Kaikki aineistot
Lisää
Tämän opinnäytetyön tilaajana toimi Famifarm Oy, joka on tunnettu Järvikylä merkkisistä salaateista ja yrteistä. Famifarm Oy tuottaa lämpöenergian kasvihuoneita varten hakkeella ja turpeella toimivalla lämpölaitoksellaan. Haasteena tilaajalla on ollut saada tuotettua kesällä tarvittava lämpöenergia energiatehokkaasti. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, missä määrin tyhjiöputkikeräimiä voitaisiin käyttää kasvihuoneiden lämmittämiseen ja millaisia säästöjä niillä saataisiin aikaan. Opinnäytetyössä perehdyttiin aurinkolämmön aktiiviseen hyödyntämiseen erityisesti tyhjiöputkikeräimien osalta, mutta työssä käytiin läpi myös muiden aurinkokeräimien toimintaa. Työssä perehdyttiin myös aurinkolämpöjärjestelmän suuntaukseen ja mitoittamiseen. Mitoittamisessa huomioitiin erityisesti teollisuudessa mahdollisesti käytössä olevia ratkaisuja, jotka saattaisivat kiinnostaa työn tilaajaa. Työn tulokseksi saatiin, että jos tilaaja haluaisi korvata koko kesän aikaisen lämmöntuotannon tyhjiöputkikeräimistä muodostetulla aurinkolämpöjärjestelmällä, vaatisi se noin 11000 m2 keräinpinta-alaa. Investointina aurinkolämpöjärjestelmän hankinta on merkittävä, mutta sillä saataisiin tuotettua noin 26 % yrityksen vuotuisesta lämmöntarpeesta. Tämä työ toimii suuntaa antavana mitoituksena, jonka perusteella tilaaja voi arvioida aurinkolämpöjärjestelmän kannattavuutta. Mikäli tilaaja päättää edetä projektin kanssa, on järjestelmää mitoitettava vielä tarkemmilla lähtötiedoilla.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kirjallinen ohje diabeettisten alaraajahaavojen ehkäisystä diabeetikoille. Opinnäytetyön kohderyhmänä oli Rauman alueella diabetesta sairastavat tai juuri diabetekseen sairastuneet terveydenhuollon asiakkaat, jotka tarvitsevat/kokevat tarvitsevansa ohjausta ja tietoa diabeteksen alaraajahaavojen ehkäisystä. Opinnäytetyön tavoitteena oli diabetesta sairastavien tietotaidon lisääntyminen koskien diabeettisten alaraajahaavojen ehkäisyä. Opinnäytetyössä tuotettiin kirjallinen ohje diabeettisten alaraajahaavojen ehkäisystä. Opinnäytetyö sekä kirjallinen ohje koottiin useita lähteitä käyttäen. Lähteitä oli suomen- sekä englanninkieliset kirjat, tutkimukset sekä artikkelit. Opinnäytetyön lähdemateriaalina käytettiin myös käypä hoito -suosituksia. Kirjallinen ohje käsitteli pääosin diabeettista alaraajahaavaa, diabeettisen alaraajahaavan ehkäisyä sekä jalkojen omahoitoa. Kirjallinen ohje pohjustettiin lyhyellä diabetes osiolla. Kirjallisessa ohjeessa käytettiin tekstin havainnollistamiseksi kaavioita sekä kuvia. Kirjallisen ohjeen otsikointi sekä teoriaosuus oli yhdenmukaista opinnäytetyön otsikoinnin ja teoriaosuuden kanssa. Kirjallinen ohje toimitettiin tilaajalle sähköisessä muodossa. Kirjallinen ohje tehtiin Piktochart- ohjelmalla, jotta sen voisi tulostaa helposti asiakkaille. Kirjallinen ohje sisältää tekstiä, kuvia sekä kaavioita. Kirjallisesta ohjeesta saatu palaute oli positiivista. Palautteen mukaan kirjallinen ohje on sovellettavissa työelämään. Palautteesta ilmeni myös, että kirjallisesta ohjeesta löytyi kaikki oleellinen tieto. Opinnäytetyön tavoitteet saavutettiin opinnäytetyöprosessin aikana. Kirjallista ohjetta tukemaan voisi järjestää esimerkiksi teemapäiviä diabeettisten alaraajahaavojen ehkäisystä. Teemapäivänä jalkaterapeutit ja diabeteshoitajat voisivat käydä diabeetikoiden kanssa tarkemmin läpi diabeettisten alaraajahaavojen ehkäisyä. Teemapäivinä diabeetikoilla olisi parempi mahdollisuus kysyä lisätietoa diabeteksesta ja alaraajahaavoista sekä niiden ehkäisystä. Teemapäivinä diabeetikot voisivat keskustella muiden diabeetikoiden kanssa ja sen seurauksena saada vertaistukea.
Maanteiden turvallisuutta tarkasteltiin eri liikenneympäristöissä tien ja tieympäristön ominaisuuksien näkökulmasta. Työssä käytettiin aineistona henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia vuosilta 2001-2010. Tarkastelussa pyrittiin hahmottamaan 2000-luvun turvallisuustilannetta moniulotteisena kokonaisuutena, jonka pääelementit ovat altistus, riski ja vakavuus ja löytämään vaikuttavia tekijöitä turvallisuuden taustalla. Maanteiden vuosittaisista henkilövahinko-onnettomuuksista (keskimäärin 3 495 hvjo/v) pääosa tapahtui maaseudulla - yksiajorataisilla pääteillä keskimäärin 32 % ja alempiasteisilla teillä 40 %. Taajamateillä henkilövahinko-onnettomuuksista tapahtui 13 % ja moottoriväylillä ja muilla kaksiajorataisilla teillä 15 %. Maanteiden vuosittaiset liikennekuolemat (267 kuoll./v) keskittyivät henkilövahinko-onnettomuuksia enemmän maaseudun yksiajorataisille pääteille (44 % kuolemista). 2000-luvulla henkilövahinko-onnettomuudet ovat vähentyneet 18 % maaseudun tavallisilla pääteillä, mutta pysyneet ennallaan muilla tieryhmillä. Maaseudun yksiajorataisilla teillä vakavin ongelma oli kohtaamisonnettomuudet. Taajamateillä (taajamamerkin alueella sijaitsevat tiet) ongelmana olivat kevyen liikenteen henkilövahinko-onnettomuudet ja erityisesti mopedionnettomuudet ja moottoriväylillä sekä muilla kaksiajorataisilla teillä yksittäis- ja peräänajo-onnettomuudet. Kuoleman riski ajokilometriä kohden oli selvästi pienin moottoriteillä ja muilla kaksiajorataisilla teillä sekä keskikaiteellisilla teillä - muiden tieryhmien välillä ei ollut yhtä merkittäviä eroja. Alueellisesti turvallisuutta tarkasteltiin vertaamalla henkilövahinko-onnettomuuksien sekä niissä kuolleiden määriä. ELY-keskusten alueiden väliset turvallisuuserot, jotka johtuivat tieverkosta (esimerkiksi suuri moottoriteiden osuus) eroteltiin teiden turvallisuuseroista (esimerkiksi olivatko leveät päätiet maaseudulla vaarallisempia kuin muiden ELY-keskusten alueilla). Runkoverkon yhteysvälien turvallisuutta tarkasteltiin vertaamalla niitä vastaavanlaisiin muihin tienkohtiin sekä koko maantieverkolle laadittujen henkilövahinko-onnettomuusriskien ja kuoleman riskien mallien avulla. Keskikaiteiden rakentaminen vilkkaille kaksikaistaisille teille näyttäisi turvallisuuden kannalta keskeiseltä pitkän ajan toimenpiteeltä, koska kohtaamisonnettomuudet ovat maanteiden pahin turvallisuusongelma. Myös ajosuunniltaan erottelemattomien moottoriliikenneteiden käyttöä tulisi edelleen pyrkiä vähentämään. Tavanomaista leveämpien teiden rakentaminen ilman keskikaiteita ei tulosten perusteella ole suositeltavaa, sillä keskikaiteettomina niiden turvallisuusvaikutukset näyttäisivät olevan vähäiset tai jopa kielteiset. Alueiden ja yhteysvälien turvallisuusanalyysien perusteella tulisi selvittää turvallisuutta parantavia paikallisia toimenpiteitä. Nopeimmin suuriin kuolemanmääriin voidaan vaikuttaa automaattivalvonnan lisäämisellä etenkin vilkkaille teille, joiden kuolemantiheys on suuri.
The aim of the study: This pilot study assessed the ability of a video/audio-based seizure monitoring system to evaluate (I) baseline frequency and severity of nocturnal seizures with motor features in patients with drug-resistant epilepsy (DRE) and (II) the individual effect of brivaracetam (BRV) treatment on number, duration and movement intensity of these seizure types. Algorithmic feature analysis was developed for assessment of qualitative changes in movement intensity measurements within seizure types before and after BRV intervention. Materials and methods: Night-time motor seizures of recruited patients were recorded in two separate four-week monitoring periods. The first period defined a prescreening phase (n = 13 patients) to establish a baseline, and the second period defined the intervention phase (n = 9 patients), with BRV initiated during the second week of the second monitoring period. All recorded nights were analyzed by an expert video reviewer, and all unequivocal seizures were classified by an epileptologist. Seizure frequencies using both seizure diaries and video monitoring were compared. The effect of BRV on both seizure duration and movement intensity was assessed by numerical comparison of visual features calculated from motion characteristics of the video, as well as spectral features from the recorded audio. The statistical significance of changes in seizure duration and intensity before and after the intervention were investigated by Wilcoxon rank-sum test and visual inspection of Kernel density estimation. Results: 8 patients marked seizures in their seizure diaries during the prescreening phase. During the three-week follow-up, three patients achieved > 50% seizure decrease, four patients did not respond to treatment, and two patients experienced worsening of seizures. Five patients were able to document 40–70% of their seizures compared to the video/audio monitoring system. According to the signal feature analysis the intervention decreased movement intensity with clear clinical significance in three patients, whereas statistically significant differences in features appeared in 8 out of 9 patients. Conclusions: The novel video/audio monitoring system improved the evaluation of treatment effect compared to the seizure diaries and succeeded in providing a comparative intra-patient assessment of the movement intensity and duration of the recorded seizures.
With a limited coding capacity of 4.7 kb, adeno-associated virus (AAV) genome has evolved overlapping genes to maximise the usage of its genome. An example is the recently found ORF in the cap gene, encoding membrane-associated accessory protein (MAAP), located in the same genomic region as the VP1/2 unique domain, but in a diferent reading frame. This 13 KDa protein, unique to the dependovirus genus, is not homologous to any known protein. Our studies confrm that MAAP translation initiates from the frst CTG codon found in the VP1 ORF2. We have further observed MAAP localised in the plasma membrane, in the membranous structures in close proximity to the nucleus and to the nuclear envelope by co-transfecting with plasmids encoding the wild-type AAV (wt-AAV) genome and adenovirus (Ad) helper genes. While keeping VP1/2 protein sequence identical, both inactivation and truncation of MAAP translation afected the emergence and intracellular distribution of the AAV capsid proteins. We have demonstrated that MAAP facilitates AAV replication and has a role in controlling Ad infection. Additionally, we were able to improve virus production and capsid integrity through a C-terminal truncation of MAAP while other modifcations led to increased packaging of contaminating, non-viral DNA. Our results show that MAAP plays a signifcant role in AAV infection, with profound implications for the production of therapeutic AAV vectors.