Kaikki aineistot
Lisää
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan käsityönopetuksen kehitystä maassamme vuodesta 1863 tähän päivään sekä visioidaan sen tulevaisuutta. Tutkimus painottuu Jyväskylän opettajankoulutuslaitokseen, jossa käsityönopetus Cygnaeuksen ansiosta on saanut alkunsa. Tavoitteena oli tutkia, kuinka käsityönopetus on kehittymässä teknologisen kasvatuksen suuntaan yhteiskunnan muuttuessa. Tutkimuksen tiedonkeruumenetelminä ovat esseet, haastattelut, tietokoneavusteinen kysely, päiväkirjat ja lomakekyselyt. Tutkimusaineistoa kerättiin kaikista Suomen luokanopettajankoulutuslaitoksista kahdella eri kyselyllä. Molempiin kyselyihin vastasivat samat henkilöt. Ensimmäisen kyselyn avulla kartoitettiin eri laitoksien opetussuunnitelmien toteutumista. Toinen kysely koski ympäristökasvatuksen asemaa teknisen työn didaktiikan lehtoreiden opetuksessa sekä lehtoreiden ympäristöasenteita ja -tietoisuutta. Taloudellinen kehitys ja siihen liittyvä teknologia ovat aiheuttaneet ympäristöongelmia. Teknologian pedagogisten sovellusten tehtävänä on antaa valmiuksia näiden ongelmien poistamiseen. Teknologisen kasvatuksen ja ympäristökasvatuksen integrointi nähtiin keinoksi lähentää näitä kahta aihetta toisiinsa. Tutkimuksen tarkoituksena ei ollut kuitenkaan sulauttaa teknologista kasvatusta ja ympäristökasvatusta toisiinsa. Soinisen vuoden 1912 komitean mietintöön perustuvaa käsityön opetussuunnitelmaa on sovellettu Suomen opettajankoulutuslaitoksissa jossain määrin aina 1970-luvulle saakka. Käsityö-oppiaineen viralliset tavoitteet ovat nykyisin jokseenkin samat kuin 1970-luvun taitteessa. Tavoitteissa korostuu tuottamistoiminta. Lehtorit ovat omatoimisesti tuoneet teknisen työn oppisisältöihin teknologista ainesta. Ainakin Jyväskylässä, Oulussa, Kajaanissa ja Savonlinnassa korostetaan teknologian opetusta. Ympäristökasvatuksellinen aines on alkanut näkyä opetuksen sisällöissä 1970- luvulla eri muodoissaan, kuten työsuojelussa, työhygieniassa ja raaka-aineiden hankinnassa. Keskeisenä ongelmana on ollut, ettei käsityössä käytettyjen aineiden vaarallisuutta ole riittävän aikaisin havaittu. Työsuojelu toteutettiin käsityössä vasta asianomaisten uusien säädösten pakottamana. Ympäristökasvatus-käsite ei sellaisenaan esiinny opettajankoulutuslaitosten käsityön opetussuunnitelmissa. Käsityössä ympäristökasvatuksellinen aines välittyy opettajiksi opiskeleville opiskelijoille teknisen työn didaktiikan lehtoreiden kautta. He ovat opetuksessaan tuoneet esille opiskelijoiden ympäristötietoisuutta ja ympäristöherkkyyttä kehittäviä teemoja kuten ympäristön tilaan ja kuormitukseen liittyviä asioita. Lehtorit ovat suhteellisen ympäristötietoisia, he tuntevat alan käsitteistön ja teknisessä työssä käytettävien aineiden ominaisuudet. Enemmistö heistä on korvannut ympäristölle haitallisia aineita ympäristöystävällisemmillä. Tutkimustulokset osoittivat käsityönopetuksen selviä kehittämistarpeita teknologisen kasvatuksen suuntaan. Uudenlaista, laaja-alaisia taitoja vaativaa opetussuunnitelmaa kehitettäessä on luonnonympäristö sekä rakennettu ja yhteiskunnallinen ympäristö otettava yhtäaikaisesti huomioon. Ristiriitoja kulttuurikokonaisuuden eri ympäristöjen ja ihmisen toimien välillä voidaan vähentää kasvatuksella ja koulutuksella. Opettajankoulutukseen tulisi sisältyä 'teknologinen kasvatus', joka sisältää kestävän kehityksen periaatteen. Teknologinen lukutaito, 'teknologinen sivistys', nousee keskeiseksi. Teknologinen kasvatus tarvitsee ympäristökasvatusta kontrolloijakseen. Teknologiakasvatuksen oikea ymmärtäminen ja ympäristökasvatuksen aiempaa voimakkaampi panos katsotaan tässä integroidun teknologia- ja ympäristökasvatuksen opetussuunnitelman kehittämisen lähtökohdaksi.