Kaikki aineistot
Lisää
Pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa syntyvää ympäristökuormitusta pyritään rajoittamaan noudattaen kestävän kunnostuksen periaatteita. Kestävyyttä arvioitaessa rakennushankkeen ympäristö-, kustannus- ja sosiaaliset vaikutukset ovat määrääviä tekijöitä. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostukset toteutetaan Suomessa edelleen pääosin massanvaihdolla. Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset on totuttu Suomessa viemään ulkopuolisiin vastaanottopaikkoihin, esimerkiksi kaatopaikoille. Diplomityössä tutkittiin elinkaariajattelun periaatteita noudattaen pilaantuneiden maa-ainesten paikallisen hyödyntämisen ympäristö- ja kustannusvaikutuksia verrattuna tilanteeseen, jossa pilaantuneet maa-ainekset olisi sijoitettu ulkopuolisiin vastaanottopaikkoihin. Työssä tutkittiin myös pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntämisen toimintaympäristön mahdollisuuksia ja rajoitteita. Hyödyntämisen ympäristövaikutukset selvitettiin tapaustutkimuksella kolmesta eri kohteesta kahdella eri laskentamenetelmällä, Suomen Ympäristökeskuksen julkaisemalla PIRTU-ekotehokkuustyökalulla ja Yhdysvaltojen ympäristöviranomaisen (U.S. EPA) julkaisemalla SEFA-laskentatyökalulla. Kustannusvaikutukset määritettiin kahdesta eri kohteesta yhdellä laskentamenetelmällä. Toimintaympäristöön liittyviä näkemyksiä tutkittiin alan parissa työskenteleville lähetetyllä kyselyllä. Diplomityön tulosten mukaan pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntäminen vähensi kunnostustoimien energian kulutusta, ilmapäästöjä, neitseellisen maa-aineksen käyttöä ja kaatopaikalle viedyn jätteen määrää. Pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntäminen vähensi myös kustannuksia molemmissa tutkimuskohteissa. Kyselytutkimuksen tulosten mukaan pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntäminen nähdään alalla työskentelevien parissa myönteisenä. Haasteita hyödyntämiseen aiheuttavat kuitenkin hankalaksi nähty ympäristölupaprosessi, viranomaisten asenteet ja sekava lainsäädäntö. Työn johtopäätöksenä todetaan, että pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntäminen oli tapaustutkimuksen kohteissa kannattavaa sekä kustannusten että ympäristövaikutusten kannalta. Pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntämisen edistämiseksi tarvitaan selkeä ohjeistus hyödyntämisessä sallituista haitta-aineista, sopivista hyödyntämispaikoista sekä hyödyntämisprosessin läpiviennistä. Lisäksi tarvitaan systemaattisia selvityksiä hyödyntämisen hyödyistä ja haitoista.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on verrata exergaming-harjoittelun vaikutusta kuntoutujan kokemaan harjoittelumielekkyyteen. Exergaming-järjestelmät yhdistävät fyysisen harjoittelun kuvaruudulla tapahtuvaan videopeliin liikeohjaimien avulla. Työ on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena osana Business Ecosystems in Effective Exergaming -hanketta. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus suoritettiin Cochrane Collaborationin (2011) ohjeistuksen mukaisesti CINAHL Database-, EMBASE-, OTseeker-, Ovid MEDLINE-, PSYCInfo-, Pubmed- ja WEB of Science-tietokannoista tehdyn haun perusteella. Tutkimusten sisäänottokriteereinä olivat RCT-tutkimusasetelma, peliharjoittelun vertaaminen perinteiseen terapeuttiseen harjoitteluun sekä mikä tahansa kuntoutujan toimintakykyyn vaikuttava tulosmuuttuja. Katsaukseen hyväksyttiin kaiken ikäisillä osallistujilla tehdyt tutkimukset sekä kaikki potilasryhmät. Tutkimusten harhan riski arvioitiin, mutta tutkimuksia ei enää karsittu arvion perusteella. Hypoteesina oli, että peliharjoittelu on kuntoutujalle mielekkäämpi tapa harjoitella perinteiseen terapeuttiseen harjoitteluun verrattuna. Opinnäytetyöhön valikoituneiden tutkimusten (n=29) tulokset vahvistavat hypoteesin, eli exergame-harjoittelu on kuntoutujalle perinteistä harjoittelua mielekkäämpi harjoittelumuoto kaiken ikäisten kuntoutujien keskuudessa.
Objective. The objective of this review was to systematically evaluate the effectiveness of exergaming on walking in older adults. In addition, the aim was to investigate the relationship between the exergaming effect and age, baseline walking performance, exercise traits, technology used and the risk of bias. Methods. A literature search was carried out in the databases MEDLINE, CINAHL, CENTRAL, EMBASE, WoS, PsycInfo and PEDro up to January 10, 2020. Studies with a Randomized Controlled Trial (RCT) design, people ≥60 years of age without neurological disorders, comparison group with other exercise or no exercise, and walking related outcomes were included. Cochrane RoB2, meta-analysis, meta-regression, and GRADE were used to estimate quality, treatment effect, covariates’ effect, and the certainty of evidence, respectively. Results. In the studies included (n = 66), the overall risk of bias was low (n = 2), unclear (n = 48) or high (n = 16). Compared with comparison groups, exergaming interventions were more effective for walking improvements (SMD = −0.21; 95% CI = −0.36 to −0.06; 3102 participants, 58 studies; moderate-quality evidence) and more or equally effective (SMD = −0.32; 95% CI = −0.64 to 0.00; 1028 participants, 13 studies; low-quality evidence) after nonexergaming follow-up. The strongest effect for covariates was observed with the type of comparison group, explaining 18.6% of the variance. Conclusions. For older adults without neurological disorders, exergame-based training improved walking, and improvements were maintained at follow-up. Greater benefits were observed when exergaming groups were compared to inactive comparison groups. To strengthen the evidence, further RCTs on the effectiveness of gamified exercise intervention are needed. Impact. Exergaming has effect equivalent to other types of exercising on improving walking in older adults. Physical therapists and other rehabilitation professionals may consider exergaming as a promising form of exercise in this age group.