Kaikki aineistot
Lisää
Hemokromatoosi on sairaus, jossa raudan imeytymisen säätely häiriintyy. Se aiheutuu yleisimmin HFE-geenissä tapahtuvista C282Y- ja H63D-mutaatioista. Taudissa rautaa kertyy elimistöön ylimäärin, koska sitä imeytyy jopa 3–4 kertaa enemmän kuin terveellä ihmisellä. Kun rautaa on elimistössä liikaa, se voi aiheuttaa kudosvaurioita ja hoitamattomana vahingoittaa tärkeitä elimiä, kuten maksaa, haimaa ja sydäntä. Oulun seudun ammattikorkeakoulun bioanalytiikan koulutusohjelma sisältää Molekyylibiologian, geenitekniikan ja perinnöllisyyden harjoituskurssin, jossa tehdään hemokromatoosi-geenimutaation määrittäminen. Tässä harjoitustyössä käytetään positiivisena kontrollina genomista DNA:ta, jossa on hemokromatoosin aiheuttava geenimutaatio. Opinnäytetyömme tavoitteena oli kloonata hemokromatoosin HD-geenimutaatio plasmidivektoriin DNA:n monistamista varten, ja näin tuottaa lisää genomista DNA:ta harjoituskurssille. Aihe tuli Oulun seudun ammattikorkeakoululta. Opinnäytetyössä käytettiin erilaisia geenitekniikan menetelmiä, kuten PCR, agaroosigeelielektroforeesi, ligaatio, transformaatio, DNA:n eristys ja DNA:n sekvensointi. Kaikki käytännön työt tehtiin Oulun seudun ammattikorkeakoulun tiloissa. Hemokromatoosigeenin H63D-mutaatio onnistuttiin kloonaamaan ja monista-maan. Neljästä jatkoon valitusta plasmidi-DNA-näytteestä kahdessa oli hemo-kromatoosi-geenimutaation sisältävää DNA:ta. Jatkossa näitä kahta näytettä voidaan käyttää harjoitustyössä positiivisena kontrollina.
Viimeisten vuosikymmenten aikana nuorten seksuaali- ja seksuaaliterveysasiat ovat kokeneet monia suuria muutoksia (Kontula & Meriläinen 2007, 5). Vuoden 2009 kouluterveyskyselystä käy ilmi, että joka viidennellä 8.-9. luokkalaisella on huonot tiedot seksuaaliterveydestä (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2009a [viitattu 23.10.2009]). Nuorten huonosta seksuaalitietoudesta kertovat myös lisääntyneet raskaudenkeskeytykset ja klamydiatartunnat (Väestöliitto 2006 [viitattu 31.3.2009]). Tämän vuoksi on tärkeää valistaa nuoria vastuulliseen seksuaalikäyttäytymiseen. Internetin käyttö lisääntyy koko ajan ja leviää yhä nuorempien keskuuteen. Noin kaksi kolmasosaa 13–16 vuotiaista nuorista käyttää Internetiä lähes päivittäin. Erityisen tärkeää on havaita Internetin ja median osuus nuorten kasvattajana. Internetin eri hakukoneiden avulla löytyy informaatiota lähes mistä vain ja kokemuksia voi jakaa monilla keskustelupalstoilla. (Matikainen 2009, 15–28.) Yli puolet suomalaisnuorista on ilmoittanut hakeneensa tietoa Internetistä liittyen terveyteen, sairauksiin ja ravitsemukseen (Koponen 2007, 5 [viitattu 20.9.2009]). Projekti toteutettiin yhteistyössä Salon seudun terveyskeskuksen kanssa. Tämän projektin tehtävänä oli päivittää Terveysnetissä olevaa tietoa sukupuolitaudeista, raskauden ehkäisymenetelmistä ja raskaudenkeskeytyksistä yläkouluikäisille nuorille. Lisäksi Terveysnettiin lisättiin tietoa uusista raskaudenehkäisymenetelmistä, ehkäisyrenkaasta ja ehkäisylaastarista, jotka ovat saavuttaneet suosiota nuorten keskuudessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007, 99–100). Projektin tavoitteena on lisätä nuorten tietotasoa seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista. Terveysnetti on Internet-sivusto, jonka tavoitteena on parantaa Salon seudun väestön terveyttä, toimintakykyä ja itsehoitovalmiutta hyödyntämällä uutta tietoteknologiaa (http://terveysnetti.turkuamk.fi/nuoriso.html). Verkkosivuilta väestöllä on mahdollisuus hakea lisää tietoa heitä kiinnostavista terveyteen ja sairauteen liittyvistä asioista. Myös terveydenhuollon ammattilaiset voivat hyödyntää sivustoa ohjatessaan asiakkaita. (Turun ammattikorkeakoulu 2008 [viitattu 14.4.2009].) Terveysnetti-projektin tuloksena ovat Internet-sivut, joissa käsitellään nuorten seksuaaliterveyttä. Seksuaalisuusosiossa käsitellään muun muassa nuoren seksuaali-identiteetin kehittymistä ja murrosiän muutoksia. Raskaudenehkäisyosiossa esitellään nuorten keskuudessa yleisimmät ehkäisymenetelmät. Sivuilla kerrotaan myös jälkiehkäisystä ja raskaudenkeskeytyksestä. Sukupuolitauditosiossa käsitellään tällä hetkellä yleiset ja perinteiset sukupuolitaudit Suomessa. Projektin tuloksena syntyneet Internet-sivut ovat helppo ja nykyaikainen väline jakaa tietoa nuorille.
sisällön kuvaus: Luumäen kirkkoon Laura Korpikaivo-Tammisen suunnittelema alttarivaateluonnos nimeltä "Katsokaa taivaan lintuja" vuodelta 1958. Luonnoksessa on maininta kirjatelineliinasta. Paksulle piirustuspaperille piirretty ja maalattu luonnos, jossa punaisella taustalla on vaakasuunnassa vaalean- ja hopeansävyinen lintu-aiheinen raita, jossa kuvioina myös ristikukkia ja ehtoolliskalkkeja. Alttarivaatteen helmaosa on kuvioitu pienillä risteillä. Luonnoksen alle on kirjoitettu luonnoksen nimi, vuosiluku ja tekijän nimikirjaimet, sekä useita suunnitteluun, valmistukseen ja tilaajaan liittyviä merkintöjä ja mittoja. Lisäksi luonnoksessa on "Taidekutomo Laura Korpikaivo-Tamminen" -leimoja.
Jokaisella aikakaudella on esiintynyt jokin aikalaisille erityistä päävaivaa aiheuttanut poikkeavien lasten ja nuorten kategoria. Nämä kategoriat ovat muuttuneet, ketjuuntuneet ja kerrostuneet, mutta silti säilyttäneet aikaisempia alaikäisen lainrikkomuksiin liittyviä selitys- ja ratkaisumalleja. Tämän ansiosta voimme edelleen havaita yli sata vuotta vanhojen selitysmallien kytevän nykyisten alaikäisten lainrikkomuksiin liittyvien oppien ja käsitteiden taustalla.
Opiskelijat, joilla on aikaisempaa varhaiskasvatuksen alan työkokemusta, ovat olleet viime vuosina kasvava joukko varhaiskasvatuksen yliopistokoulutuksessa. Aikaisempi tutkimus on antanut viitteitä, että kyseisen opiskelijaryhmän odotukset opiskelulta ja toiminta opettajankoulutuksen kannalta keskeisissä opetusharjoitteluissa voivat poiketa opiskelijoista, jotka edustavat traditionaalista yliopisto-opiskelijan normia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin aikaisempaa varhaiskasvatuksen alan työkokemusta omaavien varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden tuottamia diskursiivisia subjektipositioita opetusharjoittelun kontekstissa. Haastatteluaineisto (n = 12, haastatteluiden kesto 10 h 13 min) analysoitiin kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tuloksissa tuotettiin kuusi subjektipositiota: oppimiseen orientoitunut opiskelija, työkokemusasiantuntija, mentorin kollega, konkari kaapissa, mentorin tai yliopiston kriitikko ja noviisiopettajaopiskelija. Lisäksi tutkimuksessa tuotettiin subjektipositioiden synteesinä ideaaliopiskelijan diskurssi. Ideaaliopiskelijan diskurssi on ristiriitaisten ominaisuuksiensa vuoksi saavuttamattomissa, ja se haastaa aikaisempaa traditionaalista yliopisto-opiskelijan ideaalia. Tulosten perusteella esitetään ehdotuksia varhaiskasvatuksen opetusharjoittelun kehittämiseen ja monenlaisista taustoista tulevien opiskelijoiden kohtaamiseen.
As a response to prevent the spread of COVID-19, during the spring of 2020, home schooling replaced classroom education. From the social worker’s perspective, this paper explores how home school was organised among the social work client families and what types of resources were needed and launched to control the complexity of home schooling during the first wave of COVID-19 pandemic. The conceptual frameworks applied to theorise the self-organisation of home school and how resources were mobilised are complexity theory and social capital theory. The empirical analysis is based on digital diaries written by 33 Finnish social workers and analysed using a thematic qualitative content analysis. The findings demonstrate the intertwined combination of social (social environment and communication), human (cultural, psychological and pedagogical) and physical (technological, spatial and biological) capital needed for the successful self-organising of home schooling. These capitals cannot predict the emergence of successful home schooling, nor can they function as a resource alone because self-organisation requires interactions between all essential dimensions. The results provide a deeper understanding for social work professionals regarding schooling and organising multidimensional support for children and their families.
Children who are high achievers in mathematics are statistically uncommon. For this reason, very little evidence is available on how this group is supported in preschool and later on in school contexts. In Finland, the National Curriculum for Early Childhood Education (FNAE, National core curriculum for early chilhdood education and care 2016. Regulations and guidelines 2017: 10. Finnish National Agency for Education, 2017) and Basic Education (2014) requires teachers to cultivate these children’s talents. In this paper, 10 families in Finland were studied with the help of netnograpy. The objective was to describe parent’s perceptions of the types of support mathematically high-ability students received in the preschool and school context in Finland. The results show that the parents were mostly unsatisfied with the support schools gave to their high-ability children in mathematics, even though these children were recognised in early years as high-ability children. The type/level of support children received to develop their abilities further seemed to be more dependent on their teacher or the teacher’s view on the child’s needed support in mathematics.
In this study, the potential of organic acids (formic acid, acetic acid) in a catalytical and mechanocatalytic conversion of lignocellulosic barley straw to valuable sugars is explored using sulfuric acid as a reference. Acid-catalyzed hydrolysis has been carried out with acid-impregnated samples as well as unmodified barley straw. In the mechanocatalytical approach, pretreatment consists of impregnation with the acid catalyst and mechanical treatment by ball milling following chemical hydrolysis. Straw samples and residues were analyzed by Fourier transform infrared spectrometry (FT-IR) whereas hydrolysate analysis was based on total reducing sugar (TRS) determination following the DNS method and capillary electrophoresis (CE) analysis. The results indicated that acetic acid and formic acid are rather mild acids yielding low TRS levels compared to the reference acid. Mechanocatalytical pretreatment slightly increased TRS yields, but not significantly. Strikingly, sulfuric acid showed an efficient conversion efficiency yielding almost 45% of TRS. Furthermore, this study provided evidence for the acetylation of straw components when acetic acid was used as catalyst. Alkali hydrolysis induced the de-esterification, but revealed no significant increase of TRS yields.
In this study activated carbons were produced from the wood of three different wood species (pine, birch, spruce). The resulting activated carbons were characterized in bulk for ash content, carbon content (elemental analyses), specific surface area, and pore size distribution, and at the surface by measuring the autogenerated pH and studying their structure by XPS. All the samples presented high surface areas and appeared to be mesoporous materials (mesopores >80%). The carbons were then used as support for AuPt nanoparticles and tested in the liquid phase oxidation of glycerol (GLY) and in the hydrogenation of levulinic acid (LA), two important chemicals from cellulose-based biomass. The catalytic results showed that the catalyst activity depends on the structural features of carbons: in GLY oxidation the most active catalyst presents the lowest content of carboxylic acid (Birch derived carbon) whereas in LA hydrogenation an higher content of aliphatic structure seems to enhance the stability and therefore the activity of the catalyst (Spruce catalyst). The structure of the carbons does not affect greatly the selectivity of both selected model reactions.
Osana Lapsi-ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE) syntyi havainto siitä, että lastensuojelun osaami-sesta puuttuu kansallisen tason jäsennys. On tarve määritellä lastensuojelussa tarvittavaa osaamista ja sitä tukevia rakenteita. Työryhmä (Lasto) tarttui tähän määrittelyn haasteeseen, koska osaamisen sanoittamisel-la ja osaamista tukevilla rakenteilla nähdään olevan lastensuojelun vaikuttavuuden ja myös työntekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta merkitystä. Lastensuojelulaki antaa puitteet työlle, mutta se ei määrittele am-matillista osaamista ja käytäntöjä.Lastensuojelussa haasteena on sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja se, ettei asiakastyössä ole ollut mah-dollisuutta luoda urapolkua. Uralla eteneminen on merkinnyt käytännössä siirtymistä johtotehtäviin tai kehittämistehtäviin. Vaativaa lastensuojelutyötä tekevillä ei ole rakenteita, joissa tunnustettaisiin seniori-teetti poikkeuksena joidenkin paikkakuntien erikoissosiaalityöntekijöiden tehtävät. Lasto-työryhmän tavoitteena on ollut rakentaa ehdotus lapsen asioista vastaavan avohuollon sosiaali-työntekijän tarvitseman osaamisen kuvaukseksi sekä pohtia, millaisia uudenlaisia, osaamista tukevia raken-teita tarvitaan täydentämään sosiaalityön tutkintokoulutusta.Tavoitteena on, että lastensuojeluun tulevat sosiaalityöntekijät saavuttavat jo lastensuojelu-uransa alussa tehtäväalueensa vahvan hallinnan. Pohdittavia asioita ovat olleet muun muassa lastensuojelun sosiaalityön juniorimalli ja yhtenäinen perehdytyksen ra-kenne.Yliopistot ovat määrittäneet osaamista, jota yliopistokoulutus ja sosiaalityön käytännön opetus sen osa-na tavoittelee. Samanaikaisesti Valviraon pyytänyt yliopistoja laatimaan kriteerit sosiaalityöntekijän osaa-miselle asiakasturvallisuuden toteutumisen näkökulmasta. Mikäli arvioi näitä kriteereitä rinnakkain niin voi todeta, että lastensuojelussa riittävänosaamisen saavuttaminen edellyttää jatkokoulutusta ja kokemusta. Herää kysymys, minkä tahon tulee varmistaa, että tämä osaaminen kertyy. Tässä julkaisussa pyritään en-sinnäkin kuvaamaan sitä, millaisissa prosesseissa ja rakenteissa lastensuojelussa tarvittavaa osaamista on mahdollista kartuttaa. Toiseksi työryhmä on hahmottanut, mitä asiasisältöjä lastensuojelussa tulee omaksua peruskoulutuksen jälkeen, jotta ammatillisen osaamisen kriteerit voisivat täyttyä lastensuojelun kontekstis-sa ja ennen kaikkea, jotta lastensuojelu voi toteuttaa perustehtäväänsä laadukkaasti.Työryhmä on kartoittanut sekä kansainvälistä että kansallista tietoa prosesseista ja rakenteista, joita on käytössä lastensuojelun osaamisen tukena. Työryhmä laati kansallisen osaamista ja osaamisen tukiraken-teita kartoittavan kyselynlastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Kyselyaineisto kerättiin elo-ja syyskuussa vuonna 2019. Kyselyyn vastanneiden sosiaalityöntekijöiden kokonaismäärä oli 233. Kyselyn tarkoituksena oli tutkia lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaamisen tarpeita ja vajeita sekä sitä, miten työntekijöiden osaamista tulisi voida tukea uran eri vaiheissa. Kysely kohdennettiin sosiaalityön opiskelijoille, lastensuoje-lu-uran alkuvaiheessa olleille ja kokeneille lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Kyselyn mukaan sosiaali-työntekijät kokevat osaamisensa vahvaksi lastensuojelutyössä. Suuret asiakasmäärät lisäävät kuitenkin sosiaalityöntekijöiden kokemusta kuormittuneisuudesta. Kuormittuneisuudesta johtuen sosiaalityöntekijät eivät voi hyödyntää osaamista, jota heillä on. Kuormittuneisuuteen ei vaikuta työuran pituus, vaan sekä niin sanotutnoviisit että seniorit kuormittuvat suurista asiakasmääristä. Pitkä työkokemus ei näyttäisi suojaavan työssä uupumiselta. Kyselyn mukaan yli kuusi vuotta työkokemusta omaavat sosiaalityöntekijät kykenevät hyödyntämään osaamistaan parhaiten. Tiedon ja osaamispääoman soveltaminen käytäntöön edellyttää koh-talaisen pitkää työuraa lastensuojelussa. Työolosuhteet yhdessä uran alkuvaiheessa saadun riittävän pereh-dytyksen, tiimi-ja parityöskentelymahdollisuuksien ja työhyvinvointiin panostusten kanssa lisäisivät työssä jaksamista. Yksittäisenä työkulttuurin muutoksena toivottiin systeemisen lastensuojelun toimintamallin laajentuminen koskemaan omaa työyhteisöä. Kolmannes sosiaalityöntekijöistä oli kyselyn mukaan saanut koulutuksen systeemisen lastensuojelun toimintamalliin. Liian suuret asiakasmäärät ja rakenteelliset puut-teet kuitenkin estävät toimintamallin käyttöönottoa optimaalisella tavalla.THL:n organisoiman työryhmän jäsenet edustavat kolmea yliopistoa (Helsingin yliopisto, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius/Jyväskylän yliopisto, Turun yliopisto) kolmea kuntaa tai kuntayhtymää: Jyväs-kylä, Helsinki ja Kymsote sekä Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan Heikki Waris –instituuttia.Työryhmä esittäälastensuojelun osaamisen tueksi lastensuojelun urapolkumallin. Mallissa yhdistyvät uran alkuvaiheen vahva tuki (ns. juniorivaihe) ja vähennetty asiakasmäärä sekä jatkuvaan oppimiseen sekä ammatilliseen ja/tai tieteelliseen pätevöitymiseen perustuva urapolku, joka tunnistaa ja tukee ammatillista pätevöitymistä ja senioriteettiä. Urapolun toteuttaminen edellyttää organisaatioilta reflektiivisiä rakenteita eli rakenteita, joissa työntekijöiden oppimista mahdollistetaan ja jotka vahvistavat psykologista turvalli-suutta, mielekkyyden kokemuksia ja työssäjaksamista. Työryhmä esittää, että näiden rakenteiden luominen ja vakiinnuttaminen annettaisiin työnantajan tehtäväksi osana maakunnallisia TKIO-rakenteita (esim. osana OT-keskustoimintaa), mutta rakenne tarvitseekansallisen ohjauksen, urapolkuviitekehyksen ja tuen. Jatko-työssä urapolkumallia tulisi kokeillen kehittää ja se edellyttää rahoitusta esimerkiksi Opetus-ja kulttuuri-ministeriön jatkuvan oppimisen ohjelmasta. Urapolkumalli tarvitsee tuekseen myös digitaalisen työskente-lyalustan. Urapolkumallin tavoitteena on vähentää osaltaan sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuutta lastensuojelun asiakastyössä, mikä on kriittinen kysymys asiakasturvallisuuden, asiakaskokemuksen ja lapsen oikeuksien näkökulmasta.