Kaikki aineistot
Lisää
Opinnäytetyön aiheena oli yritysten välisen verkostoitumisen vahvistaminen yrittäjien osaamista ja yritysten liiketoimintaa monipuolistavana tekijänä. Kehittämishanke oli lähtöisin valittujen maaseutumatkailuyrittäjien ja matkailualan asiantuntijan halusta vastata toimialan kasvavaan kilpailuun tiivistämällä keskinäistä yhteistyötä monenkeskiseksi verkostotyöksi. Verkostoitumisen nykytila ja kehittämistarpeet selvitettiin yrittäjien haastattelujen perusteella ja vastaukset osoittivat panostusten olevan ajankohtaista. Motivaatioina kehittämistyöhön olivat toimijoiden verkostokyvykkyys, aiemmat yhteistyösuhteiden hyvät toimivuuskokemukset ja vahva yhteinen tahtotila vaikuttaa kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytyksiin. Päätavoitteena kehittämishankkeella oli rakentaa valitun yrittäjäryhmän kesken sisäistä ja ulkoista yrittäjyyttä tukeva strateginen verkostomalli. Verkostomallin tavoitteena oli yrittäjien osaamista yhdistämällä ja jakamalla edistää innovaatioita ja asiantuntijuutta maatilayrityksen palveluliiketoiminnassa. Verkostomallin kehitysteemoiksi nostettiin yrittäjien valitsemat, toimialaa tukevat aihealueet. Teemoina olivat lähiruoka, suosittelumarkkinointi, asiakkuuden-hallinta, sosiaalinen media ja yrittäjien hyvinvointi. Käytännön toiminta organisoitiin kokoontumalla vuoden 2010 aikana neljä kertaa. Yrittäjillä oli erityinen toive tavata toisensa ja saada vertaistukea keskustelemalla kasvotusten teemojen aihepiireistä. Verkostomallin toiminnan tuloksena syntyi tiiviimpi yhteistyö yritysten välille suosittelumarkkinoinnin ja tuottamiensa elintarvikeraaka-aineiden käytössä. Asiakkuudenhallinnan ja sosiaalisen median välineet otettiin käyttöön yrityksissä ja niiden hyväksikäyttö vahvistui huomattavasti verrattuna verkostomallia edeltävään aikaan. Yrittäjien mukaan myös työhyvinvoinnin edellytykset saivat uusia avauksia. Pieni ryhmä osoitti tehokkuutensa yritysten monipuolisessa verkostoportfoliossa. Johtopäätöksenä voidaan todeta verkostoyrittäjyyden olevan eri verkosto-tyypeissään elintärkeä toiminnan muoto nykyaikaiselle maaseutuyrittäjälle, johon kannattaa tulevaisuudessakin panostaa.
Taipale, Minna. ”Ei kai se auta, kuin uskoa tulevaisuuteen”. Kahden kulttuurin parit elämänmuutosten keskellä. Kevät 2017. 70 sivua, 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Tämä opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Familia ry:n kanssa, joka on monikulttuurisuustyötä tekevä kansalaisjärjestö. Tarkoituksena opinnäytetyössä oli kartoittaa kahden kulttuurin parien kokemuksia parisuhteen haasteista sekä heidän näkemyksiään tarjolla olevista palveluista. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada kerättyä tietoa kahden kulttuurin parien palvelutarpeista, jotta opinnäytetyön yhteistyökumppani voi tulevaisuudessa hyödyntää opinnäytetyön tuloksia palveluidensa kehittämisessä. Opinnäytetyön tutkimus rajattiin koskemaan vain niitä pareja, joissa toinen puolisoista oli saapunut Suomeen turvapaikanhakijana. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusta. Aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla kasvokkain, puhelimitse tai sähköpostitse. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän haastateltavaa eri puolilta Suomea. Yksi haastateltavista oli itse turvapaikanhakija, ja muut haastateltavat olivat parisuhteessa turvapaikanhakijan kanssa. Aineiston analyysi tehtiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kahden kulttuurin parit kokevat vertaistuen ja läheisiltä saatavan tuen merkityksen suureksi. Haasteiksi kahden kulttuurin parisuhteissa nähdään ensisijaisesti yhteiskunnan asettamat paineet ja negatiiviset asenteet. Kulttuurieroja haastateltavat eivät kokeneet kovin merkittäviksi haasteiksi, vaan niiden koettiin olevan myös parisuhteen voimavaroja. Kulttuuristen erojen nousemista parisuhteen vahvuuksiksi, tukevat yhteisten pelisääntöjen luominen ja avoin keskustelu. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan nähdä, että nämä parit elävät monin tavoin haasteellisessa elämänvaiheessa. Turvapaikkaprosessiin liittyvät haasteet ja pareja ympäröivä negatiivinen asenneilmapiiri vaikuttavat heidän parisuhteessaan. Turvapaikkaprosessin vaiheella sekä kohdatuilla asenteilla näyttää olevan merkitystä parien kokemuksiin palveluista sekä siihen, kuinka he kokevat yhteiskunnan suhtautuvan heidän parisuhteeseensa. Haastateltavat nostivat esille vertaistuen tärkeyden erityisesti parisuhteen alussa. Vertaistuki toisilta samankaltaisessa suhteessa olevilta koettiin omaa parisuhdetta tukevaksi ja hyvinvointia edistäväksi.
Suomessa tehdään vuositasolla miljoonia tunteja järjestö- ja vapaaehtoistyötä. Samaan aikaan kolmannen sektorin toiminta elää muutosvaihetta, eikä pelkästään tulevien maakunta- ja sote-uudistusten vuoksi. Kilpailu vähenevistä resursseista sekä uusien jäsenten rekrytointi mietityttävät monia toimijoita. Yksi merkittävä tekijä tulevaisuudessa tulee olemaan yhteistyö niin muiden 3. sektorin toimijoiden kuin kunnan kanssa. Resurssien pieneneminen näkyy myös kuntasetorilla. Samalla kuitenkin vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä kasvaa. Kunnat joutuvat pohtimaan uusia tapoja palveluntuotantoon sekä etsimään kolmannen sektorin tavoin uusia kumppanuuksia. Lappeenrannassa kolmas sektori on lisännyt keskinäistä yhteistyötään muutamien viime vuosien aikana. Alueelle on perustettu paikallisjärjestöjen etuja ajava katto-organisaatio, Etelä-Karjalan yhdistykset ry sekä työryhmä tuomaan kolmannen sektorin ääntä kuuluviin maakuntauudistuksen valmistelussa. Yhteistyö kunnan kanssa kuitenkin tarvitsee vielä kehittämistoimenpiteitä. Tässä Lappeenrannan kaupungin tilaamassa kehittämistyössä pyritään löytämään vastauksia ja ratkaisuja seuraaviin kysymyksiin: Kuinka kolmas sektori ja kunta voivat tehdä yhteistyötä vielä tehokkaammin? Millä uusin keinoin kunta voi parantaa järjestöjen ja vapaaehtoisten toimintaedellytyksiä? Entä miten kolmas sektori voi omissa organisaatioissaan kehittää toimintaansa kunnan suuntaan? Työssä pureudutaan alueen kolmanteen sektoriin ja sen tarpeisiin kunnan yhteistyökumppanina. Työn tavoitteena on etsiä ratkaisuehdotuksia, joita voi hyödyntää yhteistyön kehittämisessä järjestöjen toimialasta riippumatta. Työssä sivutaan myös tulevia suuria uudistuksia. Lisäksi kehittämistyössä pohditaan kulttuurituottajataustaisen välittäjätoiminnan mahdollisuuksia kunnan ja kolmannen sektorin liittymäpinnassa. Työssä hyödynnettiin lähestymistapoina tapaustutkimusta sekä piirteitä toimintatutkimuksesta. Menetelminä työssä on käytetty kyselyä, haastatteluita, benchmarkkausta sekä osallistavaa käytännön kokeilua, joka oli lähes 3000 hengen järjestötapahtuma Miun Lappeenranta. Teoriaosassa perehdytään järjestö- ja vapaaehtoistoimintaan – pohditaan termien määritelmää ja toiminnan merkitystä sekä kuvataan kentän toimintaa ja yhteistyön tapoja. Järjestö- ja vapaaehtoistyötä katsotaan tässä kehittämistyössä osana kunnan hyvinvointipolitiikkaa. Kehittämistyössä löydettiin niin vahvuuksia kuin kehittämistarpeita liittyen yhteistyöhön. Kaupunki on tehnyt kolmannen sektorin ja asukkaiden suuntaan rohkeita avauksia, joita voidaan jatkokehittää sekä hyödyntää laajemmin. Kehittämisideat pyrkivät hyödyntämään olemassa olevaa ja löytämään uudenlaisia lähestymistapoja. Järjestöjen palvelujen muokkaaminen selkeäksi kokonaisuudeksi kaupungin nettisivuille parantaa kunnan palvelujen saavutettavuutta. Samoin säännöllisesti kokoontuva keskustelufoorumi järjestötoimijoille ja julkishallinnon edustajille. Työn aineiston pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että tehokkaimmiksi keinoiksi edistää ja kehittää yhteistyötä koettiin yhteinen tila järjestötoimijoille sekä koordinaattorin palkkaaminen Lappeenrannan ja kolmannen sektorin liittymäpintaan. Työn aineistosta nousee esiin vahvana hyvä yhteistyön henki kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Yhteistyötä tehdään ja siihen halutaan panostaa. Menestyksekkääseen yhteistyöhön tarvitaan myös kunnan tuki. Nyt on kaupungin tilaisuus luoda vahva pohja kumppanuudelle, joka turvaa tulevissa muutoksissa kolmannen sektorin toimintaedellytykset sekä edistää asukkaiden hyvinvointia.
The education given by Jyväskylä Institute of Adult Education on Rural tourism vocational qualification aimed at developing the adult students' multiple know-how as a rural tourism entrepreneur and a qualified professional. The student's pedagogic guidance includes tailormade activities as described in the student's individual learning programme when completing flexi studies. The research topic of the development project was to find out the need of mentoring and the operating facilities in current adult flexi studies system as an alternative tothe modes of guidance offered to the student. The aim of the mentoring was to strengthen thestudent's working life orientation and to bring new aspects as part of the studies and totighten the cooperation between the parties connected to the studies. The actions were used to guide the student towards a sensible direction with regard to her learning and to supportthe reflexibility in studies. An important aim was to strengthen the own pedagogic guidance of the entrepreneur/student acting as a mentor and to understand the accomplishment path of rural tourism vocational qualification. Acting as a mentor gave an excellent and versatile view to this. Information on mentoring was given during the contact days. The needs and goalsof the mentoring were discussed in plenum and the rules of the activity were instructed. The trainer responsible of the examination added a mentoring body to the e-learning base. Most of the content was realized by conversations and commenting on various entrepreneurship fields. The mentor also took part in the demonstration session of the students. As a result of the development project the interaction between the students, trainers and the mentor was increased, the student's studying process was strengthened and more elements from working life skills were brought to guidance methods through mentoring. Mentoring supports well the learning process of an adult student and it is suitable as one of the guidance models in a studying programme.
Opinnäytetyöni on kirjastohistoriallinen tutkimus, jonka tutkimuskohteena ovat kirjapainotaidon ja kirjastojen historia Korean niemimaalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kirjapainotaidon ja kirjastojen synnyn ja historian vaiheiden selvittäminen sekä kehitykseen vaikuttaneiden tekijöiden tarkastelu Kolmen kuningaskunnan (57 eKr-668) aikakaudelta 2000-luvulle saakka. Tutkimuksella haluttiin myös lisätä aihetta käsittelevän suomenkielisen tiedon määrää. Tutkimuskohdetta on tarkasteltu Korean niemimaan yleisen historiallisen kontekstin ja elämän filosofian kautta. Tietoperusta koottiin pääasiassa kirjallisiin lähteisiin tutustumalla. Korea on historiallinen valtio, joka on ollut pitkän historiansa aikana useiden kulttuureiden ja suurvaltojen alaisuudessa. Korean historiassa oli kolme merkittävää dynastiaa: Yhdistynyt Silla-dynastia (668-935), Goryeo-dynastia (918-1392) sekä Joseon-dynastia (1392-1910). Vuonna 1910 Japani otti Korean hallintaansa, ja Koreasta tuli Japanin siirtomaa. Korea sai itsenäisyytensä takaisin vuonna 1945, jolloin Japani hävisi toisen maailmansodan. Vuonna 1950 alkaneen Korean sodan seurauksena Korea jakautui Etelä- ja Pohjois-Koreaksi. Kiinalainen kirjoitusjärjestelmä sekä buddhalaisten ja kungfutselaisten uskonnollisten tekstien yleistyminen antoivat alkusysäyksen kirjapainotaidolle ja kirjallisuuden synnylle Koreassa. Puulaattapainoa käytettiin ensimmäisen kerran jo ennen 700-lukua, ja 1400-luvulla korealaisen kirjoitusjärjestelmän ilmestyessä kirjapainotaito oli kehittynyt täyteen kukoistukseensa. Kansankielisen kirjoitusjärjestelmän sekä metallisten irtokirjasimien keksimisen myötä painotuotteiden valmistaminen nopeutui, ja kansalaisten lukutaitoisuus parani. Kirjallisuudesta tuli kulttuurillisen kehityksen osoitus. Kirjastot kehittyivät osana korealaista kulttuuria. Ensimmäiset kirjastot olivat temppeleiden, koulujen tai kuninkaan hovin yhteyteen perustettuja arkistoja ja kirjakokoelmia. Mongolien sotaretket Korean niemimaalle saivat aikaan sen, että kirjallista perintöä haluttiin suojella ja kirjoja haluttiin säilöä johonkin tiettyyn paikkaan. Muinaisina aikoina kirjastolla tarkoitettiinkin säilytyspaikkaa kirjoille. Kirjasto ja kirjastopalvelut olivat käsitteinä tuntemattomia 1900-luvulle saakka, jolloin moderni julkinen kirjastolaitos saapui Koreaan Japanin siirtomaahallituksen kautta. Japanin siirtomaavallan aikakausi sekä Korean sota 1950-luvulla aiheuttivat lukuisia esteitä kirjastojen kehityksen tielle, mutta kirjastonhoitajien sitkeyden ja päättäväisyyden ansiosta kirjastolaitos onnistui kehittymään toimivaksi ja tärkeäksi osaksi korealaista yhteiskuntaa ja kulttuuria
Opinnäytetyön aiheena oli suunnitella ja toteuttaa taidetekstiili asiakastyönä yksityiselle henkilölle. Suunnittelun lähtökohtana olivat asiakkaan esittämät toiveet ja tilan asettamat vaatimukset. Taidetekstiili toteutettiin huovutuk-sen ja kirjonnan keinoin. Opinnäytetyössä tekijä perehtyi valon vaikutukseen tilassa ja värien vaikutukseen sisustuksessa. Opinnäytetyöprosessin aikana tekijä laati neljä tunnelmataulua luonnostelun pohjaksi sekä selvittääkseen asiakkaan mieltymyksiä. Luonnostelu tapahtui piirtämällä, maalaamalla ja kuvankäsittelyohjelmalla. Tekijä esitteli asiakkaalle luonnoksia, joista asiakas valitsi toteutettavan taidetekstiilin. Opinnäytetyön tuloksena syntyi uniikki taidetekstiili omakotitalon olohuoneen seinälle.
Matkailu on kasvava ala, Pirkanmaalla matkailun toivotaan lisääntyvän myös Tampereen ympäristökunnissa. Maaseudulla matkailupalvelu ovat suurelta osin mikroyritysten tuottamia ja alueen matkailun kehittämisessä tulee huomioida näiden yritysten tarpeet ja toiveet. Tässä työssä selvitetään, minkälaisia matkailualan mirkoyrityksiä Pirkanmaalla on, mitkä ovat niiden kehittämistarpeet sekä yhteistyötoiveet. Tutkimus toteutettiin mirkoyrityksille lähetettävällä kyselyllä. Kysely toteutettiin kvantitatiivisena kyselynä, joka toimitettiin sähköisellä lomakkeella. Kysely sisälsi avoimia sekä strukturoituja kysymyksiä. Tutkimukseen vastasi 56 yrityksen edustajat. Tutkimustuloksena selvisi, että Pirkanmaan matkailualan yritykset ovat suurelta osin (84 %) alle kolme henkilötyövuotta työllistäviä yrityksiä, ja yli kolme henkilötyövuotta työllistäviä yrityksiä on 16 %. Yritykset jakautuvat melko tasan kokoaikaisesti ja osa-aikaisesti toimiviin matkailuyrityksiin. Tärkeimmiksi kehittämistarpeiksi yritykset kokivat markkinoinnin, tuotteistamisen ja tuotekehityksen sekä kannattavan ja taloudellisen toiminnan. Yhteistyöltä toivotaan eniten yhteisten tuotepakettien kehittämistä sekä yhteistä markkinointia ja myyntiä. Johtopäätös on, että Pirkanmaalla on pieniä osin sivutoimisesti ja osa-aikaisesti toimivia yrityksiä. Tutkimustulosten perusteella yritykset luokiteltiin toimialan, koon, kasvuhalukkuuden sekä kehittämistarpeiden mukaan neljään eri luokkaan. Tämä tutkimus ja matkailuyritysten luokittelu auttaa Pirkanmaan matkailun ja matkailuyritysten kehittymistä, kehittämistoimien suuntaamista sekä matkailualan toimijoiden yhteistyön suunnittelua.
Suomen terveydenhuollossa ei ole määritelty yhtenäistä käytäntöä lantionpohjan lihasharjoittelun ohjauksesta raskauden aikana, vaikka raskauden aikaisella lantionpohjan lihasharjoittelulla on tutkimusten mukaan lantionpohjan toimintahäiriöitä ennaltaehkäiseviä ja hoidollisia vaikutuksia. Käypä Hoito -suosituksessakin todetaan, että lantionpohjan lihasharjoittelun ohjaaminen osana äitiysneuvolatoimintaa sopisi hyvin Suomen terveydenhuoltoon. Opinnäytetyön tarkoituksena oli vaikuttaa Jyväskylän äitiysneuvolan terveydenhoitajien valmiuksiin toteuttaa lantionpohjan lihasharjoittelun ohjausta käytännön työssä ja sitä kautta pyrkiä vaikuttamaan odottavien äitien terveyteen ja hyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa kaksi toiminnallista ohjaustuntia äitiysneuvolan terveydenhoitajille raskauden aikaisesta lantionpohjan lihasharjoittelusta ja sen ohjaamisesta. Työn toisena tavoitteena oli selvittää osallistujien ajatuksia ja kokemuksia lantionpohjan lihasharjoittelun ohjaamisesta sekä ohjaustuntien vaikutusta osallistujien ohjausosaamisen kehittymiseen. Kehittämistyön teoriapohja ja ohjaustuntien sisältö laadittiin systemaattisen tiedonhaun, yksittäisten tutkimushakujen, kirjallisuuden, Käypä Hoito –suositusten ja sähköisten tiedonantojen perusteella. Tutkimushaku suoritettiin PubMed, Pedro ja Cinahl –tietokannoista ja työhön valittiin vain 2010 jälkeen julkaistuja, englanninkielisiä artikkeleita. Ohjaustunneille osallistuneet (n=39) vastasivat kirjalliseen palautekyselyyn, jonka mukaan ohjaustunti sisälsi uutta tietoa lantionpohjan lihasharjoittelusta ja sen ohjaamisesta. Kaikki osallistujat uskoivat ohjaustunnilla olevan vaikutusta käytännön työhön, etenkin toistuvan ohjauksen, puheeksi oton ja oman ohjauksen selkiytymisen näkökulmista. Ohjaustuntien toteuttaminen edesauttoi äitiysneuvolan terveydenhoitajien ohjausosaamisen kehittymistä.
Opinnäytetyön keskeisenä tavoitteena oli antaa Kuopion kaupungille sekä sen ruokapalvelutuottaja Servicalle kei-noja edistää kouluruokailua eri tavoin. Opinnäytetyöprosessin aluksi kartoitettiin Suomessa kouluruokailun edistä-miseksi toteutettuja projekteja sekä käytiin läpi Kuopion kaupungin ja Servican nykytilanne kouluruokailuun liittyen. Niistä koottiin lehdistötilaisuudessa pidettävä esitys, jossa tekijät antoivat Kuopion kaupungille ja Servicalle paran-tamisehdotuksia kouluruokailun edistämiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli koota kehittämisideoita Kuopion kau-pungille ja Servicalle, jotta ne voisivat kehittää kouluruokailua asiakkaiden eli oppilaiden näkökulmasta. Toimeksiantajana opinnäytetyössä on Savonia-ammattikorkeakoulu. Suomessa maksuton kouluruokailu on lain velvoittama ja osa opetussuunnitelmaa. Kouluruoan tarjoaminen alkoi vuonna 1948 ja se on kehittynyt vuosikymmenien kuluessa. Kouluruokailu on osa oppilaiden hyvinvointia ja kasvua, se edistää terveyttä, ruokailutapoja sekä suomalaista ruokakultturia. Suomalainen kouluruokailu on huippuluokkaa ja maailmanlaajuisesti tunnettua. Kouluruokailuun ja ruokalistojen suunnitteluun on annettu tarkat kriteerit perusopetuslaissa. Kouluissa tarjottava ruoka perustuu kouluruokasuosituksiin sekä valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2008 antamiin ravitsemussuosituksiin. Kouluruokalounaan tulee kattaa yksi kolmasosa päivän energiatarpeesta, sen tulee olla myös maukas ja terveellinen sekä toteuttaa suositellut ravintoarvot. Kouluruokalounas tulee tarjota säännöllisesti kerran päivässä. Tarvittaessa oppilailla tulee olla myös mahdollisuus välipalaan. Ruokailuympäristön tulee olla tarkoitukseen sopiva ja viihtyisä. Ruokalistasuunnittelulla vaikutetaan tehtäviin elintarvikehankintoihin sekä varastointiin, se myös vaikuttaa ruokalistan sisältöön. Ruokavalion tulee olla monipuolinen, nautittava, tasapainoinen ja värikäs. Eri ainesosia tulee olla tarjolla kohtuullisesti. Erilaiset rakenteet ja muodot sekä vihannesten ja kasvisten runsas esillelaitto tekevät ateriasta houkuttelevamman. Muista Pohjoismaista Ruotsissa on maksuton kouluruokailu ja kouluruokaneuvosto, jonka kautta oppilaat voivat vaikuttaa kouluruokailuun. Islannissa laki määrää tarjottavaksi terveellistä ruokaa. Tanskassa ja Norjassa vain harva koulu tarjoaa lämpimän kouluruokalounaan, usein lounaaksi on tarjolla leipää ja kasviksia sekä hedelmiä. Yhdysvalloissa kouluruoka on usein valmiiksi pakattua ja epäterveellistä. Isossa-Britanniassa kouluruokailua kehitetään terveellisemmmäksi, Skotlannissa tarjotaan maksullisia kouluruokalounaita. Englannissa on vuodesta 2014 asti ollut käynnissä kokeilu maksuttomasta kouluruoasta 4-7 – vuotiaille lapsille. Tehdyistä ehdotuksista kävi ilmi, että oppilaiden osallistumisella kouluruokailun suunnitteluun on positiivinen vaiku-tus. Oppilaat voivat osallistua kouluruokalounaan järjestämiseen esimerkiksi tilojen- tai ruokalistojen suunnittelulla tai jätteen määrän käsittelyllä. Myös kouluruokalounaan ympärille rakennetut positiivisen imagon tapahtumat sekä kouluruokalounaan uudelleen brändäys lisäävät arvostusta kouluruokaa kohtaan. Kotimaisten raaka-aineiden sekä lähiruoan käyttö kouluruokalounaalla lisäävät arvostusta sitä kohtaan. Kouluruokadiplomilla koulu osoittaa täyttä-vänsä annetut kriteerit ravitsemuksellisesti, kasvatukselliseksi sekä ekologisesti.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia lastentarhanopettajien toteuttamaa tunnekasvatusta yhteistyöpäiväkodissa. Opinnäytetyössä havainnoitiin lastentarhanopettajien toimintaa ja 2–5-vuotiaiden lasten tunnekasvatustuokioita sekä haastateltiin tutkimukseen osallistuneita lastentarhanopettajia. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää lastentarhanopettajien ajatuksia päiväkodin tunnekasvatuksesta ja sen kehittämiskohdista. Työn teoriaosuudessa käydään läpi 2–5-vuotiaan lapsen tunne-elämän kehitystä, sosiaalisia taitoja ja tunnetaitojen tukemista. Työssä kerrotaan lastentarhanopettajan toiminnan merkityksestä lapsen tunnetaitojen tukemisessa varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyössä korostuu kasvattajan ja lapsen välinen vuorovaikutus sekä lapsen osallisuus varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä erään Helsingin kaupungin päiväkodin kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2017 havainnoimalla tunnekasvatustuokioita ja haastattelemalla lastentarhanopettajia. Tutkimusaineisto on analysoitu laadullisella sisällön analyysillä. Tulokset osoittavat, että tunnekasvatusta pidetään tärkeänä ja isona osana lastentarhanopettajan työnkuvaa ja yhteistyöpäiväkodin toimintaa. Tutkimustulokset osoittivat tunnekasvatuksen olevan päivittäistä, arjen vuorovaikutustilanteissa tapahtuvaa tunteiden tunnistamista ja sanoittamista. Kasvattajan läsnäolo ja tunteisiin eläytyminen lasten kanssa sekä kasvattajan vuorovaikutus suhteessa lapsiin nousivat haastatteluissa tärkeiksi asioiksi tunnekasvatuksen toteuttamisessa. Kasvatusyhteistyön tärkeys tunnekasvatuksen toteutuksessa korostui haastatteluissa. Tunnekasvatustuokioiden havainnoinneista tärkeimmiksi tuloksiksi nousivat käytetyt menetelmät, oppimisympäristön järjestäminen ja lastentarhanopettajien toiminta tuokioilla. Käytetyimpinä tunnekasvatuksen menetelminä tutkimuspäiväkodissa olivat sadut ja tunnekuvat.
The composition and abundance of phytoplankton is an important factor defining ecological status of marine and freshwater ecosystems. Chemotaxonomic markers (e.g., pigments and fatty acids) are needed for monitoring changes in a phytoplankton community and to know the nutritional quality of seston for herbivorous zooplankton. Here we investigated the suitability of sterols along with fatty acids as chemotaxonomic markers using multivariate statistics, by analyzing the sterol and fatty acid composition of 10 different phytoplankton classes including altogether 37 strains isolated from freshwater lakes. We were able to detect a total of 47 fatty acids and 29 sterols in our phytoplankton samples, which both differed statistically significantly between phytoplankton classes. Due to the high variation of fatty acid composition among Cyanophyceae, taxonomical differentiation increased when Cyanophyceae were excluded from statistical analysis. Sterol composition was more heterogeneous within class than fatty acids and did not improve separation of phytoplankton classes when used alongside fatty acids. However, we conclude that sterols can provide additional information on the abundance of specific genera within a class which can be generated by using fatty acids. For example, whereas high C16 ω-3 PUFA (polyunsaturated fatty acid) indicates the presence of Chlorophyceae, a simultaneous high amount of ergosterol could specify the presence of Chlamydomonas spp. (Chlorophyceae). Additionally, we found specific 4α-methyl sterols for distinct Dinophyceae genera, suggesting that 4α-methyl sterols can potentially separate freshwater dinoflagellates from each other.
Spatial and seasonal variation in the abundance and composition of phytoplankton and other basal resources (bacteria, terrestrial detritus) influence the availability of essen-tial polyunsaturated fatty acids (PUFA) for upper trophic levels in lake food webs. We studied accumulation, composition and content of fatty acids in planktivorous ven-dace (Coregonus albula) muscle tissue during the summer feeding period (May to late September) in six boreal lakes. Vendace muscle fatty acid content increased from ~17.7 mg/g DW to ~28.1 mg/g DW from spring to summer, corresponding to a ~59% increase in total fatty acids. PUFA accounted for 45%–65% of all fatty acids, and the most abundant fatty acid was docosahexaenoic acid (DHA, 22:6n- 3). The DHA con-tent remained relatively constant throughout the sampling period (~7–8 mg/g DW), but the proportion of DHA decreased from ~40% in spring to ~30% in summer and autumn. The decrease in DHA proportion was due to accumulation of other fatty acids, primarily C18 PUFA (predominantly synthetised by algae) and monounsaturated fatty acids. A similar fatty acid accumulation pattern was observed in lipid storing co-pepods, an important prey for planktivorous vendace. The abundance of bacterial and terrestrial biomarker fatty acids in vendace muscle and prey items was low (<5% and <0.1% respectively). The increase in weight and the deposition of internal energy stores in vendace were achieved predominantly by algae- based food chain. This has ecological implications, as vendace requires sufficient lipid stores for reproduction in autumn and survival over winter.
Elevated concentrations of dissolved organic carbon (DOC) promote browning of lakes, which alters the physicochemical properties of water and ecosystem functioning. However, browning‐induced changes in basal production of polyunsaturated fatty acids from the n‐3 and n‐6 families (n‐3 and n‐6 PUFA) in lakes are not fully understood. The concentrations of PUFA, which are micronutrients required to maintain growth and reproduction of consumers, have been suggested to either rise or decline in seston as a response to lake browning. Elevated DOC concentrations may also promote bacterial biomass and production and thus potentially increase the concentration of bacterial fatty acids (BAFA) in seston. We analyzed phytoplankton, bacteria and heterotroph biomasses, the taxonomic composition of phytoplankton, and the concentrations and mass fractions of bioseston PUFA, BAFA, eicosapentaenoic, and docosahexaenoic acids in ten boreal lakes in eastern Finland, with DOC concentration ranging from 2.8 to 18.7 mg/L. Our results showed that the abundance of PUFA in seston depended on the responses of phytoplankton biomass and community composition to lake browning. Lake browning increased seston PUFA and BAFA concentrations (expressed as µg/L) but not the contents (expressed as µg/mg bioseston C). Although low DOC lakes had a favorable phytoplankton community (in terms of PUFA content), the phytoplankton biomass in these oligotrophic lakes was so low that the concentration of PUFA remained low compared to high DOC lakes. The increasing concentration of PUFA in bioseston along the DOC gradient was mainly due to the increasing biomass of nuisance alga Gonyostomum semen . However, Gonyostomum may be too large for small‐sized zooplankton to ingest, and thus, the trophic transfer of PUFA may be impaired. The trajectories for lake browning and the basal production of PUFA also may depend on the source of carbon and associated nutrient loading; DOC and nutrient loading from agricultural areas may promote cyanobacteria dominance and decrease PUFA availability in lakes, while DOC runoff from more acidic and nutrient‐poor peatlands may promote Gonyostomum dominance and increase seston PUFA concentration.
Analyses of carbon stable isotopes are often used to estimate the contributions of allochthonous and autochthonous dietary resources to aquatic consumers. Most pelagic food web studies assume that all phytoplankton taxa have a similar δ13C value. We studied pelagic food web compartments (dissolved inorganic carbon [DIC], phytoplankton, bacteria, seston, cladoceran zooplankton) in 12 small (< 0.1 km2) lakes in southern Finland. These lakes were classified as oligotrophic, mesotrophic, eutrophic, and dystrophic based on their concentrations of total phosphorus and dissolved organic carbon. Additionally, we studied phytoplankton photosynthetic carbon fractionation (εp) in laboratory conditions. The photosynthetic fractionation in 28 phytoplankton cultures from nine different phytoplankton classes varied significantly at the class level, and fractionation correlated significantly with the DIC concentration of the growth media. In small boreal lakes, the δ13C values of different phytoplankton taxa, as directly measured or estimated from the δ13C values of biomarker fatty acids, varied greatly (−18‰ to −44.5‰). Phytoplankton δ13C values varied significantly by lake type and were most depleted in dystrophic lakes even though the δ13C values of the DIC was similar to mesotrophic lakes. Further within-taxa variation was found between lakes and between different depths within a lake. Vertical samples from dystrophic lakes also showed lower εp in the phytoplankton from meta- and hypolimnion, possibly as a result of reduced light intensity. Altogether, in nine of the 10 sampled lakes, the δ13C values of cladoceran zooplankton were between the minimum and the maximum phytoplankton δ13C value of each lake, and thus, phytoplankton alone could explain zooplankton δ13C values. We conclude that stable isotope mixing models should take into account carbon variation among different phytoplankton taxa.
Many lakes in the northern hemisphere are browning due to increasing concentrations of terrestrial dissolved organic carbon (DOC). The consequences of lake browning to littoral invertebrates, however, are not fully understood. We analyzed community structure and fatty acid (FA) profiles of littoral invertebrates in humic (DOC-rich) and clear-water lakes in Eastern Finland. We found higher abundance of chironomids (Diptera: Chironomidae) in humic compared to clear-water lakes, whereas stoneflies (Plecoptera) and mayflies (Ephemeroptera: Baetidae) were more abundant in clear-water lakes. Taxon explained 65% of the differences in the FA composition of littoral invertebrates. However, the proportion and content of polyunsaturated FAs of several taxa were significantly higher in clear-water lakes compared to humic lakes. Our results reveal differences in both community structure and nutritional quality of littoral invertebrates for fish between humic and clear-water lakes.
Abstract Background: Osteoarthritis (OA) is the most common degenerative joint disease afflicting people in the Western world and has a strong genetic influence. The aim of this study was to examine the association of two known functional polymorphisms in the TGF-β inhibiting genes, asporin (ASPN) and cartilage intermediate layer protein (CILP), with hand OA and potential gene-occupational hand loading interaction. Results: Statistically significant interaction of the CILP rs2073711 T and ASPN D15 alleles with hand OA was observed (OR = 2.48, 95% CI 1.27—4.85, p = 0.008) in a Finnish hand OA cohort of 543 women (aged 45—63). When stratified by variation in working tasks, low variation of working tasks increased the risk further (OR = 3.00, 95% CI 1.35—6.66, p = 0.007). Based on the analysis of ASPN and CILP protein-coding regions, functional studies were performed with one observed variant, rs41278695 in the ASPN gene. Analyses showed that bone morphogenetic protein 2 (BMP2) mediated expression of aggrecan (Agc1) and type II collagen (Col2a1) was significantly suppressed (p = 0.011 and p = 0.023, respectively) in a murine chondrocytic cell line (ATDC5) with cells stably expressing ASPN rs41278695. Conclusions: The carriage of either ASPN D15 or CILP rs2073711 TT is associated with increased risk of symmetrical hand OA, particularly in individuals with low variation in work tasks. ASPN rs41278695 SNP had an effect on Agc1 and Col2a1 gene expression when induced with BMP-2 suggesting an effect on the cartilage extracellular matrix composition.
Valtatie 6 välillä Koskenkylä – Kajaani on Liikenne- ja viestintäministeriön maanteiden ja rautateiden pääväyliä ja niiden palvelutasoa koskevan asetuksen mukainen pääväylä (palvelutasoluokka I) ja kuuluu Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon (Trans-European Transport Network, TEN-T) tasolle kattava verkko. Osuudella Tykkimäki – Häkämäki valtatiellä 6 on suuri merkitys elinkeinoelämän kuljetuksille ja paikalliselle liikkumiselle. Kouvola RRT on Suomen ainoa TEN-T -ydinverkon rautatie- ja maantieterminaali. Valtaosa terminaalin maantiekuljetuksista käyttää aluevaraussuunnitelmassa suunniteltua valtatien 6 liittymää, joka nykytilanteessa on liikenne-turvallisuudelta ja toimivuudeltaan heikko kolmihaaraliittymä. Terminaalin arvioitu käyttöönottovuosi on 2023. Seuraavissa rakentamisen vaiheissa alueelle rakentuu logistiikka- ja yritysalue. Tämä aluevaraussuunnitelma on tehty palvelemaan Kullasvaara-Tykkimäki osayleiskaavan laatimista. Suunnitelmassa on määritelty valtatien kehittäminen pitkällä aikajänteellä. Liikenneverkko tullaan hyväksymään samanaikaisesti laadittavan Kullasvaara-Tykkimäki osayleiskaavan kautta. Tavoitetilan määrittämisessä on oletettu valtatien 6 Kouvolan kohta parannetuksi nelikaistaiseksi vuonna 2015 valmistuneen ja vuonna 2018 hyväksytyn yleissuunnitelman mukaisesti. Osuuden Tykkimäki – Kaipiainen yleissuunnitelman hyväksymispäätös on jo vanhentunut, mutta tavoitetilassa on varauduttu siinä esitettyyn valtatien poikkileikkaukseen. Valtatie 6 parannetaan suunnittelualueen länsipäässä kaksiajorataiseksi moottoritieksi ja itäpäässä nelikaistaiseksi keskikaidetieksi. Karjankadun (mt 373) kolmihaarainen tasoliittymä korvataan eritasoliittymällä, joka palvelee yhteytenä RR-terminaaliin ja katuverkkoon. Häkämäentien (mt 14613) ja Jyrääntien (mt 14616) liittymät valtatiellä muutetaan risteämiseksi. Nykyinen Karjalankatu muutetaan kaduksi ja jatketaan Häkämäentielle. Karjalankadulta rakennetaan uusi katuyhteys Kullasvaaran eritasoliittymään ja siitä valtatien pohjoispuolelle Maijanaroon. Jalankulku- ja pyöräilyverkostoa täydennetään. Aluevaraussuunnitelmassa on esitetty ratkaisu myös pelkän eritasoliittymän rakentamisesta. Parantamisen kustannusarvio on noin 25,5 miljoonaa euroa (MAKU 106,41; 2015=100). Hanke ei ole yhteiskuntataloudellisesti kannattava (h/k = 0,8). Tavoitteet toteutuvat hyvin erityisesti liikenneturvallisuuden osalta. Suunnitelmaratkaisu tukee hyvin terminaalialueen kehittämistä.
Many river ecosystems in the boreal zone have faced remarkable changes due to intensive human activities, including land-use changes in the catchments and channelization. Recently, restoration efforts have increased, hoping to restore a more natural hydromorphology. We studied the community structure of benthic macroinvertebrates (zoobenthos) in seven rivers in Eastern Finland, using samples that covered pre- and post-restoration periods, to examine how environmental metrics relate to the zoobenthos community structure, and the fatty acid (FA) composition and content of Ephemeroptera, Plecoptera, and Trichoptera nymphs and larvae. We also analyzed the FA composition and content of land-locked salmon (Salmo salar m. sebago) in three of the rivers and brown trout (Salmo trutta) in two of the rivers. Zoobenthos communities differed significantly among most of the rivers: 24% of the differences between the zoobenthos communities were driven by water quality parameters related to the loading of terrestrial organic matter (water color, pH, and iron concentration). Temporal changes in zoobenthos communities could not be fully attributed to restorations. The FA composition of zoobenthos was mostly explained by phylogenetic origin (47%). However, especially mayfly Heptagenia sulphurea (Ephemeroptera: Heptageniidae) had variable FA composition and content among the rivers suggesting an environmental quality indicator role for this species. FA composition and content of salmonids were mostly size-dependent (24%), but river identity also influenced their FA composition (22%). Our results indicate that water quality affects the availability of essential FAs for consumers by altering the zoobenthos community structure and their FA composition and content.
Littoral benthic primary production is considered the most important energy source of consumers in subarctic lakes. We analyzed essential fatty acid (EFA) and amino acid (EAA) content of 23 littoral benthic macroinvertebrate taxa as well as cladocerans and copepods from pelagic and littoral habitats of 8–9 subarctic lakes to compare their nutritional quality. Pelagic crustacean zooplankton had significantly higher EFA and total FA content (on average 2.6‐fold and 1.6‐fold, respectively) than littoral macroinvertebrates in all our study lakes. Specifically, docosahexaenoic acid (DHA), one of the most important EFA for juvenile fish, was almost exclusively found in pelagic copepods. In littoral macroinvertebrates, only Lymnaea (Gastropoda), Eurycercus (Cladocera), and Gammarus (Amphipoda) contained a low amount of DHA, whereas most littoral invertebrate taxa contained moderate amounts of eicosapentaenoic acid (EPA). The difference in DHA content may explain why so many generalist fish shift their diet to pelagic zooplankton at their peak abundance in mid/late‐summer. Meanwhile, the differences in EAA content between pelagic zooplankton and littoral invertebrates were much lower than for EFA suggesting a wider availability of EAA in subarctic lakes, except for methionine. In the studied subarctic lakes, EFA and EAA variation in consumers was more related to taxon‐specific than lake‐specific characteristics. This indicates that climate‐induced changes in the abundance and community structure of zooplankton vs. littoral macroinvertebrates will be important parameters in determining the availability of EFA and EAA to juvenile fish, and potentially fish production.
Stable isotope mixing models in aquatic ecology require δ13C values for food web end members such as phytoplankton and bacteria, however it is rarely possible to measure these directly. Hence there is a critical need for improved methods for estimating the δ13C ratios of phytoplankton, bacteria and terrestrial detritus from within mixed seston. We determined the δ13C values of lipids, phospholipids and biomarker fatty acids and used these to calculate isotopic differences compared to the whole-cell δ13C values for eight phytoplankton classes, five bacterial taxa, and three types of terrestrial organic matter (two trees and one grass). The lipid content was higher amongst the phytoplankton (9.5±4.0%) than bacteria (7.3±0.8%) or terrestrial matter (3.9±1.7%). Our measurements revealed that the δ13C values of lipids followed phylogenetic classification among phytoplankton (78.2% of variance was explained by class), bacteria and terrestrial matter, and there was a strong correlation between the δ13C values of total lipids, phospholipids and individual fatty acids. Amongst the phytoplankton, the isotopic difference between biomarker fatty acids and bulk biomass averaged -10.7±1.1‰ for Chlorophyceae and Cyanophyceae, and -6.1±1.7‰ for Cryptophyceae, Chrysophyceae and Diatomophyceae. For heterotrophic bacteria and for type I and type II methane-oxidizing bacteria our results showed a -1.3±1.3‰, -8.0±4.4‰, and -3.4±1.4‰ δ13C difference, respectively, between biomarker fatty acids and bulk biomass. For terrestrial matter the isotopic difference averaged -6.6±1.2‰. Based on these results, the δ13C values of total lipids and biomarker fatty acids can be used to determine the δ13C values of bulk phytoplankton, bacteria or terrestrial matter with ± 1.4‰ uncertainty (i.e., the pooled SD of the isotopic difference for all samples). We conclude that when compound-specific stable isotope analyses become more widely available, the determination of δ13C values for selected biomarker fatty acids coupled with established isotopic differences, offers a promising way to determine taxa-specific bulk δ13C values for the phytoplankton, bacteria, and terrestrial detritus embedded within mixed seston.
Small bowel adenocarcinoma (SBA) is an aggressive disease with limited treatment options. Despite previous studies, its molecular genetic background has remained somewhat elusive. To comprehensively characterize the mutational landscape of this tumor type, and to identify possible targets of treatment, we conducted the first large exome sequencing study on a population-based set of SBA samples from all three small bowel segments. Archival tissue from 106 primary tumors with appropriate clinical information were available for exome sequencing from a patient series consisting of a majority of confirmed SBA cases diagnosed in Finland between the years 2003–2011. Paired-end exome sequencing was performed using Illumina HiSeq 4000, and OncodriveFML was used to identify driver genes from the exome data. We also defined frequently affected cancer signalling pathways and performed the first extensive allelic imbalance (AI) analysis in SBA. Exome data analysis revealed significantly mutated genes previously linked to SBA (TP53, KRAS, APC, SMAD4, and BRAF), recently reported potential driver genes (SOX9, ATM, and ARID2), as well as novel candidate driver genes, such as ACVR2A, ACVR1B, BRCA2, and SMARCA4. We also identified clear mutation hotspot patterns in ERBB2 and BRAF. No BRAF V600E mutations were observed. Additionally, we present a comprehensive mutation signature analysis of SBA, highlighting established signatures 1A, 6, and 17, as well as U2 which is a previously unvalidated signature. Finally, comparison of the three small bowel segments revealed differences in tumor characteristics. This comprehensive work unveils the mutational landscape and most frequently affected genes and pathways in SBA, providing potential therapeutic targets, and novel and more thorough insights into the genetic background of this tumor type.
There is considerable interest in the pathways by which carbon and growthlimiting elemental and biochemical nutrients are supplied to upper trophic levels. Fatty acids and sterols are among the most important molecules transferred across the plant–animal interface of food webs. In lake ecosystems, in addition to phytoplankton, bacteria and terrestrial organic matter are potential trophic resources for zooplankton, especially in those receiving high terrestrial organic matter inputs. We therefore tested carbon, nitrogen, and fatty acid assimilation by the crustacean Daphnia magna when consuming these resources. We fed Daphnia with monospecific diets of high-quality (Cryptomonas marssonii) and intermediate-quality (Chlamydomonas sp. and Scenedesmus gracilis) phytoplankton species, two heterotrophic bacterial strains, and particles from the globally dispersed riparian grass, Phragmites australis, representing terrestrial particulate organic carbon (t-POC). We also fed Daphnia with various mixed diets, and compared Daphnia fatty acid, carbon, and nitrogen assimilation across treatments. Our results suggest that bacteria were nutritionally inadequate diets because they lacked sterols and polyunsaturated omega-3 and omega-6 (x-3 and x-6) fatty acids (PUFAs). However, Daphnia were able to effectively use carbon and nitrogen from Actinobacteria, if their basal needs for essential fatty acids and sterols were met by phytoplankton. In contrast to bacteria, t-POC contained sterols and x-6 and x-3 fatty acids, but only at 22%, 1.4%, and 0.2% of phytoplankton levels, respectively, which indicated that t-POC food quality was especially restricted with regard to x-3 PUFAs. Our results also showed higher assimilation of carbon than fatty acids from t-POC and bacteria into Daphnia, based on stable-isotope and fatty acids analysis, respectively. A relatively high (.20%) assimilation of carbon and fatty acids from t-POC was observed only when the proportion of t-POC was .60%, but due to low PUFA to carbon ratio, these conditions yielded poor Daphnia growth. Because of lower assimilation for carbon, nitrogen, and fatty acids from t-POC relative to diets of bacteria mixed with phytoplankton, we conclude that the microbial food web, supported by phytoplankton, and not direct t-POC consumption, may support zooplankton production. Our results suggest that terrestrial particulate organic carbon poorly supports upper trophic levels of the lakes.
PURPOSE: To chart clinical findings in individuals with keratitis fugax hereditaria (KFH) and the geographic distribution of their ancestors. DESIGN: A prospective cross-sectional study. METHODS: This study took place in a tertiary referral center with a cohort of 84 Finnish patients (55% female) from 25 families with the pathogenic nucleotide-binding domain, leucine-rich repeat (NLR) family pyrin domain containing 3 (NLRP3) variant c.61G>C. Observation procedures and main outcome measures were Sanger sequencing, clinical examination, corneal imaging, and a questionnaire regarding symptoms, quality of life, treatment, and comorbidities. RESULTS: The oldest members in each family were born in Ostrobothnia in Western Finland or in Southwestern Finland with historical ties to Sweden. One carrier was asymptomatic. Most (77%, 46/60) experienced their first attack between age 6 and 20 years. Three-quarters had unilateral attacks 3 to 5 times annually, primarily triggered by cold wind or air, or stress. Eighty percent (48/60) reported ocular pain (median, 7 on scale 1-10), conjunctival injection, photophobia, foreign body sensation, and tearing during attacks. Visual blur occurred in 75% (45/60) and 91% (55/60) during and after the attack, respectively, for a median of 10 days (range, 1 day-2 months). Forty-seven percent (39/60) had corneal oval opacities with irregular tomography patterns and mild to moderate decrease (20/60 or better) in best-corrected visual acuity that improved with scleral contact lenses. Except for headache in 40%, systemic symptoms were absent during the attacks. CONCLUSIONS: Symptoms and signs of KFH are restricted to the anterior segment of the eye and vary widely between individuals. We recommend scleral contact lenses as the first-line treatment for reduced vision. Allele frequencies suggest that KFH goes unrecognized in Sweden and populations with Scandinavian heritage.
Väestön ikääntymisen ja palveluympäristöjen digitalisoitumisen seurauksena varttuneista kuluttajista on tullut yhä tärkeämpi kohderyhmä digitaalisille palveluille ja tuotteille. Ikääntyvien kuluttajien tarpeita, toiveita ja palveluiden käyttötottumuksia ei kuitenkaan usein oteta huomioon yritysten liiketoiminnassa, markkinoinnin suunnittelussa tai palvelumuotoilussa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan varttuneiden, noin 50–65-vuotiaiden, kuluttajien kokemuksia digitaalisissa palveluympäristöissä. Tutkimustulokset osoittavat, että varttuneet kuluttajat kohtaavat erityisiä haasteita mutta myös uusia mahdollisuuksia digitaalisten palveluympäristöjen käyttäjinä. Vaikka yli 50- vuotiaat kuluttajat kokevat nuoria enemmän epämukavuutta teknologian käytössä, he suhtautuvat yhä myönteisemmin teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin. Varttuneet kuluttajat käyttävät älypuhelinta moniin käyttötarkoituksiin vielä nuoria harvemmin, mutta suosivat tablettitietokoneen käyttöä ja ovat aktiivisia verkko-ostajia sekä käyttävät digitaalisia palveluympäristöjä, kuten sähköyhtiön sähköisiä palveluja, jopa nuoria enemmän. Pitkän aikavälin tarkastelu osoittaa, että erot teknologian välttämättömäksi kokemisessa eri ikäluokkien välillä ovat pienentyneet, ja kuuluminen tiettyyn ikäryhmään ei yksinään ennakoi teknologian käyttöä myöhemmällä iällä. Iän lisäksi teknologian omaksuminen ja käyttö ovat yhteydessä myös yksilön koulutukseen, tulotasoon, kotitalouden rakenteisiin ja persoonallisuuden piirteisiin, jolloin tietyn ikäryhmän sisällä on runsaasti yksilöllisiä eroja teknologian käytössä. Tutkimus osoittaa myös, että aktiivinen vapaa-aika ja kuluttaminen vapaa-ajan tuotteisiin ja palveluihin edistävät ikääntyvien koettua hyvinvointia. Varttuneet kuluttajat ovat kiinnostuneita oman sosiaalisen, emotionaalisen ja fyysisen hyvinvointinsa ylläpitämisestä, mikä luo uusia mahdollisuuksia yritysten liiketoiminnalle, kuten uudenlaisen hyvinvointiteknologian kehittämiselle. Tuotteiden ja palvelujen koettu hyödyllisyys, helppokäyttöisyys, helppo saatavuus ja sopiminen osaksi kuluttajan arkielämää motivoivat kaikenikäisiä kuluttajia uusien digitaalisten palveluiden käyttämiselle.
Abstract Osteoarthritis (OA) is the most common degenerative joint disorder and genetic factors have been shown to have a significant role in its etiology. The first metatarsophalangeal joint (MTP I) is highly susceptible to development of OA due to repetitive mechanical stress during walking. We used whole exome sequencing to study genetic defect(s) predisposing to familial early-onset bilateral MTP I OA inherited in an autosomal dominant manner. A nonsynonymous single nucleotide variant rs41310883 (c.524C>T, p.Thr175Met) in TUFT1 gene was found to co-segregate perfectly with MTP I OA. The role of TUFT1 and the relevance of the identified variant in pathogenesis of MTP I OA were further assessed using functional in vitro analyses. The variant reduced TUFT1 mRNA and tuftelin protein expression in HEK293 cells. ATDC5 cells overexpressing wild type (wt) or mutant TUFT1 were cultured in calcifying conditions and chondrogenic differentiation was found to be inhibited in both cell populations, as indicated by decreased marker gene expression when compared with the empty vector control cells. Also, the formation of cartilage nodules was diminished in both TUFT1 overexpressing ATDC5 cell populations. At the end of the culturing period the calcium content of the extracellular matrix was significantly increased in cells overexpressing mutant TUFT1 compared to cells overexpressing wt TUFT1 and control cells, while the proteoglycan content was reduced. These data imply that overexpression of TUFT1 in ATDC5 inhibits chondrogenic differentiation, and the identified variant may contribute to the pathogenesis of OA by increasing calcification and reducing amount of proteoglycans in the articular cartilage extracellular matrix thus making cartilage susceptible for degeneration and osteophyte formation.
Microsatellite instability (MSI) leads to accumulation of an excessive number of mutations in the genome, mostly small insertions and deletions. MSI colorectal cancers (CRCs), however, also contain more point mutations than microsatellite‐stable (MSS) tumors, yet they have not been as comprehensively studied. To identify candidate driver genes affected by point mutations in MSI CRC, we ranked genes based on mutation significance while correcting for replication timing and gene expression utilizing an algorithm, MutSigCV. Somatic point mutation data from the exome kit‐targeted area from 24 exome‐sequenced sporadic MSI CRCs and respective normals, and 12 whole‐genome‐sequenced sporadic MSI CRCs and respective normals were utilized. The top 73 genes were validated in 93 additional MSI CRCs. The MutSigCV ranking identified several well‐established MSI CRC driver genes and provided additional evidence for previously proposed CRC candidate genes as well as shortlisted genes that have to our knowledge not been linked to CRC before. Two genes, SMARCB1 and STK38L, were also functionally scrutinized, providing evidence of a tumorigenic role, for SMARCB1 mutations in particular.