Kaikki aineistot
Lisää
Ensihoidon ja päivystyksen välillä tapahtuvassa potilasraportoinnissa on havaittu ongelmia niin tiedonsiirrossa kuin henkilöstön välisessä kommunikaatiossakin. Hoitotyön raportin tulee olla rakenteellisesti ja sisällöllisesti systemaattista potilasturvallisuuden, hoidon laadun ja jatkuvuuden kannalta. Lähivuosina valtakunnallisesti käyttöön otetaan viranomaisten yhteinen kenttäjärjestelmä eli KEJO ja sen sähköinen ensihoitokertomus. KEJOsta saatavan tiedon avulla mahdollistetaan viranomaisten välinen reaaliaikainen tiedonvaihto. Järjestelmä toimii myös tilanne- ja kenttäjohtojärjestelmänä eli ennakoivaan tiedonkulkuun saadaan enemmän mahdollisuuksia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli ensihoidon ja päivystyksen asiantuntijoiden avulla selvittää KEJOn sähköisen ensihoitokertomuksen tämänhetkisiä käytännön haasteita tiedonkulkuun, kirjaamiseen ja potilasturvallisuuteen liittyen ensihoidon ja päivystyksen välillä sekä ensihoidon tekemissä lääkärikonsultaatioissa ja miten niitä tulevaisuudessa tulisi kehittää. Tutkimuksen asian-tuntijapaneeli koostui PSSHP:n KEJOa sen pilotointivaiheessa käyttäneistä ensihoitajista ja FinnHEMS60:n ensihoitolääkäreistä, KYSin päivystyksen vuorovastaavina työskentelevistä sairaanhoitajista sekä ensihoidon konsultaatiopuheluihin vastaavista lääkäreistä akuutin-, yleislääketieteen ja neurologian erikoisaloilta. Tavoitteena oli määritellä KEJO-järjestelmän kehittäjille tuleva tavoitetila vuonna 2030 ja tuottaa KEJOa varten kehittämisvisioita. Tutkimusosuudessa käytettiin Delfoi-menetelmää ja se sisälsi kaksi sähköpostitse toteutettavaa kyselykierrosta. Ensimmäisellä tutkimuskierroksella asiantuntijoille lähetettiin kolme avointa kysymystä ja vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä ja muodostettiin väittämiä seuraavalle kyselykierrokselle. Toinen kyselykierros tehtiin Forms-sovelluksella ja sen kysymykset esitettiin kyllä - ei -väittäminä sekä viisiportaisella Likert-asteikolla. Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että KEJO-päätelaitteen eli reaaliajassa tapahtuvan tiedonsiirron puuttuminen päivystyksen ja ensihoidon väliltä sekä eri organisaatioiden toisistaan poikkeavat tietojärjestelmät ovat nykyhetken ongelmia. Potilaan tilan raportointiin liittyen tämän hetken suurimpia haasteita ovat tietoliikenneyhteyksiin liittyvät ongelmat. Lisäksi KEJO-päätelaitetta ja sen ohjelmistoa pidettiin vielä käytettävyydeltään keskeneräisenä. Tutkimustulosten mukaan tulevaisuuden tavoitetilaan päästäkseen tietoliikenneyhteyksien on oltava varmuudella toimivia ja kaikkien toimijoiden tietojärjestelmien yhtenevät. Hyvin toimivassa KEJO-järjestelmässä potilaan tietojen käsittely on nopeaa ja helppoa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää KEJO-järjestelmän kehittämisessä. Tuloksissa esiin nousseiden haasteiden ratkaiseminen on tärkeää järjestelmän käyttömukavuuden ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi.
Vuosien varrella ohjelmistokehittäjille kertyy paljon vanhoja sovelluksia ja ohjelmistokomponentteja, joille voisi olla käyttöä uusissa projekteissa. Korkean tason kielet lupaavat helppoa siirrettävyyttä ympäristöstä toiseen, jopa ilman uudelleenkääntämistä. Vanhan koodin ottaminen uusiokäyttöön ei kuitenkaan välttämättä ole kovinkaan helppoa, varsinkin jos tätä ei ole aikanaan mietitty etukäteen ja toteutettu sen mukaisesti. Joissain tapauksissa voi olla helpompi kirjoittaa toteutus kokonaan uudestaan kuin lähteä selvittämään, mitä vanha koodi tekee ja mitkä kaikki osat kuuluvat minimissään mukaan. Tässä diplomityössä tutustutaan kahteen eri mobiili-Java-ympäristöön, MIDP:hen ja Androidiin, ja tutkitaan siirrettävyyttä näiden välillä. Työssä tarkastellaan ympäristöjen eroja yleisesti ja rajapintatasolla ohjelmoijan näkökulmasta. Konkreettisena työnä siirretään Teksti-TV-sovellus MIDP:stä Androidille. Lisäksi siirtotyön määrää yleensä arvioidaan lyhyesti kokemuksiin perustuen. Diplomityössä käy selväksi, että vaikka molemmat ympäristöt ovat nimellisesti Java-ympäristöjä, ne ovat monelta osin hyvin erilaisia, varsinkin kun tarkastellaan toteutuksen yksityiskohtia. Siksi siirtäminen ei onnistu mekaanisesti. Teksti-TV-sovellus saatiin siirrettyä, mutta se vaati myös paljon uudelleenkirjoittamista. Käytännössä vain ne osat ohjelmaa, jotka eivät käytä mitään ulkopuolisia rajapintoja, saatiin siirrettyä ilman isoja muutoksia.
Pitkäaikaisen kansainvälisen kokemuksen mukaan eri alojen välinen vuorovaikutus ja keskinäinen palaute korkeakoulun sisällä voi johtaa poikkeuksellisen hedelmälliseen institutionaaliseen oppimisen ja kehittymisen prosessiin. Siitä syystä sisäisen ristiinarviointijärjestelmän kehittäminen on otettu osaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun laatutyötä. Ensimmäinen arviointi toteutettiin ammattikorkeakoulun strategiaryhmässä marraskuussa 2003 päätetyn tehtäväksiannon perusteella. Arviointiryhmän tehtävänä oli:1) suunnitella, toteuttaa ja arvioida ensimmäinen koulutusohjelmien välinen ja koulutusyksikkörajat ylittävä sisäinen ristiinarviointi ja 2) laatia esitys koulutusohjelmien systemaattisen ristiinarviointijärjestelmän rakentamiseksi Jyväskylän ammattikorkeakouluun. Ensimmäiseksi arvioinnin kohteeksi valittiin liiketalouden yksikön tietojenkäsittelyn koulutusohjelma. Valinta perustui koulutusohjelman vapaaehtoisuuteen ja omaan halukkuuteen. Arviointiprosessi toteutettiin kevätlukukaudella 2004 kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti. Arviointiprosessiin kuului 1) arvioinnin suunnittelu, 2) arvioitavan koulutusohjelman tekemä ohjeistettu itsearviointi, 3) arviointiryhmän tekemä arviointivierailu, 4) palautetilaisuus, 5) arviointiryhmän laatima julkinen raportti ja 6) siihen sisältyvä esitys sisäisen ristiinarviointitoiminnan systematisoinnista ja kehittämisestä. Koulutusohjelman arviointi kohdistui koulutusohjelman ja sen opetuksen suunnitteluun, opetuksen toteutukseen, tuloksiin ja opiskelijoiden oppimiseen ja koulutusohjelman toteuttamista tukeviin palveluihin ja tukitoimiin. Arviointiryhmän mukaan liiketalouden yksikön tietojenkäsittelyn koulutusohjelman erityisiin vahvuuksiin kuuluvat koulutusohjelman moderni ja dynaaminen ilme ja sisältö, opettajien välinen tiivis yhteistyö opintokokonaisuuksien ja -jaksojen suunnittelussa ja toteutuksessa, monipuolisten opetusmenetelmien käyttö ja siihen luontevasti kuuluva tehokas verkko-oppimisympäristön hyödyntäminen sekä yksikössä säännöllisesti toteutettavat pedagogiset suunnittelupäivät. Vahvuuksia ovat myös yksikön hyvä työilmapiiri ja henkilöstön luonteva suhde opiskelijoihin, syvälliset ja toimivat, tosin vahvasti henkilösidonnaiset työelämäsuhteet ja toimiva, vaikkakin dokumentoinnin puolesta vielä kehittämistä vaativa opiskelijapalautejärjestelmä. Arviointiryhmän kehittämisehdotukset liittyvät koulutusohjelman profiilin vahvistamiseen vaihtoehtoisia opiskelumahdollisuuksia kehittämällä ja kartoittamalla mahdollisuuksia uuden, toimintaa täsmällisemmin kuvaavan spesifin tutkintonimikkeen käyttöönottoon. Arviointityöryhmä esittää harkittavaksi myös koulutuksen suunnitteluprosessin systematisointia tekemällä suunnittelun lähtökohdat (koulutuksen tavoitteet) selkeiksi ja näkyviksi. Myös koulutuksen työelämäsuhteiden systematisointia ja dokumentointia olisi hyvä kehittää edelleen. Arviointityöryhmän esityksen mukaan koulutusohjelman luonne edellyttäisi kansainvälistymisen tehostamista. Yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa tapahtuva t&k-toiminnan kehittäminen voisi tuoda mukanaan mielenkiintoisia uusia avauksia ja näköaloja nopeasti kehittyvään liiketalouden tietojenkäsittelyyn. Parhaimmillaan projektitoiminta saattaisi tarjota myös lisäresursseja ja -mahdollisuuksia niukkojen yksikköhintojen kanssa kamppailevalle koulutusohjelmalle. Myös opiskelijoiden ohjaustoiminnan tehostaminen ja koulutusohjelman ja tukipalveluiden (erityisesti tietohallinto) yhteistyön kehittäminen sisältyvät arviointiryhmän kehittämisehdotuksiin. Laatiessaan esitystä systemaattisen ristiinarviointijärjestelmän rakentamiseksi työryhmä vaiheisti arviointiprosessin rakenteen ja teki esityksen toimintatavan edelleen kehittämisestä. Esityksen mukaan: 1) arviointiryhmään on otettava mukaan opiskelijaedustus, 2) arvioitavan koulutusohjelman edustus on oltava mukana arviointiprosessin suunnittelussa, 3) arviointivierailun valmistelu on toteutettava huolellisesti, 4) vierailun toteuttamiseen on varattava riittävästi aikaa, 5) arviointiraportin kokoamisesta ja sen aikatauluista on sovittava täsmällisesti, 6) ristiinarvioinnille on varattava toiminnan edellyttämä resurssointi, 7) on laadittava pelisäännöt arviointiryhmien kokoamisesta jatkossa ja 8) on laadittava pilottivaiheen jälkeen selkeä suunnitelma millä syklillä ja miten usein koulutusohjelmat arvioidaan tulevaisuudessa. Arviointiryhmä kehitti myös eettiset pelisäännöt sisäiselle ristiinarvioinnille: 1) sisäisten koulutusohjelma-arviointien ensisijaisena tarkoituksena on oppivan organisaation idean hengessä tukea koulutusohjelman, sen ydin- ja tukiprosessien, kehitystä. 2) prosessin aikana tapahtuva arviointi ja siinä annettava palaute on luonteeltaan kehittävää ja muutokseen tähtäävää, ei valvovaa, tarkastavaa eikä luokittelevaa, 3) arviointien aikana annettava palaute on luonteeltaan rakentavaa, uusia näkökulmia ja vaihtoehtoja tarjoavaa. Kehittämiskeskustelut ovat arviointien tärkein työskentelymuoto, 4) arviointitilanteet ovat luottamuksellisia. Ilman luottamusta ei synny kehittämistoiminnan edellyttämää avoimuutta ja rehellisyyttä, 5) Arvioinnissa syntyvä loppuraportti on julkinen. Kuitenkin ennen tietojen julkaisemista raportti käydään läpi yhdessä arvioitavan koulutusohjelman edustajien kanssa ja asiavirheet korjataan. Toteutettu pilottiarviointi osoitti, että vaikka se vaatii työtä ja paneutumista kaikilta osapuolilta, sen hyödyt ovat kiistattomat. Sisäinen ristiinarviointi saa arvioitavan koulutusohjelman vastuuhenkilöt kokoamaan ja analysoimaan koulutusohjelman tilannetta systemaattisesti ja edellyttää myös arvioitsijoilta huolellista paneutumista arvioitavan koulutusohjelman kysymyksiin. Se palvelee tehokkaasti ammattikorkeakoulun pedagogisen toiminnan kehittämistä lisäämällä koulutusohjelmien välistä keskustelua ja yhteistyötä, levittämällä hyviä koulutuksen käytäntöjä alalta toiselle ja tarjoamalla monipuolisia oppimisen mahdollisuuksia korkeakouluyhteisön jäsenille. Koulutusohjelmien ristiinarviointi kehittää tehokkaasti myös korkeakoulun yhteistä laatu- ja arviointikulttuuria.Sekä arvioidun koulutusohjelman vetäjät ja asiantuntijat että ammattikorkeakoulun eri koulutus- ja asiantuntijuusaloja edustaneet arvioitsijat pitivät läpikäytyä arviointiprosessia oivallisena kehittämisvälineenä.