Kaikki aineistot
Lisää
Tässä tutkielmassa tarkastellaan reaalioiden, kulttuurisidonnaisten elementtien käännösstrategioita ja niiden vaikutusta luetun ymmärtämiseen. Työssä pohditaan auttavatko käännetyt reaaliat ymmärtämään luettua vai tuovatko ne ylimääräisiä esteitä lukijan tielle. Aineistona on Ildikó von Kürthyn vuonna 1999 julkaistu romaani Mondscheintarif ja siitä Auli Hurme-Keräsen vuonna 2003 tekemä suomennos Kuutamotariffi. Työssä käsitellään kulttuurisidonnaisuuden merkitystä kääntämisessä sekä kääntäjän roolia kulttuurinvälittäjänä ja valintojen tekijänä. Aineistossa esiintyvät reaaliat on jaoteltu kahdella tavalla. Ensimmäisen jaottelu tapahtuu aihepiireihin ja niiden ylä- ja alakategorioihin. Toinen jaottelu tehdään käännösratkaisujen perusteella. Käännösratkaisut on luokiteltu Pekka Kujamäen ja Ritva Leppihalmeen reaalioiden käännösstrategioiden jaotteluiden pohjalta. Tutkielmassa havaittiin yhteys reaalioiden aihepiirien ja reaalioiden käännösstrategioiden välillä. Kohdetekstissä käytettiin eniten suoraa lainaa. Se on yhdistettävissä henkilönnimiin, jotka olivat aineiston suurin yksittäinen reaalioiden alakategoria. Hyperonyyminen käännösstrategia oli toiseksi käytetyin strategia, mikä taas viittaa tuotemerkkien ja ilmiöiden yleistävään käännöstapaan. Pelkän käännösstrategian valinnan perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, onko strategian valinta ollut hyvä vai huono ratkaisu, sillä toimivuus on tapauskohtaista. Työssä todettiin, että hankalat termit ja vieraat asiat voivat helposti katkaista lukijan lukukokemuksen. Käännösratkaisujen valinta vaikuttaa kohdetekstin lukukokemukseen ja yleensäkin siihen, onko kokemus sujuva vai synnyttävätkö käännetyt reaaliat lukiessa ajatuskatkoja. Analyysi auttoi ymmärtämään, että reaalioiden käännösratkaisujen vaikutusta lukukokemukseen olisi aiheellista tutkia yksittäisen analyysin asemesta lukijakyselyn avulla. Avainsanat: kääntäminen, reaaliat, kulttuurisidonnaisuus
Tässä kehittämistehtävässä selvitimme syömishäiriötä sairastavien kuntoutujien kokemuksia psykofyysisestä fysioterapiasta. Käytimme aineistonkeruumenetelmänä kysely-lomaketta ja analysoimme vastaukset laadullisesti teemoitellen. Kehittämistehtävän toimeksiantaja oli Bodymind Oy Tampereelta. 51:stä kyselyn saaneesta vastuksen palautti 24 syömishäiriötä sairastavaa tai sairastanutta. Likert-asteikolla mitattuna yli puolet vastaajista koki saaneensa fysioterapiasta paljon tai erittäin paljon hyötyä. Avoimella kysymyksellä kartoitetuista kokemuksista voimakkaimmat olivat vastaajille merkityksellinen terapiasuhde, realistisemman kehonkuvan uudelleen rakentuminen, usko paranemiseen, arvostus omaa kehoa kohtaan sekä ajatusmallien muuttuminen, joista muodostuivatkin kyselyn tulosten viisi teemaa. Vastaajat kokivat hyötyneensä psykofyysisestä fysioterapiasta. Hyödylliseksi ei oltu koettu ainoastaan fysioterapiassa käytettyjä menetelmiä, vaan fysioterapia itsessään ja kokonaisuudessaan, sisältäen vuorovaikutuksellisuuden. Kehollinen työskentely auttoi ymmärtämään itseä uudella tavalla ja se auttoi havainnoimaan kehon todellista tilaa, mikä herätti oman kehon kunnioituksen uudelleen. Kokemusten keräämisen lisäksi kehittämistehtävän tavoitteena oli tarjota fysioterapeuteille tietoa fysioterapiamenetelmistä, joista syömishäiriötä sairastavat kuntoutujat ovat saaneet eniten hyötyä.
Termosähköisillä materiaaleilla voidaan muuntaa lämpötilaeroja ja hukkalämpöä sähköenergiaksi. Tämä diplomityö käsittelee termosähköisiä oksidimateriaaleja ja niiden soveltamista yhteen tekstiilien kanssa. Kirjallisuusosan tarkoituksena on kartoittaa p-tyypin termosähköisiä oksidimateriaaleja ja etsiä potentiaalisia sovelluskohteita termosähköisille ohutkalvomoduuleille. Lisäksi kirjallisuusosassa keskitytään atomikerroskasvatustekniikan (ALD) soveltamiseen tekstiileille. Kokeellisessa osassa tavoitteena on kasvattaa kiteisiä oksidiohutkalvoja tekstiileille ja tutkia kalvojen ominaisuuksia. Tarkoituksena on selvittää sopivat kasvatusparametrit ja se, miten tekstiilisubstraatti vaikuttaa materiaalin ominaisuuksiin. Lisäksi tutkitaan hybridisuperhilarakenteen ja seostamisen vaikutusta oksidin ominaisuuksiin. Oksidimateriaalit ovat potentiaalinen vaihtoehto korvaamaan tällä hetkellä käytetyt raskaisiin metalleihin pohjautuvat termosähköiset materiaalit, koska ne kestävät korkeita lämpötiloja ja ovat ympäristöystävällisiä. Lisäksi ne mahdollistavat termosähköisten ohutkalvojen kasvattamisen esimerkiksi ALD:llä. Useille n-tyypin termosähköisille oksidimateriaaleille on jo kehitetty melko vakiintuneet ALD-prosessit, mutta p-tyypin materiaalit vaativat lisää tutkimusta. Potentiaalisimpia p-tyypin termosähköisiä oksidimateriaaleja kasvatettavaksi ALD:llä ovat kupari- ja nikkelioksidit. Ohutkalvomoduulit tuovat mukanaan monia etuja, kuten pienen tilavuuden ja korkean tehotiheyden. Niiden potentiaalisiin sovelluskohteisiin kuuluvat muun muassa erilaiset jäähdytys- ja generaattorisovellukset, kuten hybridiaurinkokennot, implantoitavat lääketieteelliset laitteet ja puettava elektroniikka. Puettavaan elektroniikkaan liittyy ajatus ohutkalvojen kasvattamisesta suoraan tekstiilille. Polymeerien pinnoittaminen ALD:llä on melko uusi tutkimuskohde ja se sisältääkin paljon tuntemattomia ilmiöitä, sillä polymeerisubstraattien pinnat eroavat paljon yleisesti käytetyistä kiinteistä substraateista. Lisäksi tekstiilien tyypillisesti erittäin huokoinen rakenne vaikeuttaa ALD:tä entisestään. Diplomityön kokeellisessa osassa onnistuttiin todistetusti kasvattamaan kiteistä sinkkioksidia sekä puuvillaiselle tekstiilille että langalle. Tämä todistettiin röntgendiffraktiomittausten avulla. Tulosten perusteella sekä dietyylisinkin että veden optimaaliseksi pulssiajaksi määritettiin 1,5 s ja huuhteluajaksi 10 s. Sinkkioksidia myös seostettiin alumiinilla ja lisäksi sen rakennetta muokattiin hybridisuperhilaksi lisäämällä rakenteeseen säännöllisesti orgaanisia kerroksia. Ohutkalvoista tutkittiin niiden rakenteellisia, termosähköisiä ja tekstiilin käytön kannalta olennaisia ominaisuuksia. Tulosten perusteella sekä hybridisuperhilarakenne että seostaminen parantavat sinkkioksidin termosähköisiä ominaisuuksia.
The thermoelectric properties of both pristine ZnO and ZnO-organic superlattice thin films deposited on a cotton textile are investigated. The thin films are fabricated by atomic layer deposition/molecular layer deposition, using hydroquinone as the organic precursor for the superlattices. The resulting thin-film coatings are crystalline, in particular when deposited on a textile substrate with a thin predeposited Al2O3 seed layer. The thermoelectric properties of the ZnO and ZnO-organic superlattice coatings are comparable to those for thin films deposited on conventional inorganic substrates; Al doping can be employed to further improve the thermoelectric properties. The ZnO-organic superlattice thin films moreover show enhanced resistance to mechanical strain. Due to the higher flexibility and lower thermal conductivity in comparison to pristine ZnO thin films, the ZnO-organic superlattice thin films are a possible material platform for flexible thermoelectrics that can be integrated in textiles and applied in wearable electronics.