Kaikki aineistot
Lisää
Suomalaisilla merikartoilla meriväylille on aina esitetty suurin syväys, jolla väylää saa käyttää, ns. kulkusyvyys. Merenkulkulaitoksen Navi-projektin myötä parantunut pohjatopografian tuntemus on mahdollistanut ajatuksen väylän vesisyvyyden tehokkaammasta turvallisesta käytöstä. Työssä tutkitut kansainväliset ja kansalliset vertikaalisen väylätilan mitoitusstandardit olivat hyvin linjassa suomalaisen väylänsuunnitteluohjeen mitoitustavan kanssa. Työssä tutkitaan myös väylän vesisyvyyden ilmoittamisen käytännön vaihtoehtoja Euroopassa ja erityisesti Itämeren alueella. Työssä on perehdytty myös yleisesti onnettomuusriskiin ja sen luonteeseen alusliikenteessä. Työ painottaa pohjakosketusriskin merkitystä varaveden suuruuden kannalta. Työssä on tutkittu myös inhimillisten tekijöiden merkitystä pohjakosketusriskin todennäköisyyteen. Riskien analysointia varten järjestettiin asiantuntija-istunto, jossa meriliikenteen eri alojen asiantuntijat arvioivat ja loivat erilaisia riskiskenaarioita. Erityisesti työssä painotetaan pohjakosketusriskiä ja sen muutosta, jos viranomaispäätöstä väylällä käytettävästä syväydestä ei ole esitetty, vaan käytettävä syväys ja väylän käyttöpäätös tehdään aluksella. Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei riskitason kasvu kulkusyvyyskäytännön muuttamisen yhteydessä ole erityisen merkittävä. Vastuukysymykset meriväylien käytöstä muuttuisivat kansainvälisten käytäntöjen mukaisiksi ja selkeämmiksi. Erityisesti riskianalyysituloksista on havaittavissa se, että sääolosuhteet ovat erittäin merkittävässä roolissa käytettävän syväyden ja pohjakosketusriskin korrelaatiossa. Spekulatiivinen kuljetustaloudellinen hyöty liikkuu välillä 3,5 - 7,3 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä merkitsee pitkän aikavälin investointikriteerien mukaan 53 - 112 miljoonan euron kokonaishyötyä 30 vuoden takaisinmaksuajalla.