Kaikki aineistot
Lisää
Langattomat sensoriverkot koostuvat sensorisolmuista, jotka mittaavat ympäristöä, sekä yhdestä tai useammasta yhdyskäytäväsolmusta, jotka keräävät sensorien langattomasti lähettämän informaation. Langattomat järjestelmät ovat vapaita kaapelien rajoituksista samalla tarjoten matalia asennuskustannuksia, ylläpidon helppoutta sekä joustavuutta. Näin ollen on luonnollista, että langattomat sensoriverkot ovat kiinnostava ratkaisu lukemattomille sovelluksille, siitä huolimatta, että langattomien verkkojen hyötykäyttö tuo myös uusia haasteita jaetun, epäluotettavan siirtomedian vuoksi. Robustisuuden ja tehokkuuden parantaminen yhdessä tiedonsiirtoviiveiden minimoinnin kanssa ovatkin tärkeimpiä haasteita matkalla kohti laajamittaista langattomien sensoriverkkojen käyttöönottoa. Media Access Control (MAC) -protokollat ovat vastuussa siirtomedian jakamisesta sensorisolmujen kesken ja lähetysten törmäysten välttämisestä. Monikavanaisten MAC-protokollien tutkimusta motivoi se, että langattoman verkon suorituskykyä voidaan merkittävästi parantaa käyttämällä useaa taajuuskaistaa samaan aikaan. Monikanavaista tietoliikennettä voidaan käyttää viiveen minimointiin, mikä on ratkaisevan tärkeää viiveherkissä sovelluksissa, kuten langattomassa automaatiossa ja kohteen seurannassa. Aikasynkronointi on välttämätöntä useille langattomien sensoriverkkojen sovelluksille ja monikanavaisen tietoliikenteen käyttö mahdollistaa synkronointiprosessin nopeamman suorittamisen, mikä parantaa verkon tehokkuutta. Useimmat langattomat sensoriverkot käyttävät lisensoimattomia spektrin osia, joista on tullut hyvin ruuhkaisia viimeaikoina. Kognitiiviradioiden teknologiaa voidaan käyttää langattomissa sensoriverkoissa eri järjestelmien rinnakkaiseloon liittyvien ongelmien välttämiseksi ja mahdollistamaan tehokas spektrin käyttö. Tässä väitöskirjassa esitellään uusi, erityisesti langattomien sensoriverkkosovellusten vaatimuksia vastaamaan suunniteltu monikavanainen MAC-protokolla. Teoreettisen analyysin avulla osoitetaan, että ehdotettu protokolla suoriutuu paremmin kuin muut olemassaolevat ratkaisut viiveen suhteen, mikä on hyvin tärkeää monille langattomien sensoriverkkojen sovelluksille. Monikanavaisten tietoliikennejärjestelmien vaikutusta langattomaan automaation sekä kohteen seurantaan tutkitaan ja tulokset näyttävät tietoliikenne- ja sovellusparametrien välisiä riippuvaisuuksia. Näiden aiheiden lisäksi työssä esitellään uusi monikanavainen aikasynkronointiprotokolla sekä tutkitaan kognitiiviradioverkoissa aikasynkronointiin liittyviä käytännön ongelmia.
Opinnäytetyö on tehty valmistavan teollisuuden PK-yritykseen. Opinnäytetyössä selvitetään työntutkimuksen avulla tarkoin valittujen työvaiheiden ajankäyttöä, työturvallisuutta ja työergonomiaa. Työntutkimuksessa tutkitaan työajanmittauksella työvaiheiden ajankäyttöä, joka voidaan jakaa jalostavaan ja ei-jalostavaan aikaan, häiriöaikaan ja odotusaikaan. Tutkittavista työvaiheista etsitään juurisyitä jakamalla tutkittavat vaiheet pienempiin osiin, joita analysoimalla tutkimuksesta saadaan tarkempaa tietoa. Opinnäytetyössä esitellään työntutkimuksessa käytettyjä menetelmiä. Työaikaa voidaan tutkia kellottamalla, työturvallisuutta havainnoimalla ja työturvallisuus-kierroksen avulla. Lisäksi tutustutaan ergonomian seurantaan käytettyihin menetelmiin. Opinnäytetyö esittelee tutkimustuloksien perusteella kehitys- ja parannusehdotuksia kohdeyritykselle. Opinnäytetyössä kerrotaan myös, miten työaikatutkimuksessa mitattuja tietoja voidaan käyttää yrityksessä omakustannushintojen tarkempaan määrittämiseen.
Tämän opinnäytetyö on toteutettu Liikenteen turvallisuusvirastolle ja sen tarkoituksena on selvittää kansallisen rautatiekelpoisuussääntelyn tarkoituksenmukaisuutta. Työn tavoitteena on esittää kehitysehdotuksia kansalliseen rautatiekelpoisuussääntelyyn, jotta se paremmin vastaisi valtionhallinnon tavoitteisiin sääntelyn keventämisestä ja yritystoiminnan helpottamisesta sekä toisaalta myös korostaisi toimijoiden omaa vastuuta harjoittamastaan toiminnasta. Opinnäytetyössä tutustuttiin laajasti rautateiden kelpoisuutta koskevaan sääntelyyn niin kansallisella kuin EU-tasolla. Säädösanalyysin avulla kartoitettiin kansallisen sääntelyn suhdetta EU-sääntelyyn. Tutkimustiedon keräämiseen hyödynnettiin myös viraston sisäistä työpajaa ja kansallisille toimijoille kohdistettua kyselyä. Lisäksi EU-sääntelyn täytäntöönpanosta ja vaikutuksista kerättiin tietoa muiden EU-jäsenvaltioiden rautatieturvallisuusviranomaisilta. Nykytilassaan lainsäädännössä määritettyihin liikenneturvallisuustehtäviin kohdistuva kelpoisuussääntely on suurimmalta osalta kansallista. Lain säätelemiin liikenneturvallisuustehtäviin lukeutuvat veturinkuljettamiseen, liikenteenohjaukseen, vaihtotyöhön ja ratatyöstä vastaamiseen liittyvät tehtävät. EU-sääntelyn lähtökohtana on, että turvallisuuden kannalta olennaisia tehtäviä suorittavien henkilöiden kelpoisuuksia hallinnoidaan toiminnanharjoittajien omien turvallisuusjohtamisjärjestelmien puitteissa. Turvallisuusjohtamissääntelyä täydentävänä sääntelynä myös EU-tasolla on annettu yksityiskohtaista sääntelyä veturinkuljettajien ja muun junahenkilökunnan osalta. Veturinkuljettajia koskeva sääntely perustuu EU direktiiviin, jonka täytäntöönpano jäsenvaltioissa poikkeaa toisistaan. Suomessa direktiivin säädöksiä sovelletaan keskimääräistä laajemmin. Keskeisimmät lainsäädännön kehitysehdotukset kohdistuivat erityisesti lainsäädännön maantieteelliseen sekä tehtäväkohtaiseen soveltamisalaan, joita molempia esitetään rajoitettavaksi. Rajoittamisen myötä toiminta siirtyisi yksityiskohtaisen sääntelyn sijasta enemmän toimijoiden oman turvallisuusjohtamisen kautta hallittavaksi. Terveydentilanarvioinnin organisointiin esitetään huomattavaa sääntelyn keventämisiä, jolloin mm. nykyisestä kolmiportaisesta terveydenhoitojärjestelmästä olisi mahdollista luopua ja terveydenhuoltoa ei tarvitsisi enää yhdistää työterveydenhuoltoon. Veturinkuljettajakoulutuksen osalta painopistettä ehdotetaan siirrettävän nykyisestä koulutukseen perustuvasta mallista enemmän näyttökokeen kautta saatavaan osaamisen varmistamiseen. Samalla myös koulutusohjelmien hyväksynnästä luovuttaisiin ja asian hallinnointi siirtyisi oppilaitosten hyväksyntään sekä rautatieyritysten ja oppilaitosten välisiin sopimuksiin.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Kurikassa sijaitsevan suomalaisen pörssiyhtiön, Viafin Process Piping Oy:n hitsaava konepaja. Opinnäytetyö tehtiin Kurikassa sijaitsevaan suomalaisen pörssiyhtiön hitsaavaan konepajaan. Yrityksessä hitsataan erilaisia putkistoesivalmisteita, moottoriputkia ja valmistetaan poltinryhmiä asiakkaiden toivomuksien mukaan. Toiminta tapahtuu sisätiloissa hyvissä konepajaolosuhteissa. Opinnäytetyön aihe valikoitui jatkuvien samojen ongelmien esiintyessä hitsattavissa esivalmistusprojekteissa. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä jatkuvat ongelmat ja haasteet ovat, sekä löytää niiden ratkaisemiseksi keinoja tulevien esivalmistusprojektien laadun parantamiseksi. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään esivalmistukseen liittyvien osa-alueiden, kuten ostotoiminnan, laatuvaatimuksen ja -suunnitelman, hitsattavien materiaalien, hitsauksen ja dokumentoinnin merkitystä esivalmistuksen näkökulmasta. Jokaisen osa-alueen voidaan todeta olevan tärkeä onnistuneen esivalmistusprojektin kannalta. Teoriaosuudessa standardien kautta avataan myös esivalmishitsaukseen liittyvät laatusuunnitelmassa määritellyt laatuvaatimukset ja hitsaussaumojen tarkastukset. Esivalmistustyötä tutkivassa osassa käytiin läpi esivalmistuksen nykytila. Opinnäytetyössä selvitettiin, millaisia haasteita esivalmistuksen eri osa-alueet pitävät sisällään ja kuinka ongelmat voitaisiin tulevaisuudessa välttää. Työssä esitellään vaihtoehtoja esivalmistuksen kehittämiseen. Arvioidaan, miten esivalmistusprosessi voidaan toistaa laadukkaasti läpi projektista toiseen niin, että projektien tuottavuus paranee. Työssä analysoidaan opinnäytetyön tulokset ja pohditaan myös, miten toimintaa voitaisiin vielä tulevaisuudessa kehittää.
The aim of this master’s thesis is to study how to increase the use of orbital welding machine in components welded at the workshop in Kurikka. The welding method of the orbital welding machine is autogenous TIG-welding. The study examines how different materials, gas protection and welding parameters affect the quality of the welded joint, as well as what preliminary preparations or changes are required by the welded components before welding with an orbital welding machine. The aim of the study is also to ensure high-quality welded joints in joints welded with orbital welding machine in the future. The test samples to be examined were subjected to the tests and material tests required by standards, quality plan and drawing, such as NDT-inspection, pressure test, tensile test and macrostructure examination. Tests and inspections were carried out to find out how seams welded from different materials and pipe wall thicknesses differ, and whether joints welded with orbital welding machine could also be welded to the final product. As the result of the study, reference values for different materials were obtained and it was confirmed that increasing the use of orbital welding machine in the final product to the pipe-support ring joint to be welded requires changes in welding parameters and possibly updating the WPS. Further research will be considered if it is found that the benefits obtained from the results correspond to the financial investment required for the studies.
Tutkielmassa tutkittiin yhteysalusliikenteen järjestämisen kompleksisuutta pirullisten ongelmien viitekehyksessä. Tutkimusalueena oli Varsinais-Suomen maakunta, jonka alueella valtaosa tämän päivän yhteysalusliikenteestä on. Keskeisiä käsitteitä olivat kompleksisuusajattelu, pirulliset ongelmat ja julkinen hallinto. Kompleksisuusajattelussa kyse on erilaisten asioiden yhteenkietoutumisen ja muovautumisen todellisuudesta, jossa säikeet ja massat ovat jatkuvassa muutoksessa. Pirullinen ongelma on puolestaan ongelma, jonka määrittelystä ja ratkaisusta ei vallitse yksimielisyyttä. Myös pirullinen ongelma on jatkuvassa liikkeessä, joten se on määriteltävä yhä uudelleen, eikä sille ole lopullista ratkaisua. Tämän tutkielman tavoitteena on luoda kokonaiskuva yhteysalusliikenteen järjestämisen kompleksisuudesta, joka esiintyy pääasiassa odotusten moninaisuutena ja yhteensopimattomuutena. Tarkoituksena on eräällä tavalla laittaa odotusten moninaisuutta kuvaavat kortit pöytään ja esittää tämä yhteensovittamisongelma kaikille osapuolille. Tutkielmaan sisältyvästä nykytila-analyysista on myös hyötyä organisaatioille, joiden järjestämistehtäväksi yhteysalusliikennettä on kaavailtu. Tutkimuskysymyksinä olivat, miten valtion järjestämä yhteysalusliikenne on rakentunut, millaista kompleksisuutta yhteysalusliikenteen järjestäminen sisältää ja miten yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyviä haasteita kannattaa ratkoa. Kysymyksessä on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen empiria kerättiin kuudella teemahaastattelulla, joissa haastateltiin erilaisia yhteysalusliikenteen intressitahoja. Haastattelumetodina käytettiin avoimen haastattelun ja lomakehaastattelun välimuotoa eli puolistrukturoitua haastattelua. Lisäksi merkittävän osan aineistosta muodostaa kirjallisuuskatsaus. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yhteysalusliikenne on rakentunut mielenkiintoisin vaihein 1920-luvulta lähtien. Liikenteen syntyminen on siinä mielessä ainutlaatuista, että toiminta aloitettiin ilman selkää säädöspohjaa. Vasta vuonna 1981 annetussa saaristolaissa todetaan, että valtion tulee pyrkiä järjestämään saaristoon vakituisten asukkaiden ja elinkeinojen tarpeiden kannalta riittävät yhteydet. Kehittymisen vaiheet ovat olleet omiaan synnyttämään kompleksisuutta. Liikenteen järjestämisen voidaan katsoa sisältävän kompleksisuuteen ja pirullisiin ongelmiin liittyviä elementtejä. Esimerkiksi intressien moninaisuus synnyttää tilanteen, jossa perinteiset suunnitteluteoriat eivät sovellu ongelmien ratkaisemiseen. Tämä vahvistaa käsitystä pirullisuuden läsnäolosta. Kompleksisuusajattelun kannalta on tärkeää, että yhteysalusliikenteeseen liittyvien asioiden yhteenkietoutuminen pystytään tunnistamaan. Pirullisuuden hyväksyminen on keskeinen lähtökohta liikenteeseen liittyvien ongelmin ratkaisemiseksi. Yksi keskeinen ehdotus yhteysalusliikenteen järjestämiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseen on avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen. Haastateltavan ehdottamalla tavalla olisi syytä käydä laajempaa keskustelua saariston asemasta. Myös olemassa oleva säädöspohja ja liikenteen järjestämisen periaatteet vaatisivat kriittistä tarkastelua. Pirulliset ongelmat edellyttävät laajaa perinteisistä ongelmanratkaisukeinoista poikkeavaa keinovalikoimaa. Yhteysalusliikenne nähdään tärkeänä tekijänä saariston elinvoimaisuuden säilyttämisessä. Tästä syystä mitään yksittäisiä ratkaisuvaihtoehtoja ei pidä sulkea pois.
Valitusprosessi on keskeinen osa jokaista oikeusjärjestelmää nykyään, koska se mahdollistaa yhtenäisen tulkinnan laista samalla antaen mahdollisuuden valittaa epäsuotuisia päätöksiä vastaan. Valitusprosessi on yleensä moniportainen, ja alemman oikeuden päätöksistä voi valittaa korkeampaan oikeuteen. Korkein oikeus käsittelee tärkeimmät asiat, joten käsiteltävien tapausten määrä on selkeästi pienempi kuin alemmissa asteissa. Eurooppapatentit myönnetään Euroopan patenttisopimuksen (European Patent Convention, EPC) määrittelemän oikeusjärjestelmän mukaan. Kuten EPC:ssä täsmennetään, ensimmäinen valitusaste on valituslautakunnat (Boards of Appeal), jotka käsittelevät kaikki hakijoiden vaatimat valitukset. Tämän lisäksi laajennettu valituslautakunta (Enlarged Board of Appeal) antaa päätöksensä ainoastaan EPC:hen liittyviin perustavanlaatuisiin kysymyksiin, kuten jos valituslautakuntien ennakkotapauksiin perustuva laki on ristiriitainen tai kyseessä oleva lakipykälä on todella tärkeä. Yleisesti ottaen patentit myönnetään teknisille keksinnöille, jotka ovat uusia, keksinnöllisiä ja teollisesti käyttökelpoisia. Sellaisten patenttihakemusten tapauksessa, jotka hakevat prioriteettia aikaisemmasta hakemuksesta, prioriteettioikeuden pätevyys on merkittävä asia. Tämä raportti perehdyttää lukijan EPC:hen ja EPC:n valitusprosessiin samalla tarjoten yksityiskohtaisen selvityksen laajennetusta valituslautakunnasta ja sen päätöksistä prioriteettioikeuksiin liittyen.
Ajan synkronointi on välttämätön osa jokapäiväistä elämäämme. Langattomissa tietoliikennejärjestelmissä synkronoinnin tarve tulee kuitenkin vaaditusta taajuuden tarkkuudesta. Tulevaisuudessa myös ajan jakaminen tietoliikenneverkoissa voi olla hyödyllistä. IEEE 1588-2002 Precision Time Protocol on yksi mahdollinen vaihtoehto synkronointi-informaation jakelulle tietoliikenneverkoissa. Tässä työssä arvioitiin PTP:n suorituskykyä mittausten avulla. Myös PTP:n soveltuvuutta seuraavan sukupolven langattomien järjestelmien synkronointiin suhteessa standardien asettamiin vaatimuksiin arvioitiin. Tämän lisäksi tarkasteltiin PTP:n hyviä ja huonoja puolia suhteessa muihin mahdollisiin synkronointijärjestelmiin. Neljä erilaista mittauskonfiguraatiota rakennettiin, jotta voitiin päätellä PTP:IIä saavutettavat synkronointitarkkuudet erilaisissa verkon olosuhteissa. Tämä tutkimus osoittaa, että PTP:n suorituskyky riippuu verkossa olevista laitteista sekä verkon kuormituksesta. Nämä tulokset osoittavat, että PTP voi tarjota alle mikrosekunnin tarkkuuden pakettikytkentäisessä verkossa. Saavutettavat tarkkuudet näyttävät olevan riittäviä WiMAX-järjestelmille. Matkapuhelinjärjestelmien synkronointivaatimukset ovat kuitenkin tiukemmat ja tällä hetkellä PTP on kykenemätön saavuttamaan riittäviä tarkkuuksia matkapuhelinverkoille.