Kaikki aineistot
Lisää
Itseohjautuvat tiimit yleistyvät ketterien ohjelmistokehitysmenetelmien kasvattaen suosiotaan. Itseohjautuvia tiimejä käsittelevissä tutkimuksissa todetaan, että innovatiivisissa projekteissa itseohjautuvien tiimien käyttö on tehokkaampaa kuin muiden tiimimuotojen. Itseohjautuvan tiimin toteuttaminen sisältää kuitenkin paljon riskejä, joten on tärkeää tutkia tiimin luomiseen vaikuttavia tekijöitä, jotta tiimin lähtökohdat toimia tehokkaasti ovat mahdollisimman hyvät. Tämä tutkimus on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja tutkimuksen lähteinä on käytetty pääosin alan tutkimusartikkeleita. Katsauksen pohjalta voidaan esittää, että tehokkaan itseohjautuvan tiimin luomisessa pitää ottaa huomioon yksilö-, tiimi-, ja organisaatiotason tekijöitä. Yksilötaso ja tiimitaso käsittelevät tiimin sisäisiä tekijöitä. Yksilötason tekijöitä ovat muun muassa yksilön ominaisuudet, ja tiimitasolla tarkoitetaan esimerkiksi yhteistyötä ja tavoitteiden asettamista. Organisaatiotasolla tiimiä tarkastellaan ulkopuolelta, pääosin ylemmän johdon näkökulmasta. Johdon liiallinen kontrollointi on esimerkki organisaatiotason tekijästä, joka haittaa itseohjautuvan tiimin muodostumista. Tämä tutkielma tukee aikaisempaa tutkimusta siinä, että tehokkaiden itseohjautuvien tiimien luominen on haastavaa ja riskialtista. Katsauksessa riskialttius ja haastavuus tulee esille etenkin tiimin luomiseen vaikuttavien tekijöiden suurena määränä. Aiempi tutkimus myös esittää, että itseohjautuvan tiimin tehokkuuden mittaaminen on vaikeaa, joten yksittäisiä totuuksia on vaikea löytää. Tässä tutkielmassa kuitenkin esitetään, että tekijöiden tunnistamisella voidaan positiivisesti vaikuttaa tehokkaiden itseohjautuvien tiimien luomiseen.
Tässä diplomityössä tutkittiin ja kehitettiin menetelmiä GSM-tukiaseman ja tukiasemaohjaimen välillä olevan A.bis- rajapinnan optimointiin. Standardoitu A.bis- rajapinta siirtää tarpeetonta dataa, joka voidaan jättää lähettämättä häiritsemättä rajapinnan toimintaa. Optimoinnin ansiosta verkko-operaattori pystyy vähentämään siirtoyhteyksistä aiheutuvia kuluja tai vastaamaan kasvavaan kapasiteettitarpeeseen jo olemassa olevilla yhteyksillä. A.bis- rajapinnan toiminta asettaa tiukat rajat optimoinnille erityisesti viiveen suhteen. Puhe- ja GPRS-dataliikenne ovat kompressoituja ja salattuja, joten hyötydatan edelleen kompressointi on haastavaa. Optimointimahdollisuuksia kuitenkin löytyy kehyksen otsikosta ja tietyn tyyppisistä kehyksistä puhelun hiljaisten jaksojen aikana. Sanastoon perustuvia Lempel-Ziv ja kontekstiin perustuvaa PAQ datan pakkausalgoritmeja käytettiin liikenteen yleiseen pakkaamiseen. Kehyksiin perustuva optimointimenetelmä tunnistaa TRAU-kehystyypit ja lähettää eteenpäin vain tarvittavat bitit. Hybridimenetelmä kehitettiin parantamaan lopullista optimointitulosta. Se yhdistää kehystunnistuksen ja LZ77-pakkausalgoritmin. PAQ-algoritmi saavuttaa parhaat pakkaustulokset kompressoimalla keskimääräisen puhelun noin 59 prosentilla. Hybridimenetelmällä päästään 30-50 prosentin pakkaustulokseen riippuen olosuhteista. Erilaisten datatyyppien optimointitulokset osoittavat kompressoinnin hyödyt. Esitettyjen menetelmien toteutukseen suositellaan digitaalista signaaliprosessoria riittävän suorituskyvyn saavuttamiseksi. LZ77-algoritmit voidaan toteuttaa suhteellisen pienellä määrällä muistia. PAQ sen sijaan vaatii huomattavasti enemmän muistia ja aiheuttaa liian suuren viiveen liikenteeseen.
Yksi tyypillisimmistä komposiittilaminaattien vaurioitumistavoista on laminaatin kerrostenvälinen murtuminen eli delaminaatio. Delaminaatio on kerrostenvälinen särömäinen epäjatkuvuus, jonka tarkasteluun voidaan soveltaa murtumismekaniikan menetelmiä. Kerrostenvälisen murtumissitkeyden tutkimukseen on ehdotettu useita erilaisia koemenetelmiä, jotka perustuvat kriittisen vapautuvan kimmoenergian Gc määrittämiseen. Tässä diplomityössä kartoitettiin tarkoitukseen soveltuvat koemenetelmät ja määritettiin AS4/3501-6 hiilikuitu/epoksin Gc -arvot kuormitusmoodeilla I ja II sekä kolmella erilaisella moodiyhdistelmällä I/II. Lisäksi tutkittiin kosteusaltistuksen ja ladonnan vaikutuksia Gc -arvoihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös hiilikuitu/epoksista ja alumiinista valmistettuja hybridilaminaatteja. Kuormitusmoodeille I ja II saatiin kirjallisuuden arvoihin vertailukelpoiset tulokset. Yhdistelmämoodien I/II testauksessa Gc -arvot olivat selkeästi vertailuarvoja pienempiä koelaitteiston linjaukseen liittyvien ongelmien johdosta. Kokeissa havaittiin delaminaation kasvun alkuhetken GIc -arvojen olevan likimain yhtä suuret rajapinnoille 0°/0°, 0°/45° ja 45°/-45°. Rajapinnalla 0°/90° saatiin hieman suurempi arvo, koska delaminaatio haarautui 90°-kerrokseen. GIIc -arvot olivat yhtenevät rajapinnoille 0°/45° ja 45°/-45°, rajapinnalle 0°/0° saatiin tätä suurempia ja pinnalle 0°/90° pienempiä GIIc -arvoja. II-moodin kokeissa delaminaation havaittiin haarautuvan 45°-kerroksiin. Kosteusaltistus kasvatti delaminaation kasvun alkuhetken GIc -arvoja, mikäli tulos määritettiin delaminaatioinsertistä. Arvojen kasvuun vaikutti insertin reunalle muodostuneen hartsipitoisen alueen sitkistyminen kosteuden vaikutuksesta. Alkusäröstä mitatut GIc -arvot sekä särön etenemisen GIc -arvot riippuvat erityisesti silloittumisesta, johon kosteusaltistus ei merkittävästi vaikuttanut. GIIc -arvojen havaittiin kasvavan lievästi kosteusaltistuksessa. Hybridilaminaattien todettiin soveltuvan tiettyjen erikoistapausten, esimerkiksi hyvin ohuiden laminaattien testaukseen.