Kaikki aineistot
Lisää
Tässä diplomityössä tutkitaan yrityskaupan jälkeistä IT-integraatiota toimijoiden välisen tiedonvaihdon näkökulmasta tilanteessa. jossa ostajayrityksen IT on ulkoistettu ulkopuoliselle palveluntarjoajalle. Nykypäivän liiketoimintaympäristössä yrityskauppojen vaikutus yritysten kasvuun ja kilpailukykyyn on merkittävä. Kuitenkin yli 50 % yrityskaupoista epäonnistuu. Syynä epäonnistumiseen on usein yrityskaupan jälkeiset IT- integraatio-ongelmat. Tietotekniikan ulkoistuksen jatkuva globaali kasvu viime vuosikymmeninä on johtanut siihen. että IT-toimittajat ovat yhä useammin mukana toteuttamassa IT-yrityskaupan jälkeistä IT-integraatiota. Tehokas toimijoiden välinen tiedonvaihto on edellytys IT-integraation onnistumiselle. Toimijarajoja ylittävää tiedonvaihtoa yrityskaupan jälkeisessä integraatiossa, sekä IT-integraation toteuttamista tilanteessa, jossa ostajayrityksen IT on ulkoistettu, on tutkittu hyvin vähän. Tämä tutkimus paikkaa olemassa olevia tutkimusaukkoja vastaamalla kysymykseen "Miten yrityskaupan jälkeinen IT-integraatio toteutetaan ostajayrityksen tietotekniikan ollessa ulkopuolisen palveluntarjoajan hallussa?". Tutkimusmenetelmänä käytetään SimLab<sup>TM</sup> -prosessinkehitysmenetelmää hyödyntävää laadullisena tapaustutkimuksena toteutettua prosessitutkimusta, jossa aineistoa·analysoidaan grounded theory -menetelmällä. Tutkittavana tapauksena on IT-yrityskaupan jälkeinen IT-integraatio, joka toteutettiin yhdessä ostajayrityksen ja sen IT-toimittajan kanssa. Aineiston analysoinnin perustana käytettiin "yhteistyön ja tiedonvaihdon paikkojen" eli tiedonvaihtovyöhykkeiden määrittämistä. Tiedonvaihtovyöhykkeittäin analysoitiin toimijoiden välisten tietorajojen tyypit, vaihdettavan tiedon tyypit, toimintatavat ja toimintatapojen soveltuvuus tiedonvaihtovyöhykkeille sekä niiden kyky tukea IT-integraation onnistumista. Tutkimuksen merkittävin tulos osoittaa. että aikaisemman yrityskaupan jälkeisen IT-integraatiotutkimuksen painottamien suunnitelmallisten toimintatapojen lisäksi improvisaatiolla on olennainen merkitys IT-integraation toteutumisen ja onnistumisen kannalta. Organisaatiokontekstissa improvisaatiolla tarkoitetaan toiminnan sopeuttamista tilanteen mukaan ennalta suunnittelemattomalla tavalla. Improvisaatio soveltuu erityisesti IT-integraatiolle tyypillisiin uusiin, yllättäviin ja nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Improvisaation kautta tapahtuva osaamisen kehittyminen edistää lisäksi yrityksen tulevien yrityskauppojen jälkeisten IT-integraatioiden onnistumista.
Tässä työssä tarkasteltiin Suomen kokonaismateriaalivirtoja ja eri toimialojen materiaalinkäyttöä vuoden 2008 aineistolla. Samalla tunnistettiin Suomen kansantalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat. Työssä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Lisäksi työn alussa selvitettiin haastatteluin eri toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 yli puolet, 53 %, tulee tuonnista ja hieman alle puolet, 46 %, menee vientiin. Suomen tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin materiaaliryhmä on puuhun perustuvat tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa, joko suoraan tai rakennustuotteiden kautta. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään suurimmat toimialat liittyivät rakentamiseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksesta korostuu massa- ja paperiteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistuksessa sekä sähkön tuotannossa. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen merkittävä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. Envimat scen-mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030 (perusskenaario). Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2010 vuoteen 2030 35 %, materiaalien suora kulutus (DMC, Direct Material Consumption) 59 %, mutta raaka-aineiden kulutus (RMC, Raw Material Consumption) ainoastaan 14 %. Materiaalituottavuus (BKT/DMC) laskee, mutta raaka-ainetuottavuus nousee 18 %. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien louhinnan kasvusta. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla vuonna 2030. Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. Teollisuuden piirissä resurssitehokkuus ei vielä laajasti näy yritysten strategioissa eikä tavoitteiden asettelussa. Tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten sekä tiedon lisääminen parhaista käytännöistä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen on tärkeää. Toimialasta riippuen resurssitehokkuuden parantamisen potentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10–20%. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Tehokkain tapa vähentää luonnonvarojen käyttöä on vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä suljettuja materiaalikiertoja. Materiaalin suora vähentäminen ei kuitenkaan riitä resurssitehokkuuden saavuttamiseen, tarvitaan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä, jotka liittyvät mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustottumuksiin.