Kaikki aineistot
Lisää
Impingement-oireyhtymä on 35–50 –vuotiaiden olkavaivoista yleisin. Kyseessä on olkalisäkkeen ja olkaluun pään välisen tilan ahtaus, johon usein liittyy olkapään alueen lihasten epätasapainoa. Kinesioteippaus on sensorinen teippaus, jolla pyritään ohjaamaan nivelen toimintaa. Erilaisia teippaustekniikoita käyttämällä voidaan asettaa erilaisia tavoitteita kuten lihaksien aktivointi tai rauhoittaminen, ja siksi sitä voidaankin käyttää impingement-oireyhtymässä esimerkiksi lihasepätasapainoa tasoittamaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella kinesioteippausta hoitomuotona ja kuvailla sen vaikutuksia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota fysioterapeuteille konkreettinen tietopaketti kinesioteippauksen käytöstä impingement-oireyhtymän fysioterapiassa. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto kerättiin useista eri tietolähteistä. Impingement-oireyhtymää käsitteleviä tutkimuksia löytyi laajasti, mutta impingement-oireyhtymän kinesioteippauksesta oli tehty vain muutamia laadukkaita tutkimuksia. Opinnäytetyöhön valittiin seitsemän tutkimusta, jotka käsittelivät kinesioteippausta impingement-oireyhtymässä tai jotka liittyivät perustellusti impingement-oireyhtymän fysioterapiaan. Opinnäytetyöhön valittujen tutkimusten tulosten mukaan kinesioteippaus vaikutti positiivisesti erityisesti olkapään aktiiviseen abduktioon ja kivun lievitykseen impingement-potilailla. Myös olkapään toimintakyky lisääntyi kinesioteippauksen myötä. Aiheesta kaivataan kuitenkin vielä lisää tutkimuksia, sillä tällä hetkellä tutkimusten määrä on vähäistä. Olemassa olevien tutkimusten näyttö kinesioteippauksen vaikutuksista impingement-syndrooman fysioterapiassa on niukkaa ja tutkimuksissa on usein mitattu eri asioita, joten niiden keskenään vertailu on hankalaa.
Urheiluvammojen määrä on jatkuvassa kasvussa ja jopa neljännes urheiluvammoista sattuu nilkkaan tai polveen. Urheiluvammojen ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeä selvittää riskitekijöitä urheiluvammojen taustalla erityisesti nuorilla urheilijoilla. Nuorten urheilijoiden vammojen ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota ennen kuin he ovat korkean urheiluvammariskin ryhmässä, sillä eniten urheiluvammoja sattuu 20-24 –vuotiaille. Tasapaino on yksi paljon tutkittu mahdollinen riskitekijä urheiluvammojen taustalla ja tasapainon yhteyttä alaraajavammoihin on tutkittu sekä polven että nilkan vammojen osalta. Tutkimuksissa tasapainon yhteys alaraajavammoihin vaihtelee suuresti. Tämän Pro gradu –tutkielman tarkoituksena oli selvittää, onko seurannan aikana nilkka- tai polvivamman saaneiden nuorten koripallon ja salibandyn pelaajien alkutesteissä mitatussa staattisessa tasapainossa eroa verrattuna terveisiin urheilijoihin ja löytyykö samojen ryhmien väliltä eroa tarkasteltaessa tasapainoa sukupuolittain tai urheilulajeittain. Tämä prospektiivinen seurantatutkimus oli osa laajempaa UKK-instituutissa tehtävää Urheilijan liiketaidot, lihaskunto ja terveys –tutkimusta (PROFITS-study: Predictors of Lower Extremity Injuries in Team Sports). Tutkittavat osallistuivat tasapainotestiin vuosina 2011-2013 ja jokaista tasapainomittausta seurasi 12 kuukauden prospektiivinen seuranta, jolloin strukturoidun vammakyselyn avulla kerättiin tiedot urheilijoiden ilman kontaktia sattuneista traumaattisista polvi- ja nilkkavammoista. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 348 nuorta urheilijaa (ka 16 vuotta, SD 1.8), joista 53 % oli poikia ja 47 % tyttöjä. Urheilijoista 49 % oli salibandyn pelaajia ja 51 % koripallon pelaajia. Urheilijoiden tasapainoa testattiin yhden jalan tasapainotestillä Good Balance –voimalevyllä mitattuna (Good Balance®, Metitur, Jyväskylä) ja analyyseihin valittiin kolme eri huojuntamuuttujaa (x- ja y- suuntaisen huojuntamatkan nopeus sekä vauhtimomentti). Ryhmien välisiä mahdollisia eroja tarkasteltiin riippumattomien otosten t-testillä. Polvivamman saaneiden ja terveiden urheilijoiden välillä ei havaittu eroa tasapainotestin huojuntamuuttujissa. Nilkkavamman saaneiden sivuttaissuuntainen huojunta (x-akseli) oli keskimäärin 0.02 mm/s (SD 0.04) nopeampaa verrattuna terveiden urheilijoiden huojuntaan (p=0.040). Sama sivuttaissuuntaisen huojunnan nopeuden ero 0.02 mm/s (SD 0.04) havaittiin terveiden ja nilkkavamman saaneiden salibandyn pelaajien välillä (p=0.039). Muissa huojuntamuuttujissa (eteen-taakse -suuntainen huojunta sekä vauhtimomentti) ei havaittu eroa alaraajavamman saaneiden ja terveiden urheilijoiden välillä. Eroja ei myöskään havaittu tarkasteltaessa tuloksia sukupuolittain tai urheilulajeittain. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, ettei staattinen tasapaino ole yhteydessä polvivammojen määrään. Tulosten perusteella ei voida tehdä yleistettäviä johtopäätöksiä staattisen tasapainon ja nilkkavammojen yhteyden välillä. Tämän vuoksi luotettavaa tutkimustietoa tarvitaan lisää juuri staattisen tasapainon yhteydestä nilkkavammoihin.
Nykyään yhä useampi työskentelee asiantuntijatyössä eli tietotyöntekijänä käsitellen ja yhdistellen valtavia määriä tietoa eri lähteitä hyödyntäen. Tietotyöntekijältä vaaditaankin jatkuvaa innovaatio- ja uudistumiskykyä, jotka ovat samalla myös tietotyön tuottavuuteen vaikuttavia osatekijöitä. Tietotyön tuottavuuden kehittämisen ja mittaamisen tavat eroavatkin tämän vuoksi manuaalisesta työstä, jossa tuottavuutta pystytään yksinkertaisimmillaan tarkastelemaan euroina tai työn fyysisinä tuotoksina.
Nykyisessä tietoyhteiskunnassa tietotyön määrä lisääntyy työelämässä koko ajan ja lähes joka toinen työntekijä tekee työtään asiantuntijana. Työn muuttuessa on tärkeää tiedostaa ja tunnistaa muuttuneen työn uudet haasteet ja löytää niihin toimivia ratkaisuja työhyvinvoinnin turvaamiseksi. Työhyvinvoinnin edistämisellä on todettu mm. Työterveyslaitoksen tutkimuksissa olevan merkittävä myönteinen yhteys yritysten tulosmittareihin, kuten tuottavuuteen. Tähän oppaaseen on koottu asiantuntijatyön työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämishankkeessa kertynyttä tietoa ja esitelty hankkeessa kehitetty toimintamalli sekä hankkeen kohdeorganisaatiossa toteutettuja kokeiluja työhyvinvoinnin edistämiseksi. Lisätiedon äärelle ohjaavia linkkivinkkejä on koottu innostamaan ja inspiroimaan muita asiantuntijatyöyhteisöjä kehittämään yhdessä työhyvinvointia omissa organisaatioissaan. Oppaassa esiteltyjä vinkkejä voi poimia kokeiluun omassa työssään sellaisenaan tai soveltaa organisaatioissa toteutettuja toimintamalleja omassa työyhteisössään haluamallaan tavalla asiantuntijatyön työhyvinvoinnin edistämiseksi. Oppaaseen on koottu myös tiivistetysti taustatietoa teemasta sekä linkkivinkkejä, joista löytyy lisää tietoa aiheesta. Käytetyt värikoodit auttavat löytämään helpommin tietoa eri osatekijöiden näkökulmista; pinkki väri liittyy työyhteisöön, mintunvihreä yksilöön ja keltainen johtamiseen.
Taiteilija-allianssilla pyritään helpottamaan luovien alojen epävarmoissa ja lyhyissä työsuhteissa toimivien freelancereiden työolosuhteita tarjoamalla osin julkisin varoin ammatillista, taloudellista ja sosiaalista turvaa työsuhteiden muodossa. Allianssimallin käyttöönotolle ei ole aikaisemman selvityksen mukaan Suomessa oikeudellisia esteitä, mutta silti mallista ei ole toteutettu edes kokeilua. Tarkastelemme artikkelissamme, millainen Koskisen selvityksessä ehdotettu allianssimalli on ja minkälaista kritiikkiä mallille esitettiin kulttuurialan sidosryhmien edustajilta pyydetyissä lausunnoissa. Tarkastelemme, miten allianssille kohdistettu kritiikki näyttäytyy suhteessa tutkimuksen tunnistamiin taiteen työelämän olosuhteisiin sekä taiteen ammattilaisten näkemyksiin niiden parantamisesta. Empiirisen aineiston analyysimenetelmänä sovellamme sisällönanalyysiä. Analyysissä oli mukana 33 lausuntoa kulttuurialan edunvalvojilta (n=13), valtionhallinnon edustajilta (n=16), työntekijöiden keskusjärjestöiltä (n=3) ja työnantajien keskusjärjestöltä (n=1). Allianssimallista on esitetty kolmivuotista kokeilua näyttelijöille, tanssijoille ja muusikoille. Lausunnoissa allianssin kokeilemista pitivät kannattavana kuusi kulttuurialan edunvalvojaa, yksi valtionhallinnon edustaja ja yksi työntekijöiden keskusjärjestö. Vaikka allianssia kritisoitiin, vain viiden kaikista 33 lausunnonantajasta voi tulkita selkeästi vastustavan allianssia tai siitä suunniteltua pilottia. Yksi kulttuurialan edunvalvoja suhtautui kokeiluun kriittisesti, kolme valtionhallinnon edustaa sekä yksi työnantajien keskusjärjestö olivat mallia vastaan. Lausunnoissa näkemykset erosivat erityisesti allianssityön työsuhteeseen, allianssityön sisältöihin ja valintakriteereihin liittyen. Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyen kulttuurialan edustajasta 54 % ja valtionhallinnon edustajaista 44 % olivat yhteneväisellä linjalla: allianssia ei nähty yhdenvertaisena eikä tasa-arvoa lisäävänä. Kulttuurialan edustajien (69 %) mukaan allianssikokeilun onnistuessa malli tulisi harkita laajennettavaksi esittävän taiteen suunnitteluun, sirkustaiteilijoihin, musiikintekijöihin, kirjailijoihin, säveltäjiin ja kuvataiteilijoihin. Kulttuurialalla kaivataan ratkaisuja alalla pitkään vallinneisiin ongelmiin. Kritiikkiä annettiin erityisesti yhdenvertaisuudesta, jonka puute on aito ongelma. Ongelma voisi kuitenkin olla ratkaistavissa kansainvälisiä malleja seuraamalla. Mallin todellinen potentiaali voidaan todentaa vasta kokeilun kautta.
KEMUSOTE – Kevytyrittäjyys ja muutoskyvykkyys sote-alan toimintaedellytysten ja työhyvinvoinnin edistäjänä -hanke toteutettiin vuosina 2020–2023 Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) rahoituksella. Valtakunnallisessa hankkeessa edistettiin sote-alalla toimivien ammattilaisten ja alalle yrittäjiksi aikovien sekä yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä, muutoskyvykkyyttä ja työhyvinvointia sekä työurien pidentämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Julkaisu esittelee hankkeen tuloksia ja kehittämisessä tehtyjä havaintoja. Kirjoittajat ovat hankkeessa työskennelleitä asiantuntijoita tai ohjausryhmän jäseniä. Julkaisu jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittelee työuran monimuotoisuutta ja yrittäjäosaamista sote-alalla. Toinen osa keskittyy työhyvinvoinnin tekijöihin monimuotoisessa sote-työssä. Kolmannessa osassa käsitellään osuuskuntatoimintamallia ja sen soveltuvuutta sote-palvelujen tuottamiseen haja-asutusalueilla. Artikkeleissa tuodaan esiin sote-alan yksityisen palvelutuotannon harvemmin esillä olevia toimijoita kuten yhteiskunnalliset yritykset ja sote-osuuskunnat. Lisäksi esitellään hankkeen oppien, ideoiden ja kokemusten pohjalta kehitetty Monimuotoisen työuran rakentamisen ja osaamisen hallinnan malli, joka lisää ymmärrystä niin sote-alan yrittäjyyden moninaisuudesta kuin monimuotoisella työuralla vaadittavista taidoistakin.