Kaikki aineistot
Lisää
Tutkimuksen tavoitteena oli teoretisoida, analysoida sekä käsitteellistää opetustoimintaa, ja siten lisätä teoreettista tietoa yhteisluomisesta ja luovasta toimijuudesta koulun musiikkikasvatuksessa. Tutkimuksen empiirisenä tehtävänä oli kuvailla ja analysoida opetus-oppimistoimintaa. Pyrin vastaamaan kysymykseen: Millaisia potentiaalisia merkityksiä on koulun musiikkikasvatuksen parissa saaduilla yhteisluomisen ja luovan toimijuuden kokemuksilla? Tämä kysymys on tärkeä ja ajankohtainen, sillä luovaa toimijuutta arvostetaan opetussuunnitelmateksteissä ja uusissa oppimisnäkemyksissä. Kuitenkin aiempien tutkimusten mukaan monissa maissa - myös Suomessa - luovan toimijuuden tukeminen ja sen käytännön toteutus musiikkikasvatuksessa on ollut vaihtelevaa. Tässä tutkimuksessa yhteisluomisen ja luovan toimijuuden tematiikkaa tarkasteltiin osana koulun musiikkikasvatusta sekä opettajan asemaa potentiaalisena yhteisluomisen tukijana. Yhteistoiminnallinen laulujen sävellyttämiskäytäntö, sävellyttäminen, nähtiin tässä tutkimuksessa eräänä potentiaalisena mahdollisuutena tukea oppilaiden luovaa toimijuutta. Tutkimus kohdentui sävellyttämiskäytäntöön ja sen toteuttamiseen suomalaisessa peruskoulussa (vuosiluokat 1-6) kolmessa eri luokkayhteisössä. Tutkimusraportti kokoaa yhteen kolmiosaisen opettajatutkimuksen, jossa sävellyttämistä tarkastellaan filosofisen analyysin, tutkija-opettajan ja oppilaiden näkökulmista. Kutakin näkökulmaa on käsitelty erillisessä kansainvälisen referee-prosessin läpikäyneessä artikkelissa, jotka ovat tutkimusraportin liitteinä. Aineistona käytettiin tutkija–opettajan reflektointia sävellyttämiskokemuksista vuosina 1996-2004 sekä neljänkymmenenyhden oppilaan muisteltuja kokemuksia, jotka on kerrottu kolme-neljä vuotta sävellyttämiskokemusten jälkeen. Puolistrukturoidut haastattelut analysoitiin käyttäen laadullisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen erityisesti narratiivista analyysiä. Tutkimuksen tulokset käsittelivät seuraavia teemoja: 1) oppilaiden aloitteisiin tarttumisen ja niiden yhteistutkimisen merkityksellisyys sekä yhteissäveltämisessä että opetus-oppimiskäytäntöjä luotaessa, 2) opettajan työssäoppimisen merkitykset erityisesti pitkäaikaisen käytäntöjen reflektoinnin kautta ja 3) oppilaiden kokemusten tutkimisen merkityksellisyys kehitettäessä opetus-oppimiskäytäntöjä. Näistä puolestaan juontuvat tämän tutkimusraportin kokoavan pohdinnan teemat: 1) luova toimijuus ja demokraattiset oppimisyhteisöt, 2) luova toimijuus ja käytäntöjen kehittäminen sekä 3) luova toimijuus ja säveltäminen suhteessa opettajan ja oppijan toimijuuteen. Tämän tutkimuksen perusteella ehdotetaan, että yhteissäveltämisessä oppijan oppimisen tukeminen edellyttää joskus myös opettajan aktiivista osallistumista sävellysprosessiin. Opettajan täytyy kuitenkin mukauttaa toimintaansa tilannekohtaisesti. Opettajan rooli oppilaan tukijana, fasilitointi, voi sisältää esimerkiksi hienovaraista emotionaalista ja sosiaalista ohjausta ja yhteissäveltämistä. Tutkimuksen perusteella todetaan, että monenlaiset yhteisluomisen ja yksin säveltämisen kokemukset ovat tarpeellisia varhaista vuosista alkaen, läpi koko koulupolun. Koulun musiikkikasvatuksen tulisikin monipuolisesti tukea lasten ja nuorten yhteisluomista ja luova toimijuutta, joka heillä on ollut jo varhaislapsuudessa vahvasti ja luonnollisesti läsnä. Jotta luovaa toimijuutta voidaan tukea säveltämisen keinoin, on olennaista nähdä kaikki oppilaat kykenevinä luomaan musiikkia. Tarjoamalla jokaiselle mahdollisuuksia osallistua luoviin prosesseihin, aluksi vaikka pienemmässäkin roolissa, voidaan tukea oppijoiden uskoa heidän musiikillisiin kykyihinsä. Tutkimus kuitenkin osoitti, että demokraattisuuteen pyrkivässä oppimistilanteessa, jossa oppilaat saivat itse valita osallistumistapansa, oppilaat eivät automaattisesti ottaneet luovan musiikillisen toimijan asemaa. Opettajan toiminnalla ja ryhmäilmapiirillä onkin keskeinen merkitys osallistumistilanteiden orkestroinnissa. Oppilaiden sävellyttämiskokemusten analyysi paljasti lukuisia nyansseja heidän kokemuksissaan. Tämä havainto korostaa oppijoiden kokemusten tutkimisen merkitystä opetus- ja oppimiskäytäntöjä kehitettäessä. Analyysin perusteella musiikillisten yhteisluotujen, jaettujen ja dokumentoitujen teosten ('oeuvre'), esimerkiksi laulujen, voidaan nähdä lujittavan musiikillista yhteisöä. Näin ollen tutkimuksessa ehdotetaan, että teosten dokumentointia, joka mahdollistaa muistelun, reflektoinnin ja edistymisen seuraamisen, hyödynnettäisiin systemaattisemmin musiikkikasvatuksessa. Tutkimuksen perusteella todetaan, että pyrittäessä tukemaan yhteisluomista ja luovaa toimijuutta musiikkikasvatuksessa on olennaista pohtia opetus- ja oppimiskäytäntöjä yleensä sen sijaan, että toteutettaisiin irrallisia luovia tehtäviä. Sävellyttämiskäytännön analysoinnin perusteella pohditaan mahdollisuutta nähdä kaikki oppimisyhteisön jäsenet merkityksellisten oppimiskäytäntöjen rakentamiseen osallistujina. Tämä puolestaan vaatii sellaisen tutkimus- ja muutosmyönteisen oppimisilmapiirin luomista, joka on avoinna uusille mahdollisuuksille ja hyväksyy sosiaalisten prosessien olennaisen roolin yhteisluomisessa. Myös tutkiva opettajuus (inqiry as stance) nähdään olennaisena asenteena tämän päivän muuttuvissa tilanteissa ja kehittyvässä yhteiskunnassa. Yhteisluominen ja luova toimijuus ovat tärkeitä myös opetussuunnitelman luomisen ja toteuttamisen näkökulmasta. Tulosten reflektoinnin pohjalta voidaan olettaa, että luomalla yhteistä opetussuunnitelmaa yhteisluomisen avulla, sitoutuminen tavoitteisiin vahvistuu. Tulosten pohjalta tutkimuksessa osoitetaan, kuinka antamalla tilaa tilannelähtöisille aloitteille ja yhteistutkimukselle ja nivomalla nämä prosessit opetussuunnitelmallisiin tavoitteisiin voidaan luoda potentiaalisesti merkityksellisiä opetus-oppimistilanteita, jotka tukevat sekä opettajan että oppilaiden luovaa toimijuutta.
In this article, we argue that music teachers working in a fast-changing society could focus on envisioning their students' imaginary spaces for engaging with music and equipping them for leaping into what for the students would be the musically hitherto unexplored. Taking Christopher Small's writings as a point of departure, we contest his recently expressed view that music education should be taken out of schools, and lean on his concept of musicking to explain how school-based music education practices can be transformed from spaces dominated by enforced structural demands to spaces in which teachers and students engage in a joint exploration of musical identities, relationships and possibilities, and which then may provide something unique for the school culture to retain. Leading a discussion of how music teachers may reach the understanding of themselves as transformative intellectuals or change agents, and hence facilitate and lead such reconstructions of their own practices, we also attend to the frameworks of critical pedagogy and culturally responsive teaching.
Tässä raportissa tarkastellaan Jänisjoen vesistön säännöstelyn kehittämishankkeessa (2007–2009) esitettyjen suositusten toteutumista ja vaikutuksia ensimmäisellä seurantajaksolla 2010–2015. Kehittämishankkeen keskeiset tulokset olivat 15 suositusta, joista kuusi koski säännöstelyä, vedenkorkeuksia ja virtaamia, ja loput muita vesistön käyttöön liittyviä toimenpiteitä. Suositusten toteuttamista koordinoimaan ja niiden toteutumista seuraamaan perustettiin vuonna 2010 seurantaryhmä. Loitimon ja Jänisjoen vedenkorkeus- ja virtaamatavoitteiden toteutumista tarkasteltiin suosituskohtaisesti sekä tehtiin mittarianalyysi vedenkorkeus- ja virtaamahavainnoista. Kaikkien vesistön käyttöön liittyvien suositusten toteutumista ja merkitystä arvioitiin tekemällä seurantaryhmälle kohdennettu kyselytutkimus. Lisäksi vaikutuksia arvioitiin seurantaryhmän kokousmuistioiden ja muun asiantuntijatiedon avulla. Suosituksia ja niiden toteutumista pidettiin onnistuneina. Yhteistyö ja tiedonkulku seurantajaksolla olivat toimivia ja osallistujat sitoutuneita. Raportissa esitetään suosituksiin pieniä muutoksia ja jatkotoimenpiteitä, joita on käsitelty seurantaryhmän kokouksissa. Seurantaa aiotaan jatkaa samaan tapaan kuin tähän saakka.