Kaikki aineistot
Lisää
Istutetut lierot nopeuttavat pienentyneen lierokannan kasvua ja edesauttavat tiivistyneen maan rakenteen toipumista. Istutuksiin ei kuitenkaan kannata ryhtyä ilman hyviä taustatietoja pellon lierokannan kehityksestä. Lieroille sopivat viljelytavat ovat lierokylvön onnistumisen edellytys.
Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva lierojen esiintymisestä Suomen peltomaissa ja tunnistaa tärkeimmät lierojen runsauden vaihtelua aiheuttavat tekijät. Aineisto kerättiin Etelä-Suomesta Lappiin ulottuvalta alueelta, yhdeltätoista tutkimuspaikalta, 53:sta maaperäseurannan peltopisteestä. Tulosten perusteella Suomen peltojen lierolajiston muodostaa yhdeksän lajia, joista neljä on karikekerroksen lajeja (onki-, metsä, rusko- ja punaliero), neljä pintamaan lajeja (pelto-, multa-, harmaa- ja viherliero) ja yksi syvälle kaivautuva laji (kasteliero). Yleisimmät lajit olivat pelto- kaste- ja onkiliero. Keskimäärin pellossa esiintyi kaksi lierolajia ja pellon pientareella neljä. Lierojen runsaus vaihteli kokonaan tyhjistä tutkimuspisteistä (3 kpl) pisteisiin, joissa lierojen tiheys vastasi lähes tuhatta yksilöä ja tuorepaino runsasta 300 grammaa neliömetrillä. Kun pellot jaettiin maalajin perusteella neljään luokkaan saveen, hiesuun, hienoon hietaan ja karkeaan maahan hiesut ja hienot hiedat erottuivat lierorunsaudellaan muista maalajeista. Yleisin pellonkäyttömuoto näytteenottohetkellä oli viljan viljely, säilörehunurmi tai laidun. Laitumilla lierojen kokonaistiheys oli selvästi muita pellonkäyttömuotoja korkeampi. Runsaat viljavuodet viljelykierrossa ja vastaavasti taajaan tehty maanmuokkaus alensivat lierojen kokonaismäärää hiesumailla, mutta nostivat hienoilla hietamailla. Kun maalajin, pellonkäytön ja viljavuosien määrän yhteys lierojen kokonaisrunsauteen otettiin huomioon, kokonaisrunsaudessa ei ollut enää merkittäviä eroja eri osissa maata sijaitsevien tutkimusasemien välillä. Tutkimuksen perusteella maaperän luontaiset ominaisuudet asettavat lierojen esiintymiselle puitteet, joissa viljely muovaa lieroyhteisön rakennetta. Tulosten avulla voidaan entistä paremmin ennakoida lieroyhteisön vastetta viljelytapojen muutoksiin erilaisissa olosuhteissa. Ensimmäinen sovelluskohde on ollut eri maalajeille määriteltyjen lierorunsauksien vertailuarvojen tarkentaminen maatalousneuvonnan käyttämässä viljelymaan laadun arvioinnissa.
Etelä-Savon yrittäjyyden kokeiluympäristöjen selvitys -hanke tarkasteli sitä, millaiset yrittäjyyden kokeiluympäristöt toimisivat yrittäjyyden edistämisessä Etelä-Savossa. Selvityksen tekijät edustavat eteläsavolaisia oppilaitoksia, ja sen vuoksi haluttiin selvityksessä tarkastella alueellisen yrittäjyyden kokeiluympäristön luomista yhtenä keinoja edistää opiskelijoiden yrittäjyyttä. Yrittäjyyttä edistävien oppimisympäristöjen tiedetään lisäävän opiskelijoiden kiinnostusta yrittäjyyteen, ja opiskelijoille tarvittaisiin uudentyyppinen, mahdollisimman hyvin omaan yrittäjyyteen valmentava ja tukeva työssäoppimispaikka. Selvitys luo osaltaan pohjaa maakunnan yhteiselle yrittäjyyden toimintasuunnitelmalle, tarvittavien kokeiluympäristöjen perustamisen lähtökohdille ja yrittäjyysekosysteemin vahvistamiselle. Yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyden parissa Etelä-Savossa toimivien sekä niistä kiinnostuneiden henkilöiden (sidosryhmien) ja opiskelijoiden näkemyksiä uudenlaisesta yrittäjyyden kokeiluympäristön tarpeellisuudesta ja muodosta kerättiin kyselyjen avulla. Valtaosa kyselyyn vastanneista opiskelijoista oli sitä mieltä, etteivät he saa riittävästi ohjausta ja valmennusta yrittäjyyteen, mutta kiinnostus kasvaisi, jos yrittäjyyttä voisi opintojen rinnalla kokeilla. Sidosryhmäkyselyllä selvitettiin vastaajien näkemyksiä yrittäjyyden kokeiluympäristön tarpeellisuudesta, toteuttajatahoista, organisoinnista, palveluista ja resursoinnista. Vastaajien enemmistön mielestä Etelä-Savossa tarvitaan yrittäjyyden kokeiluun yhteisiä, helposti saavutettavissa olevia kokoontumis- ja kohtaamistiloja jokaisella kaupunkipaikkakunnalla, ja lisäksi yhteiset verkkopalvelut. Palvelutarpeissa korostuivat mm. henkilökohtainen idea- ja yritysneuvonta, mentorointi, sparraus, yhteiset tapahtumat ja verkostoituminen. Kyselyn tulosten jatkotyöstöä varten järjestettiin kolme alueellista työpajaa. Työpajoissa rakentui näkemys siitä, että yrittäjyyden kokeiluympäristön käyttäjiä ovat nimenomaan yrittäjyyden kokeilemisesta kiinnostuneet yksilöt ja tiimit. Käytyjen keskustelujen pohjalta näyttää siltä, että jo yrittäjänä toimivilla on kokeiluympäristöissä oma roolinsa, mutta se on pikemminkin mentorina toimiminen ja osaamisen jakaminen kuin varsinaisen asiakkaan rooli. Selvityksen perusteella annetaan lopuksi joukko suosituksia. Uusi yrittäjyyden kokeilemisen mahdollistava toimintaympäristö tulisi perustaa jokaiseen Etelä-Savon kaupunkiin. Pääasiallisena kohderyhmänä ovat ensi vaiheessa toisen asteen opiskelijat. Tarkoituksenmukaiseksi nähdään kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset mahdollistava fyysinen tila. Virtuaaliset palvelut tukevat paremmin jo toimivia yrittäjiä sekä yrityksiä ja kytkevät myös ne osaksi uusia yhteisöjä. Tärkeimpiä palveluja ovat yritysneuvonnan eri osa-alueet, henkilökohtainen sparraus, valmennukset ja verkostoituminen. Yrittäjyyden kokeiluympäristön resursoinnissa on pyrittävä yhdistämään julkista ja yksityistä rahoitusta. Oppilaitoksille sopiva rooli kokeiluympäristössä on yrittäjyyskoulutuksen tarjoaminen.