Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyön aihe oli narsismi ja tutkimuksen tarkoituksena teoriatiedon ja narsismia kokeneiden tarinankertojien avulla kuvata, mitä narsismi tarkoittaa, mistä se johtuu, millaisena ja missä se esiintyy ja miten narsismin uhri selviää. Opinnäytetyön toteutin laadullisena tutkimustyönä, jonka tilaajana oli Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry. Tutkimusaineiston eli tarinat sain henkilöiltä, jotka halusivat kertoa kokemuksistaan narsistin puolisona tai lapsena. Lisäksi psykiatrinen sairaanhoitaja kertoi, miten kohdata narsistin uhri. Nämä kontaktit sain tuttavien tai narsistien uhrien tuki ry:n kautta. Tarinansa he antoivat joko sähköpostilla tai henkilökohtaisesti tapaamalla. He kokivat narsismin vaikeana ilmiönä, josta ei ole helppo päästä eroon, mutta irtipääsy on edellytys elämän jatkumiselle. Tarinankertojilta sain vastauksen kysymyksiin, miten narsismi syntyy. Miten narsismi esiintyy. Miten narsismin uhri selviää. Narsistisen ihmisen tunnistamisen vaikeus ilmenee siten, että hän esiintyy hyvin miellyttävänä ja hurmaavana. Tämän jälkeen hänestä on vaikea päästä irti. Asiaa vaikeuttaa se, että uhrin saattaa olla vaikea myöntää joutuneensa hyväksikäytetyksi. Tiedon lisääminen, kokemusten esilletuominen ja selviytymistarinat auttaisivat tunnistamaan ajoissa, milloin on joutunut narsismin uhriksi ja miten kokemastaan voi selvitä. Opinnäytetyön tuloksena on kattava kertomus, mistä kaikki saa alkunsa ja miten se parhaimmillaan tai pahimmillaan voi päättyä.
Maisterintutkielmassani tarkastelen kuvataiteilija Elga Sesemannin tuotantoa omaelämäkerrallisuuden, eksistentialismin ja moniaikaisuuden näkökulmista. Elga Sesemann on pitkään ollut oman viiteryhmänsä marginaalissa ja jäänyt melko tuntemattomaksi taiteilijaksi. Sesemannia on tutkittu varsin vähän, eikä hänen tuotantonsa koko potentiaalia ole vielä hyödynnetty tutkimuksen kentällä suuremmin. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella Elga Sesemannin tuotantoa aiempaa laajemmin ja siten muodostaa tuoreita näkökulmia Sesemannista ja hänen tuotannostaan. Tutkimusaineisto on rajattu Sesemannin 1940-luvun omakuviin (13 kpl) sekä kattavasti 1960–1990-lukujen tuotannon teoksiin (60 kpl). Teosten lopullista rajausta on ohjannut paitsi laadullisen tutkimuksen toteuttamisen periaatteet myös tutkimukseen valikoituneet näkökulmat, jotka yhdessä muodostavat myös tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Visuaalisen aineiston ohella tutkimuksen keskeisenä aineistona on myös Sesemannin muistelmaromaani Kuvajaisia – erään omakuvan taustamaisemaa (1959), jossa taiteilija on palannut käsittelemään lapsuutensa aiheita ja aikaa Viipurissa ennen sieltä pakenemista talvisodan syttymisen vuoksi. Muistelmaromaanin sisällöt ovat osaltaan ohjanneet myös visuaalisen aineiston rajauksessa. Aineiston analyysissa hyödynnän lähilukua sekä visuaalista ja narratiivista analyysia. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitkä aiheet ja teemat ovat tunnusomaisia Elga Sesemannin taiteelle? Millaista on teemojen suhde menneeseen ja nykyisyyteen? 2. Mitkä lapsuuden ajatukset, kokemukset ja tunteet nousevat esiin Sesemannin muistelmaromaanissa? 3. Miten omaelämäkerrallisuus, eksistentialistinen pohdinta ja moniaikaisuus ilmenevät Sesemannin tuotannossa? 4. Millaisia johtopäätöksiä Sesemannin kokemus- ja tunnemaailmasta sekä hänen maailmankatsomuksestaan voidaan tuotannon pohjalta tehdä? Omakuvien analyysissa keskiöön nousee Sesemannin itsetutkiskelu, tunneilmaisu ja -kontrolli sekä tarve tulla nähdyksi. Samat seikat voidaan nähdä myös muistelmaromaanissa Sesemannin omaelämäkerrallisen minän tarkastelussa. Itsetutkiskelu jatkuu 1960–1990-lukujen tuotannossa kohdistuen lapsuuteen, jonka aiheet toistuvat sekä muistelmaromaanissa ja Sesemannin teoksissa. Aiheista keskiöön nousevat mm. Sesemannin isän kuoleman käsittely, lapsuuden kasvuympäristön elementit sekä menetyksen teema, jotka ilmenevät omaelämäkerrallisuuden lisäksi myös moniaikaisuuden kehyksessä. Olemassaolon ja elämän päättymisen pohdinta toistuu Sesemannin tuotannossa ja määrittää osaltaan taiteilijan henkistä maisemaa, joka paikoin yhdistyy myös Sesemannin lapsuuteen. Omaelämäkerrallisuus, eksistentialismi ja moniaikaisuus määrittävät yhdessä Sesemannin tuotantoa, jossa nämä piirteet myös limittyvät toisiinsa. Tutkimuksen aineiston, näkökulmien ja menetelmien pohjalta Sesemannin tuotannosta on nähtävissä tuoreita tulkintoja, jotka tuottavat uusia katsontatapoja Sesemannin tuotantoon. Tutkimuksen tulosten kannalta aineistojen limittäinen analyysi on osoittautunut antoisaksi ja tuloksia rikastuttavaksi menettelyksi.
Tutkielma käsittelee toimeentulotuen ja sosiaalityön suhdetta ja niiden erottamista toisistaan. Lähtökohtana on toimeentulotuen ja sosiaalityön pitkä yhteinen historia suomalaisessa sosiaalihuollossa, missä viimesijaisen tuen tarpeeseen on liitetty myös sosiaalistamisen tarve. Suhdetta tarkastellaan niiden keskustelujen valossa, joita käytiin 1990-luvulla, jolloin kasvanut toimeentulotuen hakijoiden määrä tukahdutti kunnallisen sosiaalityön , toimeentulotukitehtäviä kokeiluna siirrettiin Kelalle ja kunnat ryhtyivät sosiaalitoimen sisällä siirtämään toimeentulotuen käsittelyä sosiaalityöntekijöiltä toimistohenkilökunnalle. Käytännön esimerkkinä kuvataan Lahdessa toteutettua muutosta, missä toimeentulotuen käsittely pääosin on muutettu kirjalliseksi etuuskäsittelyksi. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten toimeentulotuki ja sosiaalityö voidaan irrottaa toisistaan ja miten se vaikuttaa sosiaalityön tekemiseen. Tutkimus on etnografinen kuvaus muutoksesta. Empiirinen aineisto koostuu muutoksen aikana syntyneistä dokumenteista, tekijän omista kokemuksista ja kahden työntekijän haastattelusta. Toimeentulotuen ja sosiaalityön erottamisessa keskeisinä ongelmina on nähty asiakkaiden valikoituminen etuuskäsittelyyn tai sosiaalityön palveluun ja sosiaalityön tarpeen hukkuminen. Keskustelua on käyty myös siitä, mitä toimeentulotukityön tilalle ja mitä sosiaalityö ilman rahanjakoa on. Toimeentulotuen käsittelyn muuttaminen kirjalliseksi etuuskäsittelyksi antoi tilaa sosiaalityölle ja profiloi sosiaalityöntekijän tehtäväkuvaa. Toimeentulotukiasiakkuuteen kuuluu kuitenkin edelleen myös sosiaalityö. Perustelu lähtee ensisijaisesti yhteiskunnan tarpeista liittää toimeentulotukeen asiakkaan kannustamis- ja aktivoimistoimenpiteitä. Aktivointi voidaan nähdä myös asiakkaan mahdollisuutena kohentaa elämäntilannettaan. Uhkana on, että aktivointi peittää alleen laaja-alaisemman sosiaalityön, jossa työelämään integroinnin sijasta tavoitteena on arkipäivän selviytyminen, elämän hallinta ja köyhyydestä aiheutuvien ongelmien lieventäminen. Sosiaalityön työmuodot ovat säilyneet perinteisinä yksilökohtaisen asiakastyön menetelminä. 1990-luvulla esiin nostetut tehtävät kuten osallistava työ ja asiantuntijatehtävät ovat jääneet aktivointityön jalkoihin. Taloudellista tukea tarvitaan edelleen myös sosiaalityön välineenä. Tämä tuki voidaan erottaa varsinaisesta toimeentulotuesta ja sen tulee perustua harkintaan.
Graduni aihe on arki keskiaikaisissa kaupungeissa mustan surman aikana. Kaupungit, joihin tutkimukseni keskittyy, ovat Firenze, Siena ja Pistoia. Lähteinäni käytän toscanalaisia kronikkatekstejä: Firenzestä kertovat Giovanni ja Matteo Villanin Istorie, sekä Marcionne di Coppo di Stefanon Cronaca Fiorentina, Sienasta Agnolo di Tura del Grasson Cronaca Senese ja Pistoiasta Anonyymin Storie Pistoresi. Kaikki tekstit ovat italiaksi kirjoitettuja, ja editoituja. En seuraile mitään tiettyä teoriaa, vaan yhdistelen elementtejä eri historiagenrejen tutkimusaiheista pyrkien jonkinlaiseen, vaikkakin suppeaan, yleiskuvaan keskiaikaisesta arjesta kriisin aikana. Tutkin aihetta neljästä eri näkökulmasta. Aloitan käsittelemällä kaupunkeja elinympäristöinä taudin aikana, jolloin huomio kiinnittyy siihen, kuinka kulkutauti näkyi eri tavoin kaupunkien katukuvassa, ja minkä takia. Taudin aikana ihmiset halusivat vältellä toistensa seuraa, sillä rutto tiedettiin hyvin hanakasti tarttuvaksi. Siihen sairastuneiden oli hyvin vaikeaa saada apua ja hoivaa edes perheenjäseniltään, ja monesti heidät jätettiin oman onnensa nojaan kuolemaan. Ruumiita syntyi niin paljon, että ne muodostuivat pian kaupungeissa ongelmaksi: ne oli kuitenkin saatava johonkin, mutta haudankaivajat eivät ehtineet kaivaa jokaiselle omaa kuoppaa ja pian maa-alakin alkoi loppua. Ihmisten toisaalta vältellessä toisiaan ja toisaalta niin suuren joukon kuoltua kaupungit vaikuttivat tautien aikana autioilta. Seuraavaksi käsittelen kaupunkien hallintoa tässä kriisitilanteessa. Ihmiset pakenivat maaseudulle jos suinkin kykenivät, minkä seurauksena juuri kukaan niistä, jotka kaupunkia normaalisti hallitsivat, ei ollut tehtäviään hoitamassa. Kaupunkien hallinnoissa keskeytettiinkin muutamiksi kuukausiksi kaikki ne toimet, jotka eivät suoraan liittyneet puhtaanapitoon tai hautaamiseen. Järjestettiin erityisiä komiteoita, joiden tehtäviin kuului ruumiiden hautaaminen ja järjestyksenpito. Komiteoilla oli melko laajat valtuudet. Taudin leviämisen estämiseksi asetettiin myös rajoituksia tavaran ja ihmisten liikenteelle. Lisäksi joitakin toimia tehtiin sen ajatuksen perusteella, että musta surma oli Jumalan lähettämä rangaistus ihmiskunnalle, ja tätä vihaa haluttiin lepyttää estämällä moraalittomaksi katsottu toiminta. Tämäntyyppiset toimet olivat kuitenkin sivuosassa. Tämän jälkeen aiheena on työ ja talous taudin aikana. Ensiksi käsittelen työnteon lakkaamista tai hidastumista pahimpien ruttokuukausien aikana, joka johtui toisaalta siitä, että työvoima oli sairaana, kuollut tai vältteli ihmiskontakteja taudin pelossa, ja toisaalta taas edellisessä luvussa käsitellyistä tuonnin ja viennin rajoituksista. Näistä asioista seurasi, että lähes kaikesta oli pulaa ja monen asian hinta nousi huomattavasti. Viimeinen kappale käsittelee erityisesti työvoimapulaa ja työntekijöiden huomatessa itselleen edullisen tilanteen, heidän kasvaneita palkkavaatimuksiaan. Viimeinen kappale koskee vapaa-aikaa taudin aikana. Aihetta on hieman hankalaa tutkia, sillä lähteeni eivät aihetta juuri käsittele. Ensiksi kuvaan sitä, kuinka lähinnä alempien luokkien ihmisten tavat viettää vapaa-aikaa muuttuivat taudin takia joko heidän rikastuessaan tai muutoin vain todetessaan, että elämä on lyhyt ja siitä on nautittava hetkessä. Lopuksi käsittelen erilaisia kutsuja ja juhlia, joita kaupungeissa pidettiin taudin aikana. Mustaa surmaa on tutkittu paljon, samoin kuin keskiaikaista arkea, mutta jostakin syystä näitä kahta aihetta ei ole juuri yhdistelty. Aihetta sivutaan joissakin mm. talous- ja sosiaalihistorian tutkimuksissa, mutta ei kattavaksi kokonaisuudeksi saakka. Aiheen tutkiminen olisi kuitenkin mielekästä, sillä se voisi kertoa paitsi mustan surman aikaisesta elämästä, myös muiden kriisien aikaisesta arjesta keskiajalla.
Työnhaku koostuu monesta eri osa-alueesta. Se vaatii työnhakijalta selvittämistä, määrittämistä ja itsetuntemusta. Pitää miettiä, millaista työtä on hakemassa, mistä kanavista sen löytää, on osattava kuvata omat parhaat puolensa sekä tiivistää jopa vuosien työkokemus selkeäksi kokonaisuudeksi. Työelämässä ja työnhaussa eletään nyt murroskautta. Suomessa ja maailmalla puhututtaa kohtaanto-ongelma, joka tarkoittaa, että työvoiman tarve ja saatavuus eivät kohtaa. Vaatimukset oikeanlaisen osaamisen löytämiselle ja kehittämiselle kasvavat koko ajan. Tämän lisäksi käsitys työntekemisestä sekä työntekijöiden odotukset työtä kohtaan ovat muuttumassa. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Oikotie Oy. Opinnäytetyössä tutkitaan suomalaisten työnhaun haasteita ja ongelmakohtia. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä helmikuussa 2020. Vastauksia kyselyyn tuli 800. Opinnäytetyön teoriaosuudessa perehdytään työnhakuun ja rekrytointialaan Suomessa sekä palvelumuotoiluun ja sen prosesseihin. Opinnäytetyö painottuu palvelumuotoiluprosessin alkupäähän: asiakasymmärryksen lisäämiseen, ongelmien löytämiseen ja määrittelyyn sekä ratkaisuiden ideointiin. Opinnäytetyön ulkopuolelle on rajattu testaus, prototyypit sekä lopullinen tuotteistaminen. Tutkimuksen mukaan suomalaisten suurimmat työnhaun haasteet liittyvät sopivan työpaikan löytämiseen, oman osaamisen kuvaamiseen sekä työpaikan tai työantajan ilmapiirin selvittämiseen. Tutkimuksen pohjalta luotiin kehittämissuunnitelma työnhakijapersoonien ja -polkujen luomisesta. Työnhakijapersoonien ja -polkujen kuvaamisen pohjalta voidaan kehittää uusia tuote- ja palvelukonseptia helpottamaan työnhakijoiden työnhakua.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voiko tehtäväkierto osana osaamisen johtamisen prosessia edistää hiljaisen tiedon siirtymistä ja henkilöstön oppimista. Tutkimus toteutettiin Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä, joka on Panssariprikaatin joukkoyksikkö. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin päätehtävä on pääkaupunkiseudun ilmapuolustus. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui strategisen henkilöstöjohtamisen ja siitä rajattujen alakäsitteiden muodostamaan kokonaisuuteen. Henkilöstöjohtamisen teemoista tutkimus rajattiin osaamisen johtamiseen, josta tarkasteltiin yksikön ja organisaation oppimista käsittelevää tieteellistä keskustelua. Osaamisen johtamisen keinoista tutkimuksen kohteena oli tehtäväkierto. Sitä tarkasteltiin hiljaisen tiedon luomisen ja jakamisen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin suorittamalla fokusryhmähaastattelu Helsingin Ilmatorjuntarykmentin henkilöstölle. Haastateltavia ryhmiä oli neljä. Upseerit (sotatieteiden maisterit ja upseerin tutkinnon suorittaneet), nuoremmat upseerit (sotatieteiden kandidaatit), opistoupseerit ja aliupseerit haastateltiin omina ryhminään. Haastatteluihin osallistui kaksikymmentä henkilöä. Saatu aineisto litteroitiin sanatarkasti. Muodostuneesta aineistosta tehtiin laadullinen sisällönanalyysi teoriasidonnaisella menetelmällä. Tutkimustulokset osoittavat, että tehtäväkiertoa voidaan pitää yhtenä tehokkaana osaamisen johtamisen menetelmänä, koska se saa aikaan yksilöiden välistä vuorovaikutusta. Se mahdollistaa hiljaisen tiedon virtaamisen yksilöiden välillä sekä tietojen ja taitojen jakautumisen eri ihmisille tukien siten yksilöiden ja organisaation oppimista. Tutkimuksen empiirinen osuus tukee osittain tutkimuskirjallisuudesta tehtäviä johtopäätöksiä. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin ammattisotilaiden mielestä sotilaiden tehtäväkierto pitää ymmärtää enemmän nousujohtoisena uralla etenemisenä kuin osaamisen kehittämisen menetelmänä. Tehtäväkiertoa pidetään tavoiteltavana asiana, mutta riittämättömät henkilöstöresurssit eivät mahdollista sen toteuttamista. Tulevaisuudessa on tärkeää tutkimuksen avulla löytää parhaat käytännöt siihen, miten ihmisiin varastoitunutta hiljaista tietoa voidaan käyttää nykyistä paremmin uuden ja tärkeän tiedon tuottamisessa. Myös henkilöstöjohtamisen alan parhaiden käytänteiden jatkuva kehittäminen tutkimuksen avulla on tärkeää, koska työelämän rakenteet ja työn tekemisen tavat ovat jatkuvassa murroksessa. Ammattisotilaiden tehtäväkierron sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia pitäisi tutkia nykyistä enemmän. Puolustusvoimien on syytä tutkia ja kehittää entisestään henkilöstön rekrytointia ja sitouttamiskeinoja, koska kilpailu osaavasta henkilöstöstä kiristyy koko ajan.