Kaikki aineistot
Lisää
TIIVISTELMÄ Ääniympäristön muutosten havaitseminen on tärkeää selviytymiselle. Aivojen herätevasteista niin sanotun poikkeavuusnegatiivisuusvasteen (mismatch negativity, MMN) on ajateltu heijastavan tällaisten muutosten tarkkaavuudesta riippumatonta havaitsemista. Tutkimustilanteissa poikkeavuusnegatiivisuusvaste voidaan synnyttää sirottelemalla toistuvien ‟standardiäänten‟ joukkoon joltakin ärsykeominaisuudeltaan havaittavissa määrin poikkeavia harvinaisia ‟devianttiääniä‟ (niin sanottu oddball-asetelma). Poikkeavuusnegatiivisuusvasteen tuottamista on yleisesti pidetty aivokuoren toimintona. Hippokampuksen sen sijaan on ajateltu vaikuttavan huomattavampien muutosten havaitsemiseen ja huomion kääntämiseen näihin muutoksiin sekä tähän liittyvään P3a-vasteen syntyyn. Me mittasimme kuuloaivokuoren ja hippokampuksen paikallisia kenttäpontetiaaleja (local field potentials, LFPs) äänen kestomuutoksiin uretaanilla nukutetuilla rotilla tutkiaksemme vaikuttaako myös hippokampus automaattiseen muutoksen havaitsemiseen ja poikkeavuusvasteen syntyyn. Tutkiaksemme muutoksen suunnan vaikutusta poikkeavuusvasteeseen käytimme kahta ärsyketilannetta, joista toisessa devianttiäänet olivat standardiääniä pidempiä ja toisessa lyhempiä. Lisäksi ärsykevälien pituuden vaikutusta poikkeavuusvasteeseen tutkittiin kahdella ärsyketilanteella, joista toisessa ärsykeväli oli 200 ja toisessa 500 millisekuntia. Poikkeavuusvasteita havaittiin sekä kuuloaivokuorella että hippokampusessa aikavälillä 25-149.5 millisekuntia muutoksen alusta. Kestopidennykset aiheuttivat voimakkaita poikkeavuusvasteita, mutta poikkeavuusvasteet puuttuivat lähes kokonaan kestolyhennyksiin. Poikkeavuusvasteet olivat voimakkaampia ärsykevälien ollessa 500 millisekuntia kuin niiden ollessa 200 millisekuntia. Nämä tulokset viittaavat siihen että hippokampus saattaa osallistua muutoksen havaitsemiseen ja poikkeavuusnegatiivisuusvasteen syntyyn. Lisäksi tulokset kestomuutoksen suunnan sekä ärsykevälin vaikutuksesta poikkeavuusvasteeseen ovat yhtenäisiä ihmisiltä mitattujen poikkeavuusnegatiivisuusvastetutkimusten tulosten kanssa. Tämä tukee rottien käyttöä mallinnettaessa sekä normaaleihin että häiriintyneisiin aivotoimintoihin liittyviä kuulotiedon käsittelyn prosesseja keskushermostossa.
The human brain can automatically detect auditory changes, as indexed by the mismatch negativity of event-related potentials. The mechanisms that underlie this response are poorly understood. We recorded primary auditory cortical and hippocampal (dentate gyrus, CA1) local-field potentials to serial tones in urethane-anesthetized rats. In an oddball condition, a rare (deviant) tone (p = 0.11) randomly replaced a repeated (standard) tone. The deviant tone was either lower (2200, 2700, 3200, 3700 Hz) or higher (4300, 4800, 5300, 5800 Hz) in frequency than the standard tone (4000 Hz). In an equiprobability control condition, all nine tones were presented at random (p = 0.11). Differential responses to deviant tones relative to the standard tone were found in the auditory cortex and the dentate gyrus but not in CA1. Only in the dentate gyrus, the responses were found to be standard- (i.e., oddball condition-) specific. In the auditory cortex, the sound frequencies themselves sufficed to explain their generation. These findings tentatively suggest dissociation among non-contextual afferent, contextual afferent and auditory change detection processes. Most importantly, they remind us about the importance of strict control of physical sound features in mismatch negativity studies in animals.
Kieli: | fin eng deu swe |
---|---|
Julkaisija: | [Jyväskylä] : AFinLA 2015- |
ISSN: |
2343-2608 |
Tallennettuna: |
|