitystyön yhtenä mittarina käytettiin kansainvälistä vertaisarvioitua artikkelia Mibro22 kon-ferenssissa. Artikkelissa kerrottiin Digital twin digitaalisten kaksosten ekemisestä käytännön tasolla sekä siihen liittyvistä laitteisto ja resurssivaatimuksista Lisäksi artikkelissa kuvattiin tieteellisen case tutkimuksen tekoa ja tuloksia. Varsinaiset tulokset jäivät kirjoitettuun artikkeliin ja ne ovat lu-ettavissa siitä. Kirjoitin toisen artikkelin kansainväliselle lämpöpumppufoorumille 14th IEA Heat Pump Con-ference 2023, joka on nyt vertaisarviointivaiheessa. Toinen artikkelini käsittelee (UVLP) (DT) -valmistusprosessia, ja sen käyttäjäkokemuksia kansainvälisessä Laval Virtual -konferens-sissa, jossa esittelin projektia yhteistyökumppaneiden kanssa. Tämänkaltaiset aiheet näyttävät olevan alan kannalta erityisen ajankohtaisia ja tulevaisuuteen suuntautuneita. Tämän aiheisia artikkeleja kohtaan on selkeästi havaittavissa kansainvälistä kiinnostusta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia esiopetuksesta alkuopetukseen siirtyviä kaksosia eli monikkolapsia esiopetuksen lastentarhanopettajan näkökulmasta. Siirtymävaihetta tarkasteltiin eläytymismenetelmällä kirjoitetuista tarinoista käsin kouluvalmius- käsitteen avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu monikkolapsen, esiopetuksen, kouluvalmiuden sekä esiopetuksen ja vanhempien välisen yhteistyön tutkimuksen ympärille. Monikkolapsi kasvaa ja kehittyy eritasoisten ja erilaisten toimintaympäristöjen vuorovaikutuksessa. Esiopetusikäisen lapsen lähin toimintaympäristö oman kodin ohella on lapsen esiopetuksen opetusryhmä. Usein monikkolapsi jakaa tämän toimintaympäristönsä sisaruksensa kanssa. Lapsen siirtyessä alkuopetukseen kasvatusyhteistyö esiopetuksen ja lapsen vanhemman kesken on erityisen tärkeää onnistuneen koulupolun luomiseksi. Lastentarhanopettajat voivat tukea monikkolasta ja hänen vanhempiaan tässä tärkeässä lapsen siirtymässä omalla ammattitaidollaan ja näkemyksellään lapsen kouluvalmiudesta sekä mahdollisimman onnistuneesta luokkasijoitusratkaisusta. Tutkimusaineistona käytetyt 19 eläytymismenetelmätarinaa kerättiin Lahden kaupungin päiväkodeissa esiopetuksessa työskenteleviltä lastentarhanopettajilta tammi- helmikuun 2011 aikana. Nämä kerätyt eläytymismenetelmätarinat muodostivat tutkimuksen aineiston, jota analysoitiin teemoittelun, taulukoinnin ja tyypittelyn kautta. Monikkolapsen luokkasijoitus, kouluvalmiudet, keskinäinen suhde sekä kasvatusyhteistyö vanhempien kanssa nousivat tarinoissa keskeisiksi teemoiksi. Lastentarhanopettajat luottivat omaan ammattitaitoonsa monikkolapsen kouluvalmiuden määrittämisessä sekä lasten luokkasijoituksia päätettäessä. He kokivat kasvatusyhteistyön monikkovanhempien kanssa pääsääntöisesti toimivaksi, mutta kohtasivat työssään myös haastavia vanhempia. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkien esiopetuksessa työskentelevien lastentarhanopettajien näkemyksiä monikkolasten kouluvalmiuden osa-alueista tai heidän kannaltaan parhaan luokkaratkaisun onnistumisesta. Tutkimus antaa kuitenkin vihjeitä niistä seikoista monikkolasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyen, jotka lastentarhanopettajan ja monikkovanhemman olisi otettava huomioon lasten koulutaipaleen alussa. Avainsanat: kaksoset, koulukypsyys, esiopetus, kasvatuskumppanuus, eläytymismenetelmä
Tämän Pro gradu- tutkielman tarkoituksena on selvittää samalla luokalla opiskelevien identtisten kaksosten kokemuksia sisaruksen kanssa samalla luokalla opiskelusta. Tutkielma keskittyy erityisesti identtisten kaksosten kokemuksiin ja käsityksiin yksilöllisyydestä sekä heillä tunnistettaviin identiteettityyppeihin. Suomessa syntyy joka vuosi 600–750 kaksosparia, joista noin kolmasosa on identtisiä kaksosia. Koulun aloittavista lapsista noin joka 30. on kaksonen, eli todennäköisesti opettaja kohtaa uransa aikana ainakin yhdet kaksoset. Kaksosten, erityisesti identtisten kaksosten, koulun aloittamiseen liittyy erityistä pohdintaa verrattuna muihin lapsiin. On tyypillistä, että vanhemmat pohtivat kannattaisiko kaksosten aloittaa koulu samalla vai eri luokilla. Suurimpana pohdinnan aiheena on mahdollisuudet kaksosten yksilöllisyyden tukemiseen koulussa. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin teemahaastattelulla ja aineisto koostui kahdeksasta haastattelusta, joissa samalla luokalla opiskelleet identtiset kaksoset kertovat kokemuksistaan ja käsityksistään. Koska kyseessä on samalla luokalla opiskelevien identtisten kaksosten kokemukset ja käsitykset, valittiin tutkimusotteeksi fenomenografia. Fenomenografiassa keskitytään tutkimusilmiötä koskevien käsitysten laadullisten eroavaisuuksien tarkasteluun. Aineisto analysoitiin nelivaiheisella fenomenografisella analyysillä. Analyysin tuloksena oli kuvauskategoriajärjestelmä, jossa jäsentyivät kokemukset yksilöllisyydestä. Tutkielmassa havaittiin, että identtiset kaksoset käsittävät yksilöllisyyden varsin laajasti. Monille yksilöille itsestään selvät asiat eivät aina toteudu heidän kohdallaan. Käsitykset yksilöllisyydestä ilmenivät neljässä kuvauskategoriassa, jotka olivat silminnähtävä yksilöllisyys, ei silmin nähtävä yksilöllisyys, yksilöllisyys sosiaalisissa suhteissa ja yksilöllinen kaksosuus. Vaikka kaksosten käsityksissä yksilöllisyydestä oli paljon yhteistä ja jaettavaa, tulosten perusteella voidaan todeta jokaisen kaksosparin olevan yksilöllinen kokemuksineen. Tällöin on otettava huomioon yksilöllisyys kahdella eri tasolla: kaksoset yksilöinä sekä yksilöllinen kaksosuus. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että yksilöllisyyttä on mahdollista tukea myös samalla luokalla opiskellessa monin eri tavoin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata monikkolasten yksilöllisyyden huomioimista vanhempien näkökulmasta. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta monikkolasten yksilöllisestä huomioimisesta ja monikkovanhempien tuen tarpeesta niin vanhemmille, terveys- ja sosiaalialan työntekijöille kuin opiskelijoille. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Suomen Monikkoperheet ry:n kanssa. Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemää kaksosten vanhempaa. Haastatteluhetkellä kaksoset olivat 0–13-vuotiaita. Kaikissa haastatteluissa tarkasteltiin aikaa ennen kouluikää. Teemahaastatteluin kerätty aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Yksilöllisyyden huomioiminen käsitetään lapsen oman persoonan, yksilöidentiteetin ja kehityksen ymmärtämisenä ja tukemisena. Monikkovanhemmat tunnistavat laajasti lastensa yksilöllisiä piirteitä sekä tarpeita ja ovat tietoisia yksilöllisyyden huomioimisen tärkeydestä. Useat vanhemmat pitävät kuitenkin yksilöllisyyden huomioimista haastavana. Monikkoperheyhdistykset ovat merkittäviä kanavia tiedon ja vertaistuen saamiseksi monikkoperheille. Neuvolan tuki ja ohjaus yksilöllisyyden huomioimisesta on koettu pääasiassa riittämättömäksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan sekä monikkoperheyhdistysten toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä.
Lapsen syntymä mullistaa pariskunnan arjen ja vaikuttaa usein keskeisesti vanhempien parisuhteeseen. Kuormitus vauvavuotena on tavallista ja sitä on havaittu esiintyvän paljon etenkin monikkoperheiden äideillä. Parisuhteen laadun on nähty olevan yksi keskeinen vanhemmuuden kuormitukselta suojaava tekijä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, eroavatko yksös- ja kaksoslasten äidit varhaisessa vanhemmuuskokemuksessa tai koetussa parisuhteen laadussa. Lisäksi tarkasteltiin, selittääkö parisuhteen laatu äidin vanhemmuuskokemusta ja onko yksös vs. kaksosvanhemmuudella yhteyttä muuntavaa vaikutusta. Tutkimusaineisto oli osa Tampereen yliopiston sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin yhteistyössä toteuttamaa pitkittäistutkimusta. Otos käsitti 661 yksösten ja 96 kaksosten äitiä. Äidit arvioivat vanhemmuuskokemustaan Parenting Stress Index (PSI) -lomakkeella ja parisuhteensa laatua Dyadic Adjustment Scale (DAS) -lomakkeella kahdessa eri aikapisteessä: lasten ollessa kahden kuukauden sekä yhden vuoden ikäisiä. Yksösten ja kaksosten äitien välisiä eroja vanhemmuuskokemuksissa tarkasteltiin monen muuttujan varianssianalyysilla ja parisuhteen laadun osalta monen muuttujan kovarianssianalyysilla. Parisuhteen laadun vaikutusta äidin vanhemmuuskokemukseen sekä yksös vs. kaksosvanhemmuuden muuntavaa vaikutusta tutkittiin lineaarisella regressioanalyysilla. Tulokset osoittivat, että yksösten äitien vanhemmuuskokemukset olivat kaksosten äitien kokemuksia positiivisempia koettujen lapsen ominaisuuksien sekä äiti-lapsi-vuorovaikutussuhteen osalta lasten ollessa yksivuotiaita. Kaksosten äidit kokivat enemmän yhtenäisyyttä puolison kanssa lasten ollessa kahden kuukauden ikäisiä, mutta tilanne muuttui lasten ensimmäisen elinvuoden aikana siten, että yksösten äitien kokemus yhtenäisyydestä ja parisuhdetyytyväisyydestä oli vuoden iässä kaksosten äitejä voimakkaampaa. Lisäksi havaittiin, että korkeammaksi arvioitu parisuhteen laatu oli yhteydessä positiivisempaan vanhemmuuskokemukseen, mutta yksös- vs. kaksosvanhemmuudella ei ollut yhteyttä muuntavaa vaikutusta. Tutkimus tarjosi vahvistusta aiemmille havainnoille siitä, että parisuhteen laadulla on keskeinen merkitys sille, kuinka kuormittavaksi vanhemman rooli koetaan. Lisäksi kävi ilmi, että kaksosten äitien vanhemmuuteen sekä parisuhteeseen liittyvä kuormitus näyttää kumuloituvan vauvavuoden aikana, sillä kuormitusta esiintyi merkittävästi yksöslasten äitejä enemmän lasten ollessa yksivuotiaita. Koska hyväksi arvioitu parisuhteen laatu näyttää kuitenkin toimivan vanhemmuuden kuormitukselta suojaavana tekijänä lasten lukumäärästä riippumatta, tulisi vanhempien parisuhteen hyvinvointiin kiinnittää entistä enemmän huomiota esimerkiksi neuvolassa ja vauvaperhetyössä.
Kaksoslapsilla on todettu puheen ja kielen kehityksen viivästymisen riski. Tämän riskin suurimpana syynä on pidetty ympäristötekijöitä ja erityisesti lapselle yksilöllisesti suunnatun puheen vähäistä määrää. Yksöslapsilla tehtyjen tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että varhaislapsuudessa esiintynyt puheen ja kielen kehityksen viive saattaa olla yhteydessä esimerkiksi myöhempiin lukemisvaikeuksiin. Tutkimustulokset kaksosten kielenkehityksen viiveestä ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja kaksosperheiden vuorovaikutuksesta tiedetään vielä melko vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella äidin ja kaksoslasten vuorovaikutusta lapselle suunnatun puheen määrän, laadun ja näiden jakautumisen suhteen. Tutkimusaineisto on osa logopedian tutkija Elon keräämää laajempaa kaksosten varhaisen sanaston kehityksen ja jokeltelun tutkimusta. Tutkimusaineistonani oli äidin ja 10 kuukauden ikäisten normaalisti kehittyneiden kaksoslasten, A-pojan ja B-tytön, ääniaineisto yhden päivän ajalta, jonka litteroin tarkempaa analyysia varten. Aineistosta erittelin äidin lapsille suuntaaman puheen määrän ja sen jakautumisen lasten kesken. Äidin puheen pragmaattisista funktioista tehtiin luokitus, jota käytettiin ilmausten sisällön analysoimiseksi. Tutkimustulosten perusteella suurin osa äidin puheesta oli lapsille suunnattua. Laadullisesti äidin puheessa esiintyi eniten ympäristön ja toiminnan kuvailua. Äiti kohdisti B-lapselle hieman enemmän puhetta kuin A-lapselle, mutta laadullisesti puhe ei juurikaan eronnut lasten kesken. Molemmille suunnattu puhe erosi puolestaan yksilöllisesti suunnatusta puheesta siten, että siinä esiintyi yksilöllistä puhetta vähemmän tarkkaavuuden suuntaamista ja lapsen toiminnan ohjaamista. Lasten viihdyttämiseksi tarkoitettuja ilmauksia esiintyi taas enemmän kuin yksilöllisesti suunnatussa puheessa. Koska kyseessä oli tapaustutkimus ja poikkileikkaus yhden päivän vuorovaikutustilanteista, tulokset eivät ole yleistettävissä. Tulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että äidin lapsille suunnatun puheen määrä saattaa jakaantua epätasaisesti lasten kesken. Laadullisia eroja voi puolestaan esiintyä yksilöllisen ja yhteisesti suunnatun puheen välillä. Lapselle suunnattu puhe vastaa näiden tulosten pohjalta sisällöltään aiempien tutkimusten havaintoja. Jatkossa tarvitaan lisätietoa kaksosperheiden vuorovaikutuksesta ja siitä, esiintyykö kaksosten kielellis-kognitiivisen kehityksen ja yksilöllisesti suunnatun puheen määrän tai laadun välillä yhteyttä. Vertailevan pitkittäistutkimuksen avulla olisi mahdollista seurata sekä kaksosten varhaisen vuorovaikutuksen piirteitä että lasten kielellistä kehitystä suhteessa yksöslapsiin.