Kaikki aineistot
Lisää
Ihmisten määrä jatkaa nopeaa kasvuaan ja kasvavissa yhteisöissä virusten leviäminen on entistä helpompaa. Siksi virusten solujen infektointimekanismien ymmärtäminen on tärkeää. Se on myös edellytyksenä taistelussa viruksia vastaan, sillä sen tiedon pohjalta on mahdollista kehittää toimia lääkkeitä ja rokotteita niitä vastaan. Virusten äärimmäisen nopea evoluutio vaikeuttaa tätä prosessia huomattavasti, sillä niiden genomeihin syntyy mutaatioita yleensä noin yksi mutaatio jokaista replikaatiota kohden. Influenssaviruksia on tutkittu jo monia kymmeniä vuosia ja niiden infektiomekanismit ovat jo varsin hyvin tiedossa. Silti influenssaviruksissa kuitenkin tapahtuu aina aika ajoin yllättäviä reassortaatioita, joiden seurauksena syntyy uusia kantoja. Reassortaatioiden seurauksena vanhoja kantoja vastaan valmistetuista rokotteista voi hyvin nopeasti tulla hyödyttömiä, sillä uudet kannat voivat levitä nopeasti ympäri maailmaa. Ebolavirus toimii pelottavana esimerkkinä siitä, kuinka nopeasti tappava virus voi ilmaantua ja levitä laajalle alueelle. Onkin nopeasti saatava selville viruksen leviämistavat, jotta sen leviäminen saadaan pidettyä kurissa. Myös kansainvälinen yhteistyö on tärkeässä roolissa, sillä kehitysmailla ei ole valmiuksia kyetä yksin estämään virusten leviämistä ja kehittää hoitokeinoja niitä vastaan.
Sydämen vajaatoiminta on tappava sairaustila. Koko väestöstä sydämen vajaatoimintaa sairastaa noin 1–2 %. Sairaalahoitoon sydämen vajaatoiminnan vuoksi joutuneen potilaan riski menehtyä on seuraavan vuoden aikana yli 20 %. Hyvällä hoidolla pystytään kuitenkin vaikuttamaan sydämen vajaatoiminnan ennusteeseen. Hoitotyön tutkimussäätiön mukaan ennustetaan vuoteen 2030 mennessä olevan 14 prosenttia yli 75-vuotiaista sydämen vajaatoimintaa sairastavia potilaita. Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvailla sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan omahoitoa ja siihen liittyviä haasteita. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa omahoidosta ja siinä esiintyvistä haasteista, jonka avulla voidaan kehittää potilaan omahoidon ohjausta. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Työn aineisto on rajattu vuosien 2015-2020 julkaisuihin ja koostuu neljästätoista (n=14) englanninkielisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiimme. Aineisto on analysoitu induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen. Sisällönanalyysissä muodostui pääluokkia kolme, yläluokkia kahdeksan ja alaluokkia kaksikymmentä. Tämän kirjallisuuskatsauksen keskeisinä tuloksina oli, että perheen ja hoitajan tuki parantaa omahoitoa ja siihen liittyvää käyttäytymistä. Tulosten mukaan mitä vähemmän potilaat noudattavat hoitosuosituksia, sitä useammin he joutuvat sairaalahoitoon tai kuolevat sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Potilaiden fyysiset, kognitiiviset ja emotionaaliset rajoitukset ovat haasteita omahoidossa. Omahoidossa huomioitavia hoitosuosituksia ovat vähäsuolaisuus- ja rasvaisuus ruokavaliossa, nesteen saannin rajoittaminen, lääkehoidon oikea ja säännöllinen käyttö, fyysisen liikunnan harjoittaminen sekä sydämen vajaatoiminnan oireiden havaitseminen. Jatkotutkimusaiheeksi nousi potilaiden omia kokemuksia omahoidosta ja sairauden kanssa elämisestä haastattelun muodossa sekä niiden konkreettisten asioiden tutkiminen, joita hoitohenkilökunta tai omahoitajat voivat tehdä auttaakseen potilasta toteuttamaan hyvää omahoitoa. Tästä työstä hyötyvät sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat, heitä hoitava hoitohenkilökunta, potilaiden omaiset sekä hoitotyön opiskelijat.
Leishmaniaasi on Leishmania-sukuun kuuluvien alkueläinten aiheuttama trooppinen tauti, joka leviää hietakärpäsen välityksellä. Leishmaniaasi koskettaa enimmäkseen hyvin köyhiä ihmisiä kehitysmaissa. Leishmaniaasia on neljä päätyyppiä, joista yksi, viskeraalinen leishmaniaasi, on hoitamattomana tappava. Viskeraalista leishmaniaasia aiheuttaa L. donovani Itä-Afrikassa ja Intian niemimaalla sekä L. infantum Välimeren ympäristössä ja eteläisessä Amerikassa. Leishmania-parasiitilla on kaksi muotoa: flagellallinen promastigoottimuoto, joka elää hietakärpäsen vatsassa, sekä flagellaton amastigoottimuoto, joka elää ja lisääntyy valkosolujen sisällä. Kaikilla nykyään käytössä olevilla lääkkeillä on vakavia haittavaikutuksia ja ne tulee antaa terveydenhoidon ammattilaisten valvonnassa. Myös resistenssiä esiintyy kasvavaan tahtiin. Uusille lääkkeille on siis todellinen tarve. Tämän työn tarkoituksena oli syntetisoida pieni molekyylikirjasto bentsoksadiatsolijohdannaisista, koska rakenteeltaan samankaltaisilla yhdisteillä oli aiemmin huomattu olevan aktiivisuutta L. donovania vastaan. Nämä yhdisteet oli tarkoitus testata yhteistyölaboratoriossa in vitro -kokeilla L. donovanin amastigoottimuotoa vastaan. Kirjastoa varten onnistuttiin syntetisoimaan 10 johdannaista, joista osa syntetisoitiin aiemmin raportoidun seitsenvaiheisen synteesireitin avulla, osalle suunniteltiin uusi synteesireitti. Kaikki synteesireitit ja suunnitelmat on kuvailtu tarkoin tässä työssä. Valitettavasti aktiivisuustestien tuloksia ei ehditty saada tämän työn kirjoittamiseen mennessä, joten rakenne-aktiivisuussuhteita ei voitu käsitellä. Työssä on kuitenkin pohdittu minkälaista tietoa syntetisoitujen yhdisteiden avulla voidaan mahdollisesti saada rakenteeltaan samankaltaisen yhdisteiden L. donovanin vastaisesta aktiivisuudesta.
Eturauhassyöpä on toiseksi yleisin tapausmäärältään ja viidenneksi yleisin kuolinsyy maailmanlaajuisesti miehillä. Eturauhassyövän hoitoon on monia menetelmiä, kuten leikkaus, sädehoito, hormonaaliset hoidot tai kemoterapia. Ei-tappava primaarinen eturauhassyöpä voi kehittyä tappavaksi kastraatioresistentiksi eturauhassyöväksi. Eturauhassyövän kehitys johtuu sekä geneettisistä että ympäristötekijöistä. Yksi lupaava selittävä tekijä eturauhassyövän kehityksessä on cis-säätelyalueen transkriptiofaktorit, jotka edistävät tai vähentävät geeniekspressiota. Näiden cis-säätelyalueiden variantit voivat muuttaa transkriptiofaktorien sitoutumista ja täten muuttaa geeniekspressiota. Genomin ei-koodaavien alueiden vaikutus geeniekspressioon on monissa tapauksissa epäselvä. Ei-koodaaviin alueisiin kuuluu monia geeniekspression säätelyn kannalta tärkeitä alueita, kuten promoottorit sekä tehostin- ja vaimenninalueet. ATAC-sekvensointi on sekvensointimenetelmä, jonka avulla voidaan tutkia kromatiinin avoimuutta genomin laajuisesti. Avoimet kromatiinikohdat, joita ATAC-sekvensoinnilla saavutetaan, sisältävät genomin aktiiviset alueet, minkä vuoksi se on hyvä menetelmä tutkia aktiivisia ei-koodaavia alueita. Tämän tutkielman ensimmäisenä tavoitteena oli suorittaa varianttien kutsuminen sopivilla parametreillä ATAC-sekvensoidusta datasta. Toinen tavoite oli selvittää eri transkriptiofaktorien sitoutumisalueiden yleiset variantit. Kolmas tavoite oli selvittää, kuinka variantit vaikuttavat transkriptiofaktoreiden kykyyn sitoutua sitoutumisalueelle. Tämä tavoite saavutettiin vertaamalla PWM-arvoja normaalin sekvenssin ja mutatoituneen sekvenssin välillä. Päätavoite, joka oli selvittää, jos ja mitkä variantit transkriptiofaktorien sitoutumiskohdissa muuttavat geeniekspressiota, saavutettiin näiden tavoitteiden avulla. Varianttien laatu oli riittävä. ATAC-sekvensoinnista saaduista varianteista mediaaniprosentiltaan 91,4 % löytyi myös koko genomin sekvensoinnin varianteista. Viisi yleisintä transkriptiofaktorin sitoutumiskohtaa kaikille solulinjoille oli CTCF, AR, ESR1, FOXA1 ja MYC ja eturauhasen solulinjoille AR, FOXA1, ERG, CTCF ja E2F1. Wilcoxonin järjestyssummatestin ja Benjamini-Hochbergin monen testin korjaamismenetelmän geenien näyteryhmille variantilla ja ilman jälkeen jäljelle jäi 443 geeniä, joiden p-arvo oli alle 0,05. Näistä geeneistä kahdeksaa pidettiin merkityksellisenä kolmessa transkriptiofaktorissa ja 112:ta kahdessa transkriptiofaktorissa. Kahdeksan geeniä, jotka löytyivät kolmesta transkriptiofaktorista, olivat ZNF195, RFXANK, PTPN3, MAP4K5, KRIT1, ITGAL, DDX17 ja AHCY. Aikaisempien tutkimusten mukaan ITGAL, DDX17 ja AHCY toimivat jonkinlaisessa roolissa eturauhassyövän kehityksessä. Näiden transkriptiofaktorien sitoutumiskohtien varianttien merkityksen ymmärtäminen geeniekspression säätelyssä vaatisi lisätutkimuksia. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi STARR-sekvensoinnin käyttämistä tutkiakseen tehostinalueita suoraan ja määrällisesti
Opinnäytetyön tavoitteena oli kehitellä paikallispuudutelaastari kitosaaninanopartikkeleja apuna käyttäen. Työhön kuului lääkeainetta sisältävien nanopartikkelien valmistamiseen liittyvien olosuhteiden optimointi käyttäen erilaisia synteesireittejä, minkä jälkeen malliaine korvattiin varsinaisella lääkeaineella. Lisäksi yksi osa tutkimusta oli kehitellä polymeerikalvo, johon lidokaiinilla kapseloitu kitosaaninanopartikkeli voidaan yhdistää. Opinnäytetyössä ohjaajana sekä asiantuntija-apuna toimi tohtori Didem Sen Karaman Åbo Akademista. Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Åbo Akademi, farmasian tutkimuslaitos. Nanoteknologialla tarkoitetaan teknologiaa, jossa hyödynnetään nanokokoisia, halkaisijaltaan 1 - 100 nanometriä olevia materiaaleja. Nanopartikkeleilla on erityisiä ominaisuuksia, jotka perustuvat niiden suureen pinta-alan ja massan suhteeseen ja erityisiin fysikaaliskemiallisiin ominaisuuksiin. Kun materiaali pilkotaan nanomittakaavaan, sen kemialliset, fysikaaliset ja biologiset ominaisuudet ovat joko huomattavasti parempia tai täysin erilaisia verrattuna tavanomaisiin materiaaleihin. Kitosaani on luonnollinen biopolymeeri, jota voidaan käyttää apuna muun muassa lääkeaineiden annostelussa lukuisien hyvien ominaisuuksien ansiosta. Se on muun muassa myrkytön, biohajoava ja sillä on bakteereja sekä tappava että kasvua estäviä vaikutuksia. Lidokaiini on laajalti käytetty lääkeaine paikallispuudutuksessa. Sen vaikutus perustuu siihen, että se on ionisoitumaton eli se läpäisee helposti solukalvon. Lidokaiini pystyy sulkemaan hermosolujen natriumkanavat ja näin ollen estää hermoimpulssien välittymisen. Ohuita polymeerikalvoja kehitellään käytettäväksi lääkeannostelussa. Niillä on useita etuja, kuten mahdollisuus ohjelmoituun lääkeaineen annosteluun luonnollisesta polymeerimatriisista. Lisäksi ohuet polymeerikalvot, joihin on yhdistetty lääkekapseloituja nanopartikkeleja, muokkaavat lääkkeiden vapautumisnopeutta, vähentävät myrkyllisyyttä sekä parantavat terapeuttista tehokkuutta. Saadut tulokset osoittivat, että laastarit, jotka sisälsivät kitosaaninanopartikkeleja vapauttavat kolme kertaa enemmän lääkeainetta verrattuna vain lidokaiinia sisältäviin laastareihin. Lisäksi lidokaiinin virtaus kalvosta on suurempi, kun formulaatio sisältää nanohiukkasia. Kuitenkin tulokset osoittivat, että polymeerikalvojen valmistusmenetelmää on kehitettävä.
Kastraatioresistentti eturauhassyöpä (castration resistant prostate cancer, CRPC) on tappava tauti. CRPC:n kehittymismekanismit tunnetaan vain osittain. Parhaiten ymmärretty muutos CRPC:ssä on androgeenireseptorin (AR) yli-ilmentyminen. Eturauhassolut ovat riippuvaisia AR:sta kasvaakseen ja erilaistuakseen, samoin kuin eturauhassyöpäsolut ovat riippuvaisia AR:sta taudin etenemiseksi. Siten AR on yksi suurimmista CRPC:n kehityksen edistäjistä. Tämä tutkimus pyrki selvittämään molekyylitason muutoksia androgeenireseptoria yli-ilmentävissä soluissa erityisesti transkriptionaalisella tasolla. Lisäksi tämä tutkimus pyrki tunnistamaan niitä AR:n kohdegeenejä, jotka ovat tärkeitä eturauhassyövän etenemiselle ja joita voitaisiin käyttää biomarkkereina tai lääkkeiden kohdemolekyyleinä. Tulokset osoittivat, että AR:n yli-ilmentäminen tehostaa reseptorin sitoutumista kromatiiniin jo suhteellisen alhaisissa androgeenipitoisuuksissa. Samoissa olosuhteissa myös reseptorin ja muiden transkriptiokoneiston perusosien, kuten RNA polymeraasin, kromatiiniin sitoutumisen dynamiikka muuttui. Sitoutuminen tapahtui aiemmin ja voimakkaammin androgeenireseptoria yli-ilmentävissä soluissa. Tulosten perusteella kromatiini on avoimemmassa muodossa AR:a yli-ilmentävissä soluissa jo vähähormonisissa olosuhteissa. Siten AR yli-ilmentyminen suosii kromatiinin saavutettavuutta, mikä johtaa tehostettuun transkriptioon. AR:n sitoutuminen kromatiiniin ja transkription tehostuminen ovat erilaiset eri geeneillä. Tutkimuksessa tunnistettiin ja karakterisoitiin myös uusia AR kohdegeenejä. SKP2, ZWINT ja FEN1 yli-ilmentyivät CRPC:ssa, kun taas SNAI2:n ilmentyminen oli vähentynyt. Funktionaaliset kokeet osoittivat, että ZWINT, SNAI2 ja FEN1 voivat olla tärkeitä eturauhassyövän kasvulle. FEN1:n ilmentyminen assosioitui myös syövän uusiutumiseen. FEN1 voi siis olla merkittävä tekijä syövän etenemisessä kastraatioresistenttiin vaiheeseen ja mahdollinen lääkekohde. Kaiken kaikkiaan nämä tulokset tarjoavat mekanismin AR yli-ilmentymisen aiheuttamalle kastraatioresistenssille.