Kaikki aineistot
Lisää
Jo pitkään on tiedetty, että tehohoidossa oleville potilaille voi tulla tehohoidon sivuvaikutuksena mahasuolikanavan vaurioita. Lapsilla ja myös aivan vastasyntyneillä on kuvattu tehohoitoon liittyviä vakavia mahasuolikanavan verenvuotoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka tavallisia mahasuolikanavan vauriot ovat ennenaikaisina ja täysiaikaisina syntyneillä lapsilla tehohoidon aikana. Samalla pyrittiin löytämään mahdollisuuksia ennaltaehkäisevään hoitoon. Mahasuolikanavan vauriot paikannettiin ylämahasuolikanavan tähystyksellä ja mahdollisten vaurioiden paraneminen hoidon jälkeen kontrolloitiin. Limakalvovaurioiden esiintymistiheys ja niille altistavat riskitekijät selvitettiin. Koska lääkehoidosta voi olla myös haittaa se tulee kohdistaa oikeille potilaille oikealla annoksella. Annoksen selvittämiseksi vastasyntyneiden mahan pH mitattiin ja annos titrattiin pH muutoksen mukaisesti. Mahalaukun tähystyksellä todettiin limakalvovaurioita yli 80 %:lla tehohoidossa olevalla vastasyntyneellä. Mahaverenvuotoon liittyvien oireiden esiintyvyys selvitettiin 100 tehohoitossa olleen vastasyntyneen joukossa. 20:llä oli verenvuoto-oireita mahasuolikanavan alueelta. Riskitekijänä näille oireille oli hengityskonehoito. Tutkimuksen etenevässä osassa pyrittiin selvittämään muita riskitekijöitä. Synnytyksen pitkittyminen ja poikkeava synnytystapa lisäsivät merkittävästi limakalvovaurioiden esiintyvyyttä. Lääkitystä vaativa verenpaineen lasku syntymän jälkeen oli myös merkittävä riskitekijä. Tutkittavaksi lääkkeeksi valittiin ranitidiini, koska siitä on paljon käyttökokemusta ja se on aikaisemmin osoitettu tehokkaaksi ja turvalliseksi myös vastasyntyneillä. Ranitidiinin vähensi tehokkaasti mahan limakalvovaurioita. Tutkimuksemme perusteella pienet keskoset tarvitsevat täysiaikaisiin vastasyntyneisiin verrattuna ranitidiinia harvemmin ja pienempinä annoksina. Tämä tutkimus osoittaa, että tehohoitoa tarvitsevilla keskosilla ja täysiaikaisilla vastasyntyneillä on ylämahasuolikanavan vaurioita aivan kuten aikuisillakin tehohoitopotilailla. Merkittävin yksittäinen riskitekijä vastasyntyneillä lapsilla on hengityskonehoito, joka on kuitenkin välttämätön hyvän hoitotuloksen saamiseksi ennenaikaisille vastasyntyneille. Jo lyhytkestoinen ennaltaehkäisevä ranitidiinihoito vähentää limakalvovaurioita ja ennenaikaisena syntyneet keskoset tarvitsevat pienempiä annoksia harvemmin kuin täysiaikaisina vastasyntyneet. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ylämahasuolikanavan tähystys on mahdollista suorittaa myös pienille ennenaikaisesti syntyneille tehohoidossa oleville lapsille, jos lapsen hoito sitä vaatii. Pienet ennenaikaiset lapset tarvitsevat hellää hoitoa välttäen kaikkia ylimääräisiä stressitekijöitä, mutta tietyissä tilanteissa stressin aiheuttavat mahanlimakalvovaurioita voidaan ennalta ehkäistä lääkityksellä. Jatkotutkimuksilla tulee selvittää, mikä on näiden muutosten vaikutus keskosilla esiintyviin mahanvetovaikeuksiin ensimmäisen elinkuukauden aikana ja millä valmisteilla siihen voidaan parhaiten vaikuttaa.
Abstract Acute kidney injury (AKI) is a syndrome that frequently affects the critically ill. Recently, an increased number of dinucleotide repeats in the HMOX1 gene were reported to associate with development of AKI in cardiac surgery. We aimed to test the replicability of this finding in a Finnish cohort of critically ill septic patients. This multicenter study was part of the national FINNAKI study. We genotyped 300 patients with severe AKI (KDIGO 2 or 3) and 353 controls without AKI (KDIGO 0) for the guanine–thymine (GTn) repeat in the promoter region of the HMOX1 gene. The allele calling was based on the number of repeats, the cut off being 27 repeats in the S–L (short to long) classification, and 27 and 34 repeats for the S–M–L2 (short to medium to very long) classification. The plasma concentrations of heme oxygenase-1 (HO-1) enzyme were measured on admission. The allele distribution in our patients was similar to that published previously, with peaks at 23 and 30 repeats. The S-allele increases AKI risk. An adjusted OR was 1.30 for each S-allele in an additive genetic model (95% CI 1.01–1.66; p = 0.041). Alleles with a repeat number greater than 34 were significantly associated with lower HO-1 concentration (p<0.001). In septic patients, we report an association between a short repeat in HMOX1 and AKI risk.
Kieli: | fin swe eng |
---|---|
Julkaisija: | Helsinki : Helsingin yliopiston kirjasto 1996-2002. |
Tallennettuna: |
|
Kieli: | fin swe eng nor |
---|---|
Julkaisija: | Tampere : Informaatiotutkimuksen yhdistys 1996- |
ISSN: |
1797-9129 |
Aiheet: | |
Tallennettuna: |
|