Kaikki aineistot
Lisää
Tässä tutkimuksessani selvitän, minkälainen on onnistunut ja mahdollisimman hyvin lukijaa palveleva Yle Lapin Radion päivittäisjutun nettiversio. Tutkin, mikä tekee nettijutusta mahdollisimman kompaktin niin sisällön, muodon kuin kuvituksenkin osalta. Tarkastelen myös minkälainen nettijutun työstämisprosessi on alusta loppuun. Selvitän lisäksi nettijuttujen haasteita koko nettituotannossa ja niiden tulevaisuutta monimediallisessa kentässä. Tutkin myös nettijuttujen määrällistä julkaisupolitiikkaa Yle Lapin radion nettivirrassa. Tutkimuspaikaksi valitsin Yle Lapin radion, jossa työskentelin työharjoittelijana ja tuntityöntekijänä. Netin päivittäisjuttu on radiojutusta nettiin versioitu kirjoitettu juttu maakuntaradion nettisivuilla. Nykyisin kaikkien maakuntaradioiden nettisivuilla on uutistekstien lisäksi myös runsaasti normaalia uutissähkettä pidempiä päivittäisjuttuja. Jutut myös kuvitetaan ja joissakin tapauksissa niihin liitetään radiojutun audio mukaan. Pitkiä nettijuttuja radiojutuista maakuntaradioiden nettisivuille on kirjoitettu vasta alle kaksi vuotta. Opinnäytetyöni on tapaustutkimus. Tiedonkeruumenetelmänä olen käyttänyt Yle Lapin Radion pitkäaikaisten juontaja-toimittajien, uutistoimittajan, päivittäistuottajan ja päällikön sähköpostikyselyissä antamaa vastausmateriaalia. Teoriapohjana käytin myös media-alan kirjallisuutta, nettiartikkeleita, Yle Lapin Radion ja Ylen omia sisäisiä toimintaohjeita ja omia kokemuksia sekä havaintoja työharjoitteluni ja työkokemukseni ajalta. Tutkimuksessani selviää, että lukijaa palveleva nettijuttu on napakasti kirjoitettu, kiinnostavasti otsikoitu hyvin kuvitettu eikä sisällä kielioppivirheitä. Oheismateriaalin kuten audioklippien ja linkkien lisäämistä myös suositellaan elävöittämään ja lisäämään nettijuttujen kiinnostavuutta. Juttujen kuvituksessa ja määrällisessä julkaisupolitiikassa on nettijuttujen suurin haaste ja näillä osaamisalueella on vielä paljon tekemistä.
Tutkielmassa on selvitetty mitkä ovat fyysistä aktiivisuutta tukevan yhdyskuntarakenteen perusteet, ja mitä kaavoituksellisia mahdollisuuksia sekä haasteita niiden luontiin liittyy Suomessa. Tutkimusteoriassa on käyty läpi laajoja suunnittelun paradigmoja 1800-luvulta alkaen, ja fyysisen aktiivisuuden mahdollisuuksien määrittymistä osana yhdyskuntasuunnittelua. Tarkoituksena on tuoda ilmi, missä määrin ja millä tavoin fyysinen aktiivisuus huomioidaan osana kaavoitusta sekä siihen liittyviä kehittämistarpeita. Aineistona on käytetty SPSS-tilasto-ohjelmalla analysoitua liikuntatoimen, liikennesuunnittelun ja kaavoituksen viranhaltijoille kohdistettua kuntakyselyä. Siinä selvitettiin terveysliikunnan olosuhteiden huomioimista osana kaavoitusta ja siihen liittyvää poikkihallinnollista yhteistyötä. Tilastollisessa analyysissa on tutkittu vastauksia ristiintaulukoinnilla ja frekvenssijakaumien tarkastelulla. Avoimista vastauksista on haettu usein toistuvia teemoja. Kyseessä oli siten kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus, jonka aineisto oli kerätty viranhaltijoilta. Lisäksi tausta-aineistona on käytetty ministeriöiden ja valtioneuvoston julkaisuja, joissa käsitellään fyysiseen aktiivisuuteen liittyviä asioita. Nämä muodostuvat muun muassa liikuntalaista, valtion liikuntaneuvoston julkaisuista ja hallitusohjelmista (2003, 2007, 2011 ja 2015). Tutkimuksen tuloksien mukaan fyysistä aktiivisuutta tukeva yhdyskuntarakenne muodostuu sekoitetusta maankäytöstä, tiiviydestä, paikkojen hyvästä yhdistyneisyydestä ja suunnittelusta eritoten kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla. Varsinkin arkiliikunnan mahdollisuudet ovat heikentyneet merkittävästi pitkään jatkuneen yhdyskuntarakenteen hajautumisen ja autoriippuvaisuuden myötä. Ne aiheuttavat kaavoitukselle merkittävän haasteen. Muita haasteita aiheuttavat päättäjien asenteet, arvostukset sekä sitoutuminen, maankäyttö- ja rakennuslain ohut tuki liikunnan huomioimiseen, ongelmat poikkihallinnollisessa yhteistyössä, resurssien puute ja kaavoituksen kompromissihakuisuus. Terveysliikunta otetaan melko hyvin huomioon strategisessa alueidenkäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Kaavoihin esimerkiksi merkitään kevyen liikenteen yhteyksiä ja tehdään varauksia terveysliikuntaan soveltuvista alueista. Strategioita ei silti tehdä kaikilla paikkakunnilla lainkaan, ja käytännön toteutuksessa on hyvin usein ongelmia. Lisäksi suurin osa kaavoittajista myöntää, että terveysliikunnan olosuhteet pitäisi huomioida paremmin. Kaikki vastaajaryhmät, erityisesti liikuntatoimi, kaipaisivat lisäkoulutusta terveysliikunnan huomioimisesta työssään. Kaavoitukseen liittyy paljon mahdollisuuksia aktiivisuuden edistämiseen. Sen avulla voidaan priorisoida liikkumismuodot tukemaan kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä, varata lisää tilaa liikuntaan, tuoda kohteet lähelle toisiaan sekoitetulla maankäytöllä ja yhdistää ne kevyen liikenteen väylillä. Poikkihallinnollista yhteistyötä on kehitettävä varsinkin siten, että liikuntatoimi pääsee vaikuttamaan kaavoitukseen enemmän myös muutoin kuin vain lausuntojen kautta. Suunnittelussa ei saisi jumittua perinteisiin toteutustapoihin ja malleihin. Mallia voidaan hakea myös kansainväliseltä tasolta ja on syytä muistaa, että fyysistä aktiivisuutta voidaan edistää myös pienillä teoilla ja pienellä budjetilla.
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli tuottaa Savonlinnan alueen lentopalloseuroille opas lentopallossa esiintyvien yleisempien nilkkavammojen ennaltaehkäisystä. Kartoitimme kvantitatiivisen eli määrällisen tutkimuksen avulla East-Volley jr, Enonkosken Pyrinnön, KLP-86:n sekä Savonlinnan Ajon lentopalloharrastajien kokemuksia nilkkavammoista ja niiden synnystä. Kyselyssämme käsiteltiin myös harjoitus- sekä kenkätottumuksiin liittyviä asioita, sillä myös ne ovat suuressa roolissa nilkkavammojen synnyssä. Kysely teetettiin aina D -ikäisistä aikuisten sarjatasoon saakka. Teettämämme kysely oli internetissä tehtävä Webropol-kysely, jossa oli monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä, joihin vastasi 30 lentopallopelaajaa. Aiemmin tutkitun tiedon mukaan lentopallossa sattuu harmittavan paljon nilkkavammoja, joista suurin osa ovat äkillisesti syntyviä. Halusimme tuoda jalkaterapian näkökulman kautta lentopallonharrastajille tietoa siitä, kuinka he pystyvät itse vaikuttamaan mahdollisten nilkkavammojensa syntyyn. Opinnäytetyössämme käsiteltäviä asioita ovat lentopallo lajina, urheiluvammat ja erityisesti nilkan vammat, nilkan rakenne ja toiminta sekä urheiluvammojen ennaltaehkäisy. Teettämässämme kyselytutkimuksessa kävi hyvin ilmi, että vammoja esiintyy paljon nuorilla pelaajilla. Suurin osa nilkkavammoista kyselyyn vastanneilla on ollut nivelside- ja pehmytkudosvammoja. Alku- ja loppulämmittelyn määrä ja laatu eivät vastaa teoriatiedossa esiintyviin suosituksiin niiden pituudesta ja monipuolisuudesta. Varsinkin loppulämmittelyn osalta puutteita tuli esiin huomattavasti. Lisäksi kenkien käyttötottumuksista löytyi parannettavaa. Opinnäytetyömme ja teorian sekä kyselytutkimuksen perusteella tuottamamme opas ovat käyttökelpoisia kaikille lentopallon parissa toimiville, niin vanhemmille, valmentajille kuin pelaajillekin. Jalkaterapeutit ja muut terveysalan ammattilaiset voivat hyödyntää opastamme tunnistaakseen riskit nilkkavammojen synnylle sekä ohjeistaessaan ennaltaehkäisyssä lentopallon harrastajia.
Tässä diplomityössä kehitettiin kokonaisvaltainen palvelukonseptimalli HVDC -tekniikkaan perustuville sähkönsiirtojärjestelmille. Malli luotiin yhdistämällä teoreettisia näkökulmia ja kokemuksia, joita ABB on kerännyt toteuttaessaan EstLinkin kokonaisvaltaisen ylläpidon. Teoreettiset näkökulmat käsittelivät HVDC-järjestelmien teknisiä ominaisuuksia, HVDC-palvelumarkkinoita ja keinoja menestyä Service-kilpailussa. Kehitettäessä avaintoimenpiteitä lisäarvon tuottamiseksi asiakkaille käytettiin neljän toimenpiteen viitekehystä. Viitekehys tuotti tekijöitä, joiden avulla luotiin lisäarvokäyrä. Lisäarvokäyrä vertaili konseptimallin elementtejä EstLinkille toimitettuihin palveluihin ja mahdol1isten kilpailevien palveluntarjoajien vastaaviin elementteihin. HVDC-järjestelmien tärkein tekijä on luotettavuuden kautta saavutettu käytettävyys. Pitkän aikavälin luotettavuutta voidaan parhaiten parantaa järjestelmän elinkaaren hallinnalla toteuttamalla hyvin suunniteltuja ennakoivan huollon toimenpiteitä. Työn merkityksellisin tulos oli LCM, elinkaaren hallintatyökalu. Se tarjoaa systemaattisen, mukautuvan ja visuaalisen tavan koko järjestelmän kunnossapidon hallintaan. Tärkein säännöllinen tapahtuma järjestelmän toiminnallisuuden varmistamiseksi on vuosittainen, aikataulutettu huolto. Sen ajaksi koko järjestelmä otetaan pois käytöstä ja toteutetaan kattava huolto ennakkohuoltosuunnitelman mukaisesti. Ennakoivan huollon osuuden kasvattaminen säästää ylläpidon kokonaiskustannuksia ja parantaa järjestelmän luotettavuutta. Elinkaarenhallinnan ja ennakoivan huollon lisäksi malli esittää laajan valikoiman muita palveluja. Varallaolo mahdollistaa asemien ja niiden järjestelmien jatkuvan seurannan ja tarvittaessa nopean palvelun vasteajan. Kunnonvalvonnan ja diagnostiikan avulla voidaan toteuttaa kriittisten laitteiden ennustavaa huoltoa. Kunnossapidon johtamisen, työnvalvonnan ja konsultointipalvelujen avulla voidaan toteuttaa lisäpalveluja erittäin monimuotoisesti tarpeesta riippuen. Parhaat tulokset teknis-taloudellisesti saavutetaan kokonaiskunnossapidolla, joka on tapauskohtaisesti tarkkaan harkittu yhdistelmä palveluntarjonnasta.