Kaikki aineistot
Lisää
Tiivistelmä. Tutkielmani tarkastelee Suomen sisällissodan julkista muistamista vuonna 2018. Kuinka Suomessa muistettiin ja huomioitiin sata vuotta aiemmin käytyä sotaa? Minkälaisia tilaisuuksia aiheen tiimoilta järjestettiin, missä niitä järjestettiin ja kuka niitä järjesti? Miten sisällissota huomioitiin valtiotasolla ja valtiollisissa puheissa? Selvitän tilaisuuksien ohjelmatietojen ja puheiden sisältöjen perusteella, mitä teemoja muistamisessa nostettiin esiin. Tarkasteluni kohdistuu erityisesti muistovuoden valtiotason teemoihin, sovintoon ja eheyteen. Voitiinko vuonna 2018 puhua sisällissodan sovinnosta ja kansakunnan eheydestä, vai väreilikö pinnan alla edelleen jako punaisiin ja valkoisiin? Jotta sisällissodan muistamista vuonna 2018 voidaan ymmärtää todella, on tärkeää tuntea sisällissodan muistokulttuurin taustoja. Selvitänkin tutkielmani alussa muistokulttuurin kehitystä sadan vuoden ajalta sekä siihen vaikuttaneita tekijöitä. Koska vuonna 2018 järjestettiin lukematon määrä sisällissotaa koskevia tapahtumia, rajaan tutkimukseni koskemaan ainoastaan valtioneuvoston Muistovuosi 1918 -sivustolle ilmoitettuja tapahtumia. Otanta antaa yhden läpileikkauksen sisällissodan muistamisesta vuonna 2018. Muistovuosi 1918 oli valtioneuvoston kanslian organisoima hanke, jonka tarkoituksena oli koordinoida sisällissodan muistamista ja tarjota yhteinen alusta tilaisuuksien esittelemiseen. Valtioneuvosto järjesti kaksi omaa tilaisuutta. Tarkastelen valtiotason puheita näissä tilaisuuksissa pidettyjen puheiden kautta. Käytän tutkielmassani sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Olen tilastoinut muistovuoden tapahtumia erilaisiin kategorioihin, kuten mitä tilaisuudet olivat, missä niitä pidettiin ja millä kielellä niitä järjestettiin. Laadullisissa analyyseissä keskityn tilaisuuksien lähitarkasteluun, narratiiviseen analyysiin sekä kielen käytön ja diskurssien analyyseihin. Myös yhteiskunnallisten rakenteiden analyysi on tärkeää puheiden ja tilaisuuksien kontekstien hahmottamiseksi. Keskeisiä tutkimustuloksiani ovat huomio, että sisällissotaa muistettiin hyvin monin tavoin vuonna 2018. Muistovuosi 1918 -sivustolle niistä ilmoitettiin vain murto-osa. Myös aiheen käsittelyn teemat olivat moninaiset. Aihetta käsiteltiin yleensä neutraalisti huomioiden sodan molemmat osapuolet. Jos näkökulma oli valittu, oli se ennemmin punainen kuin valkoinen. Erityisesti kaunokirjallisuudessa oli useimmiten punainen näkökulma. Keskeisiksi teemoiksi nousivat tavallisten ihmisten, erityisesti naisten, kohtalot ja henkilökohtaiset muistot, viha ja sen synnyttämä väkivalta sekä sodan sattumanvaraisuus. Häpeän ja kuoleman käsittely sekä yhteisen kärsimyksen näkökulma jäivät yllättävän vähälle huomiolle. Valtiollisissa puheissa sovinto ja eheys sekä demokratian ja tasa-arvon merkitys nousivat vahvasti esiin, mutta esimerkiksi sovinnon käsitettä ei määritelty kunnolla. Sovinnolla tarkoitetaan yleensä anteeksipyyntöä ja -antoa, mutta sisällissodan tapahtumista ei koskaan ole esitetty varsinaisia anteeksipyyntöjä. Sisällissodan sovinto tarkoittaakin tulkintani mukaan enemmän molemminpuolista vapautta puhua ja käsitellä traumaattisia tapahtumia. Näyttää kuitenkin siltä, että vaikenemista on edelleen. Jatkotutkimukseksi ehdottaisin tutkimusta siitä, miksi julkisuudessa on lähes vaiettu valkoisten voiton välttämättömyydestä Suomen itsenäisyydelle. Onko kyse valkoisten häpeästä vai eheyden tavoittelusta?
Uuden kirjastotalon avaaminen vuonna 1924 lisäsi kaupunkilaisten lainausinnokkuutta suuresti. Heti seuraavana vuonna vuosilainaus nousi kaksinkertaiseksi verrattuna siihen asti parhaaseen vuoteen 1918. Vuonna 1930 Hämeenlinnan kirjaston lainausluvut olivat jo koko maan parhaat; jokaista asukasta kohti oli kirjastosta lainattu 6,1 kirjaa. Vaikean työttömyyden aikana 1930-luvun alussa kirjaston lainausluvut nousivat edelleen, ja Hämeenlinna olikin lainausluvuissa kolmen parhaan kaupungin joukossa lähes koko 1930-luvun ajan. Vasta sota-aika käänsi lainausluvut laskuun. Vuonna 1934 otetussa valokuvassa lainaustiskin ääressä työskentelee nuorempi apulainen Anni Saarto.
sisällön kuvaus: Mustavalkoinen kuva maalauksesta. Alus on täysissä purjeissa, alaosaan kirjoitettu teksti: "Cambrian Princess of Nystad Capt. J. Fredr. Cadd". Fregatti rakennettiin vuonna 1884 Southamptonissa, joulukuussa 1913 se tuli suomalaisten omistukseen. 16.5.1914 alus menetti lähes koko rikinsä Atlantilla. 15.3.1918 alus (tällöin jo italialaisessa omistuksessa) upposi saksalaisen sukellusveneen torpedoimana. Lisätietoja aluksesta ks. teos "Suomen valtameripurjehtijat", toim. Sten Lille ja Lars Grönstrand, s. 54.
Teoksen sijainti: Kalevankankaan hautausmaa, Kalevanharju. Sysäyksenä pitkään suunnitellulle hautamuistomerkille toimi Mannerheimin antama käsky, jolla määrättiin kaatuneiden muistopäivän viettämisestä. Sen mukaan juhlapäivä oli omistettava sekä juuri päättyneen sodan sankareille että vuonna 1918 rintaman kummallakin puolella henkensä antaneille. Tampereen työväenjärjestöjen keskuudesta muodostettiin syksyllä 1940 toimikunta, joka tilasi muistomerkkiluonnoksen Kalevankankaan toverihaudalle tamperelaiselta kuvanveistäjältä Jussi Hietaselta. Teoksen pystyttivät keväällä 1941 Tampereen työväenjärjestöt Tampereen kaupungin avustamana. Muistomerkki luovutettiin kaupungin hallintaan ja hoidettavaksi. Hautamuistomerkki kuvaa pyramidimaisesti kohoavaa henkilöryhmää, jonka keskushahmona on kolmiulotteisena kuvattu nainen seuranaan alaston lapsi. Molemmin puolin naista sijoittuvat symmetrisesti reliefeinä toteutetut miesryhmät, yhteensä kuusi henkilöä. Toisella puolella on kuvattuna soihtu, toisella lippu. Teos paljastettiin Kalevankankaalla helatorstaina 22.5.1941. ”Taiteilija kuvaa muistomerkin keskiosassa olevalla nais- ja lapsifiguurilla yhteiskuntaa ja figuurin molemmilla puolilla olevilla reliefeillä järjestyneitä työläisiä, jotka yksimielisyyttä ja joukkovoimaa kuvaavine tunnuksineen nousevat yhteiskunnan avulla hankkimaan kaikille vähäväkisillekin parempia elämänehtoja ja oikeuksia, jotka heillekin kuuluvat.” Näin totesi toimikunnan puheenjohtaja K. V. Vuorio muistomerkin paljastuspuheessaan. Tampereella syntynyt Jussi Hietanen (1903–1941) aloitti kuvanveiston opintonsa Väinö Richard Rautalinin johdolla vuonna 1923 ja jatkoi Evert Porilan johdolla vuosina 1924–26. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1934–35. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa näytteillä näyttelyssä Tampereella vuonna 1923. Jussi Hietanen teki Kalevankankaan vakaumuksensa puolesta kaatuneiden hautamuistomerkin lisäksi Ikaalisten sankaripatsaan. Messukylän vuonna 1918 kaatuneiden muistomerkin valmisti Viljo Savikurki vuonna 1945 Hietasen luonnoksen perusteella. Jussi Hietanen kaatui jatkosodan alkuvaiheessa Kiestingissä. Hänen muistonäyttelynsä järjestettiin Tampereella vuonna 1959.
Joensuun tyttökoulun toiminta alkoi 1865 yksityisenä ja aluksi ruotsinkielisenä kouluna. Koulu siirtyi valtion haltuun ja valtionavun piiriin vuonna 1899. Lukukausimaksut alenivat ja vuonna 1904 ruotsin kieli poistui pääsyvaatimuksista.<br /><br />Tyttökoulu toimi eri vuokrahuoneistoissa. Vuonna 1902 alettiin etsiä tonttia omalle koulutalolle, Kaupunki luovutti koulun rakennuspaikan Pielisjoen varrelta Pötkänniemeltä vuonna 1907. Sinne rakennettiin tyttökoulun oma rakennus, jonka vihkiäisiä vietettiin 25.10.1913.<br /><br />Joensuun suomalaisen tyttökoulun lukuvuosi 1917-1918 oli poikkeuksellinen, koska Suomessa käytiin kansalaissotaa. Lukuvuosi aloitettiin myöhemmin kuin tavallisesti 17.9.1917 ja se päättyi jo toukokuussa. Koulurakennus oli talvella 1918 osan aikaa sotilassairaalana eikä luokkahuoneita voitu käyttää koulutyöhön.
Törnävän hautausmaan vanhalla puolella oleva hautamuistomerkki. Mustaa graniittia oleva suorakaiteen muotoinen kivipaasi, jonka sivu on kiillotettu ja siihen on kaiverrettu kaatuneiden nimiä. Vuoden 1918 sodassa kaatuneiden seinäjokisten valkoisten muistomerkki. Kivessä on kahdeksan nimeä: Antto Ekman, Jaakko Tuomela, Toivo Kulju, Viljam Mikael Petäjäniemi, Niilo Mikael Rajamäki, Paavo Matias Nieminen, Paavo Rikhard Väliaho ja Toivo Aksel Taijala. Lisäksi teksti: yksiviidettä tuntematonta. Patsas on paljastettu vuonna 1920, tekijä on tuntematon. Paaden edessä on kaksi seppelettä. Mustavalkoinen, postikortti. Kuvanumero: 1090, Kokoelma: Seinäjoen maakuntakokoelma.